Possujunapulma VH19-018-0991

NimiPossujunapulma "Saparo" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri156cm, tummanrautias MeriititCh, KTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 03.11.2019, 13v
satunnainen (4v 24.11.2019)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
va B / 110cm / 100cm

20.11.2019 Saparo kirjattiin R-suunnalle. Pikkupossusemme on muikealla 76 pisteen tuloksella KTK-II -palkittu!

16.12.2019 kultaporsaallemme myönnettiin Championin arvonimi.

© KKJ

Luonnekuvaus

Sattuipa niin hauskasti, että etsimme kerralla neljälle tammalle ulkopuolista oria, sillä omamme olivat osoittautuneet.. tai siis.. omien oriemme kanssa sukuyhdistelmät eivät sillä tavalla sytyttäneet. Juuri niin.
Yksi herraseuraa tietämättään etsivistä tammoista oli Vimpula, Lissun kultasämpylä. Tammalle löytyi komea, vähän pienikokoinen sulho, Wonkale. Sattumoisin orin isä on Lissun omistuksessa oleva Fiktion Wohkia. Pieni suokkipiiri pyörii? Muodollisuudet paperihommista oriasemakäynteihin sujuivat näppärästi, iloksemme Vimpula tiinehtyi kerrasta ja siinä sitä sitten odoteltiin, pohdittiin, miten ison vatsan raudikko tällä kertaa loihtii ja miten monta viikkoa ennen varsomista Lissu alkaa hyperventiloida.

Suureksi iloksemme (sekä epäilemättä Lissun terveydentilan onneksi) Vimpulan kantoaika sekä varsominen sujuivat hyvin. Kokenut emä otti uusvanhan emän roolinsa heti haltuun, hörisi ihanan pehmeää rakastavaa emänhörinäänsä, nuoli ja tuuppi turvallaan pientä tummaa myttyä, joka vielä toistaiseksi oli lähinnä nahkasäkki luita pitkine raajoineen. Hölmistyneen oloinen varsa nousi muutaman kerran reippaasti pystyyn vain pyllähtääkseen heti turvalleen tai takamukselleen hallitsemattoman liike-energian avustamana. Viides kerta toden sanoi, kun pikkuneiti malttoi vähän ajatella, mihin vapisevan tutisevat raajansa oikein asetteli. Nopeasti nisälle löytänyt pikkuvarsa huiski hännällään niin kauheasti, että se hännänyritys meni ihan korkkiruuviksi!
”Sehän näyttää aivan saparolta”, oli narri todennut, ja Saparoksi se hevoslapsi sitten jäi. Virallisiin papereihin kirjoitettiin kyllä Possujunapulma, se nimi, jonka Lissu heitti lähinnä somana hauskana vitsinä kaikkien vakavampien nimiehdotelmien sekaan.

Vauhtia (ja toisinaan vaarallisia tilanteita..), osaamista, hirvittävän nätti naama, toisinaan ilmenevää seurankipeyttä ja rohkeutta hakea sitä kaivattua seuraa ja huomiota. Saparosta kasvoi vähemmän kuoreensa käpertynyt hevonen kuin emästään. Mikäli pikkupossumme haluaa rapsutuksia, se kyllä hakeutuu ihmisen tai hevoskaverin luo. Mikään täydellinen halikaveri tamma ei kuitenkaan ole, Saparo ei kaipaa rakkautta jatkuvasti, joka päivä, vaan sopivasti sinne tänne siroteltuina täsmäannoksina.

