Kurjenpesä

Kurjen Kummituskertomuksia "Lakana"

Perustiedot

Meriitit

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Tausta

Luonne

Näen Lakanassa paljon emänemäänsä Silliä. Emälinjan tuorein tytär on vahvatahtoinen, jopa vähän uhmakas kuningatarluonne, joka ei kiivennyt tallihierarkiassa iän myötä vaan rynni puoliväkisin suoraan huipulle jo nuorella iällä. Pippuria pikkuponiin lipsahti hyppysellisen sijaan vähintään maustemitallinen, jollei enemmänkin. Kuitenkin Lakana onnistuu samaan aikaan olemaan hyvinkin hillitty, ylväs Kurjenpesän pikkuvaltiatar, ja muita huvikseen pompotteleva pikkuriiviö. Tästä syystä Lakana tarhaa yleensä yksin.

Nuorempana Lakana kyseenalaisti kaiken ja kaikki, eikä välttämättä kävellyt taluttajansa kanssa nätisti vaan rynnisteli minne halusi, polki jalkaansa ja aivan viimeistään porttia avatessa koetti livistää. Samaten monet hoitotilanteet aiheuttivat monen sortin pulmia ponin koetellessa omia rajojaan sekä ihmisväen kärsivällisyyttä. Onnekseni ikä hieman kypsytti, järkevöitti Lakanaa, eikä poni enää jaksa tehdä kavioiden puhdistamisesta, loimittamisesta tai oikein mistään muustakaan numeroa. Tosin arkoja ihmisiä tamma pompottelee surutta suostumatta alkeellisempaankaan yhteistyöhön, selkeästi kokeneiden ihmisten kanssa Lakana käyttäytyy sillä tietää häviävänsä; kengitystä ei ole koskaan siirretty eikä toista kylkeä jätetty harjaamatta.
Taluttaessa sekä lastatessa saa kuitenkin olla tarkkana, vaikka kuinka olisi kokenut. Lakana lähtee surutta omille teilleen (yleensä naapurini kukkapenkkiin..), mikäli huomaa tilaisuuden kiskaista itsensä irti ihmisen avatessa porttia tai pääsee lastatessa loikkaamaan lastaussillalta samalla itsensä vapauttaen.

Työnteosta, tai tekemättä jättämisestä, saakin kirjoitettua aivan oman lukunsa Lakanan kirjaan. Aivan kuten emänemänsä aikoinaan, mikäli Lakanaa ei huvita se ei tee, asiassa ei ole neuvotteluvaraa ja toteamus sisälsi keskustelun aloituksineen ja lopetuksineen. Työn maittaessa ruunikkoni on oiva yleisponi valjakkoajoon sekä ratsastukseen, ja vaikka kuinka ajattelin tästä yhdistelmästä tulevan ennen kaikkea valjakkoponin niin esteethän ne Lakanan sydämen veivät. Hypyissä on voimaa, ponissa itsessään nopeutta, notkeutta ja tasapainoa, mitkä toki auttavat myös kouluratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Hypyissä on hyvä kaari, vahva ponnistus ja näppärä jalkatekniikka, laukkakin on noin pienelle ponille vaikuttava. Lakana on kyllä muutoinkin hyvä liikkuja, se ei melo, palmikoi tai kopsi kantojaan, lavat ovat irtonaiset ja takaosan moottori vahva. Pitkä, elastinen ja tarmokas askel.. No, ymmärrätte yskän, ponini liikkuu hienosti ja olen siitä hyvin ylpeä.
Tammani ei korvaansa lotkauta kovalle kädelle, turhan pitkille pidätteille, teräville pohkeille tai millekään muullekaan. Kaikki tuollainen, ja joskus ne ihan kauniisti, tasaisesti annetut korrektit avutkin, valuu pois kuin vesi hanhen selästä. Jos Lakanaa ei huvita, se ei tee, ei vaikka kuka pyytäisi miten. Innostuessaan tamma tekee hommia vaikka vähän puolivillaisemmillakin avuilla, joskin tulkiten niitä puolivillaisuuksia aivan miten lystää. Hypätessä tamma yleensä toimii parhaiten, valjakkoajon ja kouluratsastuksen suhteen käy useammin vähän nolosti ponin päättäessä pitää rokulipäivän. Lakana ei pelkää ei kumarra mitään eikä ketään, muiden säikkyessä ihmeellistä johdetta tai maaston jännittävää pusikkoa Lakana painaa korvansa niskaan mennen kohti kauhistusta sillä asenteella, että se on se toinen joka pelkää eikä hän.

Kilpaileminen tekee miellyttävän poikkeuksen Lakanan oikutteluun, sillä vieraissa ympyröissä, yleisön edessä, poni yleensä pistää jalalla koreasti mielenosoituksellisen paikalleen jämähtämisen suhteen. Ei Lakana joka startissa tee riemumielin töitä, kuitenkin huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä ja innolla kuin kotikentällä.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Kurjen Kummituskertomuksia kilpailee porrastetuissa valjakkoajokilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista. Koulu- ja esteratsastuksen puolella tamma kilpailee ns. perinteisissä kutsuissa.

Päiväkirja & valmennukset

09.03.2025 Irtohypytyspäivä, kirjoittanut Jenna
Pienen ponin pään menoksi olin tälle päivälle suunnitellut irtohypytystä. Ennen kuin hain tamman tarhasta kävin rakentamassa kentälle pari estettä ja asettelemassa puomeja sekä rajaamassa irtohypytys kujan. Esteiden korkeus oli hyvin maltillinen ja aseteltu jumppasarjaksi muutamien puomien saattelemana. Loppuun oli sitten vielä yksi 50 senttinen pysty kruunaamassa kaiken.

Tarkistettuani, että tammalla oli kaikki kunnossa, ja koottuani kaikki oleelliset kamat talutin tamman kentälle, jossa alkuun taluttelin sitä ympäriinsä käynnissä ja ravissa verrytelläkseni sen lihaksistoa. Mutta Lakanalla oli “en halua” päivä, joten edes kävelytyksestä ei meinannut tulla mitään tamman stoppaillessa ehkä kymmenen askeleen välein mutta aikani taisteltua sain ravuutettuakin tammaa kenttää ympäri. Ennen kuin oli aika siirtyä esteiden pariin juoksutin ruunikkoa vielä ympyrällä saadakseni myös laukat käytyä läpi. Lakana liikkui tyylikkäästi nyt kun se oli todennut, ettei vaihtoehtoa ollut, mutta enpä vähempää siltä odottanutkaan.

Lämmittelyiden jälkeen oli aika suunnata kujalle. Lähetin Lakanan kohti ensimmäisiä puomeja toiveikkaana mutta alusta asti venkkoillut tamma päätti olla ylittämättä edes niitä maapuomeja. Kävin pyydystämässä ponin ja tällä kertaa juoksin sen kanssa ensimmäiselle esteelle asti. Muutamaan puomiin vähän kolahti mutta hypyt menivät ilman kolahduksia. Kolmannelle kierrokselle Lakana lähti paljon innokkaammin, se oli hiffannut pääsevänsä hyppäämään. Vähän se kyllä nyrpisteli jumppasarjalle mutta suoritti sen oikein uskottavasti. Ennen viimeistä kierrosta kävin vähän muokkaamassa kujaa; Nyt siellä oli kaksi 40 senttistä ja kaksi 50 senttistä estettä, pari laukkapuomia ja viimeisen esteen nostin 60 senttiin. Saatuani ruunikon kiinni juoksutin sen kujan alkuun. Siirryin keskemmälle kenttää katsomaan tamman suoriutumista. Lakana ponnisti hyvin ja hypyt kulkivat nätisti sen kropan läpi.

Viileän päivän vuoksi tamma ei ollut edes hionnut session aikana, joten jäähdyteltyäni tamman taluttelemalla sitä kentällä ristiin rastiin vein sen talliin, jossa sitä jo odotti iltaheinät.

