23.09.2017 Palvisemme jouduttiin laittamaan teuraaksi selkäongelmien vuoksi.

Seljasaaren Savukalmia VH16-018-0488

Nimi	Seljasaaren Savukalmia "Palvi"	Kasvattaja	Seljasaaren Kartano, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	155cm, tummanrautias	Meriitit	Champion, KTK-II, SLA-I, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 05.02.2016, 20v satunnainen (4v 04.03.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 80cm / 80cm

20.05.2016 Palvi kärrättiin savustusmarkkinoille siis kantakirjaustilaisuuteen, jossa arvioksi läimäistiin pisteinä 75 ja palkintona KTK-II eli skumppaa joka sorkalle!

31.07.2016 Palville myönnettiin jälkeläisluokka C.

05.08.2016 Palville myönnettiin Champion -arvonimi näyttelymenestyksensä ansiosta.

15.10.2016 Palvi sai KRJ-laatuarvostelussa vahinkomme vuoksi heikomman arvion ja palkinnon KRJ-II. Eikun uusimaan!

25.12.2016 korjasimme ilmoittautumismokamme, ja Palvi sai uusiessaan muikeat 104,5 pistettä ja KRJ-I -palkinnon.

20.08.2017 Palvikinkkumme sai suomenhevosten laatuarvostelussa palkinnon SLA-I kerättyään tuomareilta 99 pistettä.

© VRL-01080

Luonnekuvaus

Alkuun mietimme, että seljasaarelaisemme tulisi olemaan jotain sievää ja nättiä, alkuun mielessä pyöri Seljasaaren Kanerva. Sitten Kiiskinen tuli maininneeksi, että meillä on niin hauskat nimet - no, mopohan karkasi kätösistä aivan tyysten ja lopullisesti. Itte saatiin päättää. Seljasaaren Kanerva vaihtui hyvin nopeasti Seljasaaren Savukalmiaksi - ei ehkä mikään erityisen hauska nimi, mutta silti. Etenkin, kun Lissun lopulta ehdottaessa tätä nimeä kuuli narri sen ensin tosissaan Savupalvina (ja tuli tietenkin hieman nälkäiseksi). Nimeä ei sentään annettu hevosparalle, ainakaan virallisesti, mutta raukkaa paiskattiin kuitenkin lempinimellä Palvi. Lissu koetti estellä kaikin keinoin, mutta minkäs teet.

Palvi mikä Palvi.

Palvi on tullut molempiin vanhempiinsa jotenkin kummallisen susirajalaisella tavalla, epäilemme Kiiskisen kuiskineen Karelian korviin tiineysaikana kaikkia juttuja siitä, millainen varsa kannattaa Susirajaan tehdä. Tamma on maailman paras lastenvahti, se on kärsivällinen kuin mikä, mitä vaahtosammuttimiin tulee. Kaikki puoli pulloa showshineä saa lutrata sen harjaan, sen seitsemäntoista pientä vaaleanpunaista rusettia nysvätä harjaan ja olemme myös nähneet, kun lapset menestyksekkäästi lakkaavat sen kavioita kynsilakalla. Että näin. Meille Palvi sen sijaan on itsepäisempi kuin muuli, kovakalloinen, itsetietoinen Tamma isolla Teellä. Ei se ilkeä ole, mutta ei sitä hirvittävästi huvittaisi hinkata pohkeenväistöä tai laukanvaihtoa tai oikeastaan yhtään mitään.

Kuten mainittua, lapset voivat hoitaa Palvia vaikka koko päivän ja tamma vain seisoo kärsivällisesti paikallaan turvastaan lämmintä ilmaa puhallellen. Olemmekin kovasti harkinneet, että palkkaamme tallillemme päiväkotilaisten iltapäiväkerhon vakituisiin hommiin raudikkoa hoitamaan, mutta se on sitten aina jäänyt, kyllä nyt oman kanssa pitää pärjätä. Palvi ei kylläkään potki eikä pure, mutta se tekee kaikkea pienempää kiusaa. Tai kiusaa ja kiusaa. Tamma ei siirry, kun sitä tuuppii, syö itsepäisesti heinää kun pää pitäisi harjata eikä halua nostaa jalkojaan, kun siltä nätisti pyytää. Palville täytyy aina ärähtää kaikista tällaisista pikkuasioista, jotta se mielenosoituksellisesti liioittelisi kaikkia juttujaan - siirtyisi karsinan toiseen nurkkaan, heittäisi pään kattoon tai kuopisi näyttävästi. Palvi ei myöskään mielellään sietäisi mitään ylimääräistä aikuisilta, ei letityksiä, halauksia, jouhenselvittelyä, pesua, klippausta... Ei mitään muuta kuin harjauksen juuri ja juuri.
Myös taluttaessa Palvilla olisi aikuisten kanssa omia mielipiteitä. Siinä, missä se seuraa lapsia varovasti ja tarkasti, se voisi aikuisen kanssa harhailla tuohon puskaan syömään ja tuohon ruohotupsuun myös ja tuonne oikeastaan myös... Tamma ei kisko eikä revi, ei ryysää eikä juokse, mutta sen haahuilu ja keskittymättömyys taluttajaan on ylettömän raivostuttavaa käytöstä. Lastausongelmaa ei sen kanssa sentään ole, eikä kuljetusongelmaa muutenkaan, muita ongelmia kyllä.

Suunnitelma B, jos tämä ei tästä luonnistu, niin Palvista tulee palvikinkkua ratsastuskouluhevonen. Aikuisetkin voivat sentään köpötellä tammalla huoletta, niin kauan, kun sen ratsastaminen käsittää lähinnä ympäri kenttää löntystelyä ilman vaatimuksia kunnon kävelystä, hölköttelyä tarvitsematta kunnolla ravata ja jotain köntystelyä ilman vaatimusta kunnon laukasta. Vaan kun raudikon kuuluisi olla vakavasti otettava kisapeli, se ei oikein käy. Palvi ei ole sellaista kiihdyttelijä- tai pomppijatyyppiä, se on ennemminkin sellainen kovakylkinen jumittajatyyppi. Kädelle se on kyllä miellyttävän kevyt aina, tosin vastapainona tamma tippuu helposti kuolaimen taakse, jos sitä ei huvita. Palvin kanssa saa keskustella eteenmenosta ihan huolella ja apuna sopii käyttää raippaa tai kannuksia ihan huoletta. Ei tammaakaan tietenkään saa kaivaa verille tai piiskata niin että soi, mutta ei Palvin kanssa tarvitse hienostellakaan - jos elikko ei tottele, niin kyllä se siitä lisäavusta ymmärtää, ettei ratsastaja pilaile.
Parhaimmillaan Palvi on edestä kevyt, herkkä ratsu, jonka oma eteenpäinpyrkimys ei ole ehkä huippuluokkaa, mutta joka liikkuu kyllä käskystä eteen oikein hyvin. Lisäykset tai kokoaminen eivät silti ole sen bravuurinumeroita, mutta se suorittaa ne kyllä tiukatta otteella. Tammalla on kuitenkin kykyä kantaa itseään, vaikkei kokoaminen sinällään olekaan helppoa, sillä on hyvä tasapaino, jo varsasta asti luonnostaan hyvä vastalaukka ja sivuttaisliikkeet (väistöt, avot, sulut) ovat Palvilla ihan omaa luokkaansa. Erinomainen kouluratsu siis, kunhan sen vain saa kaivettua tammasta esille.

Koulupainotteisista vanhemmista tuli ihan, no, kelvollinen estehevonenkin. Kovin suurtahan ei Palvi ratana hyppää, yksittäisenä sillä on päästy 105cm, mutta tekniikka ei ole niin kummoinen, että ratoja kannattaisi edes yrittää kovin lähellä metriä. Estesilmää tammalla ei juuri ole, se hyppää vähän siitä sun tästä, riippuen ihan, mihin ratsastaja sen on tuonut. Se hyppää kyllä ihan mielellään (jos sen on ensin saanut liikkumaan), kääntyy ja säätelee laukkaa hyvin, eli sinällään peruspalikat ovat esteillekin kunnossa. Palvilla vain tosiaan on puutetta tekniikassa ja toisinaan motivaatiossakin, joten sen kanssa pysytään turvallisesti kasikympissä.
Mieluiten Palvin kanssa maastoillaan porukalla, se toimii jonon toisena tai kolmantena (ei kuitenkaan viimeisenä tai ensimmäisenä) parhaiten, mutta yksinkin maastoilu sujuu. Tamma vain on maastossa sen verran reippaampi, ja edestä tyhjäksi mennessään kuuro pidätteille, ettei sen kanssa jonon ensimmäisenä olo ole hauskaa ja jonon viimeisenä se koettaa koko ajan ohi. Yksinään Palvi ei hermoile, mutta on vähän ikävä tunne, kun hevonen saattaa tai saattaa olla lähtemättä viemään.

Kisoissa Palvi ei ole sen kummempi kuin kotonakaan, korkeintaan sitä kiinnostavat kaikki lapset ja ponit - myös poneista se kovasti pitää ja se tarhaakin piensuokkiemme kanssa onnesta soikeana - ja se haluaisi niiden luo tuttavuutta tekemään. Muuten tamma on yhtä rauhallinen junttura kuin kotonakin, onneksi se ei ole ääni- tai tuuliarka, joten ulkokisatkin hoituvat. Vain sade häiritsee Palvia, ja se on vähän ikävää jos kentällä treenaa tai kisaa ja sataa, tamma kulkee pää kenossa ja turpa mutrulla ja pisteitä ropisee tuomarilta - or noooot. Tamma on kuitenkin pätevä kisapeli niin kauan, kun sen kanssa jaksaa tehdä kunnon verkat ja oikeasti vaatia siltä asioita.

Sukutaulu

i. VSN Ch Sumuhurja KTK-II, KRJ-I sh, vkk, 154cm	ii. Vilukki evm, sh, trt, 155cm	iii. Vilimatti evm, sh, tprt, 156cm
		iie. Ainokki evm, sh, prn, 158cm
	ie. Sumulaulu evm, sh, vkk, 155cm	iei. Tosihurja evm, sh, vkk, 156cm
		iee. Sumuliekki evm, sh, vprt, 150cm
e. Karelia sh, vprt, 153cm	ei. Karjalainen evm, sh, vprt, 157cm	eii. Karjala evm, sh, vrt, 156cm
		eie. Riennon Reteä evm, sh, m, 159cm
	ee. Maura evm, sh, prt, 150cm	eei. Viilo evm, sh, prn, 159cm
		eee. Minnervo evm, sph, vprt, 147cm

Jälkeläiset

s. 01.04.2016 sh-o. Viikatevirus, i. Viikatemies II, om. Lissu T., VRL-12701
s. 26.06.2016 sh-t. Ny Rillataan, i. Kuuma Ku Hella Kutosella, om. Aaria VRL-01733
s. 09.09.2016 sh-t. Savusurmia, i. Pahankantaja, om. Susiraja
s. 12.03.2017 sh-o. Kuunkaiho, i. Rahkoi, om. Narie / VRL-08808

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

11.03.2016 Kouluvalmennus, valmensi Ireth

Palvia kiukutti ihan tosissaan, kun aloittelitte alkuverryttelyn. Tamma ei olisi halunnut kääntyä, liikkua eteenpäin tai asettua sitten millään, vaan se jäkitti vastaan kaikkia apuja ja pyrki vain nojailemaan kentän aitoihin minkä kerkisi. Saitkin huomauttaa raipalla ihan kunnolla, että nyt täytyy oikeasti tehdä töitä. Lopulta saitkin ratsustasi irti muutakin kuin löntystelyä ja menonne alkoi näyttää varsin mallikkaalta.

Tarkoitus oli keskittyä vastalaukkaan kaarevalla uralla, joten otitte reippaan laukkaverryttelyn, jonka tarkoitus oli saada Palvi eteenpäinpyrkiväisemmäksi ja saada laukka pyörimään kunnolla heti alusta asti, ettei siihen tarvitsisi puuttua enää myöhemmin. Alku ei tosin näyttänyt kovin lupaavalta: laukka kyllä nousi, mutta putosi samantien raville ja tahdikkuus oli muutenkin hakusessa. Pienen keskustelun jälkeen Palvikin kuitenkin luovutti ja alkoi kuunnella apujasi, joten saitte aloittaa tehtävän kolmikaarisella kiemurauralla.

Ravissa kiemuraura sujui moitteettomasti ja Palvin eteenpäinpyrkimys oli paikoittain jopa kehuttavaa, mutta laukassa se olisi halunnut koko ajan oikoa ja pudottautua takaisin raville. Raipalla huomauttamisen jälkeen alkoi laukkakin kuitenkin pysyä yllä, joten pääsitte tulemaan koko uran laukassa, eli keskikaarre tulisi vastalaukassa. Tämä onnistuikin teiltä todella upeasti, tamma pysyi koko ajan tasapainossa ja laukan tahti oli erinomainen läpi koko tehtävän. Tulitte tämän muutamasti molempiin suuntiin, mutta oikea kierros tuotti Palville enemmän vaikeuksia - lieko jotain lievää jumia kyljissä, mutta muita ongelmia ei oikeastaan sitten näkynytkään.

Saatuasi tamman kuulolle ja tekemään haluamiasi asioita menonne näytti todella laadukkaalta, mutta selvästi Palvia on vaikea välillä motivoida oikeasti tekemään töitä. Hienoa edistystä kuitenkin näkyi valmennuksen aikana.

20.03.2016 Estevalmennus, valmensi dookie

Mukava ja kirkas talvipakkassää oli vaihtunut äärimmäisen masentavaksi loskapaskamössöksi, ja taivaalta satoi kissojen kokoisten lumihiutaleiden sijasta hevosen kokoisia räntäklimppejä. Suojauduin tiukasti takkini ja huppuni sisään, kun lähdin kipittämään juoksujalkaa Susirajan maneesille, jonne oletin Lissun ja Palvin siirtyneen. Tallin toinen omistajatar olikin kertonut minulle uudesta tammasta puhelimessa, kun olin saanut kutsun (lue: käskyn) tulla kylään ja tutustumaan valmennuksien ohessa uusiin asukkaisiin, joista yksi oli Savukalmia. Seljasaarelaisille tuttuun tapaan oletin tamman olevan kuvankaunis suomitamma, mutta lempinimi alkoi hieman herättämään epäilyksiäni, joten en juurikaan osannut arvata, mitä maneesissa odotti...
Ensimmäinen ajatukseni kävi kuitenkin toteen - tavattoman kaunis, läsipäinen tummanrautias tamma asteli hyvin verkkaiseen ja leppoisaan tahtiin, ilmeisesti yrittäen tehdä jotain pohkeenväistön tapaista liikettä. Tervehdin raudikon kyydissä istuvaa naista, joka selosti pikaisesti ratsunsa perusluonnon, joka tosin tuli jo ensihetkillä melko selvästi esiin.

Alkuverryttelyt olivat hitaanpuoleiset ja täynnä kavionvääntöä siitä, tarvitsiko Palvin oikeasti liikkua eteen vai ei. Lopulta Lissu sai kuin saikin tammansa heräämään edes jotenkuten niin, että laukka muuttui nelitahtisesta raahustuksesta ihan kouluratakelpoiseksi askellajiksi. Tahtojen taiston aikana minä olin raahannut esteitä kasaan, korkeus oli vaivaisen puolen metrin paikkeilla. Pääty-ympyröille olin rakentanut kumpaisellekin yhden ristikon, toiselle pitkälle sivulle kaksi maapuomia askeleensäätelyä varten, ja lävistäjälle olin kasannut ristikon ja pystyn innariksi. Alkuun halusin ratsukon laukkaavan ihan vain suoraa uraa, ja tekevän muutamat laukka-askeleen säätelyt puomien välissä - vuorokerroin eteen ajettuna viisi laukkaa, ja vuoroin hieman kiinni pidettynä kuusi laukkaa. Lissu saikin tehdä tosissaan töitä, jotta sai Palvin laukkaa venymään edes puolikkaan askeleen kirimisen verran, mutta lyhyempi askel sen sijaan onnistui vallan mainiosti kerta toisensa jälkeen. Kun muutaman yrityksen jälkeen ratsukko sai kuin saikin vedettyä välin viidellä askeleella, otimme myös hypyt mukaan. Pitkän sivun laukkapuomit viidellä askeleella, ensimmäisen pääty-ympyrän ristikko, lävistäjälle ja innari, ja viimeiseksi toisen päädyn ympyrän ristikko. Halusin nähdä täsmällisiä ja tarkkoja teitä, joka tarkoitti että oikominen lävistäjää ennen ja jälkeen sekä ympyröillä oli erittäin iso nou-nou.

Palvi lähti tanner tömisten ja korvat pystyssä kohti tehtävän alkua, ja meinasi "vauhdin" huumassa oikoa heti ensimmäisissä kulmissa. Ärähdin Lissua käyttämään sisäpohjetta ja tarvittaessa raippaa, jos tamma meinasi vain possuilla lapa edellä kaarteiden läpi. Laukkapuomiväli ylitettiin yhdellä liika-askeleella, ympyrä oli soikio, kulmat olivat hämmästyttävän pyöreät ja loivat, ja innarilla Palvi hyppäsi pois aivan liian läheltä jälkimmäistä pystyä. Viimeinen ympyrä ristikkoineen sentään onnistui kelvollisesti, vaikka siinäki Palvi tömisteli sisälapa edellä ja liian läheltä ponnistaen. Uudella yrityksellä käskin Lissun uusimaan jokaisen tehtävän vaiheen pariin kertaan, jos se ei onnistunut riittävän hyvin. Useamman toiston jälkeen ympyrät alkoivat pysymään tasaisen suurina ja pyöreinä, Lissu sai koottua Palvin laukkaa syvälle kulmaan ratsastamista varten juuri sopivasti, ja ponnistuspaikatkin löytyivät vähän paremmin. Komensin ratsukon tulemaan vielä pari kertaa, ja viimeisillä kierroksilla keskityimme ponnistupaikan löytämiseen - Palvi hyppäsi mielellään aivan esteen juuresta, joka taas aiheutti liikaa ylös eikä eteen suuntautuneen hypyn ja puomien alas ottamisen. Ei tehtävä viimeisellekään yrityksellä aivan nappiin mennyt, mutta huomattavasti paremmin, kuin ensimmäisillä kerroilla. Kehotin ratsukkoa ottamaan vielä loppuun reipasta laukkaa suoralla melko raskaan ympyrätyöskentelyn jälkeen, ja sitten siirtymään loppuverryttelyn pariin.

29.05.2016 Estevalmennus, valmensi Örp.

Palvin valmennuksessa keskityimme tänään puhtaasti tekniikkaan, erityisesti hyppypaikkojen arvioimiseen. Palvi oli alkuverryttelynkin jälkeen vielä kovin jähmeä ja haluton joten ensitöikseni komensin teidät jatkamaan verryttelyä vielä toisen kymmenminuuttisen verran. Palvin ajatukset tuntuivat olevan kaikkialla muualla, joskin se välillä reagoi ympäröivään maailmaan sen verran, että vaivaantui mulkaisemaan esteitä.

Ensimmäisenä varsinaisena harjoituksena oli kolmen esteen sarja, jossa niin välit kuin estekorkeudetkin suurenivat viimeisen esteen ollessa 50cm. Ensimmäinen yritys kaatui siihen, että tamman vauhti hiipui täysin ennen ensimmäistä estettä. Kannustin ottamaan reilusti vauhtia ennen seuraavaa yritystä, jolloin saitkin tuotua hevosen hyvässä laukassa estesuoralle. Palvi suoriutui harjoituksesta oikein hyvin, joten nostin estekorkeuksia ennen uutta lähestymistä.

Aloitit laukannoston hyvissä ajoin, mutta ehkä keskittyminen liiaksikin oli vauhdissa, kun lähestyminen estesuoralle oli hiukan vinossa. Ensimmäinen hyppy oli kelpo, mutta virheen kertautuessa esteiden välillä oli lopputuloksena aivan viisto lähestyminen korkeimmalle esteelle. Palvi yllätyksekseni hyppäsi kuitenkin, mutta 70cm esteen puomi tippui. Seuraavalla kierroksella korjasit virheen hienosti ja suoritus oli ehjä ja hyvä. Muistutin vielä, ettei virheeseen kannata jäädä liiaksi kiinni, sillä uusintasuoritus oli jo siinä hilkulla, että keskityttiinkö yhteen pieneen osa-alueeseen liiaksi kokonaisuuden kärsiessä.

Loppuun olin koonnut teille pienen, kahdeksan esteen radan jonka hyppykorkeudet vaihtelivat 60-90cm välillä ja jossa sai kunnolla keskittyä tuomaan hevosen oikein esteille. Miltei suora lähestyminen matalalle okserille paljastui kaikkein haastavimmaksi osaksi rataa. Luotit liikaa hevosen omaan estesilmään ja jouduin ensimmäisillä toistoilla kovastikin muistuttamaan sinua kääntämään hevosen linjaa. Muuten rata sujui pääsääntöisesti aivan mukavasti ja kolmannella kierroksella okserille lähestyminenkin sujui nappiin.

Olette hyvä tiimi ja täydennätte toisianne ja paikkaatte toistenne puutteita hienosti. Seuraavissa treeneissä suosittelen keskittymään erityisesti niihin helpoilta tuntuviin kohtiin ja pohtimaan, onko rataan sittenkin piilotettu jokin juju juuri siihen kohtaan.

11.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Magnetie

Saatuani toisen Susirajalaisen valmennuksen pakettiin, oli vuorossa Seljasaaren Savukalmian valmennus. Palviksi kutsutun tamman nähdessäni mielialani notkahti vähintäänkin sata astetta miinukselle. Palvin eteenpäinpyrkimys oli melkein olematonta. Työnsin siis raippani ensimmäisen tilaisuuden tullen ratsastajan kouraan ja käskin pistämään sen tarvittaessa hyvään käyttöön, jahka lämmittely olisi saatu loppuun.

Ensimmäiseksi pyysin ratsukkoa tekemään pari loivaa väistöä diagonaalilla. Halusin ratsukolta yhteistyötä ja etenkin Palvilta herkkyyttä avuille. No, se raipan antaminen ei ollut niin loistava idea, koska sain huomauttaa ratsastajaa olemaan helläkätisempi ja pyrkimään maltillisiin apuihin. Kun saimme käynnissä väistöt sujumaan, aloitimme loivat väistöt ravissa. Tästä löytyi selvästi Palvin vahvuus, väistöt olivat erittäin mallikkaita ja Palvikin oli jos ei nyt aivan reipas, niin kuitenkin suhteellisen eteenpäinpyrkivä – etenkin sen raipan olemassaolon muistaessaan. Pyysin ratsukolta vielä avotaivutuksen uralla. Palvi yritti ensin vähän oikoa, mutta heti kun ratsastaja teki asetuksen ja taivutuksen huolella eikä hevosen takapään annettu valua, Palvikin alkoi tehdä kunnolla töitä eikä yrittänyt vain päästä siitä mistä aita on matalin. Sulkutaivutuksissa Palvi yritti taas lusmuilla, ratsastajan pitääkin muistaa asettaa kunnolla sisäohjalla ja samaan aikaan sisäohjan käytössä on kuitenkin oltava tarkkana, jotta ei taivuteta liikaa. Ulkopohkeella varmistetaan takaosan pysyminen väistössä. Näistä asioista sai muistuttaa ratsastajaa kunnolla. Palvi kyllä teki heti kun ratsastaja antoi selkeät ohjeet ja lakkasi vispaamasta pohkeillaan ja pitämällä ohjat kunnolla käsissään. Taivutuksien sujuessa viimein mallikkaasti laskin ratsukon helpottuneena tekemään loppukävelyjä: Palvi oli laiskasta ensinäkymästä huolimatta ollut ihan mukava valmennettava. Ja sen pahuksen raipanhan minä sitten tietysti unohdin tallille.

22.07.2016 Kouluvalmennus, valmensi Jenny R.

Päivän toinen susirajalainen valmennettava oli Seljasaaren Savukalmia aka Palvi ratsastajansa narrin kanssa. Tarkoituksena oli tänään pitää ratsukolle kouluvalmennus. Ruskea karva säihkyen, Palvi askelsi kentällä alkulämmittelyjä. Laiskanpuoleinen tamma näytti alussa askeltavan hiukan tahmeammin, joten pyysin ratsastajaa antamaan kunnolla niitä pohkeita ja apuja, että saataisiin hevoseen liikettä. Narri tuntui havahtuvan, ja teki tammalla heti kunnon lisäyksiä ja voltteja. Ja johan se Palvi lähti siitä askeltamaan kuin kunnon kouluhevonen. Katselin vielä hetken käynnin eri kohtia, ja sitten pyysin ottamaan hiukan koottua ravia. Narri antoi napakan ravipohkeen ja sai tamman heräämään lopullisesti. Sitten kun neitosen ravi näytti lupaavalta, kokosi ratsastaja Palvin ja siinäpä sitten sain seurata oikein nättiä koottua ravia. Tamma liiteli ratsastajansa kanssa kuin höyhen, näyttäen silti niin hallitulta kuin olla ja voi. Kysyin narrin mielipidettä, jos kokeiltaisiin peruutuksia ja laukannostoa ja koska tämä ratsastajalle sopi, ohjeistin ratsukolle oikean kohdan. Palvi askelti narrin pyynnöstä kohti tiettyä pistettä, pysähtyi ja hetken kummasteltuaan peruutti sitten ihan kunnolla. Peruutuksen loputtua sai Palvi ratsastajaltaan päättäväisen laukkapohkeen ja hieman hämillään oleva tamma vain huiski hännällään edestakaisin. Narri antoi pohjetta uudelleen, jolloin Palvi näytti viimein älyävän idean ja nosti hienon ja pyörivän laukan. Toistimme tätä vielä pari kertaa ja koska alkukankeuksien jälkeen tehtävä sujui mainiosti, näihin tunnelmiin oli mahtavaa lopetella tämänkertainen valmennussessio.

15.09.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Häkän jälkeen talliin tuotiin seuraava ratsu, Seljasaaren Savukalmia. Narrin varustaessa kaunista hevosta, kerroin hänelle valmennuksen suunnitelmista. Rakentaisin kentälle radan, jolla olisi kaikennäköisiä erikoisesteitä. Olin käynyt tutkailemassa estevarastoa jo etukäteen, ja suunnitellut esteiksi ainakin kylpyankka-vesiesteen, muurin, kukkaruukkuesteen sateenkaarijohteilla höystettynä ja niin edespäin. Narri oli höpöttelymme ohessa saanut varustettua Palvin, joten lähdimme käpeksimään kenttää kohti.

Samalla kun Narri lämmitteli Palvia sileällä, sain minä keskittyä esteiden rakentamiseen. Raahasin varastosta tolppia, puomeja ja kaikenlaista hilpetööriä oikein olan takaa. Viimeisiä esteitä pystyttäessäni Narri ja Palvi olivat saaneet verkattua, joten ratsastaja antoi hevosensa tulla nuuhkimaan ja ihmettelemään omituisia esteitä. Aluksi Palvi pörisi varsinkin kukkaruukku-sateenkaariesteelle eikä meinannut uskaltaa kävellä sen luokse. Hetken esteeseen tutustuttuaan tamma kuitenkin näytti päättävän, ettei se viitsinyt enää pelätä, joten aloitimme hyppäämisen. Aluksi Narri hyppäsi Palvilla vielä muutamat verkkahypyt muita esteitä pienemmälle pystylle, jonka tolpat oli koristettu kentän laidalta löytämilläni kuusenoksilla. Palvi hyppäsi ihan mukiinmenevän näköisesti, seuraava tehtävä olisikin sitten tulla kaikki esteet ratana.

Ratsukko aloitti radan lävistäjällä olevalla muurilla. Muurilta tuli melko tiukka tie oikealle, ja hypättiin kahden koristellun pystyn linja, viidellä laukalla. Näiden jälkeen tulikin se kammottava sateenkaarieste. Palvi kyttäsi johteita hieman ja ratsukko teki hieman kiemurtelevan tien - hevonen kuitenkin hyppäsi yli, reilulla ilmavaralla. Narri jäi suuressa hypyssä hieman jälkeen, mutta korjasi istuntansa nopeasti. Myös ankka-este sujui hyvin, ja radan pariin kertaan hieman muokattuna hypättyään Narri sai kehua Palvia oiken paljon, ja siirtyä loppuverkkoihin.

Lue päiväkirjaa