Tohiseva Yötuuli, ensimmäinen virtuaalinen yksityishevoseni, ensimmäinen joka sai mitään meriittiä tai menestystä kuoli 15.04.2013 vanhuuteen omassa karsinassaan 31-vuotiaana. Luonteeltaan minulle täysi kympin hevonen ei kenties ollut se paras opettaja, ja sen kanssa tulikin tehtyä kaikki alun virheet, mutta kärsivällisesti siedimme toistemme puutteet ja viat. Mikään ei kuitenkaan ole ikuista ja Tohon nukuttua pois ikävä on suuri, mutta samalla olen iloinen siitä, ettei Toho koskaan mennyt vanhaksi ja raihnaiseksi esteratsun urasta ja korkeasta iästä huolimatta. Lohtuna minulla ovat Tohon jälkeläiset Epeli, Puuha ja Suomu, jotka eivät koskaan tule korvaamaan emäänsä kuten niiden ei kuulukaan - ne tuovat lohtua ja iloa olemalla omia persooniaan, joissa näkyy Tohon vaikutus.
ja elämä jatkuu, loputtomasti niinkuin sade
ja elämä jatkuu, loputtomasti niinkuin sade
liian suuri loppuakseen
liian raskas jatkaakseen
CMX - Jatkuu niinkuin sade
| Tohiseva Yötuuli "Toho" VH03-018-9277 | kasv. narri,  |
| suomenpienhevostamma, 145cm | om. narri (VRL-06046) |
| vaaleanrautias, piirto, mej mtj vuohissukka | asuu Susirajassa |
| 23.12.2007, 31v* | esteet, he A / 130cm / 110cm |
*ikääntyy satunnaisesti, 4v 02.07.2008
PP-MVA anottu 20.8.2009, myönnetty 31.8. (3x KP & 3x KM)
YLA2 myönnetty 30.04.2009 tilaisuudessa pistein 23+40+27+35=125p. Toho oli myös luokanvoittaja
ERL-III myönnetty 01.11.2011 tilaisuudessa prosentein 67,87 %
SLA-II myönnetty 15.2.2013 tilaisuudessa pistein 70
Jälkeläisluokka C myönnetty 29.12.2013
YLA3 myönnetty 07.12.2008 tilaisuudessa pistein 17 + 40 + 19 + 18 = 94
Suomenhevonen? Sellainen junttipäinen hevonen joka ei liiku eteen edes kirveellä? Vanha luotettava Poku-ruuna? Vai sittenkin jykevä peltotyöhevonen? Kovasuinen ruutitynnyriravuri? Ei, Toho ei ole mitään näistä. Se on valloittava, iloluontoinen ja ihmisrakas persoona, joka koittaa olla aina mieliksi ja kaikkien kaveri. Se on pikkuinen tamma, joka kiitää väsymättä yli esteiden ja taipuu vaikka millaiselle mutkalle vain ilahduttaakseen Se on ponikokoinen suomen oman rodun ylväs edustaja joka tuo omistajalleen iloa vain olemalla olemassa ja oma itsensä, jonka luonteesta voisi antaa täyden kympin. Suomalaista sisua ja rehtiyttä jo kolmikymmenvuotisesta sodasta. Hakkaa päälle!
Mitämitä, vieläks sie siinä kuhnit? Pistähä vähä vauhtii että myö päästää joskus uloski vielä! Ei täs ny koko päivää oo aikaa ootella!
Juu ei herranjestas, jos tämän hevosen jätät irralleen hoitaessa olet todellakin helisemässä. Toho ei todellakaan jaksaisi seistä paikallaan hoitotoimenpiteiden aikana, sillä on kiire ulos, kentälle, maastoon, mihin nyt ikinä ollaankaan menossa. Nopeasti sinne kuitenkin pitäisi päästä. Pyörimistä, varpaidentallausta... Harjaat kaulaa ja yhtäkkiä nenäsi edessä onkin takapuoli ja kavio on varpaittesi päällä ja hevonen katsoo sinua kuin kysyen; "Mihinkäs sie jäit?" Tahallaanhan tämä pikkutamma ei satuttaisi edes kärpästä mutta minkäs sille voi jos hoitaja sattuu olemaan liian hidas ja jää alle? Niin, ei yksinkertaisesti mitään, tamma tuumaa ja jatkaa hyörimistä. Kiinnilaittaminen auttaa tähän kummasti mutta liian tiukaksi narua ei saa vetää, Toho kokee sen rangaistuksena ja alkaa ihmettelemään mitä väärää tässä nyt on tehty? Narun voi huoletta jättää niin pitkäksi, että Toho yltää vaikka syömään lattialta. Pelkkä narun näkeminen on tammalle selvä viesti; paikka, siinä, seiso. Tai istu vaikka kunhan pysyt siinä. Ja siinän seisoo, mitä nyt hieman liikuskelee parempiin heinäpaikkoihin tai johonkin jos sattuu tylsää tulemaan mutta pyöriminen loppuu kuin seinään. Hieman hoputtavaisen katseen voi luoda hoitajaan mutta on oikein iloinen ja kiltti hoitaa. Rakastaa kaikkea ja kaikkia. Joka ikinen harja on kaveri jota pitää pussata aina kun se saapuu hoitajan käsissä karsinaan ja ettei hoitaja vai tule kateelliseksi niin täytyy pusutella sitäkin. Tämä tamma on varsinainen pusuponi ja sen kanssa tulee yrmyinkin ihminen väkisinkin hyvälle tuulelle. Hoitotoimenpiteet itsessään ottaa rennosti ja keksii itselleen kyllä puuhaa siksi aikaa. Toho ei ole herkkä oikeastaan mistään, sitä voi huoletta harjata, ei tarvitse miettiä mitä hevonen tekee jos harjaa sen mahan ja takajalat. Ainoa mitä tamma ei voi sietää, on harjan räpläys. Harjan voi setviä jos sen tekee ripeästi mutta hitaat saavat jättää asian sikseen. Letityskin kannattaa Tohon kanssa hoitaa mahdollisimman nopeaan. Kun tamma kerran sanoo siihen ei, ei mikään auta enää. Harja on ja pysyy ulottumattomissa. Toho ei suinkaan näyki, se vain lähtee ulottuvilta ja ravistelee kaulaansa. Nostaa kaviot nätisti eikä koeta vetää niitä pois kädestä vaan odottaa kärsivällisesti. Saattaa kuitenkin unohtaa että jalka on ylhäällä ja yrittää kävellä herkkuheinien luokse.
No vihdoin sie tuot sitä satulaaki vai onko nuo valjaat, päästäänhä me sittenki tän vuorokauen puolella ulos! Hopihopi eläkä nyt sitten jää sinne puhuskelemaa muien kans!
Mitä, varusteisiinko päästiin? Hienoahienoa, Toho tykkää kun päästään lähemmäs ulkoilmaa, se kyllä tietää koska ollaan lähempänä raitista ilmaa, jota se kovin rakastaa. Riimu menee ongelmitta päähän, tamma suorastaan työntää turpansa sinne ja pitää päänsä sopivan matalalla että riimu saataisiin nopsasti kiinnitettyäkin. Varusteidenlaitto taitaa olla ainoa asia, jonka kanssa Toho pystyy seisomaan olematta kiinni seinässä, vaikka varmuuden varalle kannattaa naru jättää paikalleen. Antaa laittaa suojat ja pintelit kiltisti, miä nyt joskus turpa eksyy liian lähelle jalkaa kun se on niin hurjan mielenkiintoista! Toho jaksaa aina olla kiinnostunut kaikesta mitä sen kanssa tehdään. Ja ai että, sieltähän tulee satula! Annas kun mie vähän haistelen, on tamman ensimmäinen reaktio tuohon kapineeseen jonka se on nähnyt noin yhdeksäntuhatta kertaa aiemmin tai montakos se nyt oli. Silti se täytyy aina haistella ja tutustua kapineeseen. Tammalle on helppo laittaa satula, se ei heilu eikä hytky ja säkäkin löytyy melko helposti joten oikea paikka löytyy nopeasti. Vyötä kiristäessä ei pullistele vaan lähinnä nuokkuu pää alhaalla. Ja suitset sitten. Toholla on kyky laittaa päänsä juuri oikeaan kohtaan suitsimista varten ja se haukkaa kuolaimetkin oma-aloitteisesti suuhunsa. Remmien kiristystä odottaa kiltisti. Valjastaessa tamma käyttäytyy samalla tavalla, odottaa rauhallisesti että kaikki saadaan kuntoon ja voidaan kiinnittää myös kärryt perään. Talutus sujuu ongelmitta, reippaastihan tamma kävelee mutta opetettu pysymään taluttajan takana ja pysähtymään yhtä aikaa. Jos tamma kuitenkin pinkoo taluttajan ohi on se heti peruutettava kohtaan, jossa ohitus tapahtui ja seisotettava hetki siinä. Missään tapauksessa Tohon ei saa antaa lähteä liikkeelle ennen kuin se saa siihen luvan.
Ai tallasin varpaas, voi anteeks, helpottaisko jos mie lohduttaisin vähä? Emmie tahallani.
Jäikö varvas kavion alle? Rouhaisiko tamma hampaillaan innostuessaan rapsutuksesta Voi ei, sepäs kamalaa. Toho ei ikinä, ei koskaan halua satuttaa ketään tahallaan ja suorastaan kauhistuu kun huomaa tehneensä moisen asian. Anteeksipyyntö on paikalla viivana, pieni tamma työntää samettiturpansa syliisi ja katsoo anteeksipyytävästi kosteilla silmillään, hamuilee kättäsi silkkiturvallaan kysyen; sattuiko pahastikin?
Jee, ulkona ollaan! No, nouseha siitä jo selkään nii päästäis joskus lähtemäänki!
Tohon selkään on helppo kivuta, se kun seisoo paikallaan kiltisti, pää ylhäällä nuuskien raitista ulkoilmaa ja tarkkaillen pihan tapahtumia. Oi, ihanaa, pääsitkö jo selkään? Sitten menoksi! Toho on veikeä ratsastaa, se yrittää aina parhaansa ja on periaatteessa rauhallinen ja ottaa rennosti - kunhan saa alussa päästellä turhia höyryjä pihalle joita aina väistämättä kertyy. Askeltaa todella reippaasti aina ja kaikkialla mutta ei suinkaan ryntäile kun on alkanut kuunnella apuja. Aluksi mennään ravissa ja laukassa todella lujaa eikä oikein kuunnella mitä se ihminen siellä selässä yrittää sanoa, mutta oikeilla avuilla rauhoittuu nopeasti. Kun aloitetaan ravailu, pinkoo tamma eteenpäin pää ylhäällä ja saattaa kompastua vaikka jalkoihinsa jos ei huomaa varoa. Tästä ei saa missään nimessä panikoitua ja ottaa kireitä ohjia, se tekee tammasta jännittyneen ja tikittäväaskelisen poniparan. Täytyy vain tehdä pari pientä ja rauhallista pidätettä ja periksiantoa ja ohjata isolle voltille tai pienehkäolle ympyrälle. Pianhan Toho alkaa sitten kuunnella ratsastajan käskyjä kiltisti. Kulkee reippaasti myös rauhoituttuaan, muttei läheskään samanlaisella kiireellä vaan reippaasti ja polkien hyvin ja aktiivisesti takajaloilla. Kuuntelee pidätettä ja pohjetta herkästi eikä niitä juuri tarvitse käyttää vaan istunta usein riittää viestittämään esimerkiksi askeleen lyhennyksen tai siirtymisen ja pieni vihjaisu jalalla niin seuraa lennokkaita ja kauniita askelia. Laukkaan siirryttäessä tulee taas kiire ja kauheaa vauhtia. Laukassakin Toho täytyy vain rauhoitella ympyröillä ja pidätteillä niin johan siirrytään rauhalliseen, mutta aktiiviseen laukkaan. Tammalle ei tarvita juuri muuta kuin vihjaisu siirtymisiin ja laukanvaihtoihin, avotaivutukseen tai pohkeenväistöön ja tuo yrittääkin aina parhaansa mukaan keskittyä annettuun tehtävään. Toisinaan kuitenkin pieni ADHD-potilaamme voi menettää mielenkiintonsa tai nähdä jotain kiintoisaa tai ratsastaja ei muista pitää tammaa töissä voi keskittyminen herpaantua, muuten kyllä on täysillä mukana kaikissa asioissa. Toholle täytyy aina keksiä tarpeeksi tekemistä ratsastaessa tai sen keskittyminen ja mielenkiinto lopahtavat. Aivojumppaa, sitä tamma kaipaa myös ratsastaessa, rutiineja pitää toisinaan rikkoa. Jos Tohon keskittyminen herpaantuu se ei enää kuuntele ratsastajaa vaan hötkyilee sinne, tänne ja tuonne. Silloin pitää vain pistää tamma takaisin ruotuun ja alkaa ratsastaa kunnolla, tämän hevosen selässä ei matkustaminen onnistu.
Esteitä mie nään. Ihan selkiästi. Toisaalta viännestäskö sittekki koulua? Ja maastoki kutsuu, päätä sie ku miulle käy kaikki!
Mentiin sitten kentällä esteitä tai koulua tai lähdettiin maastoon, Toho on mukana koko suurella sydämellään. Kun tamma on rauhoittunut, sujuvat koulukiemurat kuin vettä vaan sillä pieni hevonen on notkea ja taipuisa, ja haluaa selkeästi miellyttää ratsastajaansa. Menee kiltisti kaiken mitä ratsastaja käskee, vaikkei ihan osaisikaan tai ymmärtäisi apuja niin parhaansa mukaan silti yrittää miellyttää ratsastajaa. Esteet ovat tamman mielestä ihan superkivoja ja niiden yli olisi kiva vain rynnätä mitään ajattelematta - harmi vain, että siitä aiheutuu aina kovaa kolinaa jos näin pääsee käymään. Toho hyppää hienosti ja hyvällä tyylillä mutta menee välillä hieman liiankin lujaa. Pidätteet ovat paikallaan etenkin jos hypätään hiemankin isompia. Pienillä pystyy juoksemaan lujaa ja hyppäämään hyvin mutta isommilla vauhdista aiheutuu jo ongelmia. Ronskimpia pidätteitä, muttei ehdottomasti nykimistä tai suusta vetoa saa harrastaa - vetokisan voittaa aina hevonen. Kuitenkin esimerkiksi rataa hypätessä tai tunnin ollessa lopussa ei vältämättä tarvitse antaa muuta kuin suuntaohjeet ja hyvä vauhti löytyy melkeinpä itsekseen. Toho hyppää melkein mitä vain; vaikka este olisi todellisuudessa hieman liian korkea tai hieman liian leveä tai lähestymiskulma asteen liian vino, hyppää tamma aina ja usein puhtaasti. Sillä on ihmeellinen kyky venyttää itseään mitä vaativimpiin suorituksiin ihan vain, koska hyppäämistä tamma rakastaa yli kaiken. Maastoilukin on Tohon mielestä superkivaa. Siellä saa yleensä kävellä vaikka kuinka reippaasti vain pitkillä ohjilla ja katsella maisemia. Ravissa saa päästellä vähän lujempaa ja laukatakin saa melko vapaasti. Sehän se vasta kivaa on! Toho on tasainen ja varma luottopolle maastoilussa, se löytää kyllää aina turvallisen reitin ja hyvän jalansijan. Tamma osaa hidastaa oma-aloitteisesti liian vaikeissa kohdissa ja palata takaisin edelliseen askellajiin kun päästään paremmalle pohjalle. Pelloilla on kivaa revitellä laukassa ja siellä voi päästää pari ilopukkia. Kun pelto on päästelty niin hidastaa ihan mielellään eikä taistele pidätettä vastaan, mitä voi tehdä jos kesken kivan laukkarevittelyn alkaa vaatimaan hidastamista. Säikkymätön pikku hevonen joka harvinaista kyllä, ei pelkää edes hirviä. Pelkotiloja kuitenkin saattaa aiheuttaa kaivinkone tai traktori jossa on kauha. Ylipäänsä kauhalliset koneet saavat tamman säpsymään ja jännittymään mutta yleensä Toho ei lähde viemään.
Nousehan siitä kärryille ja hop vaan!
Ajamisestakin tamma tykkää vaikka sitä ei olekaan harrastettu vielä pitkään ja kaikkea ei voi heti muistaa. Kärryjen edessä kuuntelee erittäin tarkasti kaikki viestit ja mielellään kuskinpukilla istuja ei saisi tehdä kamalasti virheitä - selässä tehdyt virheet Toho kun ottaa suhteellisen tyynesti, mutta ajettaessa tuo ei vielä välttämättä tunnista niitä virheiksi ja tekee sitten väärin. Myös ajaessa apujen tulee olla pehmeitä jotta ponikin pysyisi herkkänä ja rentona. Keskittymiskyky on kärryjen edessä huipussaan, tamma kuuntelee vain ja ainoastaan sitä, mitä sen komennetaan tehdä ja toisin kuin ratsastaessa, ei lähde sinkoilemaan ja hötkyilemään sinne ja tänne. Kunnon ajohevosen tavoin reagoi herkästi pelkkään ääneen ja Toho onkin erittäin miellyttävä ajaa. Se pitää vanhuksen mielen vireänä.
Kisapaikkahan tämä. Vieraita o paljo, miusta onki kiva päästä esittelee mitä uutta oon oppinu!
Tohon mielestä kisoissa on kivaa - siellä on yleisöä, ihailijoita ja hurraajia. Käyttäytyy kisoissa järkevästi eikä turhaan säpsy kisapaikkojen äkillisiä ääniä ja hektistä tunnelmaa vaan seurailee kiinnostuneesti touhuiluja omalta paikaltaan. Verryttelyssä on oma iloinen ja reipas itsensä, kenties hieman reippaampi kun kisapaikan jännitys tarttuu mukaan. Esteradalla käyttäytyy vieläkin paremmin kuin yleensä, kuuntelee ratsastajaa että mitäs ohjeita sillä nyt on. Toho tietää selkeästi koska sen pitää olla paras, koska sen pitää näyttää kaikille mihin oikein pystyy ja on suorituksessa aina mukana sataprosenttisesti. Vaikka kotona treenatessa samaa rataa olisi ollut innostus nollassa, kisapaikalla tietää olevansa kaikkien katseiden kohde. Koulukisoissa radalle päästyään ja jälleen katseiden keskellä työskennellessään alkaa kauheaksi diivailijaksi taiteillen itsensä vaikka millaiselle solmulle antaakseen yleisölle ja tuomareille kunnon näytöksen. Todellakin, Toho on kilparatsu henkeen ja vereen, se rakastaa diivailua, esiintymistä ja ihailevia katseita.
Eläinlääkäri ja kengittäjä tulloo? Sitte voiaa uia ja mennä tarhaileen kavereien kaa.
Kengittäjä ja eläinlääkäri, nuo ihanat ihmiset joissa on paljon mielenkiintoista tutkittavaa! Eläinlääkäri saa Tohon kanssa touhuilla ihan rauhassa sillä tammasta mikään ei ole hauskempaa kuin katsella tavallisista arkirutiineista poikkeavia toimenpiteitä. Piikkittää saa, tamma ei siitä hätkähdä. Eihän se niin kamalaa ole jos joku nyt sattuu vähän pistämään, etenkään jos se on se vanha tuttu luottolääkäri joka aina toimenpiteiden lopuksi kehuu hienoksi hoidettavaksi ja antaa porkkanan. Kengittäjäsetä/-tätikin on tosi kiva tyyppi. Kavioiden hoidossa ei ole ongelmia, Toho saattaa mutustaa paidanhelmaa tai tutkia välineitä samalla kun sen kavioiden kimpussa puuhataan. Uiminen ja vesi ylipäänsä ovat myös hauskoja asioita ja pikkutamma rakastaa kesäisin uida ja peuhata järvessä, roiskia ympäriinsä, olla pesulla ja kaikkea muuta veden kanssa tehtävää kivaa. Se ei millään haluaisi pois järvestä kun se on sinne kerran päässyt ja mutruileekin hieman kun lähdetään takaisin kotiinpäin. Hyväkäytöksinen myös muiden hevosten seurassa ja on kaikkien kaveri. Tykkää leikkiä ja jakaa ilomielin heinänsä lauman syrjityn vanhan Pokun kanssa. Tohon ei ole pakko olla lauman paras ja kaunein mutta se inhoaa simputtajia, eikä suostu simputettavaksi vaan näyttää päällepäsmäreille taivaan merkit.
| i. Kurittoman Hallayö YLA3 sh, mkm, 153cm |
ii. Kalman Keisari sph, trt, 138cm |
iii. Kalman Kuningas evm, sh |
| iie. Piika Akka evm, sh | ||
| ie. Pirtsakka WQ sh, rn |
iei. Räppääjä WQ evm, sh | |
| iee. Pirpana WQ evm, sh | ||
| e. CP Touhokas Tytteli YLA1, VIP MVA Fn, KTK-II sh, rt, 157cm |
ei. NEN Pikku Monsteri YLA3 sh, 159cm |
eii. Tuulen Tervamonsteri missä? sh |
| eie. Ratsukartanon Pikku Kirsikka sh, prt | ||
| ee. QM Touhon Neiti sh, 158cm |
eei. Tyyn Touho sh, trt, 165cm | |
| eee. Horisontin Virvaneito KTK-II, missä? sh |
Toho on nyt varsansa tehnyt.
s. 03.05.2009 sph-t. Yötuulen Tuonetar (i. KAD Luukas), om. Minty, kuollut 21.10.2010Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: vapaa
keskiviikko: koulua + puomeja
torstai: hypätään
perjantai: koulua
lauantai: maastossa tai ajoa
sunnuntai: maastossa ajaen / esteitä
Hoito- ja loimitusohjeet
Hikisenä hikiloimi.
Ratsastus-/talliloimi tarpeen mukaan.
-15 astetta: villaloimi.
-25 astetta: toppaloimi ja kaulakappale.
-30 astetta: ei ulos
Pakkasloimitus voimassa vain jos tamma on klipattu!
Jos klippaamaton ulkoilee ilman pakkasrajaa, sisälle vain jos oikeasti huono keli.
Jalat kylmätään liikutuksen jälkeen.
EI tarhata yksin!
Yöksi voi jättää ulos loimi päällä/klippaamattomana ja kesäisin. Loimitus ohjeiden mukaan.
Riimu ehdottomasti pois tarhassa ja karsinassa.
Varusteet
Esteille meksikolaiset kolmipaloilla ja tuteilla, rintaremmimartingaali, estesatula vuoratulla panssarivöllä ja jännesuojat joka jalkaan.
Kouluun meksikolaiset kolmipaloilla ja tuteilla sekä martingaali tai kankisuitset kangilla, koulusatula ja kouluvyöllä. Pintelit joka jalkaan.
Maastoon meksikolaiset kolmipaloilla ja tuteilla, martingaali, yleissatula vuoratulla vyöllä ja suojat joka jalkaan.
Ajoon ajosuitset kolmipaloilla ja tuteilla, kärryt tilanteen mukaan, pintelit joka jalkaan ja bootsit etusiin..