18.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi Melle
Keltti humputteli pitkin kenttää ja Lissu vikisi kyydissä - tai siltä se itseasiassa näytti. Jutustelin hetken Lissun kanssa ja sainkin kuulla Keltin olevan kovin jääräpäinen siinä mielessä, että pidätteet menivät usein kuuroille korville jos niillekään ja Kelttiä joutui ratsastamaan todella kovalla kädellä.
Niimpä me aloitimme valmennuksen yksinkertaisesta tehtävästä: pysäytä hevonen ja laita se liikkeelle, täsmällisesti ja pienin avuin. Alkuun Keltin pysähtymiseen käytettiin joskus kolmeakin askelta, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi jopa hieman herkistyä ja jo kahden pidätysaskeleen päästä Keltti seisoi kuin tatti ! Tehtävä pidettiin edelleen yksinkertaisena ja sitä jatkettiin niin kauan, että tamma ymmärsi pysähtyä heti kun sitä käskettiinkin.
Ravissa harjoiteltiin ratsukolle hankalaa pohkeenväistöä, sillä olin kuullut Keltin usein vain juoksevan kyseisestä väistöstä lävitse, joten siihen kaivattaisiin ehdottomasti täsmällisyyttä ja hevosen maanpinnalle palautusta. Ensimmäiset kerrat väistöä ei kamalasti minun silmiäni miellyttäneet, sillä ne tosiaankin näyttivät ratsukon väliseltä taistelulta juoksun ja väistöaskelten sekoituksesta. Pyysin Lissua pysäyttämään tamman aina, kun se puski apuja vasten. Lissun tuli myödätä sisäohjasta eikä jäädä siihen vetämään sekä käyttää voimakkaammin sisäjalkaa ja ulko-ohjaa, joiden avulla saimmekin Keltistä pikkuhiljaa aivan mahtavan kivat väistöt kaiverretuksi esiin ja vielläpä todella kevyin ohjas- sekä pohjeavuin ! Laukassa treenattiin lähinnä vain siirtymiä ja tempon vaihteluita, jotta saisimme Keltin todellakin suustaan herkemmäksi ja sitä kautta vaativammat asiat sujumaan luistavammin.
Loppuverryttelyissä Lissun alla ei enää humputellutkaan kovasuinen suomenhevonen vaan ryhdikkään ja herkännäköinen komea tamma otus, joten taisimme kaikki olla aikalaisen tyytyväisiä.
26.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren
Sokerina pohjalla, oma rakas Kelttini! Hantti oli nostanut minussa jo aikamoiset tunteet pintaan, eikä kyllä Keltinkään näkeminen jäänyt yhtään huonommaksi. "Voi rakas, minun suloinen lapsiheppani!" lässyti lää vai miten se meni... Lissu oli varmaa pyörtyä moisiin imelyyksiin kasvattini selässä, mutta enhän minä tälläkään kertaa mahtanut sille mitään, että nähdessäni maailmalle lähteneen lapsoseni, minun oli aivan pakko kertoa sille kuinka paljon mami rakastikaan. Ja ettei ollut Keltin vika, että minä annoin sen adoptoitavaksi, rakastin sitä siltikin yhtä paljon ja sylini oli edelleen vapaa, jos se hellyyttäni joskus kaipasi. Ja että jos paha Lissu- ja narri-täti kiusaisivat sitä, niin sen pitäisi oitis kertoa siitä minulle. Ja... "Voi perkele, osaan lukea sen verran hyvin sinun huuliltasi, etten taida enää kestää", Lissu ärähti ja sai minut hetkeksi vaikenemaan. Annoin kuitenkin vielä hellän pusun vauvani silkkiturvalle ja suostuin lopulta irtaantumaan Keltistä ainakin hetkellisesti.
Kuten Hantinkin kohdalla, minusta tunti tälläkin kertaa, että minun keskittymiseni herpaantui koko ajan itse aiheesta. Jäin mittailemaan sitä, miten paljon Keltissä oli Huugoa ja miten paljon Liekkiä ja ihailin tyytyväisenä lopputulosta. Minun taitava lapseni oli helposti Vaativa A -tasoinen, enkä nähnyt jälleen kerran Keltissäkään mitään vikaa. Tosiasiassahan Lissu ratsasti tammalla tälläkin hetkellä rivakkaa tahtia ja yritti saada kaikin voimin Keltin rauhoittumaan. Meno tuntui koko ajan muuttuvan vain hillittömämmäksi ja jossain vaiheessa minunkin oli vain huomattava, ettei se minun rakaskultamuruseni mennyt ihan niin hyvin kuin olisi voinut. Koitin keskittyä ja neuvoin, kuinka Lissu voisi saada Keltin paremmin hallintaansa. Voi että sillä oli emänsä silmät! Ei kun siis, puolipiruetti! Katsokaa nyt sitä, ihan isänsä liikkeet! Voi helvetti, mitä tuo Lissu juuri äsken sanoikaan? Koko valmennus meni tällaisissa merkeissä ja lopputuloshan oli se, ettei minusta tainnut olla kovinkaan paljon apua... Lissu oli hienosti tehnyt parhaansa puolipiruetin ja laukanvaihtojen parissa, mutta minä muistin vain hämärästi, mitä olin niistä kommentoinut. Näin jälkikäteen ajateltunahan olisin voinut olla jälleen kerran hiukan enemmän läsnä ja vaikka vaikuttaa siihen, minkälainen ratsu Keltistä vielä tulisi, kun siitä kasvaisi iso tyttö.
16.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi Kiiu
Tänään ratsastajana oli narri. narrin ratsuna toimi Keltti. Keltti oli alusta asti itsepäinen ja helposti kuumuva. Käskin tehdä pysähdyksiä ja voltteja. Pysähdykset rauhoittivat tammaa vähäsen ja sen jälkeen aloitte ravailemaan. Käskin tehdä siirtymisiä ja loiviakiemurauria. Keltin mielestä ravailu oli turhaa ja alkoi pukitella, sekä yritti riistäytyä käsistä. narri istui kylmän rauhallisena ratsunsa selässä. Vaihdoitte suuntaa ja aloitte tehdä samaa tehtävää toiseen suuntaan. Sen jälkeen saitte laukata. Teitte laukassa ympyrät päätyihin. Tamma alkoi kuumua ja kierroksia alkoi kerääntyä. Käskin tehdä paljon puolipidätteitä. Siirryitte raviin ja kävelitte hetken. Laukkasitte toiseenkin suuntaan. Laukkaamisen jälkeen aloitte tehdä avotaivutusta. Avotaivutus onnistui parin huonon avotaivutuksen jälkeen. Käskin teidän siirtyä raviin ja tehdää ravissa avotaivutusta. Ravissa avotaivutus epäonnistui hiukan, mutta ei se mitään. Vaihdoitte suuntaa ja teitte aluksi käynnissä avotaivutusta. Käskin teidän siirtyä raviin ja tehdä ravissa avotaivutusta. Tähän suuntaan avotaivutus näytti jo paremmalta! Jatkoitte laukkaamisella. Teitte laukassa laukanvaihtoja. Laukanvaihdot näytti sujuvan teiltä hyvin. Jätin asian sikseen ja käskin teidän tehdä puolipiruetteja. Aluksi Keltti ei halunnut tehdä yhteistyötä, mutta narri sai tamman ruotuun. Tamma alkoi tehdä töitä ja sen jälkeen saitte hengähtää. Pikku tauon jälkeen käskin teidän tehdä sulkutaivutusta. Aluksi tamma ei meinannut tehdä millään sulkutaivutusta, mutta sitten tamma myöntyi ratsastajalleen. Ravailitte vielä hetken ja sen jälkeen aloitte tehdä itsenäisiä loppuverryttelyitä.
30.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi alhippa
Ratsukko oli hyvää vauhtia verryttelemässä saapuessani pitämään valmennusta, kuten olimme sopineet. Ratsastaja oli minulle entuudestaan tuttu, mutta ratsu oli uusi tuttavuus. Olin kuitenkin heti ensi silmäyksellä todennut, että ratsastajan alla on varsin lahjakas ja hyvin koulutettu hevonen. Joskin Keltti oli ajoittain hieman kova suustaan ja tuntui, ettei pidäte aivan mene lävitse. Pyysinkin ratsastajaa keskittymään myös muihin hidastaviin apuihin, etenkin istuntaan. Toki ohjastakin pidäte piti saada lävitse ja siihen paneuduimme hetken siirtymisillä ravin ja käynnin välillä sekä muutaman pysähdyksen avulla. Kun Keltti hieman heltyi suustaan siirryimme varsinaisiin päivän aiheisiin.
