Vuornan Inkiväärisumu VH18-018-2096

27.10.2023 Pienisuuri Kiisumme, korkeaan ikään ennättänyt murumme, lopetettiin iän mukanaan tuomien kremppojen ja kulumien vuoksi.

Nimi	Vuornan Inkiväärisumu "Kiisu"	Kasvattaja	Vuorna, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	145cm, voikko	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-III, SLA-I, KRJ-III, ERJ-II, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 04.10.2018, 28v satunnainen (4v 01.11.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 100cm / 90cm / helppo

20.11.2018 ylisöpö Kiisukkamme pääsi kirjoihin ja kansiin KTK-III -palkittuna!

20.07.2019 pikkuvoikkomme osallistui rotunsa laatuarvosteluun palaten kotiin SLA-I -palkittuna!

11.06.2020 inkiväärihevosellemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimilitania.

30.11.2020 pätevä pientammamme palkittiin KRJ-III -palkinnolla!

25.12.2020 Kiisuinen palkittiin KERJ-III -palkinnolla!

31.12.2020 juhlittiin Kiisua uudemman kerran, kun tamma palkittiin ERJ-II -palkinnolla!

© Fiktio

Luonnekuvaus

Inkkarin ja Kikan varsa on yhtä kultaa ja pumpulia - yhtä pörröinen kuin pieni kissanpentu ja rauhallinen kuin viilipytty. Vanhempien kisamenestyksen perusteella uskalletaan toivoa tästä taitavaa kisaratsua!

Senpä perusteella me Kiisun itse asiassa ostimmekin. Pikkuvarsat ovat toki aina syötävän suloisia, mutta nähtyämme Kiisun livenä olimme varmoja, että tästä ei varsa enää paljoa suloistu. Pehmeä varsakarva, pieni turpa karvat joka paikkaan sojottaen ja pitkääkin pidemmät silmäripset yhdistettynä vielä hurmaavan pörröisiin korviin - kukapa ei olisi myyty! Lisäksi tammavarsan luonne vaikutti yksiselitteisesti täydelliseltä: se oli utelias ja rohkea, ei arastellut lainkaan uusia ihmisiä, eikä ottanut itseensä edes siitä, kun sille joutui hieman huomauttamaan uusien kutiavien hampaiden käytöstä ihmisiin. Pakkohan Kiisusta oli tarjous tehdä, ja lopulta puolen vuoden ikäisenä pikkuhevonen muuttikin Susirajaan.

Kiisu on painonsa arvoinen kultaa ja yksinkertaisesti täydellinen opetusmestari nuoresta iästään huolimatta. Se on sievä, suloinen ja kiltti kuin mikä. No, saattaa olla että olemme vahingossa hemmotelleet sen vähän näpsimään ja härppimään, ja se on päättänyt sen oppia, mutta eikö se nyt ole sivuseikka tässä kaikessa! Rauhallisesti kaikkeen uuteen suhtautunut Kiisu on ollut aivan mahdottoman helppo opettaa hevosen tavoille, mitä nyt tosiaan sille on kehittynyt tapa näpsiä jonkin verran herkkujen toivossa.

Koska pikkutamma on hemmoteltu kakara, se pyörii ja näpsii, jos saa siihen tilaisuuden. Tamma on oikein rauhallinen ja kiltti hoitaa noin muuten, mutta kun jos se vaikka saisi namin! Tai kaksi! Tai viisi! Käytävällä kiinnitettynä ketjuihin Kiisu ilmaisee harminsa herkunpuutteesta kuopaisemalla ilmaa pari kertaa ja sitten tyytyy kohtaloonsa. Sen enempää ei pikkuhevonen vaivaudu tekemään, se seisoo paikallaan nätisti vaikka kuka tekisi mitä, sitä saa paijata ja puunata vaikka maailman tappiin asti, sen hännässä saa roikkua ja harjaa selvittää viidettä tuntia, jos niikseen tulee. Kiisu pitää valtavasti ylimääräisestä huomiosta, ja vaikka sen turvan kanssa saakin olla aina tarkkana, se ei asiakseen ole joka ikinen hetki ottamassa kaikkea suuhunsa - aina silloin tällöin jos vähän kokeilee, olisiko siinä herkku kuitenkin. Kiisun suuta tai hampaita ei tarvitse pelkäämällä pelätä, vain vähän katsoa niiden perään.
Traileri, rekka, vaikka peräkärry, kelpaavat Kiisulle matkustusmuodoiksi. Ainakin sen suhteen, ettei se pelkää tai vastustele mitään kuljetuskalustoa vaan kävelee nätisti taluttansa perässä perille eikä stressaa matkantekoa. Naru ja päitset riittävät Kiisun kanssa hyvin joka tilanteessa, se ei taluttaessakaan hypi tai pöllöile, ja kävelee soveliaan välimatkan päässä ihmisestä. Mikäli se meinaa unohtua, pieni narulla huomautus riittää muistuttamaan tammaa omasta paikasta.

Kiisun pitkien silmäripsien ja herkkuja hamuavan turvan takana asuu pieni, sähäkkä urheiluhevonen. Sähäkkä sanan siinä mielessä, että kun oikein osaa pyytää, on Kiisussa ylimääräisiä vaihteita vähän kaikelle: hienosäädölle, pikkutarkkuudelle, vauhdille ja niin edelleen. Lepsuimmillaan tammasta löytyy se talutusratsuille ominainen kyky kävellä tasaisen tappaavaa tahtia silmät ummessa vaikka puolen Suomen halki, osaavammissa käsissä löytyy kokoamiskykyä ja sopivaa säpäkkyyttä. Puoliveristen tasolle Kiisu tietenkään ei yllä liikkeiltään, eikä reaktiivisuudeltaan tai kokoamiskyvyltään, mutta kyllä se vaativassa luokassa pärjää hyvin.
Mitään erityisiä kommenvenkkejä Kiisun selässä ei ole tarpeen osata, riittää kun perusratsastus on kunnossa. Tamma ei anna mitään ilmaiseksi, mutta ei myöskään pihistele tottelevaisuudessaan. Pikkuhevosemme on mainio opettaja, sillä se antaa juuri sen, mitä ratsastaja osaa tai viitsii pyytää eikä tippaakaan enempää. Vaatimaton ravi on Kiisun suurin heikkous, ja sitä saakin rastaa tosissaan esiin, mikäli haluaa tehdä kouluradoilla parempaa vaikutusta.

Metrin ratoja leiskautteleva Kiisu osaa tarvittaessa olla turvallinen maahankaivettujen ristikoiden ylittäjä aloittelevalle esteratsastajalle, mutta sen lahjat menisivät hieman hukkaan moisessa touhussa. Tamma ponnistaa terävästi ja hyvällä tyylillä, joskin pienemmät esteet se ottaa hieman turhan rennosti (ja erittäin tasaisella hypyllä!) ja sillä on erinomainen tasapaino. Kiisu ei silti juurikaan korjaa heiluvaa ratsastajaa, vaan sen hyppyihin on päästävä mukaan alusta asti, ettei tamma ala kieltää. Kärsivällisyydestään huolimatta voikko ei jaksa iän kaiken kantaa sinne tänne huojuvaa ratsastajaa radoilla, joten se ei sovi automaattiseksi ruusukekoneeksi kenellekään. Perusratsastuksen tulee olla kunnossa, ratsastajan tulee osata säädellä laukkaa ja ohjata Kiisua repimättä, kyllä tamma hoitaa esteiden hyppäämisen pudottamatta.
Maastoiluun hyvä peli kenelle tahansa. Kiisu ei hötkyile eikä sätkyile, se on reipas maastomopo, joka etenee mielellään, mutta rennosti. Pitkät käyntilenkit, hölkkälenkit ajaen, peltokisailut laukassa, kaikki käy! Myös maastoesteillä Kiisu on fiksuutensa ansiosta loistava hevonen, se etenee reippaasti, ei kiellä turhaan jos ratsastaja vain on mukana hommassa, eikä kyttää. Risuesteet ovat pienoinen haaste, sillä syystä tai toisesta tamma ei niitä ylitä yhtä mieluusti kuin muita esteitä. Ratsastajalta kaivataankin määrätietoista rohkaisua, mutta kiellot ovat kohtuullisen harvinaisia.

Mitäpä muuta voisi odottaa kuin asiallista käytöstä kisapaikoilla, kun kyse on Kiisun kaltaisesta kaikkialla toimivasta hevosesta? Niinpä niin. Se seisoo paikallaan rauhassa siellä, missä pitää, kulkee perässä asiallisesti ja on ratsuna asiallinen. Siinäpä ne tärkeimmät. Kiisun voi ottaa mukaan, kun hakee sumpit kahviosta pahimpaan jännitykseensä, sitä voi roikottaa yhdessä kädessä, kun meditoi vaakatasossa nurmella, eikä sillä ole mitään sanottavaa siihenkään, kun joku tippuu verkassa ja ratsu juoksentelee irrallaan pitkin kenttää. Estekisoissa se on toki niinkin mielenkiintoinen hevonen, että tekee yksin radalla parhaat suoritukset, jos valmistautuva ratsukko on sen kanssa yhtä aikaa paikan päällä, joutuu Kiisua ratsastamaan hieman tavallista enemmän, jotta se keskittyisi parhaansa mukaan. Että tässä meillä on kyllä vaikea ja erikoisjärjestelyjä vaativa kisahevonen kaikin puolin.

Sukutaulu

i. Inkiväärivirsu KTK-III, SLA-II, KRJ-I, ERJ-I sph, vkk, 148cm	ii. Valiovirsu evm, sh, vkk, 162cm	iii. Valiovärtti evm, sh, rt, 161cm
		iie. Virnassi evm, sh, prt, 155cm
	ie. Inkivääriina evm, sh, vkk, 158cm	iei. Jaavoikko evm, sh, vkk, 161cm
		iee. Tyynen Tuikku evm, sh, vkk, 154cm
e. Kirsikkapöly KTK-II, SLA-I, KRJ-I & ERJ-I, VVJ-I sph, prt, 145cm	ei. Pölypoika evm, sph, vrn, 144cm	eii. Nuohooja evm, sph, rn, 147cm
		eie. Tahmapusu evm, sh, vprt, 149cm
	ee. Keksimetsän Nasu evm, sh, vprt, 150cm	eei. Keksimonsteri evm, sh, vprt, 153cm
		eee. Piparminttukarkki evm, sh, rt, 149cm

Jälkeläiset

s. 27.02.2020 sph-t. Luu-usva, i. Jeilin Luutarhatonttu, om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

23.01.2019 Estevalmennus, valmensi Hazel

Lissu ratsasti jo valmennuksen alussa reippaasti eteen Kiisua, joka vaikutti varsin vireältä tapaukselta. Voikkovärinen tamma liikkui nätisti polkien myös takajaloillaan kunnolla alleen, eikä jäänyt lainkaan pohkeen taakse. Ratsukko kerkesikin esitellä kaikki kolme askellajia molempiin suuntiin, ennen kuin pidettiin pieni levähdystauko välikäyntien muodossa vähän pidemmällä ohjalla. Samalla selitin Lissulle, mitä olin ratsukon varalle sinä päivänä suunnitellut.

Tarkoituksena oli tulla pientä jumppasarjaa erilaisin välimatkoin. Aluksi hypättiin lämmittelyksi tasaisessa tahdissa ja suoralla uralla 60 sentin paikkeilla huitelevia esteitä. Olin mitannut esteiden välit vastaamaan tamman kahta laukka-askelta, mutta ratsukon tehtävänä oli vuoroin yrittää venyttää askelta vain yhteen ja toisinaan taas tulla niin hitaassa laukassa, että väleihin sai mahdutettua peräti kolme laukka-askelta. Lissu ja Kiisu selviytyivät antamistani tehtävistä varsin mallikkasti, vaikka askeleet eivät aina osuneetkaan ihan kohdilleen. Loppuun hypättiin esteitä vielä puoliympyrällä samaa ideaa noudattaen. Vaikka parivaljakko ei tällä kertaa päässytkään hyppäämään maksimikorkeuttaan, näytti treenissä olleen tarpeeksi haastetta.

30.01.2019 Estevalmennus, valmensi reibili

En ollutkaan vieraillut Susirajassa aikoihin, mutta nyt olin saanut kutsun tulla valmentamaan Lissua ja voikkoa tammaa Kiisua. Voikot suomenhevoset ovat suuri heikkouteni ja valmennus aloitettiinkin sillä, että lääpin ja lässytin tammalle minkä ehdin, kunnes kuulin jostain vähän korkeammalta takaani merkitsevän kuuloisen yskäisyn ja oli pakko ryhdistäytyä. Mutta kun se on niiiiin kaunis! "Noniin, sä varmaan jo tiedätkin mitä tehdä alkuverryttelyjen aikaan silloin, kun olet mun valvovan silmäni alla?", kysyin virnistäen Lissulta joka toki heti tiesi, mitä tehdä.
Alkuverryttelyjen aikana raahasin kentän toiselle pitkälle sivulle maapuomeja kolme kappaletta, joiden väli oli 20 metriä. Tarkoituksena oli harjoitella tänään laukka-askeleen pituuden säätelyä ja maapuomit jos mitkä sopivat tarkoitukseen hyvin.
Kiisun laukka oli aktiivista ja se oli hienosti avuilla, joten kehotin Lissua ratsastamaan puomit ensin viidellä laukka-askeleella. Tehtävä suoritettiin kaksi kertaa, eikä kummallakaan kerralla suorituksessa ollut moitteen sijaa. Seuraavaksi kehotin Lissua toistamaan saman, nyt neljällä askeleella. Alkuun tamma meinasi hieman rynnätä puomeille, mutta Lissu sai hienosti tilanteen haltuunsa ja hevosen rauhoittumaan jo ennen kuin ehdin puuttua asiaan ja huudella ohjeita.
Neljällä askeleella välit sujuivat myös hienosti, tamma vaikutti olevan luonnonlahjakkuus ja Kiisun kanssa oli selvästi treenattu eikä vain höntsäilty. Kiisu olisi huristellut ja tehnyt tehtävää mielellään vieläkin siitä päätellen, että se yritti kovin puskea niitä päin loppuverryttelyjen aikaan aina, kun oli mielestään sopivalla etäisyydellä niistä.

Lue päiväkirjaa