Kuukarin Renita VH16-018-1645

16.08.2019 raudikkomme lähti viimeiselle matkalleen. Retiisiä jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Kuukarin Renita "Retiisi"	Kasvattaja	Siguri, Kuuralehto, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, punarautias	Meriitit	SLA-I, KRJ-III, ERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 25.06.2016, 27v satunnainen (4v 10.07.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainottainen he A / 80cm / 80cm

31.03.2019 reipas Retiisimme hyppeli ERJ-III -palkinnolle.

15.05.2019 raudikkomme ravasi itselleen KRJ-III -palkinnon.

20.06.2019 Retiisi sai SLA-I -palkinnon meriittiriviään koristamaan.

© Oona

Luonnekuvaus

Retiisi on reipas ja vähän kaikesta innostuva hevonen, jonka kärsivällisyys ei aina ole priimaa. Vaikka läsipää onkin perusleppoisa, hyväntuulinen hevonen, ei siitä ole seisomaan tuntikausia puunattava tai halailtavana, ja menovaihteen mennessä päälle tammasta tulee valitettavan kuuro käsittelijänsä käskyille. Ratsuna reipas Retiisimme on kaikkea paitsi aloittelijatuntien kiva kehänkiertäjä; innokas, ajoittain kiireinen ja kuumuva, omapäinen. Plussana eteenpäinpyrkimys ja pehmeys, jotka tosin saattavat painua taka-alalle Retiisin päättäessä omavaltaisesti jyrätä oikealle kun piti mennä vasemmalle.

Hoidokkina Retiisi on mukavaluonteinen ja leppoisa hevonen, joka on kovasti kiinnostunut siitä, mitä ympäristössä tapahtuu ja mitä käsittelijä tekee. Sen kärsivällisyys ei kuitenkaan ole ihan parhaasta päästä, joten vaikka pidempikin puunaustuokio onnistuu, ne tuntikausia kestävät hinkkaukset kannattaa jättää toiselle hevoselle. Retiisi haluaa kuitenkin päästä joskus vielä töihinkin. Jos tamman mielestä hoitotuokio tuntuu venyvän liian pitkäksi se alkaa luimia ja uhitella, vaikka ei ole koskaan näykkinyt tai potkinut ihmisiä. Raudikko kuitenkin viskelee päätään, kuopii etusillaan ja näyttää rumaa naamaa. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat ihan kivoja kavereita Retiisin mielestä, klipperi on vähän epäilyttävä vehje, jolle pitää pöristä. Huulipuristin kuitenkin riittää klippausavuksi. Pesukarsina taas on tamman mielestä aivan hirveä paikka, kaivo on varmasti elävältähautauspaikka! Tamma pestäänkin yleensä ulkosalla, koska ei sillä veden tai vesiletkujen kanssa ole mitään ongelmaa. Mikäli se jostain syystä on pakko saada pesarille asti, kaivon päälle voi laittaa muovimaton, koska kaivo on se juttu, jota Retiisi ei kestä.
Narun nokassa Retiisillä kannattaa olla ketju turvan päällä, se saattaa olla menohaluinen ja silloin vähän kuuroutua taluttajansa pyynnöille. Pääasiassa tamma kuitenkin kävelee vieressä hyvin, reippaasti, mutta taluttajaansa kuunnellen. Liian hitaan ihmisen kanssa Retiisi saattaa lähteä raville, eikä se välttämättä kuuntele pelkkiä päitsiä tai narun heilutusta, jolloin ketju turvan päällä auttaa huomattavasti. Rekkaan tamma kävelee hyvin ja se matkustaa oikein rauhallisesti.

Ratsuna Retiisi vaatiikin jo vähän enemmän. Se ei sovi oikeastaan edes hyvän mielen puksuttimeksi, koska siinä yhdistyvät into, ajoittainen kiireys ja kuumuminen, sekä omapäisyys. Tamma on pääasiassa mukavan eteenpäinpyrkivä ja pehmeä, joskin etupainoinen, ratsastaa, mutta sillä on myös omia mielipiteitä asioista. Kuumuminen tulee esille yleensä vasta silloin, kun ratsastaja ei tiedä, mitä tekee tai silloin, kun ratsastajan mielestä Retiisin omat mielipiteet eivät ole tänään se, mitä puuhataan. Silloin tamma alkaa painaa kädelle ja kiihdytellä erityisesti suorilla, saattaapa se heittää pari köyrypukkia joukkoon.
Retiisillä on pitkät liikkeet, joissa on ilahduttavan paljon vaihteita ja säätövaraa, takaosa toimii hyvin ja kokoaminen on melko helppoa, kunhan etupainoisuuden saa ratsastettua pois. Tamma kyllä kantaa itsensä pois, ryhdistäytyy, tuo takaosaa alle ja niin edespäin, kun siltä vain osaa sitä pyytää (tai päivästä riippuen vaatia); itsenäisesti Retiisi ei moisia tee. Peruutukset ovat Retiisille hankalia, samaten takaosakäännökset (turhan kiireistä kiemurtelua), laukanvaihdot käynnin kautta ovat yleensä vain niitä laukanvaihtoa. Kuumuessaan läsipäämme myös mennä tikittää kuin Singerin ompelukone sen sijaan, että esittäisi koottua/lisättyä/keskiaskellajia; tamma osaa, muttei kuumuessaan malta. Retiisi tykkää tehdä töitä, mutta on sen verran vauhdikas ja suoraviivainen, että tympääntyy käyntitehtäviin,inhoaa peruuttamista eikä jaksa hinkata samaa tehtävää kovin kauaa. Parasta on lopettaa onnistumiseen, antaa tammalle saman tien kiitosta siitä ja siirtyä seuraavaan tehtävään.

Hyppääminen on ihanaa, tuumii Retiisi, ja loikkii tarhassakin erilaisten valo- ja varjojuovien, oksien ja ties minkä yli. Kapasiteetti ei aivan vastaa intoa, läsipään kanssa kisataan 80cm radoilla. Hypätessä Retiisi kuumuu ja koettaa rallittaa menemään esteiden jälkeen, muttei onneksi kaahota aivan jarrutta päin seiniä. Tai esteitä. Tammalla on perushyvä hyppytyyli, ei huono muttei loistavakaan - joskin Retiisin venyvyys on ihan omaa luokkaansa; raudikko venyy ihan joka ikisen esteen ylitse, vaikka mittaa olisi miten. Eikä tee edes tiukkaa! Pikkuesteillä Retiisi on todella huolimaton takasistaan, vasta 70/80cm korkeudessa ne takaset alkavat nousta mukana. Retiisi ei kyttää tai kieltele, ja yrittää punkea ylitse vaikkei askel passaisi ollenkaan, joten ratsastaja saa olla tosissaan tarkkana lähestymisten ja ponnistuspaikkojen (sekä vauhdin) kanssa, eikä luottaa siihen, että hevonen korjaa. Retiisi ei sellaista osaa, tai malta, tehdä. Osaavan kuskin kanssa Retiisi on perushyvä tykki pikkuluokkiin, joka valmennuksissa loistaa pituusesteillä ja saa noottia siitä, miten se neljän laukka-askeleen suhteutettu väli vedettiin kahdella askeleella.
Maastoilu on mukavaa, metsäteillä Retiisikin malttaa vähän rauhoittua, venyä eteen-alas ja vain löntystellä. Pelloille eksyessä tamma taas on sitä mieltä, että nyt vedetään sellaista rallia, että oksat pois.. Retiisi on varma maastopeli yksinäänkin, kavereiden kanssa ongelmia on vain laukkasuorilla, joilla raudikko lähtee kilpailemaan ja ohittelemaan.

Aina reissuun lähdettäessä Retiisistä tulee sähköjänis, mentiin sitten eläinlääkärille, valmennukseen, vesimatolle tallustamaan tai kisoihin. Tamma tanssahtelee taluttajansa vierellä, hirnuu kimeällä äänellä (oli muita hevosia näkösällä tai ei) eikä meinaa malttaa keskittyä. Vasta päästessään töihin Retiisi alkaa kuunnella, mutta on edelleen vähän ylienerginen ja kuumuva. Jos raudikkoon ei saa kunnon kontaktia verryttelyissä, koko rata menee, yllätys yllätys, perseelleen. Parhaimmillaan Retiisi on yritteliäs, hyvällä tavalla energinen suorittaja, joka haluaa tehdä kaiken nappiin. Etenkin estekisojen uusinnoissa Retiisi pääsee näyttämään kyntensä - siis jos pääsee ratsastajan kanssa yksimielisyyteen yhtään mistään.

Sukutaulu

i. Vinnari sh, m, 160cm	ii. Visre evm, sh, m, 161cm	iii. Vanseri evm, sh
		iie. Vilmiina evm, sh
	ie. Arelmi evm, sh, trn, 154cm	iei. Vyyde evm, sh
		iee. Renna evm, sh
e. Ruisraina sh, rt, 165cm	ei. Ruissieppari evm, sh, rt, 165cm	eii. Rusmiini evm, sh
		eie. Sieppaaja evm, sh
	ee. Ralliraina evm, sh, rn, 158cm	eei. Raamiralli evm, sh
		eee. Intiaanikko evm, sh

Jälkeläiset

s. 25.09.2017 sh-t. Jalokoralli, i. Huvin Jalosoturi, om. Viveka (VRL-14534) | Ratsutalli Lilja
s. 26.04.2018 sh-t. Routaretiisi, i. Tiilikan Hyrr, om. VRL-14684

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset ja päiväkirja

09.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi Aino H.

Lissu ja Retiisi saapuivat jälkeeni kentälle, ja ehdin mukavasti seurata myös kaksikon alkuverryttelyjä. Annoin Lissun hoitaa verkkaamisen itsenäisesti, sillä halusin huvin vuoksi nähdä, kuinka hän hevosensa hallitsee, kun kukaan ei ole komentelemassa. Heti alkuun korjasin kuitenkin Lissun istuntavirheet, ja näinpä hänen ratsastuksensa saatiin jo valmiiksi ja enää puuttui hevonen! Tamma näytti todella etupainoiselta ja Lissustakin tuntui, että se oli erityisen etupainoinen näinkin kauniina kesäaamuna. Muutaman kierroksen ahkeran työstämisen jälkeen niin käynnissä kuin ravissa, Retiisi alkoi nousemaan siivosti ylöspäin ja kokoamaan itseään kauniisti. Tänään harjoituksiin kuuluisi peruutukset ja pysähdykset, jotka kuuleman mukaan olivat Retiisille vaikeahkoja.

Kun tamma oli kunnolla lämmitelty ja se on taipuvainen ja notkea, ensimmäiset pysähdykset sujuivat siltä sulavasti. Kun muutama pysähdys onnistui kauniisti ja ongelmitta niin käynnistä kuin ravistakin – muutaman anteeksiannetun käyntiaskeleen kautta -, uskallettiin testata peruuttamista. Kun Lissu antoi ensimmäiset peruutusavut, Retiisi viskasi päänsä yläilmoihin, vaikka se kyllä rohkeasti otti jopa kaksi askelta taaksepäin. Lissu yritti päättäväisesti pyytää tammaa peruuttamaan lisää, mutta suoraanhan Retiisi ei suostunut peruuttamaan. Heti, kun tamma lähti kaartamaan sivulle, komensin Lissua pyytämään ratsuaan taas eteen ja toistamaan avut uudelleen. Retiisi hermostui yllättävän nopeasti ja tilanne nollattiin muutamalla ravikierroksella, joiden aikana Lissu haki tammansa taas mukavaan muotoon ja yritti uudelleen. Kun saimme muutaman peruutuksen onnistumaan niinkin hyvin, että tamma laski päätään parin askeleen jälkeen ja suostui pakittamaan suoraan taaksepäin, päätimme lopettaa. Lissu otti vielä loppuun kevyesti ravia ja laukkaa, jonka jälkeen lähdimme kolmistaan talliin purkamaan kaikkensa yrittänyttä tammaa.

17.09.2018 Estevalmennus, valmensi Satunen

"Yritäpä saada sitä hevosta hiieman lyhyemmäksi, nyt sillä meinaa valua liikaa painoa eteen ja jäädä takapää unholaan." Lissu ratsasti tammaansa keskittynyt ilme kasvoillaan. Tämän päivän valmennuksessa oli tarkoitus hypätä pieniä esteitä, paljon puomeja sekä jumppailla. Lissu ja vauhdikas Retiisi pyöritteli kentän puomeja silmissään yrittäen löytää tamman jarruja ja tasapainoa.
Lähes kaikilla lähestymisillä oli apuna (tai haittana) puomi, itse estekin oli yli puolet pienempi kuin mihin Retiisin kapasiteetti riittäisi. Halusinkin kiinnittää nimenomaan huomiota ratsukon väliseen yhteistyöhön kuin estekorkeuteen. Retiisin hypyt paranivat este kerrallaan, kunhan se jaksoi käyttää koko kroppaansa liikkeessä eikä vain jäädä painavana lyllertämään. Lissulla valui hiki ja tammalla aivohiki jo tässä vaiheessa. Eniten vaikeuksia aiheutti nopeat käännökset esteeltä alas tullessa jo heti seuraavalle, joissa tamman tuli oikeasti olla kuulolla ja avuilla.
Olimme käyttäneet koko kenttää hyvin hyödyksi tähän saakka mutta nyt jäimme vain toiselle puolikkaalle. Ratsukko pääsi pyörittelemään kahdeksikkoa; keskellä suuntaa vaihdettaessa oli este ja molemmilla ympyröillä puomeja läjäpäin. Jos tamma jäisi liian pitkäksi esteen jälkeen, ei Lissulle jäisi lainkaan aikaa kääntää sitä jo toiselle ympyrälle ensimmäisen puomin pariin. Laukanvaihdon tulisi myös olla kondiksessa jo esteen päällä jotta tamma olisi heti menossa sujuvasti oikeaan kierrokseen. Ratsukko lähti suorittamaan tehtävää. Hyppy tuli nätisti oikeassa laukassa alas, mutta vauhdikkaan Retiisin tassut menivät solmuun totaalisesti puomeille tullessaan. Puolipidätteitä, puolipidätteitä! Jo toisella kerralla tamma selkeästi varoi jalkojaan ja nosteli niitä koreasti Lissun tehdessä ahkerasti töitä ratsun satulassa. Kehuin vuolaasti hyvin työskennellyttä ratsukkoa ja käskin Lissun ottaa tamman kevyelle raville.

21.10.2018 Estevalmennus, valmensi Julia Pajuniemi (narri)

Susirajan kenttä oli vuodenaikaan nähden erittäin hyvässä kunnossa, mikä yllätti kaltaistani etelän asukkia. Olin olettanut Pohjois-Pohjanmaalla kenttien olevan joko täyttä mutavelliä tai jäätynyttä koppuraa päätellen siitä, mitä Kajaanissa asuva serkkuni kertoi. Niinpä olin saapunut pitämään estevalmennusta Lissulle ja hänen tammalleen Retiisille (mikä nimi sekin on hevoselle) epäluuloisin mielin, mutta nyt katselin ratsukon verkkaa tyytyväisenä. Paikka oli minulle aivan tuntematon, mutta avuliaat tallintekijät olivat kasanneet esteet ohjeideni mukaan ja Lissu osasi selvästi verrytellä tätä Retiisi-tammaa oikein ilman, että minun piti pitää joka hetki kädestä kiinni. Tamma vaikutti erittäin innokkaalta, mutta jokseenkin etupainoiselta ja hieman jarruttomalta. Laitoin Lissun tekemään paljon ravi-laukkasiirtymiä sekä ajatellen Retiisin keventämistä, herkistämistä, että päivän tehtävää. Lissu sai myös hypätä yksittäisi verryttelyhyppyjä laukassa ja havaitsin Retiisin olevan hieman huolimaton ja kiihdyttävän mielellään esteen jälkeen vauhtia. Onneksi päivän tehtävä oli kuin omiaan tehty tammalle!

Kun Lissu oli saanut Retiisin vertymään selitin, mitä ajattelin tänään teettää. Ratsukko saisi tulla laukassa sarjalle, jossa oli lähestymispuomi ja 70cm pysty. Sen jälkeen Lissun piti siirtää tamma heti raviin ja tulla ravissa samankorkuiselle okserille, minkä jälkeen laukkaa sai jatkaa puoliympyrän verran päätyyn, mutta korostin myös, että laukan piti olla hallittua eikä mitään kaahottamista. Halusin nähdä siististi pohkeen ympärille taipuvan hevosen, en kaarteeseen kaatuvaa rodeoratsua! Selitin, että koska en tuntenut ratsukkoa aikaisemmin, haluaisin nähdä ensin Lissun vain tekevän suorituksen ilman sen kummempia alustavia neuvoja, jotta voisin sitten pureutua paremmin mahdollisiin näkemiini ongelmakohtiin.
Lissulla oli selvästi kokemusta Retiisin kanssa toimimisesta, sillä kuten oletettua, tamman mielestä esteen jälkeen raville siirtyminen ei ollut se asia, mitä tässä nyt tehtäisiin. Lissu otti melko roimasti ohjalla kiinni ja totesin, että ota mieluummin enemmän ulko-ohjalla kuin vedä vastaan molemmista, mutta joka tapauksessa Retiisi siirtyi raville, vaikka se olikin hieman kiireistä eikä tamma polkenut alleen kovin hyvin. Okseri kuitenkin meni puhtaasti yli, ja laukka esteen jälkeen ei ollut aivan yhtä kanamaista juoksemista kuin Retiisin ravi oli ollut esteiden välissä. Näin Lissunkin ilmeestä, ettemme kumpikaan olleet oikein tyytyväisiä ja harvemmin valmennuksissa heti ensimmäisellä kerralla täydellisiä suorituksia nähdäänkään.

Silläkin uhalla, että ratsukko olisi hieman tylsistynyt en teettänyt tänään muita harjoituksia, lisäsin vain aika ajoin okserinkin perään ravisiirtymän ja lopussa, kun Retiisi toimi jo pienemmillä avuilla, lisäsin esteiden väliin käynti-laukkasiirtymän. Tamma nakkeli hieman niskojaan, kun Lissu istui satulaan ja pyysi sitä hidastamaan sekä istunnallaan, että pidätteellä, mutta selvästi alun hieman ronskimpi ote oli kertonut Retiisille kyllin selvästi, että tänään ei olisi tammaan mielen mukaisesti toimiva valmennus. Korjasin hieman Lissun kättä, joka meinasi jäädä aavistuksen vahvaksi vasten Retiisiä. Ymmärrettävää kyllä, meillä ihmisillä on hassu tapa pitää vastaan, kun hevonen painaa vastaan ja vetokisa on valmis. Kun Lissu myötäsi kunnolla, tamma meinasi valua etupainoiseksi. Hioimme kuitenkin yksissä tuumin tuntumaa ja ohjasotetta pidätyksissä niin kauan, että lopulta Retiisi suoritti kauniin käyntisiirtymän valahtamatta heti etupainoiseksi, kun Lissu myötäsi. Loppuverryttelyihin päästessä kehuinkin ratsukkoa vuolaasti, sillä Retiisi oli petrannut hienosti ja Lissu vielä hienommin! Susiraja jätti minuun positiivisen vaikutuksen, vaikka lähtiessäni edelleen mietinkin, mikä ihmeen lempinimi hevoselle on Retiisi.

29.11.2018 Apukäsiä, kirjoitti VRL-14727

Kävelen talliin hieman hämmentyneenä. Minua oli pyydetty puuhamaan jotain rentoa Retiisi-nimisen tamman kanssa. Pyysin tallityttöä näyttämään hevosen karsinan ja minut ohjattiin Retiisin karsinalle. Siellä seisoi punarautias heiniä mussuttava suomenhevonen. Kun Retiisi näki minut, se tuli heti innoissaan nuuskimaan käsiäni. Silitän Retiisin turpaa.
"Söötti höpsö", naurahdan. Mietin mitä tekisin. Voisin vaikka vain harjailla ja hoitaa tammaa, aikaa minulta nimittäin liikeni. Turvauduin jälleen tallitytön apuun, kun etsin Retiisin harjapakin.

"Ei siis liian kauan?" varmistan sitoessani Retiisin kiinni karsinan kalteriin vetosolmulla.
"Niin, se voi alkaa vähän uhkailla, vaikka ei se mitään ole koskaan nähty tekevän", tallityttö naurahtaa ja palaa omiin puuhiinsa. Nyökkään itsekseni mietteliäänä ja nappaan harjapakista harjan. Napakoilla, pitkillä vedoilla harjaan ensin tamman toisen ja sitten toisen puolen. En venytä harjausta liiaksi. Kun olen valmis, yskin hieman sillä tammasta on irronnut melko paljon pölyä. Varovasti huidon likaa kauemmas Retiisistä ja tamma katselee ihmeissään mitä touhuan. Sitten vaihdan pääharjaan ja varovasti harjaan tamman päätä. Harjaan Retiisin läsiä. Tamma tykkää kovasti. Sen alahuuli on lerpallaan. Laitan harjan pois. Siirryn putsaamaan kavioita. Retiisi on ihan mukava, vähän vain takajalkoja puhdistaessa nojaa minuun liikaa. Pian Retiisi on kuitenkin hoidettu, joten kiikutan harjapakin takaisin satulahuoneeseen. Joku seisoo Retiisin karsinan edessä.
"Ajattelin ratsastaa sillä, olet näemmä hoitamassa sitä. Varustaisitko Retiisin minulle?" nainen kysyy ja lähtee ulos tallista. Hymähdän hakiessani punarautiaan tamman varusteita.

Retiisi on heti intoa puhkuva kun varusteet ilmestyvät karsinaan. Silitän tammaa hetken läsistä, ennen kuin nakkaan satulan korkeuksiin. Tai no näin lyhyenä se 160 senttimetriä tuntuu korkealta. Yllättävän helposti saan myös satulavyön kiristettyä. Suitsia laittaessani laitan päitset Retiisin kaulalle. Teen kaiken oikeaoppisesti ja kuolaimet sujahtavat ongelmitta suomenhevosen suuhun. Taputan sitä kaulalle riisuessani päitset kaulalta. Otan Retiisin ohjat toiseen käteen ja toisella tartun kuolainrenkaasta. Napakka ote tammaan ja saan kuin saankin Retiisin mustelmitta kentälle. Nainen nyökkää kiitollisena minulle, puntattuani hänet Retiisin selkään. Jään kentän reunalle katselemaan ratsukon alkuverryttelyjä.