Aloitimme hieman kylkijumpalla, eli avo- sekä sulkutaivutuksilla. Avotaivutusten kanssa ei ollut minkäänlaista ongelmaa, tamma taipui sopivasti ja liike lähti koko kropan lävitse. Sen sijaan sulkutaivutuksen kohdalla Keltti tuntui olevan hieman linkussa itsensä kanssa ja liikkuvan haluttomammin. Pyysinkin ratsastajaa ottamaan hieman pienemmän asetuksen ja vaatimaan alkuun hieman vähemmän taipumista. Kun tamma alkoi liikkumaan hyvin kevyemmässä versioissa asteittain otimme asetusta hieman tiukemmaksi ja johan alkoi sujumaan. Intensiivisen asettamisen jälkeen pyysin ratsukkoa hieman irrottelemaan muutamilla siirtymisillä lisättyyn raviin ja takaisin leikkaavilla urilla.
Laukkatyöskentelyyn kuului tänään ensin puolipiruetit, jotka tuntuivat tänään toimivan paremmin oikeaan kierrokseen kuin vasempaan. Tosin lienee johtuneen hieman myös suuntajärjestyksestä, sillä ensimmäiset piruetit sujuivat hyvin, mutta Keltti tuntui hieman kyllästyvän tähän tehtävään melko ripeällä tahdilla. Päätin ottaa hieman vaihtuvampaa toimintaa, eli laukanvaihtoja joka 4. askeleella leikkaavalla uralla. Tästäkös tamma innostuikin ja tuntui olevan aluksi hieman omapäinen, mutta ratsastaja selässä sai maltillisesti ratsastettua tamman rauhallisemmaksi ja tamman vaihtamaan juuri silloin, kun ratsastaja halusi. Varsin onnistuneet vaihtosarjan jälkeen pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tekemään vapaan jäähdyttelyn.
Ratsastajalla on oma kehonhallinta hyvin hallussa ja se toimii tämän kyseisen tamman kanssa. Pohje on rauhallinen ja istunta tarvittaessa joko pidättää tai kannustaa liikkumaan. Käsi on herkkä, joskaan tämä kyseinen ratsu ei sieltä herkimmästä päästä suustaan näytä olevan. Keltillä on ratsuna selkeästi taitoa ja potentiaalia, kunhan vain tahtotila on sopiva ja notkeus kohdallaan. Tänään osittain näytti jäykältä ja kaipailisikin nyt hieman tehostetumpaa kylkijumppaa tuleviin hetkiin.
14.10.2014 Kouluvalmennus, valmensi Lola
Jälleen kerran susirajalaisia valmentamaan, tällä kertaa vuorossa olisi narri ja Keltti! Saavuin maneesiin kerrankin hyvissä ajoin, jossa ratsukko käveli jo kuitenkin alkukäyntejä pitkin ohjin. Olin kuullut tamman olevan kovasuinen ja menohaluinen, joten päätin ensin harjoituttaa ratsukolla siirtymiä nähdäkseni hevosen reagoinnin pysähtymiseen.
Ensimmäiseksi käskin narria pysäyttämään Keltin aina L-, R-, C- ja S-kirjainten kohdalla. Tavoitteena oli seistä kaksi sekuntia aivan aloillaan ilman kuolaimen pureskelua, peruuttelua tai jalkojen liikuttamista muutenkaan. Aluksi pysähtymiset venyivät seuraavan kirjaimen kohdalle ja pysähdyksissä pureskeltiin kuolainta ja yritettiin koko ajan lähteä liikkeelle. Pikkuhiljaa loppua kohden alkoi paranemaan huimasti, joten uskalsin pyytää ratsukon raviin.
Ravissa tehtiin samankaltaista tehtävää, mutta aluksi ei tarvinnut pysähtyä suoraan ravista vaan käyntiaskelten kautta. Ei tehdä tehtävästä kuitenkaan ihan niinkään helppoa, vaan käyntiaskelia sai tulla korkeintaan kolme. Arvelin tämän olevan Keltille jo vaikeaa, mutta ihmeen hyvin se pysähtyi kuitenkin ratsastajan täsmällisistä avuista. Tosin askelia taisi tulla neljä tai jopa viisikin, joten käskin ratsastajaa yrittää vielä muutamaan kertaan, jotta saataisiin ne askeleet vähennettyä ainakin sinne kolmeen.
Pian tehtävään otettiin mukaan laukkaakin. Tehtävässä oli määrä tulla pitkät sivut ravilla, kaksi pysähdystä suoraan ja tasan ihan missä vain, kunhan ne pysähdykset tulevat. Lyhyet sivut laukalla samalla tehden toisella sivulla avotaivutusta ja toisella sulkutaivutusta, jottei tehtävä olisi ihan liian helppoa.
narri ja Keltti aloittivat tehtävän keskittyneinä. Keltti pysähtyi ihmeen hyvin, melkein heti, taisi siinä yksi tai kaksi käyntiaskelta ennen pysähtymistä tulla. Laukassa Keltti oli rauhallinen ja rento, ja siirtyi hyvin raviin. Taasen pysähdykset sujuivat oikein mallikkaasti, joten ajattelin tämän olevan hyvä lopetus tunnille.
21.10.2014 Kouluvalmennus, valmensi Ireth
Tänään kouluvalmennuksen aiheena oli temmonvaihtelut laukassa. Alkuverryttelyssä Keltti olisi mielellään verrytellyt vähän enemmänkin ja se painoi ohjalle niin pahasti, että jos olisit irrottanut otteesi niistä, olisi tamma kaatunut naamalleen. Saitkin ihan toden teolla muistuttaa ratsullesi, että pidätteitäkin pitää kuunnella ja kertaalleen jouduitkin pysäyttämään sen aitaa päin, tamma kun ei olisi millään ilveellä pysähtynyt. Teitte paljon käynti-ravisiirtymisiä, että sait hevosen kuulolle ja avuille, mutta uurastus palkittiin, kun Keltti alkoi työskennellä oikein tosissaan ja sen pahin kiireisyyskin vähitellen katosi.
Aluksi saitte tehdä pääty-ympyrät harjoituslaukassa ja pitkillä sivuilla aina hieman pidentää askelta, mutta ei aivan keskilaukkaan asti. Kun tamma oli laukassakin kuulolla, sait jäädä toiseen päähän ympyrälle ja pidentää Keltin askelta aina lisättyyn laukkaan asti. Tämähän oli tamman mieleen ja herranjestas sillä on mieletön laukka! Sait ihan tosissasi tehdä töitä, että pystyit istumaan alhaalla satulassa ja samalla pidettyä tamman kuitenkin lapasessa. Seuraavaksi pyysin sinua lähtemään hidastamaan tamman laukkaa ja pienentämään ympyrää spiraalimaisesti niin, että lopulta tamma laukkaisi niin koottuna kuin sen olisi mahdollista. Askel askeleelta sait Kelttiä lyhentämään askeltaan ja parin kierroksen jälkeen laukan mitta oli jo huomattavasti lyhentynyt.
Lopulta Keltti laukkasi kootusti todella pienellä ympyrällä ja siitä kyllä näki, ettei laukkapiruetti olisi tuottanut sille mitään ongelmia. Siihen asti emme kuitenkaan pyrkineet vaan sait pikkuhiljaa lähteä pidentämään tamman askelta jälleen kohti lisättyä laukkaa. Muutamasti jouduit aloittamaan tehtävän alusta, sillä ratsusi olisi mielellään ponnistanut suoraan lisättyyn laukkaan asti, kun tarkoituksena oli siirtyä siihen hitaasti. Viimein sait hevosen kuitenkin kuuntelemaan ja siirtyminen harjoituslaukasta keskilaukkaan oli jo todella maltillinen ja kaunis. Tämän tehtävän jälkeen saitkin siirtyä loppuverryttelyyn, Keltti oli aivan hiestä märkä ja se oli selvästi antanut kaikkensa. Todella hyvää ja eleetöntä ratsastusta, pisteet sinulle ettet hermostunut vaikka tamma olisi mielellään mennyt paljon reippaamminkin!
09.12.2014 Kouluvalmennus, valmensi kuristaja
Ripakan näköinen suomenhevostamma puuskutti kentällä menemään ratsastaja raukka naamapunaisena yrittäen hillitä tammaa. Energiaa ei tainnut tänään tammalta puuttua ja sen kyllä huomasi. Ratsastaja olikin minulle uusi kasvo ja hän esittäytyi tallityöntekijä Viiviksi, joka tuurai narria tänään. Tämähän sai pääkopassani parikin ajatusta kulkemaan ja sai kulkemaan kylmät väreet selkääni pitkin. Siitä huolimatta aloitimme tunnin ja pyysin jumppaamaan tammaa hieman ja hakemaan sitä enemmän kuulolle. Neuvoin Viiviä pitämään pohkeen paikoillaan, koska tästähä tamma vaa tuohtui ja naputti eteenpäin sitä nopeammi mitä enemmä pohje liikkui. Tästähä minä karjahdi ja käskin pysähtymään ratsukon samantien. Menin sitten itse ja näytin maastakäsin ja asetin Viivin pohkeen oikeaan paikkaan ja käskin keskittyä siihen, että se pysyy paikallaan, koska muutoin tunnista ei tule mitään. Taisi ratsastajakin käsittää idean ja meno näyttikin jo hieman rentoutuneemmalta ja pystyimme jopa hakemaan hieman avo- ja sulkutaivutuksia Keltiltä. Hyvinhän motivoitunut tamma oli ja teki kaiken pyydetyn kunhan sitä ratsasti oikein. Valmennuksen loputtua annoin vielä Viiville hieman neuvoja miten ratsastaa tammaa seuraavalla keralla ja jätin heille hyvästit siltä erää.
05.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika
Ensimmäisen valmennuspäivän viimeinen valmennettavani oli Ventoksen Akkaprkele-niminen tamma, ja se oli juuri sellainen, kuin mitä nimi antoi olettaa. Se tanssahteli uraa pitkin oman pillinsä mukaan kun saavuin paikalle, ja ratsastaja pyysi, että jos nyt voitaisiin Keltti pistää kuriin. Sopi minulle, ja ruvettiin alkuun sitten hieman ravailemaan. No, Keltti ravasi sellaista ravia, että se näytti lähinnä ravurilta. No, pidätteitä aina vaan, ja kyllä se muutaman kierroksen jälkeen hidasti ehkä aavistuksen verran. Se kulki pää taivaissa, ja näyttikin lähinnä kamelilta. No, taivuteltiin volteilla. Tamma puski lapa edellä, ja se näytti kyllä aika pahalta. Näytti, että se kaatuisi jokaisessa kaarteessa. Käskin pidättämään vielä vähän enemmän, ja koko ajan sellaista pientä pidätystä samalla kun yritti pitää jalan paikallaan. No, siinä me sitten taivuteltiin, pidätettiin ja taivuteltiin. Ja siinä meni kauan, mutta kyllä minä sitten ymmärsin, että tamma on oikeasti Vaativa A-tason hevonen, sillä sen liikkeet, ryhti ja muukin olemus parani huomattavasti, kun sen sai kulkemaan oikein päin ja hallitusti. Jatkettiin edelleen taivutuksia, mutta tehtiin myös ulospäin asetusta, joka olikin tammalle aika kiva liike. Se liikkui erittäin sulavasti, ja taipui oikein hyvin, vaikka se ensin olikin sillä mielellä että eihän se nyt voi liikkua toiseen ja taipua toiseen suuntaan. No, se kuitenkin teki, ja sen ylälinjakin oli suhteellisen ylhäällä, ja olin varsin tyytyväinen.
13.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika
Toisena valmennuspäivänä Keltti oli siinä suurinpiirtein keskivälissä valmennusvuorossa. Jälleen kävelin taukohuoneesta muutaman minuutin myöhässä kentälle, jossa ratsukko olikin jo verryttelemässä käynnissä. Tällä kertaa tammalla oli hieman enemmän malttia, joten tänään voitaisiinkin keskittyä hieman käyntityöskentelyyn, ainakin ihan vähäsen. Aloiteltiin valmennus ihan perus pysähdys-peruutus-käynti -harjoitteella, jonka aikana tuli selväksi, että tamman kärsivällisyyttä pitäisi hieman enemmän kehittää. Näinpä tehtiin siten, että pysähdyksessä piti olla kolmisen sekuntia paikallaan, ennen kuin lähtisi peruutukseen. Tämä vaikutti olevan tammalle ihan kamalan vaikea asia, mutta kun saatiin yksi onnistumaan, isot kiitokset tammalle ja jatkettiin käynnissä. Peruutukset olivat pääosin hieman kiireisiä, mutta kuitenkin suoria ja noin muuten siistejä. Keltin kanssa jatkettiin harjoituksia siten, että tehtiin pitkille sivuille avotaivutusta, ja vuorotellen kumpaankin suuntaan pohkeenväistöä pituushalkaisijalla - käynnissä. Alkuun tamma ei meinannut millään taipua mihinkään suuntaan, saatikka että se olisi väistänyt edes jotenkuten siististi. Vaan mitä vielä, se kulki kamelin lailla, ja väistöt olivat sellaisia valuvia, ei niitä voinut edes pohkeenväistöksi kutsua. Avot saatiin jotenkin sujumaan, ja niitä otettiin sitten myös pituushalkaisijalla kumpaankin suuntaan, ja kun olin niihin tyytyväinen, ruvettiin hiomaan niitä väistöjä. Jouduin tulla painamaan orin kylkeä, jotta se otti edes muutaman askeleen, mutta sen jälkeen se meni jo itse, mutta eihän ne mitenkään tyylipuhtaita sitten olleet. Kun saatiin yksi onnistunut, oli aika lopettaa siihen, sillä oltiin aika väsyneitä kaikki - paitsi Keltti tietenkin.
22.10.2015 Estevalmennus, valmensi annika
Kolmantena päivänä pääsin jälleen valmentamaan Keltti-tammaa. Saavuin kahvikupposeni kanssa kentälle, jossa ratsukko oli jo kävelemässä. Kello ei ollut edes kymmentä, ja olinkin ryövännyt kahvihuoneesta ison kupillisen kahvia - kuten aina ennenkin (odotin sitä päivää kun Lissu ja narri siitä minulle motkottaisivat!). No, Keltin kanssa oli tänään tarkoitus hieman hypellä, joten annoin ratsukolle luvan verrytellä myös ravissa taivutellen sillä välin, kun kokosin kentälle esteet. Tein pari yksittäistä, yhden suhteutetun linjan, pääty-ympyrälle pystyn sekä kolmen esteen sarjan, jotka olivatkin sitten tämän päivän harjoitukset. Ensin tultiin yksittäisenä ihan minimaalisen kokoista pystyä, vähän niinkuin verryttelyksi, sitten laukkailtiin, ja tultiin kaksi yksittäistä "ratana", eli peräkkäin, ja hypyt vaikuttivat kivoilta. Nyt ei vaadittu tammalta mitään ylimääräistä, kunhan pääsisitte esteistä suhteellisen siististi yli. Sehän kävi tammalle, ja välillä sen hypyt näyttivätkin lähinnä kengurun loikilta, tai sitten se luuli olevansa lentokone, eli aika koomisen näköisiä hyppyjä tuli. Nostin hieman pääty-ympyrän pystyä, ja tultiin se muutamaan otteeseen kummastakin suunnasta (aika hyvällä tekniikalla, jee, hyvä Keltti!). Seuraavaksi oli sarjan vuoro, jätettiin suhteutettu linja viimeiseksi, ihan vaan fiilistelytehtäväksi. Sarjalla otitte ensin b-osalla puomin matkaan ja näin ollen c-osalle tuli hieman hassu hyppy, mutta yli menitte kuitenkin. Otettiin sen verran hyppyjä, että kaikille osille tuli suhteellisen siisti hyppy ja olinkin Kelttiin aika ylpeä - se oli petrannut kovasti kouluvalmennusten jäljiltä. Viimeisenä tultiin pari kertaa se suhteutettu linja viidellä laukalla, ja kun saatiin siisti suoritus, lopeteltiin niiltä osin. Hyvä Keltti!
