Kurjenpesä


Kuurtolan Pöö "Pöö"
Perustiedot
Meriitit

Suomenpienhevostamma, syntynyt 06.10.2018 (13-vuotias)
142-senttinen rautias
Yleispainotteinen (he A / 80cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Kuurtola, Suomi
VH18-018-2124
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)
Champion


© Kurjenpesä

Tausta

Pöön myynti-ilmoitus osui silmiini sattumalta. Enhän minä tälläkään kertaa oikeasti tarvinnut uutta hevosta, todellakaan, mutta kaunis, korrektirakenteinen pieni herasilmä oli yksinkertaisesti loistopaketti sukunsa puolesta. Ja muutenkin. Helppo A -tasoinen pienhevonen oli ajatuksissani varsin passeli kisakaveri sekä tuleva jalostustamma. (Näitä kivoja matalampien luokkien pelejä saa niiiiiiin paljon halvemmalla kuin GP-hevosia tai niiden aihioita, kumma juttu..)

Ostin Pöön ilman koeratsastusta, pelkkien eläinlääkärin papereiden sekä kasvattajan kertomuksien perusteella. Minua kyllä varoitettiin, ettei raudikkoa ole oikein luotu ulkoelämään, ja että Pöö on muutenkin melko herkkis enempi vähempi.. kaikelle. Siitä huolimatta minä onnistuin yllättymään, kun kasvattajan puheet pitivät täysin paikkansa. Minä kun olin olettanut mukana olleen värikyniä ja lapinlisää; sillä tavalla hevosmyyjät yleensä välttävät napisevat asiakkaat, kun hevonen onkin puheita helpompi kaveri. Pöö oli kuitenkin juuri niin herkkähipiäinen ja -sieluinen tamma kuin minulle oli etukäteen kerrottu.

Vaikkei ikä ole yhtään vähentänyt pientamman herkistelyä, yhteinen aika on tehnyt meistä ihan näppärän, toimivan parivaljakon. Pöö on menestynyt kanssani kouluradoilla ja palkatun kuskin kanssa 70-80cm kouluradoilla. Korrekti, kaunis tammani oli sitä muidenkin kuin minun mielestäni, sitä todistavat Championin arvonimi sekä PKTK-II -palkinto.
Pöö on yksinkertaisen hieno ja ihana, auringon polttama, itikoiden jahtaama, vähän kaiken kauhisteleva herkkäsieluinen hevosystävä.

Luonne

Pöö-parkaa ei ole luotu ulkoilmaelämään. Pikkutamma on tavattoman herkkä ötököille (valtavia, kutisevia paukamia, jatkuvaa karkuun juoksemista), sen turpa palaa herkästi auringossa, kovassa tuulessa tamma hermostuu ja näkee mörköjä, loskasäässä on ikävää eikä missään voi kävellä, yli -15 asteen pakkasessa Pöö ei halua edes turpakarvojaan tallin ovien ulkopuolelle. Tällä hevosella käytetään kokovartalosukkamallista ötökkäloimea ja useampaa myrkkyä, ja muutenkin kylmän- ja kosteanarkaa Pöötä loimitetaan vähän enemmän ja paksummilla loimilla kuin mielestäni on tarpeen. Vasta överipaksuimman toppaloimen alla Pöö suvaitsee vähän ulkoillakin sen sijaan, että jäisi vain tarhan portille hyppimään pystyyn ja huutamaan kurkku suorana kovaa kohtaloaan.

Itikat ja sää eivät ole ainoita asioita, joiden suhteen pienhevoseni on hieman herkkis. Pöölle on hirveän tärkeää, että se pestään lämpimällä vedellä (jalkojen kylmäys on ihan kamalaa!) ja harjataan pehmeillä harjoilla, ei kovilla. Lisäksi tamma arastelee päänsä kanssa vähän turhankin kanssa; korviin koskeminen on jotain, mihin Pöö ei taida tottua koskaan. Kilttihän Pöö on, kaikki herkistely ja siitä johtuva epämukavuus näkyy tamman kauhistuneena ilmeenä ja ehkä steppailuna sekä pään nykimisenä. Rauhallinen jutustelu sekä kaulan rapsuttelu rauhoittavat Pöötä kummasti. Turhan ripeäliikkeinen ihminen saa tamman varautuneeksi, samaten äkilliset kovat äänet, tulivat ne sitten ihmisestä, kaatuvasta talikosta tai pihalla tappelevista pikkulinnuista.
Mikäli sää on huono, Pöö kävelee todella haluttomasti tehden useita pysähdyksiä ja nykien narua taluttajaltaan päästäkseen takaisin talliin. Tuulisella säällä Pöön silmänurkissa on mörköjä, ja raudikko ravailee hermostuneesti taluttajansa vierellä sekä ympärillä. Hyvällä säällä Pöö kävelee kyllä nätisti taluttajansa vierellä, mutta säpsyy kovia ääniä ja ottaa muutamien askelien laukkaspurtteja säikkyessään.
Trailerissa matkustaminen stressaa Pöötä hirvittävästi, rekassa raudikko matkustaa aina rauhallisemmin mielin. Tien päällä oleminen kyllä jännittää Pöötä aina enemmän tai vähemmän. Rauhallinen matkaseura auttaa pahimpaan matkajännitykseen.

Herkkähipiäinen Pöö on herkkä kaikille ratsastajansa avuille sekä ulkoisille ärsykkeille. Kaikki äänet tai jotenkin muuten tapahtumarikas ympäristö, sää.. Joskus tuntuu, että ratsastajaparalla on kaikkein vähiten sanottavaa treenien onnistumiseen. Ehkä juuri Pöön helposti herpaantuva keskittymiskyky ja ulkoisiin asioihin turhankin ärhäkästi reagoiminen tekee pikkutammasta niin mukavan ratsastaa, kaikessa haastavuudessaan? Pöön kanssa onnistumiset tuntuvat todella makeilta; silloin tietää tehneensä jotakin pilkulleen oikein.
Vaikkei herasilmäni keskittymiskyky olekaan aivan priimaa, tamma kuitenkin pitää työnteosta, etenkin koulutreeneistä. Pööllä on perushyvät askellajit ja se on helppo koota, joskin hankala pitää halutussa muodossa ja kokoamisasteessa (johtuen aivan tamman hämmästyttävästä kyvystä häiriintyä kaikesta mahdollisesta kentällä olevasta lätäköstä jossain kauempana haukkuvaan koiraan). Hyviin suorituksiin vaaditaan rauhallisuutta, ymmärrystä, vähän huumorintajua ja ehdottomasti pehmeää, eleetöntä ratsastusta; jos ratsastajaa rupeaa ärsyttämään, käsi kovenee tai polvi puristaa, Pöön pakka menee lopullisesti sekaisin eikä työskentelystä tule mitään.
Jos ratsastaja epäröi yhtään, Pöö ei hyppää. Vähänkään mielikuvituksellisemmat johteet meinaavat vähän hirvittää herkkäsieluista neitiäni, mutta Pöö hyppää kyllä kun siltä sitä pyytää. Kenties liioitellulla ilmavaralla ja jokusen askeleen kaahauskiihdytyksellä, mutta hyppää kuitenkin. Pöön helmasynti on hypätä vähän selättömänä liioiteltuja (niin korkeuden kuin hypyn pituuden puolesta) jänisloikkia. Jokainen puomin kolahdus aiheuttaa kiihdytyksen ja kahta kauheamman jänisloikan seuraavalle esteelle. Pöö ei tosiaankaan ole hevonen, jonka kanssa tämä koulutäti lähtisi estetreeneihin.
Maastoon ei kannata lähteä yksinään, sillä Pöö näkee satavarmasti mörköjä. Rauhallisen kaverin kanssa maastolenkeistä voi tullakin jotain, joskin suosittelen silti kentällä tai maneesissa pysymistä. Maastossa kun on aina itikoita, jotka aiheuttavat Pöössä inhoreaktion, kamalaa juoksentelua ja kiemurtelua, eikä ratsastamisesta tietenkään tule mitään hevosen keskittyessä hyönteistorjuntaan.

Ihme kyllä, kisatilanteet eivät isommin Pöötä stressaa. En minä kyllä kisaisikaan hevosella, joka jännittää itsensä hikeen jo ennen suoritusta. Toki Pöö on kisapaikoillakin vähän turhan herkkä kaikille ärsykkeille, se nyt ei muutu mihinkään. Yleisön edessä oleminen on kuitenkin jotain, mistä herasilmäni selkeästi nauttii; kaikkein mieluiten Pöö esiintyy näyttelykehissä, kävelee ja ravaa vähän, sitten poseeraa tuomareille, yleisölle, kuvaajille.. Ratsastuskilpailuissakin Pöö selkeästi röyhistelee rintaansa saadessaan aplodeja, ja palkintojenjaossa tamma vasta muikeaa ilmettä näyttääkin, kun joku tulee kehumaan ja taputtamaan!

Sukutiedot

i. VIR MVA Ch, VSN Ch Tiilikan Jörö
KTK-II
sph, prt, 146cm
ii. Jörmy
sh, trt, 155cm
iii. Jöynä-Jermu
evm, sh, sysrt, 156cm
iie. Virkea Viima
evm, sh, trt, 160cm
ie. Hattarainen
YLA2, SLA-I, KRJ-II
sph, rt, 144cm
iei. Karhunkaataja
evm, sph, vprt, 144cm
iee. Terälän Kauninkainen
evm, sph, vrt, 141cm
e. M.B. Pisku
SLA-II, KRJ-II, ERJ-I
sph, rt, 142cm
ei. Pukatti
KTK-II, SLA-I, ERJ-I
sph, klm, 142cm
eii. Uuvartti
evm, sph, m, 140cm
eie. Pinka
evm, sh, rtkrj, 140cm
ee. Gielas
YLA2, KTK-III, SLA-II
sh, klm, 150cm
eei. Jävri
evm, sh, prt, 153cm
eee. Gämpa
evm, sh, m, 149cm

Jälkeläiset

02.11.2019 sph-t. Kurjen Luulyhde i. Lemmonliekki om. Assi, Murroksen ratsutila, VRL-01285

Kilpailutulokset

Sijoitukset

10.1.2019 NJ Lehmusvaaran Suomenhevoset, irtoSERT (prt. Jannica)

KRJ 41 sijoitusta joista 6 voittoa
07.01.2019 Stall Fernweh Helppo B - 4/40
08.01.2019 Stall Fernweh Helppo B - 5/40
13.01.2019 Stall Fernweh Helppo B - 5/40
14.01.2019 Stall Fernweh Helppo B - 5/40
15.01.2019 Stall Fernweh Helppo B - 2/40
16.03.2019 Louhikartano he A 3/40 (78,333 %)
18.03.2019 Louhikartano he A 5/40 (82,500 %)
13.04.2019 Cadogan Ponies he A 4/30
17.04.2019 Cadogan Ponies he A 3/30
18.04.2019 Cadogan Ponies he A 5/30
19.04.2019 Myrskylä he A 3/40
23.04.2019 Myrskylä he A 3/40
24.04.2019 Cadogan Ponies he A 3/30
25.04.2019 Myrskylä he A 6/40
26.04.2019 Myrskylä he A 3/40
28.04.2019 Cadogan Ponies he A 1/30
29.04.2019 Cadogan Ponies he A 4/30
26.05.2019 Kastanjeholm he A 1/30
26.05.2019 Kastanjeholm he A 3/30
03.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 6/50
10.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 3/50
03.07.2019 Kauniston tila he A 1/30
11.07.2019 Kauniston tila he A 5/30
12.07.2019 Kauniston tila he A 5/30
12.07.2019 Kauniston tila he A 4/30
15.07.2019 Kauniston tila he A 1/30
27.07.2019 Tiiron Ratsutalli he A 6/40
28.07.2019 Kauniston tila he A 1/30
28.07.2019 Kauniston tila he A 3/30
29.07.2019 Tiiron Ratsutalli he A 6/40
30.07.2019 Tiiron Ratsutalli he A 5/40
01.08.2019 Tiiron Ratsutalli he A 2/40
04.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 4/50
17.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 6/50
19.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 4/50
08.10.2019 Valokylän Talli he A 3/30
19.10.2019 Valokylän Talli he A 1/40
20.10.2019 Valokylän Talli he A 2/40
25.10.2019 Elohiljan suomenhevoset he A 4/20
25.10.2019 Elohiljan suomenhevoset he A 3/20
26.10.2019 Elohiljan suomenhevoset he A 4/20

ERJ 41 sijoitusta joista 9 voittoa
02.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 3/30
02.06.2019 Hornanhovi 80cm 5/30
02.06.2019 Hornanhovi 80cm 2/30
04.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 4/50
05.06.2019 Hornanhovi 80cm 3/30
07.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 1/30
08.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 2/30
08.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 1/30
12.06.2019 Hornanhovi 80cm 5/30
12.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 2/30
13.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 1/30
13.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 3/50
14.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 4/50
14.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 6/50
14.06.2019 Hornanhovi 80cm 1/30
18.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 7/50
19.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 5/50
20.06.2019 Cadogan Ponies 70cm 4/30
06.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 6/43
07.07.2019 Mörkövaara 80cm 1/30
09.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 5/43
10.07.2019 Mörkövaara 80cm 5/30
16.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 3/43
18.07.2019 Tiiron Ratsutalli 80cm 6/40
19.07.2019 Tiiron Ratsutalli 80cm 6/40
20.07.2019 Riemunkirjava 80cm 4/30
22.07.2019 Riemunkirjava 80cm 3/30
24.07.2019 Riemunkirjava 80cm 4/30
29.07.2019 Riemunkirjava 80cm 5/30
01.08.2019 Riemunkirjava 80cm 4/30
02.08.2019 Riemunkirjava 80cm 1/30
02.08.2019 Riemunkirjava 80cm 4/30
03.08.2019 Riemunkirjava 80cm 3/30
09.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 3/50
13.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 1/50
16.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 7/50
20.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 5/50
22.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 1/50
16.10.2019 Mörkövaara 80cm 5/50
17.10.2019 Mörkövaara 80cm 2/50
27.10.2019 Mörkövaara 80cm 1/50

VSR Cup 1 sijoitusta joista 1 voittoa
30.06.2019 Syrjän Ratsutalli VSR Cup he A 7/64
31.10.2019 Harmaatuulen oriasema VSR Cup he A 1/61

Päiväkirja & valmennukset

06.10.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut kasvattaja Liia
Ihana Pisku-tammamme astutettiin jo toistamiseen! Tällä kertaa sopiva ori löytyi Hervannan Oriasemalta, josta lainattiin kasa muitakin upeita oreja. Tiilikan Jöröä olen menneinä vuosina ihastellut aina orin nähdessäni ja nyt päätin vihdoin oikein repäistä ja kysyä omistajalta astutusta. Jörön ja Piskun varsa nimettiin paljoa miettimättä Pööksi ja olin aivan reimuissani huomatessani varsan perineen emänsä herasilmän! Tallilaiset naureskelivat varsan nimelle ja Pajukin oli sitä mieltä että nyt oltiin saavutettu Kuurtolan historiassa se kaikkein typerin nimi. Itse olen vakuuttunut että Pööstä kasvaa upea pieni hevonen, joka hurmaa omalla persoonallisuudellaan!

02.07.2019 Kouluvalmennus, valmensi Sussu
Päivän valmennettavani, suomenhevostamma Pöö herätti heti huomioni sillä, että tamma oli kovin levottoman oloinen. Se viskoi paljon päätään, säpsähti saapumistani kentän laidalle ja vaikutti kaiken kaikkiaan aika ahdistuneelta. Tamman ratsastaja Aino kuitenkin nopeasti selitti tilanteen minulle, Pöö on hurjan herkkä kaikille ja tänään sitä tuntuu eniten häiritsevän ympärillä pörräävät ötökät. Hommian on silti tehtävä, joten yritämme parhaamme mukaan saada tamman keskittymään hommiin. Aloitimme heti hommat ravissa, jotta kaikki ötökät eivät pysyisi menossa mukana. Ravissa ratsukko sai ensin verrytellä kolmikaarisella kiemurauralla, joka hetken vertymisen jälkeen muutettiin nelikaariseksi. Pöö oli kovin kiireinen, mutta hetkittäin se malttoi hidastaa, jolloin raviin löytyi hieno tahti ja tamma taipui hyvin kroppansa läpi.

Alkuverryttelyiden jälkeen Pöö sai puolen kierroksen hengähdystauon hölkkäämisestä, jonka jälkeen oli aika jatkaa. Ravissa tehtiin suurella keskiympyrällä ensin avotaivutusta ja sen jälkeen sulkutaivutusta. Nämä harjoitukset ovat Pöölle tuttuja suoralla, mutta ympyrällä niitä on kuulemma tullut vähemmän harjoiteltua. Kunhan Pöö malttoi hetkellisesti keskittyä hommiin, se tuntui tajuavan jutun jujun todella hienosti ja väläytteli todella hienoja pätkiä. Laukassa teimme suurta kahdeksikkoa, jossa tarkoituksena oli suorittaa toinen ympyrä myötälaukassa ja toinen vastalaukassa. Alkuun Pöö oli kovin tarjoamassa laukanvaihtoa, mutta malttoi hyvin kuunnella ja jäi vastalaukalle. Vastalaukka oli tamman mielestä vähän vaikeaa, mutta kun sitä tsemppasi huolella, jaksoi tamma hyvin yrittää tehtävän loppuun asti. Kun laukat saatiin sujumaan, ratsukko sai luvan loppuverryttelylle, jonka aikana tehtiin vielä kevyessä ravissa hieman taivuttelua pidemmässä muodossa. Tässä kohtaa Pöön keskittyminen alkoi olla jo aika hyvin työnteossa, eivätkä ympärillä pörräävät ötökät tuntuneet enää ihan niin kamalilta.

04.07.2019 Kouluvalmennus, valmensi Miia-Maria
Syötävän suloinen Pöö tamma ratsastajineen oli ehtinyt jo hyvin verryttelemään, kun saavuin kentän laidalle. Pöö näytti kovin virkeältä ja korvista päätellen tuntui keskittyvän ympäristöönsä enemmän kuin ratsastajaansa, vaikka se nopeasti vilkaistuna näytti liikkuvan hyvässä ryhdissä hyvällä tuntumalla. Pyysin ratsukkoa siirtymään isolle pääty-ympyrälle, jossa aloitimme päivän tehtävän - siirtymiset. Pyysin ratsastajaa kokoamaan Pöön ravia väistättäen samalla takaosaa ympyräuran ulkopuolelle, jotta saimme sisätakajalan kunnolla töihin. “Istu tiiviimmin satulaan ja ajattele, että pohkeilla autat sitä nostamaan selkää ylös”, ohjeistin ratsastajaa. Pöö alkoi selkeästi paremmin keskittymään, joten ohjeistin ratsukkoa tekemään tiheästi muutaman askeleen käyntisiirtymisiä. Alkuun Pöö tuntui kovasti jännittävän selkäänsä siirtymisissä, mutta se selkeästi parani, kun ratsastaja muisti riittävästi tukea pohkeella. Toistimme samaa harjoitusta myös toiseen suuntaan, ja pian siirtymiset onnistuivatkin vaivatta.

Pyysin ratsastajaa lyhentämään Pöön ravia unohtamatta kuitenkaan sisätakajalan aktivointia. Tarkoituksena oli nostaa laukka näiltä pieniltä askelilta, laukata ympyräneljännes ja siirtyä takaisin raviin. Alkuun meillä oli pieniä haasteita, kun Pöö tuntui tänään ottavan kierroksia kentällä olevasta toisesta ratsukosta. “Älä anna sen nyt yhtään pelleillä! Pidä sisäpohje tiiviisti kiinni”, neuvoin ratsukkoa, kun kohdatessaan toisen ratsukon Pöö oli ampaisemassa sisäpohjetta päin kohti ympyrän keskustaa. Itse ravi-laukka-ravi siirtymiset onnistuivat ratsukolta kuitenkin hienosti, ja erityisesti nostot olivat tänään kauniita ja ponnekkaita.

Loppuun otimme vielä keskiaskellajeja lävistäjillä, koska Pöö oli tänään todenteolla joutunut kokoamaan itseään. Erityisesti keskiravi näytti tänään erinomaisen hienolta, koska ratsastaja oli hyvin saanut Pöön takaosalleen. “Huippua työtä tänään!” kehuin ratsukkoa ja annoin luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn.

07.07.2019 Töitä, töitä
Pikku-Pööllä on ollut melkoinen työviikko! Kurjenpesässä on ollut vilinää vierailevien valmentajien sekä liikuttajien ansiosta, ja Pöö sai osansa tästä vilinästä. Tiistaina valmentauduin Sussun valvovan silmän alla, torstaina taas Miia-Marian. Tiukan valmennuskurin ansiosta sain taas vähän lisäeväitä omaan ratsastukseeni; on ihana huomata, miten jokaiselta uudelta valmentajalta saa jotakin vinkkiä, apua ja oivalluksia! Vaikka miten olen GP-tason ratsastaja ja Pöö helppo A -ratsu. Ratsastaminen on totta tosiaan jatkuvaa oppimista.

Valmennuksia lukuun ottamatta Pöö on saanut olla vähän kevyemmällä, verryttelevällä liikutuksella. Tänään pikkuraudikko viettää ansaittua vapaapäivää, tekee hevosellekin hyvää vähän huilia (etenkin, kun Pöö ei kerrytä pöllöenergiaa). Kisakausi on kuitenkin kuumimmillaan, joten kunnon laidunhuilia Pöö ei saa, vaikka pätkittäin vihreälle pääseekin. Toiveenani on kisata tällä kaudella 40 koulusijoitusta täyteen, ja aina parempi, mikäli Pöö palkkaratsastajineen pärjää myös esteradoilla! Tällä hetkellä kilpakalenteri sijoituksineen näyttää molempien lajien osalta erittäin lupaavalta. Tie vaikka tässä saisi loppukesästä katsella Pöölle sulhasta? Vähemmän hermostuvaa sorttia, Pöö-ressukan luonne on ehdottomasti piirre, johon toivon edistysaskelia. Ihan näin herkkä ja ärsykealtis hevonen ei ole mukavimmasta päästä, stressiherkkyydestä puhumattakaan. Tuskin Pöö itsekään nauttii säntäillessään karkuun jokaista kärpästä ja paarmaa siinä, missä muut hevoset osaavat hätistellä ötököitä hännällään.
Kaikesta huolimatta Pöö on minulle rakas, tärkeä hevosystävä. Kisatilanteet eivät onneksi pikkuneitiä stressaa (jos stressaisivat, en tosiaankaan kisaisi Pöön kanssa!), ja ehkä ikä tuo lisää varmuutta vähän.. kaikkeen. Odotan mielenkiinnolla, tiinehtyykö Pöö ja millainen emä se on! Veikkaan stressaavaa kanaemoa, joka ei malttaisi laskea varsaansa helmoistaan hetkeksikään.

02.11.2019 Pöö-mamma
Vuorokausi oli juuri vaihtunut, kun varsomiskamerassa alkoi näkyä liikettä. Vähän erilaista. Voi pientä Pöö-parkaa, vaikka varsominen sujuikin ongelmitta, tammaraasu oli selkeästi tuskainen ja vähän hädissään koko tapahtumasta. Tamman emänhörinäkin kuulosti puoliksi järkyttyneeltä, ’Mikä tuo on, teinkö minä sen?’, ja näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt ottaa video Pöön ja varsansa ensihetkistä. Tai edes kuva. Mutta enhän minä tajunnut, seisoin vain typerä hymy huulillani katsomassa karsinassa makoilevaa kaksikkoa, varsaansa hölmistyneenä nuolevaa Pöötä sekä aivan yhtä hämmentyneen näköisenä suutaan aukovaa varsaa. Pöön herasilmä ainoastaan korosti hölmistynyttä vaikutelmaa.

Kaikesta uudesta kauhistunut, hieman stressaantuneen oloinen Pöö arasteli ensin kosketustani steppaillen rauhattomana tullessani tarkistamaan jaloilleen noussutta varsaa. Rauhallinen jutustelu ja ryntäiden rapsutteleminen onneksi tehosivat tälläkin kertaa, vaikka pikkutamma pysyi jokseenkin huolestuneen oloisena. Olin tosin osannut varautua jo etukäteen Pöön olevan sitä huolistressaavaa emäosastoa. Tulokas paljastui tammavarsaksi. Syötävän söpö, pieniturpainen ja minikorvainen sydäntenmurskaaja. Onneksi, voi onneksi olin toitottanut kaikille tutuilleni etukäteen kovaan ääneen, että Pöön esikoinen menee myyntiin, tai saa sen ostaa vaikka suoraan mahasta. Kiusaus pitää pikkuneiti sulokorva kasvoi joka silmäyksellä, jonka varsaan loin. Pikku koipeliini seisoi kaikki jalat komeasti harallaan emänsä vieressä, maitoa pitkistä turpakarvoistaan valuen. Mokoma sotkupetteri..ina, jo nyt. Eikä Pöö näyttänyt tietävän, olisiko tässä nyt kauhuissaan vaiko ylpeä. Uunituoreen emän elämänvaiheen iloja?

Nukahdin olohuoneen nojatuoliin, varsomiskarsinan kameran ruutu läppäristäni hohtaen.

22.11.2019 Pööpöti
Pöön elämä on varmasti pilalla. Ulkona tuulee ja on viileämpää, kohta tulee pakkastakin, joten eihän pihalla voi olla! Edes loimitettuna. Liikutus on ollut hyvin kevyttä ja uusi kivennäinen maistuu pahalta, hyiyäk. Naapuritarhan tammatkin ovat typeriä, välillä pihalla juokseva uusi kissa suorastaan hirvittävä, kun sillä on niin järkyttävä ääni. Pöö tuntuu ihan pelkäävän kissaa, kun se naukuu ja rääkyy oikeasti aika korvia riipivällä äänellä. Odotan osin huvittuneena, osin kauhistuneena, mitä tämä talvi tuo tullessaan, kun jo nyt syksyn koleus, tuuli ja ajoittaiset pikkusateet, jotka eivät muita hevosia haittaa, saavat Pöön aivan sekaisin. Koska eihän ulkona voi olla!! Tamma päivystää suurimman osan ulkonaoloajastaan tarhan portilla tai sen tuntumassa, hyvä kun malttaa päiväheinänsä syödä (ja Pöön päiväheinät viedään aina tarhan peränurkkaan).

Mutta kaikista ihmeellisyyksistään ja omituisuuksistaan, tai osin niiden auttamana, Pöö on ihana juuri tämmöisenä ulkoiluongelmaisena, kaikkea kauhistelevana herkkäsieluna, jonka elämä on hankalaa. Tamman esikoinen imi selkeästi emänmaidosta melko paljon tätä luonteen herkkyyttä; pikku-Lyyli on itsepäinen herkkis. Hyvin omanlaisensa, silti selkeästi emänsä tytär. Onkin mielenkiintoista nähdä, tuleeko Pöön seuraavasta varsasta yhtä herkkäsieluista! Sulhanenkin on valitsematta, mutta onhan tässä aikaa.. Ja juuri nyt, Pöön kiukutellessa ja kauhistellessa syksyä, en ihan välttämättä halua toista samanlaista pihaan.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen