Huvipuistohaaveri VH17-018-0625

04.05.2020 Armas sämpyläisemme siirtyi vehreämmille niityille.

Nimi	Huvipuistohaaveri "Vimpula"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	162cm, tummanrautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 22.03.2017, 27v satunnainen (4v 19.04.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 90cm

20.09.2017 pikku sämpylätammamme kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla 72 pisteellä.

28.02.2019 juhlimme neljän hevosen ERJL-menestystä. Pikkusämpylämme palkittiin ERJ-I -palkinnolla!

20.05.2019 rotulaatuarvostelu lihotti sulosämpylämme meriittiriviä SLA-I -palkinnon verran.

21.11.2019 Vimpulasämpylälle myönnettiin Championin arvonimi.

15.04.2020 rakas sämpyläisemme palkittiin KRJ-I -palkinnolla!

© Fiktio

Luonnekuvaus

Kun Lissu näki Lantun karsinassa ensiaskeliaan hoipertelevan, rautiaan pikkuvarsan, hän nimesi sen saman tien Vimpulaksi. Pitkäkintuinen puikulamallinen varsanrääpäle kuulemma näytti aivan Vimpulalta. Virallisissa papereissa lukee Huvipuistohaaveri, mutta lempinimeksi jäi se Vimpula, vaikka läsipäinen pikkupuikula ihan asiallisen näköiseksi hevoseksi kasvoikin nelijalkaisen sämpylän sijaan.

Vimpula on melko pidättyväinen hevonen, ainakin käsiteltäessä. Se pitää huomiosta ja siitä, että sen kanssa puuhaillaan, mutta eihän rapsutuksia voi pyytää! Tamma ei koskaan tule tarhan tai laitumen aidan viereen moikkaamaan ihmistä, karsinaan tulijoita katsellaan korvat hörössä, muttei puhettakaan, että hevonen tulisi lähemmäs edes herkkuja hakemaan. Vimpula tuntuu odottavan, että ihminen tulee sen luokse ja alkaa hoitamaan, sitten voi vähän höristä tai venyttää kaulaa, kun ryntäiden rapsuttelu tuntuu niin mukavalta.
Suurin osa hoitotoimenpiteistä sujuu ongelmitta, oli hoitajana kokenut konkari tai lauma eskarista tutustumiskäynnille tulleita lapsia. Vimpulalla on kuitenkin muutama inhokkihomma, jotka tekemään tarvitaan ihminen, joka ei anna hevosen irvistelyn, pään kiskomisen, kiemurtelun tai muun kiukuttelun haitata. Pään harjaus ja pesu sekä silmien hoito (rähmien poisotto silmäkulmista, silmätippojen laitto) ovat aina hienoisen tappelun takana. Suojat ja pintelit ovat OK, paitsi takajalkojen kuljetussuojat, niitä laitettaessa tamma nostelee jalkojaan. Kaikki suuhun laitettavat lääkkeet ovat ”hyi yäk en syö pidän suun kiinni”, eikä kuumettakaan saisi oikein mitata. Hyvin, hyvin harvoin Vimpulan kanssa on jouduttu turvautumaan huulipuristimeen, yleensä riittää, että komentaa äänellä ja jatkaa Vimpulan mielestä inhottavan asian puuhaamista.
Tavallisesti Vimpula ei ole hevosta kummempi taluttaa, mutta auta armias, kun tuulee! Tuulisella säällä raudikko on kaikin puolin säpsympi (myös ratsastettaessa), pieni vihreitä miehiä tuntuu olevan joka nurkan takana ja otsaan lentänyt koivunlehti oikeuttaa raviringin vetämiseen taluttajan ympärillä. Vain kliseinen sirkusmusiikki puuttuu.. Lastaus, purku ja kuljetus sujuvat vaivatta, kunhan mennään rekalla tai tarpeeksi isolla kopilla; niihin ahtaimpiin sillipurkkeihin Vimpulan saa vain liinojen kanssa väkisin kiskomalla.

Liian kova käsi, ratsastajan huono tasapaino, karmaisevat johteet esteillä (kuten armaat silakkajohteemme), tuulinen sää, kiima.. Periaatteessa Vimpula on ihan työteliäs, mielellään liikkuva hevonen, sillä vain sattuu olemaan lista tekosyitä naisellisia oikkuja ja hirvityksen aiheita, joiden vuoksi se on estynyt tekemää oikeastaan mitään. Riippuu päivästä, muuttuuko oikutteleva läsipää laiskaksi, löysäksi ja tahmeaksi vai kaikkea säpsyväksi, sinkoilevaksi sähikäiseksi. Liikkuminen on parhaimmillaan vaivatonta, rentoa ja rytmikästä, askelia on suht helppo säädellä.
Vimpula on herkkä, kaikin puolin, suustaan kyljistään istunnalle ulkoisille ärsykkeille. Jos neidin antaa hetkeksikään keskittyä vaikkapa toisen ratsukon tekemisiin tai kaukana haukkuvaan koiraan, menee hetki, että raudikon saa taas kuulolle ja töitä tekemään. Eteenpäinpyrkimys on oletusarvoisesti hyvä, Vimpula kantaa itsensä hyvin, käyttää selkäänsä ja takaosaansa. Tamma on vähän vino oikealle, siihen saa kiinnittää tosissaan huomiota, samaten peruutuksiin (Vimpula meinaa kiemurrella peruutettaessa). Pehmeä, vakaa käsi, vakaa istunta sekä paikoillaan pysyvä jalka ovat äärettömän tärkeitä tämän hevosen kanssa; esimerkiksi heiluvaan jalkaan Vimpula saattaa reagoida syöksymällä varoittamatta johonkin suuntaan. Aloittelijan ratsuksi läsipäästä ei ole, kokeneillakin ratsastajilla on välillä päänvaivaa, kun tuulisella säällä Vimpulaan ei meinaa saada kontaktia tai kiimainen tamma tuntuu tarpovan tervassa.

Hyppääminen on Vimpulasta mukavaa. Kunhan puomit ovat oikean väriset eivätkä johteet ole liian mielikuvituksellisia. Tamman saa kyllä puskettua yli joka ikisestä esteestä, eikä Vimpula taida oikeasti pelätä minkään näköisiä esteitä (sillä yleensä neiti menee yli joka ikisestä esteestä hetkeäkään epäröimättä). Joskus raudikko vain kokeilee onneaan (pitääköhän tuon keltaisen portin yli oikeasti hypätä, entä jos lyö liinat kiinni jokunen askel ennen silakkajohteista okseria?), ja jos sille antaa periksi, voi olla varma, ettei Vimpula seuraavallakaan kerralla hyppää. Tammalla on perushyvä hyppytyyli ja mukavan paljon kapasiteettia, takasten tekniikassa on vähän toivomisen varaa ja ponnistus on välillä vähän mielenkiintoisen näköinen, mutta uskomattoman hyvin Vimpula taiteilee itsensä esteiden yli huonommallakin ponnistuksella. Innareilla, sarjoilla ja pitkillä esteillä tamma on parhaimmillaan. Alle metrissä raudikko ei viitsi yrittää kunnolla, vaan hyppää miten sattuu napsien puomeja minkä kerkeää. 100-110cm radoilla tekniikka paranee, kun yritystä on enemmän.
Maastossa Vimpula toimii parhaiten yksin, porukassa neiti keskittyy turhan herkästi kavereiden tekemisiin. Tuulisella säällä maastoilusta ei tule mitään, kun Vimpula säpsyy kaikkea ja meinaa tehdä kahdella jalalla suoritetun uukkarin jo ensimmäisessä risteyksessä. Hyvällä säällä (hevosen keskittyessä) niin verkkaiset kuin reippaat lenkit teitä pitkin tai metsässä rämpien sujuvat, kunhan tamman pitää sen verran kiireisenä, ettei se ehdi keskittyä mahdollisiin vastantulijoihin tai linnunlauluun, vaan pitää mielenkiintonsa tiukasti ratsastajassaan.

Kisaaminen tämän hevosen kanssa ei aina ole se mukavin kokemus. Koska Vimpula kiinnittää huomionsa älyttömän herkästi muihin hevosiin, etenkin verkkaaminen on välillä hyvin tuskallista. Sanomattakin selvää, että jos ratsu ei keskity, rata ei todellakaan tule olemaan mikään ratsastushistorian merkkipaalu – ennemminkin tomaatinpunan ratsastajan kasvoille nostava kokemus. Kun tamma keskittyy eikä sillä ole oikkupäiviään, hyvät, ruusukkeeseen oikeuttavat suoritukset niin koulussa kuin esteillä ovat täysin mahdollisia.

Sukutaulu

i. Ch Sirkussurma † KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sh, tprt, 158cm	ii. Ch Vaniman Pyöveli † KTK-II, SLA-I*, ERJ-II, KRJ-I sh, prt, 157cm	iii. Kiikkerän Maestro SLA-I, KRJ-II sh, vrt, 157cm
		iie. VIR MVA Ch Koidutko Kohtalokseni ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-I, VVJ-I sh, vprt, 156cm
	ie. Mörkövaaran Marina ✝ SLA-I, ERJ-I, KRJ-I sh, vprt, 160cm	iei. Vadelmaniityn Röhnö ✝ YLA2, SLA-I*, ERJ-I, KRJ-II, KERJ-I sh, vprt, 155cm
		iee. Marinan Lohdutar ✝ SLA-I, ERJ-I, KRJ-I, KERJ-II sh, vprt, 163cm
e. Riiviöiden Illantuike † KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-III, VVJ-III sh, prt, 153cm	ei. Riiviöiden Konsta ✝ KTK-II, KRJ-I sh, vkk, 153cm	eii. VIR MVA Ch Koskenkorva YLA2, KTK-II, SLA-I sh, vkk, 154cm
		eie. Perhosvaikutus ✝ YLA2, SLA-II sph, rt, 142cm
	ee. Koistilan Iltatähti KTK-III, KRJ-II sh, rt, 154cm	eei. Kaamosritari ✝ KRJ-I sh, rt, 155cm
		eee. Sinervuon Aamu ✝ KRJ-I sh, vkk, 156cm

Jälkeläiset

s. 08.09.2017 sh-t. Karusellikirous, i. Runon Luka, om. Jannica VRL-04799
s. 14.01.2018 sh-t. Kiikkuva Kaneliomena, i. Fiktion Vitikaneli, om. Sorel (VRL-00884)
s. 03.11.2019 sh-t. Possujunapulma, i. Wonkale, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

20.04.2017 Estevalmennus, valmensi Helka J.

Narri oli varoitellut jo Vimpulan huonoista puolista, mutta tamman oikut olivatkin inspiroineet minua reippaaseen treeniin. Alkuun käskytin ratsukkoa verryttelemään kunnolla vähän kerrallaan nousevalla innarilla, jolla alkuun tamma vain suorastaan astui esteiden yli. Narri yritti innostaa hevostaan hyppäämään, mutta ennemminkin Vimpula otti siitä lisää kierroksia ja kävi vähän kuumana. Tamman häntä huitoi mieletöntä vauhtia menemään ja narrilla oli täysi työ pitää hevonen käsissään ja saada se kulkemaan edes jotenkuten siedettävästi. Kun estekorkeus oli valmennuksen tason mukainen, noin metrin verran oli korkeutta, niin katsoin ensin ja korjasin kaksikon virheitä ennen varsinaista tehtävää. Kun ratsukko otti lyhyet välikäynnit ja hieman rentoa ravia, heittelin esteiden eteen vesimattoja ja muita pelottavia asioita, kuten erilaisia johtimia mitä kaivoin kentän reunalta. Vimpula katseli tekemisiäni hyvin epäluuloisesti, joka johtikin siihen, että tamma ei ensin meinannut suostua hyppäämään ensimmäistä estettä. Narri roikkui kaulalle hetken, mutta pääsi takaisin ylös juuri ennen kohtalon sivuloikkaa, josta hän olisi pudonnut, ellei olisi ollut nopea. Narri kuitenkin komensi tammansa uudelleen esteelle ja pyysi siltä hyvää hyppyä ja niinhän sekin este ylitettiin ihan kunnialla.
Esteet, joilla oli vesimaton lisäksi johtimet, eivät olleet tällä kertaa Vimpulan mieleen sitten ollenkaan. Tamma laukkasi vinosti ja jotenkin ihan epämääräisesti, joten narri jouti kääntämään yhden esteen kohdalla tammansa kolmesti voltille ja lähestymään uudelleen. Päätimme vaihtaa suunnan, ennen kuin ratsukon päät olisivat ihan pyörällä ja toisesta suunnasta hyppy sujuikin paremmin. Vimpula väsähti yllättävän nopeasti, joten vielä kahden muun esteen jälkeen päätimme lopettaa hieman ennenaikaisesti. Valmennus sujui kuitenkin loppujen lopuksi ihan hyvin ja annoin narrille tämän radan kotitehtäväksi ja piirsin hänelle muistutukseksi vielä radasta kuvankin ja lupasin tulla vahtimaan, että tämä on sitten ensi kerraksi opeteltu!

16.01.2019 Estevalmennus, valmensi Lissu T.

”Pohje kunnolla kiinni, vakaa käsi, etkä anna Vimpulalle yhtään tilaa oikoa, tai se varmasti oikoo. Kunnolliset kulmat, hyvä, ja siitä suora linja ristikolle. Ei yhtään hutiaskelta. Se vaikka juoksee tuon yli, eikä se mitään pelkää, se on hypännyt ikänsä samoja puomeja. Kunhan pelleilee.” Kristiinan ilme oli tuskainen, eikä ihme; Vimpulalla oli yksi surullisenkuuluisista oikkupäivistään, jolloin mikään ei meinannut sujua. Raudikko kiemurteli Kristiinan pohkeiden välissä koettaen päästä puskemaan ulkolapa edellä mahdollisimman kauas ristikkolinjasta. Kristiina kuitenkin piti päänsä ohjaten ratsunsa puoliväkisin ristikolle jonkinnäköisessä laukassa.

Verryttelyt jatkuivat vaihtelevalla menestyksellä; milloin Vimpula teki puolivillaisesti pakon edessä, milloin mielellään hyvällä energialla. Kolmen esteen matalalla (50-60cm) tasainnarilla raudikko mennä viipotti oikein onnellisena; hyvä asenne venkoilematon lähestyminen, asiallinen ponnistus, notkea, ketterä, tarkka hyppy toinen kolmas. Ei ongelmia. Myös yksittäinen pikkupysty sujui, mutta se ristikko! Ja toinenkin! Ei puhettakaan, että Vimpula olisi tehnyt kunnolla töitä. Tai edes yrittänyt.
”Vielä innari, sitten voi vähän ravailla. Eteen-alas, melko rento muoto, mutta sinä päätät tahdin. Älä anna Vimpulalle siimaa.”
Kasasin pari suhteutettua väliä; pysty – pysty kolmella laukka-askeleella sekä pysty – okseri neljällä laukka-askeleella. Lisäksi nostin ristikot pystyesteiksi ja siivosin innarin pois. Estekorkeus oli tässä vaiheessa hurjat 65-70cm; mutta tänään ei tosiaan treenattu korkeutta, vaan haettiin yhteispeliä, sujuvuutta. Kristiina kyllä osasi ratsastaa, joskin oli aika harvakseltaan joutunut Vimpulan tai vastaavan venkoilijan selkään.

”Pidä tuo hyvä tuntuma, ala keräämään pakettia kasaan. Takaosa mukaan, aktiivinen ravi, tee vaikka temponvaihteluita. Sitten, kun Vimpula on taas tilanteen tasalla, nosta laukka ja ota yksittäiset pystyt. Isot, laajat tiet, ei oikomisia tai mitään sellaista. Keskivartalo tiukkana.” Kristiina teki työtä käskettyä. Vimpula otti ajoittain sivuaskelia, koetti hidastaa vauhtia niin ravissa kuin laukassakin sekä kertaalleen tamma koetti kuin huomaamatta harhautua sivuun esteeltä. Kristiina kuitenkin pysyi jämäkkänä, nainen käytti hyvin painoapujaan ja pohkeitaan pitämään Vimpulan oikealla kurssilla silloinkin kun hevosta itseään ei ihan hirveästi kiinnostanut. Tamma hoksasi aika nopeasti, että tänään joutui oikeasti työskentelemään, joten pelleily jäi loppujen lopuksi ilahduttavan nopeasti (ja Kristiinan onneksi helposti) pois. Lähestymisistä tuli sellaisia kuin Kristiina niistä ratsasti, Vimpula keskittyi tehtävään, hyppäsi hyvin ja suoritti omalla, vahvalla osaamisellaan itselleen helppoja tehtäviä. Yksittäisesteet sujuivat kuin tanssi, samaten suhteutetut välit; pyysin lisäämään molemmille väleille yhden askeleen, eikä ongelmia. Kristiina sai säädeltyä Vimpulan laukkaa todella hyvin ilman, että hyppyrytmi kärsi. Ponnistukset osuivat edelleen kohdilleen, tamma käytti selkäänsä ja nosti jalkansa kunnolla.
”Menet sillä sitten joku oikea kiukkupäivä”, nauroin irvistävälle Kristiinalle.

28.01.2019 Kouluvalmennus, valmensi Luna Laakso

Taas sitä olin valmentamassa hevosta. Ja taas suomenhevosta. Ja taas kouluratsastuksessa. Mutta mikäs siinä. Myönnän, että tämähän on kivaa. Valmentaa suokkeja lempilajissani. Ja saahan tästä vaivanpalkkaa kun valmennan. Pitäisiköhän ryhtyä ihan kunnolliseksi valmentajaksi? Ehkä joskus tulevaisuudessa. Nyt kuitenkin olisi ihan hyvä keskittyä tähän valmennettavaan tammaan. Huvipuistohaaveri on hevosen nimi. Lempinimen kuultuani tuli heti mieleen sämpylä. Ja sämpylän, anteeksi Vimpulan, oikuista minua oli varoitettu. Olin siis valmistanut tehtävän siten, että oli Vimpulalla sähikäispäivä tai tervassa uintipäivä, tehtävä sopisi tammalle ja ratsastajalle Lissulle. Ja saapuessani kentälle näin kuinka Lissu yritti saada järkyttyneen näköistä Vimpulaa liikkeelle. Tamma oli pysähtynyt kulmaan pää korkealla.
"Noh Vimpula, liikkeelle", sanoin ja maiskutin pari kertaa. Otin raipan ja napautin sillä varovaisesti tamman lautasia. Ei vaikutusta. Tartuin Vimpulan ohjista kiinni ja yritin kävellä eteenpäin. Samalla Lissu antoi pohkeita ja ohjaa. Vihdoin ja viimein Vimpula sitten lähti taas liikkeelle, hieman jännittynyttä käyntiä se tosin meni. Pyysin Lissua vähän rentoutumaan ja nostamaan ravin. Muutaman ravikierroksen jälkeen Vimpula näytti ihan hyvältä, joten oli aika aloittaa valmennuksen tehtävä. Selostin Lissulle mitä piti tehdä. Pitkät sivut käynnissä pohkeenväistöä ja lyhyiden sivujen keskelle pääty-ympyrät ravissa. Lissu nyökkäsi ja antoi Vimpulalle varovaiset avut. Tamma lähti vähän töksähtelevään pohkeenväistöön. Se ei kunnolla edes väistänyt.
"Anna vähän ohjaa sille tammalle. Ja napauta raipalla takajalkaa, se ei väistä kunnolla", ohjeistan. Lissu tottelee ja tekee mitä pyysin. Ja kappas vain, Vimpulahan väistää jo paljon paremmin. Pääty-ympyrällä raudikko vähän kiihdyttää. Kun Lissu noudattaa ohjeitani, pohkeenväistö käynnissä alkaa jo sujua. Pääty-ympyröidenkin vauhti vähän laantuu inhimillisemmäksi. Vimpula ei enää säpsyile pahasti. Tai vielä ainakaan.

"Oikein hyvä. Sitten sama tehtävä vasempaan kierrokseen, mutta pohkeenväistö ravissa ja pääty-ympyrä laukassa", kerron. Vimpulan ohjat kiristyvät hieman Lissun antaessa pohkeita tammalle. Ravissa pohkeenväistö on vähän jännittynyttä. Neuvon rentoutumaan enemmän. Ainakin Vimpula väistää. Tamma taisikin jo aavistaa, että nyt laukataan, sillä Vimpula nostaa laukan jo kulmasta. Lissu hämääntyy tamman pompottavasta nostosta. Lissu-parka pomppii hassusti laukkaavan Vimpulan satulassa. Pääty-ympyräkin jää välistä. Pian Lissu saa tasapainonsa takaisin. Hän ohjaa Vimpulan takaisin päätyyn ja tekee ympyrän laukassa nostaen laukan tällä kertaa ihan oikeasta kohdasta. Hymyilen tyytyväisesti Vimpulan päästessä väistöosioon. Tämähän alkaa jo sujua.

Loppupuolella valmennusta kerron, että Lissu voisi ohjata Vimpulan kahdeksikolle ja mennä vastalaukkaa. Ratsukko kääntyy kahdeksikolle C-päädystä. Ensin yksi kahdeksikko käyntiä ja sitten ravia. Vimpula laittaa korvansa höröön hieman ennen laukannostoa. Lissu on tällä kertaa varautunut, mutta juuri sopivasti vastalaukka nousee C-kirjaimen kohdalta. Ratsukko laukkaa kuviota. Laukanvaihdot kuvion keskellä ei aina suju, joskus Vimpula hidastaa tai ei vaihdakaan laukkaa. Ja välillä Lissun tasapaino vähän horjuu kaarteessa. Kerran Vimpula laukkasi vinossa koko kuvion. Lissi ei saanut tammaa suoristettua keskellä. Itsekään en olisi siinä tilanteessa saanut tammaa hyvin, vaikka yritin huudella ohjeita. Kun kahdeksikko sitten sujui tyydyttävästi, tai ihan hyvin itse asiassa, pyysin ratsukkoa loppuraveihin. Lissu lyhensi ohjat jo puolipitkiksi. Hän kevensi höyryävän Vimpulan selässä rennosti.
"Saitte työskennellä oikein kunnolla", naurahdin. Olin kuitenkin ihan tyytyväinen Lissun ja Vimpulan suoritukseen. Vimpulan ravi oli jo rentoa, kun tamma oli saanut energiaa purettua valmennuksen aikana.

Lue päiväkirjaa