22.03.2025 Ei niin puhdas Lakana, kirjoittanut Tuire
Kun hevosen nimi on Kummituskertomuksia ja lempinimeltääkin Lakana, niin ei kai se väärin ole kuvitella, että se olisi väriltään voikko, kimo tai edes todella vaalea rautias - eihän? Vikaanhan tuo olettamus tietysti meni, koska tämä kyseinen Lakana on ihan tyypillinen ruunikko. Eikä se edes näytä Lakanalta, ainakaan minun mielestä, joten en tiedä mistä tuo on ollut. Toki eihän lempinimissä aina olekaan minkäänlaista järkeä enkä myöskään kehdannut suoraan kysyä Ainolta, että minkä ihmeen takia tämä ruskea poni on Lakana. Kuulemani mukaan se kun ei todellakaan ole mikään tuulen mukana liehuva liinavaate vaan ihan oman arvonsa tunteva ja sen myös ilmaiseva poni.

Nättihän se kyllä on, kirkasturkkinen ja pitkät jouhet, söpö ilme. Noin niin kuin kuvissa. Nythän tamma on ihan toisella tapaa ruskea: Kevätaurinko oli päässyt sulattamaan tarhaa sen verran, että sinne oli muodostunut kiva mutalätäkkö ja pikkuvaltiatar oli ottanut siitä selvästi kaiken ilon irti. Nyt ymmärrän, mitä Aino tarkoitti, kun tallille tullessani kertoi tarjoavansa pullakahvit, kun Lakana on hoidettu. Tarhan portilta katsoessa siellä nökötti noin metrin mittainen kurakasa, joka näytti hengittävän, ja se minun pitäisi siistiä. Olin ihan valmis kääntymään kannoillani, sanovani Ainolle, että pitäköön tunkkinsa, mutta sitten tämä kurakasa kipitti portille tervehtimään. "No hei Lakana", sanoin sille, "ihan et sovi sen vanhan TV-sarjan nimeen, mutta eiköhän me sinusta ainakin puhdas saada", jatkoin ottaessani tamman kiinni.

Uuteen talliin Aino sentään hankki oikean pesukarsinan, koska tästä urakasta ei olisi muuten varmastikaan selvitty. Taluttaessa Lakana yritti hieman kokeilla pääsisikö irto, mutta tajusi parin kerran jälkeen, etten ole mikään arkajalka. Olin hakenut tamman hoitotarvikkeet jo valmiiksi, joten kiinnitin tamman ja aloitin kuivan kuran irroittamisen sualla. Kopina vain kävi, kun kuivuneet mutapaakut putosi lattialle. En tiedä kuvittelinko vain, mutta näytti siltä, että Lakanakin tykkäsi, kun pääsi niistä eroon. "Toivottavasti piehtarointi oli sen arvoista", sanoin ponille, kun raappasin viimeisiä pois. Seuraavaksi kastelin Lakanan kauttaaltaan ja pyörittelin perässä kumisualla, jolloin ruskea vesi vain valui pitkin poikin.

Kävin ponin kolmesti läpi vedellä ja kumisualla, vasta sitten vesi alkoi olla enemmän veden kuin kuravellin näköistä. Seuraavaksi levitin pesuaineen ja jatkoin kumisualla hankaamista. "Hei, sehän alkaa jo näyttää itseltään", Aino huikkasi takaani, johon vastasin tuhahtaen: "No niin sietäisikin! Olen varmaan jo kolme varttia hinkannut sitä tässä." Aino naurahti sanoen: "Onneksi Lakana tarhaa yksin, muuten meillä olisi useampi samanlainen tapaus." Vastasin hymyillen: "No niinpä ja ne olisit saanut kyllä ihan itse pestä". Kerroin, ettei minulla mene varmaan enää puolta tuntia pidempään, joten odotan että kahvit ja tuore pulla on silloin odottamassa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen