10.03.2018 Lanttu lopetettiin nivelrikon vuoksi.

Riiviöiden Illantuike VH15-018-0634

Nimi	Riiviöiden Illantuike "Lanttu"	Kasvattaja	Riiviöt, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	153cm, punarautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-III, VVJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 03.01.2015, 23v satunnainen (4v 03.04.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 100cm / noviisi valjakko

20.04.2015 SV-III.

20.02.2017 tamma kirjattiin R-suunnalle komealla KTK-II -palkinnolla 74 pisteellä.

31.10.2017 Lanttu palkittiin VVJ-III -palkinnolla.

30.11.2017 raudikon meriittirivi kasvoi ERJ-III -palkinnolla.

15.12.2017 vihannesosastomme valloitti KRJ:n laatuarvostelun saaden 107 pistettä ja KRJ-I -palkinnon.

20.01.2018 Lanttu jatkoi laatuarvostelumenestystään saadessaan SLA-I -palkinnon.

Rakennekuva © kasvattaja, liikekuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Lanttu on hirvittävän omanarvontuntoinen tamma. Raudikko on kova ottamaan nokkiinsa vähän kaikesta, oli aihetta tai ei. Jos tammaa komentaa (edes äänellä, edes aiheesta), käyttää turhan voimakkaasti pohjetta, jakaa Lantun ruoat viimeisenä tai mitä tahansa vastaavaa, voi varautua suomineidon kiukutteluun. Kokiessaan tulleensa loukatuksi Lanttu osoittaa mieltään kuin pahainen kakara.

Pehmeät harjat ja otteet ovat avainsana sopusointuiseen elämään Lantun kanssa. Kurakerroksen harjaamiseen sopii käyttää kumisukaa, kunhan sillä hieroo sopivalla tavalla - ei liian kovaa, ei liian hellästi, ja sitten harjaa irtoliat pois pehmeällä harjalla. Lanttua ei saa komentaa. Ikinä. Ei, vaikka olisi aihetta. Tamma taitaa erittäin hyvin kolmannen maailmansodan perusteet, ja jos se kokee tulleensa loukatuksi se tekee hoitajansa elämästä vaikeaa kaikin tavoin, jotka hevonen vain osaa. Lanttu saattaa ottaa nokkiinsa vähän kaikesta, liian kovasta harjasta, siitä, ettei sitä silitetty turvasta tai siitä, että sitä silitettiin turvasta. Tamma kannattaa hoitaa käytävällä ketjuissa, koska sen kanssa ei koskaan tiedä. Heittopussiksi ei tietenkään tarvitse jäädä ja antaa Lantun purra tai potkia, mutta komentaminen (äänellä tai muuten) johtaa vain pahempaan ja pahempaan kiukkuamiseen. Sen ärsyttävä kiukuttelu kannattaa parhaansa mukaan jättää huomiotta tai naamioida muuksi. Jos tamma kuopii, otetaan jalasta kiinni ja puhdistetaan kavio. Jos se näpsii, tuupataan turpaa vähän ja selvitetään otsatukka. Lantun kanssa pärjää kyllä, kun on itse tarkkana ja muistaa kohdella tammaa kuin prinsessaa.
Lanttua pitää taluttaa pitkällä narulla ja nätisti. Ei repimistä, riuhtomista eikä myöskään hoputusta. Tamma kävelee sitä vauhtia kuin itse haluaa, joskin suunnan kanssa sitä sopii vähän koettaa ohjeistaa. Pahimmillaan Lanttu osaa olla pystyyn hyppivä sika, joten sitä ei kannata yrittää pakottaa. Lastauksen kanssa on tehty todella paljon töitä, mutta nyt tamma lastautuu lähettämällä, naru kaulalla. Se tosin vaatii välittömästi namilla palkitsemista seisoessaan rekassa omalla paikallaan, mutta se on helppo järjestää. Lanttu matkustaa rauhallisesti, se voi seistä rekassa vaikka seuraavaan viikkoon asti.

Herkkä ja arvonsa tunteva tamma vaatii ratsastajaltaan pehmeää kättä, paikallaan pysyvää jalkaa ja tasaista ratsastusta. Lanttu ei tee yksinään töitä edes yhden askeleen verran ja siltä on aivan turha vaatia mitään: Lanttu ei tasan tee, jos sille vain ilmoittaa, että nyt tehdään pohkeenväistö. Se on niitä tammoja, joille lähetetään roosanvärinen (ei pinkkiä!) anomus viitenä kappaleena, kaikki sivut kirjoitettu käsin indigonsinisellä musteella. Siltä pitää pyytää, kauniisti, että voisitko ystävällisesti tehdä pohkeenväistön. Tasaisuus, pehmeys ja nopeus ovat Lantun kanssa valttia. Nopeuskin siksi, ettei tamma siedä päälle jäävää apua, ei liikaa terävyyttä avuissa eikä hölskyviä, tulkinnanvaraisia ohjeita.
Onhan Lantulla ratsastaminen ihanaa, palkitsevaa ja vielä kerran ihanaa, kun se alkaa toimia. Se on herkkä, kuuliainen tamma, hieman etupainoinen, mutta muuten siltä tuntuvat puuttuvan kaikki suomenhevosen ratsastukselliset rotuominaisuudet. Lanttu ei ole raskassoutuinen tai hidas reaktioissaan, pidätteellekin se on erinomaisen vastaanottavainen (jos nyt ylipäätään on), mutta etuosaa täytyy ratsastaa sitkeästi ylös.

Hyppääminen Lantun kanssa on tuskaa, tuskaa ja mainitsinko jo, että tuskaa? Muuten se voisikin olla ihan hauskaa, mutta ne avut, ne avut... Tamma hyppää kyllä sievällä tyylillä, se hieman liioittelee ja hevosen bravuurinumero on lähteä hyppyyn liian kaukaa ja hypätä liian isosti, mutta muuten Lanttu on ihan pätevä estepeli. Siis esteillä. Esteiden välissä tamman kanssa joutuu vähän keskustelemaan, voidaanko nyt kääntyä näin tiukasti ja voisiko neiti hyvä nyt tehdä vielä sen yhden askeleen ennen estettä eikä koettaa seuraavaa pituushyppyennätystä. Kyllä Lantun kanssa pääsee ja pärjää, mutta on se välillä sellainen työmaa.
Maastossa mieli lepää niin ratsastajalla kuin ratsullakin - kunhan liikutaan Lantun ehdoilla. Jos tamma haluaa ehdottomasti ravata tänään reippaammin, vaikka oli tarkoitus tehdä rauhallinen hölkkälenkki, se ei todellakaan kuuntele pidätteitä. Jos mielessä oli pientä laukkarevittelyä ja Lanttua ei huvita, se ei tasan revittele. Mikäli kuitenkin tamman antaa edetä sitä vauhtia, kuin se itse haluaa (totta kai siltä voi pyytää ravia käyntilöntystelyn sijaan tai laukkaa hölkän asemesta), se on oikeinkin leppoisa maastokaveri. Ei säiky, ei säpsy, ei ryöstä tai raivoa.

Vaunujen edessä Lanttu on vähän villi kortti. Se voi toimia todella, todella hyvin tai olla toimimatta ollenkaan. Tammalta pitää pyytää todella kauniisti ja lempeästi, ehdottaa varovaisesti, sitten Lanttu ehkä suvaitsee tehdä kuten siltä pyydetään. Mikään seuraava valjakkomestari se ei ole, Lanttu ei niistä ajohommista niin välitä, mutta silloin tällöin tehtynä kunnon valjakkotouhut sujuvat ihan mukavasti.

Kisoissa Lanttu osaa käyttäytyä, jos se vain haluaa. Se onneksi rakastaa yleisön ihailua, joten suoritukset sen kanssa ovat yleensä helpohkoja. Käsihevosalueella tamma on kuitenkin oma mahdoton itsensä. Se ei halua, että teet noin tai että jätät tuon tekemättä ja joku käveli raudikon edestä, kamalaa! Lanttu kannattaakin pitää mahdollisimman paljon karsinassa tai rekassa, jossa sitä ei ainakaan voi loukata jonkun kauhean kanssakilpailijan toiminta. Vaikka ratsastaja saa olla tarkkana apujensa kanssa, tamma on hyvä kisaratsu - onneksi! Se tykkää ihailusta, kunniakierroksesta ja taputuksista, joten se saattaa jopa jättää ratsastajan pienet virheet huomiotta. Ainakin hyvinä päivinä. Ainakin joskus.

