Kalminko VH13-018-1234
26.07.2016 Kalla laukkasi vihreämmille niityille. Uljasta mustaamme jää kaipaamaan koko talliväki.| Nimi | Kalminko "Kalla" | Kasvattaja | Susiraja, Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 160cm, musta | Meriitit | YLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-I, SV-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 25.10.2013, 19v satunnainen (4v 16.12.2013) |
Painotuslaji, koulutustaso | esteratsastus he B / 110cm / 80cm |
15.12.2013 Kalminko osallistui suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen kolmivuotiaana ja sai sieltä arvion SV-I. Käytöskoe meni yllättäen pipariksi, mutta neiti järkytti meidät totaalisesti ryhdistäytymällä koulukokeessa ja olemalla sen ykkönen!
Tungimme Kallan mukaan 15.01.2014 järjestettyyn suomenhevostammojen erikoiskantakirjatilaisuuteen, johon ei näyttöjä tarvinnut. Tulokseksi tuli odotettu KTK-III R-suunnalta, ja olemme niin tautisen ylpeitä tammasta - skumppaa kaikille!
Hyvänpuoleiset tyypit, kevyt hieman pitkähkö runko, hieman lihasköyhä selkä.
Ilmoitimme tamman mukaan 30.08.2015 järjestettyyn ERJ:n laatuarvostelutilaisuuteen. Pistesaalis oli komeat 106,5 p. eli ERJ-I! Olemme niin kovin, kovin ylpeitä!
20.11.2015 Kalla osallistui rotunsa laatuarvosteluun, saaliinaan komeat 102p. ja SLA-I -palkinto! Kuinka hienopieniupeamahtava hömötiaisemme onkaan.
25.06.2016 vuorossa oli YLA. Saimme taas olla hirmuisen ylpeä kaunokaisestamme; 100,5p. ja YLA1!
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Kallalla on kaunis lempinimi, virallinen nimi Kalminko ei ole paha sekään, ei myöskään tamman ulkomuoto. Luonne on, siinä ei ole mitään kaunista, lähinnä ärsytystä ja ennenaikaista vanhenemista aiheuttavia piirteitä. Tosin oma vikamme, jos laitetaan yhteen oman elämänsä Kimi Räikkönen ja keskittymishäiriöinen vauhtihirmu niin tulos ei voi olla kovin hyvä.
Kalminko on tajuttoman reipas ja menevä suomenhevostamma, jossa on virtaa ja voimaa enemmän kuin keskisuuressa pitäjässä. Intopiukeana kohti uusia seikkailuja laukkaava Kalla mennä viipottaa sellaista vauhtia, että heikompia hirvittää jatkuvalla syötöllä. Tammaa itseään ei meno tunnu haittaavan, kaikkea muuta, tummanpuhuva neitokainen rakastaa vauhtia ja adrenaliinipiikkejä. Kunhan menohalut saa kanavoitua jotenkin fiksusti, Kallasta kuoriutuu loistava esteratsu. Harmi vain, ettei tätä tapahdu turhan usein ainakaan kotikentällä.
Tallissa kiertää vitsi, jonka mukaan helvetti jäätyy kun Kalla seisoo hoidettaessa paikoillaan. Tämän tamman korva- ja vuohiskarvat saavat rehottaa paljon vapaammin kuin muiden hevosten, sillä turhan moni ei halua mennä saksien kanssa liika likelle tätä paikallaan pysymättömyyden lippulaivaa. Kalla on niin tuhottoman innoissaan kaikesta - myös omasta karsinastaan, jossa se ei toki ole koskaan ollut - ettei harkitsekaan pysyvänsä paikoillaan, vaan hyörii ja pyörii tutkiessaan asioita. Muutamaan kertaan tamma on noussut takasilleen sisällä, jotta pääsisi moikkaamaan katonrajassa lenteleviä pääskysiä. Kallan kanssa tehdään vain kaikki pakollinen, hevonen hoidetaan ja varustetaan hyvin rivakasti ja lähdetään menemään. Kallaa ei voi sitoa kiinni, tamma vain sotkeutuisi naruun / ketjuihin ja hankkisi vetopaniikin kaiken kauniin lisäksi.
Taluttaessa Kalla kulkee puolijuoksua ja saattaa tehdä äkillisiä loikkia kohti überkiinnostavia asioita, jollaisia ovat muun muassa kottikärryt, ämpärit ja oikeastaan kaikki mahdollinen. Kallalle maailma on kiehtova paikka, jota pitää tutkia ja ihastella päivittäin. Taluttajaparkaa ei hevosen kiinnostus maailmaa kohtaan lämmitä, ja hanskat ja raippa ovatkin monen ihmisen paras kaveri Kallaa talutettaessa; meneepähän hevonen joskus sinne, minne taluttajansa haluaa.
Hivenen yllättäen Kalla on tallin fiksuimpia lastattavia, tamma ihan rakastaa matkustamista. Aivan sama, kuljettaako tammaa ahtaimmassa mahdollisessa traikussa, isoimmassa rekassa tai vaikka peräkärryssä niin hevonen menee kyytiin kaikessa rauhassa ja on huomaamaton, rauhallinen matkustaja. Kalla on huomannut, että reissu päättyy joka kerta uuteen, jännään paikkaan, joten pitää käyttäytyä siivosti, että pääsee uudestaan reissaamaan.
