Kurjenpesä

Pöystilän Tilperi "Tilperi"
✝ 09.05.2024

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Tilperi muutti Kurjenpesään 8-vuotiaana, jo kilpakenttiä nähneenä hevosena. Löysin orin myynti-ilmoituksen eräältä tutulta palstalta (jossa minun ei välttämättä pitäisi seikkailla..), ja myönnän, että aivan ylisoma ja sympaattinen nimi kiinnitti huomioni ja sai avaamaan koko ilmoituksen. Suvullisesti Tilperi ei ollut täysin erilainen muihin suomenhevosiini nähden, mutta tarpeeksi, että kiinnostuin siitä muutenkin kuin nimen puolesta. Myyjä, Tuire, oli minulle ennestään tuttu yhden kasvattini omistajana, joten tiedustelupuhelu hieman venähti jäädessämme juttelemaan omat sekä hevostemme kuulumiset läpi.

Eikä se koeratsastuskaan ollut pelkkä koeratsastus, totta kai kävin moikkaamassa Neiaa ja juttelimme Tuiren kanssa pitkät pätkät kahvikupillisten äärellä. Tilperi itse ihastutti minut ikihyviksi paljastuen aivan yhtä syötävän suloiseksi kuin nimensä antaa olettaa, ja kyllähän sen arvasi, että kirjoitimme orista kauppakirjat samojen kuulumiskahvien aikana.

Kurjenpesään muutettuaan Tilperi pääsi saman tien jatkamaan treenejään sekä kilpauraansa kolmessa lajissa. Monipuolinen pienhevonen hurmaa edelleen positiivisella asenteellaan ja onhan sillä nyt nätti naamakin. Katsokaa nyt sitä! Täydessä kisakunnossa oleva pienhevonen pääsikin aika lailla heti jatkamaan kilpauraansa, uusi (estepuolen) ratsastaja löytyi nopeasti eikä voikon kotiutumisessa mennyt kuin yksi hujaus.

Luonne

Tilperillä on supersoma nimi, ja sellainen ori on itsekin. Supersoma. Se on myös hienoliikkeinen, hyvin hyppäävä hevonen, lahjakas ja monipuolinen suomenhevonen. Juuri sellainen monitoimihevonen kuin tällä suvulla on epäilemättä haettukin. Kaikkiin lajeihin yhtäläisellä intohimolla suhtautuva voikkoni tekee töitä suurella sydämellä, reippain mielin sekä sellaisella positiivisuudella, että väkisinkin hymyilyttää. Niin ratsastajaa, yleisöä kuin tuomareitakin.

Pienessä orissa on melkoisesti liikettä, hyvä työntö takaa, erinomainen tahti ja yliastunta. Tilperi on näyttävä, korrekti liikkuja, helppo ratsastaa korrektiin muotoon ja kevyeksi avuille. Ori on jo luonnostaan hyvällä tavalla herkkä ja pehmeä ratsastaa, yhteistyöhaluinen ja reipas. Kaikin puolin ihana työkaveri!
Helppo A -tasolla kilpaileva Tilperi loistaa etenkin erilaisissa siirtymissä sekä lisätyissä askellajeissa. Se ei oio mutkissa, ennakoi laukannostoja, koeta luistella helpoimman kautta pohkeenväistöissä tai muutenkaan sävellä omiaan. Työintoa löytyy, mutta voikko malttaa aina odottaa apuja sen sijaan, että nostaisi laukan samassa kohdassa kuin se viime kierroksellakin nousi. Ratsastajan ei tarvitse edes olla erityisen osaava, pikku hurmurini yrittää aina parhaansa jokaisen ihmisen kanssa, ymmärtää kokemattoman virheitä eikä ota nokkiinsa oikein mistään.

Olen kuullut paljon kehuja Tilperin hyppytekniikasta, ja kyllähän se vähitellen estepuoltakin ymmärtävän kouluratsastajan silmiin näyttää hyvältä. Ori käyttää hypyissä koko kroppaansa, nostaa jalkansa nopeasti ylös, ylittää esteet hyvällä (oikein innostuessaan reilullakin) ilmavaralla. Harvemmin voikko sortuu liioittelemaan hyppyjään. Nopea, ketterä, varmajalkainen pikkuhevonen suoriutuu hankalammistakin lähestymisistä kunnialla niin rata- kuin maastoesteillä, eikä arastele mitään esteitä. Lisäksi Tilperi on fiksu, se ei lähde ihan joka hyppyyn vaan osaa myös kieltää.
Maasto- ja uittoreissut, satunnaiset kärryttelyt, maasta käsin tehtävät harjoitukset sekä kaikki muukin työnteko sujuvat samalla varmalla hyväntuulisuudella kuin koulu- ja estetreenitkin. Tilperi on maastovarma kaveri, reippaudestaan huolimatta ilolla myös käyntimatelulenkeille lähtevä rento mustikkapaikkojen tutkija.

Tilperin kaltaiset hevoset ovat inspiroineet nuortenkirjojen kohtauksia, joissa hevoset talutetaan pyöräillen kaukana olevalle laitumelle. Ori ei sano mitään mihinkään, kunhan seisoo paikoillaan joko torkkuen tai ympäristöään rauhallisen uteliaana tarkkaillen. Joskus Tilperi hörisee oikein ihanan tamman perään, muttei koskaan huutelemalla huuda tammoille tai toisille oreille. Rennon rauhallinen jokaisessa tilanteessa oikea ideaalihevonen kengittää, raspata, klipata ja niin edelleen. Harjaus- ja pesuhetkistä nautiskeleva, lässytysäänestä sekä kuivatusta ruisleivästä ihan käsin sulava pieni ihanuus.
Myös lastaaminen sekä kuljetus sujuvat samalla hyväntuulisella vaivattomuudella, samaten esiintyminen vieraissa paikoissa. Tilperi on kuin kotonaan niin näyttelykehissä kuin kilparadoilla. Se tekee varmoja, hyviä suorituksia, vaikkei olekaan mikään ylivoimainen satavarma ruusukkeen saaja. Tilperin kanssa kisaamisesta jää kuitenkin aina hyvä mieli.

Sukutiedot

Jälkeläiset

01.11.2021 sph-t. Kurjen Kukkuu e. Kuurtolan Pöö om. alina (VRL-14858)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

29.10.2021 Estevalmennus, valmensi alina
Tällä kertaa Tilperin selkään hyppäsi Matilda, joka halusi treenata korkeampia esteitä varmalla hevosella. Oli siis jo alusta asti tiedossa, että valmennuksen haastekohdat tulisivat todennäköisemmin ratsastajan suunnalta kuin hevosen suunnalta. Alkulämmittelyn ratsukko suoritti matalien, noin puolen metrin, esteiden rataa suorittaen, jolloin näin samalla ratsastajan asennon, otteen ja yhteyden Tilperiin.

Alkulämmittelystä huomasin, että ratsastajalla meni laskut väärin, mutta Tilperi kuitenkin koetti auttaa. Tämä sai Matildan hieman epäröimään, mutta onneksi Tilperi juoksi esteiden yli vain kahdessa kohtaa. Oli ilmiselvää, että yhteyden ja kommunikoinnin parantaminen oli tämän päivän suurimmista tehtävistä. Nostimme esteet 80 senttimetrin korkeuteen, ja annoin Matildalle ohjeena antaa hyvin yksinkertaiset ohjeet Tilperille. Ensimmäisen esteen kohdalla ori epäröi ja kiersi esteen, mutta uuden aloituksen jälkeen Tilperi ymmärsi pelin idean. Matilda pääsi nopeasti Tilperin vauhtiin, ja laskut esteiden välillä alkoivat onnistumaan.

Kun päivän päätavoite, eli parempi kommunikointi ratsukon välillä, oli saavutettu, oli edessä korkeammat esteet. Matilda ei ollut koskaan hypännyt yli 90 senttimetrin esteitä, mutta halusi päästä metrin korkeuteen. ”Se olis mun tän vuoden uudenvuoden lupaus…” kertoi Matilda vähän noloissaan – olihan nyt jo marraskuu! Nostin esteiden korkeutta hitaasti mutta varmasti, ja hieman epävarmemmat esteet jätettiin 80 senttimetrin korkeuteen. Tavoitteena kun oli yksi metrin este, joten en nähnyt syytä haastaa ratsukkoa liikaa. Usean suorituksen jälkeen ja hyvien onnistumisen kokemusten jälkeen Matilda ja Tilperi saivat seisoa rinta rottingilla: rata koostui vain yhdestä 80 senttimetrin esteestä, kun taas loput kahdeksan olivat 90–100 senttimetrin välillä.

Loppulämmittelyksi laskimme kaikki puomit maahan ja ratsukko teki mitä kummempia esteratoja maasta käsin, jolloin Tilperi sai näyttää, kuinka notkeasti ori oikeasti taipuukaan.

03.11.2021 Discoseurue kurakelissä, kirjoittanut alina
En usko, että tämän reissun jälkeen mua pyydetään enää takaisin Tilperiä moikkaamaan.

Tilperi oli jo erittäin mukavalla päällä, kun saavuin tallille. Ori oltiin tuotu karsinaansa valmiiksi, joten pääsin suoraan asiaan: rapsutuksiin, paijailuun ja pusuiluun. Ehkäpä muutamaan porkkanan syömiseen? Ken tietää. Tilperi makusteli rauhassa heiniään, kun aloitin harjaamisen. Voikko hevonen oli kerännyt tarhastaan pölyä, vaikka upea karvapeite oli suojattu loimella – lämpötilat eivät vielä sen kummempia kerroksia vaatinut. Kun Tilperi oli tallin valaistuksessa kiiltävä, heitimme heijastimet päälle – olihan kello jo kolme, ja pimeä oli jo nurkan takana.

Diskoseurueena menimme kävelylenkille, jotka tällaiselle höntsäratsastajalle ovat oikeasti ratsastamista hauskempia. Onneksi alueella on valaistua reittejä, jonne myös hevosetkin ovat tervetulleita, mikä on itsenään hyvin harvinaista. Tilperi pääsi reissullaan ihastuttamaan ja ilostuttamaan vastaan tulijoita. Äiti kahden lapsen kanssa olivat Tilperin mielestä parhaimmat ohikulkijat, sillä niiden käteen eksyi minun porkkanapussistani pienet palaset. Nuoremman lapsen ilon kirkaisut eivät Tilperiä edes hetkahtanut, ja äiti näytti olevan tästä hyvin kateellinen.

Reissumme ei ollut ehkä matkan kohdalta pitkä, mutta aikaa siinä kyllä sujui. Kun olimme vihdoinkin suuntaamassa takaisin tallille, oli meidän kuljettava tien reunustaa. Ei siinä mitään, tien reunan ja ojan välillä oli metrejä tilaa, eikä autoilla ollut valaistulla tiellä suurta nopeutta. Mutta minkä takia väitän, että tämä oli varmaan ainoa ja viimeinen kerta, kun pääsin Tilperiä moikkaamaan? Rekka ajoi ohitsemme. Rekka ajoi ohitsemme siten, että meidän puoli ajoneuvosta ylitti ison vesilehtikurakasan. Rekka ajoi ohitsemme siten, että meidän puoli ajoneuvosta ylitti ison vesilehtikurakasan, joka roiskui täysin Tilperin päälle.

Pahoillani toin ehkä kurasimman hevosen takaisin tallille, ja pienten pään pudistuksen saattelemana sain illan päätteeksi vielä pestä upean värisen hevosen takaisin kauniiksi. Tilperiä ei kyllä näyttänyt haittavan.

11.11.2021 Kouluvalmennus, valmentajana Elli Liekkiharju tai ehkä pikemminkin Matteo Locatelli
Hevosalan yrittäjäthän eivät tunnetusti jää kovin helposti vuoteenomaksi. Vaadittaisiin vähintään pään irtoaminen, jotta joka säässä karaistunut hevosnainen käpertyisi sohvannurkkaan vilttien alle ja antaisi muiden tehdä työnsä. Ehei, moiseen laiskotteluun ei ole aikaa.

Joskus sitä vain on alistuttava flunssajumalien tahtoon. Vaikka kuinka kovasti vastaan on ensin pyristellyt. Olo oli ollut hutera aamusta asti, mutta kukapa sellaista nyt säikähtäisi. Vähän kuumaa teetä ja C-vitamiinia naamaan ja matka jatkuu, ajattelin keitellessäni teetä tallin toimistossa. "Hei, pidako sä sen valmennuksen vanhassa maneesissa?" Matteon kypärän verhoama pää kurkisti toimiston ovesta. Avasin suuni vastatakseni sekoitellessani samalla hunajaa teehen. "Kraa". No hyvä on, ihan kraa sieltä ei kuulunut, mutta ääni muistutti kuitenkin enemmän köhäistä harakkaa kuin ihmistä. Säikähdin vähän itsekin, en ollut tainnut puhua koko aamuna. "Merde", Matteo henkäisi ja tuli kokeilemaan otsaani. "Merde! Sa et kulla pida yhtan valmennusta!" Hän sanoi ja siirsi minut hartioista pidellen toimiston sohvalle istumaan. "Merdet itsellesi, kyllä mä nyt pidän sen valmennuksen. Kurkisen Aino tulee Tilperin kanssa kuitenkin aina Kurjenpesästä asti ja ne taitaa olla justiinsa täällä, ellei ole jo", kähisin ja nousin väkisin ylös. Matteo työnsi minut takaisin istumaan. "No, I think you should rest". Minuahan ei holhota. Sisuunnuin ja nousin ylös, mitä seurasi sellainen yskänpuuska, että Matteokin hieman perääntyi. "Ma pidan sen valmennuksen!" Matteon kasvoille nousi innostunut ilme. "Sinäkö pidät kouluvalmennuksen. Aino ei tasan maksa sellaisesta".

Kun ei aina uskalla itseään isommille uhitella, niin niin siinä nyt sitten kävi. Aino ratsasti vähän epäilevän näköisenä maneesiin, kun hänet otti vastaan perisuomalaisen naisihmisen sijaan kymmeniä senttejä pidempi italialaismies. "Welcome to kouluvalmennus!" Matteo toivotti Ainon ja Tilperin tervetulleeksi. "Mä olen Aino pahoillani, mulla on ihan hirveä flunssa", köhisin maneesin katsomosta. En tietenkään ollut suostunut jäämään tästä fiaskosta pois mistään hinnasta, mutta Matteon suostuttelemana kääriydyin pariin villaloimeen ja istuin katsomon puolelle teemuki kourassani.

"Okei, alotetan!" Matteo sanoi. Aino oli saanut aluksi verkata Tilperin lämpimäksi omaan tahtiin ja me keskustelimme Matteon kanssa valmennuksen kulusta. Minulla ei tietenkään ollut mitään suunnitelmaa paperilla, vuosien kokemuksella suunnittelen valmennukset aina vain mielessäni ja joustan suunnitelmistani tarvittaessa. Nyt piti selittää kielimuurin takaa estevalmentajalle, mitä olin ajatellut. Toki Matteolla oli yhtä lailla perusasiat hallussa ja olihan hän itsekin taitava ratsastaja. Sikäli huolta ei siis ollut, puikoissa ei ollut mikään maallikko. Mutta esteratsastaja on aina esteratsastaja.

"Elli there sanoi, etta se ajatteli laitta sut teke sulku- ja avotaivutuksia, joten silla me mennan", Matteo kertoi Ainolle. Hän ohjeisti ratsukkoa yllättävän hyvin. Toisaalta Tilperi oli sen verran hyvin koulutettu ja muutoinkin hieno hevonen, että se kyllä tanssisi vaikka ripaskaa, jos ratsastaja sitä pyytäisi. Ainolla ei siis ollut mitään vaikeuksia pitää riittävän rauhallista tempoa ratsastaessaan vielä muutamia laajoja kaarteita ja uria ennen harjoitusta.

Alkuun Matteo pyysi Ainoa tekemään avotaivutuksia pitkille sivuille. "Pida ohja huvin tuntumalla, mut anna vahan Tilperin pidenta kaulaa", Matteo neuvoi. Just hyvä, ajattelin seuratessani tapahtumaa silmä kovana. Avotaivutukset sujuivat kumpaankin suuntaan erinomaisen hyvin. Matteo pyysi Ainoa ratsastamaan Tilperin vielä laukassa kumpaankin suuntaan samalla rauhallisella tempolla kuin ravissakin. Se ei arvatenkaan tuottanut ongelmia ratsukolle ja laukkapätkien jälkeen Tilperi sai lepotauon pitkin ohjin.

"Nut perustuntuma ohjan ja luhuempi ohja kuin asken", kuului tauon jälkeen. Tilperi kokosi itseään hyvin ja valmistautui kuuntelemaan ratsastajansa ohjeita tarkkana kuin porkkana. Aluksi ratsukko sai suorittaa tehtävää käynnissä. Pitkän sivun alkuun pyydettiin tekemään voltti ja jatkamaan siitä avotaivutuksessa. Keskellä pitkää sivua avotaivutuksesta voltille ja siitä sivun loppuun sulkutaivutuksessa. Kultaiselle orille tämähän ei tietenkään tuottanut järin suurta päänvaivaa. "Muista viela vahan enempi ulkopohje ja anna tila sisajalalla, bellissimo!" Matteo kehui, kun Aino osasi antaa vielä vähän enempi tilaa ja toisaalta tukea Tilperille sulkutaivutuksen alussa.

Loppuviimein valmennus sujui yllättävän hyvin, eikä minun tarvinnut pelätä Ainon poistuvan paikalta perävalot vilkkuen. Nyt sen sijaan pelkään Ainon vaihtavan minut Matteoon, mikäli jatkossa tulee valmennustarvetta. Kukapa ei haluaisi olla yhtä hymyä olevan Matteon valmennettavana. Voittaa mennen tullen tälläisen totisemman tädin, luulen.

09.12.2021 Pieni kuulumiskertomus
En voi kuin ihmetellä, miten rivakasti asiat Tilperin kanssa ovat edenneet! Toki ori muutti Kurjenpesään aikuisena, täysin kisakuntoisena hevosena, mutta olen silti vähän hämilläni pikkuvoikon keräämästä ruusukemäärästä. Erityisesti menestystä on kertynyt koulu- ja esteradoilla, kenttäpuolellakin Tilperi ratsastajineen on voittanut ensimmäiset ruusukkeensa. Lisäksi Tilperi on tuore kantakirjaori; P-suunta, KTK-III 69 pisteellä. Luonnollisesti olen äärettömän ylpeä hevosestani! Edelleen tästä nopean oloisesta edistyksestä typertyneenä päätin ilmoittaa orin rotunsa laatuarvosteluun; huippukuntoinen nuori ori, loistoterässä, miksi en käyttäisi sitä näytillä? Tilperin loppuvuosi onkin melko täynnä, joten joululoman sijaan ori pitää lomansa tammi-/helmikuussa. Tahti taitaa kauhistuttaa lähinnä minua, ori itse vaikuttaa hurjan tyytyväiseltä niin kotipihalla kuin kisapaikoilla. Erityisen innoissaan pikkukaveri on ollut lumesta – toivottavasti hankea kertyy niin paljon, että Tilperi (sekä toki muutkin hevoseni) pääsevät hankitreenin makuun! Naapurin tyttö jo vähän kyseli oria lainaan hiihtoratsastusta varten, eikä minulla ole mitään tätä vastaan. Fiksu hevosperheen tyttö, joka hoitaa hevoset aina esimerkillisesti. Näyttää siltä, että talvi ja talvilajit ovat Tilperille Se Juttu.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen