Kurjenpesä

Kurjen Kurpitsakuningatar "Kurpitsa"

Perustiedot

Meriitit

Shetlanninponitamma, syntynyt 31.10.2017 (22-vuotias)
105-senttinen tummanruunikko
Yleispainotteinen (he B / 60cm / noviisi valjakko)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Aino Kurkinen, Kurjenpesä
VH17-017-0525

Champion
KTK-III (17 + 17 + 17 + 17 = 68p.)
VVJ-I (7 + 40 + 25 + 20 + 15 = 107p.)
SHLA-I (13 + 20 + 25 + 35 + 15 = 108p.)
YLA2 (37 + 13,5 + 20 + 14 + 12 = 96,5p.)

Tausta

Ihan hävettää myöntää, mutta Sillin astutus oli päähänpisto. Ei minun vielä pitänyt kasvattaa ensimmäistäkään ponia tai hevosta! Mutta niin vain varsa oli laitettu alulle, ja halloweeninä kuningatarponini varsoi pienen, ruunikon rääpäleen.

Päähänpisto tai ei, olin katsellut Huvituksessa majailevaa Mairoth Grimania sillä silmällä aina, kun ponin kuva sattui eteeni netissä. Valjakkopainotteinen minishetlanninponi miellytti silmääni, suku vaikutti pintapuolisella tutkimisella hyvältä. Yhdistelmä ei mielestäni ole lainkaan huono!

Olkipahnoilla makaava varsa oli vanhempiensa ensimmäinen. Silli oli suoriutunut varsomisesta helposti, ja tökki nyt pienokaistaan turvallaan puoliksi uteliaana, puoliksi ylpeänä. "Kato nyt, minä tein tuon ihan itse!"
Pikku halloweenvarsa saisi nimekseen Kurjen Kurpitsakuningatar. Kunhan paperit eivät tulisi rekisteristä bumerangina takaisin.

Luonne

Kurpitsasta ei kasvanut emänsä kaltaista vahvaa kiusaajakuningatarluonnetta, muttei myöskään vietävissä olevaa tossukkaa. Toisin kuin emänsä, joka pomottaa muita ihan siitä riemusta, että voi tehdä niin, Kurpitsa käyttäytyy muiden hevosten ja ponien suhteen hyvin asiallisesti antaen kurinpalautuksen vain aiheesta. Mikään pahnanpohjimmainen pikkutamma ei tosiaankaan ole, vaan ehdottomasti tallihierarkian kärkipäässä. Kurpitsa vain on aika lempeä, myötämielinen johtajaluonne, joka ärähtää vasta tosipaikan tullen ja silloinkin vain kerran. Ponilla onkin yllättävän hyvä auktoriteetti, suurin osa hevosistani väistää Kurpitsaa ihan suosiolla. (Paitsi Walpu ja Lempi, jotka nyt eivät lähtökohtaisesti väistä ketään eivätkä mitään.)

Sillin tyttäreksi Kurpitsa on hyvin siivokäytöksinen poni. Mikäli ruokien jakamisessa kestää tamman makuun turhan pitkään, saan kyllä kuunnella kuopimista ja potkimista, mutta siinäpä ruunikkoni pahat tavat ja epämiellyttävä käytös olivatkin. Osittain Kurpitsan helppohoitoisuus johtunee ponin täydellisestä kiinnostuksen puutteesta harjailuja ja paijailuja kohtaan; ponille on aivan sama, mitä ihminen sille tekee ja miten ripeästi vai jättääkö tekemättä. Huvittavaa kyllä, Kurpitsa on oiva uhr… hoitoponi hevoskaverinkaipuisille lapsille. Lempeitä hörinöitä tai mitään vastarakkautta on tosin turha odottaa, Kurpitsa vain seisoo paikallaan hieman kärsivän oloisena niin kauan kuin on tarvis. Harjailut, kengitykset, raspaukset, loimitukset.. Kaikki käy, mikään ei ole hankalaa, mutta Kurpitsa ei kyllä pidä mistään. Kaiketi ruunikkoni haluaisi kulkea villiintyneenä peikkoponina, harja täynnä oksia ja käpyjä.
Kurpitsaa taluttaessa saa olla tarkkana, ettei poni jää mutustelemaan heiniä tai muita herkkuja. Jos tammalle antaa vähänkään pidemmästi narua, Kurpitsa katsoo oikeudekseen hidastaa tahtia ja napsia matkaevästä. Tiukemmalla narulla talutettaessa poni kulkee sievästi vierellä.
Lastaus- ja kuljetustilanteissa ei koskaan ole ollut mitään ongelmia, Kurpitsa käyttäytyi jo nuorena ponina kokeneen konkarin tavoin. No, jos matkaeväsheinät pääsevät loppumaan, Kurpitsa kuopii jonkin verran ja näyttää perillä hapanta naamaa.

Ilokseni ja ylpeydekseni Kurpitsasta kasvoi juuri sellainen monipuolinen, hyvä käyttöponi kuin olin toivonutkin. Olen itse asiassa hieman yllättynyt, miten riemumielin pikku metsäläiseni lähtee töihin! Etenkin valjakkoajon maratonosuus saa ruunikkoni silmät loistamaan, tamman työnteossa on silloin vielä enemmän tulta, tappuraa ja asennetta kuin muutoin.
Kurpitsa tuntuu olevan sitä mieltä, ettei apujen kanssa ole niin justiinsa. Toisinaan ponini on turhankin kova olettamaan ratsastajansa/ohjastajansa mielenliikkeitä; Kurpitsa saattaa lähteä tekemään asioita vähän omaan tahtiinsa ja puolivalmiilla avuilla ilman, että on täysin varma, mitä ihminen halusi. Kurpitsa vain olettaa ihmisen halunneet asiaa X tai Y, joten hän lähti jo tekemään! Tätä pientä ärsytystä lukuun ottamatta tamma on mainio ajoponi ja kiva ratsu, kunhan on tarpeeksi lyhyt ratsastamaan pikkuponilla.

Reipas, eteenpäinpyrkivä, työteliäs shetlanninponini liikkuu yllättävän ilmavasti ja isosti ollakseen niinkin tappijalkainen luontokappale. Ihan emänsä veroinen liikkuja Kurpitsa ei valitettavasti ole, mutta liikettä löytyy ihan tarpeeksi. Helppo B -kouluohjelmat sujuvat huolettomalla rutiinilla, joskus vähän turhankin huolettomalla; ratsastaja joutuu välillä muistuttamaan Kurpitsalle, että simppelitkin liikkeet pitää tehdä kunnolla. Tamma ei kyllä haraa vastaan, tuntuu vain kohauttavan olkiaan ja tekee sitten pyydetyt asiat uudestaan ja paremmin.
Esteillä ruunikosta löytyy vähän enemmän ruutia. Kurpitsa ei onneksi kuumu tai muutu kuuroksi, mutta esteillä poni tekee ehdottomasti töitä isompi vaihde silmässä kuin kouluradoilla. Nopea- ja ketteräjalkainen Kurpitsa on valitettavan huolimaton takajaloistaan, mutta onneksi poni kompensoi tätä tekemällä yleensä tarpeeksi isoja hyppyjä. On aika huvittavan näköistä, miten tämmöinen pikkuponi mennä tikuttaa esteiden välissä niin keskittyneenä, hyppää kuin mikäkin oman elämänsä olympiaedustaja ja on tasan tarkkaan enemmän rinta rottingilla kuin ne oikeat olympiaratsut. Kurpitsa ei kyttää tai kieltele, edes silloin, kun olisi aihetta. Ratsastaja saa siis olla tarkkana.
Parhaimmillaan Kurpitsa on kuitenkin kärryjen edessä. Ajettaessakin Kurpitsa saattaa olettaa ohjastajansa toiveita jättäen ne avut kuuntelematta, mutta tämän vien nyt saa ohjastettua (ja ratsastettua) pois päättäväisillä toistoilla. Kurpitsa on energinen, hyväntuulinen valjakkoponi, koulu- ja tarkkuuskokeet sunnuntaihuvina ottava noviisiluokkien varma suorittaja. Maratonit ovat kuitenkin Kurpitsan juttu, siinä on laji ja osakoe, mitä ponini rakastaa yli kaiken. Täyttä laukkaa estealueella mutkitteleva Kurpitsa ei arastele mitään, vaan tekee jokaisen suorituksensa täydestä sydämestään, rakkaudesta lajiin.

Kisapaikoilla ponini käyttäytyy hyvin, vaikka näyttääkin hapanta naamaa. Onhan se puunattu jokaiseen näyttelyyn ja kilpailuun, pyh. Hyvähermoisena tapauksena Kurpitsa ei sano oikein mitään mihinkään, vaan kisapäivät sujuvat omalla painollaan ilman sen kummempaa, ponin mielentilasta johtuvaa häslinkiä. Yleisön edessä Kurpitsa tuntuu hymyilevän koko ajan; on ilmeisesti mukavampi tehdä töitä kun joku muukin kuin aitatolpan naakka katselee.

Sukutiedot

i. VIR MVA Ch Mairoth Grimani ✝ KTK-I, SHLA-I, VVJ-I shet, prn, 83cm	ii. Pomegranate Passion evm, shet, tprn, 80cm	iii. Luminous Love evm, shet, rn, 77cm
		iie. Northmore Elettaria evm, shet, prn, 79cm
	ie. Mairoth Griselda evm, shet, rn, 74cm	iei. Bloomford Miraah evm, shet, m, 75cm
		iee. Mairoth Giulietta evm, shet, vrt, 76cm
e. VIR MVA Ch Dogaressa Zilia Christina Grimelda ✝ YLA1, KTK-I, SHLA-I, KRJ-I, ERJ-I, VVJ-I shet, rn, 105.5cm	ei. Modern Pharaoh evm, shet, vrn, 106cm	eii. Winterwick Hornakht evm, shet, rn, 106cm
		eie. In Memory Of evm, shet, rnvkk, 103cm
	ee. Adelle Marozita Gaitelgrima evm, shet, m, 101cm	eei. Jovian Bartolomeo evm, shet, m, 104cm
		eee. Foxwood Pyrotechnics evm, shet, prt, 99cm

Sukuselvitys

ii. Pomegranate Passion, tummanpunaruunikko, 80cm, briteissä vaikuttanut todella kiinnostava jalostusori, joka on toiminut pääasiassa showponin tehtävissä. Muutamia valjakkoajo kilpailuita on suoritettu noviisilla tasolla, mutta pääpainotus on ehdottomasti ollut näytillä kulkeminen erilaisissa tapahtumissa ja jalostuorin tehtävät. Pieni hurja ori on kompakti paketti rakenteeltaan. Vaikka se on mini, on rakenne hyvin sopusuhtainen ja jalat siistit ja kuivat. Jouhia riittää peruukiksi asti ja sen se on periyttänyt vahvasti myös jälkeläisilleen. Pää on kaunis ja ilmeikäs, sillä on lyhyt mutta sopusuhtainen kaula, pysty lapa, hyvä selkä, piirteetön säkä, jyrkkä ja lyhyt lautanen. Jalat ovat suorat, liike puhdasta ja ponilla on hyvän pituiset sääriluut. Kavioaines on vahvaa. Liike on hyvin lennokasta, jännittyessään saattaa levittää takaa, joka tuo tietenkin miinus pisteitä näyttelyissä. Käsiteltäessä yleensä rauhallinen, ei kuitenkaan lasten käsiin sopiva haliponi. Astunut pääasiassa laitumella ja tiinehdittänyt tammat hyvällä prosentilla. Jälkeläisiä on myyty pitkin maailmaa ja varsojen elämää seuranneena, voin todeta, että tämä ori on todella jättänyt kiva rakenteisia ja hyvin liikkuvia tukkajumalia!

iii. Luminous Love, ruunikko, 77cm, pieni pippurinen ja sisukas miniori on luonteeltaan todella veikeä. Sen kanssa voi tehdä kaikkea, mutta hoitajia se osaa höynäyttää todella loistavasti! Pieni ori on aikanaan ollut pihan koristeena isomman hevosen seuralaisena, mutta ori myytiin Tanskaan. Ostaja oli nähnyt paljon potentiaalia pienessä ponissa omia minitammojaan ajatellen. Tanskassa ori opetettiin kärryille mutta koskaan kilparadoille se ei päässyt, vaikka potentiaalia valjakkoajossa olisi riittänyt. Ori jalostusarvosteltiin todella hyvillä pisteillä ja siitä ura jalostusorina lähti liikenteeseen. Tälle ponille olisi ollut ostajia muistakin maista, mutta nainen ei halunnut myydä "vahingossa" löytynyttä timanttiaan. Luminous Love vietti loppu elämänsä tämän naisen tallilla, kunnes 26-vuotiaana se lopetettiin ähkyn takia. Surullista oli, että karkailun mestariksi kutsuttu ori oli todella päässyt rehuhuoneeseen ja nauttinut ateriakseen kaikkea sellaista, mitkä eivät sen ruokintaohjelmaan kuulunut. Pelastusta ei ollut, tilanne huomattiin liian myöhään ja yrittämisestä huolimatta, pientä ponioria ei saatu autettua. Luminous Love ehti jättää maailmalle neljäkymmentä varsaa, joista suurin osa vaikuttaa edelleen Tanskassa. Luminous Love periytti luonteeseen sopivasti säpäkkyyttä, hyvää liikettä ja sopusuhtaista rakennetta.

iie. Northmore Elettaria, punaruunikko, 79cm, todella kaunis ja herttainen tamma, joka toimi omistajansa tyttären ensimmäisenä kilpaponina valjakkoajossa ja ohjasajossa. Tammalla oli kauniit liikkeet, eikä aina uskonut että pieni töppöjalka todella on niin nopea ja ketterä. Parhaimmillaan Northmore Elettaria starttasi vaativissa luokissa isojen ponien joukossa, vaikkei voittoja napsittu näistä luokista, sijoitukset olivat taattuja. Tamma on luonteeltaan kiltti, nöyrä ja ihmisrakas. Se rakastaa kaikkea puuhastelua ja olikin omistajan tyttären silmäterä. Ajanmyötä innostus poniin alkoi häviämään ja Northmore Elettaria myytiin briteissä toiseen perheeseen. Siellä tamma varsoi neljä kaunista varsaa mutta viidennen varsan varsomisessa tamma menehtyi komplikaatioihin mutta varsa saatiin pelastettua. Northmore Elettaria oli tuolloin 17-vuotias ja aina ollut terve. Varsa oli ollut todella hankalassa asennossa ja luultavasti saanut sisuksissa revittyä paikkoja, eikä eläinlääkärin tulon viivästymisen takia oltu enään voitu tammaa pelastaa.

ie. Mairoth Griselda, ruunikko, 74cm, kuului Mairoth siittolan yhteen tärkeimpään tammalinjaan ja Mairoth Grimani oli tamman kolmas varsa. Luonteeltaa tämä tamma oli kaikki käy- tyyppinen, avoin luonteeltaan. Sen kanssa tuli kaikki toimeen ja laitumella ollessaan monet hakeutuivat aina tämän ponitamman viereen aterioimaan. Kukaan ei isotellut tammalle, tai kiusannut. Ponilla oli todella miellyttävä luonne mutta myös rakenne. Sillä oli kaunis pitkä, sopusuhtainen runko. Parasta oli ehdottomasti minille ehkä vähän harvinaisempi pitkä kaunis kaula, joka kiinnittyi runkoon hyvin. Jalka-asennot olivat hyvät, vaikka sääriluu olisi saanut olla pidempi ja polven terveempi. Mairoth Griselda oli täysin siitostamma, toki sillä oli muutamia kertoja ajettu. Mairoth Griselda on osallistunut moniin näyttelyihin briteissä ja saanut todella hyviä pisteitä ja palkintoja, eikä ole ihme. Nyt tamma on 16-vuotias ja tähän mennessä sillä on kuusi hienoa jälkeläistä.

iei. Bloomford Miraah, vaaleanrautias, 76cm, tämä poniori on todella näyttänyt taitonsa valjakkoajossa ja oria ei paljon tarvitse brittiläisille esitellä. Bloomford Miraah on milleniumin alkaessa yksi suosituimpia jalostusoreja. Se on edustanut valjakkoajossa vaativissa luokissa maatansa myös kansainvälisissä kilpailuissa, joissa mittelivät alle 110cm korkuiset ponit titteleistä. Uskomatonta kyllä, tämä mini todella osaa työnsä ja liikkuu hyvällä flowlla. Näyttelyissä saanut korkeita pisteitä, mainetta ja kunniaa. Luonne on vähän ärhäkämpi, mutta se sallittakoon näiden tuloksien jälkeen. Bloomford Miraah on ollut tarjolla jalostukseen todella harkitusti, vaikka halukkaita olisi monia satoja. Pääasiassa oria on käytetty omistajansa siittolan omille minitammoille mutta nyt siltä löytyy viitisenkymmentä jälkeläistä. Suurinosa asustaa edelleen briteissä ja ori on jättänyt napakkaa luonnetta, todella hyvää liikettä ja hyviä jalka-asentoja. Rakenteeltaan Bloomford Miraah on kompakti, sopusuhtainen ja kaunis mini (kyllä, nekin voivat olla yllättävän kauhistuttavia huippu peppuja). Ori on viettänyt koko elämänsä kasvattajansa luona ja nyt se saa nauttia eläkepäivistä suurella laitumella, jossa laiduntaa jopa 20 ponia samaan aikaan.

iee. Mairoth Giulietta, musta, 75cm, sydänten murskaaja! Ponilla on todella kiva rakenne, vaikka jalat saisivat olla pidemmät, samoin kaula. Muuten sopusuhtainen ja kaunis minitamma. Luonteelta Mairoth Giulietta on rauhallinen, avoin ja kiltti, sen kanssa touhuaa lapset mielellään ja istuvat kärryn kyydissä. Tämän ponin emälinjalla on pitkä historia ja myös Mairoth Giulietta on pääasiassa siitostamma, mutta sen potentiaali huomattiin jo nuorena, kuinka hyvin se kulkee valjakossa. Sen takia tamma on päässyt kilpailemaan noviisissa luokissa parivaljakossa ja sen työskentelyä on ilo seurata! Ohjastuntuma on kevyt, nopeat ja vaihtelevat tilanteet se hoitaa hienosti ja tukee hyvin parivaljakkoansa tarpeen tullen. Muutamissa näyttelyissä on myös pyörähdetty, ihan hyvällä menestyksellä. Varsonut kahdeksan jälkeläistä.

ei. Vaaleanruunikko, 106cm korkea Modern Pharaoh oli valjakko- ja showponi. Komea, ryhdikäs, sopusuhtainen ori sai kiitosta erinomaisesta rotuleimastaan, ja olihan orin rakenne muutenkin priimaa muutamia (pikku)vikoja lukuun ottamatta; ilmeikäs pää, hyvin liittynyt kaareva kaula, jossa hyvä ylälinja. Hyväasentoiset lavat, piirteetön säkä, syvä sopusuhtainen runko, pitkä lihaksikas lautanen. Suppuvarpaiset etujalat, hyväasentoiset takaset, pitkähkö reisi. Matkaavoittavat, tarmokkaat, tahdikkaat liikkeet, hyvä tasapaino ja työntö takaa. Ei ihme, että Modern Pharaoh menestyi näyttelykehissä!
Modern Pharaoh niitti menestystä myös showkilpailuissa sekä vaativissa valjakkoluokissa, myös junior handlerin kanssa. Brittiponi oli aikanaan tuttu näky tuloslistan paremmassa päässä. Rauhallinen, kiltti, kaikin puolin hyvä käsitellä, hyväsuinen ja sopivan herkkä ajaa ja ratsastaa, eteenpäinpyrkivä. Ori oli hyvin nöyrä ja yhteistyöhaluinen, itsepäisyyttä löytyi lähinnä ruoan äärellä (poni oli hyvin tarkka ruoistaan).
Kiitos hyvän rakenteensa, luonteensa ja kilpailumenestyksensä sekä KTK-I -palkintonsa, Modern Pharaohista tuli suosittu jalostusponi. Orilla on jälkeläisiä etenkin Brittein saarilla, mutta myös Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Yhteensä 197 jälkeläistä jättänyt Modern Pharaoh periytti jälkeläisilleen (erittäin) hyvää tyyppiä, ryhtiä, korrektia rakennetta ja hienoja liikkeitä. Luonneperiyttäjä poni ei valitettavasti ollut. Modern Pharaoh eli 27-vuotiaaksi.

eii. Winterwick Hornakht oli äärettömän menestynyt showponi, joka toi käytännössä jokaisesta showkilpailusta ruusukkeen kotiin. Poni menestyi myös näyttelyissä; se oli ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen poni, jolla oli hieman leveästi liittynyt, mutta hyvänmuotoinen kaula, hyväasentoiset lavat, pyöreä runko, lyhyehkö selkä ja lihaksikas, pyöreä lautanen. Etujalat olivat hyväasentoiset, kintereet käyrähköt, jokaisen jalan vuohiset hieman pystyasentoiset. 106-senttinen ruunikko liikkui melko lennokkain, tahdikkain liikkein; etenkin laukka keräsi kiitosta. Käsiteltäessä Winterwick Hornakht oli oikea herrasmies, tasainen, fiksu ja kiltti poni, joka sopi lastenkin käsiteltäväksi (myös showkisoissa). Hornakht ei ottanut kierroksia muista oreista tai tammoista, vaan pysyi omana tasaisen rauhallisena itsenään myös suuremmissa tapahtumissa. Ajettaessa ruunikko oli vähän turhankin herkkä ja jopa kuumuva, mutta kuitenkin osaavalla ohjastajalla täysin toimiva, eteenpäinpyrkivä ja tulosta tekevä poni. Noviisiluokissa startannut shetlanninponi nautti erityisesti maratonosuudesta, mutta suoritti muutkin osakokeet hyvällä asenteella voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja kilpauransa aikana.
KTK-I -palkittu hieno käyttöponi jäi jalostuksellisesti hieman pettymykseksi. Kaikki orin 35 jälkeläistä ovat kyllä upeita käyttö- ja jalostusponeja; hyvä jollei loistava rakenne, hienot liikkeet ja luonne. Winterwick Hornakhtin tiinehdyttämisprosentti oli kuitenkin aivan onneton. Ne ihmiset, jotka sattuivat saamaan tammansa tiineiksi ovat olleet täydellisen tyytyväisiä varsoihinsa sekä niiden laatuun. Winterwick Hornakht oli upea periyttäjä, joskin lähes toivoton tiinehdyttäjä. Kaikeksi onneksi sen jälkikasvu on ollut hedelmällisempää. Hammasongelmainen ori lopetettiin 23-vuotiaana.

eie. In Memory Of (ruunivoikko, 103cm) kiersi näyttelyitä ja teki varsoja. Koko ikänsä siitostammana toiminut In Memory Of oli suloinen räpsyripsi, muumimammamaisen lempeä ja lauhkea käsiteltävä, kiltti, rauhallinen ja hyvähermoinen. Ajettaessa ja ratsastettaessa ponista löytyi tulta, tappuraa ja taistelutahtoa; jos tammalla olisi kilpailtu, se olisi ollut niitä periksiantamattomia poneja, jotka menivät eivätkä meinanneet. Töitä tehdessään energinen, eteenpäinpyrkivä, sisukas poni antoi aina kaikkensa, eikä sähäkkyytensä vuoksi ollut ihan lasten poni. Käsiteltäessä In Memory Of passasi kyllä lapsillekin; monta kertaa tamman esitti näyttelyissä juniori, jos ei nyt ihan kehässä, niin kuvauspaikalla ainakin.
In Memory Ofilla oli taustallaan erinomainen, joskin harvinaiseksi käynyt emälinja sekä loistava isä. Tamma osoitti jo nuorena olevansa hyväliikkeinen poni; suorat, melko väljät liikkeet, hyvä tahti ja tasapaino, elastisuutta. Etenkin ponin käynti hipoi täydellisyyttä. Upea suku sekä liikkeet yhdistettynä ruunivoikon ponin hienoon rakenteeseen (erinomaiset tyypit ja leimat, ryhdikäs tamma, leveähkösti runkoon liittynyt kaareva alakaulainen kaula, hyväasentoiset lavat, sopusuhtainen pyöreä runko, pyöreä lautanen, hyväasentoiset, joskin vähän lyhytsääriset jalat) takasivat tammalle paikan omistajansa jalostusohjelmassa.
Näyttelykehissä erinomaisesti pärjännyt In Memory Of tiinehtyi hyvin ja oli erinomainen emä. Yhteensä kolmetoista varsaa tehnyt ruunivoikko osoittautui myös periyttäjäksi. In Memory Ofin jälkeläiset perivät korrektin, hyvän rakenteen sekä hienot liikkeet. Valtaosa tamman jälkeläisistä on hyväluontoisia, muutama tamma on vähän kipakkaa mallia. Neljä kantakirjapoikaa, näyttely- ja showkisamenestyjiä, periyttäjiä.. In Memory Of on nykyään usean huippuponin takana. Tamma eli 30-vuotiaaksi.

ee. Musta Adelle Marozita Gaitelgrima oli 101 senttimetriä silkkaa erinomaisuutta. Tämä oli paitsi tamman oma, hyvin vahva mielipide, myös aika monen tuomarin näkemys. Tammasta odotettiin multilahjakasta, kaunisrakenteista käyttöponia moneen lajiin, ja sellainen nimihirviöneiti Adelle Marozita Gaitelgrimasta myös tuli. Liikkeet olivat vähän matalanpuoleiset, mutta siinä tamman vikalsita aika pitkälti olikin. Edes tuittupäistä luonnetta omistajat eivät laskeneet viaksi, sillä tuittupäisyydellä ja luonteenlujuudella Adelle Marozita Gaitelgrima puski itsensä tuloslistojen parhaille paikoille kerta toisensa jälkeen niin valjakkoajossa kuin koulu- ja esteratsastuksessa. Eihän shetlanninponi korkeissa luokissa kilpaile, mutta tasollaan tamma oli juuri se poni, joka keräsi ruusukkeet muiden nenän edestä (ja sen epäiltiin tekevän sen vaikka yksinään, ohjastajasta/ratsastajasta viis, sen verran itsepäinen sisupussi poni oli). Tamma odotti ja oletti, että asiat tehdään arjessa ja juhlassa, kaikissa tilanteissa, hänen tavallaan, tai jätetään tekemättä.
Tammalla oli upea ryhti, erinomaiset tyypit ja leimat, ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen kaula sekä lavat, sopusuhtainen pyöreä runko sekä hivenne pitkänlainen lanne sekä vahva, lihaksikas lautanen. Vuohiset olivat lyhyenpuoleiset, jalat kuitenkin asennoltaan sekä luustoltaan juuri mitä pitikin. Askelissa oli hyvä pituus, tahti ja työntö, vaikka ne matalat olivatkin. Adelle Marozita Gaitelgrima hyppäsi kokoisekseen erinomaisella tekniikalla sekä sisulla, ja olisi varmaan silkkaa itsepäisyyttään hypännyt yli 60cm ratoja, jos sen sellaiselle olisi erehtynyt viemään (mitä ei tietenkään koskaan kokeiltu). Helppo C-B koululuokat sekä helpot valjakkoluokat sujuivat ponilta tyylikkään vaivattomasti; tamma oli melkoisen korea, karismaattinen esiintyjä päihittäen monet koreampiliikkeiset kilpakumppaninsa tarkkuudellaan ja suorituksensa yleisellä korrektiudella. Näyttelyistä tamma keräsi niin monet ruusukkeet, pokaalit ja palkintonauhat, etteivät ne lopulta mahtuneet mihinkään esille.
Kaiken tämän suoranaisen yltisevuotavan suitsutuksen päälle Adelle Marozita Gaitelgrima kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, minkä lisäksi se osoittautui erinomaiseks periyttäjäksi. Tammalla teetettiin seitsemän varsaa, kaikki erinomaisia, monipuolisia käyttöponeja, todella hienorakenteisia sekä melkoisen omapäisiä yksilöitä. Varsat ovat hyvin selkeästi sisaruksia, täysin samalla muotilla valettuja hyvinkin erilaisista isäoreista huolimatta. Teräskuntoinen tuittupää kuoli vasta 34-vuotiaana.

eei. Jovian Bartolomeo (musta, 104cm) kuoli tapaturmaisesti vasta 9-vuotiaana. Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori, lupaava valjakkoponi ja kotona pätevä ratsu myös pienissä estetehtävissä kouluratsastuksen lisäksi, hieman erisukuinen (orin isälinja oli Alankomaalaista kasvatustyötä), parin pienen ikäluokan perusteella potentiaalinen jalostusori.. Jovian Bartolomeossa menetettiin paljon, mutta onneksi siitä jäi jonkin verran varsoja. Ori oli kilpaillut erilaisissa show-luokissa sekä noviisitason valjakkokilpailuissa voittaen ja sijoittuen, ei toki joka kerta, mutta hyvin usein. Rauhallinen, keskittynyt, kaikesta työnteosta nauttiva poni oli erittäin hyvä ajaa, ratsastaa, käsitellä, kaikin puolin mukava työkaveri. Rohkea, yritteliäs ja älykäs, sisukas pieni taistelija; Jovian Bartolomeo venyi aina vielä yhdelle esteelle, vielä viimeiseen koululiikkeeseen, vielä yhden maratonesteen ja maaliviivalle, kun siltä kauniisti pyydettiin.
Omistaja kiitteli kaikkein eniten poninsa hienoa luonnetta. Ulkopuolinen huomasi herkästi hienon rakenteen; Jovian Bartolomeo oli ryhdikäs, erittäin hyväleimainen poni, jolla oli pitkä, kaareva, hyväasentoinen kaula, hyvä lapa ja selkä, vähän pysty lapa, sopuusuhtainen runko ja vahva, lihaksikas lautanen. Etujalat olivat hieman sapelihakuiset, takajalat miltei moitteettomat. Ori oli karismaattinen ja näyttävä tukkajumala, joka liikkui suorin, väljin, pitkin askelin. Käynti oli hieman matalaa, ravi ja laukka pykälän parempia. Komearakenteinen ori pärjäsi rotunäyttelyissä ansaiten ruusukkeita, voittajanauhoja sun muita palkintoja varustehuoneen täydeltä.
Kantakirjauksensa jälkeen Jovian Bartolomeo astui joitakin omistajansa tammoja sekä muutamia ulkopuolisessa omistuksessa olevia. Jälkeläismäärä jäi neljääntoista ponin aikaisen kuoleman vuoksi. Joukossa on viisi kantakirjattua oria, yksi kivesvian vuoksi ruunattu mainio käyttöruuna sekä kahdeksan hienoa tammaa. Orin kaikki jälkeläiset ovat todella komeita, korrektirakenteisia poneja, erittäin terveitä ja monipuolisia käyttöponeja. Kaikilla on vähän matalat liikkeet, ja etenkin tammajälkeläisillä on melko itsepäisen itsenäinen tuittupääluonne.

eee. 99-senttinen, punarautias Foxwood Pyrotechnics oli erinomainen, voitokas showponi. Tammalla kilpailtiin myös muutama valjakkostartti (hyväksyttyjä tuloksia sijoittuneiden tuntumassa, ei kuitenkaan sijoituksia), mutta etupäässä tamma kiersi näyttelyissä ja showkisoissa. Kotosalla Pyrotechnicsillä ajettiin ja ratsastettiin, ja tamma oli erinomainen, osaava monitoimiponi, kunhan sitä ratsasti/ohjasti/käsitteli tarpeeksi jämäkkä ihminen. Tomera lapsikin pärjäsi, arkoja ihmisiä shetlanninponitamma komensi armotta suostumatta yhteistyöhön simppeleissäkään asioissa. Kunhan ”marssijärjestys” oli selvä, poni oli yhteistyöhaluinen, toimiva kaveri, todella fiksu, vireä ja menevä ilman, että oli kuumuvaa sorttia.
Kaunis poni keräsi kiitosta suorista, aktiivisista, irtonaisista ja matkaavoittavista liikkeistään (erityisesti käynnistään ja ravistaan), yleisestä näyttävyydestään sekä korrektista rakenteestaan. Pyrotechnics oli ryhdikäs, sillä oli erinomaiset leimat ja kaunis, ilmeikäs pää hyvänmallisen kaulansa jatkeena. Ylälinja oli lihaksikas, lapa hyväasentoinen, säkä olisi saanut olla selkeämpi ja selkä hieman pidempi. Rungon syvyys oli hyvä, samaten lautasen muoto ja jalkojen asennot, joskin sekä sääriluut, että vuohiset olivat lyhyehköt. Ei ihme, että raudikko on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla.
Luonnollisesti Pyrotechnicsin kaltaisella tammalla teetettiin varsoja. Tamman kaikki seitsemän jälkeläistä on kantakirjattu vähintään toisella palkinnolla, ja erityisesti Pyrotechnicsin tammavarsat ovat osoittautuneet erinomaisiksi periyttäjiksi. Pyrotechnics itse periytti tasaisen vahvasti hieman kovapäistä, mutta yhteistyökykyistä luonnetta, hienoa rakennetta sekä vähintäänkin perushyviä liikkeitä. 26-vuotiaaksi elänyt ponitamma on hyvin arvostettu nimi sukutaulussa, varsinkin emälinjassa, etenkin Brittein saarilla.

Isän puolen sukuselvitys © Sorel, kiitos!

Jälkeläiset

11.01.2020 shet-o. Kurjen Jack O'Lantern i. Huvin O'Clock Tick Tock om. Mordon, alaera VRL-13283
31.10.2023 shet-t. Kurjen Kummituskertomuksia KTK-III i. Shref Bombur om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Sijoitukset

Päiväkirja & valmennukset

23.09.2019 Kuraponi, kirjoitti rukkanen
Kurjenpesään saapuessani satoi vettä, oikein kaatamalla ja niin ettei autolla ajaessa meinannut nähdä eteensä. Auto parkkiin ja äkkiä sisälle! Tallissa Aino tervehti minua ja ohjasi Kurpitsan karsinaa kohti. Varoitteli, että siellä karsinassa saattaa olla ponin sijaan mörkö. Ja niinhän siellä tosiaan oli, kuramörkö nimittäin. Kurpitsa oli kuulemma kierinyt mutalammikossa oikein sydämensä kyllyydestä. Ja minulle oli säästetty ponin pesemisen ilo. Onnekseni Kurpitsa seurasi kiltisti pesukarsinaan.

Mutainen tamma seisoi siinä keskellä pesukarsinaa ja kuopi lattiaa. Ei kai tykännyt ajatuksesta, että joutuisi seisomaan siinä jonkin tovin. Paksun mudan alla oli varmasti kaunis poni, mutta nyt se todella näytti enemmän joltain lasten kauhukertomusten hirviöltä kuin kantakirjaponilta. Pistin hanan päälle ja vesi valui ponin selästä alas vieden mukanaan paksun kerroksen mutaa. Pesukarsinan lattia näytti nopeasti samalta kuin mutainen piha. Huuhtelin mutaa niin paljon kuin pystyin, se valui hitaasti kylkiä pitkin lattialle. Kurpitsa vaikutti hieman levottomalta, se kuopi maata ja heilutti päätään. Kaivoin taskusta sille namia silloin kun se seisoi hetken paikallaan, kiltti tyttö.

Kun pahin kura oli pesty nappasin shampoon ja aloitin kunnollisen kuuraamisen. Kurpitsa tykkäsi kun kuurasin sen kaulaa, taisi kutittaa se kamala hiekka. Höpöttelin innoissani ponille, että nyt tulee niin puhdasta ettei hiekka enää kutittele ja koko ponista tulee hieno ja kiiltävä. Joskus ponit aiheuttavat tällaisille ponitädeille sellaista höpertymistä, että sitä lepertelee vaikka mitä joutavia. Kurpitsa kuunteli tyytyväisenä niin pitkään kun puunaus jatkui. Pesin huolella shampoot pois, ponista ja sen harjasta ja hännästä. Selvitin harjan ja hännän huolella. Se ei selvästi ollut Kurpitsan lempipuuhaa, seisoa paikoillaan niin pitkään. Yritin hoitaa homman nopeasti, mutta ruunikko oli saanut karvansa niin takkuun ettei se ollut kovin helppoa.

Viimeinen huuhtelu ja viimeistely hikiviilalla. Ponin karva oli selkeästi muuttumassa kesäkarvasta talvikarvaan, niin paksulta sen karvapeite vaikutti jo. Pörröiset ponit olivat parasta mitä tiedän. Kuivasin Kurpitsaa huolella, peittelin sen vielä ohuella hengittävällä loimella ennen kuin vein sen takaisin karsinaan. Annoin sille rapsutukset ja namit pesukarsinassa, kiitin kilttiä ponia. Onhan se niin söpö ja puhtaana vielä erityisen suloinen. Kurpitsa hamuili lisää namuja kädestäni, sen ihana pehmeä turpa painui käteeni ja hamusi sieltä jokaisen pikkuruisenkin murusen.

28.06.2021 Kutsumattomia vieraita (sekä pelastava enkeli), kirjoitti Laura
Kurjenpesän piha tuntui äänekkäämmältä kuin aikoihin. Tallin nurkalta katsottuna Aino näytti kärsivältä ja väsyneet piirteet jotenkin hehkuivat tallinpitäjän ympärillä. Tallissa uhriksi valittu Kurpitsa seisoi valjastettuna, muutama turhankin yli-innokas tenava sitä piirittäen ja poniparkaa ihmetellen.

Päivä oli alkanut tavallisena. Ainolla oli juhannussuunnitelmia joista se ei sen enempää ollut puhunut, ja se oli luvannut päästää myös mut aiemmin, olivathan hevoset pääosin laitumella ja tyhjillään seisovissa karsinoissa ei ollut paljoa putsattavaa. Mä olin puhdistanut varusteita ja sekoitellut melassimehuja samalla kun tallin viileydessä soi jokin juhannusradion tyyppinen ohjelma.

Siihen se rauha olikin sitten päättynyt. Sininen tila-auto oli kurvannut pihaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, ja kukkamekkoihin ja napitettaviin t-paitoihin pukeutuneet aikuiset olivat ihastelleet Kurjenpesää kuin eivät olisi koskaan tallia nähneetkään. Aino oli lähestynyt pesuetta hieman hämmentyneenä ja lähettänyt mut seuraamaan auton takaistuimilta pompanneita, innosta puhkuvia lapsia. Nopeasti kävi ilmi, että joku Ainon sukulaisista oli maininnut Pöytyällä sijaitsevasta tilasta työkaverilleen, ja koska se anopin mökki oli vain kuudenkymmenen kilometrin päässä, pitihän heidän nyt poiketa – lapset rakastivat hevosia ja olivat kuulemma hyppineet tasajalkaa kuullessaan, että pääsisivät hoitamaan heppoja (tottakai sitä aina ollaan innokkaita mutta mä epäilin kovasti, että yksikään niistä lapsista oikeasti pomppi, ainakaan tasajalkaa – kuka ihme hyppii tasajalkaa?? Ajatuskin teki kipeää). Aino oli yrittänyt kovasti päästä seurueesta eroon kertoen, että a) asiasta olisi pitänyt sopia etukäteen, b) hevoset olivat lomalla ja c) Kurjenpesä ei oikeastaan ottanut vastaan tuntemattomia vieraita. Haalistunut permanenttipää oli kuitenkin saanut naisen taivuteltua vetoamalla lasten tuikkiviin silmiin ja siihen, kuinka ne silmät täyttyisivät kyynelistä, jos he eivät saisi edes koskea hevoseen. Niinpä Kurkinen oli pyytänyt seuruetta keräämään jälkikasvunsa kasaan ja pysymään juuri siinä, missä he sillä hetkellä olivat, ja livahtanut mun luokse päätään puistellen.

"Hae tota, vaikka, Kurpitsa? Päästään nopeammin jos otetaan kärryt", Aino oli huokaissut ja mä olin ollut tyytyväinen siihen, että pääsin hakemaan ponia yksin. Mä en ollut lapsi-ihmisiä ja tungettelevat aikuisetkin kuuluivat ryhmään, jota tapasin vältellä.

Ruunikko ponitamma seisoi heinikossa, pää alhaalla ja pieni leuka jauhaen ruohoa, jota Kurpitsa hotki kuin ruohonleikkuri. Ponit olivat olleet laitumella jo jonkin aikaa, mutta tamma söi yhä peläten, että paratiisin portit sulkeutuisivat jos se lakkaisi syömästä. Jonka mä olin kuitenkin mennyt tekemään: paiskannut esteitä ruskean eläimen ja ruohobuffetin väliin. Shetlanninponi oli mulkoillut mua koko matkan keskeltä laidunta portille ja mä pahoittelin parhaani mukaan, olisihan se kiva jos vain voisi olla eikä tarvitsisi lähteä kyyditsemään tuntemattomia yllätysvieraita. Tallissa mä olin ehtinyt juuri ja juuri kiinnittää ponin käytävälle, kun sen ympärille ilmestyivät seurueen lapset.

"Vau, sillä on letti! Hassun näköinen."
"Saanko mä harjata sitä, jooko, mä niin kovasti haluaisin!"
"Äiti, mä haluan yhtä söpön ponin kuin tämä Kulpitsa!"

Pienesti silmiäni pyöritellen mä jaoin muutaman harjan pienille käsille ja aloitin itse puhdistamalla Kurpitsan kaviot ja tarkastamalla jalat ylipäätään. Aikuiset olivat seisoskelleet kauempana tallikäytävällä, ja bongattuani Ainon ihmisten takana mä tunsin tilanteen valvotuksi; muutamalla nopealla askeleella mä livahdin hakemaan varusteita. Koska hevoset lomailivat ja kevätkausi oli tullut päätökseensä, oli Aino pakannut ne paremmat valjaat sun muut takaisin kuplamuoveihin ja piiloon likaisilta tassuilta – niinpä mä olin kasannut käsiini ainoat esillä olleet ponivaljaat, napannut ruskeat suitset ja suojat täyteen syliini ja kuljettanut sitten kaiken käytävälle. Siitäpä se riemu vasta syntyikin, ja kun mä olin kasannut vermeitä elämäänsä kyllästyneen näköisenä seisoneen ponin (en syyttäisi tammaa vaikka tuo ei olisi ilme, joka esiintyi Kurpitsan kasvoilla lähes päivittäin) ylle.

Ja niin mä päädyin tallin nurkalle, kaivamaan vanhoja valjakkokärryjä heinien seasta. Hetki siinä meni ja Aino mulkoili mua palatessani takaisin talliin, mutta kun me siirryttiin lopulta ruunikon ponin kanssa kentälle, aikuiset alkoivat kaivamaan puhelimia esiin ja saatoin nähdä, kuinka nainen huokaisi helpotuksesta. Koska Kurjenpesässä ei ollut tarpeeksi pieniä kypäröitä, lapset kaivoivat autosta pyöräilykypäränsä, ja mun iskettyä oman kypärän päähän mä maiskutin Kurpitsan liikkeelle. Ruunikko pyrähti eteenpäin jonkinlaisessa käynnin ja ravin sekoitetussa askellajissa, ja meni hetki kun mä sain eläimen rauhoittumaan. Huomasi, että tamma oli elänyt pellolla jo hetken, sillä energiaa riitti ja mä sain todella olla valppaana, jotta tamma seurasi vain ja ainoastaan mun antamia ohjeita. Lapsista tiheätahtista kävelyä edennyt poni oli ihan superhieno juttu ja joka kerta, kun Kurpitsa innostui nostamaan ravin omasta aloitteestaan, pienten ihmisten suista pääsi iloisia äännähdyksiä.

Lopulta hellehattuun pukeutunut keski-ikäinen nainen oli saanut tarpeekseensa tilalla pyörivistä ötököistä, tallin hajusta ja lämpimästä päivästä ilman drinksua kädessään, ja tämä komensikin koko seurueen takaisin tila-autoon. Aino lähetti pesueen matkoihinsa ja kääntyi sitten katsomaan mua, viittoen mua ohjaamaan ponin kärryineen kentän portille.

"Sehän olikin nopeammin ohi kuin mä kuvittelin", hymähdin pompatessani pois vaunuilta, siirtyen rapsuttamaan ruunikkoa ponia.
"Jep, ei silti turhan nopeasti mutta mulla olisi hetki aikaa ennenkuin pitää lähteä. Mitäs sanot, mennäänkö käymään metsässä Kurpitsan kanssa?" Aino katsoi mua kysyvästi ja naisen ei todellakaan tarvinnut kahta kertaa kysyä.

Pian me istuttiin molemmat kärryjen etuistuimella, tallista haettu iso kivennäisvesipullo meidän välissä ja Kurpitsa vetämässä meitä kohti koivujen täyteistä metsää. Aina silloin tällöin tamma koitti onneaan ja kurotteli kaulaansa kohti kapean kärrytien pientareille, toiveissaan saada matkaevästä, mutta jatkoi kuitenkin mielellään eteenpäin mun pyytäessä sitä kulkemaan eteenpäin. Ensimmäisellä hieman tasaisemmalla pätkällä me päästettiin ruunikko nostamaan raville, ja siinä me sitten viiletettiin, Kurpitsa kärryjen edessä rallitellen. Ponille teki selkeästi hyvää päästä töihin ja se päästeli menemään sen minkä pienistä kavioistaan vain ehti. Vaikka päivän vieraat eivät todellakaan olleet yllätyksellisestä ilmestymisestään johtuen maailman paras juttu, ainakin Kurpitsa tuntui nauttineen liikunnasta ja palasi laitumelle tyytyväisen oloisena.

11.06.2023 Kurjenpesän kiistaton arvokilpatähti
Aivan kuten emänsä aikanaan, Kurpitsakin on tehnyt hartiavoimin töitä Kurjenpesän maineen ja näkyvyyden eteen. Viime kuun VSY-cupeissa Kurpitsa kilpaili kaikissa kolmessa lajissa (valjakkoajo, kouluratsastus, esteratsastus) yhteensä viidessä luokassa. Kotiin viemisiksi poni hankki kolme ruusuketta, yhden jokaisesta lajista. Aivan mieletön suoritus! Yhtäkään voittoa ei tullut, mutta mitä se haittaa, Kurpitsa sijoittui kolmessa luokasta viidestä, joihin osallistui. Olen edelleen melko hämilläni, tämä jos mikä on ollut semmoinen puulla päähän lyöty -olon aiheuttava tapahtuma! Kurpitsa itse tuntuu olevan sitä mieltä, että totta kai hän nyt pärjää ja sijoittuu, mikä tuo elävästi mieleen tamman Silli-emän. Kyllä tässäkin ponissa on paljon kaikuja emästään, vaikka eroavaisuuksia, räikeitäkin, löytyy listattavaksi asti.

Viime kuisen ruusukeparaatin myötä Kurpitsalla on kasassa kuusi rotuyhdistyksen cupin sijoitusta, joten nämä kekkerit jäävät jatkossa meiltä välistä. Rotulaatuarvostelu kuitenkin palkitsee korkeintaan viidestä sijoituksesta; ei siis mitään järkeä osallistua cupeihin vain osallistumisen riemusta. Onhan noita muitakin kisoja kuin rotuyhdistyksen cupeja, mikäli edelleen haluan Kurpitsaa kilpailuttaa. Poni on kyllä edelleen elämänsä kunnossa, tavattoman vireä ja selkeästi loistoiskussa, joten josko Este- ja Kouluratsastusjaoksen cupeihin.. joissa niissäkin Kurpitsa on niittänyt menestystä useamman sijoituksen verran. Tuntuu, että kuten emänsä aikanaan, nyt Kurpitsa on vuorostaan tallin kiistaton arvokilpailutähti. Ja minä kuitenkin omistan muutaman ihan kansainvälisillä kilpakentillä meritoituneen puoliverisen!

20.02.2024 Omistajatäti pohtii ja hölisee
Kurpitsasta ei ehkä kasvanut yhtä komearakenteista näyttelytähteä kuin emänsä (tai isänsä) oli, eivätkä emä ja tytär tietysti muillakaan tavoin ole yksi yhteen yhteneväisyyksistään huolimatta. Tytär on kuitenkin monin tavoin täyttänyt emänsä jättämät suuret kavionjäljet; erinomainen kilpaura, hienoja varsoja, selkeä johtajatamma. Aivan eri otteella kuin emänsä, Sillihän kiusasi muita koska kykeni siihen, Kurpitsa ei ole ikinä moiseen lähtenyt. Kurpitsan Lakana-tytär sen sijaan kiusaa muita minkä kerkeää, minkä vuoksi se saakin tarhailla yksinään. Edes yleensä hyvin pitkämielinen, muut kerta toisensa lempeän jämäkästi paikoilleen palauttava Kurpitsa ei tunnu jaksavan tytärtään!

Paljon muuta ponini kyllä jatkaa, siirtyäkseni asiasta toiseen näinkin huteralla aasinsillalla. Pikku-Kurpitsa on niittänyt menestystä kilpakentillä tehden erityisesti Cupeissa kaikille selväksi olevansa paras, kaunein ja menestynein, ainakin Kurjenpesän hevosjoukosta. Nyt pikkutammalla onkin aivan uusi näytön paikka, sillä vakaana aikomuksenani on kiikuttaa kasvattini näytille niin valjakkoajojaoksen kuin shetlanninponien oman rotulaatuarvostelun tuomariston eteen. Ajatuskin kutkuttaa vatsanpohjassa! Toivon ja oletan Kurpitsan käyttäytyvän hyvin ja rauhallisesti, kuten se on yleensäkin vieraissa paikoissa, kilpailuissa ja muutoinkin, tehnyt. Iloisia korvahöröposeerauskuvia minä tuskin saan, tamma kun meinaa näyttää melkoisen happamalta kisapaikoilla, mutta ehkä pyydän jotakuta silti ottamaan minusta ja Kurpitsasta kuvan tai pari palkintojenjaosta tai niiden jälkeen, mikäli tamma palkitaan. Olen laskenut pisteet moneen kertaan, vaan eihän tuota tiedä, vaikka entinen palkanlaskijaverotäti olisikin äkkiä kadottanut kaiken matemaattisen kyvykkyytensä.

Suunnitelmistani johtuen Sillin alkuvuosi onkin ollut hyvin valjakkoajopitoista, ratsastus on jäänyt satunnaiseksi huviksi ja mielen virkistykseksi. Lajipainotukset keikahtanevat laatuarvosteluiden jälkeen toisin päin. Kesällä Kurpitsa saa lomailla, ei täysin 24/7 laiduntaen kaviokuumeriskin vuoksi, mutta joka päivä vihreälle kaitsemaan naapuripalstojen tammoja varsoineen. Ensin meidän on kuitenkin selvittävä keväästä, sulavista lumista loskineen kaikkineen.