Kun hevosen isä on oman elämänsä Kimi Räikkönen ja emä keskittymishäiriöinen tuli persauksen alla kulkeva sähköjänis ei lopputulos voi olla kaunis. Kuten emälläänkin, Kalmingolla olisi kapasiteettia, sillä olisi hyvä hyppytyyli, sillä olisi sitä, tätä ja tuota. Vaan kun elämässä ei ole kyse siitä mitä olisi, vaan mitä on. Niinpä meillä on jälleen yksi, jos ei nyt aivan käytöshäiriöinen, niin ainakin keskittymishäiriöinen hyppytamma, joka pääsee esteiden yli jos vain muistaa hypätä ja kulkee ehkä joskus ravia, hyvinä päivinä jopa käyntiä. Kalla on hirvittävän kiinnostunut työnteosta, mutta valitettavasti se on hirvittävän kiinnostunut myös kaikesta muusta ja unohtaa työnteon sen siliän tien, kun huomaa jotain muuta maata mullistavaa. Kuten kentälle jääneen lantakasan, jota tamman on juostava katsomaan nyt, välittämättä vähääkään siitä, onko ratsastaja hiomassa sen kanssa pohkeenväistöä tai kävelemässä verryttelykäyntejä. Kouluratsastuksen hinkkaaminen Kallan kanssa on täyttä toiveajattelua, se on jollain ilveellä saatu koulittua helppo B -tasolle, mutta kouluradalta se ei saisi ikinä hyväksyttyä tulosta. Kalla ei kuuntele ohjeita, sillä se ei missään kohtaa ehdi ja jos se sen kolme sekuntia kuunteleekin apuja, unohtaa se saman tien kaiken.
Esteillä Kallan kanssa saattaa saada jotain aikaiseksikin. Tamma ei ehdi kuunnella yhtään sen enempää, sillä se vetää kierrokset täysin yli heti nähdessään esteitä ja innostuu järjettömästi. Kalla juoksee kuin päätä vailla, oli ratsastaja sen selässä eli ei, hyppää esteellä, jos sattuu muistamaan ja yleensä hyppii sitten kaiken muun yli. Kaikki kelpaa, varjot, sangot, lantakasat ja mikä ettei vaikka se pieni vihreä mieskin, jota sinä et satu näkemään. Pahinta tässä kaikessa on se, että aina aika ajoin Kalla erehtyy kuuntelemaan puoleksi minuuttia ja toimii aivan loistavasti. Kuin vaihtaisi ladasta ferrariin, ohjaus pelittää, kaasu ja jarru eivät vaadi juuri mitään kosketuspintaa ja Kallan hyppy on kuin suoraan oppikirjasta... Kunnes tamma huomaa jonkun mielenkiintoisen hiekanjyväsen maankamaralla.
Kisapaikoilla Kalla on hetken hyvinkin säyseää, ennen kuin se innostuu uudesta paikasta niin totaalisesti, ettei kengissään pysy. Suomenhevonen on pahempi elohiiri kuin koskaan kotona, keskittymiskyky loistaa poissaolollaan ja käsihevosalueelta kaikuu jatkuvasti "KALLA PERKELE!" ja muut sulosoinnut, kun tamma haluaa väen vängellä tehdä tuttavuutta muihin hevosiin. Yleensä niihin, joilla on kissan kokoinen punainen rusetti hännässään.
Verryttelyt - ja aika usein itse suorituskin - ovat Kallan kohdalla aika juosten kustuja. Ratsastaja saa tehdä tosissaan töitä, että Kallaneiti keskittyy edes hetken asiaan eikä omaan esitykseensä, joka kaiketi on olevinaan laukkaamista. Verryttelyt menevät yleensä aina pipariksi, joten siitä kukaan ei jaksa ottaa stressiä, mutta suorituksen eteen nähdään sitäkin enemmän vaivaa ja vuodatetaan verta, hikeä, kyyneliä ja kirosanoja. Tämän tamman kanssa jokaisen askeleen saa ratsastaa kolmeen kertaan, että hevonen ehkäjopamahdollisesti malttaa tehdä, mitä käskettiin.
Talliporukka kyseenalaistaa jatkuvasti, miten fiksua on viedä Kallaa kilpailemaan kun yleensä ruusukkeen sijasta tuomisina on taas uusi lasku jonkun estekalustosta, kentän aidoista, trailerista tai vetoautosta. Vaikka tamma suurimman osan ajasta ei edes muista, mitä sen pitäisi tehdä ja on lähinnä liian innostunut edes laukkaamaan kolmitahtisesti, aina silloin tällöin silläkin osuu kohdilleen ja tulosta syntyy.
Sukutaulu
| i. Vilminko ✝ YLA2, SLA-I, ERJ-II sh, prt, 154cm |
ii. Vilpinki evm, sh, rt, 155cm |
iii. Villiko evm, sh, rt, 153cm |
| iie. Inpi evm, sh, vrt, 157cm | ||
| ie. Mooninki evm, sh, prt, 150cm |
iei. Nipstaakki evm, sh, rt, 151cm | |
| iee. Jolla-Maija evm, sh, trt, 153cm | ||
| e. Katiska eli Katiska YLA2, SLA-I*, ERJ-I sh, klm, 160cm |
ei. Hauki Verkossa evm, sh, rnpäis, 163cm |
eii. Matikkamies evm, sh, mpäis, 165cm |
| eie. Pilkkijän Sankaritar evm, sh, hprn, 165cm | ||
| ee. Eliminääri evm, sh, klm, 155cm |
eei. Sutenöörikööri evm, sh, sysrt, 158cm | |
| eee. Elintoimintolakko evm, sh, mkm, 161cm |
ii. Vilpinki, vahvasti isäänsä tullut likaisenrautias 155cm korkea ori oli rakenteeltaan erittäin korrekti, joskin se oli enemmän juoksija kuin ratsu. Vilpinki ei perinyt emältään muuta kuin laukkaa, mikä oli omistajalle jo suuri helpotus. 110cm ratoja hypännyt ori laukkasi paremmin kuin isänsä, mutta se oli keskittymiskyvytön paksukallo, aivan liian herkkä kuumumaan ja aivan liian huono rauhoittumaan. Tästä huolimatta Vilpinki onnistui jossain määrin menestymäänkin, vaikka yleensä sen ratsastaja hyppäsi alas selästä jo ennen varsinaista starttia. Jollain ilveellä ori kuitenkin onnistui voittamaan kertaalleen suomenhevosten aluemestaruudet ja sai aikaan jonkinlaisen illuusion osaamisestaan. Vilpinki ei ollut jalostusorinakaan menestys, kantakirjatessa
iii. Villiko, likaisenoloinen 153cm korkea rautias ori oli esteradoilla milloin tulosta tekevä ruusukehai, milloin radan hajottava katastrofi. Ponnua orilta löytyi kyllä enemmän kuin tarpeeksi, vanhempiensa lahjat varjoon jättänyt Villiko loikki iloisena 120cm radoilla, mutta sen laukka oli naurettava esitys ja luonne vielä pahempi. Hyvärakenteisen orin laukka oli kyllä esteradalle sopivaa, hyvin lyhennettävissä ja pidennettävissä, mutta se oli nelitahtista ja kulmikasta eikä kenellekään lopulta selvinnyt, miten sillä laukalla suoritettiin 120cm ratoja. Villiko peri luonteensa liian vahvasti emältään, sillä sillä ei ollut keskittymiskykyä nimeksikään, se ei kuunnellut ratsastajaansa ja kuumui aivan liikaa. Erittäin epätasaista tulosta tehnyt ori sai kuitenkin tusinan jälkeläisiä, kaikenlaista katastrofista esteratsuun, tamman fiksuuden mukaan.
iie. Inpi oli erittäin korrektirunkoinen ratsutyypin suomenhevostamma, jolla oli loistava laukka mutta kammottava hyppytyyli. Huonosta, epätasapainoisesta hyppytyylistään huolimatta 157-senttinen vaaleanrautias suomenhevostamma suoritti metrin radat mennen tullen, voitti muutamat kerrat ja sijoittui ihan hyvin. Aluetason peli ja tuttu näky myös koulukisoissa ja mätsäreissä; tavattoman hyväluonteista, aina yhtä yritteliästä ja kilttiä tammaa kiikutettiin joka kissanristiäisiin, myös hiihtoratsastuskisoihin. Inpi oli täydellinen harrastehevonen ja kisapeli vähemmän tavoitteelliselle ratsastajalle, ja kun tammalle alkoi kertyä ikää sillä tehtiin pari varsaa. Ikävä kyllä Inpi ei tuntunut periyttävän yhtään mitään, varsat tulivat hyvin vahvasti isäoriinsa. Inpi oli parhaimmillaan perhe- ja harrastehevosena, kilparatsuna keskinkertainen ja siitostammana surkuteltava yritys.
ie. Mooninki teki uransa 120-130cm esteradoilla loistavin tuloksin. Suomenhevosten estemestaruus useampana vuonna, voittoja ja sijoituksia 85% kaikista tuloksista.. Punarautias, 150cm korkea Mooninki edusti kaikkea sitä hyvää, mitä sen emälinjassa oli pyritty kasvattamaan. Ratsuna herkkä ja säpäkkä tamma, jolla oli imua esteille, käsitellessä asiallinen ja perusluonteeltaan nöyrä, mutkaton ja seurallinen hevonen. Hyvä laukka, loistava hyppytekniikka ja ratatekninen osaaminen ja suorituskyky aivan omaa luokkaansa; Mooninki pisti puoliverisetkin poikki ja pinoon radoilla, ja tarvittaessa paikkasi ratsastajansa virheitä ja virhearviointeja. Hivenen pienipäinen ja lyhytrunkoinen, mutta hyvillä jalka-asennoilla varustettu Mooninki oli kaiken kaikkiaan ponimainen näky, ja siksikin yleisön suosikki - olihan se nyt valloittava näky, kun ponimaisen ilkikurinen ruutipesä kiskoi pukkilaukkaa kunniakierroksella! Mooningin kaikki viisi varsaa ovat kovatasoisia hyppääjiä, mutta mitään muuta tamma ei sitten periyttänytkään, kuin hyppykapasiteettinsa. Varsat peilasivat vahvasti isäorejaan, ja Mooningin heikkoa periyttämiskykyä pidetäänkin suurena menetyksenä ratsujalostukselle. "Ainakin varsat hyppäävät", tapasi Mooningin omistaja huokailla kasvateistaan puhuessaan.
iei. Nipstaakki, 151-senttinen raudikko tähtipää oli harmillinen tapaus estepiireissä, sillä se jätti perimättä vanhemmiltaan muutamia estehevoselle tärkeitä ominaisuuksia. Ponnua löytyi kyllä, ori hyppäsi yksittäisenä esteenä vaivatta 150cm, mutta sillä ei riittänyt laukkaa tai teknista puolta kuin 100cm radoille. Rakennepuolellakaan ei löytynyt isompaa virhettä ja Nipstaakki kirjattiinkin KTK-I -palkinnolle loistavien suoritusten perusteella. Perusluonteeltaan Nipstaakki oli nöyrä, kuulianen ja erittäin mukautuvainen hevonen, joskin se oli myös testosteronihöyryinen ja orimainen. Radalla nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan tulleet esille vaan ori oli kilparatsuna aivan omiaan, kuuliainen, herkkä ja keskittyi tiukasti vain suoritukseen eikä esimerkiksi yleisöön. Nipstaakki katkaisi puikkoluunsa 16-vuotiskesänään kesken kuumimman kisakauden ja se vetäytyi vammansa vuoksi kokonaan radoilta jalostuskäyttöön. Oria käytettiin lähinnä sen ponnun ja rakenteen vuoksi, liikkeitä haettiin tammalta. Nipstaakki periytti luonnettaan heikohkosti, hyppytekniikkaansa hyvin ja sen varsoilta löytyykin potkua takapäästä enemmän kuin tarpeeksi.
