Turmeltajan Pottupuutarha VH18-018-1866

12.05.2020 pikku Poutamme siirtyi alati vehreille perunamaille. Tammaa jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Turmeltajan Pottupuutarha "Pouta"	Kasvattaja	Turmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 28.08.2018, 26v satunnainen (4v 18.09.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he C / 90cm / 90cm / tutustumisluokka

20.10.2018 vinkurajalkamme hurmasi kantakirjatuomariston ja yllätti koko tallin iloisesti; 72 pistettä ja RKTK-II!

20.12.2019 Pouta palkittiin hienosti SLA-I -palkinnolla!

25.03.2020 murusemme teki meidät kovin ylpeäksi; KERJ-I! Meidän keskikokoinen ihanaisemme.

Toukokuussa 2020 tammalle myönnettiin Championin arvonimi.

Kuvat © Stjarna

Luonnekuvaus

No, tulipahan tämäkin koettua. Nimittäin kaksosvarsat. Kelopuutarhan pitkään runkoon hautautui näppärästi kaksi tomeraa tammanpoikasta, joista toisesta luultiin (kamalaa sanoa näin, mutta sanotaan kuitenkin) päässeen eroon jo tiineyden alkuvaiheessa kun kaksostiineys huomattiin. Toisin kuitenkin kävi, ja lopulta toinen varsoista huomattiin niin myöhään, että sopi vain toivoa parasta kahden elävän ja terveen varsan suhteen. Toivo ja tuuri osuivat, Keppi varsoi yllättävän ongelmattomaksi kaksi vaaleaa rautiasta tammavarsaa, joista toinen oli huomattavasti isompi, ja näytti vieneen kaiken tilan äidin mahassa. Toinen varsa sen sijaan näytti jo varsana kummalliselta, se oli pieni, normaalia varsaakin epäsopusuhtaisempi ja ruipelompi. Minivarsa tarvitsi elämänsä alussa paljon apua ihmisiltä, lähinnä riittävän ravinnon saamiseen ja kehittymiseen. Sen jalat olivat vähän vinksallaan, ja niitä korjailtiin kengittäjien ja eläinlääkärien kanssa jo heti ensiviikkoina. Eivät ne koivet nykyäänkään priimat ole, mutta kyllä sen niistä hevoseksi tunnistaa. Ja onhan se nyt ihan söpökin.
Minivarsan nimi oli vanhempien kasvattajapuolikkaan kanssa käydyn keskustelun lukihärötulos. Sen piti saada kaunis ja erilainen nimi kuten siskollaan, mutta nyt meillä on Edenunian lisäksi Pottupuutarha. Aina välillä vähän kaduttaa, mutta ompahan erilainen.
- kasvattaja

Myötäelimme vahvasti mukana Kelopuutarhan tiineyden jokaisessa vaiheessa. Niinkin vahvasti, että Lissu oli pyörtyä kuullessaan, että tamma sitten meni ja tekisi ne kaksoset, vaikka kaksosvaaran piti olla ohitse.
Varsojen synnyttyä ja koko tammakolmikon jäätyä henkiin harmittelimme dookien kanssa toisen varsan vinkurajalkoja (mutta näitähän nyt sattuu, etenkin jos kasvattaa samoilla hevosmäärillä kuin Turmeltaja), pohdimme ja pyörittelimme nimiä, ihastelimme kuvia ja videoita pikkuisista. Varsoista suurempi, kauniimpi ja selkeästi kasvattajan lellikki sai nimekseen Lissun ehdottaman Edenunian, mutta ’jämäkaksonen’, vinkurajalkainen pikku reppana, sai nimekseen Pottupuutarha – ja ihan vahingossa. Alkuperäinen nimiehdotus koki muodonmuutoksen lukihäiriön seurauksena, ja väännös alkoi elää omaa elämäänsä.

Eräänä päivänä narri totesi, että voisimme oikeastaan ostaa Pottupuutarhan pois. Emmehän me täysin susirajalaissukuisella hevosella ihan hirveästi mitään tee, etenkin, kun tamma edustaa sellaisia linjoja joita tallissamme on edelleen. Pottupuutarha on kuitenkin jo nimenä sitä luokkaa, että Susirajaanhan mokoma kuuluu!
Sitä paitsi, dookie dissasi raukkaa pientä vinkurajalkaa. Ei sillä, ettemmekö me sitä aina silloin tällöin tekisi, mutta.. Ihan eri asia! Joka tapauksessa, kun ilmoitimme ostoaikeemme dookielle, hän lähinnä nauroi, ja suostui myymään tamman mikäli olimme tosissamme. Tuossahan tuo pikkupotaatti Pouta nököttää Susirajan pihassa, joten aika tosissamme me olimme.

Pouta, tuo supersöpö, älyttömän leppoisa, lauhkea, halittava pieni vinkurajalka. No, eivät tämän jalat nyt enää niin vinkurat ole, mutta varsa-ajan puolivillainen lempinimi jäi elämään. Kahden kasvattamamme CIC1-tason kenttäratsun turmeltajalainen miksaus oli kaksosvarsoista se pienempi ruipelo, josta onneksemme kasvoi ihan hevosen kokoinen hevonen. Kaikki kapasiteetti tosin valahti isosiskon puolelle, siinä voitontahdon, karismaattisuuden, näyttävyyden ja muiden kilparatsun ominaisuuksien ja luonteenpiirteiden kanssa. Jäljelle jäi sympaattinen tutustumistason mummonkuljetin.

Kuka tahansa, ihan oikeasti kuka tahansa, pärjää Poudan kanssa. Tästä hevosesta ei paljoa ystävällisemmäksi, rauhallisemmaksi, anteeksiantavaisemmaksi nallekarhuksi muututa. Raudikko seisoo paikoillaan vaikkei olisi kiinni missään, eikä tasan liikahda ilman erillistä pyyntöä. Somien räpsyripsien kehystämät lempeät silmät tarkkailevat hoitajan jokaista liikettä hienovaraisen uteliaasti; Pouta ei työnnä turpaansa minnekään ilman lupaa. Tamma kyllä mielellään haistelee ihmisen, harjat ja vähän kaiken läpi, jos saa luvan, ja rapsutuksia saadessaan tamma rapsuttaa mielellään takaisin (erittäin varovaisesti ja pehmeästi). Jo nuorena neitona tamma suhtautui asioihin hyvin maltillisesti ja järkevästi, eikä mikään ole muuttunut. Klipperit, kaivonkannet tai rokotepiikit eivät pelota, loimet tai kuljetussuojat eivät ahdista, satulavyön vuoksi ei pullistella.. Pouta on todellinen ’kaikki käy’ -hevonen, tajuttoman helppo, asiallinen ja luotettava hoitohevonen, jonka kanssa kaikki sujuu kuin tanssi. Eläinlääkäri, kengittäjä ja hierojakin jaksavat kerta toisensa jälkeen ihmetellä, miten hevonen voikaan olla niin fiksu ja miellyttävä. Ei tätä aikanaan uskottu vuosikkaaksi mistään muusta, kuin kakaramaisesta ulkonäöstä.
Talutettaessa Pouta sovittaa askeleensa taluttajansa tahtiin, saattaa vähän katsella maisemia siinä kävellessään, muttei mitään sen ihmeempää. Vaikka kaverit miten huutelisivat tai vetäisivät pukkilaukkaa tarhoissaan, Pouta korkeintaan hörisee takaisin. Säikähtäessään raudikko säpsähtää hyvin pienesti, samaan tapaan kuin ihminen hikatessaan.
Yllätys yllätys, tämän hevosen lastaus sujuu kuin opetusvideossa. Pouta lastautuu vaikka lähettämällä, eikä neiti varmasti stressaa, hermostu, turhaudu tai mitään muutakaan, vaikka heinät loppuisivat, matkaseura olisi pähkähullu ja ajettava tie kuoppainen kuin pottupelto. Oi, jos itsekin olisi näin ymmärtäväinen ja lauhkea..!

Poudan liikkumista kuvaa parhaiten sana levollinen. Tasaisen pehmeät, tahdikkaat mutta vähän ahtaat ja matalat liikkeet ovat hämmästyttävän helpot, mukavat istua, ja ihanat katsella. Ei Pouta mitenkään näyttävä hevonen ole, mutta jotenkin äärettömän seesteisen ja levollisen oloinen ja näköinen. Itsekin ihan rauhoittuu, kun tämän hevosen liikkumista katsoo!
Valitettavasti raudikon kapasiteetti tyssää helppoon C:hen. Pouta yrittää aina parhaansa, lähtee mielellään töihin eikä ikinä kiukuttele tai protestoi, vaikka satulassa tekisi mitä sirkustemppuja tai ratsastaja ei ollenkaan osaisi asiaansa. Pouta pyrkii aina miellyttämään, tekemään parhaansa. On hieman ironista, että hevonen, joka ei ole lainkaan etupainoinen ratsastaa, joka toimii todella pienin avuin, reagoi hyvin ja on kaikin puolin täysi kymppi ratsastettavuudeltaan, on tasan se helppo C -hevonen. Alkuun tuntui, että puska Ö on liikaa pyydetty.. Alati hyväntuulinen Pouta mennä viipottaa tasan sitä tahtia mitä siltä pyydetään, kokoaa itsensä niin helposti, että melkein itkettää, ja hevosen vaatimattomissa liikkeissä on melkein enemmän säätövaraa kuin meidän vaativien luokkien suomenhevosten. Mutta Pouta onkin hieno(in)!

Joku totesi Poudan hyppäävän kuin agilitykani; korvat hörössä, kaikki jalat mahdollisimman ylös nostettuina, melko isolla ilmavaralla. Jänisloikkia tai ei, Pouta suoriutuu 90cm rata- ja maastoesteluokista ongelmitta. Tamman ponnistus ja hyppy ovat vähän hitaita, ja tamma saisi käyttää kaulaansa paremmin, mutta selän käyttö ja jalkatekniikka (myös jalkojen nopeus) ovat oikeasti huippuluokkaa. Harmi, ettei tamma ole se nopein tai ketterin ratsu; tämän kanssa tehdään yleensä estevirheettömiä, vähän hitaita suorituksia, joskus aikavirheiden kanssa. Ponnistuspaikat Pouta osaa katsoa melko hyvin itsekin, eikä tammaa hirvitä mielikuvituksellisinkaan johde. Tämä hevonen luotsaa uunoimmankin esteratsastajan turvallisesti maaliin niin rata- kuin maastoesteillä!
Rauhallinen mummonkuljetin, reipas peltolaukkaratsu, hyvä hiihtoratsu.. Pouta on kaikkien suosikki maastoiluun, oli kyseessä rento lenkki tai reippaampi reissu. Hyvähermoinen, lauhkea luottotamma ei hätkähdä mistään, oli se sitten yksin, porukassa, johtajana tai peränpitäjänä.

Hyvähermoinen luottoratsu, ehdottomasti. Kilpahevonen ei sitten niinkään. Poudalla on teräksiset hermot, se yrittää aina parhaansa, käyttäytyy hyvin eikä hämmenny oikein mistään. Mutta voitontahto, näyttävyys ja sen sellaiset loistavat poissaolollaan. Maitohappoja ja väsymystä raudikko kestää urheasti (silkkaa miellyttämisenhaluaan, voi kulta rakasta!), ja vie ratsastajansa varmasti jokaisen radan alusta loppuun. Kyllä tämän kanssa sijoituksia kerää, mutta se vaatii vähän tavallista enemmän työtä ja tuuria. Poutamme on se tappavan tasaisen, hyvä hevonen, enemmän kiva harrastepeli kuin kilparatsu. Toki jo kapasiteetti kertoo omaa tarinaansa..

Poudan vahvuus on kuitenkin sen äärettömän hyvässä luonteessa, sydämellisyydessä, sympaattisuudessa. Onhan meillä noita kenttähirmuja tuomassa talliin ruusukkeita Poudankin puolesta, mutta entisiä vinkurajalkoja, nykyisiä sydämensulattajia on vain yksi.

Sukutaulu

i. Untenruhtinas ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, rt, 162cm	ii. Ch Nornaliekki ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, rt, 160cm	iii. Noenhehku evm, sh, vrt, 160cm
		iie. Huumantuoja evm, sh, trt, 161cm
	ie. Unihuuru ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vprt, 162cm	iei. Tunturipuron Iltarauha evm, sh, vprt, 165cm
		iee. Jekkupakkanen evm, sh, prt, 158cm
e. Kelopuutarha ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, vrt, 165cm	ei. VIR MVA Ch Marrasmieli ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, rt, 169cm	eii. Marrashovi evm, sh, tprn, 164cm
		eie. Tuskantuuli evm, sh, rtkm, 160cm
	ee. VIR MVA Ch Hirsipuutarha ✝ KTK-II, SLA-I*, KERJ-I sh, trn, 163cm	eei. Hautakivipuutarha evm, sh, trn, 155cm
		eee. Hirsipuulusikka evm, sh, prn, 153cm

Jälkeläiset

s. 05.03.2019 sh-o. Sahramisabotaasi, i. Fiktion Rekyyli, om. Serena, VRL-09334
s. 01.11.2019 sh-o. Puuhastava Pelvoitus, i. Pottuuntunut Pelvoitus, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

15.10.2018 Maastoestevalmennus, valmensi suba

Pitkään aikaan en ollutkaan Susirajassa päässyt käymään ja olin oikein tyytyväinen, kun Lissu otti minuun yhteyttä sopiakseen valmennuksesta. Valmennuspäivän sää oli hyvin kuuma ja aurinkoinen. Ajelin Susirajaan pitämään maastoestevalmennusta Lissulle ja suloiselle kenttähevoselle, Poudalle. Poudan ja Lissun kanssa treenaisimme tänään hieman vettä ja hyvää kisatempoa. Tallille saavuttuani, oli Lissu jo pihassa kapuamassa ratsunsa selkään. Lähdimme yhdessä kävelemään kohti maastorataa. Lissu samalla kertoi hieman ratsustaan ja kuulumisistaan.
Ratsukko alkoi verryttelemään reippaassa ravissa ja laukassa, tavoitteenaan saada Pouta liikkumaan isosti ja innoissaan. Aloitimme verryttelyn jälkeen muutamalla yksinkertaisella hypyllä tukille ja pienelle talolle. Pouta hyppäsi hyvin, mutta ehkä aavistuksen löysän oloisesti. Kehotin Lissua ratsastamaan hevostaan hieman terävämmäksi. Verryttelyhypyt kuitenkin sujuivat muuten moitteitta ja ongelmitta, joten siirryimme vesiesteen luo. Poudan ja Lissun tehtävänä oli laukata veden läpi ja hypätä reunalla kököttävän tukin yli. Ratsukko myös haki ratatempoa tullen edeltävän tehtävän esteet ennen vesiesteen suorittamista. Seurasin kellon kanssa menoa ja alkuun Pouta oli vielä hieman löysä. Hiljalleen se kuitenkin syttyi hommaan ja näytti oikein terhakkaalta painellessan pitkin peltoja.
Juurikaan pahaa sanottavaa en ratsukon menosta keksinyt. Kävelimme ratsukon loppuverryttelyn jälkeen yhdessä takaisin tallille. Kehotin matkalla Lissua muistamaan jatkossa omissa treeneissään sekä kilpailuissaan, että ei vain unohdu hevosensa kyytiin, vaan muistaa ratsastaa siitä terävän ja innokkaan. Pouta sai vielä lopuksi minulta pari palaa porkkanaa kiitoksena hyvin hoidetusta työstä.

15.04.2019 Menestys antaa odottaa itseään, kirjoittanut Lissu T.

Olipa kyseessä sitten sopivien kenttäluokkien vähyys tai Poudan kykyjen.. rajallisuus, tamman kilpailumenestys on ollut jokseenkin vaatimatonta. Kokonaiset seitsemän sijoitusta ei ole turhan paljoa. Toki puolustelen tammaa sillä, ettei tätä ole ihan oikeasti turhan paljoa kisoissa pyöritelty. Siitä huolimatta, näin vaatimaton menestys on lähes yhtä suuri vitsi kuin tamman vaatimaton kapasiteetti. Etenkin tällä suvulla.. no, Pouta on se rääpälekaksonen, kasvoi sentään ihan käyttöpeliksi. Pienestä vinkurajalasta hevosen näköiseksi, ihan hevosen kokoiseksi, täysin käyttöön soveltuvaksi peliksi - yhdenlainen tuhkimotarina.

Laihaksi jäänyt ruusukesaalis olikin yksi syy, miksi Pouta sai pitää hetken luvan kanssa lomaa, nimittäin yhden varsan mittainen mammaloman. Varsan isäksi valikoitui oman tallimme ori, fiktiolainen Rekyyli, ja syntynyt orivarsa meni saman tien myyntiin. Uusi kotikin löytyi mutkattomasti; Sahramisabotaasiksi nimetty nuorikko matkasi serenan mukaan.
Nyt Pouta on palaillut mammalomaltaan takaisin kilparadoille. Ensimmäiset ilmoittautumiset on tehty; pian pääsemme starttaamaan, ja toivon mukaan kerryttämään Pouta-paran vähän laihaa ruusukesaalista. Mammakilot ovat kadonneet mukavasti, Pouta on ihan simpsakassa kunnossa.

Eihän Pouta ole ikinä mitään The Kilparatsu ollutkaan, luonteeltaan tai muutenkaan. Silti heikonlainen menestys vähän harmittaa, sillä tiedämme tamman kykenevän parempaankin. Katsellaan nyt, mihin suuntaan Poudan kilpaura kehittyy vai kehittyykö mihinkään. Jokunen valmennuskin voisi tehdä terää, mahdollisesti ratsastajan vaihto (Sarlotta tai Kristiina kisakuskiksi, ehkä ihan ulkopuolinen ratsastaja?). Avoimia ovia ja ikkunoita tuntuu olevan vähän liiankin kanssa!

19.04.2019 Estevalmennus, valmensi Jenny

Päivän ohjelmassa oli Poudan sekä tämän ratsastajan estevalmennus. Tamma tarkkaili uteliaana, kun aloin järjestelemään esteitä kentälle. Olin tälle valmennus kerralle suunnitellut hieman toisenlaisia harjoituksia tavallisen radan suorittamisen sijaan. Kun olin valmis, värikkäät puomit kannattimineen muodostivat koko kentän laajuisen kahdeksikon. Esteitä oli yhteensä seitsemän: kuusi muodosti molempiin päihin ympyrän ja yksi yhdisti näitä ympyröitä eli esteitä oli kolme leveyssuuntaan ja neljä pituussuuntaan. Kun ratsukko oli saanut lämmittelyt tehtyä, aloitimme tehtävän. Kahdeksikko mentiin muutaman kerran käynnissä, ravissa ja laukassa ihan vain puomeina. Poudan ratsastaja ei ollut turhaan kuvaillut tammaa lauhkeaksi ja levolliseksi, sillä Pouta ei ainakaan vielä keksinyt turhaan innostua radasta. Kun tehtävän perusidea, eli keskittyminen tarkkoihin kaarteisiin ja esteelle suoristamiseen olivat selvät, kohotin kyhäelmäni osat esteiksi.

Lähdimme liikkeelle kevyesti 40cm korkeuksilla. Suurin osa esteistä oli pystyjä, mutta kentän pohjoispäädyn lyhyen sivun viereinen este ja eteläpäädyn oikeanpuoleisen pitkän sivun viereinen este olivat oksereita. Lähtömerkin tullessa Pouta lukitsi korvat eteenpäin ja alkoi innokkaasti edetä, juuri kuten ratsastaja sitä pyysi.
Ensimmäinen kaarre koko tehtävän keskipisteelle, eli kahdeksikon ”vyötärön” esteelle, jolle tuli myös laukanvaihto, epäonnistui ja päättyi alas koliseviin puomeihin. Kokosin esteen uudestaan ja neuvoin ratsastajaa keskittymään erityisesti tasaiseen tuntumaan, vaikkei se selvästi Poudan kanssa kovin vaikeaa kyllä olisi.

Mitä pidempään treeniä jatkettiin ja mitä korkeammaksi esteet nousivat, sitä paremmin ratsukko lopulta suoriutui. Pouta oli ymmärtänyt homman jujun ihan täysin ja olisi voinut vedellä kahdeksikkoa vaikka yksinään, mutta eipä toki aliarvioida tamman ratsastajankaan suoritusta, joka oli hypyissä mukana erinomaisesti! Kun kahdeksikko oli suoritettu puhtaasti 90cm korkeudella, pyysin ratsukkoa hetken ravailemaan. Suunnittelin mielessäni loppuhuipennukseksi pienen radan ja lopulta selitin sen myös ratsastajalle: pohjoispäädystä vasemmassa kierroksessa suoraan vasemmanpuoleisen pitkän sivun kaksi pystyä, minkä jälkeen pitkä kaarre kulman kautta keskimmäiselle esteelle, sen jälkeen kulman kautta kaarre oikeaan ja lopuksi pohjoispäädyn okseri. Tästäkin ratsukko suoriutui mainiosti. Kummatkin valuivat hikeä, mutta ilmeet olivat tyytyväiset, joten kokonaisuudessaan täydellinen valmennus!

23.04.2019 Vieraskuski maastoilee, kirjoittanut reibili

Paikallistettuani Poudan Susirajan tarhoilta, availin portin ja lähdin pyydystämään sitä, jotta voisin hieman tutustua siihen ennen kuin suunnattaisiin maastolenkille, todennäköisesti eksymään.
Huomatessaan minut Pouta keskeytti omat puuhansa ja lähti tallustelemaan vastaan. Päästyään luokseni se tutki taskuni, josta totta kai löytyi pari palaa kuivattua ruisleipää, jotka syöttelin Poudalle rapsutellen sitä samalla kaulalta. Taluttaessa tamma kulki nätisti vierellä, juuri sitä vauhtia mitä minäkin. Höpöttelin Poudalle, että sehän on vallan mukava tamma, ehdin jo muutaman minuutin aikana rakastua siihen.
Tallissa harjasin Poudan läpikotaisin ja putsasin kaviot jonka jälkeen satuloin tamman. Kaikki sen varusteet oli tuotu jo valmiiksi sen karsinan eteen, jotta minun ei tarvinnut metsästää niitä mistään. Talutin tamman ulos, jossa kampesin itseni sen selkään ja kun tarvittavat säädöt jalustimille oli tehty, annoin Poudalle merkin, että eteenpäin saisi nyt liikkua.
Taputtelin tammaa kaulalle samalla kehuen kuinka hieno, kiltti ja suloinen pikkutamma se olikaan. Maastoreissu kaikkineen sujui varsin hyvin, kohdattiin me matkalla yksi hirvikin, josta Pouta ei välittänyt tuon taivaallista, mutta minulle tuli kiire kääntää hevonen ympäri ja poistua paikalta. Pouta ravaili korvat hörössä pienen pätkän ennen kuin uskalsin kurkata taakseni todetakseni, että hirvi ei ollut meidän kiusaamisestamme kiinnostunut.
Loppumatka tallille taittui mukavan reippaassa käynnissä, tammalla oli selkeästi iloinen mieli ja minunkin mieleni kieltämättä piristyi huomattavasti, kun pääsi vähän maastoon tuulettumaan rauhallisen ja kivan hevosen kanssa. Huolsin Poudan asianmukaisesti pois, harjasin sen vielä kerran huolella varusteiden riisumisen jälkeen ja laitoin sen sitten karsinaansa odottelemaan ulospääsyä. Ennen lähtöäni kävin vielä vähän lääppimässä Poutaa ja kertomassa sille kuinka hieno se oli, mutta senhän se varmasti tiesi jo itsekin varsin hyvin.

06.10.2019 Pouta porhaltaa, kirjoittanut Lissu T.

Viime kuun aktiivinen treenaus ja valmentautuminen Takapajulan opettajien valvovien silmien alla on tehnyt Poudalle ihmeitä. Tamma on aloittanut kirpeän syyskisakauden hyvässä vireessä, ja vaikkei sijoituksia olekaan toistaiseksi tullut, hevonen tuntuu äärettömän hyvältä, ja pidämme sitä narrin kanssa melkein tärkeämpänä kuin niitä sijoituksia. Vaikka totta kai me tälle jämäkaksosellekin toivomme mainetta ja menestystä hurjalla tuttaritasollaan, mutta on erävoitto itsessään, kun vinkurajalkaisesta jämävarsasta kasvoi täysin käyttöä kestävä, terve ja hyvinvoiva hevonen. Joten Pouta menestystarina jo nyt!

Levollinen lellilapsemme on tehnyt treeneissä todella siistejä, sieviä siirtymisiä, saanut takaosaansa vielä lisää voimaa ja tehnyt etenkin sarjaesteillä hyvää työtä. Lisänopeutta ja -ketteryyttä kaivattaisiin vieläkin, mutta kun ei ole haitaria kropassa tai maantiekiitäjyyttä kintuissa sitä ei ole. Poudan kanssa tehdään niitä vähän turhauttavia, todella siistejä ja hyviä puhtaita ratoja ja sijoitutaan sinne luokan keskivaiheille. Vähän sama maastoesteillä. Ja kouluradoilla. Kultatammamme on niin tasainen, että ne sijoitushaaveet murenevat yleensä jo siinä. Tasaisen hyvää tulosta luokan tuloslistan keskivaiheille.
Me kuitenkin jatkamme kisaamista ja yrittämistä, jos ei minkään muun takia, niin siksi, että Pouta on kisakunnossa, se tuntuu hyvältä, se parantaa koko ajan. Sijoittui tai ei, ainakin omaan takamukseen se kehitys tuntuu. Ja on niihin kouluprosentteihin tullut pientä, varovaista parannusta koko ajan! Neljäkymmentä sijoitusta tuntuu vielä hyvin kaukaiselta, ehkä vähän utopistiseltakin tavoitteelta tämän hevosen kanssa. Orivalintoihin saa kiinnittää tosissaan huomiota, kun Poudalla tekee seuraavan varsan. Suku tammalla on kohdillaan, vaikka nyt omiamme kehummekin, ainekset helpon/CIC1-tason varsaan ovat kyllä olemassa. Kun vain Pouta periyttäisi ihanaa luonnettaan sekä huippuhyvää ratsastettavuuttaan ja asennettaan!