Sukutaulu

i. Riiviöiden Konsta ✝ KTK-II, KRJ-I sh, vkk, 153cm	ii. VIR MVA Ch Koskenkorva YLA2, KTK-II, SLA-I sh, vkk, 154cm	iii. Konna evm, sh, km, 157cm
		iie. Ellis evm, sh, rt, 149cm
	ie. Perhosvaikutus ✝ YLA2, SLA-II sph, rt, 142cm	iei. Eerikin Totuus evm, sph, rt, 140cm
		iee. Kuudes Aisti evm, sph, vkk, 147cm
e. Koistilan Iltatähti KTK-III, KRJ-II sh, rt, 154cm	ei. Kaamosritari ✝ KRJ-I sh, rt, 155cm	eii. Ruosteprinssi sh, rn, 153cm
		eie. Venniina evm, sh, vprt, 154cm
	ee. Sinervuon Aamu ✝ KRJ-I sh, vkk, 156cm	eei. Sinervuon Unisieppari evm, sh, vkk, 160cm
		eee. Sinervuon Elli evm, sh, vrt, 154cm

Jälkeläiset

s. 21.04.2015 sh-t. Rohkean Iki-Ihana, i. Sirkkeen Viljami, om. Rohkelikko
s. 02.05.2015 sh-o. Rohkean Mahtijätkä, i. Fiktion Mainio, om. Rohkelikko
s. 01.09.2015 sph-o. Rohkean Harhakuva, i. Peilikuva HV, om. Enni, VRL-09601
s. 22.03.2017 sh-t. Huvipuistohaaveri, e. Sirkussurma, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

09.12.2016 Kouluvalmennus, valmensi Otterley

Tuutti vilkuili varsin haaveellisesti näin joulukuussa harvinaisen paljon vihertäviä ruohomättäitä, kuristajan taluttaessa tamman kentälle. Kuristaja kuitenkin hoputti tammaa liikkeelle varsin päättäväisesti ja pian ratsukko olikin jo verryttelemässä valmennusta varten. Olin antanut kuristajalle opeteltavasi erään Helppo A kouluratsastusohjelman ja tänään tarkoitus olikin ratsastaa se läpi ja katsoa, missä ratsukko oli tässä vaiheessa menossa.

Lyhyiden verryttelyjen jälkeen ratsukko starttasi radan harjoituslaukassa. Kuristaja koitti varmistella suoraan laukasta tehtävää pysähdystä ehkä hieman liikaa ja Tuutti ottikin hieman nokkiinsa turhan kovasta pidätteestä. Niinpä pysähdys menikin ihan pipariksi. Passitin ratsukon aloittamaan radan heti suosiolla alusta ja käskin kuristajan käyttää pysähdyksessä enemmän istuntaa ja vähemmän kättä. Uusi yritys olikin jo huomattavasti parempi.

Alkutervehdyksen jälkeen tuleva nelikaarinen kiemuraura sujui ratsukolta hyvin ja keskiravikin kulki lennokkaasti. Keskiravin jälkeen tuleva pysähdys ja peruutus saivat taas Tuutin hermostumaan, mutta kuristaja ratsasti ne läpi tyylikkäästi. Keskiravi näytti toiseenkin suuntaan varsin hyvältä samoin kuin keskikäynti. Takaosakäännöksissä Tuutti voisi liikkua aktiivisemmin, sillä nyt se vähän hyytyi paikoilleen.

Laukkatyöskentely ratsukolla näytti kaiken kaikkiaan hyvältä. Kehuja ansaitse erityisesti harjoituslaukassa tehtävät 10m voltit, jotka olivat erittäin siistit ja tasapainoiset. Myös vastalaukka sujui ongelmitta samoin kuin laukanvaihdot käynnin kautta. Lopputervehdyksessä pysähdyksen kanssa oli taas hieman ongelmia, joten selvästi pysähdys ja peruutustehtävät on ne, joita Tuutin kanssa pitää vielä eniten treenata. Kaiken kaikkiaan rata kuitenkin näytti jo varsin hyvältä.

13.07.2017 Estevalmennus, valmensi Crimis

Senssin kouluvalmennuksen jälkeen vaihdettiin laji esteisiin ja rastastaja Lissusta narriin. Ratsuna oli minulle uusi tuttavuus Lanttu. Siinä missä Senssiä ei kiinnostanut mikään, Lanttua tuntui kiinnostavan vähän liikaa. Enkä puhu nyt uteliaisuudesta, vaan herkkähipiäisyydestä. Tamma oli Tamma isolla T:llä. Jos narri antoi vähänkin liian terävät pohkeet, nousi hevosella peppu ilmaan ja korvat liimautuivat niskaan. Sainkin muistutella ratsastajaa pitämään käden pehmeänä, avut lähes huomaamattomina ja ennen kaikkea kiukun sisällä. Kiukulla kiukkuun vastaaminen tuskin olisi auttanut tämän tamman kanssa yhtään.

Alkuverryttely olikin melkoista showta Lantun kiukutellessa ja narrin yrittäessä lepytellä arvon neitiä hammasta purren. Narrin loistavia hermoja ihaillen seurasin, miten ratsukko alkoi pikkuhiljaa rentoutua. Kun yhteistyö sujui, päästiin vihdoin siirtymään esteille.
Olin rakentanut lyhyen radan. Ensimmäisenä oli 80cm pysty, toisena 100cm okseri, sitten kolmen 80cm aidan jumppasarja ja viimeisenä vielä 100cm muuri. Lanttu tuli radalle rytmikkäässä laukassa, mutta lähti hyppyyn aivan liian kaukaa. Este ylittyi puhtaasti, mutta aikaradalla se olisi vienyt arvokkaita sekunteja.
”Joo, tää on just niin Lanttua”, narri murisi. Pystylle ratsukko tuli selkeästi erimielisinä, sillä tie oli aivan vino. Kuten odotettua, puomit kolisivat. Loput radasta mentiin yli enemmän ja vähemmän sähläten, narri välillä kiroillen ja Lanttu pieniä kiukkupukkeja väliin heittäen.
”Pidä se just eikä melkeen ohjan ja pohkeen välissä!” huusin narrille, kun hän ohjasi Lantun uudestaan radalle. Toinen yritys meni jo paremmin, ja kolmas jo oikeastaan aika mallikelpoisesti. Vähän narri sai Lantun kanssa neuvotella, kuinka monta laukkaa esteiden väliin tuli, mutta hypyt sujuivat hienosti. Eivätkä naiset olleet loppua kohden enää napit vastakkain. Tästä on hyvä jatkaa!

15.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Rinaz

Aurinko hallitsi taivaankantta ja oli poikkeuksellisen lämmin iltapäivä - Suomen kesä oli siis hetkeksi väistynyt. Yritin tehdä oloani mukavaksi Susirajan kentällä, jossa kärpäset ja paarmat kiusasivat valmentajaraukan (minun) lisäksi myös valmennettavaa ratsukkoa. Narri ja pienemmänpuoleinen suokkitammansa ravasivat uran sisäpuolella, mutta eivät mitenkään sulassa sovussa niin sanotusti. Lantuksi kutsuttu tamma oli kiukustunut pörräävistä olioista sen jaloissa, ja viskasi häntäänsä vähän väliä. Jatkoimme kuitenkin alkuverryttelyä kaarevien urien ja käynti-ravi-siirtymisten muodossa. Pikkuhiljaa Lanttu sai muuta pohdittavaa ja alkoi kuunnella ratsastajaansa paremmin sekä rauhoittua suorittamaan sitä, mitä siltä pyydettiin.
Valmennuksen edetessä jatkoimme edelleen siirtymisten parissa, jotta tamma käyttäisi aktiivisemmin takaosaansa ja nousisi edestä. Lisäsin tehtävään myös täyskaarrot, jotka auttoivat tammaa keskittymään jatkuvien suunnanmuutosten avulla. Herkkä tamma liikkui hyvin eteenpäin, eikä vastustellut tuntumaa. Pidimme pienen tauon välikäyntien merkeissä, minkä jälkeen oli vuorossa enemmän laukkatyöskentelyä. Tähän mennessä aikaa oli kulunut nelisenkymmentä minuuttia, joten kamalan kauaa emme halunneet Lanttua rasittaa lämpimänä päivänä. Laukkatyöskentelyn alkuun otettiin muutama nosto ja siirtyminen pääty-ympyrällä, mitkä sujuivat helpon a:n tammalta kauniisti ja tasaisesti. Mitään kovin ihmeellisiä juttuja en halunnut enää loppuun ottaa ja Lanttukin näytti olevan vähän väsy, joten käskin ratsukkoa laukkaamaan muutamat ympyrät ja se oli sitten siinä tältä kerralta. Tuskin Lanttukaan pahastui, kun treeni keskittyi perusasioihin, eikä sitä vaadittu suorittamaan mitään kovin hankalaa. Ainakin se näytti kovin tyytyväiseltä ravatessaan pitkällä ohjalla matalassa muodossa.

01.08.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Siiri K.

Harmaa pilviverho roikkui uhkaavasti yläpuolellani enteillen sadetta. Uudistin Susirajan tallin ratsastuskenttää parhaani mukaan uuteen uskoon muistuttamaan valjakkoradan "erittäin" teknistä tarkkuuskoetta ja naureskelin itselleni mielessäni. Kenttä oli suorastaan miinoitettu huomiovärisillä kartioilla, joiden päälle olin taiteillut (ja tämän kerron itseeni hyvin tyytyväisenä) pysyttelemään pienet pallot kuten oikeassa valjakkokilpailussa konsanaan. Kartioita oli eri muodostelmissa, kulmissa ja mitä ihmeellisimmissä paikoissa - ja tässä vaiheessa epäilyni pätevyydestäni valjakkoajo-valmentajana nostivat mielessäni hieman päätään.

Valmennettavani pidätteli hieman nauruaan ohjastaessaan hevosensa kentälle. Levitin käteni huomattavasti ylpeänä tekosistani ja esittelin radan: kaarteita, siksak-kuviiota, pysähdyksiä, peruutuksia... Mitä ikinä toivoa voi! Valmennettava hevoseni "Lanttu" katsoi otsaharjansa alta kummissaan tekemääni viritelmää. "Älkää naurako!", huudahdin hieman loukkaantuneena nähdessäni jopa hevosen kyseenalaistavan kätöseni hienot tekoset. Kaikessa sekamelskassaan olin kuitenkin saanut kasattua melko monta erilaista tehtävää tarkkuuskoe-harjoitusta ajatellen ja selvittäessäni radan sisältöä auki kuskille, pääsimme yhteysymmärrykseen että tästähän voisi saada vielä jotain hyötyäkin irti. Alkuverryttely oli hoidettu jo maastolenkillä joten pääsimmekin aloittamaan harjoittelut saman tien. Alkuun pyysin valjakkoa kokeilemaan yksinkertaisia käännöksiä ja pysähdyksiä kartioiden välissä. Lanttu näytti suorastaan nukahtavan ohjastajan yrittäessä pyytää sitä eteenpäin, joten kiinnitimme huomiota myös hevosen eteenpäinpyrkimykseen. Vaikka ilma oli painostava ja enteili sadetta sekä ukkosta, hevosen kuului kuitenkin liikkua eteen ja käyntiharjoitusten jälkeen pyysinkin valjakkoa hyvin pian raviin. Ravissa Lanttu liikkuikin jo vähän paremmin ja pääsimme testailemaan valjakon tarkkuutta harjoituksillani. Muutaman kerran kaarteissa ja siksak-kuviossa pienet pallot tipahtivat maahan, mutta mitä useammin saman tehtävän kertasimme, sitä paremmin valjakko siitä alkoi suoriutua. Testasimme myös peruutuksia sekä suoraan että kaartaen ja yllätyksekseni tässä tehtävässä parivaljakolla ei ollut mitään vaikeuksia. Alkukankeuden jälkeen saimmekin radan hienosti läpi ja Lanttu sai paljon kehuja hyvästä suorituksestaan, silminnähden myös alkukankeuden jälkeen reipastuneena.

08.08.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Siiri K.

Tämän päivän ohjelmassa oli valjakkopuolen koulutreeni jo tutuksi käyneelle parivaljakolle. Tällä kertaa treeni ei vaatinut suurta kasaa huomiokartioita tai niiden päällä tasapainoilevia palloja, vaan lompsin Susirajan kentälle pelkästään kahvimotti ja paperinpala kädessäni. Pihatielle kaarsi juuri sopivasti myös Lanttu ohjastajineen, jotka olivat käyneet tekemässä pienen alkuverryttelyn lähialueella. Vaihdoimme pikaisesti kuulumisia ja suuntasimme kulkumme yhtä matkaa kentälle, jossa pääsimmekin pureutumaan itse päivän ohjelmaan.

Olin tulostanut internetin ihmeellisestä maailmasta meille virallisen kouluohjelman "Kouluohjelma 2.4 Aloittelijoille". Tuskinpa parivaljakko nyt ihan aloittelijoita olivat, mutta tämä oli varmasti hyvä perustreeni tähän väliin. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen käynnissä ja ravissa aloitimme itse ohjelman. Ensimmäinen osa oli pysähdys keskelle kenttää, tervehdys ja käännös oikealle ravissa jota seurasi ympyrä oikealle. Lanttu kuunteli ohjastajan apuja hyvin, kuolaintuki oli hyvä ja hevonen taipui varsin notkeasti ympyrällä haluttuun suuntaan. Ympyrän jälkeen tehtiin suunnanmuutos puolirata leikkaa, jota seurasi ympyrä vasemmalle. Tämän jälkeen temponlisäys, jossa Lanttu hieman innostui ja rikkoi hieman tahtia eikä se ollut ihan optimaalisen yhtenevä. Temponlisäyksen jälkeen suoritettiin pysähdys viiden sekunnin ajan ja tästä lähdettiin liikkeelle käynnissä. Temponlisäyksestä johtuen Lanttu ei ilmeisesti halunnut pysähtyä oikeaan kohtaan ja tätä jouduttiinkin treenaamaan muutamaan otteeseen ennen kuin saimme puhtaan pysähdyksen lisäyksen jälkeen. Käynnissäkin alkoi löytyä hyvä tahti ja rauhallisuus. Käynti-osuuden jälkeen siirryttiin raviin ja tehtiin 4-kaarinen kiemura-ura. Jälleen taivutus ja tasapaino olivat kunnossa eikä kaarteissa ollut moittimista. Kiemura-uran jälkeen tehtiin ravissa suunnanmuutos ja uusi temponlisäys. Tällä kertaa Lanttu jaksoi tulla takaisin "kiihdytyksen" jälkeen, joskin tuntui käteen hieman etupainoiselta ja menohaluiselta. Lisäystä seurasi vieä yksi puolivoltti (tässäkään ei hankaluuksia), suoristus, ravia suoralla uralla ja pysähdys lopputervehdyksineen. Kokonaisuudessaan päivän ratatreeni oli ihan hyvä, joskin lisäysten ja pysähdysten kohdalla saamme vielä kiinnittää huomiota ja treenata niitä, jotta hevonen olisi pehmeä myös niiden jälkeen. Kaarteet, voltit ja kaarevat urat olivat kuitenkin sen vahvuus ja hevonen taipui oikein kauniisti sekä pehmeästi. Hyvää ja tarkkaa työtä parivaljakolta tänään!

13.09.2017 Lanttu leikkaa ja on hieno, kirjoitti Lissu T.

Rohkelikon laittaessa lapun luukulle katselimme myytäviä hevosia vähän silmällä, ilman mitään oikeita ostoaikeita. Riiviöiden Illantuikkeen kohdalla vedin ostohousut jalkaani samalla narria pehmitellen. Kyllähän meille aina yksi hevonen mahtuisi, eikö niin, Riiviö vieläpä, kiva suku, nätti tamma.. Kuten arvata saattaa, narri pehmeni, jätimme ostotarjouksen ja lopulta Illantuike matkasi meille. Jossain ostotarkastuksen ja kotiutumisen välissä raudikon lempinimeksi vaihtui Lanttu. Nelijalkainen kasvisvalikoimamme se vain jatkaa kasvuaan.

Tamma oli ennestään SV-III -palkittu, erittäin hyvin kisannut kolmen varsan emä. Aika lailla peruskuntokaudella ollut Lanttu laiteltiin kisakuntoon, minkä jälkeen suuntasimme esteradoille hakemaan sieltä puuttuvat sijoitukset (tulivat oikein nätisti helmi-maaliskuussa kisatuiksi, go Lanttu!). Me myös kantakirjasimme vanhempiensa siivellä kantakirjakelpoisen tamman aika lailla heti, ja helmikuun tilaisuuden jälkeen Lanttu on ollut KTK-II -palkittu ratsusuunnan kantakirjatamma. Ei lainkaan huonosti, teimme älyttömän hyvät kaupat ostaessamme Lantun!

Rohkelikossa tehtyjä varsoja seurasi yksi suslapsi, rakkaan Simomme kanssa tehty hevossämpylä Vimpula, joka on mukana tämän kuun kantakirjatilaisuudessa. Toivottavasti neiti sai emältään ja isältään ne hyvät ulkonäkögeenit! Vaikka onhan se nätti, ei Lanttu ole tainnut rumaa, epäkorrektia varsaa tehdäkään.
Periaatteessa riiviöttäremme olisi valmis este- ja koulujaoksen laatuarvosteluihin. Valjakkopuoli on vähän mietinnässä, mutta eiköhän me sielläkin käydä kääntymässä.

01.10.2017 Kiukkupeppu, kirjoitti Lissu T.

Läsipäinen tamma katseli minua turvanvarttaan pitkin erittäin tyytymättömän näköisenä.
”Anteeksi kamalasti, että setvin takkuuntuneen häntäsi”, juttelin silmiäni pyöritellen äärettömän loukkaantuneelle Lantulle. Tyytymätön ilme ei väistynyt valjastuksen aikana, jotain pienenpientä pehmenemistä oli havaittavissa, kun Lanttu sai pihalla valjakkovaunut peräänsä. Sarlotta hyppäsi groomiksi; vuorossa oli maratonestetreeniä.

Verryttelimme pellolla. Aamuinen usva leijui edelleen sängeksi ajetun pellon yllä; melkein teki mieli vain ajella päämäärättömästi ja ihailla näkymää. Tarkoitus oli kuitenkin tehdä töitä, ei humputella, joten maisemamatkailu sai jäädä. Lanttu reagoi pyyntöihini aluksi hieman (mielenosoituksellisella) viiveellä. Tuntuma ja reagointinopeus kuitenkin paranivat koko ajan.
Verryteltyämme suuntasin pellon reunasta lähtevälle metsätielle, jota kautta pääsi yhdelle estealueelle. Isolle metsäaukealle oli rakennettu kalanruotoeste sekä pari tolpista tehtyä pujottelua. Sarlotta kaivoi ratapiirroksen esille, ja aloitimme helpommasta pujottelusta.

Lanttu ei ollut aivan parhaassa terässään, kaipa valjastamista edeltänyt jouhien setviminen oli tuntunut ikävältä herkässä hipiässä aiheuttaen pienen kiukuttelun. Lanttu kyllä laukkasi ihan mukavaa, pyöreää ja etenevää laukkaa eikä reaktioissa ollut ihan hirveää viivettä, paras terä vain uupui. Parhaimmillaan sitä oikein tuntee, millainen imu Lantulla on esteille ja kuinka se antaa kaikkensa joka ikisellä esteellä (ja osakokeissa muutenkin).
Tallissa koetin lepytellä tammaa ylenpalttisella lahjonnalla. Normaalin melassivesiämpärillisen lisäksi raudikko sai omenoita ja porkkanoita sekä pari hevosennamia, joihin Lanttu yleensä on hulluna. Nyt mokoma nyrpisteli turpaansa eikä suostunut syömään herkkuja kupistaan ennen kuin poistuin karsinasta. Voi anteeksi, teidän kiukkupeppuisuutenne!