Kurjenpesä

Kuuralehdon Pihla "Pihla"
✝ 08.04.2021

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Pihlan oston taustalla on tylsä, tavanomainen tarina; bongasin myynti-ilmoituksen kasvattajalleen palautuneista suomenhevosista ja menin vastoin parempaa ymmärrystäni ”ihan vain katsomaan”. Jokin Pihlassa kolahti, vaikka tamma olikin vain helppo B -tasoinen. Ihan sievä tamma, etenkin pää oli kaunis, muttei mikään.. Heljä. Videolla Pihla liikkui todella pitkin, tahdikkain ja elastisin liikkein hyvässä ryhdissä, takaosa oivasti työntäen. Muutaman päivän pohdittuani esitin lopulta tarjouksen, ja eläinlääkärin tarkastuksen jälkeen Pihla muutti Kurjenpesään siitostammaksi. Enkä ole katunut hetkeäkään! Hieman happamasta perusilmeestään huolimatta Pihla on todella mukava, järkeväluonteinen hevonen, joka toimi joka tilanteessa. Näyttely- ja kantakirjareissut sujuivat juuri sellaisella helppoudella, kuin toimivan aikuisen hevosen kanssa kaiken toivoo sujuvan. Kaiken päälle Pihla pärjäsi oikein hyvin; Champion ja KTK-II. Tamma tosin olisi minulle arvokas ja mielenkiintoinen lisä jalostukseen ilman sen suurempia näyttelymeriittejä, hyvän liikemekaniikan sekä suvun vuoksi minä Pihlan ostin. Kaikki muu, mikä raudikosta ajan kuluessa paljastui, muuttui kirsikkapinoksi valmiiksi sievän kakun päälle.

Luonne

Happamanpuoleinen perusilme hämää, sillä Pihla on kiltti, oloonsa ja elämäänsä tyytyväinen hevonen. Sen perusilme vain ei ole järin aurinkoinen. Kun tammaa koettaa kuvata, se näyttää vielä enemmän sitruunoita syöneeltä – Pihlasta on sula mahdottomuus saada somia, hörökorvaisia poseerauskuvia! Ainoat rehelliset korvahörökuvat raudikosta taitavat olla ratsastuskuvia, jossain laidunotoksessa Pihlan korvat saattavat vahingossa sojottaa iloisesti eteenpäin.

Sillä työnteosta tamma pitää. Helppo B -tasoinen suomenhevonen on tasonsa puolesta toki enemmän harraste- kuin kilpapeli, vaikka Pihlalla mukavan mittainen kilpakalenteri onkin (kiitos edellisten omistajien). Sen, mitä Pihla osaa, se osaa hyvin, eikä osaamisesta löydy haparointia. Erityisesti keskiaskellajeissa sekä pohkeenväistössä Pihla on etevä. On kuitenkin todettava, että ruusukkeistaan huolimatta Pihla on ennemmin tasaisen hyvä kuin erinomainen hevonen. Tamma kyllä liikkuu hyvin (suorat, elastiset, tahdikkaat liikkeet, hyvä yliastunta), kunhan siltä pyytää; mikäli ratsastaja laiskottelee, laiskottelee Pihlakin, kaikesta työteliäisyydestään huolimatta. Ratsastajan virheet tammani antaa toisinaan turhankin hellämielisesti anteeksi, ei kiukuttele eikä protestoi, ja epäselvien apujen kohdalla Pihla joko hidastaa odottamaan uusia ohjeita tai tarjoaa optimistisesti sitä, mitä kuvittelee ratsastajan siltä pyytäneen. Tamma on kyllä mainio työkaveri; keskittynyt, motivoitunut, melko nopeasti apuihin vastaava ja happamasta ilmeestään huolimatta hyvin positiivinen treenikaveri, sellainen, joka jaksaa toistoja toistojen perään eikä turhaudu yhdenkään koululiikkeen kohdalla.
Hyppääminen sen sijaan ei ole Pihlan juttu ollenkaan. Se hyppää kyllä, mutta kovin huolestuneen oloisena, hyppykorkeutta sekä jalkojensa nostamista liioitellen. Kaulan ja selän käyttö on vähän niin ja näin, jalkatekniikka on kyllä nopea ja hyvä, kunhan Pihla vain ei liioittelisi niin kovin. Ponnistuspaikat ovat tammalla hakusessa, ponnistukset toisinaan turhankin teräviä, ja meno on muutenkin vähän sellaista puolikauhistunutta miellyttämisenhaluista yrittämistä. Puomi- ja kavalettitehtävillä Pihla liikkuu rennosti ottaen kavaleteille nättejä, tasapainoisia hyppyjä, mutta vähänkään isommilla esteillä iskee rimakauhu. Sanomattakin selvää, ettei tämä hyppäämistä jännittävä koulutäti hyppää Pihlan kanssa, eikä oikein kukaan muukaan, kun siihen ei ole mitään tarvetta.
Maastossa Pihla näkee mörköjä, mikäli on liikkeellä yksinään. Rauhallisen maastokaverin tai vielä mieluummin rauhallisen maastoporukan kanssa tamma rentoutuu itsekin eikä löydä pelottavia asioita joka toisen kuusen takaa.

Kaikki hoito- ja käsittelytilanteet loimittamisesta lastaukseen, kavioiden vuolusta lämmön mittaamiseen ja niin edelleen sujuvat vaivattomalla rutiinilla. Pihla käyttäytyy mallikelpoisesti kenen tahansa käsissä, myös silloin, kun hoitaja arastelee hapannaamaista hevosta. Lapsista raudikkoni ei juurikaan välitä, muttei sano mitään, vaikka lapsi sitä harjailisikin. Pihlan ilmeestä vain näkee, ettei se ole erityisen ihastuksissaan (jos nyt on koskaan ihastuksissaan tympeine ilmeineen, lapsitympeydelle vain on aivan oma ilmeensä). Ei Pihla kyllä varsoistakaan välitä, omansa se hoitaa ihan asiallisesti, mutta vähän minimipanoksella, aika nopsaan varsansa itsenäisiksi opettaen.
Vieraissa paikoissa Pihla ei jännitä, yleensä ympärillä on niin paljon ihmisiä ja hevosia, että se saa laumavaikutelmasta turvaa. Vieraissa paikoissa maastoillessa tamma kyllä jännittää, oli sillä seuraa tai ei, vielä enemmän kuin kotona. Mutta tavan kilpailu- ja valmennusreissut, klinikkakäynnit sun muut eivät ole Pihlalle juttu eivätkä mikään. Näyttelyt taitavat olla tammalle se vastenmielisin tilaisuus. Liikkeiden esittämisessä tai ylipäätään käyttäytymisessä ei ole mitään vikaa, mutta se ilme, jonka Pihla ottaa naamalleen rakennearvostelussa! Ilme vain mustenee, mikäli se edes on mahdollista, jos jossakin vilahtaa kamera.

Sukutiedot

Jälkeläiset

11.11.2019 sh-t. Kurjen Saarnia i. Tiilikan Hyrr om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
18.11.2020 sh-t. Kurjen Tiikkitilhi i. Ristikallion Variksenvirne om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.04.2020 Kouluratatreenailua
Pihla tuntuu pysähdyksessä hieman vinolta, eivätkä sen takajalat ole aivan niin alla kuin toivoisin. Tamma kuitenkin vastaa apuihini hyvin korjaten asentoaan, kun sitä pyydän. Takaosan virheen sälytän ilman epäilyksen häivääkään omalle kontolleni, ja kiinnitänkin omaan ryhtiini, tasapainooni, istuinluihini, erityistä huomiota siirtäessäni Pihlan raviin, kaartaessani uralle ja siitä uuteen tervehdykseen ja pysähdykseen. Toinen pysähdys on heti parempi. Tarvitsen selkeästi vähän aktiivisempaa valmentautumista, viime aikoina olen ollut pitkälti omien treenien sekä kilpailemisen varassa.

Ohjelmat voltteihin sekä nelikaariseen kiemurauraan olen oikein tyytyväinen, niin omaan tarkkaavaisuuteni teiden suhteen kuin Pihlan yritteliäisyyteen. Tiedän tekeväni jotain oikein, kun ratsuni ei laiskottele, vaan työskentelee. Hetken minua aivan harmittaa, ettei Pihla ole tai tule koskaan olemaan helppo B -tason perushevosta kummoisempi – tämmöisen hevosen kanssa olisi mahtava treenata vähän haastavampia kuvioita! Mutta ainakin minulla on erinomainen treenikaveri sekä peili omalle työskentelylleni perustasolla.
Pihla vastaa apuihini nopeasti ja tarkasti. Se asettuu, taipuu ja suoristuu rehellisesti, odottaa kääntäviä apuja itsenäisen kääntymisen sijaan. Siirtymiset tapahtuvat juuri siinä missä pyydän, niissä on pehmeyttä ja sujuvuutta, takaosa työntää hyvin. Melkein tekisi mieleni lähteä vaikkapa Ypäjän keskiviikkokisoihin tai muihin lähialueen (pikku)kisoihin, Pihla kun tuntuu olevan erinomaisessa vireessä! Etenkin keskikäynti tuntuu satulaankin niin hyvältä, että hetken minua harmittaa, kun kukaan ei ole kuvaamassa. Joskus olisi mukava tarkastella videoita omasta ratsastuksestaan.

Loppukäynnit kävelen Pihlan kanssa, taputan sen kaulaa ja lapaa itsekseni hymyillen. Voi olla, että kaiken tämän intensiivisen, jo pidemmän ajan kestäneen koulurataharjoittelun jälkeen niin minä kuin Pihla osaamme kohta Helppo B:3 2019 unissammekin.

07.06.2020 Satulatta
Tavanomaisestikin nyrpeän näköinen Pihla vaikuttaa, ja aivan varmasti näyttääkin, kahta nyrpeämmältä, kun nousen sen paljaaseen selkään. Kaiketi tämä satulattomuus on jotenkin paheksuttavaa, tai sitten Pihlan tapa reagoida asioiden on tehdä itsestään pari astetta happamammaksi asiaa prosessoidessaan. Kumarrun, rapsuttelen hevoseni kaulaa ja harjantyveä, säkää. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi ratsastanut ilman satulaa, ja mielestäni on korkea aika korjata tämä seikka.
Onnekseni, sekä ilokseni, Pihla ei rumansorttisesta ilmeestään ollut moksiskaan satulan puutteesta. Osa hevosistani saattaisi reagoida hieman voimakkaammin paljaaseen selkäänsä istahtaneeseen ratsastajaan..

Ratsastan aivan normaalit alkuverryttelyt ja ilahdun tasapainostani, hyvästä keskivartalon tuesta. Jaloistani sen sijaan löydän heti korjattavaa, kun koulusatula tai jalustimet eivät ole antamassa raameja jalkojen paikalle. Annan Pihlan kävellä pitkään vapain ohjin, huolehdin toki siitä, että käynti etenee ja hevonen kääntyy pyytäessäni, ei itsekseen aitaan törmäämisen välttääkseen. Vaihtelen suuntaa, ratsastan hieman uran sisäpuolella, teen lävistäjiä, kaikki vapaassa käynnissä. Hiljalleen kasaan ohjia sekä pitkänä kulkenutta tammaani, lisään lyhyille sivuille voltit ja pitkille sivuille muutaman pysähdyksen. Hiljalleen ratsastan myös ravia, temponvaihteluita, jonkin verran siirtymisiä käynnin ja ravin välillä. Hyvin huolelliset kulmat, paljon eri kokoisia voltteja ja ympyröitä niin käynnissä kuin ravissa. Useamman kerran kiitän onneani Pihlan liikkeistä, selässä on helppo istua myös ilman satulaa, enkä koe oloani hyllyväksi perunasäkiksi vailla kontrollia kehooni. Tamma tuntuu tavallistakin herkemmältä avuilleni, etenkin istunnalleni. Minun pitäisi ehdottomasti ratsastaa useammin ilman satulaa.

Ensimmäinen laukannosto tuntuu upealta, Pihlan laukassa on niin hyvä istua. Ratsastankin useamman kierroksen, molempiin suuntiin, rentoa harjoituslaukkaa vailla sen suurempaa työstämistä tai tehtävää. Enkä minä ratsastakaan mitään sen ihmeempiä tehtäviä, samoja ympyrävariaatioita sekä jokusen lävistäjän mitä käynnissä ja ravissakin.
Laskeutuessani selästä Pihlan hapan ilme on kadonnut, kuten se yleensäkin työnteon ajaksi katoaa. Intoudun kehumaan hevostani sellaisella jokaisen eläintenomistajan tunnistamalla lässytysäänellä, ja kiitän onneani, ettei kukaan kuullut, sen verran typerältä minä kuulostan omiinkin korviini. Valitettavasti Pihlan hapan perusilme palaa nopeasti, jo kävellessämme kentältä takaisin talliin. Palauttaessani tamman takaisin tarhaansa se näyttää juuri niin sitruunoilta syöneeltä kuin yleensäkin. Kuinka noin sievä, kuitenkin ilmeisen perustyytyväinen hevonen, voikin olla perusilmeeltään noin tympeä?

18.11.2020 Tammavarsa
Paperilla Pelätin ja Pihla olivat erinomainen yhdistelmä; ori paikkasi tamman puutteita mainiosti sekä tuki niitä osasia, joille toivoin vahvistusta. Kummatkin hyväluonteisia hevosia, Pelätin vielä Pihlaa tasaisempi viilipytty. Odotin yhdistelmältä paljon erityisesti luonnepuolella pitäen toki sormia ja varpaita ristissä, jotta varsa perisi rakenteensa sekä kapasiteettinsa enemmän isältään kuin emältään. Pihlan esikoinenkin oli enemmän isänsä oloinen, hyvä, lahjakas yleishevonen, ja sellaista minä tästäkin varsasta toivoin. En välttämättä kilparatsua, ei se kilpakalenterin pituus ole absoluuttinen hyvän hevosen mittari. Pelätin on kuitenkin pärjännyt kolmessa lajissa, toisin kuin koulupainotteinen Pihla, jonka esteosaaminen (ja uskallus) täsmää pitkälti tähän estepuolella taantuneeseen koulutätiin. Toivoin kovasti varsan olevan vähän rohkeampi, varmempi hyppääjä, ja toki varma, hyvä ratsu muutenkin.

Jo valmiiksi happaman näköinen Pihla muuttui koko ajan tuimemman näköiseksi, mitä pidemmälle sen tiineys eteni. Etenkin loppuajasta, vatsan ollessa niin pyöreä, että se vaikutti tamman liikkumiseen haitaten piehtaroimistakin, Pihla vaikutti täysin kypsältä koko tiineyteen. Ei tamma äkäiseksi muuttunut tälläkään kertaa, mutta hapan se oli, ja vähän tarkempi seurastaan mitä tavallisesti. Yleensä Pihla tarhaa sujuvasti oikeastaan kenen tahansa kanssa, nyt se ei sietänyt kovin eläväisiä lajitovereitaan samassa eikä mielellään viereisessäkään tarhassa. Kantoaika jäi parilla päivällä vajaaksi lasketusta ajasta. Varsominen oli ohi hyvin nopeasti, ja vielä keskellä päivää. Päiväkahveja keitellessäni laitoin varsomiskarsinan kameran päälle, totesin, että Pihla varsoo, jätin kahvinkeittopuuhat sikseen ja tuijotin vain kameraa hermostuneena. En ole ikinä nähnyt niin nopeaa, helpon näköistä varsomista, vaikka tälläkin tontilla on ehtinyt syntyä useita kymmeniä varsoja. Pihla oli nopeasti jaloillaan, varsalla kesti pidemmän aikaa, vaikka emänsä jo vähän kärsimättömän näköisenä sitä putsasi ja töni ylös.

Kun varsa nousi, sillä ei ollut kiire mihinkään. Tulokas katseli kaikessa rauhassa ympärilleen ottaen ensiaskeleensakin kieli keskellä suuta, hyvin keskittyneen oloisena. Nisä löytyi helposti, eikä tamma tai varsa tarvinnut minun tai eläinlääkärin apua missään. Tulokkaalla, pikkutammalla, vain ei ollut kiire nousta. Eikä tammalla, jonka nimesin Tiikkitilheksi, ollut koko varsa-aikanaan kiire mihinkään. Pikkuinen oli enemmän rauhallinen pohdiskelija sekä tutkija kuin leikkisän eloisa koheltaja.

28.11.2020 Joulukuussa laatuarvosteluihin?
Näyttelymenestystä ja kaksi varsaa. Kaksi erittäin hienoa varsaa, vaikka tuo toinen nyt onkin vielä maitovarsaikäinen imeväinen. (Ja muuten myyty Cloudfieldiin – olen suorastaan innoissani, kun kasvattini pääsee osaksi tallin hevoskantaa!) Vanhempi varsa, jo aikuiseksi ehtinyt Saarnia, kasvoi emäänsä kauniimmaksi ja lahjakkaammaksi, joten ainakin esikoisen kohdalla kaikki meni kuin satukirjassa. Ja tämä nuorempikin, Tiikkitilhi, on hurjan kivannäköinen pikkukaveri, harkitsevaisen ja rauhallisen oloinen, toivon mukaan aikanaan terve, korrekti, hyväluonteinen käyttöhevonen.

Pihlastahan nyt ei yleishevosta saa tekemälläkään, kun se estepuoli on mitä on. Sileätyöskennellessä Pihla sen sijaan on oikeinkin näppärä peli, harmi, ettei kapasiteetti kanna sitä helppo Beetä pidemmälle. Toivottavasti emän hyvä ratsastettavuus periytyy myös Tiikkitilhelle.
Kaikki tämä Pihlapohdintani on viime päivinä kulminoitunut ajatukseen, josko joulukuu olisi sopiva aika esittää tamma Kouluratsastusjaoksen sekä Suomenratsujen laatuarvostelutuomariston edessä. Varsahan nyt kulkee mukana, pieni on kasvanut hurjaa kyytiä, eikä Pihlankaan esittämiselle ole esteitä. Ei se tietenkään ole niin sutjakassa kunnossa kuin kilpakausinaan, varsonut ja varsoneen näköinen, mistä ei onneksi rokoteta. Voi olla, että Pihlan vuosi huipentuu varsomisen lisäksi toivon mukaan ansaittaviin laatuarvostelupalkintoihin! Viimeistään ensi vuoden alussa, katsoo nyt.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen