Tiilikan Hyrr VH16-018-0971

30.12.2019 todella korkeaan, kunnioitettavaan ikään ehtinyt vanha herra laukkasi vihreämmille niityille.

Nimi	Tiilikan Hyrr "Hyrrä"	Kasvattaja	Sylvester, Tiilikanoja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, rautias	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 14.02.2016, 30v satunnainen (3v 06.03.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 100cm / 90cm / helppo / vaativa valj.

20.05.2016 SV-II

30.04.2016 VSN Mörkövaara RCH (tuom. taffel)
05.06.2016 VSN Huvitutti RCH (tuom. Spookiness)

20.04.2018 Hyrrä hyrräili R-suunnalle pisterivillä 18 + 18 + 19 + 18 = 73p.; raudikko on nyt KTK-II -palkittu!

31.07.2018 sukkajalka yllätti meidät kaikki iloisesti saadessaan ERJ-III -palkinnon!

20.02.2019 Hyrrälaps palkittiin SLA-I -palkinnolla. Hiano Tiili_kanasemme!

15.09.2019 pyöriväisemme palkittiin KRJ-II -palkinnolla, emmekä olisi voineet olla ylpeämpiä!

© kasvattaja

Luonnekuvaus

Vaikka Hyrrä käyttäytyykin aina tavattoman hyvin, se onnistuu tunkemaan turpansa joka paikkaan. Hyvin kohteliaan oloisesti, mutta silti. Pohjattoman utelias, lauhkea raudikko haluaa olla siellä missä tapahtuu, osana ilmiötä. Ainakin katsojana. Harmin aiheuttaessa, noh, Harmia, Hyrrä saattaa hyvinkin olla ensimmäisenä aidan liepeillä katsomassa show’ta ilman, että ottaa ensimmäistä villipukkia itse. Muut hevoset voivat pelleillä miten päin tahansa, eikä Hyrrä tee muuta kuin tuijottaa silmät suurina, korvat hörössä. Joko tämä tapaus on todella tyhmä tai todella utelias. Niin tai näin, ne käytöstavat säilyvät – väliäkö sen, miksi.

Hyrrä pysyisi paikoillaan käytävällä tai pesarilla vaikka irtonaisena; eihän itsekseen saa hortoilla minnekään! Karsinan auki unohtunut ovikin on Hyrrälle vain mahdollisuus kurkkia ulos tehokkaammin; päätä ja puolta kaulaa enempää hevosta ei varmasti eksy käytävälle. Kaikesta kiinnostunut raudikko haluaisi haistella jokaisen asian, rapsutella hoitajaa takaisin tai jotenkin muuten osallistua hoitotilanteisiin. Innostaan ja uteliaisuudestaan huolimatta sosiaaliperhosemme säilyttää käytöstapansa, eikä tee mitään sen isompaa. Lastenkin käsiin sopiva, nallekarhumaisen pehmeä ja kiltti ori käyttäytyy yhtä arvaamattomasti kuin pari pehmotohveleita. Yllättäen mikään hoitotoimenpide, oli se arkinen, kausittainen tai satunnainen, ei tuota hankaluuksia. Hyrrä suhtautuu asioihin fiksusti (joskin hirveän uteliaasti), eikä ole moksiskaan yhtään mistään. Hirveän hankala hevonen, eikö? Kengittäjää ja eläinlääkäriäkin oikein naurattaa, miten mutkaton hevonen voi olla.
Talutettaessa Hyrrän ainoa vika on, että mahdollisuuden saadessaan se pysähtyy toljottamaan asioita. Esimerkiksi huonosti käyttäytyvät tallikaverit tai muut mielenkiintoisuudet nappaavat raudikon huomion välittömästi. Ori ei ikinä lähde pelleilyyn mukaan, se vain seisoo toljottamassa. Kunhan Hyrrää muistuttaa, että nyt pitäisi kävellä, herra kyllä tulee nöyrästi perässä. Vaikka vähän vilkuileekin sitä jännää asiaa/tapahtumaa.

Neljän lajin menopelimme on hyvä vähän kaikessa, muttei loistava missään. Kapasiteetiltaan hyvä, muttei erinomainen, sama liikkeiden ja hyppytekniikan kanssa. Hyrrän yhteistyökykyä, työmotivaatiota ja muita ominaisuuksia sen sijaan voisi kehua vaikka kuinka paljon! Näin positiivista, yritteliästä kaveria saa hakea.
Tasaiset, tahdikkaat liikkeet, hyvä yliastunta. Hyvät, helpot istua ja säädellä, tosin vähän matalat eivätkä kovin näyttävät. Hyrrän liikkeistä voi sanoa paljon, mutta ”aloittelijaystävälliset” olisi ehkä paras sana. Lisää aloittelijaystävällisyyttä tuovat raudikon hyvät hermot, anteeksiantavaisuus ratsastajan virheille sekä maltti. Menohaluistaan huolimatta Hyrrä kuuntelee aina ratsastajaansa eikä koskaan kiirehdi tai vaihda reippaampaan askellajiin, vaikka mieli tekisi. Helppo A -tasoinen ori on perusvahva koulusuorittaja, ehkä vähän enemmän puksuttaja- kuin suorittajamallia.

Hyrrällä on maailman helpoin hyppy istua. Jalkatekniikka ei ole ihan priimaa, mutta ponnistus lähtee paikoiltaan, hyppy on pyöreä ja tasapainoinen. Mikään nopein tai ketterin esteratsu sukkajalka ei ole (tiukat kurvit sekä lyhyet ja/tai vinot lähestymiset ovat hieman ongelmallisia), samaten teknisesti haastavilla radoilla Hyrrä on kovilla. Metrin esteet kyllä sujuvat, mutta teknisellä puolella ori tarvitsee ratsastajan tukea ja apua. Perustehtävistä sekä hyvin selkeälinjaisista radoista raudikko sen sijaan suoriutuisi vaikka yksinään. Maastoesteillä kapasiteetti loppuu 90cm kohdalla. Varmajalkainen, rohkea Hyrrä ei emmi maastoesteillä yhtään sen enempää kuin rataesteilläkään. Meno on aivan samanlaista, kaikin puolin. Kyttäilyä tai turhaa kieltelyä ei ole, ei venkoilua tai hidastelua. Hyrrä yrittää aina parhaansa.
Ajettaessa ori toimii kuten muutenkin. Se on reipas, yhteistyöhaluinen ja positiivinen hevonen, joka ei virheistä välitä. Jokaiseen tehtävään innokkaasti suhtautuva raudikko kuuntelee saamansa avut loppuun asti, reagoi hyvin ja pyrkii miellyttämään.

Kuka tahansa voi lastata Hyrrän, sen kun ottaa narusta kiinni ja kävelee rekkaan/koppiin. Tai nostaa riimunnarun hevosen kaulalle ja antaa Hyrrän kävellä kyytiin itse. Matka sujuu leppoisissa merkeissä, Hyrrä ihmettelee heinäverkkoa, mahdollista matkaseuraa ja viihdyttää itseään liikenteen ääniä kuuntelemalla.
Kisapaikoilla on Hyrrän mielestä ihanaa, niin paljon kaikkea seurattavaa! Käsihevosalueelta verryttelyyn ja edelleen radalle ori toimii kuten kotonakin ollen se ihana luottohevonen. Joka ehkä vähän haluaa pysähdellä ihmettelemään jännyyksiä. Hyrrä ei ole järin näyttävä hevonen, eikä sen esiintyjän karisma ole kummoinen. Yritteliäisyydellä, yhteistyöhalulla ja iloisella asenteella paikataan kuitenkin paljon.

Sukutaulu

i. Kalmankalpea sh, rtkm, 155cm	ii. Kalmanloukku evm, sh, rtkm, 152cm	iii. Kohtalon Sanelema evm, sh, rnkm, 153cm
		iie. Loukutar evm, sh, rt, 156cm
	ie. Tinttarilma evm, sh, rtkm, 151cm	iei. TeppoTee evm, sh, rt, 153cm
		iee. Tillimelli evm, sh, rt, 152cm
e. Harmaamaan Ajasta Ikuisuuteen KTK-II, YLA2, SLA-II, KRJ-III sh, rt, 154cm	ei. Taivaanrannan Maalaaja evm, sh, rt, 160cm	eii. Hertantin Timotei evm, sh, sysirt, 157cm
		eie. Karamallirastas evm, sh, prt, 155cm
	ee. Tiehaaran Soikkeli evm, sh, prt, 159cm	eei. Tittelintuuraaja evm, sh, rt, 160cm
		eee. Päiväruusu evm, sph, prt, 145cm

Jälkeläiset

s. 03.02.2018 sh-t. Nietosnuokku, e. Koistilan Hallakka, om. nekota (VRL-09525)
s. 26.04.2018 sh-t. Routaretiisi, e. Kuukarin Renita, om. VRL-14684
s. 17.10.2018 sh-t. Turmeltajan Pakkastaivas, e. Turmeltajan Pilvetta, om. Crimis (VRL-10480)
s. 11.11.2019 sh-t. Kurjen Saarnia, e. Kuuralehdon Pihla, om. Kurjenpesä

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

01.07.2018 Hyrrä ja Santeri, kirjoitti Lissu T.

Pitkänhuiskea Santeri oli jokseenkin huvittava näky ei-ihan-niin suurikokoisen Hyrrän selässä. Pidin Santerille estetuntia, ja aloittelijaystävällinen Hyrrä on mitä mainioin ratsu enemmän ravipuolen ihmiselle, joka haluaa silloin tällöin ratsastaa tosissaan. Alkuverryttelyt olivat sujuneet mainiosti; miehen ratsastusasento oli hyvä, käsi vakaa ja pehmeä, pohje pysyi missä pitikin. Ensimmäiset pikkuhypyt miniristikoille jättivät vähän toivomisen varaa; Santeri oli kyllä hypyissä mukana, mutta jalka lähti hortoilemaan ja pakka meinasi levitä hyppyjen jälkeen.
”Voit pitää kiinni myös harjasta. Pidä katse ylhäällä, muista kehonhallinta; pysy pystyssä myös hypyn jälkeen, ala anna ohjasotteen kadota mihinkään. Uudelleen ristikolle, askel askel askel hyppy.. Nooin, parempi!”

Kävin muuttamassa molemmat verryttelyristikot pystyiksi, ja asetin niiden eteen apupuomit (lähinnä Santeria varten). Korkeutta näillä hirvityksillä oli 45cm.
”No niin, uudestaan, estetyyppi vain vaihtui.” Santeri teki työtä käskettyä. Mies ratsasti kyllä todella nätisti ja ratsuaan arvostaen, mutta hyppääminen vähän pitkäksi venähtäneen hyppytauon jäljiltä selvästi jännitti. Santerin hyppyasento pysyi nyt parempana eikä koko pakka levinnyt hypyn jälkeen, mutta jokunen askel ennen hyppyä mies alkoi puristaa satulaa polvillaan.
”Koeta vähän rentoutua, teillä menee hyvin ja Hyrräkin malttaa menohalujaan todella nätisti! Eikä meidän tarvitse hypätä enempää, jos sua jännittää.” ”Äh, kyllä tämä tästä, hyppäsinhän minä jotain metrin pystyjä ennen ratsastustaukoa. Nostatko toisen pystyn parilla reiällä ylemmäs?”

Santeri ratsasti pitkät, suorat tiet, laajat kaaret ja teki jokaisesta lähestymisestä niin itselleen kuin hevoselle mahdollisimman helpot. Hyrrä kuunteli todella tarkkaavaisesti ja kuuliaisesti Santerin apuja ilmiselvästi nauttien yhteistyöstä ravipuolen työntekijämme kanssa. Tässä olisi melkoinen parivaljakko, jos Santeri olisi ratsuihminen! Hyrrä teki kaikkensa miellyttääkseen ratsastajaansa näyttäen jokaisen saamansa kehun ja taputuksen jälkeen niin tyytyväiseltä itseensä, että harvoin olen nähnyt hevosella noin muikeaa ilmettä. Yksittäiset asteet alkoivat sujua niin hyvin, että hypytin ratsukolla 55cm korkuista innaria. Ensimmäisellä yrityksellä Santeri hukkasi rytmin, mutta Hyrrä paikkasi todella hyvin. Orin laukka rullasi nätisti, se ponnisti mistä pitikin ja rohkaisi vähän epävarmaa ratsastajaansa todella hyvin. Lopputuntia kohden ratsukon meno alkoi näyttää jo oikein sujuvalta, ja tunti olikin hyvä päättää tasaisen nättiin, kaikin puolin onnistuneeseen innariin.

04.07.2018 Hyrrästäkö ERJ-palkittu?, kirjoitti Lissu T.

Hyrrä liikkui reippaassa ravissa liinan nokassa. Katselin orin liikkeitä kriittisesti (ei ontumaa, ei tahtirikkoja, kaikki hyvin ja kengätkin tallella!), samaten koko hevosta. Eihän Hyrrä mitenkään erityisen estesukuinen hevonen ollut, mutta.. Tuumaustaukoni sai raudikon hidastamaan raviaan, mikä taas hätkähdytti minut mietteistäni, palautti tilanteen tasalle. Pyysin Hyrrältä taas sitä reipasta, aktiivista, pitkää ravia jota ori oli äskenkin ravannut. Aloin pienentää ja suurentaa ympyrää, pyysin orilta muutaman askeleen laukkaa ennen raviin siirtymistä, taas parin askeleen laukkapätkä.. Sukkajalka oli virkeällä päällä, olisi ehkä pitänyt kivuta selkään juoksuttamisen sijaan. Toisaalta oli mahtava katsella, miten Hyrrä kerrankin liikkui oikein irtonaisesti, lavat kunnolla liikkuen, selkä- ja vatsalihakset sekä takaosa todella hyvin mukana. Onhan se mahtava tuntea toimiva hevonen satulan alla, mutta yhtä lailla on mahtava välillä vain katsoa sitä toimivaa hevosta.

Tallissa Hyrrä pääsi hetkeksi karsinaansa ryystämään melassivettä sekä ihmettelemään maailman menoa, kun minä pyyhkäisin suitset nopeasti paraatikuntoon ja harjasin orin enemmän huvikseni kuin kenenkään hyödyksi. Selvittäessäni (ja toisen kerran saman päivän aikana) Hyrrän häntää ori nuuhki ratsastushousujani sekä töni minua turvallaan niin kauan, että sai nähdä kädessäni olevan jouhikamman. Mokomakin utelias hömötintti.
Tuskin ehdin sulkea porttia ja päästää Hyrrää irti, kun ori lähti parin pikkupukin säestämä kauemmas piehtaroimaan. Iloisesti kyljeltä toiselle itseään pyörittelevä suomenhevonen oli hauska näky; Hyrrä piehtaroi aina todella antaumuksella, perusteellisesti, ei mitenkään pikkusievästi vähän sinne päin. Noustessaan jälleen ylös Hyrrä pudisteli kroppansa voimakkain ravistuksin, jouhet vain heiluivat. Sitten sukkajalka palasikin luokseni portille kerjäämään vähän huomiota ja rapsutuksia (aivan kuin ei olisi niitä vielä saanut!). Rapsuttaessani alahuuli pitkällä nuokkuvan monitoimiratsumme kaulaa pohdiskelin, että palkinto se on kolmonenkin. Mitä tässä menettäisi, jos kärräisimme Hyrrän muiden mukana esteratsastusjaoksen laatuarvosteluun? Eihän ori suvultaan mikään Oikea Esteratsu ole, mutta kyllä näillä kisatuloksilla ja jälkeläisnäytöillä luulisi palkinnon irtoavan!

14.07.2018 Kouluvalmennus, valmensi Crimis

Lompsiessani tuttuun tapaan Susirajan kentän laidalle, suloinen raudikko pysähtyi katsomaan suuntaani korvat hörössä. Lissu napautti oria kevyesti pohkeilla, ja se lähti takaisin käyntiin. Vähintään yhtä aurinkoisena kuin kesäinen keli hymyilin ratsukolle ja heilautin kättäni tervehdykseksi. Lissu nyökkäsi, mutta keskittyi ratsastamaan hevosta eteen – se kun olisi halunnut jäädä pällistelemään uutta naamaa.

”Okei, otapa kunnolla ohjaa. Ota pysähdys viiden askeleen välein ja reipas liikkeellelähtö käyntiin”, ohjeistin. Kyllähän minua nyt kelpasi katsella, mutta oripoika oli täällä treenaamassa eikä sunnuntaikävelyllä. Tajusin sanoneeni sen ääneen, ja Lissu röhähti nauruun – keskittymisen kuitenkaan herpaantumatta. Hyrrä käänteli korviaan tuoden kunniaa kutsumanimelleen. Muta kyllähän hevonen kuunteli apujakin: se pysähtyi kuuliaisesti joka kerta heti käskystä eikä viidestoista päivä, eikä liikkeellelähdönkään kanssa ollut ongelmia. Eteenpäinpyrkimystä löytyi, kun ori huomasi, että minä vain törrötin kentän keskellä enkä ollut sen kiinnostavampi.

Sain seuraavan tunnin aikana huomata, että Hyrrältä löytyi myös työmotivaatiota ja yritteliäisyyttä vaikka muille jakaa. Ori teki aina mitä pyydettiin, niin hyvin kuin osasi. Mitä miellyttävin ratsu työstää! Erästä tiettyä kouluohjelmaa silmälläpitäen keskityimme keskiraviin ja -laukkaan sekä siirtymisiin niiden ja harjoitusravin ja -laukan välillä. Eron tuli näkyä selkeästi. Vaikka Hyrrän askellajit eivät olleet mitenkään erityisen näyttävät, niin säätövaraa niistä löytyi.

Teimme kaikissa askellajeissa paljon ympyröitä, voltteja ja kiemurauraa. Hyrrä oli mukavan taipuisa ja menohaluinen. Ori selkeästi nautti työskentelystä!

28.09.2018 Estevalmennus, valmensi miivi

Rakensin kentälle esteitä syvimpiä lätäköitä vältellen, viimeöinen kaatosade ei ollut vielä ehtinyt täysin imeytyä pohjaan, joka vaikutti melko raskaalta myös kuivemmilta kohdiltaan. Se ei kuitenkaan estänyt valmennuksen pitämistä, pitäisimme vain yhtään isompien hyppyjen määrän tänään minimissä, ja keskittyisimme määrän sijasta laatuun (niin kuin toki tavallisestikin).

Raskas ja upottava pohja rajasi ulos myös sen, että pistäisimme pääpainon siihen, että treenattaisiin sitä, kuinka uusinnassa mentäisiin kovaa ja pistettäisiin kurveja suoraksi, en halunnut katsella Lissua lentämässä kuperkeikalla nurin Hyrrän kanssa pohjan upotettua yllättävän paljoa. Niinpä huolellisten mittailujen, harppomisten ja silmämääräisten arvioimisten jälkeen rakensin viidestä erillisestä esteestä koostuvan, kuuden hypyn radan. Muutama ajattelua vaativa suhteutettu väli, loput tiet helppoja ja reilun mittaisia, joilla ei tarvitsisi kiinnittää huomiota mihinkään muuhun kuin siihen, että Hyrrä pysyisi rehellisessä ratalaukassa, eikä kiihdyttäisi tai hidastelisi.

Nämä faktat ladoin tiskiin myös Lissulle. Nainen oli verrytellyt kaikessa rauhassa minun kootessani esteitä, ja muutaman verryttelyhypyn jälkeen ratsukko sai siirtyä radan puolelle, jonka aloituskorkeus oli vaatimattomassa kuudessakymmenessä sentissä. 60 senttiä ei kuitenkaan ollut lainkaan liian vähää, heti ensimmäinen, hieman kaareva suhteutettu linja johti pudotukseen. Lissu oli kääntänyt orin hieman liian tiukalle kaarteelle, jonka lyhyt matka yhdistettynä vinoon lähestymiseen sai Hyrrän askeleet mättämään niin paljon, että edes pieni este ei ylittynyt puhtaasti.
"Nyt ei ratsasteta aikaa. Leiki, että nää esteet on metrissä ja sä ole perusradalla, jossa on tosi anteeksiantava enimmäisaika, eli sä haluat saada tosi hyvät ja huolelliset lähestymiset", ohjeistin naista.

Kun ratsukko sai lisää huolellisuutta peliin, uskaltauduin myös korottamaan esteitä huonokuntoisesta pohjasta huolimatta, jos hypyt menivät hyvin ja tiet olivat huolellisia, voisi ratsukko hypätä muutaman kunnollisenkin hypyn 60-senttisten harppauksien lisäksi. En metriin asti rataa missään vaiheessa tohtinut nostaa, mutta Hyrrä ja Lissu kyllä vakuuttivat minut osaamisestaan pienemmilläkin esteillä.
"Hyvältä näyttää teidän meno. Heti kun on ajatus tekemisessä mukana, menee toi touhu tosi hyvin, eikä noi lyhyemmätkään välit oo muuta kun teitä muiden joukossa, niin kun niiden toki pitääkin olla", kehuin ratsukkoa valmennuksen lopuksi.

12.01.2019 Aamumaasto, kirjoitti Lissu T.

Valitsemani metsäreitti oli autio ja hiljainen; raviväki ajoi toisilla reiteillä (vähän leveämmillä ja sellaisilla, joissa on kääntöpaikka, ei vain tasaisen levyistä tietä alusta loppuun), eikä eläimiäkään näkynyt. Puiden oksat roikkuivat alhaalla lumesta raskaina, eikä ihme – lunta oli satanut melkoisesti viime päivinä. Onneksi se kamala tuuli oli vaihtanut maisemia!
Toisin sanoen; kaikki oli täydellistä. Luminen maisema, aamun hiljaisuus, ratsunani olevan Hyrrän pehmeä, miellyttävä, tasainen ravi. Kuten yleensäkin, Hyrrä oli ihanan virkeä ja meneväinen, muttei kiireinen. Aivan varmasti raudikko nautti metsässä ravailusta yhtä paljon kuin minäkin!

Kääntyessämme sivutielle hoidettu, aurattu tieosuus loppui. Hanki ei ollut korkea, mutta pakotti matalaliikkeisen Hyrrän nostelemaan jalkojaan vähän enemmän. Hangen muuttuessa korkeammaksi pyysin ratsuani hidastamaan käyntiin, ja jatkoimme matkaa kävellen ehkä puoli kilometriä, kunnes lyhyt sivutie yhdistyi taas hoidettuun tieosuuteen. (Aika moni sivuteistä on vain pieni oikaisu ohuen metsäläntin läpi.)
Matka jatkui samaa tasaisen rauhallista, hyvää hölkkäravia. Kevensin tahdissa, annoin Hyrrälle vähän pidemmän ohjan, ja ori venyttikin kaulaansa vähän pidemmäksi ja alemmas. Uljas ratsuni kulki muutenkin hyvin rennossa ja vapaassa muodossa – kouluradalta meidät olisi varmasti naurettu ulos. Mutta kevyen aamuhumputtelun ei tosiaan tarvinnut olla mikään kokoamisasteen riemuvoitto!

Tutun laukkasuoran lähestyessä Hyrrän ryhti parani automaattisesti, ja ihan tunsin, miten ori alkoi koko kropallaan kuulostella, josko me laukkaisimme, josko hän saisi juosta. Hymyilin, keräsin ohjat taas tiukemmiksi, pyysin vähän parempaa muotoa ja hetkeksi aktiivisemman ravin mummohölkän tilalle ennen kuin pyysin Hyrrää nostamaan laukan. Kohta kaksikymppinen hevosherra nosti laukan tarkasti ja kuuliaisesti, ei lähtenyt kaahaamaan vaikka kuinka pitkä suora houkutteli. Hyrrän jouhet vain liehuivat, kun raudikon jalat takoivat lumista tietä vieden meitä eteenpäin isoilla laukka-askelilla eteenpäin.

Kävellessämme viimeisiä satametrisiä metsän puolella kumarruin hetkeksi halaamaan Hyrrän kaulaa, silittelemään sitä ja vain painamaan poskeani orin lämmintä turkkia vasten. Hyrrä on ihana, ihana hevonen, ja niin rakas ystävä.