Dogaressa Zilia Christina Grimelda "Silli"
✝ 22.09.2023
Sillistä luopuminen tuntui kamalalta, vielä enemmän kuin yleensä. Lopetuspäätöstä edelsi sama puristava tunne rinnassa kera vuolaiden itkujen mitä Walpun ja Mankin kohdalla vuosikausia sitten. Tallin pieni rautarouva sai kuitenkin arvoisensa lopun, korkeasta iästään huolimatta edelleen varsin virkeänä ja hyväkuntoisena.
Perustiedot
Meriitit
Shetlanninponitamma, syntynyt 04.04.2016 (33-vuotias)
105.5-senttinen ruunikko
Yleispainotteinen (he B / 60cm / noviisi valjakko)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut Catherine Smith-Roxdale, Iso-Britannia
VH17-017-0422
* Hurmaava poni aivan mielettömillä teksteillä! Puoli pistettä lähti luonteesta, joka kaikessa persoonallisuudessaan olisi
voinut olla napakampi, yhdistettynä sivujen leipätekstin hankalasti luettavaan kirjasintyyppiin (kapea ja matalakontrastinen). Em. asiat häiritsivät lukukokemusta.
Tausta
Talli ei ollut enää tyhjä, Walpu ja Shaahi elävöittivät parikymmenpaikkaista tallia mukavasti. Loput, tyhjät karsinat tuntuivat haaskaukselta, eikä minulla nyt niiiiin kiire ollut.. Sitä paitsi, olin koko ajan etsinyt kahta kouluhevosta. Walpu sopi kategoriaan kuin nakutettu, Shaani vain osittain ja tunkemalla. Sitä paitsi useampi tamma voisi tarhata kaksin tai kaverin kanssa, Shaani ei orina ollut toivottava tarhakaveri Walpulle. Keksittyäni tarpeeksi oikeita sekä venytettyjä syitä hevosenostolle aloin seurata markkinoita. Vinkkasin myös valmentajalleni, että olen edelleen kiinnostunut kapasiteetikkaasta koulutammasta, jos sellainen tulisi vastaan. Hevoskokoisesta, ei ponista.
Se oli ihan tavanomainen tiistai-ilta. Istuin nojatuolissa mutustelemassa hedelmiä ja irtokarkkeja sekaisin, kuuntelin puolella korvalla telkkaria ja hakkasin kaikki kännykkäni pelit läpi siirtyen sitten Facebookiin. Tykkäys, sydäntykkäys, serkun tägäys hassuun kissavideoon, kateutta sekä ihailua tihkuva kommentti ystävän lomakuvaan. Vaivihkaa tapahtunut siirtyminen hevostarvikkeiden myyntiryhmiin. Vieläkin vaivihkaisempi siirtyminen hevosten myyntiryhmiin. Kouluratsu, yleispeli, nuori, varsa, remontti, ratsutettu, suokki, puokki, ori, ruuna, tamma, hanno, holsti, friisi, shettis, risteytys, idänihme. Selailuni pysähtyi videon kohdalle kurotellessani hedelmäkulhoni viimeisiä omenasiivuja.
”Erittäin kaunis, hyväliikkeinen brittiponitamma Dogaressa Zilia Christina Grimelda..” Videon ruunikko poni sai ravata kipittää näyttelykehässä minkä kerkesi, minä tavasin ilmoituksessa lukevaa nimeä viidettä kertaa. Niin mikä oli?
Minun uusi ponini. En kehtaa edes kertoa, kauanko tuijottelin myyntivideota (saati tamman nimeä!). Seuraavana päivänä käytin lounastuntini myyjän kanssa soitteluun, torstaina tamma käytettiin eläinlääkärin tarkastuksessa ja perjantaina ajelin Akaalle hakemaan puhtaat paperit saaneen pikkutamman Kurjenpesään.
Se kouluhevonen numero kaksi loistaa edelleen poissaolollaan. Tilalla on pieni, itsetietoinen, itseriittoinen pikkutallin diiva ja valtiatar Dogaressa Zilia Chr.. Silli. Pelkkä Silli.
Luonne
Sillistä löytyy aimo annos kliseisiä shetlanninponin piirteitä; itsepäisyyttä, pippurisuutta, valtava ego. Harhakuvitelmat noin kahdessa metrissä huitelevasta säkäkorkeudesta kuitenkin loistavat poissaolollaan; Silli tietää täsmälleen, miten pieni on ja kuinka sitä pitää hyödyntää. Jouduin hyvin nopeasti laittamaan vielä yhden lisälangan aitaan, ettei pikkutamma pääse (ainakaan niin helposti) pyörimäänkierimäänkaivautumaan aitojen alitse vapauteen.
Tallin pienin asukas pomottaa muita minkä kerkeää, lähinnä huvikseen. Walpu on ainoa, joka kyseenalaistaa Sillin kuningataraseman (Mankia ei lasketa, Manki ei ymmärrä laumahierarkian päälle yhtään mitään), muut väistävät pikkuruunikkoa automaattisesti. Sillin mielestä on äärettömän hauskaa pompotella muita, mikä näkyy heinien luota ajattamisena sun muuna kiusantekona. Käytöksensä vuoksi Silli tarhaa yksin.
Kuningattaren on saatava ruokansa ensimmäisenä, päästävä ulos ensimmäisenä ja niin edelleen. Mikäli erehdyn ruokkimaan jonkun toisen ensin tai edes kurkkaamaan jonkun muun karsinaan ennen Sillin ruokkimista, tamma aloittaa sellaisen kiljunnan säestämän potkukonsertin, ettei tosikaan. Ruokahetkihän on sitten pyhä, Silli ei päästä ketään karsinaansa aterian ollessa kesken. Riimun laittaminen, loimitus, harjauksen sun muu saavat odottaa, kunnes pippuriponi on syönyt.
Silli koettaa komentaa ihmistäkin. Kunhan tammalle ei anna yhtään syytä olettaa, että se on niskan päällä, kaikki sujuu. Matolääkkeen Silli ottaa vain väkisin, raspauksestakin joutuu keskustelemaan, mutta muutoin ruunikko on mutkaton hoidokki. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa ei ole ongelmia, kaikki perushoidot, pesut, loimitukset sun muut sujuvat. Mikäli taskuun on unohtunut herkkuja, Silli koettaa päästä niihin käsiksi ensin nätillä ilmeellä, sitten taskun kankaan rikkomalla. Kannattaa pitää varansa.
Riimunnarun jatkeena tamma kulkee kaula kaarella sipsutellen kuin mikäkin showponi, aivan sama, oltiinko kotosalla vai klinikan pihalla. Lastaus ja matkustaminen sujuvat ongelmitta, Silli ei stressaa eikä käyttäydy kopissa/rekassa huonosti.
Mikäli Silliä ei huvita tehdä töitä, se ei myöskään tee. Hyvin yksinkertaista. Mikäli neiti nimihirviötä sattuu huvittamaan, se on oiva yleispeli sopien niin ratsun kuin valjakkoponin hommiin. Etenkin hyppäämisessä Silli on aika haka, 60cm radat sujuvat vauhdilla ja vaivattomasti. Töppöjalaksi Silli liikkuu muutenkin yllättävän kivasti, liikkeet ovat suorat, elastiset ja askelissa on ihan hyvin pituutta. Siis sen verran, kuin tuollaisilla jaloilla ylipäätään on mahdollista saada askelpituutta aikaiseksi.
Vaikka ratsastaja seisoisi satulassa päällään sormet kuolainrenkaissa kiinni, Silli ei korvaansa lotkauta. Siltä osin tamma on erinomainen lastenponi; aivan sama miten selässä horjuu heiluu pelleilee, Silliä ei kiinnosta. Valitettavasti neitiä ei aina kiinnosta, vaikka ratsastaja ihan oikeasti ratsastaisi. Tamma käy vähän tuulella, milloin se menee turpa kohti taivasta minne haluaa (tai on menemättä yhtään mihinkään), milloin tottelee samalla harmonisella autuudella ja työmotivaatiolla kuin Wienin valkeat satuhevoset. Ketterä, itsepäinen pippuriponi ei paljoa nöyristele, eikä tasan tee töitä vain siksi, että nätisti pyydetään. Tai vähän rumemmin komennetaan. Toimiessaan näppärä peli, jolle etenkin laukkatehtävät ovat helppoa.
Hyppääminen on Sillin mielestä niin hauskaa, että se yleensä suvaitsee toimia. Älykkäänä ponina ruunikko on hoksannut, ettei huonokäytöksinen, kiukutteleva riiviöponi pääse kuin maapuomeja ihmettelemään, ja sehän on tylsää se. Sillin hypyt ovat pyöreitä ja nopeita, tasapaino hyvä, ponnistus vahva ja aina kahdella jalalla, jalkatekniikka sekä selän käyttö hyviä. Tamma on itse asiassa ihan ässä esteratsu, joka vain on ihan liian pieni lähes joka ratsastajalle. Eivätkä ne esteetkään ole kuin 60cm korkeita. Tämän Ferrarin kun saisi puoliverisenä! Tai edes isompana ponina. Erikoisimmatkaan esteet eivät hetkauta, Silli ei mitään ihmejohteita pelkää, ihmejohteet pelkäävät Silliä!
Kärryjen edessä tamma tuntuu olevan vähän lauhkeampi, oli kyse sitten rauhallisesta maastokärryttelystä, kunnon maratontreenistä, tarkkuus- tai kouluohjelmasta. Silli on hyvä ajaa, herkkä kädelle ja kuuliainen avuille. Joskus tulee niitä muulipäiviä, kun mikään ei kelpaa, mutta ne ovat onneksi harvemmassa kuin ratsastustreeneissä. (Mikä on kätevää minulle, minähän olen auttamatta liian pitkä shettisratsastajaksi.)
Silli tuli voittamaan. Omasta mielestään Silli voittaa joka ikinen kerta, vaikka tapahtuisi mitä. Vieras paikka, paljon ihmisiä ja muita hevosia, mutta ei puhettakaan, että joku olisi Hänen Majesteettiaan parempi. Sillin suloinen haavemaa ei valitettavasti lohduta kisaajaa, joka ei saa ponista muuta kuin nönnönnöö-laukkaa esille. Kisapaikoilla Silli uhittelee muille minkä kerkeää; se punainen rusetti keikkuu hännässä ihan syystä.
Näyttelyissä tamma on aina, poikkeuksetta, hyvän käytöksen perikuva. Ja auta armias, jos joku tulee kameran kanssa kohti – poni poseeraa vaikka koko päivän! Oikeasti. Sillin saa ihan kiskoa kameran edestä pois keikistelemästä ja esittelemästä nätin naamansa kaikkia kulmia.
iei. Hovenshaw Little Miracles
evm, shet, tprn, 102cm
iee. Tragedy of Fashion
evm, shet, rnvkk, 100cm
e. Adelle Marozita Gaitelgrima
evm, shet, m, 101cm
ei. Jovian Bartolomeo
evm, shet, m, 104cm
eii. Jan Warnaar
evm, shet, trn, 100cm
eie. Groveheart Lucrezia
evm, shet, m, 104cm
ee. Foxwood Pyrotechnics
evm, shet, prt, 99cm
eei. Foxwood Firecracker
evm, shet, prt, 101cm
eee. Silvestree Césarine
evm, shet, rnkm, 96cm
Sukuselvitys
Sillin suku on täynnä hienorakenteisia, etenkin näyttelyissä ja showkisoissa menestyneitä poneja. Ei mikään ihme, että tamma itsekin on niin hienorakenteinen! Toivottavasti tamma yltää näytössä, käytössä sekä jalostuksessa samaan menestykseen kuin sukunsa.
i. Vaaleanruunikko, 106cm korkea Modern Pharaoh oli valjakko- ja showponi. Komea, ryhdikäs, sopusuhtainen ori sai kiitosta erinomaisesta rotuleimastaan, ja olihan orin rakenne muutenkin priimaa muutamia (pikku)vikoja lukuun ottamatta; ilmeikäs pää, hyvin liittynyt kaareva kaula, jossa hyvä ylälinja. Hyväasentoiset lavat, piirteetön säkä, syvä sopusuhtainen runko, pitkä lihaksikas lautanen. Suppuvarpaiset etujalat, hyväasentoiset takaset, pitkähkö reisi. Matkaavoittavat, tarmokkaat, tahdikkaat liikkeet, hyvä tasapaino ja työntö takaa. Ei ihme, että Modern Pharaoh menestyi näyttelykehissä!
Modern Pharaoh niitti menestystä myös showkilpailuissa sekä vaativissa valjakkoluokissa, myös junior handlerin kanssa. Brittiponi oli aikanaan tuttu näky tuloslistan paremmassa päässä. Rauhallinen, kiltti, kaikin puolin hyvä käsitellä, hyväsuinen ja sopivan herkkä ajaa ja ratsastaa, eteenpäinpyrkivä. Ori oli hyvin nöyrä ja yhteistyöhaluinen, itsepäisyyttä löytyi lähinnä ruoan äärellä (poni oli hyvin tarkka ruoistaan).
Kiitos hyvän rakenteensa, luonteensa ja kilpailumenestyksensä sekä KTK-I -palkintonsa, Modern Pharaohista tuli suosittu jalostusponi. Orilla on jälkeläisiä etenkin Brittein saarilla, mutta myös Pohjoismaissa ja muualla Euroopassa. Yhteensä 197 jälkeläistä jättänyt Modern Pharaoh periytti jälkeläisilleen (erittäin) hyvää tyyppiä, ryhtiä, korrektia rakennetta ja hienoja liikkeitä. Luonneperiyttäjä poni ei valitettavasti ollut. Modern Pharaoh eli 27-vuotiaaksi.
ii. Winterwick Hornakht oli äärettömän menestynyt showponi, joka toi käytännössä jokaisesta showkilpailusta ruusukkeen kotiin. Poni menestyi myös näyttelyissä; se oli ryhdikäs, hyvätyyppinen ja -leimainen poni, jolla oli hieman leveästi liittynyt, mutta hyvänmuotoinen kaula, hyväasentoiset lavat, pyöreä runko, lyhyehkö selkä ja lihaksikas, pyöreä lautanen. Etujalat olivat hyväasentoiset, kintereet käyrähköt, jokaisen jalan vuohiset hieman pystyasentoiset. 106-senttinen ruunikko liikkui melko lennokkain, tahdikkain liikkein; etenkin laukka keräsi kiitosta. Käsiteltäessä Winterwick Hornakht oli oikea herrasmies, tasainen, fiksu ja kiltti poni, joka sopi lastenkin käsiteltäväksi (myös showkisoissa). Hornakht ei ottanut kierroksia muista oreista tai tammoista, vaan pysyi omana tasaisen rauhallisena itsenään myös suuremmissa tapahtumissa. Ajettaessa ruunikko oli vähän turhankin herkkä ja jopa kuumuva, mutta kuitenkin osaavalla ohjastajalla täysin toimiva, eteenpäinpyrkivä ja tulosta tekevä poni. Noviisiluokissa startannut shetlanninponi nautti erityisesti maratonosuudesta, mutta suoritti muutkin osakokeet hyvällä asenteella voittaen ja sijoittuen lukuisia kertoja kilpauransa aikana.
KTK-I -palkittu hieno käyttöponi jäi jalostuksellisesti hieman pettymykseksi. Kaikki orin 35 jälkeläistä ovat kyllä upeita käyttö- ja jalostusponeja; hyvä jollei loistava rakenne, hienot liikkeet ja luonne. Winterwick Hornakhtin tiinehdyttämisprosentti oli kuitenkin aivan onneton. Ne ihmiset, jotka sattuivat saamaan tammansa tiineiksi ovat olleet täydellisen tyytyväisiä varsoihinsa sekä niiden laatuun. Winterwick Hornakht oli upea periyttäjä, joskin lähes toivoton tiinehdyttäjä. Kaikeksi onneksi sen jälkikasvu on ollut hedelmällisempää. Hammasongelmainen ori lopetettiin 23-vuotiaana.
ie. In Memory Of (ruunivoikko, 103cm) kiersi näyttelyitä ja teki varsoja. Koko ikänsä siitostammana toiminut In Memory Of oli suloinen räpsyripsi, muumimammamaisen lempeä ja lauhkea käsiteltävä, kiltti, rauhallinen ja hyvähermoinen. Ajettaessa ja ratsastettaessa ponista löytyi tulta, tappuraa ja taistelutahtoa; jos tammalla olisi kilpailtu, se olisi ollut niitä periksiantamattomia poneja, jotka menivät eivätkä meinanneet. Töitä tehdessään energinen, eteenpäinpyrkivä, sisukas poni antoi aina kaikkensa, eikä sähäkkyytensä vuoksi ollut ihan lasten poni. Käsiteltäessä In Memory Of passasi kyllä lapsillekin; monta kertaa tamman esitti näyttelyissä juniori, jos ei nyt ihan kehässä, niin kuvauspaikalla ainakin.
In Memory Ofilla oli taustallaan erinomainen, joskin harvinaiseksi käynyt emälinja sekä loistava isä. Tamma osoitti jo nuorena olevansa hyväliikkeinen poni; suorat, melko väljät liikkeet, hyvä tahti ja tasapaino, elastisuutta. Etenkin ponin käynti hipoi täydellisyyttä. Upea suku sekä liikkeet yhdistettynä ruunivoikon ponin hienoon rakenteeseen (erinomaiset tyypit ja leimat, ryhdikäs tamma, leveähkösti runkoon liittynyt kaareva alakaulainen kaula, hyväasentoiset lavat, sopusuhtainen pyöreä runko, pyöreä lautanen, hyväasentoiset, joskin vähän lyhytsääriset jalat) takasivat tammalle paikan omistajansa jalostusohjelmassa.
Näyttelykehissä erinomaisesti pärjännyt In Memory Of tiinehtyi hyvin ja oli erinomainen emä. Yhteensä kolmetoista varsaa tehnyt ruunivoikko osoittautui myös periyttäjäksi. In Memory Ofin jälkeläiset perivät korrektin, hyvän rakenteen sekä hienot liikkeet. Valtaosa tamman jälkeläisistä on hyväluontoisia, muutama tamma on vähän kipakkaa mallia. Neljä kantakirjapoikaa, näyttely- ja showkisamenestyjiä, periyttäjiä.. In Memory Of on nykyään usean huippuponin takana. Tamma eli 30-vuotiaaksi.
e. Musta Adelle Marozita Gaitelgrima oli 101 senttimetriä silkkaa erinomaisuutta. Tämä oli paitsi tamman oma, hyvin vahva mielipide, myös aika monen tuomarin näkemys. Tammasta odotettiin multilahjakasta, kaunisrakenteista käyttöponia moneen lajiin, ja sellainen nimihirviöneiti Adelle Marozita Gaitelgrimasta myös tuli. Liikkeet olivat vähän matalanpuoleiset, mutta siinä tamman vikalsita aika pitkälti olikin. Edes tuittupäistä luonnetta omistajat eivät laskeneet viaksi, sillä tuittupäisyydellä ja luonteenlujuudella Adelle Marozita Gaitelgrima puski itsensä tuloslistojen parhaille paikoille kerta toisensa jälkeen niin valjakkoajossa kuin koulu- ja esteratsastuksessa. Eihän shetlanninponi korkeissa luokissa kilpaile, mutta tasollaan tamma oli juuri se poni, joka keräsi ruusukkeet muiden nenän edestä (ja sen epäiltiin tekevän sen vaikka yksinään, ohjastajasta/ratsastajasta viis, sen verran itsepäinen sisupussi poni oli). Tamma odotti ja oletti, että asiat tehdään arjessa ja juhlassa, kaikissa tilanteissa, hänen tavallaan, tai jätetään tekemättä.
Tammalla oli upea ryhti, erinomaiset tyypit ja leimat, ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen kaula sekä lavat, sopusuhtainen pyöreä runko sekä hivenne pitkänlainen lanne sekä vahva, lihaksikas lautanen. Vuohiset olivat lyhyenpuoleiset, jalat kuitenkin asennoltaan sekä luustoltaan juuri mitä pitikin. Askelissa oli hyvä pituus, tahti ja työntö, vaikka ne matalat olivatkin. Adelle Marozita Gaitelgrima hyppäsi kokoisekseen erinomaisella tekniikalla sekä sisulla, ja olisi varmaan silkkaa itsepäisyyttään hypännyt yli 60cm ratoja, jos sen sellaiselle olisi erehtynyt viemään (mitä ei tietenkään koskaan kokeiltu). Helppo C-B koululuokat sekä helpot valjakkoluokat sujuivat ponilta tyylikkään vaivattomasti; tamma oli melkoisen korea, karismaattinen esiintyjä päihittäen monet koreampiliikkeiset kilpakumppaninsa tarkkuudellaan ja suorituksensa yleisellä korrektiudella. Näyttelyistä tamma keräsi niin monet ruusukkeet, pokaalit ja palkintonauhat, etteivät ne lopulta mahtuneet mihinkään esille.
Kaiken tämän suoranaisen yltisevuotavan suitsutuksen päälle Adelle Marozita Gaitelgrima kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla, minkä lisäksi se osoittautui erinomaiseks periyttäjäksi. Tammalla teetettiin seitsemän varsaa, kaikki erinomaisia, monipuolisia käyttöponeja, todella hienorakenteisia sekä melkoisen omapäisiä yksilöitä. Varsat ovat hyvin selkeästi sisaruksia, täysin samalla muotilla valettuja hyvinkin erilaisista isäoreista huolimatta. Teräskuntoinen tuittupää kuoli vasta 34-vuotiaana.
ei. Jovian Bartolomeo (musta, 104cm) kuoli tapaturmaisesti vasta 9-vuotiaana. Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori, lupaava valjakkoponi ja kotona pätevä ratsu myös pienissä estetehtävissä kouluratsastuksen lisäksi, hieman erisukuinen (orin isälinja oli Alankomaalaista kasvatustyötä), parin pienen ikäluokan perusteella potentiaalinen jalostusori.. Jovian Bartolomeossa menetettiin paljon, mutta onneksi siitä jäi jonkin verran varsoja. Ori oli kilpaillut erilaisissa show-luokissa sekä noviisitason valjakkokilpailuissa voittaen ja sijoittuen, ei toki joka kerta, mutta hyvin usein. Rauhallinen, keskittynyt, kaikesta työnteosta nauttiva poni oli erittäin hyvä ajaa, ratsastaa, käsitellä, kaikin puolin mukava työkaveri. Rohkea, yritteliäs ja älykäs, sisukas pieni taistelija; Jovian Bartolomeo venyi aina vielä yhdelle esteelle, vielä viimeiseen koululiikkeeseen, vielä yhden maratonesteen ja maaliviivalle, kun siltä kauniisti pyydettiin.
Omistaja kiitteli kaikkein eniten poninsa hienoa luonnetta. Ulkopuolinen huomasi herkästi hienon rakenteen; Jovian Bartolomeo oli ryhdikäs, erittäin hyväleimainen poni, jolla oli pitkä, kaareva, hyväasentoinen kaula, hyvä lapa ja selkä, vähän pysty lapa, sopuusuhtainen runko ja vahva, lihaksikas lautanen. Etujalat olivat hieman sapelihakuiset, takajalat miltei moitteettomat. Ori oli karismaattinen ja näyttävä tukkajumala, joka liikkui suorin, väljin, pitkin askelin. Käynti oli hieman matalaa, ravi ja laukka pykälän parempia. Komearakenteinen ori pärjäsi rotunäyttelyissä ansaiten ruusukkeita, voittajanauhoja sun muita palkintoja varustehuoneen täydeltä.
Kantakirjauksensa jälkeen Jovian Bartolomeo astui joitakin omistajansa tammoja sekä muutamia ulkopuolisessa omistuksessa olevia. Jälkeläismäärä jäi neljääntoista ponin aikaisen kuoleman vuoksi. Joukossa on viisi kantakirjattua oria, yksi kivesvian vuoksi ruunattu mainio käyttöruuna sekä kahdeksan hienoa tammaa. Orin kaikki jälkeläiset ovat todella komeita, korrektirakenteisia poneja, erittäin terveitä ja monipuolisia käyttöponeja. Kaikilla on vähän matalat liikkeet, ja etenkin tammajälkeläisillä on melko itsepäisen itsenäinen tuittupääluonne.
ee. 99-senttinen, punarautias Foxwood Pyrotechnics oli erinomainen, voitokas showponi. Tammalla kilpailtiin myös muutama valjakkostartti (hyväksyttyjä tuloksia sijoittuneiden tuntumassa, ei kuitenkaan sijoituksia), mutta etupäässä tamma kiersi näyttelyissä ja showkisoissa. Kotosalla Pyrotechnicsillä ajettiin ja ratsastettiin, ja tamma oli erinomainen, osaava monitoimiponi, kunhan sitä ratsasti/ohjasti/käsitteli tarpeeksi jämäkkä ihminen. Tomera lapsikin pärjäsi, arkoja ihmisiä shetlanninponitamma komensi armotta suostumatta yhteistyöhön simppeleissäkään asioissa. Kunhan ”marssijärjestys” oli selvä, poni oli yhteistyöhaluinen, toimiva kaveri, todella fiksu, vireä ja menevä ilman, että oli kuumuvaa sorttia.
Kaunis poni keräsi kiitosta suorista, aktiivisista, irtonaisista ja matkaavoittavista liikkeistään (erityisesti käynnistään ja ravistaan), yleisestä näyttävyydestään sekä korrektista rakenteestaan. Pyrotechnics oli ryhdikäs, sillä oli erinomaiset leimat ja kaunis, ilmeikäs pää hyvänmallisen kaulansa jatkeena. Ylälinja oli lihaksikas, lapa hyväasentoinen, säkä olisi saanut olla selkeämpi ja selkä hieman pidempi. Rungon syvyys oli hyvä, samaten lautasen muoto ja jalkojen asennot, joskin sekä sääriluut, että vuohiset olivat lyhyehköt. Ei ihme, että raudikko on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla.
Luonnollisesti Pyrotechnicsin kaltaisella tammalla teetettiin varsoja. Tamman kaikki seitsemän jälkeläistä on kantakirjattu vähintään toisella palkinnolla, ja erityisesti Pyrotechnicsin tammavarsat ovat osoittautuneet erinomaisiksi periyttäjiksi. Pyrotechnics itse periytti tasaisen vahvasti hieman kovapäistä, mutta yhteistyökykyistä luonnetta, hienoa rakennetta sekä vähintäänkin perushyviä liikkeitä. 26-vuotiaaksi elänyt ponitamma on hyvin arvostettu nimi sukutaulussa, varsinkin emälinjassa, etenkin Brittein saarilla.
24.09.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Hapero
Saavuin kotiseuduilleni Pöytyälle valmentamaan muun muassa Ainoa ja Silliä valjakkoajon parissa. Pari oli selvästi pistänyt parastaan saapuessaan ihmisten ilmoille, isoille kentille! Valjakko oli ulkoisesti oikein edustuskunnossa ja pakko sanoa, että verryttelyä seuratessani en moittisi osaamistakaan. Vieras paikka sai Sillin vähän säpäkäksi ja yritti se kerran ahdistella loppuverkkaansa tekevää edellistä valjakkoa, mutta Aino ohjasti sitä tottunein ottein. Tarkoitus oli hakea ihan vain poni hyvään työmoodiin, kevyeksi ja herkäksi ja tehdä vähän siirtymisiä ja erilaisia teitä. Enemmän Sillin kanssa keskityttiin niihin siirtymiin: tamma taipui mukavasti ihan kaiken kokoisille ympyröille ja kaarille, tasaisesti molempiin suuntiin, mutta ravi-käyntisiirtymissä Silli jäi helposti vähän kuolaimen taakse eikä siksi päässyt heti rennosti kävelemään. Kun keskityimme Ainon käteen ja myötäyksen täsmällisyyteen, tilanne parani ja pääsimme lopettelemaan valmennuksen.
13.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Liia
Apua iik, olin seota heti alkuunsa nähdessäni valmennettavani; älyttömän suloinen ruunikko shetlanninponitamma lämmitteli ratsastajineen pitki kenttää, vettä tihutti ja taivas oli tummanharmaa mutta poni puski sinnikkäästi eteenpäin uralla. Kohtapuoleen tosin heräsin horroksestani ja tajusin että ai, se ihan tosissaan puskee menemään eikä paljoa ratsastajasta piittaa, joten lyhyen sananvaihdon jälkeen ryhdyttiin pikimmiten toimeen. Alkuunsa tehtiin reilusti siirtymisiä, pysähdyksiä, voltteja ja mitä ikinä nyt vaan keksittiinkin pitämään Silli kiireisenä ja tarkkana avuille. Pientä työmotivaation puutetta oli havaittavissa, mutta pikkuhiljaa tamma alkoi nöyrtymään ja päätteli kai että helpommin selviää jos nyt vaan lähtee leikkiin mukaan. Kyseessä oli Sillin ensimmäinen ulkopuolisen pitämä kouluvalmennus, joten pidettiin hommat mahdollisimman simppelinä ponille.
Keskityimme ravityöskentelyssä lähinnä reittien ja kulmien ratsastamiseen kokonaan ja loppuun saakka, vauhdinsäätelyyn ja ylipäänsä ratsastajan ja ratsun yhteistyöhön. Asettelimme tammaa hiukan kiemuraurilla ja tässä harjoituksessa oli mukava treenata myös siirtymisiä; tamma liikkui nätisti ja halukkaasti eteen, pysähdyksiä jouduttiin hiukan väkertämään enemmän kun jalat jäivät vinksin vonksin ja vaikutelma oli muutenkin melko hätäinen. Nostettiin tunnin loppupuoliskolla vielä muutamat laukat molempiin suuntiin, nostoissa Silli ampaisi eteen melkoisella vauhdilla mutta vauhdin tasaannuttua oli suoritus oikein mukavannäköinen. Annoin ratsukolle luvan ryhtyä loppuverkoille ja samalla sai ratsastajakin hiukan venytellä ja oikoa paikkojaan Sillin ravaillessa kaula pitkällä ja rennon näköisesti ympäri uraa. Oikein upea ja täpäkkä tamma mukavan ponimaisella sisulla ja meiningillä!
14.10.2017 Estevalmennus, valmensi Liia
En ole pitkiin aikoihin päässyt valmentamaan shetlanninponia estevalmennuksen muodossa, joten olin puhkunut intoa aamusta saakka ja suunnitellut valmennuksen kulun ihan prikulleen etukäteen. Olisi tietysti pitänyt muistaa että kun ponien kanssa toimitaan niin mikään ei tietenkään mene niinkuin on suunniteltu... Valmennus alkoi heti melkoisella väännöllä ja Silli ilmoitti ettei jaksa tänään kuunnella ollenkaan yhtään eikä mitään. Alkuverkoissa meni melko paljon aikaa kiukuttelusta johtuen, mutta jotain maagista tapahtui heti kun olin raahannut ensimmäiset puomit kentän keskelle; Sillin korvat kääntyivät höröön ja sen liike muuttui välittömästi. Ratsastaja ei joutunut enää työntämään ponian eteenpäin vaan Sillin jalat töpöttivät reippaasti ja halukkaasti eteen. Olisi pitänyt pitää puomit kentän keskellä heti valmennuksen alusta saakka, niin ei oltaisi jouduttu vääntämään tamman kanssa koko alkupuoliskoa. Aloiteltiin yksinkertaisilla puomiharjoituksialla. Silli tykkäsi kyllä heti ihan hurjasti ja siitä oikein huomasi kuinka se laittoi parastaan. Vauhtia löytyi kyllä välillä melkoisesti liikaa ja ratsastajalla oli kova työ asettaa ponin askeleet puomeihin, mutta aina uusien toistojen jälkeen tehtävä sujui yhä paremmin ja paremmin.
Siirryttiin matalien pystyjen ja ristikkojen pariin, joita pystyttelin yksittäisinä ja kahden helppoina sarjoina ympäri kenttää. Silli oli ihan täpinöissään ja lähti kuin tykinsuusta liikkeelle heti ensimmäisellä kerralla. Ratsastaja käänsi ponin pois ja odoteltiin niin kauan kunnes poni oli varmasti ratsastajan hallinnassa. Ohjeistin istumaan hiukan syvemmälle satulaan ja käyttämään hyväksi myös enemmän painoapuja ja istuntaa jotta saataisiin Sillille sopiva vauhti päälle. Kun lopulta päästiin ylittämään esteitä, oli suoritus ihan uskomaton shetlanninponiksi! Silli ponnisti vahvasti ja varmasti, esteet ylittyivät ihan leikiten ja suoritus oli kaikinpuolin todella nätti ja tasapainoinen. Treenattiin yksittäisiä esteitä aikamme, kunnes kyhäsin lyhyen radan kaksikolle. Rata oli melko yksinkertainen, vauhdinsäätely ja lähestymiset ratsastajan täytyi tietysti pitää jatkuvasti hallinnassa jotta hypyt onnistuivat. Ensimmäisellä kerralla ongelmia ilmaantui jo kolmannen esteen kohdalla; Silli lisäsi vauhtia ihan lennosta, ratsastaja ei saanut enää kaipaamaansa tuntumaa ponin suuhun ja sai viimetingassa Sillin käännettyä voltille ennen estettä. Loppurata ylittyi joten kuten, mutta selkeästi haparoiden. Uusien yritysten kera suoritus parani jatkuvasti ja ratsastaja sai pidettyä ponin vauhdin optimaalisena. Silli on kyllä loistava hyppääjä kunhan yhteispeli ratsastajan kanssa toimii eikä tamma pääse säätämään omiaan. Kehuin kaksikkoa ihan valtavasti; näiden kisauraa tulen kyllä varmasti tulevaisuudessa seurailemaan!
01.09.2018 Kuningatar ja hänen oikkunsa
Vaikka hevosmääräni onkin kasvanut melkoisesti, ja esimerkiksi Lempi on melkoinen kuningatar, Silli on ja pysyy Kurjenpesän hevoshierarkian korkeimmalla portaalla. Pikkuruinen shetlanninponi on niin tavattoman varma omasta erinomaisuudestaan ja johtoasemastaan, ettei juuri kukaan tohdi haastaa sitä (Walpu on ainoa, joka ei purematta niele shetlanninponidiktatuuria). Onhan Sillillä toki iänkin tuomaa arvovaltaa, mutta silti, on tämä tilanne vähän huvittava.
Siinä taas ei ole mitään huvittavaa, että itsepäinen jukuritamma ei tee töitä, jos ei siltä tunnu. Esimerkiksi eilen niinkin hirvittävän monimutkainen ja haastava tehtävä kuin juoksutus meni aivan pipariksi, sillä Silli joko haahuili liinan nokassa miten halusi, ei hievahtanut mihinkään tai pisti piehtaroiden. Ja kyllä, olen tehnyt tämän(kin) kanssa paljon töitä maasta käsin, ja Silli tasan tarkkaan ymmärtää jo kehonkielestäni, milloin pitäisi väistää, pysähtyä ja niin edelleen. Silli tosin on aina, aivan ensimmäisistä päivistä lähtien, tehnyt töitä juuri silloin kun on sattunut huvittamaan ja jättänyt tekemättä, jos ei ole kiinnostanut.
Tänään en sen kummemmin edes yrittänyt. Silli kyllä joutui liikkumaan, kun lähdin puolen tunnin kävely- ja hölkkälenkille Silli mukanani. Naapurit lenkittävät koiria, minä shetlanninponia.. Mutta ainakin Silli käveli ja ravasi koko matkan juuri kuten pitikin, eikä kuningatar tehnyt yhtäkään stoppia tai koettanut lähteä omille teilleen. Kotipihassa Silli oli niin herkkupaloja vailla, ettei mitään tolkkua, tamma tuuppi takkini taskua vähemmän hienovaraisesti eikä tosiaankaan jättänyt mielitekoaan epäselväksi.
15.03.2019 Valjakkovalmennus, valmensi Sorel
Kurjenpesän vierailu muuttui nopeasti valmennukseen, kun Aino kertoi minulle lähtevänsä Sillin kanssa isolle kirkolle esittämään taitojaan. Lupasin käydä ponin tekniikan ja liikkeen läpi. Silli oli valmisteltu minulle valmiiksi ja istahdin iloisin mielin kärryille. Silli oli alusta lähtien reipas, sitä ei tarvinnut paljoa käskeä lisäämään tempoa. Ohjastuntuma oli herkkä, se reagoi hyvin ja se selvästi kuunteli ohjastajan ohjeita. Kentälle rakentui apukäsien voimin näppärä pieni rata, jota lähdimme suorittamaan. Pujotteluun Silli lähti turhan tarmokkain askelin ja jouduin hiljentämään tahtia, että kaarteet eivät menisi liian suuriksi ja näin menetetään tärkeää aikaa. Oli todella ihanaa kun kerrankin edessäni oli poni, joka todella kuunteli! Peruutustehtävissä Silli osoitti mieltänsä, se olisi halunnut selvästi enemmän tempoa ja vauhtia arkeen, mutta olin ilkeä ja halusin että se peruuttaa kolmeen kujaan. Pienen keskustelun jälkeen Sillin kanssa saimme tehtyä hyvän suorituksen myös peruutuksissa. Vauhdikkaassa osuudessa Silli antoi palaa koko sydämensä kyllyydestä, enkä lähtenyt ponin iloa ja menoa himmailemaan! Tämän ponin kohdalla aika ei tule jäämään miinukselle. Vaikka vauhtia oli paljon, ohjastajalta vaaditaan hyviä hermoja, kärsivällisyyttä ja tarkkaavaisuutta suorittaa tehtävä puhtaasti, vaikka menoa ja meininkiä olisi paljon. Sillillä on hyvä tasainen ravi, laukka pyörii mainiosti ja ohjastaja saa täyteläisen ja riemastuttavan ajokokemuksen tämän ponin kanssa. Aino on todella valmentanut poninsa huippukuntoon! Kun vain uskaltaa mennä ponin mukana, ilman käsijarrussa roikkumista, suorituksesta tulee todella upea!
03.07.2021 Hänen Estehirmuisuutensa
Kuusi voittoa ja sijoitusta ERJ CUPista. Kuusi. Ja tämän tuloksen on tehnyt, kaikista hevosistani, Silli. 50-60cm ratoja hyppäävä, yleispainotteinen pikku shetlanninponi, ei yksikään kansainvälisillä radoilla kilpailleista puoliverisistäni. Tamma itse on varmaan kovastikin sitä mieltä, että totta kai juuri hän on se paras, kaunein ja menestynein, kaiken muun epäileminen on pelkästään typeryyttä. Onhan tamma hurjan pätevä ja hieno käyttöponi, mutta olen minä ymmälläni, miten juuri Silli on tehnyt tämmöistä tulosta arvokisoissa! Onhan tällä kisapäätä ja voitontahtoa enemmän kuin tämänkokoiseen poniin kuvittelisi mahtuvan, mutta.. Mutta ehkä minun ei ole tarkoituskaan yrittää ymmärtää, ehkä on parempi keskittyä kilistelemää sitä skumppaa Sillin tehdessä hartiavoimin töitä Kurjenpesän arvokisamenestyksen eteen.