Halipäivinäänkään raudikko ei välitä seisoa käytävällä puolta päivää. Ripeä työskentelytahti pitää Saparon tyytyväisenä, olkoonkin, että etenkin ryntäiden rapsuttelu ja harjaus tuntuu aina mukavalta. Hännänalunen sen sijaan on vähän herkkä paikka, tamma herkästi liimaa häntäruotonsa kankkuihinsa kiinni kun joku yrittää mitata lämpöä, pestä takamuksen tai ihan vain letittää hännän (sillä ihan varmasti sitä mennään hännän alle!!). Häntäliimautumisen lisäksi Saparo saattaa tanssahdella puolelta toiselle, etenkin lämpöä mitatessa (tai ultratessa tai muiden peräpään tutkimusten aikana), minkä lisäksi hevosen ilmeestä näkee, ettei tämä ole nyt yhtään hyvä. Kavioita ei kuitenkaan tarvitse varoa, ei tämä potki.
Muutoin kaikki sujuu hyvin harmonisesti loimituksesta raspaukseen, klippauksesta varustamiseen ja niin edelleen. Raudikko seistä nököttää paikoillaan kovinkin arvokkaan näköisenä eikä ole moksiskaan mistään, ei suihkepulloista, ei kaivonkansista, ei nurkan takana röhönauruun purskahtavasta Pertistä. Helppo, asiallinen hoidokki, sellainen luottoyksilö, jonka kanssa on hyvä opetella satulan sovitusta tai kengityksen alkeita. (Vaikka Saparoa vähän se paikoillaan seisominen nyppiikin. Tamma saattaa heilutella päätään ja vähän kuopia etusellaan, jos vaikka kengitys venyy kenkien takomisen takia, mutta siinä se. Ilmaistuaan tyytymättömyytensä kaviokas porsaamme käyttäytyy taas hyvin.)
Talutettaessa Saparo on ihmeen haahuilevaa mallia, etenkin vieraissa paikoissa, mutta myös kotona. Kaikki äänet, hajut, tapahtumat, ihan sama mikä, kaikki kiinnittää Saparon huomion. Korvat pyörivät hurjaa vauhtia, pää kääntyy mukana, ja ellei taluttaja ole tarkkana, koko hevonen kääntyy pään mukana lähtien jännyyttä kohti. Kun Saparolle juttelee ja sitä koskettelee, hevonen pysyy vähän paremmin tässä hetkessä. Vaikka raudikko tuntuukin vähän säpsyvän tajutessaan, että ”kappas kehveliä, ihminenhän se siinä, ja me kävellään johonkin!”.

Onneksi Saparon ratsastettavuus ei ole ihan niin tuulella käyvää kuin emänsä. Se on kiltti ja kuuliainen ratsu, sopii etenkin alkeisratsastukseen. Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin. Saparo voi hyvin hölkkäillä ympäri kenttää kaula pitkänä, kunhan ratsastaja ei siltä pyydä sen kummempia kommervenkkejä. Sehän se vasta mukavaa on! Kokeneempien alla alkavat haasteet, vaikka onneksi ne eivät ole suunnattoman suuria. Oman arvonsa tunteva raudikko ei anna ilmaiseksi, vaan vaatii ratsastajaltaan töitä, töitä ja töitä. Ja kieltämättä siinä on myös niitä sukunsa piirteitä, nimittäin joskus tuntuu, että mikään ei kelpaa. Ei herkkä käsi, ei tasainen tuntuma, ei jämäkkä pohje tai sen puoleen hellä pohjekaan. Ota tästä sitten selvää!
Saparo on parhaimmillaan lyhyessä treenissä (sujui tai ei...), sillä mitä pidempään hinkkaa, sen enemmän tamma alkaa viskoa päätään ja mennä sillä mentaliteetilla, että "osaan kyllä, ole hiljaa!". Jos päivä on huono, se vain on huono, ja silloin on parempi antaa periksi vaikka se vähän ottaisikin ylpeydelle. Ei raudikko siitä ainakaan hinkuttamalla paremmaksi muutu. Saparon kanssa joutuu kiinnittämään aivan erityistä huomiota taivutuksiin. Jos niiden kanssa ei ole huolellinen, tamma jää helposti rungostaan suoraksi ja kääntää vain kaulaansa. Rehellinen asetus ja taivutus ovat usein vähän kaivamisen takana - tiedä häntä miksi, Saparo kun ei ole edes turhan jäykkä.

Hypätessä heikompaa hirvittää. Saparo ei pelkää mitään, ei edes estettä päin hyppäämistä. Rämäpäinen ja uhkarohkea tamma hyppää hyvin, ei sillä muuten 110cm radoille olisi asiaa, vaan se kuuluisa mutta. Ratsastajan täytyy oikeasti olla ajan tasalla, ihan joka askeleella, tai Saparo tasan tarkkaan hyppää siitä surkeasta paikasta ja jatkaa vielä matkaansakin, väliäkö sillä vaikka mukana rintaremmin alla kulkisi kolme puomia ja yksi toimitsija. Esteillä saa, ja välillä pitää, olla kova - parempi kiskaista suusta vähän rumasti kuin rysäyttää päin estettä. Ei kuitenkaan kannata saada liian kurjaa kuvaa tamman hyppylahjoista. Suurimman osan aikaa raudikko hyppää hyvin ja on aivan ratsastettavissa, se ponnistaa oikeasta paikasta eikä hypyissä ole sen kummemmin vaaraa hevoselle tai ratsastajalle. Kunhan vain muistaa, että jos asiat menevät pieleen, Saparo ei turhia ala varoa. No, ainakaan se ei säiky minkäänlaisia johteita, eikä ala pelätä esteitä vaikka muutama puomi rytisisikin.

Lastaustilanteet sekä kuljetukset sujuvat ongelmattomalla rutiinilla. Saparo kyytiin joko oikeaoppisesti taluttaen tai hutiloiden lähettämällä, puomi/väliseinä ja hevonen kiinni ja menoksi. Joka ikiseen kuljetusvempeleeseen tyynen rauhallisesti kävelevä tamma matkustaa nätisti yksin tai seurassa, toisinaan vähän kavereiden kanssa jutustellen, mutta yleensä omassa kuplassaan viihtyen.
Vieraissa paikoissa hukkaporsas ei meinaa malttaa keskittyä, sillä kaikki on uutta ja jännittävää! Käsihevosalueella Saparo tekee suurin piirtein piruetteja yrittäessään havainnoida kaiken yhtä aikaa. Tämä autuas keskittymiskyvyn heittelehtiminen ei todellakaan helpotu verryttelyssä, saati radalla. Ja koska kyse on susirajalaisesta hevosesta, muttalause ei pääty tähän. Sen lisäksi, että Saparo haluaa nähdä kaiken, se on hillittömän varma omasta osaamisestaan. Vielä enemmän kuin kotona. Tamma ei yhtään jaksaisi apujaan tuputtavaa ihmistä, kyllähän se rata nyt menee ihan omalla painollaan, hän osaa nämä jutut!!

Paitsi ettei aina tunnu osaavan.

Palkintojenjakoon päästessään pikkuporsaamme röyhistää rintaansa niin hillittömän ylpeän näköisenä, sillä hän tiesi, hän osasi, hän oli paras!! Ja hän näkee taas kaikkea jännää, hyvänen aika! Ei ole kerta eikä kaksi, kun kunniakierroksella sattuu jotain hämminkiä Saparon tanssikäännösten vuoksi. Ihan perinteinen suslaps, siis.

Sukutaulu

i. Wonkale
KTK-II
sh, rt, 150cm
ii. Ch Fiktion Wohkia
KTK-II
sh, rt, 161cm
iii. Koistilan Wonkaaja
sh, rt, 155cm
iie. VIR MVA Ch Anffin Hallanhurma
YLA2, KTK-I, SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
sh, rt, 157cm
ie. Rätvänän Leimu
KTK-III, KRJ-II, ERJ-II
sph, rt, 142cm
iei. Finansseri
sph, m, 141cm
iee. Lanessa ÄKS
KTK-III
sph, rt, 145cm
e. Ch Huvipuistohaaveri
KTK-II, SLA-I, ERJ-I
sh, tprt, 162cm
ei. Ch Sirkussurma
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I
sh, tprt, 158cm
eii. Ch Vaniman Pyöveli
KTK-II, SLA-I*, ERJ-II, KRJ-I
sh, prt, 157cm
eie. Mörkövaaran Marina
SLA-I, ERJ-I, KRJ-I
sh, vprt, 160cm
ee. Riiviöiden Illantuike
KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-III, VVJ-III
sh, prt, 153cm
eei. Riiviöiden Konsta
KTK-II, KRJ-I
sh, vkk, 153cm
eee. Koistilan Iltatähti
KTK-III, KRJ-II
sh, rt, 154cm

Jälkeläiset

s. 00.00.2020 sh-spk. Pikkuporsas, i. Isäpossu, om. Porsaanpitäjä

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KRJ - 16 sijoitusta joista 3 voittoaERJ - 6 sijoitusta joista 0 voittoa
01.12.2019 Team J&K va B 5/40
03.12.2019 Team J&K va B 3/40
04.12.2019 Team J&K va B 5/40
10.12.2019 Team J&K va B 6/40
19.12.2019 Mairoth va B 3/30
22.12.2019 Mairoth va B 4/30
25.12.2019 Mairoth va B 4/30
26.12.2019 Mairoth va B 3/30
27.12.2019 Mairoth va B 5/30
28.12.2019 Mairoth va B 1/30
11.01.2020 Team J&K va B 4/40
12.01.2020 Team J&K va B 4/40
14.01.2020 Team J&K va B 2/33
15.01.2020 Team J&K va B 1/40
13.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset va B 7/50
29.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset va B 1/50
06.01.2020 Elohiljan suomenhevoset 110cm 2/30
09.01.2020 Elohiljan suomenhevoset 110cm 3/30
10.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 5/50
15.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 5/50
19.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset 100cm 3/50
23.02.2020 Hiivurin Suomenhevoset 110cm 2/50
VSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
metsästän

Valmennukset & päiväkirja

27.02.2020 Kouluvalmennus, valmensi Sylvi

Susiraja oli tuttu jo aikaisemmista visiiteistä valmennusten merkeissä. Aina sinne silti oli yhtä mukava mennä ja pohtia hiljaa mielessä, millainen helmi suomenhevonen tällä kertaa tulisi valmennettavaksi. Rautias keskimittainen Saparo oli tänään päivän päätähtenä ja kieltämättä sen tomera preesens oli miellyttävä silmälle, vaikka se seilasikin Lissun käsipuolessa kuin maantielaiva matkalla kentälle. En tiennyt, että suoralle tielle pystyy tekemään niin monta mutkaa, mutta ilmeisesti se on mahdollista.

Lissu oli Saparon selässä ollut jo niin monta kertaa, että ei vienyt kauaa, kun rautias porskutti menemään tuntumalla ja lähti aivan itsekseen jo hieman myötäämään niskasta alkuverryyttelyjen aikana. Lissu kyllä tiesi, että tamma tuli saada työntekoon jo heti alkumetreillä, jotta vauhdit riittäisivät ihan lopputreeniin asti. Ohjasin ratsukon alkuverryyttelynä tekemään siirtymiä käynnistä raviin ja takaisin pitkien sivujen keskellä ja päädyissä ottamaan lisäksi pysähdyksen. Lisäksi alkuverkkoihin oli otettava mukaan myös pohkeenväistöjä ja ympyröitä, sillä Saparo vaikutti jokseenkin jäykältä edestä ja puski hieman ulko-ohjalle. Lissu tiesi tämän olevan Saparon perisynti.

Taitoahan Saparolla on vaikka muille jakaa, sillä olen sen itsekin nähnyt Vaativa B:tä tanssahtelemassa ihan voittoon asti, joten siltä uskalsi myös vaatia erilailla asioita kuin Helppo B:n ratsulta. Kun Saparo oli saatu jokseenkin elastiseksi ja pehmeäksi kädelle, siirryttiin varsinaiseen tehtävään eli harjoitusravista pysähdys, 4-5 askeleen peruutus ja tästä välitön siirtyminen laukkaan. Tehtävä oli yksi osa Vaativa B:n kouluohjelmaa ja tamma tasan oli tehnyt sen lukemattomia kertoja, vaan tänään se heittäytyi täysin hoomoilaseksi sen suhteen, mitä siltä pyydettiin. Tamma tarjoili lähes piffit ja paffit yrittäessään selvittää tätä kimuranttia pulmaa. "Ai, tätäkö sinä Lissu pyysit? Odotas, kyllä multa sulkutaivutus lähtee! Ja hei, osaan peruuttaa tällee kiemuraa!" tuntui Saparo miettivän ja hommasta ei tahtonut tulla yhtään mitään. Vaikutti, että Saparolla oli varsin hauskaa esittäessään performanssiaan eikä se ollut aikeissakaan ryhtyä yhteistyökykyiseksi.

Päätin helpottaa tehtävää ja ohjeistin pysäyttämään hevosen harjoitusravista, peruuttamaan 1-2 askelta ja tämän jälkeen jatkamaan harjoitusravissa. Vieläkin Saparo koitti kaikennäköistä siksakkia ensimmäisellä kerralla, mutta Lissun sinnikkään ratsastamisen ja pienen ärjäisyn seurauksena Saparo kuitenkin päätti, että pakko sitä on jotain edes yrittää ja ryhtyi suorittamaan annettua tehtävää ohjeiden mukaisesti. Kolmannella kerralla päätettiin kokeilla lähteä peruutuksesta laukalle ja Saparo leiskautti saparo suorana itsensä kauniiseen laukkaan. Tämä sai luvan riittää ja täytyi vain todeta, että tänään ei ehkä ollut ihan Saparon päivä, mutta se nyt meille naisille aika ajoin sallittakoon.