Ja narrin ansiosta tuli tästä hienosta orhista Viivi. Miten meni noin niinko omasta mielestä. Päätin varsan virallisen nimen jo ennen kuin mokoma oli syntynyt, lempinimeä en ehtinyt pohtia itsekseni ollenkaan. Hontelo pikkukaveri oli ehkä muutaman tunnin ikäinen, kun narri ilmoitti sen olevan "ilmetty Viivi, vaikka miten on ori". Johan nimulla on Neiti ja Tipu, oreja kummatkin, sekä tammat Harri ja Kerkko, joten kaipa Viivi menee samaan kategoriaan. Silti - miten meni noin niin ko omasta mielestä?
Ay ay ay mitä tunnelmaa.
Viiviä kiltimpää, suloisempaa hevosta saa hakea. Aina ja kaikkialla hyvin käyttäytyvä ori menee välillä lapasmaisen tossukan puolelle, tarhassa ja laitumellakin se on aina pahnan pohjimmainen. Seurallinen, hieman huomionkipeä hevonen sopii aloittelevankin hevoshullun hoidokiksi, ratsuksikin, jos kyse on kevyestä humputtelusta. Kunnon työskentelyyn vaaditaan hieman kokeneempi kuski, lähinnä siksi, että Viivi tekee helposti töitä ilman takaosaa etuosan liioitellessa joka asiaa.
Vaikka sitä miten yrittää toimia reippaasti, Viivin hoitamiseen (oli kyse perusteellisesta puunauksesta tai ”harjaus, kaviot, loimi niskaan” -tyylisestä nopeammasta hommasta) kuluu helposti tuplaten, jopa triplaten se aika, mikä piti. Tai ainakin minulla menee; en voi vastustaa noita suklaasilmiä, orin pehmeää hörinää ja varovaisia pyyntöjä rapsutella vielä vään sieltä harjantyvestä. Seurallinen, (ihmis)ystävällinen suomenhevonen sopii kenen tahansa käsiteltäväksi, sillä Viivi ei tasan tee mitään odottamatonta. Jos ei yksittäisiä pärskähdyksiä lasketa. Pomminvarma, lastenvahtityylinen hevonen, joka seurailee hoitajansa tekemisiä nököttäen kiltisti paikoillaan, vaikka karsinan ovi olisi auki tai hajamielinen hoitaja unohtanut laittaa orin ketjuihin kiinni. Edes ohi menevä rehukärry tai toiset hevoset eivät saa Viiviä kiirehtimään, ori vain hörähtää pehmeästi, napittaa hetken Kiinnostavan Asian perään ja antaa olla. Kuinka ollakaan, ihan kaikki hoitotoimenpiteet, varustamiset, kengitykset, lastaus ja kuljetus, talutus – kaikki käy, keneltä tahansa. Viiviä helpompaa, mutkattomampaa kaveria saa hakea. Tämä ei stressaa, kiukuttele, osoita mieltää, tee oikein yhtään mitään. Paitsi kerjää, hyvin kohteliaasti ja somasti, huomiota.
Viivi on ehdottomasti kouluratsu, vaikka sillä hypätäänkin kotona ja kisoissa. Vaativa B -tasoinen ori on komea, karismaattinen esiintyjä ja hyväliikkeinen ratsu, joka haluaa tehdä töitä ja miellyttää. Joskin yhdellä omalla ehdollaan; etuosa voi työskennellä, vähän liioitellenkin, kunhan takaosa saa luistaa työnteosta. Raudikon toispuoleinen laiskuus on suorastaan huvittavaa. Ori on kärsivällinen, nöyrä, hyväntuulinen ratsu, joka sopii aloittelijoillekin talutusratsuksi. Työmoodi vaatii kuitenkin vähän taitoa, jotta meno olisi muutakin kuin ylisuorittava etuosa ja laiskotteleva takaosa.
Etenkin lisätyt askellajit ovat välillä haastavia Viivin koettaessa tehdä kaiken tarvittavan työn ainoastaan etuosallaan. Kunhan orin takaosan saa hereille (siirtymiset sekä peruutukset ovat oivia moottorinherättäjiä tämän kaverin kanssa), askellajeista tulee puhtaat, tahdikkaat ja näyttävät, mukavan elastiset. Laukka on ehdottomasti orin vahvin askellaji, käynti on vähän vaatimaton, mutta kuitenkin seiskan arvoinen. Pienet avut riittävät, myös talviunehtivan takaosan herättelyyn.
90cm radat sujuvat enemmän hyvällä yrityksellä kuin taidolla. Viivi tarvitsee ratsastajaltaan tukea niin laukan säätelyyn kuin ponnistuspaikkojen katsomiseen; ori ei yhtään luota omaan estesilmäänsä. Viivin hyppytekniikka on ihan perushyvä, ei ihmeellinen, muttei toivotonkaan (jalat nousevat, joskin saisivat olla nopeammat, selän ja kaulan käyttö OK, hypyt vähän laatikkomaisia ja hitaita). Kunhan ratsastaja tukee ja rohkaisee, raudikko ylittää kaiken näköiset esteet vähän lyhyemmistä tai vinommista lähestymisistä ilman ongelmia. Ori paikkaa hitaanpuoleisia hyppyjään hyvällä, helposti säädeltävällä laukallaan; esteiden välit sujuvat juuri niin vikkelästi kuin Viiviltä tohtii pyytää.
Maastoilu, niin rennot hölkkälenkit kuin reippaammat retket, ovat kovasti piirtopäisen kullanmuruni mieleen. Viivi ei säpsy juuri mitään, kun on liikkeellä yksin tai rauhallisen kaverin kanssa. Pikku-ukkoja näkevän maastokaverin ufobongailu sen sijaan tarttuu, ja säpsyn kaverin kanssa Viivikin on säpsympi. Perusasetuksiltaan ori on kuitenkin maastovarma kaveri, joka sopii niin hiihtoratsastukseen, uittoreissuille kuin fasaanibongaukseen. Tai ihan vain siihen perus maastoiluun.
Onneksi Viivi on rauhallinen matkustaja, ja rauhallinen muutenkin. Kisa- ja valmennusreissut ovat sujuneet jouhevasti, kun ratsuni käyttäytyy vieraissa paikoissa tasan samalla tavalla kuin kotikulmilla. Isommassakaan väenpaljoudessa Viivi ei rupea jännittämään tai pörhistelemään, vaan katselee uteliaana ympärilleen, kerjää vähän huomiota ja koettaa säväyttää etuosallaan voidakseen laiskotella takaosallaan. Helppo, mukava reissukaveri sekä pätevä kisapeli, kunhan osaa itse pyytää ja vaatia Viiviltä tasaista työskentelyä koko kropalla.
VSR 0 sijoitusta joista 0 voittoa
00.00.2016 paikkanen luokka 0/00
Pyörittelen mielessä lähiöunelmii, unelmii.
Päiväkirja ja valmennukset; miten meni noin niin ko omasta mielestä, montako satulahuopaa yksi hevonen voi tarvita..
Spoiler:
07.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi narri
”Kyllä sen etuosa kauhoo sievästi, vie uimakisoihin vain”, huomautin Lissulle vähän nenäkkäästi, ”mutta missä on sen takaosa, missä? Etsi takaosa, etsi!” Viiviä ratsastava nainen totta kai katsoi pahasti suuntaani verrytellessään oriaan, mutta syytönhän minä siihen olen, että Viivi kulkee takaosa tallissa jos ei ole pakko ottaa sitä sieltä mukaan. Lissu kuitenkin terästäytyi lupsakan orinsa selässä ja alkoi vaatia sitä liikkumaan kunnolla, ja kyllähän se takaosakin sielä sitten heräili ja löytyi matkaan vähän paremmin. Onneksi Viivi ei kuitenkaan vaadi veriurheja ja voodoota toimiakseen.
Päivän tehtäväksi olin Lissun pään menoksi valinnut laukanvaihtoja askeleessa, kokoamisharjoituksia raviin ja muuta mukavaa pientä, eli avoja ja sulkuja. Homma aloiteltiin kokoamalla ravia lyhyellä sivulla, ratsastamalla hyvä kulma ja siitä sitten avotaivutusta kentän puoleen väliin, suoristus, ja sulkutaivutusta takaisin uralle.
Viivi, mukavuudenhaluinen kun on, toimi alkuun vähän säästöliekillä ja jätti käsijarrun päälle. Sinänsä se ravasi tahdikkaasti ja aktiivisesti, mutta takajalkojen liike jäi edelleen liian taakse, eikä ori kantanut painoaan kunnolla takajaloilla. Lissu herätteli Viiviä jalalla ja ympyröillä ja ori alkoi kulkea rehellisemmin läpi selän.
Kun avot ja sulut sujuivat hyvin, teetin ratsukolla täyskaartoa, jonka suoristusvaiheessa Lissun piti vaihtaa laukka. Viivi meinasi kaatua sisäjalkaa vasten, jos ulko-ohjan tuki yhtään katosi, mutta muuten ori hoiti homman kotiin täyden kympin arvoisesti. Loistotyötä, etenkin kun alkuun vertaa!
10.09.2016 Pikkuhyppyjä
”Estepäivä, söpöläiseni”, tervehdin tarhan portilla korvat hörössä odottavaa rautiasta oria. Viivi hörähti, kurotti päätään lähemmäs ja oli selkeästi lähdössä mukaani. Kuten aina, mokoma höppänä. Taputin hevoseni kaulaa muutaman kerran kiinnittäessäni riimunnarun päitsiin, hyräilin jotain vanhaa, korvamadoksi jäänyttä Eurosiivukappaletta ja avasin portin. Viivi lähti mukaani pitkin, rennoin askelin, korvat innokkaasti hörössä; mitä tänään tehdään, mitä?
Vietin (jälleen..) luvattoman pitkän ajan Viiviä puunaten, ennen kuin sain aikaiseksi varustaa orin. Ihastelin hetken uutta, pääsiäistipunkeltaista estehuopaa sekä siihen sopivia mustakeltaisia estesuojia, muiskautin suukon Viivin turvalle ja suuntasin edelleen innokkaan oloisen orin kanssa kentälle. Viivi on yksinkertaisesti herttainen höpönassu, eihän tätä voi olla rakastamatta!
Alkuverryttelyissä Viivin perusongelma korostui; etuosa teki vähän liikaakin takaosan laiskotellessa kuin Uuno Turhapuro konsanaan. Vaikka orilla onkin jo ikää ja kokemusta ja olen tehnyt aika paljon töitä saadakseni jonkin tasapainon aikaiseksi, niin ei; Viivi yrittää aina häikäistä etuosallaan jotta voisi laiskotella takaosallaan. Kaiketi jokin vakio-ominaisuus, jota ei saa pois, vaikka kuinka tekisi järjestelmäpäivityksiä tai lataisi lisäosia.
Ratsastin pitkän, huolelliset sileäverryttelyt, joiden aikana paitsi asettelin ja taivuttelin Viiviä, myös herättelin takaosaa ja vähän hillitsin etuosaa. Orilla kun on tapana liioitella askelkorkeutta ja vähän kaikkea muutakin. Vaikka Viivi muuten vastasi apuihini hyvin, se koetti himmailla takaosansa kanssa, koetti päästä vähän helpommalla. Viivin harmiksi tunnen sen metkut (tai metkut ja metkut, enemmänkin oletuksen siitä, ettei takaosan tarvitse tehdä mitään, jos etuosa heittelee glitteriä ympäriinsä) vähän turhan hyvin.
Olin kasannut esteitä ja kavaletteja valmiiksi kentälle, joten pääsimme aloittamaan hyppäämisen ilman välilaskeutumista estetalkoita varten. Ensimmäiset hypyt (kahdeksikko kolmella kavaletilla) olivat kyllä kaikkea paitsi hyppyjä; kavalettien mataluuden vuoksi Viivi katsoi helpoimmaksi vain juosta yli. Jouduin huomauttamaan oria raipalla pari kertaa, jotta se tosissaan hyppäisi myös kavaletit.
Kavalettijumpan jälkeen hyppäsin pientä ristikko – pysty – pysty -tehtävää, joka tosin oli käytännössä siksakkia pitkin kenttää 55-60cm esteiden välillä. Viivi yritti parhaansa, mutta eihän tämä mikään estehevonen ollut. Ori haki minusta turvaa ponnistuspaikkojen katsomiseen, eikä luottanut omaan estesilmäänsä, vaikka toistin tehtävää useamman kerran (minkä lisäksi lähestymiset olivat pitkät, suorat ja muutenkin mahdollisimman helpot). Viivi kuitenkin nosti jalkansa kivasti, käytti selkäänsä ja etenkin takaosaansa, joten pisteet siitä.
Pikkuhyppely kolmella esteellä sekä kavaleteilla riitti, treenin ei muutenkaan ollut tarkoitus olla erityisen rankka. Saatuani Viivin takaosan hereille etenkin laukka pyöri mukavasti, ja kuten aina, ori pyrki olemaan mieliksi.
21.05.2018 Kouluvalmennus, valmensi eepu
Tulin tänään pitämään kouluvalmennusta Lissulle ja hänen orilleen Viiville. Odotin valmennusta innolla, Viivi oli Lissun sanojen mukaan osaava ratsu, mutta luistaa vähän hommista eikä takaosa aina ole mukana työnteossa. Päätimme kuitenkin tänään treenata asetuksia, kulmien ratsastamista ja muuta helpompaa perustreeniä. Saavuin kentälle, jossa ratsukko olikin jo valmiina ja alkuverryttelytkin suoritettu. Kehotin ratsukkoa tekemään päädyissä ympyrät, ja pyrkiä asettamaan Viiviä mahdollisimman pienillä avuilla. Huomasin heti kuinka orin etuosa työskenteli, mutta takaosa jäi laahaamaan perässä. Lissu kuitenkin selvästi tunsi orinsa ja ratsasti päättäväisesti hevosta eteenpäin. Kehotin Lissua pitämään sisäpohkeen kiinni ja pyytäen Viiviltä hieman lisää vauhtia, jolloin takapääkin vähän alkoi työskentelemään paremmin. Ympyrällä Lissu osasikin homman, sisäpohje ja ulko-ohja olivat selkeästi tuttu homma. Muutaman ympyrän jälkeen, alkoi Viivinkin taka-osa työskentelemään kunnolla ja huomasin että ympyröillä ori selkeästi alkoi työskentelemään paremmin.
Pyysin ratsukkoa vaihtamaan askellajin laukkaan ja jatkamaan samalla tavalla, mutta tällä kertaen asettaen kulmissa sekä toisen pääty-ympyrän sijaan tekemään lyhyen sivun pohkeenväistöä ravissa. Viivillä taas takaosa alkoi luistamaan työnteosta, mutta Lissu korjasi heti ja piti sisäpohkeen tiukemmin kiinni, jolloin ori työnteko näytti taas paljon paremmalta. Pohkeenväistöt menivät todella hyvin, eikä minulla ollut mitään moitittavaa. Pääty-ympyrä tuppasi kasvamaan hieman liian suureksi ja Viivi tuntui kaatuvan hieman sisälle. Kehotin Lissua pitämään ulkopohkeen paremmin kiinni, jotta tukisi paremmin Viiviä sekä sanoin että katsoo ulko-olan yli ympyrällä, jotta istunta olisi tasapainoisempi. Ratsukon laukatessa hetken aikaa pelkästään ympyrää, alkoi meno näyttämään huomattavasti paremmalta ja olinkin oikein tyytyväinen heihin. Päätimme pitää valmennuksen hieman lyhyempänä ja lopettaa valmennuksen onnistumiseen. Kumpikin oli saanut hyvän hien pintaan, eikä mikään ihmekään kun aurinko porotti taivaalta ja varjossakin oli 26 astetta lämmintä.
30.05.2018 Estevalmennus, valmensi Penelopeia
Tänään valmennusvuorossa oli Viivi niminen suomenhevosori ratsastajansa kanssa. Tarkoituksena oli päästä tänään myös hyppäämään, joten alkuverryttelyssä keskityimmekin saamaan orin liikkumaan hyvin eteen. Teimme ensin hieman siirtymisiä, ja sitten lähdimme pidentämään ja myös hieman kokoamaan laukkaa. Kun ori oli saatu hyvin hereille ja työskentelyn makuun, sai ratsukko alkaa tulemaan pientä suhteutettua linjaa. Esteet olivat aluksi aivan kavalettikoossa, mutta melko nopeasti pääsin myös korottamaan estekorkeutta. Ratsukolle eivät pikkuesteet tuottaneet minkäänlaisia ongelmia, ori eteni energisesti esteeltä toiselle ja ratsastaja teki sujuvat ja tasaiset lähestymiset esteille. Kun verryttelyhypyt oli hoidettu, pääsi ratsukko kokeilemaan pienen radan hyppäämistä. Rata alkoi pystyllä, josta matka jatkui verryttelyhyppyihin käyttämällemme linjalle. Linjan jälkeen vuorossa oli kahden esteen sarja, jonka esteiden väliin mahtui kaksi laukka-askelta. Rata päättyi yksittäiselle okserille. Rataa hypätessä ongelmia tuli lähinnä vain sarjalle. Ensimmäisen hypyn jälkeen ori tuntui hieman epäröivän, joten ratsastaja joutui kannustamaan sitä melko voimakkaasti seuraavan hyppyyn. Ponnistuspaikka toiselle esteelle ei aivan osunut nappiin, mutta seuraavalla yrityskerralla ratsukko korjasi tämän hienosti. Tällä kertaa ratsastaja osasi ennakoida orin epäröinnin ja tuki sitä hyvin läpi molempien hyppyjen. Ori pysyi radalla hyvin hanskassa, kuunteli ratsastajansa apuja ja hyppäsi sujuvasti. Viimeisellä hyppykerralla ratsukko hyppäsi radan 70-80cm korkeudella. Tällä kertaa sarjallekaan ori ei enää jäänyt himmailemaan, vaan hyppäsi molemmat esteet sujuvasti ja hyvässä tasapainossa.
