Llygedyn Pinc Llychlyd

© Pikselit

Historiaa

"Kipakka ja persoonallinen tamma, jonka kanssa ei varmasti tule koskaan tylsää, kun vähintään on kiva katsella kaunista ponia laitumella." Jo kasvattajan inhorehellinen myyntipuheluonnehdinta varsasta kuulosti just niin mun elikoltani ettei tosikaan. Ainoa vika, että tämäkin oli poni. Poni, enkä minä ole mikään poni-ihminen, vaikka niitä on taas tullut hommattua Tuoniseenkin useampikin kappale.. D-sektion welsh, ei siis niitä ihan pienimpiä, joita pidän lähtökohtaisesti epäilyttävinä. Suljin kuitenkin Welsh Ponies of Cedion & Llygedyn -myynti-ilmoituksen, minun pitäisi vähentää hevosia, ei ostaa uusia.

Sitten avasin ilmoituksen uudelleen. Toistin tätä "avaa, tuijota, sulje" -rutiinia ties kuinka pitkään, kunnes lopulta luovutin antaen mieliteolleni periksi. Tein tarjouksen, joka hyväksyttiin, ja vasta tässä vaiheessa hoksasin esteponiksi kuvittelemani varsan emän koulupainotteisuuden. Huomiotani naureskellessani kasvattajakin lohkaisi "Voihan tästä yrittää leipoa yleis- tai kouluponiakin, mutta mitään en lupaa", mille nauroimme molemmat. "Aina voi toivoa, että varsa olisi perinyt emältään liikettä eteenpäin ja isältään sopivasti ylöspäin ;) Sillä pääsee jo aika pitkälle kouluradalla." Näin minäkin toivoin, joskin jätin mainitsematta sen ikävän tosiasian etuosan ylöspäin suuntautuvien liikeratojen monimuotoisuudesta, etenkin siitä ei-toivotusta mallista.

Llygedyn Pinc Llychlyd, "dusty pink" eli mikälie tummanhämärä pinkki, passasi nimensä puolesta Tuoniseen ihan vahingossa, kisavärini kun ovat musta ja kaikkein kirkkain huutomerkkipinkki jonka vain saa aikaiseksi. Esteponihan ponineidistä toivottavasti on tulossa, jälkikasvunsa isken kyllä maastoesteillekin. Emänisänsä on kyllä KERJ-palkittu.. Mutta jos nyt ensin ne rataesteet, katsellaan niitä maastoesteitä jos tavan puomit pysyvät ehjinä kannattimillaan.

Llygedyn Pinc Llychlyd, Pinc Llychlyd tai edes se Pinc ei taipunut mitenkään suuhuni, joten ponistani tuli Pinkki.

Luonne

Tarkemmin asiaa mietittyään Pinkin kiinnostus mielipidettäsi kohtaan kääntyi miinusmerkkiseksi.

Kuvailen Pinkkiä miltei yksinomaan superlatiivein tai ainakin hyvin suurin sanoin, sillä kovin paljoa keskinkertaisia piirteitä ponistani ei löydy. Erittäin hyvä rotutyyppi ja tammaleima muutoinkin mallikasta rakennetta kruunaamassa, hienot liikkeet tahdikkaasta käynnistä lennokkaaseen, hyvämekaniikkaiseen raviin sekä pyörivään, voimakkaaseen laukkaan. Samaa lennokkuutta ja voimaa löytyy hypyistäkin, Pinkki käyttää niin koipiaan kuin loppukroppaansa erinomaisesti hypäten varman, helpon oloisesti haastavistakin paikoista pelkäämättä oikeastaan mitään. Sisua, vahvaa ja vähän pahaakin tahtoa, menohaluja, kapasiteettia, herkkyyttä.. Se herkkyys vain kääntyy helposti kovuudeksi, herneen nokkaan vetäneen tammani hieno hyppytyyli totaalisen karmeaksi pannukakuksi, liikkeet nykiviksi tai pomppiviksi, mikäli etuosa kevenee ei-toivotulla tavalla. Pinkki tuppaa olemaan joko parashienoinupeinkaunein tai luokkansa heikoin, huonokäytöksisin, vähemmän mairittelevista syistä mieleen jäävin. Kauheasti Pinkki tahtoo mennä, tehdä, osallistua, kaiken vain pitäisi ehdottomasti tapahtua tamman mielen mukaisesti. Tietenkään näin ei läheskään aina käy, mikä Pinkin mielestä oikeuttaa sikamaiseen käytökseen, hanskojen tiskiin heittämiseen oikean työskentelyn suhteen ja mitä näitä nyt on. Aivan kuin se pahin junnuiän uhma olisi jäänyt päälle. Tie vaikka olisikin.

Ihan tykkihän tämä on, etenkin hyppäämään, ja semmoinen tahtotamma ja matami, ettei mikään pelota tai jännitä. Yleisön edessä Pinkki viihtyi pikkuvarsa-ajoistaan lähtien; kaiketi ihmisten katseiden suuntautuminen häneen on ainoastaan luonnollista. Huomion aikaansaama egonhively pelastaa paljon jättäen kuitenkin vaarallisen suuren mahdollisuuden arvon ponin mielipahalle. Muistan eräätkin Tyrnävällä ratsastetut pikkukisat, joissa ykkösesteen jälkeen piti kääntyä vasemmalle kun Pinkki tahtoi oikealle. Kyllähän poni vasemmalle kääntyi kun minä käänsin, vaan eipä kääntynyt kakkosesteen jälkeen vaan jatkoi suoraan aitaa päin tehden äkkistopin juuri ennen kuin olisi joko pitänyt hypätä tai törmätä. Lensin Pinkin kaulalle ja ellei ratsuni olisi lähtenyt liikkeelle, olisin vaikka saattanut pysyä kyydissä suunnittelemattoman jalkautumisen sijaan. Kaikista sattuneista kouluaitojen luvattomista ylityksistä en edes aloita!
Tamman sierainten pysyessä hernevapaina Pinkki sen sijaan liikkuu sekä hyppää upeasti, toimii pehmein, pienin avuin, työskentelee mielellään, taistelee itsensä ja ratsastajankin siinä sivussa radan loppuun. Nöyrähän tämä ei ole, siinä suhteessa superlatiivi on siellä olemattoman puolella, mutta yhteistyökykyä onneksi löytyy. Välillä sitä joutuu hakemaan pitkäänkin, toisinaan Pinkki yllättää ollen useamman kuukauden yhteistyökykyisen, iloisen rennon hevosatleetin perikuva. Ota tästäkin selkoa!

Arkikin voi olla raskasta. Pinkki inhoaa loimia niin pukuvaiheessa kuin päällään, ilmeisesti myös muiden päällä. Yksikään hevosistani koskaan, ikinä, ei ole tuhonnut yhtä monta loimea kuin Pinkki. Tämä saakin takin päällensä vain jos se on pakko. Korviinkaan ei saisi koskea, nisiin koskemisesta saattaa jo viuhua kavio. Lämmön mittaamisesta, raspauksesta tai kengityksestä Pinkki ei sano mitään, taluttamisesta tammalta taas kirpoaa mielipiteitä. Jostain käsittämättömästä syystä Pinkki ei kävele kunnolla, etenkään lastaustilanteissa, mikäli naru on löysä. Joinain päivinä poni kävelee rennon tyytyväisenä vasta kun sitä taluttaa kädet riimunnarun lukossa kiinni. Aivan ihme tapaus, sillä ratsastettaessa löysät, rennot ohjat eivät ruunikkoani ahdista. Matkustaminenkaan ei ahdista, muiden hevosten ja ponien kanssa Pinkki tulee yllättävänkin hyvin juttuun. Pelkäsin tämä paljastuvan kunnon tarhatyranniksi ja kiusaajaksi, vaan kattia kanssa! Reilu kaverihan tämä on, aina valmiina rapsuttelemaan tai jakamaan heinäkasansa. Ihmisellä taas ei ole mitään asiaa Pinkin ruokien äärelle, joten kaikki herkut aina ämpärin kautta, mikäli arvostat sormiasi.

Kasvattajan myyntipuhe piti pilkulleen paikkansa.

Sukutaulu

Kilpailumenestys

31.01.2024 Kastehelmi KERJ CUP CIC2 1/57 (32.9 + 8 + 3.3 = 44.2)
30.04.2024 Bråvalla Stall KERJ Cup CIC2 2/38

VWY-CUP
15.08.2023 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 90cm 2/9
15.09.2023 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 100cm 2/17
15.04.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 100cm 3/33
15.09.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 90cm 1/16

VWY Summer Championships 2024
15.06.2024 Glenwood Welsh Ponies VWY CUP 100cm 8/12

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

24.06.2023 Nuorten welshponien arviointi

Nuorten kanssa reissaaminen sisältää aina jokusen mutkan enemmän kuin noiden aikuisten. Junnut eivät, ymmärrettävistä syistä, ole niin kokeneita matkustajia ja esiintyjiä, joten joskus aivan ihmeellisetkin asiat käyvät nuorelle turhan jänniksi tai käytös muutoin on vähän vähemmän priimaa, joskus väsymyksen, joskus muun syyn vuoksi. Pinkin käytös nyt on kotonakin vähän mitä sattuu, joten ilmoittaessani tamman Nuorten welshponien arviointiin varauduin henkisesti selittelemään kasvattajalle aivan kaiken käytösnumerosta lähtien parhain päin. Rakenteesta tiesin tulevan melko epätasaisen pisterivin, sillä ponini on tietenkin todella epätasaisesti kasvavaa mallia. Runko on aika lailla tasapainoinen, pää, kaula ja kintut taas kaikki kuin eri ponista, vai pitäisikö sanoa eri ikäisistä. Pinkki näyttää niin rehellisen hirveältä, etten ole sitä kovin montaa kertaa kotipihasta vienyt, korkeintaan lähimetsiin. Kuvia en ole esitellyt kuin lähimmille ystävilleni sekä kasvattajalle, kaikki pitkän linjan hevosihmisiä, joiden kanssa on ollut hyvä itkunauraa vuoden karseimmalla tavalla kasvavan ponin epämääräistä ulkomuotoa. Käyttökoe voisi mennä hyvin tai penkin alle, sama liikepisteiden suhteen, ihan millainen päivä arvon Pinkkiponillani sattuisi olemaan. Varauduin pahimpaan.

En kuitenkaan osannut varautua sellaiseen vuoristorataan jonka armas cobini tarjoili. Täysi kymppi käytöksestä! Ja hyvin Pinkki käyttäytyikin, numero on täysin oikeutettu eikä tuomarilahjuksen seurausta. Rakennepisteet olivat asteikon ääripäätä, surkeat 1 pistettä niin päästä ja kaulasta kuin jaloista ja kavioistakin, toinen täysi kymppi rungosta. Keskiarvoksi 4 pistettä, mutta onneksi Pinkki tästä vielä kasvaa ja tasoittuu. ..siis Pinkkihän kasvaa ja tasoittuu.
Niin liikepisteisiin kuin käyttökokeeseen vaikutti Pinkin jännityshämmennysmikälienee, sillä vaikka poni käyttäytyi mallikkaasti, se tuntui olevan jotenkin pihalla, jännittävän tai jopa ujostelevan esiintymistä. Minun Pinkkini, mistä lähtien? Vaan tätähän se nuorten kanssa on, niiden mielenliikkeet tai käytös eivät ole niin ennustettavia kuin aikuisten. Käynnistään Pinkki sai komeat 9 pistettä, sen jälkeen jännitys nappasi cobin otteeseensa vaikuttaen raviin sekä laukkaan laatua dramaattisesti heikentävällä tavalla. Ravista 3 pistettä, laukasta vain 1, keskiarvo 4 pistettä. Sama neljän pisteen keskiarvotulos tuli myös käyttökokeesta, suvusta 2 pistettä. Yhteensä Pinkin vuoristoratapäivä valtavine piste-eroineen oikeutti 24 pisteen kokonaistulokseen sekä Excellent Welsh Youngster -palkintoon. Eiväthän nuo matalimmat pisteet järin kauniilta näytä, mutta kokonaisuudessaan meillä meni silti paljon paremmin kuin olin etukäteen kauhistellut! Pinkki-parka vain oli päivän päätteeksi niin selkeän väsynyt, ettei hyvä tosikaan, ja se ansaitseekin oikein erityiskehut kuinka jaksoi käytöksensä suhteen tsempata läpi päivän. Ensi kerralla ehkä joku vähän lyhyempi pyrähdys, vaikka Takapajulan ratsastuskoulun irtohypytyspäivä tai jotain sellaista, vähän pehmeämpi laskeutuminen Pinkille tähän esiintymistouhuun tämmöisen päivän jälkeen.

Käytös: 10p
Rakenne: 4p (pää ja kaula/runko/jalat ja kaviot - 1/10/1 p)
Liike: 4p (käynti/ravi/laukka - 9/3/1 p)
Irtohypytys/askellajikoe: 4p
Suku: 2p

Yhteispisteet: 24p - Excellent Welsh Youngster

06.01.2024 Arkihöpinöitä

Voinkohan lähettää kasvattajalle laskun tuhotuista loimista, käytännössä siis niiden korjaus- ja korvauskustannuksista? Tiedän, etten voi, vaan saahan tuota haaveilla. Pinkki tuntuu käyvän yhden ponin sotaa joka ikistä loimea, niin omiaan kuin muidenkin, vastaan. Irtonaisia loimivöitä siellä, kangasriekaleita täällä, tuhottuja takkeja kaikkialla! Yllättävän monta loimituhoa ehti tapahtua ennen kuin luovutin todeten, etten pue Pinkin päälle yhtäkään takkia ellei ole aivan ehdoton pakko.

Onhan tässä vuosien saatossa paljastunut monta muutakin seikkaa, joista voisin jos en nyt reklamoida, niin hakea edes sympatiaa kasvattajan suunnalta. Jokainen vinkuvonkuvoivotteluviesti on kuitenkin jäänyt kirjoittamatta, vaakakupin toisella puolen kun keikkuu niin paljon kaikkea hyvää. Eihän kukaan pidä sellaista ponia tallissaan, jonka kanssa joka ikinen päivä tuntuu loputtomalta suossa tarpomiselta vailla yhtäkään hyvää hetkeä! Pinkin kanssa saa kyllä laskea kymmeneen, sataan ja tuhanteen, mutta niin saan tehdä monen muunkin hevoseni kanssa. Kilpauramme on sekin ollut melkoista vuoristorataa, enkä oikein jaksa uskoa Pinkistä koskaan tulevan erityisen tasaista suorittajaa. Eiköhän uramme ole tulevaisuudessakin aallonharjoja ja pohjamutia vuoron perään – aivan kuten arkemmekin.

Tämän viikon Pinkki tosin tuntuu lähinnä hymyilleen. Tamma on ollut käsiteltäessä yllättävän säyseä, treenien ja maastoreissujen aikana suorastaan hymyilevä pieni ilopilleri, jolle on käynyt kaikki eikä mikään ole kiukuttanut. Esteet – kivaa! Puomityöskentely – jee! Maastoilu – ihanaa! Koulutyöskentely – kelpaa! Sanokaa vain kyyniseksi, mutta veikkaan tämän olevan tyyntä myrskyn edellä.. Nautin silti joka hetkestä, onhan se ihanaa nähdä poninsa hyväntuulisena, rentona ja onnellisena.