Kurjenpesä

Kurjen Saarnia "Saarni"
✝ 25.10.2022

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Valikoidessani Pihlalle sulhoa kiinnitin tietenkin huomiota orin rakenteeseen, luonteeseen sekä kapasiteettiin. Lopulta valitsin vaihtoehdoistani Susirajassa asuvan Tiilikan Hyrrin, joka vaikutti kaikin puolin hyvältä, tammalleni sopivalta vaihtoehdolta. Paperilla kaikki on toki aina helpompaa, käytännössä monikin asia voi mennä pieleen - tämän takia minä stressaan naurettavan paljon tammojeni tiineyksiä. Onnekseni Pihlan kantoaika sujui ilman ongelmia. Tiinehtyminen vaati kiimapiikin ja jokusen yrityksen, olin jo vaihtaa oria, kun tuntui, ettei Pihla tiinehdy! Pihlan viimeinkin tiinehtyessä kaikki sujui kuitenkin hyvin. Varsominenkin tapahtui täsmälleen eläinlääkärin laskemana päivänä. Helppo, melkein oppikirjamainen suoritus.

Pieni, rautias varsa nousi ilahduttavan nopeasti pystyyn, haparoi aikansa osaamatta oikein asettaa jalkojaan, pysyi lopulta pystyssä ja hoiperteli nisälle ja imemään. Pikkutamman elämän ensimmäiset tunnit sujuivat rauhallisesti, kuten ensimmäiset päivätkin. Kurjen Saarniaksi ristimäni raudikko tutki uteliaana vähän joka nurkan ja kissanviiksen, muttei intoutunut riehumaan ja pukkilaukkailemaan kuin muutamia kertoja koko varsa-aikanaan. Tai sitten varsarallittelut ajoittuivat sellaisiin ajankohtiin, kun yhtään kukaan ei niitä ollut todistamassa. Rauhallisesti varsasta kasvoi rauhallinen nuori, ilahduttavasti emäänsä kauniimpi ja hieman parempirakenteinen. Suorastaan tyylikäs hevonen. Saarnin rauhallinen uteliaisuus ei kadonnut iän myötä mihinkään, ja aina tehdessäni töitä tamman kanssa Kaapon tunnusbiisi oppimaan innokkaasta lapsesta alkoi soida päässäni. Sillä sitä Saarni oli, ja on edelleen, innokas oppimaan. Onnekseni tamma ei ole oppinut mistään pahoja tapoja!

Luonne

Kaikessa uteliaisuudessaan ja innossaan oppia, joko huomioimalla, tutkimalla tai muiden (hevosten tai ihmisten) ohjauksessa oppimalla, Saarni on rauhallinen. Sitä se oli jo varsana, ihastuttava yhdistelmä pohjatonta tiedonjanoa sekä rauhallisuutta. Tamma on pärjännyt aina hevoslaumassa, sillä tuntuu olevan loistavat sosiaaliset kyvyt sekä ymmärrystä laumahierarkian päälle. Liinakkoni ymmärrys yltää paljon pidemmälle, Saarnilla on melkoisen terävä pää. Se on oppinut poimimaan esineitä ja kumartamaan, ratsuttaminen oli hurjan helppoa..

Helppoa on arkikin. Kaikesta uteliaisuudestaan huolimatta tamma ei tunge ihmisen tai muiden hevosen omaan tilaan luvatta, vaan odottaa aina merkkiä, milloin saa painaa pään syliin tai rapsutella tarhakaveriaan. Mikään pahnan pohjimmainen tossukka Saarni ei silti ole, se on vain hyvin tietoinen omasta paikastaan, muiden tilasta sekä siitä, ettei halua lähteä venyttämään sen enempää omia kuin muidenkaan rajoja. Kenen tahansa kanssa toimeen tuleva tamma on se luottohevonen, jonka kanssa sukulaislapset ja muut nuoret vieraani saavat touhuta, Saarni ymmärtää eikä ole moksiskaan, vaikka joku vetäisi sitä hännästä tai pyörittelisi korvia puoli päivää. Ihan kaikki sujuu kuin tanssi, Saarni ei edes irvistele raspaukselle, matolääkkeille tai millekään muullekaan. Taluttaessakin tamma kulkee mukana juuri niin asiallisesti kuin hevoselta odottaa, lastaaminen sujuu aina ongelmitta eikä matkustaminenkaan ole Saarnille ihmetyksen aihe. Ennemmin se tuntuu olevan utelias, minne nyt mennään ja minne tultiin, sen verran innokkaasti se päätään ja korviaan perille päästyään kääntelee.

Saarnista kasvoi juuri sellainen hyvä, monipuolinen ratsu, kuin toivoinkin. Ratsujuttujen lisäksi Saarni opetettiin ajolle, ja välillä teen sen kanssa kärrylenkkejä, mutta mitään tavoitteellisempaa ajamista esimerkiksi valjakkoajon muodossa emme harrasta. Ratsastuslajit ovat tammani leipätyö, ja ne liinakko hoitaa erinomaisesti. Erityisesti hyppääminen tuntuu olevan tamman mieleen, samaten maastoilu; Saarni on yksi luotettavimmista maastohevosistani, yksin, porukassa, hiihtäjää vetäen.. Liinakolleni käy kaikki.
Sopivan herkkä, nopeasti apuihin reagoiva, eteenpäinpyrkivä, tasapainoinen. Erittäin innokas kokeilemaan ja opettelemaan kaikkea uutta. Epäselvät avut eivät Saarnia hätkähdytä, se vain kokeilee, hyvin rauhallisesti, pyydettiinkö siltä nyt toista askellajia vai jotain muuta.

Hieman vaatimaton käynti, lennokas ravi, ponnekas, hyvä laukka. Mikään liikeihme Saarni ei kuitenkaan ole, perushyvä liikkuja ilman melomisia tai muita virheliikkeitä, muttei mikään kateutta herättävä liitokavio. Tamman valtteja ovat ennemmin sen kuuliaisuus, tarkkuus ja eteenpäinpyrkimys, halu tehdä parhaansa, ja Saarnihan tekee. Ei se tasonsa paras kouluratsu ole, tasaisen hyvä kuitenkin, erittäin työteliäs sekä ihastuttavan innostunut jokaisesta liikkeestä. Treenit voivat olla samoja kouluratoja tai tehtäviä kuukaudesta toiseen, eikä Saarni tunnu kyllästyvän, vaikka ratsastajaa jo tympisi.
Hypätessä Saarni loistaa, sen tekniikka on perushyvän sijaan erinomainen, samaten esteäly, rohkeus sekä tasapaino. Kaikessa innossaankin tamma pysyy rauhallisena, joskin on aina valmis kirimään sekunteja pois ripeämmällä laukalla, tiukoilla kurveilla sekä lyhyillä lähestymisillä. Jotain tamman hyppyjen helppoudesta sekä varmuudesta esteillä kertonee, että minä, maailman arin hyppääjä, uskallan hypätä Saarnilla. Ihan sitä metriä, herranen aika! Maastoesteille en kyllä uskalla, enkä minä erityisen paljoa Saarnilla hyppää muutenkaan. Tamma hakee ponnistuspaikkoja itsekin, kuuntelee kuitenkin ratsastajaansa, tuntuu pyrkivän yhteiseen suoritukseen aivan yhtä paljon kuin ratsastajansakin.

Kilpailupaikoilla on paljon kaikkea uutta nähtävää ja tutkittavaa, että Saarni lienee joka kerta omassa henkilökohtaisessa taivaassaan, kun lähdemme jonnekin. Onneksi tamma ei kadota korviaan, vaikka sen veisi miten vilkkaalle käsihevosalueelle. Saarni keskittyy aina eniten ihmiseen, kun sen kanssa tehdään jotain, oli se sitten varustamista, verryttelyä tai itse suoritus. Hyvähermoisena, mielellään esiintyvänä hevosena raudikko pitää päänsä kylmänä ratsastajan mahdollisesta jännityksestä huolimatta. Tamma tekee töitä samalla riemulla kuin kotikentälläkin, niin ratsastuskilpailuissa kuin näyttelykehissä. Saarnin kanssa ei tarvitse esittää raviliikkeitä uusiksi vetämättömän esityksen vuoksi!

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

25.06.2021 Kouluvalmennus, valmensi Marja Ullbacka
Siinä missä muut pitävät juhannuksena vapaata, hevosihmiset monesti löytävät tiensä toistensa luota, kun sattuu sopivasti olemaan aikaa päivätyön ohessa. Marja Ullbackalle juhannusaatto oli päivä muiden joukossa, sillä tapansa mukaan hän oli sopinut juhannukselle useamman valmennettavan. Omat hevoset piti kotona kuitenkin hoitaa, joten ei sitä mökkeilemään ainakaan voinut lähteä, joten samapa se tuo piipahtaa Kurjenpesässä valmentamassa Aino Kurkista ja mukavan oloista sporttista suomenhevostammaa Saarnia. Itseasiassa Saarni oli todella sporttinen - linjakas, pitkäkoipinen ja erittäin hyvässä lihassa. Se oli vissiin varsonutkin kerran, mutta tamma oli treenattu komeasti takaisin kireään kuntoon, sillä sen lihakset näkyivät kauniisti kiiltelevän karvapeitteen alta. "No nyt on", Marja kommentoi tammaa omaan tapaansa melko vähäsanaisesti. Aino tulkitsi kommentin positiiviseksi ja jatkoi Saarnin verryyttelemistä kentällä. Taivas oli puolipilvinen ja alkuviikon helteet olivat onneksi väistyneet hieman armollisemman kesäsään tieltä. Saarnikin oli tuntunut saaneen uutta energiaa pilvisemmästä säästä. Eilisen ukkosmyrsky oli puhaltanut tieltään paitsi painostavan ilman, myös kentän viereisen katoksen peltikaton. Sitä Saarni oli ensin vähän ihmetellyt, mutta nopeasti tamma oli jaksanut jälleen keskittyä kentällä tapahtuviin asioihin.

Valmennuksen teemana oli kootut askellajit, joista erityisesti paino kootussa laukassa. Ensimmäiseksi Marja peräänkuulutti Saarnin suoruutta. Tamma eteni hieman oikea lapa edellä, mikä johtui siitä, että Ainon painopiste oli keikahtanut aavistuksen vinoksi. Lantio suoraan, olkapäät samalle tasolle ja rento jousto lantiosta auttoivat tilanteeseen ja kuuliaisesti etenevä Saarni alkoi suoristua silmissä. Samalla Marja ohjeisti ratsastamaan Saarnia hieman enemmän takaosalle. Saarni oli sen verran reippaalla tuulella, että se tahtoi hieman karata alta. "Positiivista on, että se keskittää kaiken huomionsa sinuun Aino, joten nyt vain pitää tehdä oikeita asioita, niin alkaa tapahtua", Marja totesi. Koska tamma oli niin kovin innoissaan, oli se samalla myös hieman jännittynyt, minkä vuoksi se piti ratsastaa ensin rennoksi alas ja eteen. Kun Saarnin askel rentoutui, se hakeutui selvästi pyöreämpään muotoon ja jalat alkoivat polkea paremmin rungon alla. Nyt Saarnin liike oli sellainen, että sitä kannatti lähteä kokoamaan.

Tehtävänä oli ratsastaa pitkän sivun sisäpuolella käynnissä ja muutaman käyntiaskeleen jälkeen ratsastaa pohkeenväistössä takaisin uralle. Pohkeenväistön lopussa nostetaan laukka suoraan väistöstä. Pitkä sivun sivun lopussa ratsastetaan hevonen laukassa voltille. Voltin viimeisellä puolikkaalla laukka kootaan istunnalla ja voltin lopussa siirrytään laukasta käyntiin. Aino nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja aloitti suorittamisen. "Vähän enemmän liikettä eteen, ettei vauhti tyssää", Marja kannusti, kun ratsukko suoritti väistöä takaisin uralle. "Valmistele laukka. Hyvä, hienosti", Saarni oli nostanut kauniisti laukan hännänhuiskauksen seuraamana ja eteni nyt pyöreää laukkaa pitkää sivua pitkin. Siitä ratsukko kääntyi voltille, jossa laukan laatu hieman hajosi, minkä vuoksi Marja ohjeisti jatkamaan vielä toisen voltin perään ja korjaamaan samalla taivutusta. "Ja nyt istunnalla kokoa laukka, vähän vielä tiiviimmin persus satulaan. Hyvä, huomasitko?" Saarnin liike oli noussut selkeästi ylämäkeen ja se polki pontevasti takajalkoja rungon alle. "Ja siitä käääynti, hyvä! Vähän pehmeämmin saisi vielä siirtyä, ettei tule noin töks."

Marja tuumi Saarnin olevan erittäin pirteä tuulahdus raskaammansorttisten suomenhevosten joukossa ja oli erityisen ihastunut tamman yritteliääseen luonteeseen. Se ei ollut ratsastajan pienistä virheistä moksiskaan ja otti myös tuohtumatta vastaan korjauksia ratsastajalta. Toisessa harjoituksessa laukka nostettiin myös pohkeenväistön jälkeen, mutta voltti tehtiin laukassa jo pitkän sivun puolessa välissä. Tässä voltilla Marjan neuvoin Aino työsti Saarnin laukkaa kootuksi. "Ohjan tuki tasaisena!" Marja muistutti, kun Saarni tahtosi levitä ulospäin. "Hyyyvä, nyt näyttää oikealta. Siitä ratsasta takaisin uralle ja ennen pitkän sivun loppua hae hieman loivaa avotaivutusta, jonka kautta kulmassa käyntiin siirtyminen." Tarkoitus ei ollut ratsastaa varsinaista avotaivutusta, vaan auttaa hallitsemaan hevosen lapoja sekä pitää liike tasapainossa. "Istunta tiiviiksi. Ratsasta ikään kuin liikettä vastaan, mutta muista lantion jousto liikkeen tahtiin", Marja ohjeisti ja Saarni siirtyi hieman myöhässä, mutta siististi käyntiin. Seuraavalla kierroksella Saarni taas ennakoi ja tipautti laukan pois jo suoralla uralla. Hiljalleen kuitenkin Aino sai Saarnin enemmän ja enemmän kuulolle, jolloin sen askeleen sääteleminen helpottui huomattavasti.

Loppuverryyttelyjen aikana Marja kävi läpi valmennuksen yhdessä Ainon kanssa. Ainolla oli pitkä historia takana tamman kanssa ja kaksikon yhteistyö olikin erittäin hyvällä mallilla. "Olet tehnyt erinomaista työtä Saarnin kanssa", Marja kehaisi. Kuulemma ei ihan joka nurkalla näin hyväluontoisia omakasvatteja kasvanut. Aino ei viitsinyt mainita, että Saarni oli syntymästään asti ollut melko helppo hevoslapsi, vaan otti kehut mukisematta vastaan. Marja toi esiin myös, että näki Saarnissa paljon ratsastettavuutensa puolesta edesmennyttä isäoriaan Tiilikan Hyrriä, jonka selkään oli joskus taannoin päässyt kouluratsastusklinikalla. "Yhtä hyvä työmoraali ainakin, vaikkakin valitettavasti hieman samaa vaatimattomuutta on nähtävillä liikkeessä. Toisaalta, onhan nämä kuitenkin loppujen lopuksi suomenhevosia... Vaan kylläpä kiinnostaisi nähdä, mitä tulisi yhdistettynä isoon, oikein näyttäväliikkeiseen oriin..." Marja katosi omiin pohdintoihinsa. Aino sen sijaan sai kiitosta rauhallisesta ja vähäeleisestä ratsastuksesta, mutta kehitettävää olisi lantion asennossa, mikä tosin oli suurin piirtein jokaisella valmennettavalla vino aika ajoin. Ihmiset kun tuppaavat olemaan (etenkin iän kertyessä) joka suuntaan vinoja pelkästään yhden huonosti nukutun yön jälkeen. Hyvä se silti kuusikymppisen Marjan oli sanoa, sillä sorja ja ikänsä hevosen selässä istunut Marja oli niin tikkusuora, että naisen ryhti tuskin valahtaisi vielä kuolinvuoteellakaan.

30.06.2021 Kouluvalmennus, valmensi Crimis
Pöytyälle lähtiessä oli iskettävä useampi kärpänen kerralla. Tässä tapauksessa ne kärpäset olivat hevosia, joita oli valmennusvuorossa kaksi peräkkäin. Ainolla oli Kurjenpesässä hauska kirjo erilaisia hevosia – ensimmäiseen yksityisvalkkaan nainen osallistui kuitenkin tuikitavallisen suomenhevosen kanssa. Eikä tämä ollut mikään vähättely, sillä Saarnissa oli kaikki ne suomenhevosen hyvät piirteet. Liinaharjainen raudikko oli ulkonäkönsä lisäksi luonteeltaan tyypillinen suokki: rauhallinen ja uuttera työskentelemään. Etupainoinen tai raskas se ei kuitenkaan ollut, vaan kantoi itsensä tasapainoisesti hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä alkuverkasta lähtien. Saarnin käynti ei juuri herättänyt tunteita, mutta ravi näytti oikein mainiolta. Aino taivutteli tammaa alkuun isoilla pääty-ympyröillä. Hevosen ollessa pehmeä ja vastaanottavainen avuille, halusin nähdä kuinka paljon ravissa olisi säätövaraa.
”Tehdään askeleenpidennyksiä siihen pitkälle sivulle, ja sitten lyhyelle sivulle tultaessa kokoa vähän lyhyemmäksi ympyrälle”, ohjeistin tehtävää Ainolle. Ja Saarnihan teki. Tamma pisti niin innoissaan menemään, että leveä hymy levisi Ainon kasvoille. ”Pienennetään kymmenen metrin volttiin. Pidä oma hartialinja suorassa.” Miten helposti sitä oma painopiste kaatuikaan sisäkaarteeseen.
”Lisätään vielä avo siihen pitkän sivun alkuun.. Ja takaosa mukaan Aino, nyt se laahaa kilometrin jäljessä. Sulla on hurjan pitkä hevonen joo, mutta se osaa kyllä kantaa koko ruhonsa. Hipsuttele vähän raipalla.” Saarnin korvat pyörivät vinhasti sen kuunnellessa apuja. Vaikka tamma vähän miettikin, mitä siltä odotettiin, teki se heti tajuttuaan kiltisti. ”Hyvä, just noin. Kiitä. Otetaan sitten laukkaa.”

06.07.2021 Hellepävän mietteitä
Juhannuksen aikana, helteiden keskellä, sain nauttia Saarnin kanssa kahden äärettömän osaavan valmentajan huomiosta. Ratsastajana ei ole koskaan valmis, ja helppojen luokkien hevosten kanssa tulee aivan samanlaisia ahaa-elämyksiä kuin noiden Grand Prix -ratsujen. Aina voisi olla pehmeämpi, joustavampi, tarkempi, istunnassa on aina jotakin huomioitavaa. Koen itseni etuoikeutetuksi, kun saan työskennellä näin upeiden valmentajien kanssa, ja minun on mahdollista pitää näin monia erilaisia hevosia, joiden kanssa itseäni kehittää.

Näiden kouluvalmennusten jälkeen Saarni on päässyt kertaalleen uimaan sekä hyppäämään, kun Susirajan Lissu ja Sarlotta kävivät hyppäämässä useammalla hevosellani. Olin apuna lähinnä puominnostelijan roolissa, sekä tietenkin ylpeän omistajan. Saarnin hyppäämistä oli oikea ilo katsella, sillä on kyllä hyvä hyppytekniikka. Jotain tämäkin koulutäti on estehevosista oppinut, mikä on tietysti hyvä, kun näitä on.. kertynyt. Tämän hevosen suurin valtti tosin ei ole tekniikassa, vaan asenteessa ja yritteliäisyydessä, yhteistyöhalussa. Kehun nyt omaani, mutta tämmöisen ratsastettavuuden ja luonteen kun saisi siirrettyä eteenpäin ja istutettua muutamaan vähän.. oikukkaampaan yksilöön. Toivottavasti Saarnin tuleva jälkikasvu sentään perii emänsä superupean luonteen ja ratsastettavuuden!

Kaiken tämän helteen keskellä olen tasaisen varmasti valmistellut Saarnia rotunsa laatuarvosteluun. Aktiiviset kisavuodet ovat jo takana ja siitostamman ura edessä, vaikka nyt onkin tehty töitä vähän sellaisella kisoihin valmistautuvalla rutiinilla. Tammalla on jo ennestään useampia CUP-sijoituksia, ja Saarnin ura taitaa kyllä olla taputeltu. Annetaan tilaa vähän nuoremmille, Saarni on omat ruusukkeensa jo ansainnut.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen