Unihuuru VH17-018-0535
| Nimi | Unihuuru "Huru" | Kasvattaja | Emilia K., Suomi |
| Rotu, sukupuoli | suomenhevonen, tamma | Omistaja | Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701) |
| Säkäkorkeus, väri | 162cm, vaaleanpunarautias | Meriitit | Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I |
| Syntynyt, ikääntyminen | s. 14.04.2016, 31v satunnainen (4v 14.09.2016) |
Painotuslaji, koulutustaso | kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1 |
20.09.2017 fitnesshirmumme kirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla 73p. tuloksella.
30.09.2017 tammalle myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.
20.06.2018 urheiluihmeemme palkittiin SLA-I -palkinnolla.
25.06.2018 Huru kilpaurheili itselleen KERJ-I -palkinnon.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
Luonnekuvaus
Unihuuru on rauhallinen, lauhkea tamma, jota vaivaa krooninen kiinnostuksen puute treenien ja kisojen ulkopuolella. Karsinan tai tarhan pallot sun muut aktivointilelut eivät Hurulle riitä, raudikko kaipaa liikuntaa, äksöniä, jotain muuta kuin aitojen sisällä käyskentelyä. Mitä enemmän tamma pääsee liikkumaan (vaikka sitten kevyitä käyntilenkkejä aamuin illoin treenien välissä), sen tyytyväisempi hevonen pihassa nököttää. Onneksi Huru ei muutu kiukkuiseksi, jos ei pääse vaikkapa sairasloman takia liikkumaan, olemus vain muuttuu tympeäksi, mikään ei kiinnosta ja kaikki tapahtuu viiveellä, jos ollenkaan. Edellinen omistaja kertoi muutamankin hauskan tarinan siitä, miten sairasloman aikana tamma muuttui niin passiiviseksi, että hyvä kun viitsi jalkansa nostaa kavioiden puhdistusta varten.
Huru on helppo, mutkaton hoidokki, joka ei kiukuttele tai osoita mieltään ikävienkään asioiden kohdalla. Edellinen omistaja ja kasvattaja kehuivat Hurun olleen pienestä pitäen rohkea, reipas, oppivainen ja järkevä, eikä meno ole muuttunut ollenkaan. Kaikki sujuu leikiten, tamma korkeintaan vähän näyttää happamalta, jos ei pidä jostain.
Jos myisimme Hurun, mainostaisimme sitä huonomuistisen parhaana ystävänä. Vaikka karsinan ovi unohtuisi auki, tamma korkeintaan kurkistelisi ulos. Käytävältäkään hevonen ei lähde livohkaan, edes kavereiden tai rehukärryjen perään. Huru tietää, ettei saa lähteä yksin mihinkään, joten se ei lähde. Näyttelypaikoillakin tamma on se, joka asetellaan kuviin, nakataan ohjat kaulalle ja jätetään kuvattavaksi samalla, kun omistajat juoruavat tai lähtevät kahville. (Ei sentään, kyllä joku on koko ajan hevosessa kiinni - mutta joskus tuntuu, että miksi ihmeessä, tämä pysyy pitämättäkin.) Harjaamaan voi tulla pikkulapsikin, lauhkea suomineito ei tee mitään, korkeintaan vähän hörisee hellyydenpuuskassaan tai rapsutuksia kaivatessaan. Kengitykset, madotukset, rokotukset, raspaukset, klippaukset, pesut, puunaukset, siistimiset - kaikki arkinen ja kausittainen menee vaivattomalla rutiinilla. Liikuntakieltoinen Huru muuttuu passiiviseksi, eikä oikein viitsi nostaa jalkojaan, siirtää takamustaan tai tehdä oikein muutamaan. Tamman päästessä takaisin liikkumaan olemuskin saa taas eloa.
Hurua vaivattomampaa talutettavaa tai lastattavaa saa hakea. Ihan sama, missä oltiin, millainen keli on, miten ympärillä melutaan - Huru toimii. Tamma tietää, miten pitää käyttäytyä, minkä lisäksi se luottaa siihen, ettei ihminen vie sitä pahaan paikkaan. Säikähdyksetkin kuitataan yleensä parilla sivuaskeleella. Koppiin, rekkaan tai mihin tahansa kuljetusvälineeseen raudikko menee empimättä ja matkustaa stressaamatta yksin tai kaverin kanssa. Aika usein Huru torkkuu, kun sitä mennään määränpäässä moikkaamaan.
Oman elämänsä fitness-yrittäjä, liikunnan ihanuutta sekä hyvää oloa tihkuva Huru lähtee aina mielellään töihin. Rennot maastoretket käyvät siinä missä tehotunti kouluratsastuksen parissa, hyppääminen ja kärrylenkit ovat samalla viivalla. Vaikkei raudikko ole aivan suokkimaailman Ferrari, se venyy silti uskomattoman moneen, kokoaa hyvin, askellajeista löytyy hyvin vaihteita.. Huru on äärettömän yritteliäs, työteliäs perfektionisti, joka pyrkii tekemään kaiken niin pilkulleen oikein kuin vain pystyy.
Hurun askeleet eivät ehkä ole ne näyttävimmät, mutta niissä on riittävästi pituutta ja säätövaraa, minkä lisäksi ne ovat aika mukavat istua. Tamma kantaa itsensä hyvin, on tasavahva kumpaankin suuntaan, asettuu, taipuu ja suoristuu vaivatta, kokoaa helposti.. Hurusta voisi listata valtavasti hyviä puolia, tamma on aika näppärä paketti niin luonteensa kuin ratsastuksellisten ominaisuuksiensa puolesta. Kokemattoman ratsastajan alla Hurun pakka meinaa levitä, sillä epäselvät avut saadessaan tamma tarjoaa aika lailla kaikkea mahdollista osuakseen oikeaan.
Esteillä Huru jatkaa samaa, valmentajalle epäkiitollista mutta ratsastajalle mahtavaa "osaan tykkään tee jee!" -linjaa. Vaikka hyppääminen(kin) on raudikon mieleen, Huru ei kuumu, ryöstä tai pelleile. Ponnistuspaikat eivät aina osu kohdilleen, mutta tamma koettaa paikata näitä hutiosumia uskomattoman hyvällä kropan venyvyydellä (mitenköhän paljon on aitoa venyvyyttä ja miten paljon Hurun pakonomaista suorittamishalua?) sekä nostamalla jalkojaan vielä piirun verran ylemmäs. Laukkaa on helppo säädellä, hypyt ovat pyöreitä ja pehmeitä. Kunhan kuski vähän avittaa ponnistuspaikkojen kanssa, Hurusta saa helposti ruusukehain myös esteluokkiin. Hypyissä suuhun kiinni jäämistä hypyissä Huru ei anna ollenkaan anteeksi (sileällä se sietää sitä jonkin verran), tamma tekee täysstopin saman tien. Maastoesteillä tamma on samanlainen kuin rataesteillä.
Maastoillessa Huru osaa ottaa vähän rennommin, sen kanssa sujuvat rauhalliset maastoretket siinä missä reippaammatkin reissut. Fiksu suomitamma toimii yksin, kaksin ja porukassa, kärkihevosena, keskellä ja perävaununa.
Kisaaminen on Hurun juttu, aivan sama, lähdettiinkö näyttelykehään, pelto-/hankilaukkoihin, isoihin kenttäkisoihin tai pienen pieniin harjoituskoulukisoihin. Huru tajuaa ilmassa väreilevän jännityksen ja kisatunnelman, vetää sitä keuhkojen täydeltä ja antaa palaa. Raudikon ratsastukselliset ominaisuudet paranevat entisestään, kun Huru kaivaa esiintyjän elkeensä esille laittaen itsestään ne kuuluisat 110% likoon joka kerta, oli kyse sitten kehässä ravaamisesta tai maastoesteradalla suorittamisesta. Tämä hevonen on ehdottomasti tallin parhaita suorittajia; fiksu, rohkea, kilpailuhenkinen, kropan maitohappoja maaliviivalle asti kestävä urheilija.
Sukutaulu
| i. Tunturipuron Iltarauha evm, sh, vprt, 165cm |
ii. Nokihurja evm, sh, m, 168cm |
iii. Huuko Hirmuinen evm, sh, m, 166cm |
| iie. Nokimaali evm, sh, m, 163cm | ||
| ie. Tunturipuron Lauha evm, sh, vprt, 160cm |
iei. Iltasoitto evm, sh, vprt, 161cm | |
| iee. Peilityyni evm, sh, rtkm, 158cm | ||
| e. Jekkupakkanen evm, sh, prt, 158cm |
ei. Jekuntekijä evm, sh, rt, 157cm |
eii. Savuskosken Juska evm, sh, rt, 160cm |
| eie. Nokkelavikkelä evm, sh, vrn, 155cm | ||
| ee. Kevätruska evm, sh, prt, 157cm |
eei. Syyssävelin evm, sh, rt, 157cm | |
| eee. Teatteriina evm, sh, prn, 154cm |
i. Tunturipuron Iltarauha oli vaaleanpunarautias ori (165cm), joka olisi voinut olla hieman orimaisempi, mutta edusti hienoa rodunomaista suomenhevosta hyvällä ratsutyypillä. Sillä oli pitkä, vahva kaula, pyöreä runko ja loivahko lautanen. Etusissa oli sapelihakuisuutta ja supistuneet etusääret, takajalat olivat hyväasentoiset. Tunturipuron Iltarauhalla oli hyvä yliastunta käynnissä, korkea, joustava ravi. Laukka oli pyöreää ja kolmitahtista, hieman jännittynyttä aika ajoin. Ori hyppäsi hyvällä tyylillä, erityisesti se nosti etujalkojaan hienosti, takaa se olisi voinut optimitilanteessa avata hieman enemmän. Tunturipuron Iltarauha ei sijoittunut kummoisesti nelivuotiaiden suomenhevosten laatuarvostelukarsinnassa, mutta se johtui enemmän puutteellisesta valmistelusta kuin puutteellisista taidoista. Myöhemmin ori myytiin ammattilaisen ratsuttamana ja se alkoi uuden omistajansa kanssa kilpailla kenttää CIC1-tason luokissa. Tunturipuron Iltarauhalla oli rauhallinen, kiltti luonne, se ei innostunut kovin helposti mistään, mutta ei koskaan lusmuillutkaan töistä joita siltä pyydettiin. Kaikenlaiset orimaiset höpötykset se jätti muille hevosille ollen käsiteltävyydeltään priimaa. Tunturipuron Iltarauha kilpaili useita menestyksekkäitä kausia ennen kuin se kantakirjattiin (I-palkinto R-suunta) ja siirrettiin siitoskäyttöön.
Tunturipuron Iltarauha sai viitisenkymmentä jälkeläistä, joille se periytti erityisesti hyvää liikettään sekä rauhallista, palvelevaa luonnettaan. Vaikka ori itse lahjakas myös estepuolella olikin, se ei hyppykykyään siirtänyt eteenpäin aivan yhtä hyvin. Silti sen jälkeläisissä on useampia metrin ja sen yli hyppääviä jälkeläisiä. Lahjat ovat kuitenkin usein enemmän peräisin hyvältä emältä.
ii. Nokihurja, suurikokoinen (168cm) musta ori oli hyväntyyppinen, kaarevakaulainen ori. Sillä oli pyöreä vankka runko, hieman painunut selkä ja pyöreä lautanen. Etujaloissa oli sapelihakuisuutta ja kaikissa jaloissa oli hieman hajavarpaisuutta. Takajalat olivat kuitenkin muuten melko hyväasentoiset. Nokihurja keri hieman etujaloillaan käynnissä, mutta ei niinkään ravissa. Ravi sillä oli joustavaa ja ilmavaa. Laukka Nokihurjalla oli nuorena hakusessa, mutta vanhemmiten siitä kuoriutui hyvin pyörivää ja kolmitahtista, jota kelpasi kyllä katsoa niin koulu-, kuin esteradoillakin, maastoesteitä unohtamatta. Ori jäi pois kolmivuotiaiden laatuarvostelukarsinnasta huonon kasvuvaiheen vuoksi, mutta nelivuotiaana se sijoittui karsinnassa toiseksi (laukasta huolimatta). Finaalissa laukka oli jo hieman paremmassa kuosissa, mutta sijoitus oli vasta kahdestoista kolmestakymmenestä osallistujasta. Nokihurja hyppäsi hyvällä tyylillä, erityisesti selkäänsä se käytti kiitettävästi. Rataesteillä varovaisuudessa oli parantamisen varaa, mutta orin leipälajiksi valikoitui kenttäratsastus (CIC1) jolloin se paikkasi pudonneita puomeja erinomaisilla koulu- ja maastoesteosuuksilla. Nokihurja oli luonteeltaan rauhallinen ja motivoitunut, mutta ei tehnyt tippaakaan enempää kuin siltä osasi työntekoa pyytää. Ori kantakirjattiin toiselle palkinnolle ratsusuunnalle.
Nokihurjalla oli hieman tiinehdyttämisongelmia, mutta se sai silti aikaiseksi vähän alle 40 varsaa. Ori periytti erityisesti rakennettaan, luonnettaan ja liikkeitään, hyppytyyliä ja -kykyä kohtalaisesti. Suurin osa sen varsoista kilpailee tasoilla helppo A, 100cm tai helppo luokka kenttäratsastuksessa, muutama on myös harraste- tai perhehevosena sillä luonteensa puolesta Nokihurjan varsat käyvät oikeastaan kaikkeen.
ie. Tunturipuron Lauha, kaunis pitkäjouhinen vaaleanpunarautias oli 160cm korkea. Se oli kauniin lisäksi ryhdikäs, sillä oli hyvät tyypit, pitkä kaula ja pitkä niska, syvä pyöreä pitkähkö runko ja loiva lautanen. Etujalat olivat hyväasentoiset, takasissa kuristuneet kintereet ja lyhyehköt sääret, mutta muuten nekin olivat hyvät. Käynti oli joustavaa, pitkäaskelista ja siinä oli hyvä yliastunta, ravi oli suoraa ja pitkäaskelista, mutta olisi saanut olla hieman irtonaisempaa. Laukka oli Tunturipuron Lauhan paras askellaji, se oli pyöreää, ilmavaa ja näyttävää, helppoa säädellä kaikin tavoin. Tamma hyppäsi kohtalaisen hyvällä tekniikalla. Laatuarvostelukarsintojen sijaan se osallistui molempiin kasvattajakilpailuihin sijoittuen koulupuolella kolmanneksi ja esteillä viidenneksi. Tunturipuron Lauha oli oman arvonsa tunteva tamma, jolla oli välillä niitä surullisenkuuluisia tammapäiviä. Se oli kuitenkin myös hyväluonteinen ja seurallinen hevonen, joka halusi olla mieliksi ja tehdä töitä, kunhan Hänen Korkeutensa arvoa kunnioitettiin oikealla tavalla. Tunturipuron Lauha kilpaili sekaisin koulua vaativa B -tasolla ja kenttää tutustumisluokissa sekä helpoissa luokissa (omistaja itse kisasi tutustumisluokkaa, ratsuttaja helppoa). Tunturipuron Lauha kilpaili useita menestyksekkäitä kausia ja osallistui neljä kertaa koulumestaruuksiin voittaen kahdesti.
Tammalla teetettiin neljä jälkeläistä hyvin valikoitujen orien kanssa. Tunturipuron Lauhan jälkeläiset perivät emältään erinomaisen työmotivaation ja hyvän luonteen, ryhtiä ja ilmavuutta liikkeisiinsä. Hyppykyky ei jäänyt yhdelläkään alle metriin ja vaikka luonteensa puolesta varsat olisivat varmasti sopineet puskailuunkin, kaikki kilpailivat hyvällä menestyksellä useita kausia.
e. Jekkupakkanen oli leiskuvan punainen punarautias (158cm), sillä oli hyvä ratsutyyppi, hyvänpuoleinen tammaleima. Lisäksi tammalla oli pitkä runko, pitkä kaareva kaula ja loiva lautanen. Etujalat olivat varsin hyväasentoiset, takajaloissa oli pihtisyyttä ja käyrähköt kintereet. Etujalkojen liikkeet olivat suorat sekä käynnissä, että ravissa, takajalkojen liikkeissä oli ahtautta käynnissä, ravissa liike oli hieman väljempää. Jekkupakkanen liikkui irtonaisesti ja elastisesti, sillä oli hyvä kolmitahtinen, mutta hieman matala laukka. Tamma hyppäsi hyvin, käytti selkäänsä, mutta ei aina ponnistanut molemmilla takasillaan. Kolmi- ja nelivuotislaatuarvostelukarsinnoissa se ei kuitenkaan menestynyt kovin hyvin, sillä Jekkupakkanen ei koskaan ymmärtänyt irtona hyppäämisen ideaa. Se kuitenkin tuli kasvattajakilpailussa kolmanneksi esteillä, sillä ratsastajan kanssa tamma suoritti huomattavasti paremmin ja hyppäsi suunnattomalla innolla. Koulupuoli ei ollut aivan yhtä vahvoissa kantimissa, vaikka Jekkupakkanen suorittikin korrektisti helppo A -radoilla. Tamma teki kuitenkin uraa pääasiassa este- ja kenttäratsastuksen parissa kilpaillen 110cm ja CIC1 luokkia. Jekkupakkanen otti elämän rennosti, mutta työssään se oli ahkera ja motivoitunut tekemään pyydetyt asiat oikein. Tamma kantakirjattiin R-suunnalle ensimmäisellä palkinnolla.
Jekkupakkanen jätti vain yhden varsan, työteliään, hyvärakenteisen kenttätamman. Se astutettiin myös toistamiseen, mutta tamma menehtyi varsan jäätyä virheasennon vuoksi syntymättä.
ei. Jekuntekijä raudikko 157cm korkealla orilla oli hyvät tyypit, pitkä kaula, syvä pitkä runko, pitkänpuoleinen säkä ja laskeva lautanen. Etujalat olivat hyväasentoiset, takasissa oli pihtisyyttä sekä käyräkintereisyyttä. Ori sai mainintoja erityisen hyvistä kavioistaan useamman kerran. Etujalkojen liikkeet olivat ahtaanlaiset käynnisä ja ravissa, takajalkojen liikkeet taas jalka-asentoihin nähden varsin suorat. Laukka Jekuntekijällä oli hyvää ja kolmitahtista, mutta ori liikkui hieman etupainoisesti. Ori myös hyppäsi melko etupainoisena ja raskaasti, mutta pääsi silti varsin hyvin ratsastajan kanssa metrin esteiden yli. Jekuntekijällä kilpailtiin helppoja kenttäluokkia, esteitä ja koulua se ei kilpaillut käytännössä ollenkaan. Luonteeltaan Jekuntekijä oli hieman neuroottinen: rutiinit olivat sille erityisen tärkeitä, jotta se ei hermostuisi ja stressaisi turhaan, lisäksi ori vaati ratsastajaltaan pilkuntarkkaa tekemistä. Toisaalta Jekuntekijä myös suoritti erittäin suurella sydämellä ja rakasti yli kaiken työntekoa silloin, kun sillä ei ollut syytä stressata. Jekuntekijä kantakirjattiin toisella palkinnolla R-suunnalle.
Periyttäjänä Jekuntekijä osoitti jättävänsä erityisesti rakennettaan, niin hyvässä kuin valitettavasti myös niissä huonoissakin puolissa. Sen sijaan hermoiluun taipuvainen luonne ei siirtynyt eteenpäin käytännössä yhdellekään kahdeksastatoista jälkeläisestä. Jekuntekijän varsoissa on variaatioita suorittajissa: osa kilpaili hyvällä menestyksellä isoja luokkia etenkin kentässä, osa jäi perhe- tai ratsastuskouluhevosiksi.
ee. Kevätruska, kaunis sukkajalkainen punarautias (157cm) oli hieno suomenhevonen, ratsutyyppi oli selkeä, samoin kuin tammaleima. Sillä oli kareva kaula, pitkä säkä, pysty lapa, pitkähkö avo runko, pyöreä lautanen, jalka-asennot olivat kaikkien jalkojen lievää hajavarpaisuutta lukuunottamatta hyväasentoiset. Etujalkojen liikkeet olivat hieman melovat, takajalkojen liikkeet taas melko väljät sekä käynnisä, että ravissa. Kevätruskan laukka oli erittäin hyvä ja tasapainoinen, hypätessä sillä oli hyvä jalkatekniikka ja se käytti selkäänsä hypyssä. Tamma menestyi kolmivuotiaana hyvin laatuarvostelukarsinnoissa sijoittuen finaalissa viidenneksi, parhaana tammana. Kevätruska teki varsoja nuorella iällä eikä niiden vuoksi osallistunut kasvattajakilpailuun. Myöhemmällä iällä Kevätruska kilpaili pääasiassa esteitä 110cm luokissa, mutta sillä käytiin myös muutamia kenttäkilpailuja lähinnä helpoissa luokissa lainakuskilla, omistaja kun itse pelkäsi maastoesteitä. Kevätruska oli rohkea, leppoisa tamma, joka ei vapaapäivistä perustanut vaan rakasti työntekoa yli kaiken.
Kevätruskan kolme varsaa osoittautuivat varsin hyväliikkeisiksi ja -hyppyisiksi tapauksiksi. Ne kaikki myytiin ensisijaisesti kilparatsun uraa ajatellen ja siihen ne sopivatkin hyvin. Kevätruskan jälkeläiset kilpailivat melko hyvällä menestyksellä kenttää ja esteitä.
Jälkeläiset
s. 20.03.2017 sh-o. Mielenrouta, i. Marrasmieli, om. Kemiina VRL-02815
s. 03.08.2017 sh-o. Untenruhtinas, i. Nornaliekki, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 14.01.2018 sh-o. Valvehoure, i. Luuhohka, om. Susiraja
Kilpailukalenteri
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).
| KERJ - 42 sijoitusta joista 7 voittoa | VSR - 1 sijoitusta |
|
01.04.2017 Kärmeniemi CIC1 2/40 01.04.2017 Hukkapuro CIC1 2/30 02.04.2017 Hukkapuro CIC1 4/30 03.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 2/30 04.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 4/30 04.04.2017 Hukkapuro CIC1 2/30 07.04.2017 Hukkapuro CIC1 4/30 06.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 2/30 06.04.2017 Turmeltaja CIC1 1/30 08.04.2017 Turmeltaja cic1 4/30 08.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 2/30 09.04.2017 Kärmeniemi CIC1 1/40 10.04.2017 Kärmeniemi CIC1 3/40 10.04.2017 Hukkapuro CIC1 3/30 11.04.2017 Hukkapuro CIC1 1/30 13.04.2017 Hukkapuro CIC1 4/30 15.04.2017 Hukkapuro CIC1 3/30 15.04.2017 Kievarinkuja CIC1 5/30 15.04.2017 Valborg CIC1 1/30 17.04.2017 Valborg CIC1 3/30 19.04.2017 Valborg CIC1 5/30 19.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 4/30 22.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 5/30 22.04.2017 Hukkapuro CIC1 1/30 24.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 3/30 27.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 1/30 28.04.2017 Hukkapuro CIC1 3/30 28.04.2017 Valborg CIC1 3/30 29.04.2017 Wolf Sporthorses CIC1 2/30 30.04.2017 Hukkapuro CIC1 2/30 05.05.2017 Kettula CIC1 1/30 06.05.2017 Silverlode CIC1 5/30 07.05.2017 Silverlode CIC1 2/30 08.05.2017 Silverlode CIC1 4/30 11.05.2017 Silverlode CIC1 5/30 13.05.2017 Kettula CIC1 4/30 17.05.2017 Kettula CIC1 3/30 17.05.2017 Silverlode CIC1 3/30 20.05.2017 Kettula CIC1 2/30 25.05.2017 Kettula CIC1 3/30 26.05.2017 Kettula CIC1 4/30 26.05.2017 Silverlode CIC1 2/30 |
31.01.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 3/24 |
Valmennukset
29.06.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Ellusmus
Tänään lähdin valmentamaan jo tutuksi tulleelle Susirajan tallille, missä minua odottikin jo ratsastaja valmiina valmennettavan ratsun, hörökorvaisen Hurun kanssa. Ratsukko ei ollut kuitenkaan vielä kerennyt sen suuremmin lämmittelemään, joten neuvoin heitä ottamaan kentällä paljon siirtymisiä, ympyröitä niin ravissa kuin laukassakin sekä perus pystyjen hyppäämistä jotta saadaan hieman lämpöäs siihenkin hommaan. Ihailin kentän reunalta Hurun työskentelyintoa, se teki justiinsa sen mitä siltä pyydettiinkin iloisella mielellä ja reippain ottein. Pystyä tamma hyppäsi varsin kauniilla tekniikalla ja ihmettelinkin moneen kertaan Hurun venyvyyttä sillä ponnistuspaikat eivät aina osuneet ihan nappiin mutta esteiden yli lenneltiin silti ilman pudotuksia. Alkulämmittelyiden ollessa valmiita siirryimme kentältä itse maaston puolelle.
Vuorossa olisikin tänään maastoesteitä ja Huru ei meinannutkaan pysyä housuissaan kun tajusi mitä kohta tehtäisiin. Tamman intoa saa kyllä ihmetellä, kyllä itsellekin ihmisenä kelpaisi moinen motivaatio työtä kohtaan. Aloitimme ensin hyppäämällä varsin pientä tukkia. Huru oli hypännyt samaa estettä monen monta kertaa aikaisemminkin ja muutaman toiston jälkeen vaihdoimme suosiolla estettä sillä tukista suoriutuminen alkoi olla jo naurettavan helppoa hommaa taitavalle tammalle. Seuraavaksi vuorossa olikin kuivahauta jota Huru alkuunsa hieman tuijottelikin ihmeissään. Moista ei kuulemma oltu montaa kertaa kokeiltu ja ratsastajan nostaessa temmokkaan laukan alkoi Huru hieman epäröimään juuri ennen hautaa, mutta taitava ratsastaja sai kuitenkin kannustettua ratsunsa komeasti haudan yli. Tämä toistettiin muutamaan otteeseen ja kun tamma ei epäröinyt enää missään vaiheessa siirryimme eteenpäin.
Haudan jälkeen emme siirtyneet taivaaseen emmekä sen puoleen kyllä sinne toiseen paikkaakaan mistä aina pelotellaan vaan lähdettiin kokeilemaan alashyppyä. Omistajan mukaan Hurulle vastaavanlaiset esteet eivät ole ikinä tuottaneet ongelmia ja ei myöskään tälläkään kertaa. Tamma ei epäröinyt vaikka pudotus olikin melko korkea ja se laskeutuikin pehmeästi maan tasalle. Ratsastaja myös pysyi hienosti menossa mukana eikä suinkaan tipahtanut ratsunsa kaulalle kuten moni saattaa herkästi tehdä. Alashypyn jälkeen Huru alkoi jo osoittaa pientä väsymisen merkkiä joten kokeilimme vielä loppuun pikaisesti vesiestettä joka kapeutensa vuoksi menisi myös tarkkuusesteestä. Vesi vaikutti olevan Hurulle varsin mieluinen elementti ja se hyppäsikin innoissaan esteen yli vesipedon lailla ilman mitään ongelmia. Tähän oli hyvä lopettaa ja ratsastajan päästäessään ratsunsa vielä riekkumaan hetkeksi veteen suuntasin itseni kotia kohti.
22.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi Crimis
Viikon toinen valmennuspäivä Susirajassa starttasi käyntiin tiistaina Lissun ja Unihuurun kanssa. Siinä missä eilinen valmennettava Kaakki oli ollut alkuverryttelyissä pihalla kuin lumiukko, Huru taas teki kaiken just eikä melkein. Suomenhevostamma osoitti korvansa herkeämättä ratsastajansa suuntaan ja vastasi apuihin viiveettä. Tyytyväisenä katselin, miten Lissu teki tamman kanssa pysäytyksiä, peruutuksia ja voltteja ilman ongelman häivääkään.
”Sehän on tosi hyvin kuulolla”, kehuin Lissulle ja pyysin tuota nostamaan raviin. Huru askelsi reippaasti, pitkin askelin. Tuumasin heti, että tämä tamma pitäisi nähdä lisätyssä ravissa. Maltoin kuitenkin mieleni hetkeksi ja pyysin Lissua ensin taivuttelemaan Hurua ympyrällä, kokoamaan pikkuhiljaa ja ottamaan vasta sitten lisäyksiä. Ja Huru taipui ja kokosi ja lisäsi niin hyvin kuin vain odottaa saattoi. Sen askel venyi keskivertoa suomenhevosta huomattavasti enemmän. Käynnissä ei ollut mitään moittimista, ravissa ei ollut mitään moittimista. Naureskelin Lissulle, ettei minulla ollut mitään tekemistä täällä.
Samalla teemalla jatkettiin myös laukassa. Ensin otettiin vain nostoja uralla, laukattiin yksi kierros harjoituslaukkaa ja tultiin sitten ympyrälle. Koottiin ja taivutettiin. Kun Huru meni nättiä koottua laukkaa, käskin ratsukon takaisin koko uralle ottamaan lisäyksiä joka toisen kirjaimen kohdalla. Hurun laukassa oli hurjasti säätövaraa. Mielenkiintoni Hurun näkemiseen esteradalla nousi heti.
Niinpä juttelinkin Lissun kanssa loppuverrytelyjen aikana, olisiko heillä tarvetta estevalmennukseen Hurun kanssa. Kouluratsastus heillä ainakin sujui kuin tanssi, mutta miten oli esteiden laita?