06.11.2020 Rakas, rakas Taavettini pärjäsi pitkään harmaantuvine karvoineen ja jäykistyvine nivelineen. Niin kauan kuin se jaksoi syödä heinää ja tulla iloisesti portille vastaan se oli oma Haaveeni. Kun ensimmäiset väsymyksen merkit ilmestyivät, päästin Taavetin pois ennen kuin elämänilo olisi kadonnut sen pirteistä silmistä.
15.02.2014 Pikku-Taavetti pyöriskeli kantakirjauksen lisäksi toisissakin suomenhevosyhdistyksen kinkereissä. Hieno pieneni kävi myös suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa ja sai sieltä arvion SV-I. Pisteitä kertyi 48 ja Taavetti oli tilaisuuden paras kolmivuotias!
15.02.2014 Taavetti osallistui suomenhevosorien kantakirjaustilaisuuteen ja käyttäytyi moitteetta. Komea musta rakkauspakkaukseni sai odotetusti R-suunnalta palkinnon KTK-II pistein 73.
Kaunis, hyvässä lihaskunnossa oleva ratsu. Kaunis pää. Leveä kaula ja sen liittymät runkoon ja päähän. Hyvä ylälinja, joskin hieman painunut selkä. Sapelisuutta etujaloissa, täyttyneet kintereet.
Joulukuussa 2014 anottiin Taavetille näyttelymenestyksen perusteella arvonimeä. Se myös myönnettiin ja nyt olen kovin ylpeä pikku Champion-oristani!
15.03.2015 pääsi Taavetti näyttämään osaamistaan kenttäratsastusjaoksen laatuarvostelutuomareille. Koko päivän moitteettomasti käyttäytynyt musta nallekarhuni raapikin pisteitä kasaan 107,5 ja se taas oikeutti orin palkintoon KERJ-I eli odotettuun tulokseen! Taavetti sai rutkasti kehuja ja rutkasti porkkanoita palkkioksi.
30.04.2015 tuli eteen Taavetin viimeinen lajilaatuarvostelu. Esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun kuljetettu pikku hurmuripoikani sai tuomareilta 94,75 pistettä ja palkinnon ERJ-II johon olin täysin tyytyväinen. Pikku Haavepoju sai paljon, paljon kehuja ja porkkanoita palkkioksi!
20.04.2017 Taavetti pääsi viimeinkin suomenhevosten laatuarvosteluun. Tuomarit selvästi tykkäsivät ihanasta oristani yhtä paljon kuin minä, sillä pisteitä kertyi 107 ja pikkuhurmurini sai palkinnon SLA-I* - vautsi! Vaikka vähän tähteä lähdimme tavoittelemaan, en olisi voinut olla ylpeämpi!
Marraskuussa 2020 anoin pienelle, hienolle rakkaalleni VIR MVA -arvonimen sen rimpsua koristamaan. Kun myöntyvä vastaus tuli, juhlimme takkaan Taavettini kanssa syömällä porkkanakakkua.
Ottaisin minä Mörri-Möykyn jos vain kiinni saisin.
Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa
niin oravan pesästä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää
Jostain syystä Lissun omistaman Mitran vuoksi halusin mahdottomasti taikakuulaisen suomenhevosen. Olin ihaillut Taikakuun Hajamieltä ennenkin ja koska halusin myös Susirajan Misääristä varsan, sain tästä täydellisen tekosyyn hankkia molemmista hevosista taikakuulaisen varsan. Otin siis ensi tilassa alhippaan yhteyttä ja ehdotin Hajamielen astuttamista Missillä. Tämä onneksi kelpasi hyvin ja lyhyen lemmenloman, sekä ultran jälkeen alkoi hirvittävä jännääminen, millainen varsa sieltä tulisikaan ja koska se tulisi.
Taavetin ajoitus ei olisi voinut olla parempi! Minun oma pieni syntymäpäivälahjani, toivoin Missin varsasta ruunikkoa tai mustaa pikkuista ja sellainenhan sieltä tuli. Sukupuolella ei minulle ollut väliä, joten oli kuin syntymäpäivän lisäksi olisi ollut samaan aikaan joulu, uusivuosi, pääsiäinen, vappu ja juhannus. Tietyistä syistä halusin välttämättä nimetä orin Taavetiksi ja onneksi kasvattajallakaan ei ollut mitään nimeä vastaan. Niinpä mahdottoman suloisesta pikkuorista tuli Taikakuun Taavetti ja alkoi odotus, koska oripojan saisi kotiin. Kun Haave vihdoin saapui, siitä oli kasvattanut hieno, joskin toki edelleen melko pikkuinen ja nuori varsanpuolikas, jonka tavoille opettaminen oli varsin helppoa.
Kilttiluontoisen orin kanssa eläminen ei ehkä ole aina niin haavetta, sillä Taavetissa on omat haasteensa eikä se ole mikään automaattinen hevonen. Joka tapauksessa kaikkien persenaamojeni seurassa Haave on niin kiltti ja kultainen, etteivät sen tuomat haasteet tee mitään muuta kuin sen, että Taavetti pysyy hurmaavuudestaan huolimatta aina mielenkiintoisena.
Tässä tulee hirmuinen rölli.
Taavetti, Taavetti, Taavetti... Tai lyhyemmin vain Haave on mahdottoman sympaattinen ja rakastettava oripoika, jonka lupsakan ulkomuodon ja olemuksen ei kannata antaa hämätä liiaksi. Niin kultainen hevonen kuin Haave onkin, se on joka tapauksessa kilparatsuksi hankittu ori ja se kyllä tuo sen esille mikäli on tarvetta. Suomenhevonen on mahdottoman polleaa poikaa aina tammojen läheisyydessä, mutta se on pörhäkkääkin niin mahdottoman suloisella, omalla sympaattisella tyylillään ja vaikeaa aina ottaa vakavasti. Vaikka Haaveen pörhistelyt tuleekin ottaa vakavasti, kyllä se tilaisuuden saadessaan kipittää kovaa vauhtia liehakoimaan tammoja. Vaikka Taavetti onkin mahdollisimman suloinen tapaus, sillä on kuitenkin omat pahat tapansa. Muunmuassa se, että joka ikinen loimi pitää syödä sekä kavereiden, että itsensä päältä. Omistaja repii joka vuosi hiuksia päästään kun ensin loimia saa olla paikkaamassa ja sen jälkeen ostamassa uusia. Myös riimut kelpaavat ja kaikenlaiset muut hajotettavat tavarat, etenkään vähän hintavammat. Huolimatta kaikesta siitä rahanmenosta Taavetin varusteiden suhteen suomenhevosta on mahdotonta olla rakastamatta.
Rati riti ralla. Mitä teki halla?
Hoidokkina Taavetti saattaa olla taas suloisinta vähään aikaan. Se on sympaattinen halikaveri, hieman itseensä vetäytyvä ja sulkeutunut hevonen kenties, mutta joka tapauksessa söpö kuin mikä. Ori ei koskaan näyki, pure eikä edes luimi tai nosta jalkaansa vaan seisoskelee kiltisti paikallaan hoidettaessa ja on kiinnostunut tallin tapahtumista. Haave meinaa olla tosiaan aavistuksen sulkeutunut hevonen, se ei juuri vieraisiin ota hoitotoimenpiteissä kontaktia, mutta tutummille tapauksille, jotka säännöllisesti Taavetin kanssa puuhailevat se on seurallinen ja huomionkipeä kaveri, jonka mielestä rapsutukset ovat parasta antia maailmassa. Haave ei hermostu juuri mistään, se ei erityisemmin pidä siitä, että mahaa tai takajalkojen väliä harjaillaan tai räpellellään, mutta silloinkin ori korkeintaan vaihtaa asentoa ja ravistelee päätään tyytymättömästi. Taavettia voi huoletta puunata ja paijata niin paljon kuin mieli tekee ja hevonen vain nauttii. Suomenhevonen on niin huomionkipeä ja rakastava olento, että se on välillä jopa tiellä. Vieras saa kyllä hoidettua ja varustettua Taavetin ripeästi ja ilman rakastavan turvan tielletulemista, sillä hevonen ei juuri ota kontaktia, mutta tuttujen kanssa... Haaveen turpa on lempeästi tielläsi, kun koetat satuloida sitä, se koettaa syödä suojat parhaansa mukaan eikä suitsimisesta meinaa tulla mitään, kun kuolainten sijaan kaikki remmit ovat orin suussa.
Kaikesta sympaattisuudestaan huolimatta Taavettia on syytä taluttaa ketju leuan alla, se joka tapauksessa on ori ja haluaa mennä pörhistelemään tammoille. Etenkin keväällä saa hevosen kanssa olla hieman tarkempana, syystalven Haavetta voi melko huoletta talutella perässään kuin koiranpentua, kunhan muistaa pysyä tarvittaessa tarkkana. Mutta sen sijaan kiimojen aikaan saa oria oikeasti taluttaa ja pidellä, sillä Taavetti pörhistelee, huutelee ja kukkoilee muille oreille. Komentaminen harvemmin menee perille asti, orin kanssa pitää vain pysyä jämäkkänä ja tehdä, kuten on aikonut tehdä. Kyllä se hevonen sieltä perästä tulee, aikanaan. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat poikkeuksetta Haavetta poikkeuksellisen fiksuksi oriksi, sillä se on hyvä käsitellä ja hoitaa eikä se sano oikein mihinkään juuta tai jaata.
Taavetti kävelee koppiin kuin vanha tekijä. Se ei järin nauti yksin matkustamisesta, vaikka ei sen pahemmin siitä stressaakaan. Yksinään ori vain kolistelee jonkin verran ja saattaa silloin tällöin esittää äänekkään vastalauseen, mutta riehumaan se ei rupea. Kaverin kanssa Haave sen sijaan matkustaa rauhallisesti, eikä sillä ole kopistakaan kiire ulos. Reippaasti se toki astelee myös pois kopista, mutta koskaan ei tarvitse pelätä Taavetin ryskäävän tai hyppäävän ulos.
Ahkerasti työssään aina ahertaa.
Pääasiassa hieman laiskanpulskean oloinen Haave ei ole mikään säpäkkä, kuumuva ratsu vaan ehta eteenpäin puksuttava jannu, jonka selässä tuntee olonsa turvalliseksi kuka tahansa. Orista löytyisi kyllä liikettä, osaamista ja kapasiteettia, mutta se ei vain tule aina ihan esille. Haave on hieman hitaasti syttyvää mallia, sitä on vaikeaa saada innostumaan, mutta syttyessään ori onkin sitten kahta parempi. Taavetin sytyttäminen ei ole mikään läpihuutojuttu, eikä sitä edes joka treenissä tapahdu. Kun on kuitenkin kyse kilparatsusta, pahimmillaan Haave vain puksuttelee eteenpäin uraa pitkin tuijotellen taivasta, eikä varmasti kuuntele mitä ratsastaja sanoo. Parhaimmillaan orista saa kuitenkin esille hyvää liikettä, suorituskykyä ja herkkyyttä. Tätä varten hevonen pitää saada kiinnostumaan siitä, mitä on tarkoituksena tehdä ja toisekseen se vaatii ratsastajaltaan paljon. Taavetti on siinä suhteessa tullut isäänsä, että vaatii ratsastajaltaan pilkuntarkkaa, suorastaan neuroottista apujen käyttöä. Ori ei hermostu eikä vedä hernettä nokkaan siitäkään, etteivät avut ole aivan kohdallaan, mutta sen kanssa on turha odottaa tulosta millään puolivaloisella sinne päin ratsastamisella. Se, että Taavetti on miellyttämisenhaluinen kaveri ei tarkoita, että se toimisi automaattisesti eikä se, että se on herkkä ratsu todellakaan ole synonyymi ajatuksen voimalla toimivalle hevoselle, ehei. Ratsastajalta vaaditaan jatkuvaa läsnäoloa, jatkuvaa ratsastamista ja työntekoa. Mikäli Taavetin selkään unohtuu vain matkustelemaan voi olla varma, että orilta loppuu kaikki kiinnostus ja se alkaa taas vain köpötellä pitkin kaviouraa ajatellen samalla, miten hyvältä heinä maistuisi.
Taavetin leipälaji ovat esteet ja kenttäratsastus. Koulupuolella se on hieman vaatimaton, toki se sitäkin osaa, kun kenttäpuolella on pakko osata, mutta täysipäiväistä kouluratsua ei orista saisi. Haave on hieman turhan taipuvainen vaatimaan täysin neuroottista ratsastusta kouluradalla, jotta se saisi joka kerta koulupuolella erinomaista tulosta aikaan. Pääasiassa se puksuttelee omaa tahtiaan menemään. Esteillä sen sijaan Taavetti osaa syttyä ihan kunnolla ja sillä onkin hyvä tekniikka ja ponnua persauksissa. Ori ei yleensä anna juuri virheitä anteeksi, mutta suorittaa kyllä vaikka avut eivät olisi täysin täsmälliset, vaan eron kyllä huomaa. Haave on ideaalitapauksessa hyvälaukkainen ja -hyppyinen otus, sen laukka on melko matalaa ja pitkää ja vaatii etenkin lyhyemmillä radoilla ja teillä paljon työtä, jotta sen saisi lyhennettyä. Maastossa Haave antaa anteeksi enemmän, se nauttii pelloilla ja metsissä rymyämisestä ja innostuu huomattavasti helpommin kuin muualla. Se saattaa liioitella ilmavaran kanssa maastoesteillä ja hypätä isommin kuin olisi tarvis, mutta Taavettia hieman toppuuttelemalla moinenkin loppuu. Suomenhevosen selässä ei silti voi ikinään matkustaa, jotta siitä jotain saisi irti vaan se vaatii työtä lajissa kuin lajissa.
Pannaan hyrskyn myrskyn.
Haave vaatii myös kisoissa sopivasti herättelyä ja innostusta, jotta siitä saisi mitään suoritusta irti. Ori kyllä intoutuu traikusta purkaessa, sillä ympärillä on ihmisiä, muita hevosia ja kaikenlaista häslinkiä, joka kiinnostaa suomenhevosta kovasti. Varustaessa ja käsihevosalueella Taavetti on varsin hyväkäytöksinen, mutta sitä kannattaa pitää tarkasti silmällä, jotta hevonen ei yhtäkkiä olekaan flirttaamassa viereisen trailerin viehättävälle tammaneidille. Käsihevosalueellakin Taavettia pitää ihan oikeasti talutella, ei vain raahata perässä sillä muuten sympaattisuuden perikuva kiskaisee veikeästi narun irti ja lähtee pukkilaukalla ympäri kilpailualuetta, sillä se kerää kierroksia kisoissa melko paljon. Verkkaillessa täytyy kuitenkin Taavetin kierrokset, energisyys ja innostus saada kanavoitua itse suoritusta kohtaan, muuten sillä on vain omaa kivaa puhistessa ympäri verkkakenttää ja esittäessä kaikille, miten soma on. Ori ei ratsastaja selässään vetele pukkilaukkaa ympäri verkka-aluetta, mutta kyllä se hyvin tehokkaasti juoksee pitkänä, suomenhevosmaisen etupainoisena makkarana ja huutelee menemään. Haaveen energia pitää kanavoida ratsastajaan, niin hyvä tulee. Verryttely pitää pitää tarpeeksi lyhyenä, jotta hevonen ei ehdi kyllästyä saman hinkkaamiseen ennen suoritusta, mutta juosten ei saa kusta tai ei saa Taavettia millään tavalla keskittymään suoritukseensa.
Taavetti voi ihan hyvin vetää koko suorituksen läskiksi, juosta altasi pois ja seisahtua aidan eteen yleisön luokse pörhistelemään ja puhisemaan. Se harvemmin tarkoituksella heittää ratsastajaa selästään, mutta on sekin nähty, että Haave on kesken kaiken todennut asian X olevan mielenkiintoisempi kuin seuraava este, vetänyt täydestä vauhdista uukkarin ja ratsastajaparka on jatkanut matkaansa kohti estettä hevosen kipittäessä aivan toiseen suuntaan. Keskittyessään ori tekee miltei neuroottista jälkeä, se inhoaa tehdä virheitä ja jos ratsastaja vain pysyy apujensa kanssa tarpeeksi tarkkana, Haave ei todellakaan tee virheitä. Maastossa Taavetti on parhaimmillaan, sillä siellä ei ole niin montaa keskittymistä häikkäävää asiaa kuten mainoksia, niin paljoa yleisöä, verryttelyaluetta tai valmistautuvia hevosia.
Pyysi mukanaan tulemaan pappilaan.
i. Misääri ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, ERJ I, SV-I sh, rn, 155cm
ii. Tiilikan Patajätkä ✝ YLA3, SLA-I, KRJ-II, ERJ III, SV-II sh, klm, 153cm
iii. Ch Pormestari ✝ YLA2, KTK-III, KRJ-II sh, m, 158cm
Taavetin kanssa kilpaillaan pääasiassa este- ja kenttäratsastuksessa, satunnaiset koulustartit ovat satunnaisia. Tässä vain sijoitukset lukuunottamatta tarinakisoja (tarinat löytyvät päiväkirjasta, joka on sivun alalaidassa), joiden sijoitukset kursivoituna, voitot lihavoituna.
Muut lajit
30.06.2014 Konkkaronkka noviisi yhdistetty 16/28 tarinaluokka
31.12.2014 Konkkaronkka noviisi yhdistetty 15/37 tarinaluokka
31.10.2015 Wyat Shetlands noviisi yhdistetty 1/2tarinaluokka
30.12.2015 KK Bailador CIC1 4/7 tarinaluokka
20.11.2016 Kuuramaan hevostalli he A 6/6 tarinaluokka
27.03.2017 Adina 100cm 1/4tarinaluokka
Enkä pelkää ollenkaan.
Taavetti valmentautuu pääasiassa esteiden ja maastoesteiden parissa, mutta myös muissa lajeissa.
Valmennukset:
11.03.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Pöpi.
Olin varsin yllättynyt kun erikoisista hevosistaan tunnettu narri talutti valmennuskentälle varsin järkevän näköisen suomenhevosherran. En voinut kuitenkaan lakata olemasta varuillani, olihan naisella ollut aiemminkin normaalin näköisiä suokkeja jotka sitten myöhemmin paljastuivat täysiksi taulapäiksi. Niin ei kuitenkaan käynyt tällä kertaa, ja Haaveeksi kutsuttu ori puksutteli menemään vakaasti kuin veturi. Hoidimme alkukäynnit kentällä, mutta lämppöjen jälkeen olisi tarkoitus siirtyä hyppäämään maastoesteitä yhdelle kivalle aukealle, jonne oli kesällä rakennettu muutama mukava harjoituseste.
Sain huomata varsin pian ettei ratsukon työskentely aivan mutkatontakaan ollut. Aina kun ratsastajan huomio herpaantui, Haave protestoi jollakin tavalla. Onneksi ratsastajakin pani tämän merkille, ja keskittyi jatkossa ratsastukseen kaksin veroin paremmin. Otimme vielä muutamia ravista käyntiin siirtymisiä, ennenkuin lähdin ratsukon kanssa kohti maastoesteitä.
Esteet olivat jonkinmoisessa puolikaaressa, ja niiden joukosta löytyi niin tukkeja kuin normaaleja risuesteitäkin. Haave vilkaisi esteitä sivusilmällä, ja innostui aika tavalla! Kun pyysin ratsukkoa laukkaamaan ympyrällä ennen esteille menoa, Haave ryntäsi aikamoiseen kiitoon. narrilla olikin siinä sitten pitelemistä, mutta lopulta ratsastaja sai suokkinsa kuosiin. Laukka jatkui rauhallisen hallitusti, joten annoin ratsukolle luvan hypätä rataa. Taavetti laukkasi esteelle komeasti, ja ponnisti hiukan turhan suurella ilmavaralla risuesteen yli, jatkaen tahdikasta ja pitkää laukkaa kohti seuraavaa estettä. narri ohjasi oriaan oikein hyvin, ja haastava tie onnistui vaivatta. Vaikka ori hyppäsikin hiukan turhan korkealta, muuten kaikki sujui todella hienosti. Tukkiesteelle tultaessa näytti pahasti siltä että laukka-askeleet menisivät plörinäksi, joten neuvoin nopeasti narria lyhentämään laukkaa. Homma näytti aika hankalalta, mutta kyllähän se laukka silti lyheni, juuri oikeaan aikaan. Taisi olla ahkeran harjoittelun tulosta. Pyysin ratsukkoa tulemaan esteet vielä toistamiseen, ja tällä kertaa ratsastajaa säätelemään hiukan hyppykorkeutta. Kun narri oikein keskittyi ratsastamaan sai nainen Haaveen hyppäämään ihan inhimillisistä korkeuksista, ja tahdikkaassa vauhdissa. "Eiköhän tämä ala jo riittää, tulkaapas tähän vähän loppuravailemaan." totesin ratsukolle, ja niinhän he tulivatkin. Oikein hyvää työskentelyä, Haave on hieno hevonen josta on vielä vaikka mihin!
13.03.2014 Kouluvalmennus, valmensi Cee
Saavuin valmentamaan sympaattista Haavetta orin heikoimmalla osa-alueella,
kouluratsastuksessa. Harjoittelisimme tänään helppo A -tason asioita.
Aloitimme pysähdyksillä ja peruutuksilla. narri joutui olemaan hyvin
tarkkana erityisesti painoapujensa kanssa - muutoin ori peruutti vinoon.
Kun muutama siisti ja suora peruutus onnistui, siirryimme raviin.
Hinkkasimme jonkin aikaa täydellisen voltin parissa. Pyöreä,
halkaisijaltaan 10 metrin voltti ei ollutkaan niin yksinkertainen juttu.
Haave ei aluksi asettunut eikä taipunut kunnolla, ja volttikin oli kaikkea
muuta kuin pyöreä. Ratsastajan selkeämmillä avuilla ja useilla toistoilla
volteista alkoi kuitenkin tulla melkoisen hovikelpoisia. Haave alkoi
selkeästi vertyä. Otimme mukaan laukannostot - mahdollisimman siisti nosto
heti voltin jälkeen, kuitenkin suoristusta unohtamatta. Suunta vaihdettiin
täyskaarrolla ja laukanvaihto tapahtui käynnin kautta. Haave kuunteli
oikeastaan todella hyvin keskittyneen narrin apuja. Laukkatyöskentelyä
jatkettiin vielä vastalaukkaharjoituksella. Ratsukon tuli tehdä
loivakiemuraura ja pysyä samassa laukassa. Harjoitus oli kuitenkin
ratsukolle niin helppoa, että sitä vaikeutettiin hieman. narri ja Haave
saivatkin esittää vastalaukkansa ympyrällä, joka oli jo huomattavasti
haastavampaa. Vasempaan kierrokseen vastalaukka oli vaikeampaa, mikä näkyi
vaisum"Ookko nää nyt ihan varma että tää on sun hevosia, kun käyttäytyykin noin kivasti?", huusin kentän keskeltä seuratessani samalla uraa pitkin ravaavaa mustaa suomenhevosta. Se liikkui nätisti, totteli narrin apuja eikä turhia vikuroinut vastaan.
"Oo hilijaa vai muistutanko niistä Rievun treenituokioista?", hevosen selässä roikkuva nainen karjui takaisin ja totta tosiaankin sai minut hiljenemään. Rievun käytös näköjään seurasi minua nykyään kyläpaikkoihin, mutta onhan se mainetta se huonokin maine.. Asiasta kukkaruukkuun - valmennus aloitettiin hyvillä alkuverkoilla ja pienten ristikkojen pomppimisella. Taavetti hyppäsi hyvin eikä sen kanssa tarvinnut murehtia oikeista hyppypaikoista tai -tekniikasta juuri ollenkaan, sillä ori älysi hyvin itsekin nämä hommat ja loikki kuin korea puoliverinen. Ratsastajakaan ei ollut mikään maanantaikappale ja pysyi hyvin hereillä selässä ja kaksikon yhteistyö pelasi siis hyvin nappiin. Verryttelypompsujen jälkeen siirryttiin tahkoamaan rataa jonka olin ennen valmennuksen alkua kentän toiseen päähän kyhännyt. Pari lähekkäin aseteltua pystyä ja kaarre okserille ja suora linja kaksoissarjalle. Esteet olivat melko lähelle toisiaan, joten narrin ja Taavetin pitäisi löytää oikea tahti sekä saada laukka-askeleet osumaan nappiin esteiden väliin. Ensimmäiset hyppykerrat menivät ihan rataan totuttelussa ja pikkuasioiden hiomisessa. Musta ori liikkui hyvin, mutta sen laukka oli vähän turhan pitkää ja askeleita saatiinkin reippaasti lyhentää. Muutamalla korjauksella ja pikkuvinkillä meno näytti jo hyvältä ja lähinnä sain vain nököttää kentällä ja seurata hyviä suorituksia. Mitään uutta en tainnut kaksikolle opettaa, mutta ainakin saivat hyvää treeniä ja paljoa kehuja valmentajalta. Taavettia saa rapsuttaa minunkin puolesta iltakaurojen jaon aikana, sillä niin hyvin ori oli kuulolla ja toimi valmentajankin näkökulmasta loistavasti.
ratsukon päästyä maaliin katsoin hetken varmasti yhtä hölmistynyttä naamaa kuin omani oli! Haave osasi näköjään yllättää vielä nykyisinkin omistajansa. Näin hienon suorituksen jälkeen oli aika siirtyä jo loppuverkkoihin. Taidokasta työtä ja oli upeaa katsella, miten oikealla työskentelyllä hieman omapäisemmästäkin hevosesta saa vaikka mitä leivottua!
01.04.2014 Estevalmennus, valmensi Lissu T.
Haave haaveili menemään koko alkuverryttelyn; ori liikkui kovin hitaasti ja laiskanpulskasti, kuvan olisi täydentänyt vain suupielestä roikkuva heinänkorsi. narri herätteli oriaan hyvin, sai Haaveen askeleeseen eloa ja ryhdin paranemaan, mutta ei orista mitenkään näyttävää ilmestystä saatu koko valmennuksen aikana. Verryttelyesteiden tullessa mukaan Haavekin heräsi alkaen työskennellä, takaosasta löytyi kummasti enemmän eloa. 60cm korkeat verryttelyesteet eivät korkeudellaan vakuuttaneet, mutta Haave otti nekin ihastuttavan tosissaan hypäten kunnolla yli.
Valmennus suoritettiin kuuden pystyesteen ja okserin avulla, treenasimme pitkiä ja lyhyitä sekä suoria ja vinoja lähestymisiä. narrin nyrkit meinasivat kerta toisensa jälkeen mennä vaakatasoon, ja aivan yhtä usein kuin kerroin seuraavan esteen lähestymisestä huomautin naisen nyrkeistä. Joku roti tähän hommaan!
Vaikka Haaveelta ponnua löytyykin, estekorkeus oli parhaimmillaankin vain 90cm, tänään hiottiin tekniikkaa. Pitkät, suorat lähestymiset eivät tuottaneet vaikeuksia, ja Haave tekikin hyviä hyppyjä toisensa perään. Vinot lähestymiset olivat haparoivia ja ori vaati vielä rohkaisua ratsastajaltaan, mutta eiköhän Haave ajan ja iän myötä niistäkin selviä. Lyhyistä lähestymisistä ori teki herkästi vähän pystyjä, liioiteltuja hyppyjä, vaikka nekin paranivat kerta toisensa jälkeen. Orista näkee, ettei kokemusta ole vielä paljon, joten tekniikkatreeniä ja perusvarmuuden luomista myös kotosalle.
15.05.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Alkuverryttelyt tehtiin kentällä. narri ja Haave hyppäsivät pystyjä, oksereita ja sianselkiä minun huudellessani ohjeita kentän keskeltä. Ruunikko suomenhevosori oli selvästi innoissaan, hyppäsi hyvin, käytti takaosaansa ja laukkasi koko kropallaan. narrin ratsastus oli siistiä ja tasaista, ei mitään moitittavaa (tällä kertaa). Alkuverryttelyt sujuivat mallikkaasti ja jouhevasti, joten pääsimme siirtymään maastesteille suht sukkelaan.
Lämpimän kelin vuoksi treenasimme vesiesteillä. Ensin ratsukon tehtävänä oli simppeli veteenmeno ja vedessä laukkaaminen. Haave ei arastellut, vaan laukkasi reippaasti veteen niin, että vesi roiskui. Muutaman veteenmenon jäljiltä ratsukko näytti enemmän tai vähemmän uitetuilta koirilta, ja totesin, että voimme siirtyä seuraavalle esteelle. Kyseessä oli alashyppy veteen suht matalalta tasanteelta. Haave ei taaskaan arastellut, ori eteni reipasta laukkaa ja teki siistin, vähän liioitellun hypyn tasanteelta veteen.
Alashypyt ja vedessä laukkaaminen sujuivat erinomaisesti, ja sekä hevonen, että ratsastaja nauttivat treenistä ja vilvoittavista vesikylvyistä. Loppuverryttelyt narri teki maastossa, loppukäynnit vedessä, että Haave pääsi kuopimaan vettä ja pelleilemään sydämensä kyllyydestä.
22.05.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Alkumetreiltä lähtien oli sanomattakin selvää, että jos jollakin oli niitä hyviä tai huonoja päiviä, tämä kallistui ehdottomasti Haaveen osalta sinne miinuksen puolelle. Narri saapui hevostaan taluttaen ulkokentälle naama punaisena ja joutui suorastaan raahaamaan orin paikalle, oli näköjään keväiset voikukanlehdet vieneet oripojan huomion. Tervehdin häntä iloisesti, johon nainen vastasi murhaavalla katseella, joka ei voinut tarkoittaa muuta kuin "uskallakin nauraa" ja niinpä koitinkin pitää naamani peruslukemilla katsoessani kaksikon koomista menoa. Narri kipusi hevosen selkään kepeästi ja painoi pohkeet Haaveen kylkiin itsevarmasti, mutta hellästi. Ratsu lähti löntystelemään eteenpäin päätään pitkällä alhaalla roikottaen ja olisi tahtonut jäädä haistelemaan jokaista lantakasaa, joka oli edellisiltä käyttäjiltä jäänyt. Selässä istuva omistajatar huokaisi syvään ja huikkasi minulle ohi mennessään, ettei tästä tulisi kenellekään helppo valmennus. Päätin antaa ratsukolle hieman aikaa herätellä itseään ja aloinkin kantamaan kentän laidalta värikkäitä puomeja ja kannattimia. Uskokaa tai älkää, alkoi orhikin siitä hieman korviaan höristelemään, kun aisti, mitä tuleman pitäisi. Nyt se kulki jo selvästi reippaammin ja keskittyneemmin, mutta kyllä siinä varmasti oli osasyynä myös sen selässä istuvan naisen taidokas apujen käyttö ja maltillisuus. Pystytin alkuun toisen lyhyen päädyn lähelle pienen pystyn, jonne pian kutsuin ratsukon. Halusin alkuun nähdä, miten heidän yhteistyönsä pelittäisi. Orin laukka oli matkaavoittava, mutta sen ensimmäinen esteelle tuleminen oli hyvin löysähkö suoritus. Kyllä se hypätä osasi, mutta ilmeisesti tällä erää sillä ei ollut kovinkaan paljon intoa työskentelyyn. Ohjeistin sen selässä istuvaa naista antamaan uljaalle mustalleen hieman napakammat pohkeet ennen hyppyä ja pitämään muutenkin hieman vauhdikkaampaa nopeutta yllä. Toisella kierroksella Haave toimi jo paremmin, ero oli valtava. Nyökkäilin suoritukselle hyväksyvästi ja nostin lämmittelyesteen oikeaan korkeuteen. Oli radan vuoro. Näytin Narrille kaikessa rauhassa hyppyjärjestyksen ja annoin neuvoja hieman lähestymisten ja ponnistuskohtien suhteen. Haave alkoi käymään hieman malttamattomaksi odottelusta, mutta lopulta sekin pääsi näyttämään taitojaan. Narri nosti kipakan laukan, tai ainakin niin kipakan kuin vain sattui saamaan orista irti, ja suuntasi tämän ensimmäiselle esteelle. Kaikki meni nappiin ja ratsukko lähti suuntaamaan seuraavalle pystylle. Ori veti kaarteen hieman liian pitkäksi ja tämän seurauksena narri joutui hidastamaan vauhtia aivan liikaa seuraavaa hyppyä ajatellen. Lähestyessä askellaji pysyi juuri ja juuri laukalla, ja huudahdin pikaiset ohjeet vauhdin saamiseen. Kaasu löytyi kuin löytyikin ja kuin hidastettuna ratsukko pääsi esteen yli ilman tiputusta. Loppurata meni vieläkin mallikkaammin ja ratsukon päästyä maaliin katsoin hetken varmasti yhtä hölmistynyttä naamaa kuin omani oli! Haave osasi näköjään yllättää vielä nykyisinkin omistajansa. Näin hienon suorituksen jälkeen oli aika siirtyä jo loppuverkkoihin. Taidokasta työtä ja oli upeaa katsella, miten oikealla työskentelyllä hieman omapäisemmästäkin hevosesta saa vaikka mitä leivottua!
03.02.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.
Tällä kertaa pidin valmennusta kentän sijaan keskellä pusikkoa; maastoesteitä! Koska ratsukko on niin kokenut, ohjelmassa oi porrastettua mäkeä ja tarkkuusesteitä. Verryttelyissä narri ja Haave hyppäsivät tukkeja ja risuesteitä, sekä bankettia. Kultapuksutin oli mukavan reipas metsään päästyään, ja verryttelyn pikkutukitkin hypättiin naurettavalla ilmavaralla. Muuten hypyt olivat hyviä, narri ratsasti lähestymiset huolellisesti, sääteli innokkaan ratsunsa laukkaa taitavasti ja hypyt lähtivät oikeasta kohdasta. Välillä komensin pidentämään tai lyhentämään Haaveen laukkaa ennen tai jälkeen esteen, jotta hevonen olisi tosissaan kuulolla. Jouhevasti sujuneista verryttelyistä oli hyvä jatkaa itse valmennusesteille.
Ensin työn alle otettiin tarkkuusesteet, joista toinen oli talon malliseksi rakennettu muuri, toinen taas syötävän söpö, sieneksi naamioitu este. Haave tuijotti sieniestettä kuin lehmä uutta aitaa, mutta hetken pöristyään totesi hirvityksen hyppykelpoiseksi. Muita haasteita tarkkuusesteissä ei sitten ollutkaan; narri ohjasi orinsa hyvin keskelle kapeita esteitä, eikä Haave epäröinyt hetkeäkään, hyppääkö vai eikö. Sieniestettä tosin piti vähän kytätä. Välillä ori liioitteli hyppyjensä kanssa, mistä johtuen osa hypyistä oli vähän turhan pystyjä, mutta suurin osa hypyistä oli sulavia ilman turhaa korkeushyppäämistä.
Porrastettu mäki sujui sekin rautaisella ammattitaidolla ja kokemuksen tuomalla varmuudella. narri toi Haaveen esteille hyvässä, reippaassa laukassa, myötäsi esteillä ja Haave hoiti oman osuutensa hyvinä, tasapainoisina ja pyöreinä hyppyinä. Tarkkuusesteillä ori oli vielä tehnyt liioitellun kokoisia hyppyjä, mutta porrastetussa mäessä moinen jäi pois. Kaiken kaikkiaan hyvää, varmaa työskentelyä, pitkä yhteinen historia näkyy teistä.
20.02.2014 Maastoestevalmennus, valmensi Pierre
Vaikka helmikuussa odottaisi olevan kunnon pakkaskelit ja maassa vähintään metrin verran lunta, oli parin päivän aikana taivaalta tullut vettä sen ärsyttävimmässä olomuodossa kuin saavista kaatamalla. Plussakelit alkoivat pikkuhiljaa kyrsiä, mutta niiden takia maastoesteiden treenaaminen olisi nyt helpompaa sulan maan ansiosta. Suuntasimmekin narrin ja tämän tavattoman komean mustan suomenhevosori Taikakuun Taavetin kanssa maastoon tekemään pienen maastoesterääkin. Aluksi narri kuitenkin verrytteli orinsa kanssa tehden lyhyitä siirtymisiä käynnistä raviin ja toisinpäin kapealla metsätiellä. Ratsukko otti myös parit temponvaihtelut, joissa Taavetti ei tänään loistanut kunnolla. Ori tuntui muutenkin oleman hieman tahmea liikkeissään, mutta alkoi kuitenkin askel askeleelta syttyä enemmän ja enemmän. Aloittelimme ensin minimaalisilla, maahan kaadetuilla tukeilla, jotka Taavetti kuitenkin hyppäsi kuin ne olisi ollut isompiakin esteitä. Keskityimme tänään lähinnä oikeaoppiseen lähestymiseen, joilla on suuri merkitys hypyn onnistumisen kannalta. Taavetilta löytyi kyllä liikettä tämän herättyä tähän päivään, mutta kaipasin melko rauhallista menoa, jotta myös hypyt olisivat hallittuja eikä yliampuvia, 50 senttimetrin ilmavaralla olevia loikkia. Pienen ohjetuokion jälkeen ratsukon meno näytti melko lupaavalta narrin pitäessä orin aisoissa ja ratsukon pyrkiessä tekemään liikettä aiempaa enemmän ylös- kuin eteenpäin. Kun vauhtia saatiin tiputettua hieman pois, oli ratsukolla enemmän aikaa reagoida tulevaan. Parin toistokerran jälkeen Taavetti alkoi myös suhteuttaa ponnistusvoimansa esteiden korkeuteen, ja ratsukon meno näytti tältä osin hyvältä. Orin kanssa pitää muistaa olla topakkana, jottei tämä väsytä itseään heti alkumetreillä käyttäessään ensimmäisestä esteestä lähtien kaiken löytyvän voimansa ponnistuksiin. Vauhtia säätelemällä oria ei saa myöskään ponnistuksiinsa niin suurta energiaa, joten Taavetin kanssa on hyvä keskittyä tulevaisuudessa sopivan tilannenopeuden harjoitteluun.
Korpikuusen kannon alla on Mörri-Möykyn kolo.
Taavetin päiväkirja.
Päiväkirja:
30.06.2014 Taavetti taiteilee kärryjen edessä Etsi netistä tai omista varastoistasi kuva/gif, joka kuvaa päivän suoritustanne tai fiilistä. Kuva saa sisältää tekstiä, ja halutessasi sitä saa muokata. Kuvan sisältöä saa osallistumisessa avata muutamalla lauseella. Taavetti ensimmäistä kertaa valjakkoajokisoissa.
31.12.2014 Taavetti taasen taiteilemassa Etsi kappale, jonka lyriikat kuvaavat kisapäiväänne tai yksittäistä suoritustanne. Muutama rivi riittää eli koko kappaleen ei tarvitse sopia tehtävänantoon. Kielenä saa käyttää suomea tai englantia. Liitä osallistumiseesi kappaleen nimi sekä esittäjä.
Tahdoin vain, onnistua jossain
mistä sanoit etten voisi onnistua
Selkään sain, mutten luovuttanut kanveesissakaan
Katso mua!
Jarkko Martikainen - Polte päästä paratiisiin
31.10.2015 Valjakkoa Wyat Shetlandsissa Groomisi tipahtaa kärryiltä maratonosuudella etkä heti huomaa reagoida siihen. Mitä tapahtui ja miten selvisitte tilanteesta?
Jos minulle ei maalissa olisi huomautettu groomin puutteesta, en moista olisi edes huomannut (anteeksi groomille). Taavetin ja Piimän kanssa rata
vedettiin niin varmuuden päälle, ettei kaatumisesta ilman groomia ollut mitään pelkoa. Että jokin hyvä puoli siinäkin, että toinen on kokematon
kärryhevonen ja toinen niin stressaava pelkoperse, ettei rataa voi vetää täysillä... Ja groomikin oli kunnossa!
30.12.2015 Kenttäkisoissa KK Bailadorissa Koulurata on suoritettu ja valmistaudut tulevaan maasto-osuuteen. Millä saat itsesi skarpattua parhaaseen suoritukseen?
Taavetti on taas kuin unelma kouluradan jälkeen, sen turpaan annan muutaman märän suukon ja muistan halailla upeaa oriani. Letitän sen harjan huolella ja rakkaudella, jotta se ei takerru oksiin ja risuihin. Annan pari pusua lisää, ja yhden porkkanan. Lähdemme huolettomina kohti maastoesterataa, kenties hyräillen jotain mukavaa pätkää.
18.11.2016 Huputiti hummani hei, kirjoitti Lissu T.
narri oli pyytänyt minua liikuttamaan iki-ihanan Taavetin, ja suostuin tietysti riemumielin. Onhan ori ihan syötävän söpö, kaikin puolin ihana ja tiedä mitä.
Ori oli juuri niin simppeli, mukava hoidokki kuin olin muistellut. Alkuun Taavetti ei oikein ottanut kontaktia, kaipa viime visiitistä on liian pitkä aika. Jossain harjaamisen ja varustamisen välissä hevonen alkoi kerjätä rapsutuksia ja huomiota, enkä minä hennonnut niitä evätä. Harjaus ja varustaminen voi viedä yllättävän pitkän ajan..
Koska narri ei ollut esittänyt mitään toiveita siitä, mitä puuhaisin Taavetin kanssa, suuntasin orin kanssa metsään. Ori kulki korvat hörössä ja vireän oloisena tajutessaan, että nyt mentiin maastoilemaan kentällä pyörimisen sijasta. Sää ei ollut ihan otollisin, vettä tihutti jonkin verran, mutta maastoreittien pitäisi olla hyvässä kunnossa. Ainakaan tähän mennessä ne eivät ole olleet lällyyntyvää sorttia.
Onneksi muistini ei pettänyt, reitit olivat erittäin hyvässä kunnossa. Tihkusateesta huolimatta viihdyin Taavetin kanssa puolitoista tuntia metsäreittejä samoilemassa; käyntiä metsän puolella, reipasta ravia poluilla, hurrrjaa laukkaa pidemmillä suorilla. Taavetti oli selkeästi innoissaan, kun pääsi painattamaan jouhet putkella, eikä sitä käynti tai ravikaan tympinyt. Saati sade - emme kumpikaan tainneet muistaa koko ärsyttävää, kylmää tihkua.
Tallilla Taavetti pääsi pesulle, sai ison ämpärin melassivettä sekä muutaman porkkanan. Minulla oli hymy korvissa vielä siinä vaiheessa, kun riivin ihoa vasten liimautuneita, nihkeitä ratsastusvaatteita pois ennen ihanaa lämmintä suihkua. Kyllä Taavetin kaltaisella ihanuudella kelpaa ratsastella!
20.11.2016 Koulua Kuuramaassa Hevosesi on rakastunut. Kerro mihin/keneen ja vähän ratsusi ajatuksia tästä aiheesta.
Taavetti päätti rakastua kovasti näkemäänsä tonttulakkiseen pienhevostammaan. Olihan sillä toki söpöt karvaiset korvat, ihana liinakko harja ja se tonttulakki koristamassa korvia.
