Punastuva Pelvoitus VH20-018-0358

Nimi	Punastuva Pelvoitus "Pööpöti"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	153cm, punarautias	Meriitit
Syntynyt, ikääntyminen	s. 05.05.2020, 15v satunnainen (3v 26.05.2020)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 100cm / 100cm / helppo

KEV-I 8 + 14 + 3 + 3 + 4 + 4 = 36p. (2v.)

© scirlin & VRL-00064

Luonnekuvaus

Halille sopivaa tammaa pohdittiin ja puntaroitiin suorastaan epäluonnollisen tarkasti ja painokkaasti, etenkin susirajalaismittarilla. Etenkin, kun kyseessä on hyväluonteinen suslapsi, eikä sellainen vähän.. perinteikkäämpi lohikäärmepainos, jonka jälkikasvusta joutuu todennäköisemmin tilille, jäi se kotiin tai lähti maailmalle. Halin kohdalla toivoimme hieman rohkeampaa, itsevarmempaa varsaa, samanlaista helpon kenttäluokan kivaa hyvänmielen peliä kuin isänsä on. Sympaattista halikaveria, ehkä vähän komeampaa painosta. Se rohkeus ja itsevarmuus olivat kuitenkin suurimmassa roolissa. Päädyimme Pinkkiin, muutamista muttalauseista huolimatta. Pinkki on ehdottoman hyväluonteinen pienhevonen (ensimmäinen mutta, emme haluaisi pienhevosta, tosin totesimme elävämme sen kanssa; ei Halikaan iso ole), vähän.. itsepäinen ja ponimainen kyllä. Ratsuna, käsiteltäessähän se on ihana, entinen ponikerhoheppa ja kaikkea. Toinen muttalause oli tamman matala estekapasiteetti, vain 80cm radalla ja pöpelikössä. Pinkin muut ominaisuudet painoivat vaakakupissa sen verran, että vaiensimme muttalausekkeet ja toivoimme pientamman tuovan varsaan itsevarmuutta ponimaisuuksien sijaan.

Meillä kävi kerrankin järkyttävän hyvä tuuri! Hyvin sujuneen kantoajan päätteeksi Pinkki varsoi komean punaisen orivarsan, jolla oli elämänsä ensi metreiltä lähtien ryhtiä ja liikettä. Kasvaessaan hurmaava varsanpoikanen osoitti uteliaisuutta ja rohkeutta (ei kuitenkaan rämäpäisyyttä eikä varsinkaan uppiniskaisuutta!), seurallisuutta, sosiaalisuutta, avoimuutta, yleistä mielenkiintoa maailmaa, muita hevosia ja ihmisiä kohtaan. Ällösöpö Punastuva Pelvoitus vääntyi yhtä ällösöpöksi Pööpötiksi (sen vanhan lastenkirjapöllön mukaan).
Kasvaessaan hukanpoika sai meidät oikein kihertelemään innosta ja odotuksesta, niin lupaavan oloinen linjanjatkaja meillä oli käsissämme. Uusiin asioihin ensimmäisestä trailerireissusta kengitykseen, rokotuksista liinan nokassa toimimiseen, valjastukseen ja ajamiseen, ratsastajaan ja ratsutukseen.. no, kaikesta kaikkeen, Pööpöti suhtautui avoimin mielin. Kaikista jännimpiin asioihin pienellä varauksella, kuitenkin nopeasti mielenrauhansa ja rohkeutensa löytäen. Ori tutustui uusiin asioihin melko mutkattomasti sekä opetteli uutta samalla riemulla kuin pikkulapset säntäävät ensimmäisiä kertoja kouluun. Sillä erotuksella, että Pööpöti on kuin ne lapset, jotka eivät koskaan lakkaa riemuitsemasta koulusta, uuden oppimisesta, treenistä.

Me saimme sen isäänsä rohkeamman, itsevarmemman, ihanan hyvänmielen halikaverin helppoihin kenttäluokkiin. Pelvoituslinja 2.0, Collector's Edition.

Pööpöttisemme on niin ihana, ettemme kestä. Eikä muuten kestä kukaan muukaan, siis meitä, ällöttävän imelästi ja ylistäen kasvattiaan kehuvia tätösiä.

Tämän varsan kohdalla kaikki meni kuten Strömsössä, melkein kuulimme tunnusmusiikin sekä juontajien iloisen puheen. Pööpötissä kiteytyy kaikki se hyvä, mikä isälinjassa on aina ollut. Lisämausteena vähän lisää rohkeutta, itsevarmuutta ja näyttävyyttä, ei kuitenkaan yhtään röyhkeyttä, turhaa omapäisyyttä (vaikka kykyä ja rohkeutta omiin ratkaisuihin onkin) tai tyhmänrohkeutta, sitä iloisen typerää opportunismia, joka saa hevosen hyppäämään ihan mitä tahansa ihan mistä tahansa, vaikka tiedossa olisi millainen kuperkeikka tai kyljellä maanpinnan kyntäminen. Niitäkin hevosia meiltä löytyy ratsastajista puhumattakaan.
Ihan pikkunassikasta lähtien Pööpöti on ollut helppo hevonen. Todella avoin, sosiaalinen ja rohkea. Orissa on jonkin verran tervettä epäluuloisuutta, ei nyt suoranaista arkuutta, mutta vähän puhinaa kaikista jännimpien asioiden edessä. Aika nopeasti Pööpöti näistä puhinoistaan pääsee, se luottaa ihmiseen sekä lajitovereidensa arviointikykyyn tehden loppupeleissä reippaasti tuttavuutta jännien asioiden kanssa, kun sitä vähän kehottaa ja tukee. Pööpöti onkin sellainen joka tilanteen hyväkäytöksinen, mutkaton ja helppohoitoinen hevonen, kengittäjän ja eläinlääkärin suosikkiasiakas ja joka ikisen innokkaan hoitajan lempiharjattava. Pööpötin kanssa on hyvä opetella klipperin käyttöä sekä erilaisia jouhien letityksiä, raudikolla kun on kärsivällisyyttä seistä paikoillaan juuri niin kauan kuin on tarvis.
Reipasaskelinen Pööpöti ei vedä hernettä nokkaan, vaikka taluttajansa jäisikin matkalla juttelemaan jonkun kanssa tai mallailemaan kaveriselfietä Pööpöti kaverinaan. Ori tarkkailee ympäristöään mielellään, moikkaa muita hevosia, muttei jää huutelemaan tai uhoamaan. Tallikissoista ori pitää kovasti, niiden perään se hörisee ja jutustelee enemmänkin.

Ratsastaessakin punainen pusuturpamme on helppo. Ei mikään automaatti, mutta helppo, eteenpäinpyrkivä, sopivan herkkä, yhteistyöhaluinen ja työteliäs. Pööpöti lähtee aina mielellään puuhaamaan, aivan sama, odottiko sitä hikinen koulutreeni, maastoesteet, hiihtoratsun tai talutusratsun virka. Kaikki käy, mikään ei ole tylsää tai vastenmielistä. Pööpötin asenne, se rehellinen riemu, jolla se tekee kaiken, on aivan uskomatonta ja miltei ainutkertaista tällä tontilla, ainakin omien kasvattiemme keskuudessa. Hupsista!
Pööpöti on komealiikkeinen, ryhdikäs, itsensä hienosti kantava ja rehellisesti takaosansa alle tuova ratsusuomenhevonen. Sellainen, jonka selästä on hyvä sanoa lälläspyy muille. Ja kun tämä hevonen on vielä niin rehellinen iloisen innostunut siitä, että nyt hiotaan sitä pohkeenväistöä tai katsotaan ravilisäykset kuntoon! Hyvät liikkeet tietysti ilahduttavat niin ratsastajaa kuin koulutuomaristoa, orin asenteesta puhumattakaan, mutta on Pööpöti oikeasti myös teknisesti vakuuttava helppo A -peli. Ei tästä vaativiin luokkiin olisi, kapasiteetti loppuu. Helppo A -tasolla ori varmasti pesisi ns. oikeat kouluhevosetkin.

Sama iloinen asenne jatkuu hypätessä, eikä orin ratsastettavuudesta ole edelleenkään kuin kehuja. Intoa on, samaten malttia, Pööpöti ei kadota korviaan nähdessään esteitä, vaan malttaa odottaa. Se on edelleen hyvä, herkkä ratsastaa, todella kevyt kädelle ja erityisen hyvä istunnalle. Ponnistuksesta laskeutumiseen ja kaikkeen siltä väliltä Pööpötin hyppytekniikka hioo täydellisyyttä, asenteestahan tämä saa muidenkin kymppiplussat. Isälinjassa näkynyttä ajoittaista arastelu-ujostelua ei tästä hevosesta löydy, tämä Pelvoitus on rohkea, sopivan utelias, mikään estetyyppi ei hirvitä eikä maastossa tule montaa sellaista asiaa vastaan, jota kannattaisi säikähtää kotiinsäntäykseen asti. Puhinaa, sivuaskelia ja sellaista kyllä, jos jostain kaahaa moottorikelkka tai pusikosta säntää ilman varoitusta jokin lintu. Orimme on melkoisen ketterä ja nopsajalkainen kaveri, ainakin kylmäverimittapuulla, ja etenkin narri nauttii askelten ja kokonaisajan vähentämisestä Pööpötin kanssa niin rata- kuin maastoesteillä.

Välillä sitä miettii, kenellä on kisapaikoilla levein hymy, hoitajalla, ratsastajalla vaiko Pööpötillä. Hurmuriherramme nauttii kisatunnelmasta, vaikka se vähän sellaista kutkuttavan jännittävää onkin, ja tietenkin Pööpöti tekee niin verryttelyssä kuin radalla parhaansa. Aina yhtä hienokäytöksinen pullanmurunen, se hevonen, jota ohikulkijat haluavat taputella ja rapsutella. Se on Pööpötistä, ja meistä, ainoastaan ihanaa. Toisinaan, jos paikka on oikein hälyinen tai tontilla on vaikka jokin nosturi kattoremontin jäljiltä, ori vähän puhisee ihmetystään. Koska toki tämänkin hevosen elämässä on ne jännät hetkensä, ei Pööpöti aivan leijonamieli ole. Mutta melkein.

Sukutaulu

i. Puuhastava Pelvoitus SLA-I, KERJ-I sh, prt, 152cm	ii. Pottuuntunut Pelvoitus ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 154cm	iii. Pihkaantunut Pelvoitus ✝ YLA3, SLA-I, KERJ-II sh, vprt, 155cm
		iie. Kiukustutti ✝ SLA-I, KERJ-I sh, trt, 155cm
	ie. Ch Turmeltajan Pottupuutarha ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, prt, 154cm	iei. Untenruhtinas ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, rt, 162cm
		iee. Kelopuutarha ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 165cm
e. VIR MVA Ch Kaunon Pärlafink ✝ KTK-I, SLA-I sph, prn, 148cm	ei. Jeilin Bofink KTK-II, SLA-II sh, trtkm, 155cm	eii. Kärmeniemen Kamtinamo KTK-II sh, trtkm, 158cm
		eie. Tiusan Rallitellen KTK-II, SLA-I sh, rtkm, 150cm
	ee. Ch Kaunon Helmililja KTK-III sh, rn, 150cm	eei. Kaunon Tupla-Uuno YLA3, KTK-III, KRJ-I sh, prt, 157cm
		eee. Kaunon Helmetär ✝ SLA-II, KRJ-III sh, m, 149cm

Jälkeläiset

s. 00.00.2020 sh-o/t. Varsa, e. Äityli, om. omistelija

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

26.07.2021 Pööpötin päivä, kirjoittanut Elli L. (VRL-14207)

Kun auton moottorin hiljainen kehräys hiljenee kokonaan ja keräilen omaisuuttani pelkääjänpaikalta mukaani, se yhtäkkiä putkahtaa mieleeni. Hetkinen, sanoiko se Lissu puhelimessa todella, että Pööpötiä voi käydä rakastamassa, eikä ratsastamassa. Sen verran monta rautaa oli sillä hetkellä tulessa, että nyt kun tarkemmin asiaa mietin niin en enää ollut ihan varma. Toisaalta elohopean kohotessa varjossa aina 32 asteeseen ja auringon paahtaessa pilvettömältä taivaalta, en ehkä lähtisikään hevosta liikuttamaan. Ihan vain jo siksi, että se olisin todennäköisesti minä, joka sieltä selästä mätkähtäisi tantereeseen auringon tainnuttamana.

Lissua tai ketään ei näy mailla halmeilla - taitavat olla siestaa viettämässä - joten päätän todella rakastaa Pööpötiä. Hetken aikaa en näe hämärässä tallissa mitään, mutta osaan silti suunnistaa oikealle karsinalle. Luulen Pööpötin olevankin ulkona, mutta sitten punaruskea pää nousee ja silkkinen turpa työntyy kaltereiden väliin. Heinänkorret roikkuvat rennosti orin suupielistä ja tukka on villisti vinksinvonksin. Osin oriin silmillä, osin pystyssä korvien takana. "Hei murunen", leperrän Pööpötin puhaltaessa sormiini kuumaa ilmaa. Sen häntä huiskii satunnaisia kärpäsiä ympäriltään. "Tänään meillä ei ole kuule kiirus minnekään".

Haen Pööpötin harjat ja suin hevosen kupeilta karsinan kuivikkeet ja pölyt pois niin hyvin kuin suinkin kykenen. Tarkastelen muutamia paarmanpuremia, jotka vaikuttavat vähän tulehtuneilta. Harjaan hissuksiin Pööpötin suurta päätä rapsutellen samalla sen otsaa. Ei kerrota Susirajan tädeille, mutta sujautan pari porkkananpalaakin Pööpötin turvan eteen. Kuin salaliitosta tietäen ori syökin ne hyvin reippaasti.

Kun Pööpöti on suitsittu ja kaviot tarkasti puhdistettu, suihkin sen kainaloihin ja mahan alle vielä sitä järkyttävän kamalan hajuista ötökkäkarkoitetta. Tiedän karkoitteen suojaavan ötököiltä ja etenkin valtavan isoilta paarmoilta vain noin viisitoista minuuttia ja kolme sekuntia. Siksi ajattelen, että kierrämme vain lyhyen lenkin lähimaastoissa.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Nousen isolta kiveltä Pööpötin paljaaseen selkään, sillä laiskistuin enkä jaksanutkaan kävellä vieressä. Tutkiskelemme lähimaastoja kaksin ihan rauhassa, etsimme suojaisia metsäpolkuja, joilla auringonpaahde ei ihan pääse meitä tavoittamaan. Pööpöti haistelee polunvarrella olevia kiviä, hamuilee mustikkapuskia, nappaa ohikulkiessaan oksan koivusta. Se kävelee letkeästi, kuuntelee välillä pöpelikön rapinaa välittämättä siitä kuitenkaan sen enempää. Loppumatkan takaisin Susirajaan Pööpöti kävelee pitkin ohjin, ehkä vähän kiirehtivällä askelluksella, mutta se sille suotakoon. Kierteleehän meitä aurinkoisella hiekkatiellä jo ainakin kymmenen ainakin hiiren kokoista paarmaa.

Tallipihalla sidon Pööpötin puomiin ja valutan puutarhaletkusta vettä sen kaulalle ja selälle. Pööpötin iho aluksi nykii kylmästä kuuman paahteen jälkeen. Kun koko hevonen on yltäpäältä kasteltu ja viilennetty, pesen vielä Pööpötin harjan ja hännän. Mietin sen kyllä olevan vähän turhaa, kun ori kuitenkin menee samointein tarhassa jonnekin kakkakasaan pyörimään, mutta pesen kuitenkin. Suihkin vielä showshineä kumpaankin. Paarmanpuremat saavat päälleen pihkavoidetta ja masunalus suihkitaan taas myrkkypilvellä. Käyn hakemassa lähinurmelta voikukanlehtiä ja hyppään sitten puomin päälle hetkeksi istumaan. Jotenkin taskusta eksyy vihreän seuraksi pari oranssia porkkananpalaakin, mutta Pööpöti ei näytä pistävän sitä pahakseen.

Täydellisen letkeän rento päivä päättyy niin kuin tällaisen päivän kuuluukin päättyä. Pööpöti pääsee tarhaansa ja se samantien pistää piehtaroiden kuivassa maassa. Se piehtaroi oikein sydämensä kyllyydestä, niin tarkasti, että jokainen kostea kohta sen punaruskeassa karvassa on pian kuorrutettu harmaalla. Irvistän vähän katsellessani hevosen riemua. Mikä onni, etten se ole minä, joka tuon sotkun siivoaa.