Kurjenpesä

Väjen Luulovi "Louhi"

Perustiedot

Meriitit

© Vibaja

Tausta

Tämän minä tilasin ihan itse! Ja olin, kuten olen edelleenkin, innoissani kuin lapsi joululahjojensa äärellä.

Olin jo tovin etsinyt Lemmolle sopivaa tammaa emäksi Kurjenpesään jäävälle varsalle. Haltiasalossa asuva Luu-usva vakuutti minut saman tien, kun eräällä kyläreissulla pääsin tammaan tutustumaan. Sovimme Katariinan kanssa asiat hyvin nopeasti kaiken maailman kahvittelujen lomassa, eikä aikaakaan, kun Luikku oli tukevasti tiineenä. Aika kului samaan aikaan aivan liian nopeasti ja tuskastuttavan hitaasti kohti laskettua aikaa, kunnes eräänä aamuyönä Katariina laitteli puhelimeeni useamman kuvan sekä lyhyen videopätkän. Luikku oli varsonut pienen, vaalean mytyn, joka itsensä oikaistuaan paljastui tammavarsaksi. Vanhempien nimiteemoja yhdistellen tulokas nimettiin Väjen Luuloveksi.

Kyllähän Luulovi, Louhi, kasvoi ja kehittyi, mutta pieneksi se jäi. Eräänä päivänä mittatikku näytti 138 senttimetriä, eikä mitään muutosta ole tapahtunut mihinkään suuntaan sen mittauksen jälkeen. Tammani ei koskaan ole antanut pienen kokonsa häiritä itseään, ja oikein näppärä, lahjakas ratsu siitä tulikin, oikea monipuolinen tahtotamma!

Luonne

Louhi jäi vanhempiaan pienikokoisemmaksi peilaten enemmän sukutaulunsa pienimpiä yksilöitä. Hieman kliseisesti tammani kompensoi pientä kokoaan uskomattoman suurella persoonalla. Mikään överi-itsevarma egopelle tamma ei kuitenkaan ole, terveestä, hyvästä itseluottamuksestaan huolimatta. Louhi on hyvin tarkka ja tietoinen omista rajoistaan, mutta myös kyvyistään. Minkä tamma osaa, se tekee hyvin, yhtään epäröimättä, ja mitä ei osaa, se opettelee. Louhi loitsii vielä joku päivä jonkun suohon asenteellaan sekä terveellä kilpailuhenkisyydellään - tästä hevosesta huomaa, miten se syttyy kilpakentillä oikein janoten kunniakierrokselle pääsyä!

Niin sanotusti hevosen tavoille oppiminen kävi Louhelta nopsaan. Tamma hoksasi heti, mitä siltä haluttiin, kun se sai päitset päähänsä, riimunnaru kiinnitettiin päitsiin kävelytysharjoituksia varten, jalkoja ruvettiin nostelemaan ja niin edelleen. Hyvät hoksottimet sekä sitä tervettä itsevarmuutta; Louhi imi jokaisen kehun itseensä tehden asiat samalla, kehun arvoisella varmuudella yhä uudelleen. Uhmaikä oli hieman raskasta aikaa, mutta sitä lukuun ottamatta haltiasalolaiseni on aina ollut hyvän käytöksen sekä oppivaisuuden perikuva, josta olen saanut olla (ja olen edelleen) hurjan ylpeä.
Nykyään(kään) voikko ei sano mitään mihinkään. Kaiken raspauksesta satulan sovitukseen, kengityksestä varustamiseen, loimituksesta raspaukseen ja niin edelleen saa tehdä aivan rauhassa Louhen osallistuessa juuri sen verran, kuin siltä pyydetään. Jalat nousevat ongelmitta, häntäruoto ei liimaudu takamukseen lämmönmittauksen aikana, suu aukeaa raspia, matolääkettä, kuolaimia, mitä tahansa varten. Talutettaessa Louhi kulkee vierellä esimerkillisen kuuliaisesti, se ei rynni ovista tai porteista, koeta livahtaa omille teilleen tai pysähdy kesken kaiken. Lastaus sujuu samalla jouhevuudella, eikä itse matkustamisessakaan ole ilmennyt ongelmia. Täyden kympin käytösnumero!

Lyhyistä jaloista löytyy vauhtia ja askelista pituutta, kun Louhi lähtee liikkeelle. Pikku hopeajouheni on selkeästi kokoaan suurempi liikkuja, hyvinkin näyttävä, ketterä ja näppärä ratsu moneen lajiin. Sillä on päättäväisyyttä, rohkeutta, sisukkuutta sekä älyä, joiden turvin tamma on oppinut uutta nopeasti sekä suorittanut (maasto)esteradan poikineen ilman ylimääräisiä puhinoita tai ufobongailuja.
Parhaimmillaan Louhi on esteillä. Kouluratsastuskin sujuu, tamma ei edes väännä naamaansa nurinpäin, vaan tekee kaiken pyydetyn tarmokkaan tehokkaasti kuin mikäkin Pikku Myy. Liikkuminen on kevyen elastista, ilmavaa ja suoraa, askel pitkä ja takaosan työntö erinomainen. Louhi myös kantaa itsensä kunnolla, hyvässä ryhdissä, ei yritä kannatuttaa päätään ratsastajalla tai ehdottele vaikkapa kulmissa oikomista. Vähän totisesti töihin suhtautuva tamma lähinnä turhautuu puolivillaiseen ratsastukseen, johtui se sitten kuskin kokemattomuudesta tai laiskuudesta. Rennot humputtelupäivät eivät tammaani haittaa, tehokkaaksi tarkoitettu mutta tehottomaksi jäävä treeni sen sijaan tuntuu kismittävän. Korkea työmoraali, nähkääs.
Kuten todettua, kyllä ne Louhen suurimmat lahjat ovat esteellä. Hieno hyppytekniikka, upea asenne, estesilmää. Voikko ei ole antanut kokonsa hidastaa itseään, se hyppää 110cm rataesteet ongelmitta peilaten lahjoissaan emäänsä jättäen isänsä nielemään pölyä pykälää matalammalla tasolla. Maastoesteet ylittyvät metrin korkeudessa, eikä Louhi ole koskaan epäröinyt. Se ymmärtää kieltää sekä juosta ohi, mikäli lähestyminen ja hyppy eivät ole korjattavissa; mikään väkisin suorittaja Louhi ei onneksi ole. Myös estevapaassa maastoilussa tamma on mukava kaveri, se reipas ja rohkea, yksin ja porukassa toimiva hevonen, jonka kanssa ei tarvitse huolehtia, minkä rasahduksen vuoksi loikataan ojaan tai tehdään uukkari.

Samoin askelkuvioin Louhi käyttäytyy ja suorittaa myös kisapaikoilla. Se ei ehkä ole rakenteeltaan upein tai mieleenpainuvin, mutta pienen tamman hyvänkokoinen ego sekä esiintymisvarmuus pitävät huolen siitä, että se muistetaan. Ratsastuskisat ovat ehdottomasti enemmän Louhen mieleen, näyttelyt ovat sen makuun vähän pitkäpiimäisiä (vaikka hopeajouheni käyttäytyy hyvin niissäkin). Erityisesti este- ja kenttäkisoissa Louhi elää parasta elämäänsä, pääseehän se hyppäämään!

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

19.09.2021 Irtohypytystilaisuus Kastehelmen Tallilla
Tapahtumakutsu.

Minä ja Louhi saimme hieman vaihtelua arkirutiineihimme, sekä Louhi roppakaupalla kokemusta, kotona vietetyn sunnuntain vaihtuessa irtohypytykseen Kastehelmen Tallilla. Tilaisuuteen osallistui yhteensä viisitoista nuorta taustajoukkoineen, myös tuttuja. Parkkipaikankin löysin (hyvä on, oikein tähtäsin) Mandelbacken Miljan vierestä. Hänkin oli liikkeellä kolmivuotiaan suomenhevostamman kanssa.

Vuoromme oli heti toisena. Louhi ei ujostellut tai arastellut, kaikkea muuta, pieni tammani oikein puhkui intoa sekä itsevarmuutta. Vieras paikka ei hämmentänyt sitä ollenkaan, eivätkä vieraat hevoset tai ihmiset. Lähdin hakemaan ennen kaikkea positiivista kokemusta matkustamisesta, vieraasta paikasta sekä esiintymisestä, estekorkeus oli aivan sivuseikka. Louhen asenne sekä itsevarmuus ihan yllättivät minut, positiivisesti totta kai. Itsevarminkin nuori voi mennä vieraassa ympäristössä puihin. Louhi ei mennyt, kaikkea muuta. Kävellessämme kujan läpi ennen ensimmäistä varsinaista suorituskertaa tamma tuntui kasvavan kymmenisen senttiä korkeutta ja vähän leveyttäkin, ja ihan jo pelkästä kävelytyylistä huomasi Louhen tietävän, mitä se on tekemässä.

Pieni tammani suoritti omaan silmääni äärettömän hyvin ja tasaisesti jokaisen hyppykertansa kujassa. Järjestäjäkin arveli Louhesta olevan ylittämään isompiakin esteitä kuin päivän henkilökohtainen maksimimme 80cm. Emme kuitenkaan lähteneet kokeilemaan, vaikka olin aivan samaa mieltä; Louhella olisi varmasti ollut paukkuja sekä ponnua korkeammillekin esteille. En kuitenkaan näe mitään järkeä ottaa nuoresta kaikkea irti, työn pitää olla kivaa ja porrastetusti haastavampaa. Kolmivuotiaan ei tarvitse vielä järin ihmeellisiä tehdä. Louhi sai suorastaan ylitsevuotavat kehut sekä valtaisat määrät rapsutuksia ennen kaikkea asenteensa johdosta. Puomitkin olivat pysyneet kannattimillaan, mikä on tietenkin aina plussa, mutta kaikkein parasta oli nähdä miten hevonen itse nautti hyppäämisestä. Louhi oli ollut kujassa kuin kotonaan, jokainen hyppy oli lähtenyt tamman omasta halusta, ja sitä oli omistajana hienoa seurata. Kiittelin vielä Feliciaa mukavasta päivästä sekä kokemuksesta ennen maneesista poistumista.

Ennen kuin ehdin lähteä, Milja päistärikköine tammoineen palasi maneesista, enkä minä tietenkään lähtenyt mihinkään vaan jäin vaihtamaan kuulumisia. Jokunen muukin tuttu, Miljan tai minun, kävi meitä jututtamassa, ennen kuin lähdin ajamaan takaisin Pöytyälle ja päästin Miljankin kotimatkalle.

"Pikkuruinen tamma häikäisi näyttävällä laukallaan ja hienolla hyppytekniikallaan kaikki. Se puhkui intoa ja tuntui näyttävän muille mallia, että näin kuulkaas esteet ylitetään! Asennetta tästä tammasta ei puutu, varsinainen päivänpaiste ja olisi varmasti hypännyt vielä isompaakin."
- Felicia Kastehelmi

27.03.2022 Valmennusta seuraamassa, kirjoittanut Jenna
Seurasin parin kaverini kanssa kun Kurkisen Aino ja Väjen Luulovi olivat valmennettavana tallimme maneesissa. Nainen ja ponikokoinen voikko lopettelivat juuri lämmittelyä kun valmentaja, Kristofer, saapui maneesiin pahoitellen myöhästymistään. Yksi tallimme hevosista oli temppuillut ja mies oli ollut tarkistamassa sen vointia. Valmennus aloitettiin. Ratsukko teki ensin paljon erilaisia kiemurauria sekä temponmuutoksia. Kristofer huusi Ainolle korjausohjeita melkein koko ajan vaikka meidän mielestä Aino ratsasti tosi nätisti eikä Louheksi kutsuttu hevonenkaan oikonut kulmissa tai hangoitellut vastaan kuten jotkut tallin hevosista.

Näiden perus harjoitusten jälkeen ratsukko teki paljon pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa, painottuen raviin. Väistöjä tehtiin niin uralta pois kuin urallekin ja osa oli tosi jyrkillä teillä. Aino sai Louhen kulkemaan tosi kivasti eteenpäin ja ihan olemattomilla avuilla, ihan yksittäisillä kerroilla pystyi sanomaan että nyt tuli vähän ronskimmin käytettyä pohjetta mutta kädet oli naisella tosi vakaat ja rauhalliset. Ehkä mäkin vielä joku päivä saisin istuntani noin hyvin hallintaan. Pohkeenväistöjen jälkeen Kristofer määräsi vielä laukkaharjoituksen, jossa jokatoisella kirjaimella siirryttiin laukkaan ja jokatoisella raviin. Ravissa voltti osuuden keskivaiheelle. Louhi liikkui laukassa tosi hyvin eteen, Aino sai ehkä vähän jopa pidätellä ponia ettei se “leviä kuin Jokiset eväät” kuten Kristofer asian muotoili. Ravissa Louhi esiintyi mallikkaasti joka kerta.

Loppuverryttelyn aikana voikon annettiin venyttää kaulansa pitkäksi ja se sai kulkea vähän puolihuolimattomasti uran sisäpuolella valmentajan ympärillä. Kristoferin sanojen mukaan Aino ja Louhi toimivat tosi hyvin yhteen mutta nainen saisi kuulemma vaatia Louhelta enemmän, enemmän kokoamista, enemmän liikettä lisäyksissä, enemmän tarkkaavaisuutta.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen