Luurankopokeri VH15-018-1063

NimiLuurankopokeri "Pimu" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri155cm, musta MeriititVIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 17.02.2014, 23v
satunnainen (3v 01.03.2015)
Painotuslaji,
koulutustaso
este-/kenttäpainotus
he A / 110cm / 100cm / CIC1

15.05.2015 oripoikamme kantakirjattiin. Pisteet ja palkinto antoivat aihetta iloon ja lasien kilistelyyn; 74p. ja KTK-II!

05.10.2016 Pimulle myönnettiin Jälkeläisluokka C.

18.10.2016 orille myönnettiin Champion -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

25.08.2017 uljas mustamme palkittiin KERJ-I -palkinnolla.

04.09.2017 orille myönnettiin VIR MVA -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

31.10.2017 Pimun meriittirivi lihoi ERJ-I -palkinnon myötä. Pisteitä orille kertyi 110,5.

30.12.2017 saimme jälleen olla ylpeitä kasvatistamme; YLA1 ja AP3 106 pisteellä!

© Suvi T. & scirlin (ulkoratsastus)

Luonnekuvaus

Isäänsä tullut, hyvässä ja pahassa. Pimu on melkoinen diiva, joka vaikuttaa ajoittain kiukkuiselta, kiimaiselta tammalta. Kaikeksi onneksi ori ei ole yhtä paha kuin isänsä - Pimun kanssa voi aina silloin tällöin kävellä vesilätäköistä! -, mutta on tässäkin ihan tarpeeksi. Tammamaisiin kotkotuksiin ja epämääräisiin diivailuihin tottuu aika nopeasti, ja orin käytöksestä voi löytää huvittavia piirteitä. Tosin niinä päivinä, kun hevonen ei suostu tarhaansa kävelemään liian isojen lätäköiden läpi tai ohi, alkavat naurun aiheet olla vähissä.

Pimu hoidetaan mieluiten käytävällä, karsinassaan se kiukuttelee enemmän, onhan karsina hänen oma kuningaskuntansa, jonne muilla ei ole asiaa. Liian kovat harjat, korva- ja vuohiskarvojen siistiminen sekä suihkepullojen käyttö ovat kaikki hirveitä asioita, joiden vuoksi voi vinkua, irvistellä, kuopia etusella lattiaa ja/tai tanssittaa persuusta käytävän laidalta toiselle. Ori ei pelkää saksien tai suihkepullojen ääntä, se vain ei pidä niistä, ja kokee oikeudekseen kiukutella kun moiset hirvitykset tuodaan turhan lähelle. Klippaamisen takia Pimu lähinnä irvistelee. Noin muuten hevosen kanssa ei ole ongelmia, Pimu saattaa osoittaa mieltään, mutta asiat tulevat tehdyksi ilman se suurempaa draamaa. Kun oria puunaa oikeilla (= ei liian kovilla) harjoilla ajan kanssa, Pimu nauttii silminnähden huomiosta eikä sillä ole kiire mihinkään. Varustaminen sujuu vaivatta, kunhan kuolainten ja satulavyön kanssa on rauhallinen ja varovainen, ettei hänen neitimäisyytensä saa aihetta kiskaista hernettä nokkaansa turhan roisi käsittelyn vuoksi. Eläinlääkäri ja kengittäjä joutuvat silloin tällöin komentamaan Pimua, koska ori ei perusta kummankaan tekemistä toimenpiteistä, mutta aina on selvitty ilman rauhoittamista (yleensä huulipuristimen esittely riittää, eikä sitä tarvitse edes ottaa käyttöön).
Taluttaessa ori on asiallinen, ei mitenkään erikoinen hevonen - mutta lätäköt. Vaikka Pimu muuten kulkeekin nätisti vierellä, lätäköihin se ei astu, eikä välttämättä kävele/hyppää ylikään, vaan koettaa tunkea taluttajansa syliin. Tammojen kohdalla ori taas saattaa tanssahdella ja kukkoilla, ja mikäli Pimua ei komenna, se varmasti lähtee kosioretkelle taluttajasta välittämättä. Kun oria komentaa, se loukkaantuu verisesti kulkien sitten turpa taivasta kohden. Tuleepahan sinne, minne pitääkin.
Lastaaminen ja matkustaminen sujuvat rutiinilla, ei mitään ongelmaa. Pimun vinkeys - ja ärsyttävyys - on siinä, ettei mokoma meinaa tulla kopista ulos! Ei hyvällä, ei pahalla, ei rahalla. Valitettavasti Pimun saaminen kopista/rekasta on aina väsytystaistelua, vaikka hevonen silloin tällöin tuleekin kopista suosiolla (yleensä ollessaan utelias uudesta paikasta). Kummasti Pimu klinikan pihassa juurruttaa kavionsa trailerin lattiaan eikä hievahda mihinkään..

Pimun kanssa isän ja emän ratsastuksellisia ominaisuuksia olisi voinut hetken pohtia realistisesti ennen, kuin siemennys tapahtui. Ori on herkkä diiva, jolla ei ole jarruja, ellei hevonen itse suvaitse niitä jostain kehittämään. Vauhtia ja energiaa piisaa, mutta valitettavasti juuri sillä tavalla, että Pimu sinkoaa kentän yhdestä päästä sen toiseen päähän aika pitkälti ilman kontrollia. Jarruja sillä ei ole, tai sitten ne ovat liian herkät, ainakin silloin kun hevosta ei huvita tehdä yhteistyötä: pieni pidäte ei vaikuta mihinkään, isompi pidäte saa Pimun hyppäämään pystyyn. Oria ei oikein voi kehua miellyttäväksi ratsastaa, koska vaikka se välillä toimii erinomaisestikin, on aina mukana se jännäkakka että toimiiko se tänään. Monesti sen ratsastuksesta vedetäänkin pitkää tikkua, eikä sillä hyvällä tavalla. Pohjeapujen tulee olla pehmeät ja sievät, koska liian kovasta avusta Pimu sinkoaa Kuuhun. Eteenpäinpyrkimyksen kanssa se toki on helppoa kun vauhtia on valmiiksi liikaa, mutta koska orin pitäisi myös taipua sen pohkeen ympärille... No, sanotaanko, ettei se aina ole ihan oppikirjoista tuttua juttua.
Kyllähän Pimu myös toimii, jos kuun ja tähtien asennot osuvat kohdilleen, ratsastajalla on takki kauniin värinen, Pimun kengät ovat oikealla tavalla kiillotetut ja harja on sopivalla tavalla siistitty, unohtamatta tietenkään hännän jouhien asettelua. Valitettavasti silloinkaan, kun ori toimii, kouluratsastus ei ole ihan sen omin laji. Se suoriutuu helppojen luokkien asioista ja kenttäkisojen kouluosuudelta tulee hyväksyttyjä tuloksia, mutta sillä ei kunnolla riitä keskittymiskyky tekemään aivan täydellistä kouluvääntöä. Kaikkea leimaa hätäily ja puolivillaisuus, vaikka miten suoritus olisi sinällään kunnossa.

Esteet ovat Pimun leipälaji, silloin kun sitä itseään kiinnostaa. Sillä on erinomainen laukka ja hyppytekniikka on kunnossa, tasapainoa löytyy ja vaikka ori ei enää metrissä ja siitä ylöspäin osaakaan ajoittaa ponnistuspaikkoja itse, näkee se kyllä koska ollaan menossa esteen sekaan. Pimun kanssa tosin on hieman arpapeliä, hyppääkö se silti - toisina päivinä kelvoton lähestyminen ja askeleen paikka aiheuttaa välittömän kieltäytymisen, toisina päivinä ori loikkaa iloisesti esteen sekaan. Ja sitten suuttuu ja hyppää pystyyn, kun siis ratsastajan vika oli! Pimua kuuluu ratsastaa myös esteillä mahdollisimman pehmeästi, jotta se ei ainakaan ratsastuksesta suuttuisi. Suuttuu ja diivailee sitten vain siitä ratsastajan takin väristä.
Suurimmat kuralätäköt aiheuttavat maastossa inhoreaktiota, vaikka toisinaan Pimu voikin niiden yli kävellä, ei koskaan ravata eikä laukata. Ori on maastossa oikea pikkusielu, niin kenttäratsu kuin onkin. Umpipusikossa se matelee, venkoilee ja hidastelee, aukealla ja hyvällä pohjalla se on ihan miellyttävä niin sileällä kuin maastoesteilläkin. Esteille tosin Pimu kieltää jopa hieman liiankin helposti, koska ei ole varma pääseekö ylitse.

Kisoissa Pimu ei ainakaan rauhoitu tai kaiva jostain vieraskoreutta, jonka nojalla käyttäytyisi paremmin. Itse asiassa hevonen tuntuu olevan kahta kauheampi diiva ja kiukkupeppu, kun lähdetään kotipihasta. Koetahan siinä sitten komentaa ja kohdella silkkihansikkain samaan aikaan.. Kyllä Pimun kanssa pärjää, ei tällä muuten kisattaisi, mutta välillä orin käsittely ja ratsastaminen tuntuvat vaativan niin ihmeellisen pitkää pinnaa, ettei ainakaan meidän talliporukasta turhan monelta sellaista löydy. Joskus kisat menevät totaalisesti penkin alle Pimun diivaillessa, toisinaan orista saa kuin saakin kaiken irti ja tuloksena on sijoitus. Hymy tosin ei ole herkässä, vaikka palkinnoille päästäisiinkin, sillä yleensä päällimmäisenä tuntemuksena on epäuskoisuus. Hymy ja ilo tulevat sitten jälkijunassa.

Sukutaulu

i. Misääri
YLA1, SLA-I*, KTK-II, ERJ-I, SV-I
sh, rn, 155cm
ii. Tiilikan Patajätkä
YLA3, SLA-I, ERJ-III, KRJ-II, SV-II
sh, klm, 153cm
iii. Ch Pormestari
YLA2, KTK-III, KRJ-II
sh, m, 158cm
iie. Ikihelmi
YLA2, SLA-II, KRJ-II, KERJ-II
sh, rt, 150cm
ie. VIR MVA Ch Platinamuru KISS
YLA2, KTK-II
sh, rt, 156cm
iei. VIR MVA Ch Koskenkorva
YLA2, KTK-II, SLA-I
sh, vkk, 154cm
iee. Metsänneito TK
YLA2
sh, vkk, 159cm
e. Hunajaruoto
YLA2, KTK-II, ERJ-I, KERJ-I
sph, tprt, 138cm
ei. Kalavaras
YLA1, SLA-I, ERJ-II, KERJ-II, SV-I
sh, prn, 156cm
eii. Konniainen
YLA2
sh, rt, 162cm
eie. Katiska eli Katiska
YLA2, SLA-I*, ERJ-I
sh, klm, 160cm
ee. VIR MVA Ch Hunajapyrstö
KTK-II
sph, trt, 139cm
eei. Hyytävä
KTK-III
sph, m, 135cm
eee. VIR MVA Ch Alaina
KTK-II
sph, hprn, 140cm

Jälkeläiset

s. 10.04.2015 sh-t. Luurankovilja, e. Tuonenvihne, om. dookie (VRL-04373)
s. 14.02.2016 sh-o. Mieliruletti, e. Mustamieli, om. VRL-11124
s. 02.01.2017 sph-t. Pilvinaaraaja, e. Kahveennaaraaja, om. Sippe (VRL-13703)
s. 13.01.2017 sh-t. Verjhorha, e. Verjrunoi, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 44 sijoitusta joista 8 voittoaKERJ - 42 sijoitusta joista 8 voittoa
15.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 1/30
16.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 2/30
17.05.2015 Moondance 110cm 2/40
18.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 3/30
19.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 2/30
20.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 5/30
20.05.2015 Moondance 110cm 1/40
21.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 4/30
22.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 3/30
24.05.2015 Maanan Suomenhevoset 110cm 2/30
22.05.2015 Marshmallow Miniatures 110cm 2/30
24.05.2015 Joogin Suomalaiset 110cm 3/30
27.05.2015 Solo 110cm 1/30
27.05.2015 Marshmallow Miniatures 110cm 2/30
29.05.2015 Joogin Suomalaiset 110cm 3/30
11.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 1/30
12.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 3/30
12.06.2015 Moondance 110cm 2/40
13.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 5/30
15.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 4/30
15.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 4/30
18.06.2015 Moondance 110cm 2/40
19.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 4/30
20.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 1/30
23.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 3/30
24.06.2015 Kuuralehdon Hevostila 110cm 4/30
06.07.2015 Haavelaakso 110cm 1/30
08.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 1/29
09.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 3/29
09.07.2015 Vennamo 110cm 2/30
10.07.2015 Vennamo 110cm 2/30
10.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 3/29
13.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset 110cm 5/29
15.07.2015 Aittohaara 110cm 6/46
17.07.2015 Aittohaara 110cm 6/46
17.07.2015 Vennamo 110cm 4/30
18.07.2015 Vennamo 110cm 2/30
19.07.2015 Aittohaara 110cm 2/46
06.08.2015 Kuuralehdon hevostila 110cm 5/40
09.08.2015 Kuuralehdon hevostila 110cm 4/40
09.08.2015 Kuuralehdon hevostila 110cm 4/40
12.08.2015 Kuuralehdon hevostila 110cm 5/40
13.08.2015 Kuuralehdon hevostila 110cm 5/40
20.08.2015 Kuuralehdon hevostila 110cm 1/40
31.05.2015 Pirunportti CIC1 6/40
01.05.2015 Pirunportti CIC1 4/40
26.05.2015 Rohkelikko CIC1 3/30
25.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 3/30
26.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 2/30
29.06.2015 Muiston Suomenhevoset CIC1 1/30
29.06.2015 Whispering Heaven CIC1 4/29
12.07.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 4/40
31.07.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 4/28
01.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 3/30
02.08.2015 Brentwood Warmbloods CIC1 2/52
03.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 3/30
04.08.2015 Brentwood Warmbloods CIC1 1/52
04.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 4/30
04.08.2015 Rohkelikko CIC1 2/30
05.08.2015 Whispering Heaven CIC1 1/22
05.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 1/18
06.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 3/18
07.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 1/18
08.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 4/30
10.08.2015 Rohkelikko CIC1 2/30
11.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 3/30
12.08.2015 Kadotetut Suomenhevoset CIC1 2/18
15.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 1/30
16.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 3/30
18.08.2015 KK Force CIC1 3/27
20.08.2015 KK Force CIC1 5/27
21.08.2015 Prime Sporthorses CIC1 5/30
26.08.2015 Mörkövaara CIC1 6/40
27.08.2015 Holmberg CIC1 1/30
10.09.2015 Mörkövaara CIC1 2/40
13.09.2015 Mörkövaara CIC1 3/40
15.09.2015 Kuuralehdon hevostila CIC1 3/40
21.09.2015 Vennamo CIC1 4/30
04.10.2015 Rohkelikko CIC1 2/21
05.10.2015 Rohkelikko CIC1 4/21
06.10.2015 Rohkelikko CIC1 4/21
07.10.2015 Rohkelikko CIC1 4/21
24.10.2015 Mörkövaara CIC1 1/30
28.10.2015 Mörkövaara CIC1 2/30
29.10.2015 Mörkövaara CIC1 5/30
30.10.2015 Mörkövaara CIC1 3/30
VSR - 2 sijoitusta joista 0 voittoa & tarinakisat
30.11.2016 Hortensian Suomenhevoset VSR Cup CIC1 5/61
30.06.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 3/65

01.04.2017 Stall Sjöholma he C 2/5 tarinakisat

Valmennukset

01.10.2016 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Kouluvalmennukseen saapuivat tänään parivaljakko Luurankopokeri eli Pimu ja Lissu sekä Hevimiesystävä eli Hemppa ja Narri. Orit olivat kuin vastakohtia toisilleen: Pimu musta ja kuriton, Hemppa vaalea ja kuuliainen. Tarkoituksena oli tehdä tänään vastalaukkaa kummankin omalla tasolla.
Verryttelyssä Pimu osoitti kyllä kaikin tavoin, että on tullut syksy ja ilmat ovat viilenneet. Orilla oli varsinkin alkuverryttelyssä erittäin paljon pöllöilyenergiaa ja se sai riekkumisellaan Lissun jopa tipahtamaan - onneksi kuitenkin ihan hallitusti kuperkeikalla jaloilleen eikä mitään pahempaa sattunut. Pimun kanssa tehtiin alkuverryttelyssä paljon kontrolliharjoituksia: siirtymiä, pysähdyksiä ja ylipäätään ori pidettiin koko ajan töissä, ettei sen omille ajatuksille olisi liikaa tilaa.
Laukkatyöskentely aloitettiin ihan helpoilla loivilla kiemuraurilla. Pimu piti itseään erinomaisena tarjotessaan vastalaukan sijaan erittäin tyylikkäitä ja lennokkaita laukanvaihtoja! Paha sitä on lähteä torumaan, kun muuten vaikeasti ratsastettava hevonen tekee jotain niin hienosti. Arvatenkaan vaihdot ei tapahdu niin helposti, jos niitä haluaisi tehdä. Siirryimme tekemään vastalaukkaa ihan vain uralla, alkuun pelkästään pitkillä sivuilla, mutta nopeasti päästiin tekemään laukkaa ihan ovaalin mallisella uralla ja lopulta ympyrällä. Välillä Pimu tarjosi edelleen laukanvaihtoa, mutta vähenevissä määrin. Se tuntui viihtyvän laukkatehtävissä ja oli kuitenkin paremmin hallittavissa kuin alkuverkan aikana. Vähän paremmin ori olisi saanut kantaa itsensä, mutta kaiken kaikkiaan ratsukko teki erittäin hyvin töitä, vaikka alussa tilanne näytti aika pahalta!

14.10.2016 Maastoestevalmennus, valmensi Lea H.

Tänään suunnattiin maastoesteradalle Pimun kanssa ratsastajineen aloittamaan valmennusta. Susirajan maastoesterata oli hyvin laaja ja esteitä löytyi monesta laidasta, joten annoin ratsukon suorittaa itsenäisen alkuverryttelyn käydessäni etsimässä valmennukseen sopivia esteitä. Silmäkulmastani seurailin ratsukon menoa: ratsastaja sai kieli keskellä suuta tapella orinsa kanssa yhteisymmärryksestä.

Paikoitettuani muutaman hyvän esteen, pyysin ratsukkoa ottamaan hyvän laukan ja hyppäämään pienehkön tukkiesteen pari kertaa molemmista suunnista. Pimu näytti – ainakin hetkellisesti – hieman piristyvän hyppäämisestä ja toimi ihan kivasti ratsastajansa ohjeiden mukaisesti. Siirryimme niittyaukion porrasesteelle; ratsukko sai tulla kaksi porrasta ylös ja pienen mäen päällä hypätä risuesteen, joka oli jo vähän korkeampi. Pimu epäröi aluksi portailla, ja vaadittiin muutama yritys, että ratsastaja sai sen suostuteltua kiipeämään ne ylös. Risueste onnistui jo ensimmäisellä kerralla, tosin tie oli aika kiemurainen. Muutaman toiston jälkeen siirryimme pienen matkan päähän metsäpolulla olevalle kolmen esteen linjalle.

Metsäpolun esteet alkoivat hipoa jo Pimun kapasiteetin ylärajoja, ja sille iskikin epävarmuus. Monta kertaa jouduin pyytämään ratsukkoa tulemaan linjalle uudestaan, ja olin jo repiä hiuksia irti päästä, kun ori ei millään suostunut hyppäämään. Tehokeinoksi otettiin raippa, ja kävelin itse perässä hätistelemässä oria taputtamalla. Nyt ori loikkasi jänisloikalla esteen yli, ja ratsastajan hirveän kannustamisen ja yritysten pitää tiet suorina ansiosta ratsukko selvisi kolmannenkin esteen yli. Muutama kerta vielä molempiin suuntiin, ja Pimukin hyppäsi ongelmitta – näytti ehkä jopa salaa nauttivan hommasta

21.10.2016 Maastoestevalmennus, valmensi VP

Mustan orin verrytellessä maastoestevalmennusta varten en voinut kuin nojata maneesin seiniä vasten. Olin aina ihaillut Susirajan lihaksikkaita, hyväkuntoisia ja upeita suomenhevosia, mutta nyt valmennettavakseni oli saapunut erityisen upea suomenhevosori. "Ennen kuin aloitetaan hyppääminen, tee vielä laukassa selkeämpiä temponmuutoksia niin, että saat sellaisen fiiliksen että kootussa laukassa voisit kääntää sitä vaikka pennin päällä ja huolehdi, että se lähtee pienestä pohjeavusta sähäkästi eteenpäin. Varsinkin nyt kun hypätään kiinteitä esteitä ensi kertaa tälle kaudelle sisätiloissa, sun on huolehdittava että sulla on hevonen sataprosenttisesti apujen välissä" neuvoin ratsastajaa, joka tuntui olevan tekemistä vailla.

Varsinainen hyppääminen aloitettiin tukki - tukki linjalla, joka oli sijoitettu maneesin toiselle pitkälle sivulle suoralle linjalle. Halusin ratsukon hyppäävän esteet sujuvassa ratalaukassa hallin tilat huomioiden - ihan normaalia maastoestelaukkaa ei siis voisi edetä, mutta normaalia rataestelaukkaa reippaampaa tempoa kuitenkin. Pimu eteni ratsastajansa alla kevyen ja helpon tuntuisesti, joten lähdimme tekemään pientä laukan säätelyä tukkiesteiden parissa ennen muille esteille siirtymistä. Laukkaa edelleen hiotessa korostin takajalkojen aktiivisuuden tärkeyttä, jonka myötä saimme hypyistä yhä terävämpiä. Kävimme maastoesteet yksitellen läpi, jonka jälkeen tulimme muutamia erilaisia ratoja. Vaikeimpana kohtana radoissa oli yhteneväinen kokonaisuus, joka sisälsi kaarevalla uralla kaksi mökkiestettä maksimikorkeudessaan, kaarteen toiseen suuntaan, kulmaesteen, mustan sianselän sekä suhteutetun estevälin suurelle tukkiokserille, jonka toisessa reunassa oli valtava puuveistos. Mökkiesteet sujuivat melko helposti, sillä Pimu oli hyvin ratsastajansa apujen välissä ja hyvän säätelykyvyn omaava ori löysi helposti optimaaliset ponnistuspaikat esteille. Kulmaeste oli kuitenkin hankala ja ori ajautui kerta toisensa jälkeen kulman väärään päähän, jolloin hevonen joutui tekemään maksimaalisen suorituksen esteestä selviytyäkseen. Sianselkä oli orille helppo este, mutta tukkiokserilla oleva puuveistos sai orin ajautumaan aivan esteen toiseen kulmaan. Koska treenikausi on parhaimmillaan ja kisat pitkälti selätetty tälle kaudelle, autoin ratsukkoa asettamalla kulma- ja puuveistosesteelle maapuomeista johteet, jotka ajoivat ratsukon väkisinkin oikeaan paikkaan. Johteiden avulla saimme koko ratsukon rentoutumaan ja kappas vain, muutaman onnistumisen jälkeen johteet voitiin ottaa hyvin mielin pois eikä ratsukko enää ajautunut esteen toiseen laitaan.

02.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Sippe

Saavuin Susirajaan varhain aamupäivällä valmentamaan Narria ja hänen komeaa, mustaa suomenhevosoriaan Luurankopokeria. Päivä oli kylmä ja kirkas, ja pehmeä lumi tuntui mukavalta jalkojen alla kävellessäni kohti tallirakennusta. Vedin oven auki, ja lähes heti huomasin käytävällä Pimua varustavan Narrin, joka parhaillaan kiristi satulavyötä hiljalleen. Tervehdin molempia, ja kohta pääsimmekin jo lähtemään kentälle.

Narrin päästyä vihdoin satulaan (Pimu oli pyörinyt ja hyppinyt niin, että satulaan nouseminen ei meinannut onnistua millään), ratsukko lähti kävelemään uralle. Tai “kävelemään”. Pimu tikutti pää korkeuksissa menemään, ja kaarteissa peitsasi. Kierroksen jälkeen käskin Narrin ja Pimun välittömästi keskiympyrälle. Narrin tuli rauhoittaa oma istuntansa ja pidemmällä ohjalla ratsastaa Pimua rennoksi. Ratsastajan ei kuitenkaan tullut pelkästään pidättää hevosta, vaan myös eteen pyytäminen oli tärkeää. Jonkin ajan kuluttua Pimun käynti alkoi rauhoittua ja pidentyä, ja sen pää alkoi pikkuhiljaa laskeutua alemmas. Kehuin ratsukkoa kovasti, sillä jo tässä vaiheessa yhteistyö näytti aivan eriltä kuin alkutunnista.

Kohta alettiin ottaa ravia. Tänään keskityttäisiin perusjuttuihin, joten laitoin Narrin ja Pimun ravailemaan kolmella suurella ympyrällä, eli lumiukon muodossa. Aluksi Pimu meinasi taas alkaa tikuttaa ja jännittyä, joten otin ratsukon hetkeksi pelkästään keskimmäiselle ympyrälle. Kohta ori jo rentoutui, ja ratsukko saattoi jatkaa kaikilla ympyröillä. Loppuvalmennuksessa tehtävää tultiin vielä laukassa. Laukassa Pimu liikkui jo todella hyvin, joten saatoin päästää sen ja ratsastajansa loppuverkkailemaan.

14.01.2017 Estevalmennus, valmensi Satu

Komea musta ori nosti laukalle ratsastajansa pyynnöstä. Ratsukko oli verrytellyt vasta alun, mutta päätti jatkaa työstämistä vahvimmissa askellajissa eli tässä tapauksessa laukassa. Pimu-ori (kyllä, se on ori) ratsastajansa Narrin kanssa ryhtyi myös pian ylittelemään muutamia yksittäisiä puomeja sekä seuraavaksi pikkuristikoita.
Tänään treenaisimme ratoja. Vaikka ori onkin jo vanha konkari, ei treeni koskaan tee pahaa kenellekään. Narri oli saanut hyvin orinsa kuulolle ja meno näyttikin pehmeältä sekä sulavalta jo tässä vaiheessa. Ensimmäiset hypyt yksittäisillä eivät tuottaneet ongelmia, mutta päästyämme käsiksi itse päivän aiheeseen, alkoi kummallinen kieltely orin toimesta. Ratsastaja pysyi (vielä) hyvin kyydissä, ja huomasimmekin Pimun tekevän sen ihan tahallaan... Narri käski mustaa tomerasti eteenpäin, mutta okserille tultaessa Pimu veti totaalisesti liinat kiinni juuri ennen hyppyä, vaikka olikin ensin niin menossa. Tätä emme aavistaneet - onneksi kummallekaan ei käynyt pahemmin! Orhia lähinnä huvitti, mutta sai kuulla tupenrapinat ratsastajaltaan tämän päästyä takaisin kyytiin. Pölö poni!
Kun oli suoritetty läpikotainen kurinpalautus, ryhdyttiin hommiin puhtaalta pöydältä. Tässä vaiheessa oli jo niin orin kuin Narrinkin posket niin punaisina sekä hiestä märkiä, että päätimme tyytyä yhteenkin sujuvaan rataan. Pimun ilmeestä näki asioiden menneen perille. Kerran se vielä lähti haahuilemaan pitkässä lähestymisessä, mutta Narri piti pohkeet kiinni ja pään kylmänä. Lopulta pääsimme verryttelemään hyvän suorituksen jälkeen. Pimu oli aivan märkä päästä kavioihin, ja ratsukko ravailikin pitkän aikaa pidemmällä ohjalla. Aivan tyytyväisiä en voisi sanoa olleemme valmennuksen jälkeen, mutta tästähän työnteossa on kyse - ei aina voi suoriutua 100% virheettömästi!

15.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Satu

En lainkaan tiennyt, mitä odottaa kävellessäni tutulle Susirajan kentälle kylmänä sunnuntaiaamuna. Aiemmin hölmöillyt Pimu oli valmennusvuorossa jälleen, mutta tänään kouluratsastuksen merkeissä. Narri oli ehtinyt taas sopivasti verkata tätä hätähousua, joten pääsimme aloittamaan heti. Pirtsakka keli toi jo valmiiksi energiseen oriin hieman lisäboostia, ja Narrilla olikin täystyö saada se kuulolle.
Pohkeenväistöissä orilla jäi herkästi takaosa jälkeen ja kun haimme pientä poikitusta pitkällä sivulla, vauhti vei Pimun lähes seinille. Tästä lähtikin ainainen pohjeapujen ja käden työstö, johon kulutimmekin koko tunnin ratsukon kanssa. Laukkaa ottivat keskiympyrällä molemmissa suunnissa monen monta kierrosta, ja kaiken maailman taivuttelujen ja siirtymisien jälkeen kokeilimme poikitusta uudelleen - no johan alkoi näyttää fiksulta! Narri alkoi löytää nappuloita jälleen ja ori tulla kuulolle. Tähän oli hyvä lopettaa, tällä kertaa varsin positiivisin miettein.

14.02.2017 Estevalmennus, valmensi Helka J.

En tiennyt, mihin minun olisi edes pitänyt varautua, mutta tätä en ainakaan osannut odottaa. Tallille saapuessani minua tervehdittiin jo sanoin ”onnea” ja ”tervemenoa”. Jännityksen siivittämänä kävelin kentälle Lissun ja tumman Pimun kanssa ja jo siinä matkalla huomasin mistä oli kyse. Pimu ei suostunut tulemaan kentän portista läpi, sillä Lissu erehtyi nykäisemään sitä ohjista liian lujaa – eikä hän edes ronskisti oriita komentanut. Jouduimme melkein paimentamaan ratsun kentälle, ja kun sinne päästiin, oli pakko aloittaa ennen kuin Pimu päättäisi lähteä omille teilleen. Alkuverryttelyissä Lissulla oli ongelmia tahdittaa askellajeja hyvin, sillä Pimu oli koko ajan liian vauhdikkaalla päällä. Ensimmäistä kertaa näin Lissun hermostuvan hieman, enkä vieläkään ollut varma mitä ajatella. Jouduin ottaa itseäni niskasta kiinni ja komensin Lissua vain jatkamaan ratsastamista. Pitkän ajan kuluttua Pimu oli Lissulla sen verran hallinnassa, että sen uskalsi päästää esteelle. Olin kasannut vain muutaman esteen sarjan hallintaa varten, ja jo ensimmäisellä hypyllä meinasi Lissulla mennä hermot kokonaan. Pimu otti kierroksia siitä ja kaikki oli melkeinpä kaaosta, mutta Lissu veti syvään henkeä ja otti uudestaan. Pimu sinkaisi laukannostosta eteenpäin ja Lissu horjahti selässä, mutta muutaman toiston jälkeen hän pysyi jo hypyssä mukana. Ratsukon suurin ongelma oli Pimun hallitsemattomuus, mutta teimme läpimurron huomatessamme, että ori rauhoittui jonkun verran, kun sillä ratsasti muutaman suuren voltin ennen varsinaista hyppyä. Se ponnisti kumminkin liian innoissaan ja liian edestä, mutta suunnanvaihdon jälkeen ori alkoi jopa väsähtää ja välikäyntien takia se rupesi hyppäämään hieman siistimmin. Metristen esteiden ylitys Pimun vauhdilla sai minut sulkemaan silmäni välissä, mutta tällä(kin) kertaa ratsukko selvisi pudottamatta yhtäkään puomia taikka ratsastajaa – on sekin kai jo jotain positiivista!

Lue päiväkirjaa