iee. Jolla-Maija oli aikansa ehdoton supertähti, estekenttien kuningatar ja suomenhevosten estemestaruuden nelinkertainen voittaja. Tummanrautias, 153-senttinen tamma oli varsin keskinkertainen niin liikkeiden kuin rakenteensa puolesta, mutta hypätä tamma osasi. 130cm radoilla Jolla-Maija pesi useat puoliverisetkin, ja kotona tamman hyppyennätys yksittäisellä esteellä oli 145cm - Jolla-Maija oli kiistatta harvinaisen lahjakas hyppääjä. Luonteeltaan tamma oli rento, pomminvarma puksuttaja, joka ei ollut moksis mistään ja jolle passasi kaikki. Kisoissa Jolla-Maija kuitenkin syttyi, siitä tuli säpäkkä, kuumuva kisapeli, joka vaati ammattilaisen selkäänsä ettei ryöstänyt ja pukitellut vaan hyppäsi. Dominoituaan estekenttiä vuosikaudet tamma siirtyi varsantekopuuhiin, ja harvinaisen menestyksekkään esteuran tehneen Jolla-Maijan varsat menivätkin saman tien kaupaksi. Tamman kaikki viisi varsaa ovat lahjakkaita, 110-130cm -ratojen estepelejä, joilla on loistava hyppytekniikka ja hyvä luonne.
ei. Hauki Verkossa (163cm, ruunikonpäistärikkö) oli rempseä ja vähän raisu oripoika, jolla kapasiteetti olisi riittänyt koulupuolellakin, mutta mielenkiinto ei, esteitäesteitäesteitä vain. Ori oli niin innokas ja vähän häseltäjä, että saattoi seota jalkoihinsa, hypätä varjojenkin yli ja päättää radan itsekseen ellei ratsastaja ollut kyydissä, ja näiden seikkojen takia orin kisaura oli aika epätasainen. Upea rakenne paikkasi luonnetta ja epätasaisia kisatuloksia orin siirtyessä jalostuskäyttöön. Hauki Verkossa periytti hyppykapasiteettiaan, kestäviä jalkojaan ja valitettavasti myös keskittymiskyvytöntä luonnettaan. Oria kuitenkin arvostetaan esteperiyttäjänä, joskaan haukiverkossalaisten luonteista harvemmin sanotaan mitään kaunista.
eii. Upea, sabinokuvioinen mustanpäistärikkö Matikkamies (165cm) hallitsi este ja kouluradat, näyttäytyi kenttäkisoissa palkintojenjaossa, harrasteli suunnistusta ja matkaratsastusta... Matikkamies menestyi aina, aivan sama mitä lajia sen omistaja päättikään kokeilla. VaB/120cm -tasoinen komistus oli suorastaan täydellinen paketti, jossa kapasiteetti, luonne ja rakenne kohtasivat. Ori oli luonteeltaan leppoisa ja lauhkea kuin lammas, usein sitä luultiinkin ruunaksi sen luonteen vuoksi. Rakenteellisesti Matikkamiestä tituleerattiin usein malliesimerkiksi ratsusuomenhevosen rakenteesta. Kaikki tämä totta kai näkyi astutus- ja varsamaksuissa orin aikanaan siirtyessä jalostuskäyttöön.
eie. Pilkkijän Sankaritar, hopeanruunikko 165cm korkea estetamma, oli nimetty aika huvittavasti; tamman kasvaessa paljastui, että tuo inhosi ja suorastaan pelkäsi vettä ja jäätä. Niin kauan kuin maa oli sula ja kuiva hevonen toimi kuin ajatus, mutta ensimmäiset kavioiden alla rätisevät jäät tai edes yksi vesilätäkkö niin "Riitta" lopetti kaiken yhteistyön eikä tehnyt yhtikäs mitään, ei ainakaan mennyt pelottavan alueen yli. 110cm estetykki menestyi kisoissa, vaikka saattoikin kiihdytellä hieman liikaa. Pilkkijän Sankaritar teki kolme oikein mallikelpoista varsaa ja erityisesti sen tammalinjaa on kehuttu. Tamma kuoli kaikessa rauhassa omassa tarhassaan pirteänä kolmikymppisenä vanhuksena.
ee. Eliminääri oli kaunis kulomusta yleisratsu, jolta sujuivat helpon A:n kouluradat yhtä vaivatta kuin 120cm esteradatkin. 155-senttinen suokkineitirouva olisi ollut omiaan kenttähevosena, ellei olisi arastellut maastoesteitä (tavan rataesteet eivät olleet ongelma), joten kenttäkisojen sijaan Eliminääriä juoksutettiin koulu- ja estekisoissa sekä näyttelyissä vuoron perään. Simppeli käsitellä, Elimiääri oli rento ja kiltti kuin mikä. Ratsuna tamma vaati jämäkän, tasaisen ratsastajan, jotta toimi kunnolla, osaamattomien ihmisten kanssa tamma luisti töistään. Kilpauransa jälkeen tamma teki viisi varsaa, joilla kaikilla on enemmän hyppy- kuin koulukapasiteettia. Hyppylahjojensa lisäksi Elimiääri periytti väriään ja luonteensa kilttiä pohjavirettä, vaikka isäorin luonne yleensä periytyi varsoille vahvemmin kuin emän.
eei. Sävyltään lähes musta sysirautias, valkoisen liinaharjan omaava Sutenöörikööri oli jokaisen pienen (ja miksei isommankin) hevostytön unelma liihotellessaan koulukentillä. 158cm korkea komistus särki sydämiä ja aiheutti ihastuksen huokailuja minne menikin napsien voittoja ja sijoituksia tasaiseen tahtiin vaativan B:n kouluradoilta. Upealiikkeinen ja -rakenteinen ori kantakirjattiin rakenteensa ja näyttöjensä ansiosta KTK-I -palkinnolla. Se vähä, mitä orilla hypättiin, antoi olettaa kapasiteettia löytyvän myös esteradoille; hyvä hyppytekniikka ja tasapaino, yksittäisesteitä ylitettiin 110cm esteitä (varsinaista rataa Sutenööriköörillä ei koskaan hypätty). Valitettavasti tämä päiväunihevonen jätti vain viisi varsaa, ori kuoli suolenkiertymään aivan jalostusuransa alussa.
eee. Nimestään huolimatta Elintoimintolakko oli terve kuin pukki, eikä lakkoillut muutenkaan. 161cm korkea mustankimo yleiskilparatsu ei koskaan kieltäytynyt tekemästä mitään, niin nöyrä ja työintoinen tamma oli, juuri niitä hevosia, joka olisi vaikka kiivennyt puuhun jos oikein nätisti pyydetään. 110-120cm esteradat, helpon A:n kouluradat sekä muutamat kenttä- ja maastoestekisat, talvisin hiihtoratsastusta.. Tamma oli oikea moniajohevonen. Jalostuskäytössä yhtä monipuolinen, tamman ratsuista tuli kaikkea pullahevosesta kilpahevosiin. Tammalla on yhteensä viisi varsaa, kaikki monipuolisia, hyväluontoisia harraste- ja kilparatsuja.
Jälkeläiset
s. 13.11.2013 sh-o. Säkkihuikka, i. Säkkikuvitelma, om. Susiraja
s. 26.02.2015 sh-o. Talviainen, i. Talvitiainen, om. dookie VRL-04373
s. 26.02.2015 sh-o. Hankiainen, i. Talvitiainen, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| ERJ - 53 sijoitusta joista 12 voittoa | Tarinakisat - 1 sijoitusta |
|
11.01.2014 Pirunportti 110cm 2/13 29.01.2014 Huvitutti 110cm 5/40 29.01.2014 Huvitutti 110cm 6/40 03.02.2014 Huvitutti 110cm 4/40 05.02.2014 Huvitutti 110cm 6/40 05.02.2014 Huvitutti 110cm 5/40 06.02.2014 Huvitutti 110cm 2/40 14.02.2014 Pirunportti 110cm 1/18 15.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 1/30 17.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 1/30 18.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 3/30 19.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 1/30 20.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 3/30 23.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 4/30 24.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 1/30 25.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 1/30 27.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 2/30 28.02.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 2/30 12.03.2014 Pirunportti 110cm 2/30 28.03.2014 Whispering Heaven 110cm 4/30 29.03.2014 Whispering Heaven 110cm 3/30 30.03.2014 Littleness 100cm 2/13 30.03.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 2/30 31.03.2014 Maanan Suomenhevoset 100cm 5/30 31.03.2014 Littleness 100cm 3/13 19.04.2014 Blackwoods 110cm 2/30 19.04.2014 Reposaari 110cm 3/30 20.04.2014 Blackwoods 110cm 3/30 20.04.2014 Haavelaakso 110cm 1/30 22.04.2014 Haavelaakso 110cm 3/30 22.04.2014 Reposaari 110cm 4/30 24.04.2014 Reposaari 110cm 1/30 26.04.2014 Reposaari 110cm 1/30 29.04.2014 Haavelaakso 110cm 2/30 01.05.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 4/30 03.05.2014 Kelokorven Suomenhevoset 110cm 2/50 07.05.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 2/30 08.05.2014 Pirunportti 110cm 5/30 08.05.2014 Elisan yksityiset 100cm 1/40 10.05.2014 Fifth Bridge Ponies 110cm 4/30 10.05.2014 Kelokorven Suomenhevoset 110cm 2/50 11.05.2014 L'amour aux Chevaux 110cm 2/40 12.05.2014 Paraatiponit 110cm 2/30 13.05.2014 Pirunportti 110cm 1/30 14.05.2014 Elisan yksityiset 100cm 1/40 15.05.2014 Paraatiponit 110cm 2/30 16.05.2014 Pirunportti 110cm 3/30 17.05.2014 Pirunportti 110cm 4/30 20.05.2014 Petäjävaara 110cm 2/30 23.05.2014 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 2/30 27.05.2014 Pirunportti 110cm 5/30 28.05.2014 Pirunportti 110cm 4/30 02.06.2014 Aittohaara 100cm 4/50 |
28.02.2015 Konkkaronkka VVJ Cup noviisi yhdistetty yksilövaljakoille 2/7 30.06.2014 Konkkaronkka VVJ Cup noviisi yhdistetty yksilövaljakoille 8/28 |
| VSR - 4 sijoitusta joista 0 voittoa | |
|
31.08.2014 Susiraja VSR Cup 100cm 2/76 31.08.2014 Susiraja VSR Cup 110cm 7/74 30.09.2014 Susiraja VSR Cup 110cm 7/60 31.10.2014 Susiraja VSR Cup 100cm 3/55 |
Valmennukset
12.03.2014 estevalmennus, valmensi Riitsu
Kalminko kuulosti niin kivalta nimeltä jo mielessä lausuttuna, että erehdyin taas kerran toivomaan jopa sitä, että nyt susirajalaiset olisivat löytäneet selväjärkisenkin hevosen joukkoihinsa. Elin edelleen siinä toivossa, kun näin Narrin ratsastavan tamman kanssa kentälle. Minua miellytti kovasti tamman ulkonäkökin ja aloin jo jopa ihan vakavissani pohtimaan, saisinkohan tästä hevosesta tilausvarsaa itselleni. Kasailin pohdintojeni ohella esterataa pystyyn ja juuri kun olin avaamassa suutani kysyäkseni asiasta Narrilta, tämä unelmahevonen päätti seota täysin. Ihan noin vain, varoittamatta. Se alkoi steppailemaan aina esteiden kohdalla ja vaikka Narri kuinka yritti hangoitella vastaan ja jatkaa itsenäisiä verryttelyitä, Kalla oli päättänyt, että sen oli aivan pakko päästä juuri nyt hyppäämään. Pariin otteeseen nainen sen selässä sai tamman rauhoittumaan ja meno näytti siltä miltä pitikin, mutta aina yhtäkkiä Kalla heitti päänsä ylös ja kokeili kepeää laukkapyrähdystä estettä kohti. Joka kerta Narri sai täpärästi tamman vauhdin hiljennettyä, mutta kyllä siinä alkoi virrata hiki jo niin ratsastajalla kuin ratsullakin. Lopulta annoin luvan kaksikolle ensimmäiselle esteelle ja Kalla hujahti sen yli silmääkään räpäyttämättä. Narri meni esteen vielä pari kertaa ja koitin parhaani mukaan neuvoa häntä vauhdin hiljentämisessä. Tyyli oli kuitenkin hyvä, samoin ponnistuskohta, joten niihin minun oli turha edes tällä erää paneutua sen kummemmin. Yhtä kaheli se tamma oli vielä neljännenkin hypyn jälkeen, mutta päätin siitäkin huolimatta ohjata ratsukon jo varsinaisen esteradan pariin. Olin tehnyt radan ihan perinteisistä pystyistä, sarjoista ja oksereista, enkä uskonut niiden tuottavan sen kummoisempia ongelmia Kallalle ja Narrille, kunhan he saisivat vain oikean vaihteen päälle turhaa kaasua käyttämättä. Alkumetrien osalta olin ihan oikeassa, Kalla nimittäin hyppäsi ensimmäisen pystyn ja vielä toisenkin todella mallikkaasti. Joskin hieman liian kovalla tempolla, mutta Narrin hallinnassa kuitenkin. Olisihan se pitänyt kuitenkin arvata, että sarjan kohdalla asia oli ihan muuta toista. Kalla hyppäsi ensimmäisen osuuden hienosti, mutta ennen toista estettä oli Kallan ihan oma lantaläjä, jonka yli sen oli sitten aivan pakko hypätä. Tästä seurasi se, että Narri ei ollut valmis vielä hyppyyn, mutta pysyi kuitenkin vielä toistaiseksi selässä. Kalla päätti kuitenkin hypätä vielä tämän jälkeen varsinaisen esteenkin yli aropupun lailla ja Narri sai kokea mahtavan ilmalennon valtavan kaksoisloikan jälkeen. Itse todistamassa olevana henkilönä voin taas kerran todeta, ettei parhainkaan liimaperse olisi tuossa hyppelyssä selässä pysynyt. Narri tömähti onneksi hietikolle, eikä esteen päälle ja Kallakin pysyi pystyssä kiertäen esteen toiselle puolelle haistelemaan ja ihmettelemään sitä pahaista kasaansa. Sieltä sitä Narrin suusta taas tuli, niin vahvaa tekstiä, ettei taas ihan äsken oltu kuultu. Myrskypilvi päänsä päällä hän nappasi Kallan ohjat käsiinsä, hyppäsi selkään, ohjasi tamman uudestaan sarjalle ja meni radan kunnialla loppuun asti. Ja minähän en voinut taas muuta kuin ihailla suoritusta.
22.03.2014 estevalmennus, valmensi Riitsu
Toisena valmennuksena tänään oli estevalmennus Lissulle sekä Kallalle. Kalla oli kuulemma luonteeltaa hieman huono keskittymään. Aloitimme valmennuksen rauhallisesti käyntiväistöillä, jotka lopulta olivatkin raviväistöjä joissa meinasi hevosen jalat mennä solmuun. Laukka oli ratsukolle paljon helpompaa, mutta sekään ei mennyt aivan putkeen. Kalla laukkasi melko reippaalla temmolla uraa pitkin ja kun pyysin Lissua hiljentämään niin ei jarrut pelittänyt tammalla ollenkaan. Odotellessani ratsukon pysähtymistä kokosin heille 50cm korkeista esteistä koostuvan radan. Lopulta Kalla luopui ralli urastaan ja hiljensi Lissun pyynnöstä. He kävelivät muutaman kierroksen "rauhallista" käyntiä, joka oli Kallan reippauden takia ravin vauhtista. Ratsukkoa ei kahta kertaa tarvinnut käskeä radalle, kun he olivat jo puolivälissä sitä suorittamassa. Vauhti oli kyllä mukavan reipas, mutta puomeja tippui hieman reilummin. Onneksi seuraavalla yrityksellä Lissu sai tamman huomaamaan esteet paremmin eikä yhtään puomia tippunut maahan. Nostin esteitä aina muutamia kymmeniä senttejä korkeimmiksi ja lopulta oltiin 110cm korkeudessa, joka oli Kallan rataennätys. Lissulla oli hieman vaikeuksia saada tamma pysymään pääty-ympyrällä ravissa kun nostin esteiden korkeutta ja heti kun annoin luvan - ratsukko syöksyi radalle. Lissun hyvien puolipidätteiden sekä muiden apujen avulla Kalla näki esteet tarpeeksi ajoissa ja hyppäsi hyvällä tyylillä niiden yli. Tätä me koko valmennuksen ajan olimme hakeneet ja sen saimme! Hyvään suoritukseen oli hyvä lopettaa, joten ratsukko aloitti loppuverryttelyt minun siivoessani rataa.
27.03.2014 estevalmennus, valmensi Tierra
Kallan kanssa oli pyyntö auttaa keskittymiskyvyn lisäämisessä. Jo lämmittelyn aikana huomasin miten hevonen tarkkaili tiiviisti ympäristöään ja halusi nähdä kaiken mitä tapahtui. Kun maneesin ovi kävi, hevonen pyörähti heti katsomaan. Käskin pitää paremmin tuntuman, pohkeet kiinni ja jatkamaan siitä mihin jäätiin. Ravissa ravipuomit menivät hienosti ja laitoin pari pystyä. Kalla hyppäsi tosi hyvällä tekniikalla kun keskittyi mutta usein jostain kuului ääni tai lintu lennähti katonrajasta sisään ja hevonen unohti esteen hypäten sitten hätäisesti vain jotenkin. Lopulta toin teille raipan ja käskin käyttää sitä napakasti aina kun hevonen lähtee haahuilemaan. Lisäksi ohjia saa ottaa vähän tiukemmalle ja pohkeita pitää reilusti kiinni, vaikka tarkoitus ei ole puristaa niillä koko aikaa. Suorilla urilla voi antaa tammalle vähän miettimistä puolipidätteillä tai temmon vaihteluilla ja ennen estettä puolipidäte jotta se herää siihen, että jotain on tapahtumassa. Kun Kalla sai enemmän mietittävää, se myös selvästi unohti vähän muun haahuilun ja viimeistään kun ratsastaja hieman näpäytti raipalla, se muisti mitä oltiin tekemässä. Toki välillä joku vielä sai sen keskittymisen herpaantumaan ja ratsukko juoksi parin esteen läpi kirjaimellisesti, mutta jotain parannusta tapahtui sentään. Kunhan Kallalle antaa riittävästi tekemistä ja miettimistä vähintään puolipidätteillä, se selvästi kuunteli ja keskittyi paremmin.
11.04.2014 estevalmennus, valmensi Dora
Musta Kalminko-tamma steppaili jo heti alkuun hyvin innostuneesti, kun narri talutti hevosensa kentälle ja hyppäsi sen selkään. Suomenhevonen lähti reippaasti liikkeelle ja ratsastaja meinasi heti alkuun jäädä kyydistä, kun mustalla ilmestyksellä oli niin kiire porskuttaa eteenpäin eikä se jäänyt siis odottamaan että ihminen selässä saisi edes kunnolla jalustimet jalkaansa. Kuitenkin narri pysyi selässä ja aloitteli itsenäisesti alkukäyntejä, kun minä vielä asettelin kavaletteja ja maapuomeja paikoilleen. Kalma seurasi hyvin tarkkaavaisesti mitä tein ja tuntui ignooravan ratsastajaansa, olisihan nyt ollut paljon kivempaa mennä katsomaan harjoitusesteitä ja tökkimään outoa kentällä pyörivää ihmistä, kuin mennä käyntiä uralla. Laitettuani esteet kuntoon, pyysin että ratsukko nostaisi ravin lyhyen sivun kulmasta ja ravaisi muutaman kierroksen molempiin suuntiin reippaasti. Reippautta ei Kalmalta sitten puuttunutkaan ja jouduin pian huutelemaan ratsastajalle, että hidasta, pidätä, rauhallisemmin ja vaikka mitä muuta ettei suomenhevonen rynnisi pitkin uraa kuin höyryveturi. Ravissa ratsukko sai mennä kentän keskelle asetetut ravipuomit muutamaan otteeseen ja vaihdoin sitten tehtävää, sillä Kalma vaikutti siltä että tylsistyi hyvin nopeasti samaan hommaan ja sen keskittyminen oli muutenkin yhtä hyvä kuin pikkulapsella.
"Ratsastatte kahdeksikolla ja hyppäätte kahdeksikon molemmissa päissä olevat kavaletit laukassa. Kahdeksikon keskellä eli esteiden jälkeen teidän pitää hidastaa raviin ja mennä keskellä olevat ravipuomit. Yritä pitää Kalman vauhti tasaisena ja rauhallisena, äläkä anna sen rynniä esteelle tai laukata puomeja.", selitettyäni tehtävän annoin ratsukolle luvan aloittaa. Ensimmäinen suorituskerta ja muutama kerta sen jälkeenkin meni täysin harakoille. Vaikka kuinka narri pidättikin ja yritti hiljentää vauhtia, rynni Kalma esteelle, hyppäsi ja hiljensi aivan vauhdikkaaseen raviin ja puomien jälkeen jälleen suorastaan ryösti taas hurjempaan vauhtiin. Tehtävä saatiin tehdä varmasti kymmenisen kertaa ja senkin jälkeen suomenhevosen vauhti oli ehkä vielä hiukkasen liian reipas, mutta huomattavasti rauhallisempi kuin alussa. Ratsukko sai myös tämän pitempään kestäneen vauhtiharjoituksen jälkeen hypätä paria yksittäistä ja suurempaa, Kallan omalla tasolla olevaa estettä. Toinen esteistä oli ihan tavallinen pysty ja toinen trippeli ja näidenkin kanssa tarkoituksena oli saada tammalta esiin rauhallinen laukka ja se, ettei hevonen rynnisi esteelle ja unohtaisi kuunnella ratsastajaansa. Kalminkon vauhti parantui selvästi valmennuksen loppua kohti ja viimeiset yksittäiset hypyt menivät tammalta ihan loistavasti, kun vauhtiakaan ei ollut enää liikaa.
18.04.2014 estevalmennus, valmensi venlis
Kalminko, siinäpä vasta nätti nimi. Ja nätti oli hevonenkin, siitä ei ollut epäilystäkään. Elättelin toiveita upeasta valmennuksesta, jossa tumma suomenhevostamma loikkisi tyylillä ja taidolla esteiden yli.. Haaveksihan se jäi. Kalla osoitti jo alussa, ettei hänellä ollut aikomustakaan kuunnella mitään, ketään eikä varsinkaan koskaan. Rakensin yksinkertaisen radan sisälsi useampia yksinkertaisia pystyjä ja oksereita, sekä yhden pienen trippelin. Tuskin olin ehtinyt sanoa, että "nyt saatte hypätä" kun 160cm korkea suomenhevostamma olikin jo rynnännyt matkaan. Selvitti esteen esteen perään, loikkasi muutaman sivupompunkin siinä välissä, väisti lantakasaa, hyppäsi metrin liian kaukaa tai ihan pohjasta, mutta maaliin selvittiin ehjin nahoin. Olin pidättänyt järkytyksestä henkeä koko radan ajan, mutta eipä siinä kauaa ollut kestänytkään. Neuvoin ratsastajaa sen minkä osasin ja kykenin, ja pidin peukkuja pystyssä seuraavan radan. Alku oli lupaava -hetken elin siinä haaveessa, että musta suokkitamma ylittää esteet hallitusti, tyylillä ja taidolla... Haave särkyi rajusti heti ensimmäisen esteen jälkeen, mutta kokonaisuudessaan koko rata oli hallitumpi kuin edellinen. Päätimme lopettaa ajoissa, ettei tapahtuisi mitään liian vauhdikasta..
24.05.2014 estevalmennus, valmensi Jasmin
Katselin, kun ratsukko lämmitteli kentällä. Yhteistyö näytti sujuvan hyvin. Aloittelimme harjoituksen pienillä 80cm esteillä. Kalla hyppäsi jokaisen esteen innokkaasti. Pyysin tekemään puolipidätyksiä aina, kun tamma kiihdytteli liikaa. Välillä joku liikahti pusikossa tai ihminen käveli kentänohi niin huomasi vauhdin viimeistään silloin nousemaan. Tamma hyppäsi kaikkien esteiden yli siitä huolimatta. Nostin esteet 100cm korkeiksi. Pystyt meni hyvin ja okserilla Kalla kolautti kaviota vain hiukan puomiin. Radalta päästyään annoin heidän pitää pikku tauon ennen radan uusintaa. Tällä kertaa myös okseri meni hyvin ja puolipidätteet pitivät vauhdin kurissa. Katselin heidän lopettelujaan kentän reunalta.
28.05.2014 estevalmennus, valmensi Veera R.
Kaunis musta tamma oli jo omistajineen kentällä alkukäyntejä menossa, kun saavuin kentän reunalle. Katselin hetken ratsukon menoa kentän reunalta, ennen kuin kävelin kentän keskelle. Kalla vaikutti reippaalta, mutta ratsastaja sai koko ajan tehdä puolipidätteitä saadakseen sen keskittymään asiaan. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja tekemään paljon voltteja siinä, että Kalla alkaisi hieman keskittymään paremmin siihen, mihin ratsastaja sitä ohjaa. Rakensin molempien päätyjen pääty-ympyröille ristikot ja pitkien sivujen keskelle pystyt. Pyysin ratsukkoa tulemaan ensiksi ravissa vain nämä pääty-ympyröiden esteet ja ohittamaan pitkien sivujen pystyt. Kallan keskittyminen selkeästi oli jossain aivan muualla, sillä ensimmäisen ristikon se ohitti. Käskin heitä yrittämään uudestaan ja nyt Kalla ylitti esteen, mutta esteen jälkeen se nosti laukan itsestään. Ratsastaja kuitenkin sai tamman takaisin raviin ja toisella pääty-ympyrällä tämä oli tarkempi, ettei tamma lähtenyt itsestään kiihdyttelemään. Pyysin heitä seuraavaksi siirtymään laukkaan ja laukkaamaan kierroksen ympäri kenttää ja tulemaan sitten kaikki neljä estettä. Pystyt tamma hyppäsi oikein hienosti isolla ilmavaralla, mutta ristikoille kääntyminen tuotti tammalle ongelmia, sen keskittymisen harhaillessa ihan muualla. Pyysin ratsastajaa tulemaan pääty-ympyrällä olevan ristikon kahdesti peräkkäin, jos tamma vaikka saisikin juonesta kiinni. Kalla olisi mielellään jatkanut vain uraa pitkin ja pääty-ympyrät eivät olleet täysin ympyrän muotoisia, mutta kun tamma alkoi hieman keskittymään alkoi homma sujumaan paremmin. Ratsukko vaihtoi vielä suuntaa ja tämä suunta vaikutti tammalle helpommalta. Päätimme lopettaa valmennuksen tähän, sillä Kalla alkoi olemaan jo sen verran hikinen.