09.08.2022 Lakkaisko kynnet vai olemasta
Aloitin Kampelan kanssa aivan alusta. Tamma selkeästi on jotenkuten opetettu tavoille sekä sisäänratsastettu, mutta ei se ole aivan kamalasti minua lohduttanut. Todennäköisesti Kampela on kiskaistu jostain pellosta, pihanperästä, mistä ikinä, missä se on saanut olla ketään kunnioittamaton itsevaltias. Jo tamman taluttaminen tuntuu välillä yhdeltä huonolta sirkusnumerolta tai ainakin urheilusuoritukselta vahvan nuoren tempoessa narun nokassa aivan mihin suuntaan itse haluaa. Ensimmäinen kengityskin vaati lopulta rauhoittavaa. Ei Kampela pelkää, se.. no, alkaa rehua. Käy päälle. On huomannut uhkaavan käytöksen olevan ohituskaista omaan rauhaan.
Joten tässä ollaan nollapisteessä, opettamassa hyvin vahvaa (henkisesti ja fyysisesti) nelivuotiasta uudelleen tavoille, käyttäytymään. Ja ihan voin kertoa tallin junnujen käyttäytyvän paljon Kampelaa paremmin.
Missä lie optimismipuuskassa tai vaihtoehtoisesti masokismin vallassa menin ja ilmoitin myös Kampelan Rihtniemen ratsutilan koulukisoihin. Kuningasidea, ehdottomasti, saa nähdä pitääkö koko lähtö perua. Onhan tässä vielä aikaa puntaroida, kannattaako tämmöisen egohuuruissaan tempovan nelijalkakalan kanssa lähteä yhtikäs mihinkään.
21.08.2022 Näyttäiskö esimerkkiä vai keskisormea
Eli Kampela ensimmäisissä (koulu)ratsastuskilpailuissaan.
Jokainen voi hiljaa mielessään kysyä, miten kannattavaa on ajaa Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Savoon muutaman koulustartin vuoksi, eikä edes minkään arvokisastartin vaan ihan tavallisten helppojen koululuokkien. Minä en kysynyt, itseltäni enkä varsinkaan läheisiltäni, ilmoittautuessani Rihtniemen ratsutilan koulukilpailuihin neljän kenttäratsun (tai sellaisen yrityksen..) kanssa. Vieska ja Peruna helppo A, Karsikko helppo B, Kampela helppo C. Kotitreenit Kampelan kanssa eivät ole sujuneet kaikkein harmonisimmissa merkeissä – meinasin jo perua koko lähdön! Myös Kampela itse meinasi perua koko lähdön tehdessään lastaustilanteesta jonkin sirkusnumeron ja gladiaattorinäytöksen välimuodon.. Onneksi nuo suomenhevoset osaavat käyttäytyä.
Kampela myös hyvin huomaavaisena varmisti, että meidät huomataan, siihen malliin tamma kiljui ja ärhenteli muille varikolle. Tietenkin pysyttelin tammani kanssa mahdollisimman kaukana muista, Kampelan hännässä oli suurin punainen rusetti jonka vain ikinään kehtasin siihen solmia ja verryttelyissäkin koetin pysytellä poissa muiden tieltä. Verrytellessämme tamma ei harannut aivan niin pahasti vastaan kuin käsihevosalueella, vaikka etenkin laukassa Kampela purikin kuolainta puskien apujani vastaan koettaen rynniä, mennä lujempaa. Epäilin hevosen väsyttävän itsensä ennen rataa, jolloin koko touhu olisi vedotonta, alitempoista mateluräpiköintiä. Mikä tosin ei välttämättä olisi aivan yhtä paha kuin mitä se radalle siirretty kotipihan lastaussillan edessä hyppiminen ja pomppiminen olisi..
Epäilyksistäni sekä tammani mielentilasta huolimatta ratamme meni oikeinkin hyvin. Sijoitus tai prosentit eivät ole kaksiset, 20/27 62,143%, mutta ei tarvitse ollakaan. Kampelan kanssa lähdin hakemaan nimenomaan hyväksyttyä tulosta, reissu- ja kisarutiinia, ihmettelemään maailmaa sekä muistuttamaan, kuinka myös kotipihan ulkopuolella tulee käyttäytyä. Ei sillä, että tämä käyttäytyisi kotonakaan mikäli päättää heittäytyä hankalaksi.. Huvittavaa kyllä, tein Kampelan kanssa paremman radan kuin Perunan kanssa; jäimme Perunan kanssa sijalle 24/27, prosentteja kertyi ainoastaan 58,929%. Se oli Peruna, ei Kampela, joka torkahti radalla.
Ja mitä olisikaan kotiin lähtö ilman samaa lastaustappelua mitä kotonakin! Lämmin kiitos kaikille, jotka kävivät kysymässä, tarvitsenko apua. Olkoonkin kuinka hankala, pidän kalahevosestani kenties liiankin kanssa. Myyjä tosin olisi, näin jälkikäteen ajateltuna, voinut laittaa niitä Pravdaan käärittyjä kampelafileitä kaupantekijäisiksi..
09.06.2023 Kampelan tuleva kenttädebyytti
Pitkällisen pohdinnan päätteeksi ilmoitin Helmipuron Suuriin Kenttäkisoihin Kampean ja Falafelin. Ongelmoin päätöstäni niin paljon ja pitkälti, että miltei jo arvoin hevoset, joilla osallistua. Varmojen, rennon letkeiden hevosten sijaan päädyin herkkis-Falafeliin, jonka puolesta ratsastaja saisi mielikuvajumpata koko suorituksen selkään nousun sijaan, sekä Kampelan, joka.. on Kampela. Nuori, kiivas, kopea Kampelani, joka tekee kenttädebyyttinsä jossain vallan muualla kuin pikkukylän pikkukisoissa! Toki ne pikkukylän pikkukisat voisivat olla fiksumpi vaihtoehto, mutta milloinkas Liisa Tuoninen ei olisi hypännyt syvään päätyyn. Tamma kuitenkin on ikäistensä tasolla ja käynyt ennenkin kotipihaa pidemmällä näytillä, joten aivan täysin uuteen tilanteeseen en tietenkään hevostani heitä.
Täytyy kuitenkin todeta ilmoittautumista seuranneen valmistautumisajan kehittäneen melkoisesti mietteliäitä otsajuonteita ja uurteita kasvoihini. Kampelan tavanomaiset idänihmespesiaalimanööverit ovat loistaneet poissaolollaan, trakehnerini on ollut rento, tyytyväinen, jos ei nyt yhteistyöhaluinen niin ainakin keskustelukykyinen. Väkisinkin sitä miettii, onko tämä ollut tyyntä myrskyn edellä.
Maanantaina hypätessäni Kampelan kanssa rataesteitä sekä jokusta maastoestettä, jotka oli traktorilla tuotu Susirajan kentälle, tamma teki varmasti parhaita suorituksiaan. Alusta loppuun hyvin pohkeen edessä liikkuva, kuolainta tyytyväisenä makusteleva tammani oli herkkä ja nopea olematta kova tai terävä, se kuunteli teki kuten pyysin saamatta kesken kaiken päähänsä, ettei jaksa nyt ollenkaan tehdä tätä linjaa loppuun, lähdenpäs tästä yllättäen vasemmalle hetitässänyt. Ainoa protestipukki tuli yhden huonon hypyn jälkeen, sekin oli oman arviointivirheeni syytä pyytäessäni tammalta puolikasta askelta lisää turhan reippaasti; Kampela ottikin kokonaisen, hyppy lähti aivan esteen juuresta eikä pystyparka mahtanut mitään, ylin puomi lähti hevosen jalkojen matkaan mätkähtäen kentälle. Oma mokani.
Sujuvat sileätreenit ihmetyttivät melkein enemmän. Hioin sitten kokonaista helppo B -ohjelmaa tai ratsastin vähän tavanomaisempaa, ratavapaata sileätreeniä, Kampela on ollut läsnä, kuulolla, uskallanko sanoa halukas terävöittämään osaamistaan sekä opettelemaan uutta. Tasonnostohan tässä hissukseen on edessä niin koulu- kuin estepuolella, hevonen tuntuu kaikin puolin valmiilta siihen. Vahvatahtoinen, oikukas nuori venäläistammani taitaa olla aikuistumassa – tai sitten se kehittää jonkun myöhäisen uhmaiän tai muuten vain saa vuosisadan kilarit kun sitä vähiten odotan.
Epäilyksistäni huolimatta olen tietenkin ollut tyytyväinen yhteistyöhömme. Tunsin valtavaa riemua saadessani Kampelan peruuttamaan puhtaasti ja rennosti tasan pyydetyt neljä askelta erinomaisen pysähdyksen jälkeen. Ylpeyttä tammani nostaessa muotoaan ja tuodessaan takaosaansa alle oikein, oikeita lihaksia käyttäen, ilman repimistä ja riuhtomista, ja ylpeyden lisäksi myös pientä helpotusta muodon vapautumisen ja laskeutumisen ollessa pehmeän rento nopean lysähdyksen sijaan.
Voi olla, että kisapäivinä kaikki menee pipariksi. Aikuisen, valmiin luottohevosenkin kanssa voi mennä, oikukkaan, vahvatahtoisen nuoren kanssa siihen on vieläkin suurempi todennäköisyys. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni osallistua Kampelalla. Aina ei voi voittaa, junnutamman kanssa lähden hakemaan kokemusta ja hyväksyttyä suoritusta joka osakokeesta.
Ja jos Kampelaisena tosiaan meinaat vetää uhmakilarit niin tee se kiitos kotona, Helmipurossa voivat vaikka keskittyä ihastelemaan hienoja liikkeitäsi tai minun hermojani kanssani tai ihan sama mitä, kunhan eivät katsele ja kauhistele niitä karseimpia vahvan tahtosi ja oikkujesi ilmentymiä.
