Kurjenpesä

Sampelin Soma "Saavi"
✝ 01.10.2023

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Saavi tuli minulle hieman vahingossa, pienenä ihastuttavana impulssiostoksena Susirajan vähentäessä hevosiaan. Ilmeisesti kouluratsastaja hairahtuu estehevosten lisäksi myös kenttähevosiin.. Saavin (voi kauhistus, millainen lempinimi näin sievällä tammalla onkaan!) kohdalla tiesin heti, että tässä on ainekset siitostammaksi, ja niin tiesivät kasvattajatkin. Hintalappu, jolla raudikko vaihtoi omistajaa, ei ollut pienimmästä päästä, mutten ole katunut hetkeäkään uusinta hairahdustani.

Luonne

Mikäli Saavissa (kiitos, narri, kiitos) koskaan ilmenee minkään valtakunnan vikoja, se saa ne kaikki anteeksi, koska on a) ihana b) Muijan tytär c) ihana.

Joku talliväestä vitsaili joskus, että joka ikinen kerta, kun Saavi astelee paikalle, Tom Jonesin "She's a lady" alkaa soida. Vitsi ei välttämättä ole kovin kaukana totuudesta. Läsipäinen kaunokaisemme osaa olla melkoinen leidi, joskaan ei onneksi siinä määrin, että kurakelit tai maastoestetreenit saisivat sen pyörtyilemään kuin minkäkin etelävaltioiden kaunottaren. Meidän Saavissamme on sopivassa suhteessa sitä pesunkestävää, eleganttia ladyä ja likaa tai työtä pelkäämätöntä pohjois-pohjanmaalaista emäntää. Toki totaaliprinsessa nimeltä Saavi olisi vielä naurettavampi tapaus, kuin tamma tällä hetkellä lempinimensä kanssa on.

Etenkin hoitotilanteissa se "She's a lady" voisi olla paikallaan, kunhan osan sanoista jättää pois. Pesuveden lämpötilalla ei ole väliä, harjoilla taas sitäkin enemmän. Tähän mennessä ainoat, jotka eivät aiheuta raudikon hapanta ilmettä, ovat Stübbenin kovat harjat. Lampaankarvakäsine sekä pehmeät harjat ja muut kevyemmät kiillotustarvikkeet saavat tamman irvistelemään, ilmeisesti moinen kutittelu ei ole lainkaan lady kenttähirmun mieleen. Harjojen lisäksi Saavilla on vahva, selkeä mielipide takajalkojen kuljetussuojista; EI. Etusten kuljetussuojat eivät aiheuta reaktiota, takasia saakin sitten varoa, Saavi kun nostelee kinttujaan ja pahimpina päivinä vähän potkii.
Kunhan edellä mainitut kiukunaiheet pitää mielessä, Saavin kanssa harvemmin ilmenee ongelmia. Aroille ihmisille lady saattaa vähän mahtailla, joskin sulaa kyllä leppoisaksi, hyväkäytöksiseksi neidiksi muutaman rapsutuksen sekä kuivatun leipäpalan (ruisleipää, mikään muu ei käy) jälkeen. Ihmekiukkujaan lukuun ottamatta läsipää edustaa sitä "äärettömän fiksu, ymmärtäväinen hevonen" -linjaa sopivalla seurallisuudella höystettynä. Saavi nauttii suunnattomasti huomiosta, oli se sitten harjaamista tai helliä sanoja, halailukin käy. Klippaus, korva- tai vuohiskarvojen trimmaaminen, jouhien selvitys/letitys/nyppiminen, raspaukset, kengitykset, eläinlääkärin visiitit tai mikään muukaan ei tuota ongelmia. Voi, kun Saavin fiksuus sekä hyvä asenne kantaisivat niihin takajalan suojiin asti!
Saavi kävelee eikä vain meinaa kävellä. Hidas taluttaja saa tamman turhautumaan, mikä näkyy nyreänä ilmeenä sekä hännän kiivaana huiskimisena, ajoittain (lähinnä Saavin ollessa kiimassa) myös paikoillaan steppailuna. Kunhan kävelet ripeästi paikasta A paikkaan B, raudikko pysyy tyytyväisenä. Tamma ei jää huutelemaan kavereille, ihmettelemään auringossa kylpevää tallikissaa tai saa slaagia lentävistä lehmistä sen enempää kuin naapurin karanneesta lehmälaumasta. Hyvin fiksu, hyvähermoinen hevonen.

Toisin kuin emänsä, Saavi ei näe mitään mörköolentoja missään. Saavi näkee työtehtäviä, haasteita, joiden kimppuun se janoaa päästä. Mikäli hevonen voi olla kunnianhimoinen, tässä on malliesimerkki sellaisesta. Totesimme jo ratsutusvaiheessa käsissämme olevan todellisen kultakimpaleen (ja vieläpä itse kasvattamamme, vaikkakin ostotammasta), sellaisella innolla, loppumattomalla kiinnostuksella sekä tavattoman hyvällä asenteella ja työmotivaatiolla Saavi ryhtyi opettelemaan uutta.
Kaunokaisemme ei kuitenkaan tee mitään ilmaiseksi. Aloittelevien ratsastajien kanssa Saavi kiertää rauhallisesti, tasaisesti kehää, eikä tammasta silloin uskoisi, millainen huippuunsa viritetty kilpahevonen se onkaan. Tehdäkseen mitään vähänkään vaativampaa Saavi odottaa ratsastajaltaan keskittymiskykyä, hyvää tasapainoa, pehmeitä, tarkkoja ja täsmällisiä apuja. Yksittäisestä pikkuvirheestä tamma ei vielä hermostu (joskin huiskauttaa hyvin terävästi hännällään), mutta jo toisesta virheestä Saavi iskee kavionsa maahan eikä tee mitään, ennen kuin ongelma korjataan.

Vaativa B -tasolla kouluradat hallitseva suslapsi liikkuu äärettömän upein liikkein. Ylämäkeen rakentuneet, elastiset, tahdikkaat, pitkäaskeliset liikkeet ovat todella näyttävät, helposti ja mihin tahansa suuntaan säädeltävät. Yliastunta erinomainen, tamma liikkuu koko kehollaan, etenkin laukka pyörii upeasti. Saavin lisätyt askellajit ovat aivan mielettömät, joskin tamman koko liikkuminen on mieletöntä. Nyt kun omaamme pääsimme kehumaan. Tamma on yllättävän kevyt avuille, etupainoisuutta ei ole juuri ollenkaan, kokoaminen on kohtalaisen helppoa, ryhti on hyvä. Erinomainen työmoraali, eteenpäinpyrkimys sekä yhteistyökyky (nöyrähän Saavi ei ole, valitettavasti). Suoranaista heikkoa kohtaa ei ole sen enempää liikkeissä kuin koulutehtävissäkään; Saavi on tappavan tasaisen hyvä (jollei täydellinen) kaikessa, mitä tekee. Kunhan ratsastaja ei mokaa. Valmentajien silmissä varmasti epäkiitollinen hevonen, osaavan ratsastajan silmissä aivan ihannekumppani.
Hypätessä (niin rata- kuin maastoesteillä) kasvattimme jatkaa samalla ärsyttävän täydellisyyttä hipovalla linjallaan. Tai eihän se täydellisyys meitä haittaa. 110cm radoilla kisaava läsipää on rohkea, varma hyppääjä, joka ei kyttää tai kieltele turhia. Mikään estetyyppi ei jännitä, eikä Saavi myöskään yritä syödä johteiden kukkakoristeita tai napsi välipalaa kesken maastoesteradan. Tamma hakee ponnistuspaikat yhdeksän kertaa kymmenestä oikein itsekseenkin, ponnistaa varmasti ja nopeasti, hyppää pyöreästi ja nopeasti (ok kaulan ja selän käyttö, nopea, erinomainen jalkatekniikka), laskeutuu tasaisesti. Hypyissä on helppo olla mukana. Lyhyet tai vinot lähestymiset eivät Saavia hirvitä, tamma on tavattoman taitava taikomaan itsensä virheittä esteiden toiselle puolelle. Hypätessä ladymme ei kuitenkaan siedä sitä ensimmäistäkään virhettä, etenkään suuhun kiinni jäämistä. Pahimmillaan tamma on sydämistynyt ratsastajansa yksittäiseen virheeseen niin pahasti, että Saavi on pitänyt taluttaa maastoradalta tallille sen kieltäydyttyä enää työskentelemään ratsastajansa kanssa sinä päivänä.
Totaalisen maasto- ja liikennevarma, niissä raameissa kuin kesytetty saaliseläin voi olla. Aivan sama, laukkaako vastaan naapurin tuulipukurouva vaiko hirvi, Saavi ei saa (ainakaan kovin suurta) slaagia. Yksin, kaksin ja porukassa toimiva tamma nauttii hirvittävästi maastolaukoista, niin pelloilla, metsissä kuin oikeastaan missä tahansa. Talvisin Saavi on yksi tallin ykkösvalintoja hiihtoratsastukseen.

Kisapaikoille tai minne tahansa muualle pääseminen ei ole kummoinen operaatio, sen kun lastaa Saavin ja huristelee määränpäähän. Tosin kaikkein ahtaimpiin koppeihin lady ei suostu menemään edes pakottamalla, pitäkää sillipurkkinne! Matkustaminen ei aiheuta stressiä, matkaseura tosin saattaa riipiä hermoja, jos kyse on kovin sosiaalisesta tai hermostuneesta kaverista. Saavin mielestä kaikkien pitäisi matkustaa hipihiljaa korkeintaan heiniä mutustellen, kiitos.
Kilpaileminen on ehdottomasti kasvattimme suosikkihommaa. Aivan sama, oliko kyseessä suuret kenttäkisat, pienet leikkimieliset mätsärit, peltolaukat tai mikä tahansa tilaisuus, jossa on yleisö edes nimeksi, Saavi on liekeissä. Tamma nauttii valtavasti esiintymisestä, sitä ei voi olla huomaamatta. Ja mikäs tämmöisen hyvännäköisen, hienoliikkeisen ja karismaattisen hevosen kanssa on kisatessa! Rautahermoinen raudikko ei stressaa tai jännitä kisatilanteita, mutta on vähän tavallista tarkempi avuista; hän tähtää täydellisyyteen, joten ratsastajankin on parempi tehdä niin.

Sukutiedot

Jälkeläiset

21.02.2018 sh-o. Houreunia, i. Valvehoure, om. Ruusupellon tila VRL-05766
19.02.2023 sh-o. Mehtänpeitto, i. Väjen Mehtäkaiku, om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

23.03.2018 Kouluvalmennus, valmensi reibili
Saavuin Susirajaan hyvissä ajoin, koska oltiin sovittu narrin kanssa, että tulisin tänään valmentamaan häntä ja suomenhevostammaa nimeltään Sampelin Soma. Nimi laittoi väkisinkin hymyn huulille, enkä malttanut odottaa millainen otus kentälle löntysteleekään.
Leukani meinasi tipahtaa, kun narri ja Saavi saapuivat kentälle. Olin ehkä odottanut saavani valmennettavakseni oikein sporttisen näköisen hevosen, ottaen huomioo kuitenkin sen, että nyt puhutaan melkoisen hyvästä kilpahevosesta, mutta sen sijaan edessäni seisoikin pian hieman pyöreässä kunnnossa oleva, joskin todella kaunis tamma.
Ravistelin itseni takaisin tähän maailmaan ja käytyämme läpi ratsukon varustuksen, kehotin narria lähtemään hevosensa kanssa liikkeelle. Jo alkuverryttelyn aikana mielikuvani tästä pyöreästä tammasta kyllä karisivat totaalisesti, sehän liikkui hienosti heti, kun lihaksisto oli vähän lämmennyt, alkuun se liikkui aika tahmeasti ja muistutti enemmän elämäänsä kyllästynyttä ratsastuskouluhevosta, kuin kilpahevosta, ja ehdin jo ajatella, että kuinka tästä muka koskaan on saatu Va B tasoista kilpahevosta.

Tämän kertaisessa valmennuksessa keskityttiin aika paljon perusasioihin, voltteihin, pysähtymisiin ja siirtymisiin käynnissä ja ravissa. Minä en voinut lakata ihastelemasta tamman liikkumista, se liikkui koko ajan hyväsä tahdissa ja tämä ratsukko pelasi kaikin puolin muutoinkin hyvin yhteen. Aika ajoin jouduin kuitenkin muistuttelemaan narria siitä, että katse olisi suoraan eteen ja menosuuntaan, eikä hevosen niskassa. Valmennuksen loppuun otettiin vielä avo- ja sulkutaivutuksia, muutamat takaosakäännöset pitkillä sivuilla ja muutamat pätkät lisättyä ravia. Saavi kyllä selkeästi osasi hommansa ja oli hyvin palvelualtis sekä hieno liikkeiltään, mutta ratsastajan tulisi kyllä kiinnittää enemmän huomiota omaan istuntaansa, etenkin siihen, että se katse todellakin pysyy menosuuntaan.
Loppyverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti.

30.03.2018 Maastoestevalmennus, valmensi reibili
Olin jälleen kerran saapunut Susirajaan, ja jälleen kerran sain valmennettavakseni Saavin, joskin tällä kertaa ratsastaja oli vaihtunut narrista Lissuun. Tänään ei myöskään hinkutettaisi kentällä tylsiä koulukiemuroita, vaan mentäisiin maastoon!
Lissu istuskeli jo Saavin selässä tallin pihalla, kun saavuin itse paikalle. Lähdettiin siitä kohti paikka, jossa Susirajan maastoesteet sijaitsivat, kävelin ratsukon perässä hyvän tovin ja olin jo itse ihan loppu, ennenkuin valmennus oli edes ehtinyt alkaakaan, toisaalta ratsukkokin oli jo lämmitellyt hyvin matkalla tänne, joten päästäisiin heti suoraan asiaan.
Saavi tuntui tietävän mitä nyt tehdään ja se tuntui keräävän vähän kierroksia, kun ei ollut vielä saanut lupaa mennä.

Paikassa jossa oltiin, oli pari tukeista kasattua estettä, korkeutta niillä oli molemmilla 110cm. Niiden jälkeen siellä oli risueste, jolla niin ikään oli korkeutta 110cm. Nämä kolme estettä olivat ne, joita tämän valmennuksen aikana hypättäisiin, ensin molemmat tukkiesteet, jonka jälkeen tulee hieman tiukka käännös risuesteelle. Annoin ratsukolle luvan hypätä esteet ensimmäisen kerran. Molemmat tukkiesteet sujuivat hienoti, tamma oikein puhkui intoa niin että Lissulla oli täysi työ pitää tamma käsissään. Risuesteelle ratsukko kuitenkin teki hieman liian tiukan käännöksen, kun tilaa kuitenkin olisi ollut vielä enemmän, jolloin Saavi meinasi kieltää. Mutta kun hevonen on hyvä, niin se on. Saavi ylitti esteen siitä huolimatta että lähestyminen sille oli ollut heikko, Lissu jäi hypyssä jälkeen ja meinasi suistua alas satulasta. Kun uskalsin taas avata silmäni, kehotin ratsukkoa ottamaan tehtävän uudestaan, mutta tällä kertaa mielellään jätettäisiin noin tiukat käännökset sikseen. Tällä kertaa Lissu otti hieman varman päälle, tammakaan ei enää ollut aivan samanlainen kuumakalle ja hypyt sujuivat kaikin puolin hyvin loppuun asi. Valmennusaikamme alkoi tältä erää olla lopuillaan, joten lähdettiin yhdessä talsimaan takaisin kohti tallia, minulla sydän hakkasi vieläkin tuhatta ja sataa säikähdyksestä, ettei mitään vain sattuisi, mutta Lissun huulilla paistoi tyytyväinen hymy; olihan tamma suorittanut oikein hienosti koko valmennuksen ajan.

06.04.2018 Saavi et rukkanen, kirjoitti rukkanen
Saavi, pysähdy! Huusin tamman selässä ja yritin pidättää rautiasta. Saavia ei kiinnostanut kuunnella ollenkaan vaan se paineli menemään oman päänsä mukaan pitkin sohjoista kenttää. Heiluin selässä kuin perunasäkki. Huokaisin ja itku oli lähellä. Koko ratsastuskerta oli mennyt alusta asti jotenkin pieleen. Olin tietysti itse vielä köhäinen ja väsynyt, Saavia ei puolestaan kiinnostanut kuunnella puolivillaisia apuja. Saadessani tamman vihdoin pysähtymään otin hetken tauon. Hengitin syvään, laskin kymmeneen ja keräsin itseni. Samalla Saavi taisi ymmärtää, että tässä oltiin nyt hyvinkin heikoilla jäillä ja ratsastajan itkupotkuraivari ei olisi kaukana. Aloitin hommat ihan alusta. Hetken kävelyä pitkillä ohjilla, keskittyen ihan vain liikkumaan hevosen liikkeiden mukana. Teimme pysähdyksiä painoavuilla. Saavi kuunteli kun minä pyysin ja kehuin sitä heti pysähdyksen onnistuessa.

Työt jatkuivat paremmilla mielin. Keräsin ohjat ja aloitin ravityöskentelyn, taas. Nyt Saavi oli kuulolla ja minä paremmin satulassa. Muutaman kierroksen ravattuamme ohjasin Saavin suurelle keskiympyrälle, takaisin uralle ja testasin kuinka pohkeenväistöt ravissa sujuisivat. Saavi kuunteli korvat kääntyillen, teki työtä käskettyä ja annoin sille suuret kehut ensimmäisten onnistuneiden väistöjen jälkeen. Molemmat aloimme rentoutua paremmin ja yhteistyö sujui mallikkaasti.

Ravityöskentelyä jatkui jonkun aikaa kunnes valmistauduin nostamaan laukkaa. Saavi tarjosi laukkaa jo ennen kuin ehdin sitä kunnolla pyytää. Hidastin takaisin raviin ja kokeilin uudestaan. Nyt Saavi nosti laukan juuri sillä hetkellä kun sitä pyysin. Ei ennakoinut. Laukka rullasi ja loska roiskui ympäriinsä. Onneksi ei ollut enää liukasta. Teimme muutamia ympyröitä ja vaihdoimme välillä laukkaa. Saavi kulki ihanan kevyesti ja kauniisti. Perunasäkkimäinen pomppiminen oli minullakin onneksi loppunut ja satulassa tuntui nyt paljon itsevarmemmalta.

Treenistä ei nyt tullut kovinkaan kattavaa tai maailman mahtavinta, mutta molemmille jäi hyvä mieli. Saavi sai vielä pitkän loppukäynnin maastossa. Siellä seisahduimme hetkeksi seuraamaan pupun loikkimista pellolla. Onneksi Saavia ei pelottanut tuo pitkäkorvan hyppiminen. Kotipihaan pääsimme turvallisesti ja talutin Saavin iloisin mielin takaisin talliin. Enkä olisi millään halunnut lähteä kotiin vaan rapsuttelin Saavia vielä pitkän aikaa, putsasin sen varusteet ja hengailin imien Susirajan tunnelmaa sieluuni. Kotitallissa tuntui vallitsevan jokin hirveä kaaos tähän tunnelmaan verrattuna. Saavi sai vielä lähtöhalin ja suuntasin kohti kurausta autoani.

19.04.2019 Kevättä rinnassa (ja vauhtia kintuissa), kirjoitti Lissu T.
Vaaleanpunaisen ja harmaan sävyttämä läsiturpa lähestyi minua vaativasti; hetken koko hevosesta ei näkynyt kuin turpa, sitten pienen pään kallistuksen jälkeen näin muumia muistuttavan Saavin.
”Hyvin epäedustava kuvakulma, tammaseni”, naurahdin laskiessani vettä melassiämpäriin. Saavi nyökki kerran, kaksi, nostaen sitten etustaan pamauttaen sen voimalla lattiaan.
”Tämä ei valmistu yhtään nopeampaa, vaikka rupeaisit kiukuttelemaan. Olisit pysynyt siinä muuminaamakerjäämisessä.”

Saavin maiskutellessa melassivettään puhdistin tamman suitset. Hetki sitten raudikko oli tanssahdellut kentällä liinan nokassa, ja nimenomaan tanssahdellut. Ihme kevätjuhlaliikkeitä ja sipsuttelua.. Tiedä mikä tähän hevoseen on iskenyt; yleensä Saavi on hyvinkin työteliäs, suorastaan kunnianhimoinen hevonen. Tämän päiväinen kevyt juoksutus taas oli sellainen ralliesitys vailla mitään tolkkua; jos tallissa olisi joku kovasti Saavin näköinen, olisin todennäköisesti päätellyt napanneeni matkaani väärän hevosen.

Jo matka tarhasta talliin oli ollut vähän kevytaskelista, mutten ollut kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota. Hevosen valmistelu juoksutusta varten nyt ei ollut kauaa kestänyt, mutta Saavi oli seistä nököttänyt nätisti paikoillaan sen ajan kun tallissa viihdyimme. Kentälle kävely oli puolittaista liitelyä; tässä vaiheessa epäilin kiimaa. Ja todennäköisesti Saavilla onkin kiima, mahdollisesti yhdistettynä pöllöenergiaan; tamma on nyt ollut vähän kevyemmällä liikunnalla. Niin tai näin, kentällä Saavi käveli eteenpäin kuin mikäkin auraa vetävä työhevonen tai höyryveturi, ja ensimmäinen ravinosto muuttui nopsaan pukkisarjaksi sekä laukkakoheltamiseksi. Takaisin käyntiin, muutama askel kävelyä, ravi kiitos – ei, lisää pukkeja. Sama juttu molempiin kierroksiin. Saavilla oli valtavasti energiaa, kevättä rinnassa, vähän jarruja tai keskittymiskykyä. Päätön kohkaaminen ei kuitenkaan riittänyt minulle, vaan vietimme kentällä jokusen tovin etsien sitä ravia. Lopputuloksena oli kaikesta (ihan itse suorittamastaan) riekkumisesta hionnut, suoraan pesupaikalle päätynyt hevonen.

Saavin karsinasta kuului äänekäs ryystäminen sekä maiskuttelua; selkeä merkki siitä, että melassivesi oli loppunut. Ripustin suitset (joita olin jo tovin hinkannut puhtaalla pyyhkeellä) paikoilleen, nappasin riimunnarun matkaani ja suuntasin Saavin karsinalle. Raudikko seisoi ovella maiskuttelemassa huuliaan hyvin tyytyväisen näköisenä.
Erittäin lämmin kevätsää sai kuivata Saavin, talutin edelleen huuliaan maiskuttelevan matamin takaisin tarhaansa. Vaikka Saavi kävelikin reippaasti, liinassa riekkuminen oli selkeästi vienyt kaikki turhan menohalut sekä tanssahtelut mukanaan.

24.02.2020 Kouluratatreeniä, kirjoitti Lissu T.
Radalle kootussa laukassa. Pysähdys, tervehdys, koottua ravia. C:ssä oikealle, avotaivutus oikealle. Ei banaanimutkaa tai muutakaan ihmekiemuraa, ulkoetujalka peittää sisätakajalan, edestäpäin liikettä arvioivat näkevät vain kolme jalkaa. Saavi kyllä osaa ja tekee, jos jokin moka tulee, saan syyttää tasan tarkkaan itseäni. Sekä vähän narria, joka ratsastaa raudikolla koulucupissa. Johtava ohjasote, etuosa uran sisäpuolelle, kunnon asetus eikä puolivillainen yritys. Hevonen allani kuuntelee, reagoi. Huomaan istuvani vähän vinossa, nojaan sisäjalan päälle. Ei muuta kuin korjaamaan takamusta keskemmäs, oma ryhti ja istunta taas tiukkaan syyniin. Ja uudestaan, se avotaivutuksen yritys lähti onnettomalle uralle heti alkuunsa.

Teen toistoja, suorastaan hinkkaan sitä avotaivutusta sekä sulkutaivutuksia. Saavi on ihan mahtava ratsastaa, kuten yleensäkin, yhteistyöhaluinen (muttei turhan nöyrä) hevonen, joka kyllä tekee kun oikein ja kauniisti pyydät. Ryhdikäs, näyttävä, hienoliikkeinen ratsu sekä miljoona muuta kehua tähän. Omassa touhussani ei sitten olekaan aivan niin paljoa kehuttavaa, ratsastan kieli keskellä suuta, selkä, kainalot ja kämmenet hikisinä uudestaan ja uudestaan kouluohjelman liikkeitä toisensa perään. Vähän rennompaa ravihölkkää pienillä temponvaihteluilla sekä askelpituuden muutoksilla siihen väliin, huilua niin hevoselle kuin kuntokuuria kaipaavalla ratsastajalle. Ohjat taas lyhyemmiksi, painunut leuka ylös, keskiraviin ja siitä keskikäynnin kautta koottuun käyntiin. Uudestaan. Sama toiseen kierrokseen. Lyhyillä sivuilla kootusta käynnistä täyskäännöksiä takaosalla, sitten lisättyä käyntiä. Käännökset eivät saa olla nykiviä ja hätäisiä, ei mitään halpoja uukkaripiruetteja. Koottua laukkaa, puolirataleikkaa, vastalaukkaa. Laukkatehtävissä tunnen itseni taas Oikeaksi Ratsastajaksi, ihmiseksi, joka on tehnyt tulosta niin Saavin kuin monen, monen muunkin hevosen kanssa. Ja Saavi tuntuu itseltään, siltä hyvin liikkuvalta, hienosti itsensä kantavalta, koko kropallaan liikkuvalta hevoselta, jonka askellus on sujuvaa ja voimakasta. Tamma saa suorittaa rauhassa, kun löydän tasapainoni ja todennäköisesti itsenikin, istun keskellä satulaa, tunnen istuinluuni, jalkani on missä pitääkin, käsi vakaa ja pehmeä, muista ryhti, tamma laukkaa hyvää rytmikästä vastalaukkaa astuen kunnolla allensa.

Saavi on tähti, hienoimpia hevosiamme, ja se tietää sen. Se on myös vähän lellipentu, koska on emänsä tytär, ja emänsä oli lellikkini. Kukaan ei enää jaksa katsoa kieroon, kun lepertelen Saaville levitellessäni shampoota pitkin sen kroppaa. Leidi saa ruokakuppiinsa kuivattua ruisleipää sekä porkkananpaloja, melassiveden Saavi sai hörppiä pesun jälkeen pesupaikalla. Kuivatusloimen värillä oli todellakin väliä, etsiskelin loimihyllystä Sitä Tiettyä Metsänvihreää enkä kelpuuttanut mitään muuta. narri tietenkin latisti iloani todetessaan, että stailasin hevosen sitten halvaksi joulukortiksi tällä väriskaalalla.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen