Kurjenpesä

Ristikallion Variksenvirne "Pelätin"
✝ 08.07.2021

Perustiedot

Meriitit

VSR Rotunäyttelyt I-palk. (tuom. reibili)

© Kurjenpesä, ravikuva © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Ristikallio oli minulle tuttu talli kilpailu- ja valmennuskuvioista. Hieno talli, hienoja hevosia, ihana omistaja! Oli oikeastaan vain ajan kysymys, milloin päätyisin hieromaan hevoskauppoja Ristikallioon.
Ensin iskin silmäni Harakanlentoon; näyttävä, ryhdikäs tamma, vaativan tason kouluratsu. Kiltti, nöyrä hevonen. Ivahymylle lämpenin paljon hitaammin, osin sen matalan koulutustason/kapasiteetin (heB) vuoksi, osin vähemmän järkevän oloisen persoonan vuoksi. Hiljalleen lämpenin myös tälle hevoselle, ja arvaahan sen; tiedustelin tilausvarsan mahdollisuutta.

15.11. Harakanlento varsoi vantteran, rautiaan orivarsan. Olin ehtinyt pyöritellä nimivaihtoehtoja jo hyvän tovin etukäteen, joten pikkuherra sai nopeasti nimekseen Variksenvirne. Lempinimi Pelätin oli tuttavani keksintö, enkä sitten keksinyt mitään tilalle. Olkoot Pelätin.
Odotan Pelättimestä ennen kaikkea kouluratsua, mutta kahden monipuolisen suomenhevosen jälkeläinen pääsee kokeilemaan kykyjään myös este- ja kenttäradoilla.

Luonne

Pelätin toimii kenellä tahansa, missä tahansa. Helppo, nöyrä herrasmiesori nauttii työnteosta, rakastaa rapsutuksia eikä koskaan kieltäydy herkuista. Pienestä pitäen järkevä raudikko on ollut todella helppo totuttaa uusiin asioihin; ajo- ja ratsukoulutus menivät melkein ensiaskelista kuin vanhalta tekijältä. Sen kun varustin hevosen ja lähdin töihin.

Olen usein naureskellut tuttavieni kanssa Pelättimen olevan täydellinen pr-hevonen. Rauhallinen, lauhkea, umpikiltti ori on ehtinyt toimia lasten ja nuorten hoidokkina ja talutusratsuna/ajelutushevosena sekä ajohevosena, kun eräs tuttu, eläkkeelle jäävä opettaja toivoi pääsevänsä viimeisenä työpäivänään hevosella kouluun. Pelätin on hoitanut kaikki edustustehtävänsä rinta rottingilla ja hyvällä asenteella.
Yhtä hyvää asennetta ja käsiteltävyyttä raudikko osoittaa kyllä kotonakin, vaikkei kukaan olekaan katsomassa. Umpikiltti herrasmiesori nautiskelee harjaushetkistä (sekä, vähän hassua kyllä, klippaamisesta) sekä pesutuokioista, ei koskaan irvistele sen enempää matolääkkeille kuin hampaiden raspauksellekaan, toimii moitteetta kengittäjän, hierojan, eläinlääkärin.. no, kenen tahansa kanssa. Ihan kaikki arkisesta kavioiden puhdistuksesta (onneksi!) harvinaisempiin lääkkeiden antamiseen sujuvat nätisti. Edes se kaksivuotissyksyn silmätulehdus ja siitä johtuva silmätippakuuri ei aiheuttanut Pelättimessä pientä tyytymätöntä huulimutrua isompaa reaktiota.
Tätä hevosta voi taluttaa pitkällä, löysällä narulla; Pelätin ei varmasti lähde ruoan, lajitovereiden, tallikissan, ohi lentelevien lehtien tai minkään muunkaan perään. Raudikko kävelee sievästi taluttajansa lähettyvillä, sovittaa askeleensa ihmisen tahtiin eikä pidä itsestään mitään melua kotona tai vieraissa paikoissa. Todella helppo hevonen.

Turvallinen alkeisratsu, hieno opetusmestari, loistava kilpakumppani. Pelätin taipuu lähes kenen tahansa käyttöön, toki oman kapasiteettinsa rajoissa. Ryhdikäs, hienoliikkeinen, vakaa ja varma ori toimii parhaimmillaan hiuksenhienoilla avuilla ollen sopivan eteenpäinpyrkivä, herkkä ja reaktiivinen ratsu. Toisaalta samasta hevosesta löytyy se tasaisen varmasti, hieman hitaanpuoleisesti liikkuva ja reagoiva aloittelijoiden luottopolle, joka reagoi pienesti ja hitaasti, jos ollenkaan. Pelätin sietää aloittelijoilta mitä tahansa, vaikka kokeneempien ihmisten kanssa alkaakin hidastella ja vastustella sahaavaa kättä sekä puristavaa polvea.
Orillani on väljät, tahdikkaat, suorat liikkeet, erinomainen yliastunta ja ryhti. Liikkeissä on tahdikkuutta, elastisuutta ja säätövaraa, Pelätin kantaa itsensä hienosti ja on todella näppärä koota. Kapasiteettiakin riittää vaativa B -radoille. Nöyrä, äärettömän kuuliainen ja herkkä orini on yhteistyöhaluinen, työteliäs hevonen, joka nauttii treeneistä täysin rinnoin, opettelee mielellään uutta eikä menetä teräshermojaan, vaikka samaa liikettä hiottaisiin viikkokausia. Etenkin orin käynti ja kaikki käyntitehtävät keräävät kiitosta valmennuksissa sekä kilpailuissa, vaikka eivät ravi ja laukkakaan kamalasti käynnille häviä. Mitään isoja kompastuskiviä Pelättimellä ei ole; sen minkä raudikko osaa, se myös osaa. Innokkuudestaan huolimatta Pelätin ei ennakoi ratsastajansa apuja, sooloile tai tee mitään muutakaan ei-toivottavaa. Ratsastajan unelma, valmentajalle ei ehkä niinkään. Toki ratsastajan asennossa ja apujen käytössä nyt on aina hiottavaa, oli ratsu miten täydellinen hyvänsä.

Vaikka puhunkin Pelättimestä useimmiten kouluratsuna, niin melko tyylipuhdas yleishevonen tämä oikeasti on. Orilla on kapasiteettia 110cm rataesteille sekä CIC1-kenttäradoille – ori peri täysin emänsä huikean kapasiteetin!
Estehevosena Pelättimen ainoa vika on sen hitaus. Ponnistus on melko hidas, hyppy on melko hidas; raudikko tuntuu leijuvan esteen päällä turhankin kauan. Laukka kyllä rullaa ja etenee, joten esteiden välit sujuvat reippaalla tahdilla, vaikka hyppyosuus onkin kuin hidastetusta filmistä. Pelättimen hyppytekniikka on kuitenkin melko hyvä; hyvä kaulan ja selän käyttö, hyppy on pyöreä ja tasainen, etusten tekniikka hyvä, takaset jäävät herkästi hieman roikkumaan (jos pelätin koluuttelee tai tiputtelee puomeja, se johtuu käytännössä aina takasista). Kaikkein tiukimmat kurvit kannattaa myös jättää välistä, Pelätin ei ole mikään ponimaisen ketterä tapaus, vaikkei rautakankiosastoa edustakaan. Ori on rohkea, varmajalkainen hyppääjä, joka nauttii myös estetyöskentelystä eikä koskaan kyttää mielikuvituksellisimpiakaan johteita. Pelätin kieltää vain askelten ollessa todella epäsopivat tai muun vastaavan syyn vuoksi; tämä hevonen ei hyppää, jollei ole varma esteen turvallisesta ylityksestä. Joskus tuntuu, että kaikesta hyppyriemustaan huolimatta raudikko on hieman huolissaan esteradalla.
Maastoesteillä ori on täsmälleen samanlainen menijä kuin rataesteilläkin. Ilman esteitä maastoiluun Pelätin soveltuu myös vallan mainiosti, kuten vähän kaikkeen muuhunkni. Ori on vetänyt rekeä, kärryjä, hiihtoratsastajaa, pulkkaa.. Olen ratsastanut ilman satulaa ja kokeillut kaulanarua (nämä toki kentällä, mutta kuitenkin). Pelätin ei pienestä eikä aina isommistakaan hätkähdä, vaan mennä puksuttelee teenpäin tasaisen varmasti rääkyvistä fasaaneista tai turhan haukkuherkistä koirista välittämättä.

Lastaustilanteet ovat aina nopeasti ohitse; ori kyytiin joko taluttamalla tai lähettämällä, kaikki soljet, salvat, lukot sun muut kiinni ja matkaan. Pelätin ei pienenäkään epäröinyt rampilla tai katsonut mitään kuljetuskalustoa kieroon, eikä katsele vieläkään. Täydellisen helppo lastata ja kuljettaa, myös tammaseurassa.
Pelätin selkeästi nauttii kisatilanteista, pääsi se sitten näyttelykehään tai ratsastuskilpailuihin. Käytös on yhtä herrasmiesmäisen hillittyä ja kohteliasta kuin aina, mutta kyllä tämän kaverin olemuksesta näkee, miten mukavaa esiintyminen oikein onkaan. Hyvähermoinen, työteliäs, näyttävä ori on miellyttävä, helppo kilpakumppani, joka tekee varmasti aina ja joka kerta parhaansa.

Sukutiedot

Jälkeläiset

14.03.2019 sh-t. Hornanhovin Helmililja e. Hortensian Kuulilja om. Sorel (VRL-00884)
03.12.2019 sh-t. Kahmon Kuuvirne e. Kahmon Kuutuuli om. Liia VRL-11284, Kuurtola
18.11.2020 sh-t. Kurjen Tiikkitilhi e. Kuuralehdon Pihla om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

09.03.2019 Puomitreenejä, kirjoittanut Ilona
Kevätaurinko oli jo pitkälle sulattanut Suomen maata ja Ainokin oli kertonut Kurjenpesän kentän olevan jo aivan sula, joten Pelättimelle suunnittelemani kavalettitreenit toteutuisivat ulkoilmassa. Viisivuotias ori oli Ainon informaation mukaan hyvin lupaava esteratsu, mutta hidas reaktioissaan ja tätä olisi tarkoitus treenata. Nuoren hevosen kanssa mieluusti pidän estekorkeudet ensimmäisellä yhteisellä kerralla matalana, joten kavaletit kuulostivat tähän yhtälöön sopivalta ratkaisulta. Olin laittanut etukäteen Ainolle pohjapiirustuksen miettimästäni tehtävästä, joka käytännössä oli miljoona kavalettia ympäri kenttää. Pelätin, komea tummanpunarautias ori oli jo kävelemässä alkukäyntejä tallitytön kanssa kun paikalle saavuin, joten pääsin aika pian nousemaan ratsun selkään.
Aino oli kehunut melkoisilla superlatiiveilla Pelättimen ratsastettavuutta ja aika äkkiä totesin kaiken kerrotun aivan todeksi. Ori vastasi nopeasti kaikkiin apuihini ja olihan sen askellajitkin melkoisen laadukkaat. Siirryin aika pian laukkatyöskentelyyn, jossa pian otin mukaan myös kavalettien ylittämiset, tavoitteena nopeat jalat hevoselle. Vaihtelevat tiet kohti kavaletteja ja niiden väleihin askelmäärien muokkaaminen olivat reittini Pelättimen reaktioiden nopeutumiseen. Itse tällaisilla tehtävillä kun ei niinkään tarvinnut huolehtia esteiden ylityksestä, vaan nimenomaan kaikesta niiden väleillä tapahtuvasta, kun taas hevonen sai luvan keskittyä vain ja ainoastaan hyppäämiseen.
Pelätin oli ensin tosiaankin hitaan tuntoinen myös hypätessään, sillä vaikka korkeudet olivat hyvin pieniä, tuntui hevonen viipyvän ilmassa turhan kauan. Muutama eteenratsastus suoraan hypyn jälkeen herätti orin ja sai sitä hieman kuumumaankin, jolloin myös hypyt terävöityivät. Pidin työskentelyaikamme tiiviinä, joten välikäyntejä ei ohjelmaan sopinut. Sen sijaan tein joitain siirtymisiä työskentelyn lomassa niin käyntiin kuin raviinkin, jotta tavallaan aina aloitimme tehtävät uudelleen rauhallisesta mielentilasta, mutta silti nopeita reaktioita toivoen. Tämä toimi loppua kohden varsin hyvin, kun Pelättimen fokus ja into pysyivät korkealla vaikka välillä rauhallisemmin joko käynnissä tai ravissa sitä työstinkin. Tyytyväisenä saimme siis lopetella treenit, lähdimme vielä loppukäyntien ajaksi lähimaastoon kävelemään.

07.04.2019 Lupaava lintuni
Pelättimestä on kasvanut ryhdikäs, raamikas hevonen. Ori peri selkeästi vanhemmiltaan hyvän, korrektin rakenteen! Mutta peri Pelätin paljon muutakin; liikettä, kykyä, kapasiteettia vähän joka lajiin. Siitä huolimatta, että hevoseni on todella komea ja lahjakas, minua ilahduttaa eniten Pelättimen hieno luonne. Kaikin puolin helppo, nöyrä hevonen arjessa ja kilpailukuvioissa. Herrasmiesorini ei korvaansa lotkauta saman tontin (tai naapuritontinkaan) oreille, tammoillekin Pelätin korkeintaan hörähtää pehmeästi, muttei edes ruokailuaan keskeytä sen isommin. Edes pahimmissa kiimahuuruissa steppailevan neidon vuoksi. Pelätin on nuoresta pitäen ymmärtänyt suorastaan häkellyttävän hyvin, millaista käytöstä siltä odotetaan, sopiiko riiata vai ei, onko sitä pihan perällä rääkäisevää fasaania kovin järkevä säikähtää.. Hyvin hämmentävä hevonen, joskin ainoastaan hyvällä tavalla.

Olen hiljalleen ruvennut valmentautumaan ja kisaamaan Pelättimen kanssa tosissani. Kouluradoilla, totta kai; este- ja kenttäkisoihin minulla on luottokuski. Vaikka olen minä jonkin verran hypännyt, Pelättimellä ja parilla muullakin hevosella. Koko ajan enemmän. En minä mitään pitkiä ratoja tai isoja esteitä ole Pelättimen kanssa hypännyt, jotain yksittäisiä 70-80cm esteitä ja viiden esteen pikkuratoja. Pelätin on sopivan varma, tasainen ja yhtä huolestunut esteratsu kuin tämä koulutäti on huolestunut hyppääjä; esteistä mennään yli tasan silloin, kun molemmat ovat täysin varmoja onnistumisesta. Kuulen välillä esteratsastajaltani motkotusta siitä, ettei minun pitäisi huolestuttaa näin osaavaa hevosta yhtään enempää.. Mutta Pelätin on huolestunut onnistumisistaan ihan ilman minuakin?

Tulevana kesänä Pelätin toivon mukaan näyttää kyntensä kaikissa kolmessa kisaamassaan lajissa. Alkuvuodesta ori on sijoittunut jo joitakin kertoja este- ja kenttäradoilla näyttäen potentiaaliaan ja kisahevosen hermojaan. Ratsastuskilpailuiden lisäksi tarkoitukseni on esittää ori ainakin muutamissa näyttelyissä, toiveenani Championin arvonimi. Orini on kuitenkin toisen palkinnon kantakirjaori, joten näyttelymenestys on ihan realistinen haave – olkoonkin, että suomenhevosten taso on huikean korkea!

08.11.2019 Menestynyt lintuni
Nyt lienee jo lupa puhua menestyksestä, niin näyttely- kuin kisapuolella? RKTK-II, rotunäyttelyistä ensimmäinen palkinto, reilusti ruusukkeita kolmesta lajista.. Pelätin on lunastanut, ei, ylittänyt, kaikki odotukseni! Sen ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa tytär on jatkanut isänsä viitoittamalla tiellä ja oikeastaan porhaltanut ohikin; tytär on jo siirtynyt kisaeläkkeelle. Lisäksi se on isänsä tavoin RKTK-II -palkittu. Totta kai emätamma vaikuttaa erittäin paljon varsaan, mutta haluaisin uskoa Pelättimessä olevan myös periyttäjän ’vikaa’. Yhden varsan perusteella on kuitenkin mahdotonta sanoa mitään.

Pelättimen ratsastus- ja kisavuorojen kanssa on hieman taiteiltu; minä hoidan sileätreenin sekä hölkkämaastot ja kisaan marraskuussa jonkun verran koulua, Pelättimen este-kenttäkuski Matias taas hoitaa käytännössä kaiken muun. Hiemanhan tämä on aikatauluttamista sekä kalentereiden yhteen sovittelua, muttei mitään uutta auringon alla.
Se taas on uutta, ja hieman jännittävää, että ilmoitan Pelättimen tämän kuun estejaoksen laatuarvosteluun. Matiaksen mielestä ori on valmis sinne, joten minä laitan, hieman tärisevin käsin, tarvittavat paperit eteenpäin. Sitä luulisi tottuvansa hevostensa esittämiseen tuomaristolle, mutta ei!

Alkaneen hallikauden Pelätin saa kisata kuten tähänkin asti, tammi- tai helmikuussa ori pitää sitten lomaa, sai se sijoituksensa täyteen tai ei. Katsellaan seuraavaa kisarupeamaa sitten loman jäljiltä, jos sellaiselle on joko tarvetta tai minulla kisahinkuja. Näin ihanan, hienoluonteisen hevosen kanssa kyllä kulkee kisoissa enemmän kuin mielellään! Ja voisihan sitä näyttelyissäkin käydä, miettiä jalostukseen tarjoamista.. Vuosi 2020 tuo Pelättimelle jotain uutta ja ihmeellistä vaihtelua nykyiseen elämänmenoon, se on varmaa!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen