Kurjenpesä

Huvin O'Clock Tick Tock "Rokki"
✝ 10.04.2023

Perustiedot

Meriitit

rakennekuva © kasvattaja, muut © Kurjenpesä

Tausta

Ostin Rokin sen ollessa aikuinen, täysin koulutettu ja kisakuntoinen poni. Suoraan kasvattajaltaan tullut päistärikkö oli vakuuttanut minut suvullaan, itse ponia en käynyt edes katsomassa, pyysin vain eläinlääkärin tarkastuksen.

Kurjenpesään saavuttuaan Rokki pääsi nopealla syklillä kantakirjattavaksi ja näyttelykehiin, koulu- ja valjakkokisat seurasivat perässä. Isoegoinen, vähän röyhkeän oloinen ’minäminä’-ori näytti ajan kanssa itsestään pehmeämmän puolen. Tullessani tarhan aidalle norkoilemaan Rokki hörisi minulle ja tuli moikkaamaan, talutettaessa antamani rapsutukset kelpasivat oikein hyvin.. Mitä tutummaksi kävimme toisillemme, sen enemmän Rokki näytti pitävänsä minusta.

Se uppiniskainen, röyhkeä ’minäminä’-asenne ei kuitenkaan kadonnut minnekään. Etenkin liikutettaessa Rokki tekee surutta mitä tykkää, jos ihmisen tarjoamat ohjeet eivät kelpaa. Ei ole kerta eikä kaksi, kun ori on jumahtanut keskelle kenttää ja minä olen pohtinut, miten ihmeessä näin pieni poni osaa olla niin hankala jäärä.

Luonne

Iso ego pienessä ponissa – voiko shetlanninponi enää kliseisempi olla! Onneksi Rokki jätti ”riiviöponi” -kliseen välistä, vaikka isoegoinen röyhkimys osaa ajoittain koetella käsittelijänsä huumorintajua. Itsevarman (ja itsekeskeisen..) pörhistelyn alla on kuitenkin todella kultainen, suuri sydän; Rokki on valmis rakastamaan kaikkia ja kaikkea.

Mikäli päistärikkö saa päättää, käytävällä seistään mahdollisimman lyhyt aika. Poniherran pinna ei kestä ollenkaan pitkiä harjaus- ja puunaushetkiä (tämä piirre yhdistyy tietenkin Rokin rakkauteen perusteellisia mutakylpyjä kohtaan), kengityksen aikana poni alkaa vähän huojua, nojailla kengittäjään ja näyttää muutenkin pitkästymisen merkkejä. Kaikille on helpompaa – ja mukavampaa – kun halit ja pusut jättää vaikka talutuksen ajaksi, ja käytävällä hoidetaan harjaukset, loimitukset sun muut mahdollisimman ripeästi.
Rokki kyllä osaa käyttäytyä, vaikka se herkästi osoittaakin pitkästymistään kuopimalla ja ketjuja puremalla. Äänellä komentaminen yleensä riittää (hetkeksi). Suihkepullot, kaivonkannet tai kärpäshuput eivät pelota (poniparka on kesäisin oikea ötökkämagneetti!), raspaus ei ahdista, klippauskoneestakaan Rokki ei pukahda mitään. Ainoastaan korvien koskettelu, oli syy mikä tahansa, meinaa käydä orin egon päälle. Hänen korvansa, ei niitä nyt saa hipelöidä! Yleensä Rokki alistuu kohtaloonsa, kun sen kanssa pysyy tiukkana.
Talutettaessa pörheä poniori ilmoittaa saapumisestaan parilla kumealla hirnahduksella, oli saapumispaikka sitten oman tallin tarha-alue tai kisapaikan käsihevosalue. Vaikka Rokki vähän pörhisteleekin muille hevosille, ei se lähde ravaamaan, jyräämään ihmistä tai tekemään muutakaan kaula kaarella hörinöitä kummempaa; kaikessa itsepäisyydessäänkin Rokilla on tarpeeksi ymmärrystä tiettyjen käytöstapojen päälle.

Sääli, että ne käytöstavat saattavat unohtua treeneissä. Omasta mielestään Rokki tietää ja osaa kaiken parhaiten, eikä ori aina ota ratsastajansa tai ohjastajansa apuja kuuleviin korviinsa. Ori on juuri niin itsepäinen ja tyhmänylpeä, että kävelee vaikka aitaan pahki, jos on päättänyt olla kääntymättä.
Rokki on ryhdikäs, melko hyväliikkeinen (askelissa on väljyyttä, joustoa ja hyvä tahti, OK yliastunta, ne ovat kohtalaisen näyttävät, vaikkakin vähän matalat) poni. Uppiniskainen ”minäminä”-kaveri, isoegoinen ja todella itsevarma, vaikkei siihen aina olisikaan aihetta. Hyvä eteenpäinpyrkimys, vähän tuulella käyvät yhteistyötaidot, herkkä avuille sille päälle sattuessaan. Kaiken kaikkiaan vähän kahtiajakoinen poni. Ollessaan jotain mieltä vaikkapa suunnan tai askellajin suhteen Rokki tekee tasan mitä tahtoo, tai korkeintaan pysähtyy paikoilleen. Ikinä ori ei ole pukitellut tai koettanut hyppiä pystyyn.

Yhteistyökykyisinä päivinä Rokki on todella varma suorittaja helppo B -koululuokkiin ja vaativiin valjakkoluokkiin. Etenkin valjakkoponina Rokki olisi suorastaan erinomainen, jos se ei olisi niin julmetun itsepäinen! Halutessaan ja viitsiessään päistärikkö on hyvin yhteistyökykyinen, työstä tykkäävä poni, joka tekee peruutusharjoituksia ratsastajan kanssa siinä, missä laukkaa estealueilla vaunut perässään. Mitään suoranaista heikkoutta Rokilla ei ole, se osaa sen minkä osaa eikä enää haparoi. Orin ehdoton vahvuus on valjakon koulukoe, ohjastajan kanssa päistärikkö on yksinkertaisesti parhaimmillaan.
Maastovarma poni ei ole millänsäkään niityn laidan peuroista tai pusikoissa huutelevista fasaaneista. Eipä Rokkia ole haitannut ohi aivan liian lujaa päristelevä mopopoika tai tien laidassa puksutellut traktori. Kaipa Rokki on isoine egoineen sitä mieltä, että jos tässä törmätään johonkin, se on vastapuoli, jolle käy hassusti.

Lastaaminen sujuu yhtenä päivänä hyvin, toisena päivänä orin joutuu lastaamaan väkipakolla. Ori ei tasan pelkää lastaussiltaa tai jännitä matkustamista, vaan se juntturoi silloin, kun ei haluaisi lähteä kotipihasta. Kumma kyllä kotimatkaa varten ori lastautuu aina niin helposti ja nätisti, ettei mitään rajaa..!
Kisapaikoilla päistärikkö kuvittelee olevansa vähintään shire, se paikan isoin ja näyttävin hevonen. Jokunen hirnahdus kanssakaviokkaille, kaula kaarella kävelyä ja matalaa hörinää neitokaisille.. Rokki aloittaa esiintymisen aika lailla saman tien. Verryttelyt ja radat sujuvat yhtä kahtiajakoisesti kuin kotonakin; jos Rokkia ei huvita ja kiinnosta, meno on sen mukaista. Päistärikkö kyllä osaisi ottaa yleisönsä, ponini on melko karismaattinen kaveri! Näyttelyissä Rokki onkin esiintynyt aika lailla poikkeuksetta edukseen, koulu- ja valjakkokisoissa sitten on nähty nappisuoritusten lisäksi niitä seinään päin kävelyitä. Valitettavasti.

Sukutiedot

Jälkeläiset

06.12.2018 shet-t. Burbacka Featherbelly e. Kurkun Feather Berry om. Honeycrust Shetlands, VRL-08368
11.01.2020 shet-o. Kurjen Jack O'Lantern e. Kurjen Kurpitsakuningatar om. Mordon, alaera VRL-13283
07.04.2023 shet-o. Kurjen Muina Muikkusina e. Tassulan Hattivattien Haaksirikko om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

21.08.2018 SHLA-Cupit
Tämä päivä on kulunut Huvituksen tallin tiloissa shetlanninponicupien parissa. Onneksi olen löytänyt mahtavan lomittajan tekemään tallitöitä, ei tarvitse aina naapureita vaivata! Toki lomittaja maksaa, mutta kyllä työstä pitääkin jokin palkka saada, joko rahana tai vastaavana naapuriapuna.

Rokki osallistui koulu- ja valjakkoluokkiin. Kouluradat helppo C ja B, valjakkoajon osakokeet vaativa koulu- ja tarkkuuskoe.
Kuten tavallista, Rokki oli niin pörheänä vähän koko kisapäivän. Poni ei stressaa, mutta se tykkää huudella muille poneille ja röyhistellä rintaansa turhankin kanssa kertoessaan kaikille paikallaolijoille olevansa kuningas. Ai sitä Rokin riemua, kun joku erehtyi vastaamaan sen huuteluun tai joku ihana tammaneito hörisi takaisin!

Valjakkokokeet ajoin itse, este- ja koulukokeisiin minulla oli tuttu, hyväksi havaittu luottoponiratsastaja Emilia Kanervkivi. Vaikka kotona käynkin silloin tällöin ponieni selässä, en ratsasta niillä aktiivisesti, vaan kisaamiset sun muut hoitaa joku ihan oikeasti ponikokoinen. Tässä tapauksessa Emilia.
Helppo C sujui ihan hyvin. Rokin käynti oli hieman jännittynyttä ja jokusen kerran ponin keskittyminen herpaantui. Emilia piti langat kuitenkin todella hyvin käsissään! Olin iloisesti yllättynyt ratsukon loppusijoituksesta 13/59. Helppo B sen sijaan sujui äärettömän hyvin; Rokki keskittyi täysillä Emiliaan ja rataan, oli rento ja eteenpäinpyrkivä, antoi karismansa purra antaen myös liikkeidensä puolesta parastaan. Siisti, tasainen, todella hyvä rata oli myös tuomareiden mieleen; kovassa seurassa sijoitus 2/38! Hymyilin korvasta korvaan palkintojenjaon ajan.

Hyvä vire jatkui valjakkoajossa. Rokki tuntui koulukokeessa yhtä hyvältä ajaa kuin miltä se oli näyttänyt Emilian ratsastamana. Rata sujui mielestäni todella hyvin, enkä ollut ajatuksineni yksin, sillä Rokki sijoittui toisen kerran samana päivänä! Vaativa koulukoe, 2/39.
Tarkkuuskokeen sijoitus oli 15/41. Ponia ei voi moittia, Rokin työmotivaatio, keskittyminen ja eteenpäinpyrkimys olivat täysin kohdillaan. Itse tein pari pientä, mutta näin kovatasoisessa poniporukassa sen verran merkittävää virhettä, että olen ihan ihmeissäni näinkin korkeasta sijoituksesta.

08.09.2018 Valjakkovalmennus, valmensi reibili
Seisoin Kurjenpesän kentällä ja odottelin Ainoa poninsa Rokin kanssa saapuvaksi valjakkovalmennukseen. Seisottuani noin viisi minuuttia katsellen ympärilleni kuulin takaani kimakkaa hirnumista ja käännyttyäni ympäri näin Ainon ja poninsa Rokin saapuvan. Heti hirnumisen perään kuulin kun Aino sanoi vähän tympääntyneellä äänellä "Pöhkö poni, ollaan kotona. Kaikki tietää että sä oot täällä ja menossa töihin, ei tarvitse joka välissä ilmoittaa olemassaolostaan!" Käännähdin jälleen ympäri ja hymyilin itsekseni. Odotin tästä tulevan mielenkiintoista, sillä Rokki vaikutti ponilta, joka tekee asiat juuri niinkuin itsestä hyvältä tuntuu ja viis veisaa muista.
Tervehdin Ainoa ja rapsuttelin Rokkia kaulalle samalla selittäen mitä haluaisin valjakon tekevän alkuverryttelyjen aikana. "Muutama kierros kenttää ympäri käynnissä ja sitten vähän ravia. Tee pitkillä sivuilla kiemurauraa, jotta Rokki vähän notkistuisi." Aino ja Rokki tekivät työtä käskettyä, vaikka Rokki näytti siltä että juuri nyt ei voisi vähempää kiinnostaa treenata. Ainakin toistaiseksi se nöyrtyi kohtaloonsa ja lähti reippaasti liikkeelle. Poni liikkui hyvin, se oli ryhdikäs ja liikkeissä oli sopivasti väljyyttä. Alkuverryttelyjen edetessä Rokki alkoi taipua koko ajan paremmin, Ainolla oli hyvä ohjastuntuma eikä tämän kaksikon työskentelyyn tarvinnut paljonkaan puuttua, joten kiertelin kenttää ympäri rakentaen kartioista ja golfpalloista pientä tarkkuusajorataa, samalla silmäillen mitä Aino ja Rokki puuhaavat.

Saatuani radan valmiiksi pyysin Ainoa ohjaamaan Rokin kentän keskelle ohjeistaakseni Ainoa tehtävän pariin. Epähuomiossani erehdyin jälleen Rokkia rapsutellessani koskemaan sen korvaan ja meinasin saada hammasta. Minua oli kyllä varoitettu, mutta koska muistini on kuin kultakalalla, olin jo ehtinyt unohtaa etti Rokki pitänyt korvien koskettelusta.
"Sori, sori!" pahoittelin Rokille vaikkei se ymmärtänyt lainkaan mitä sanoin, näytti vain äärimmäisen happamalta. Aino hymyili vaunuissa ja sanoi "Rokki on vähän tuollainen, on ollut aina."
Ohjeistin Ainoa tehtävän pariin. Kerroin että kartiot on nyt ensimmäisellä kerralla tarkoituksella asetettu vähän kauemmaksi toisistaan, jotta saataisiin ensimmäiselle kerralle onnistunut suoritus ja toiselle kerralle kartioiden väli olisi lyhyempi. Päästin valjakon suorittamaan tehtävää, joka nyt ensimmäisellä kerralla suoritettiin käynnissä ja kaikki sujuikin ihan hyvin siihen nähden, että Rokki ilmaisi hyvin suurin elein ettei sitä voisi koko touhu vähempää kiinnostaa. Se meinasi pysähtyä ensimmäisten kartioiden väliin ja ennen kuin edes kerkesin huudahtaa mitään raipan käytöstä, oli Aino saanut hienosti Rokkiin uuden vaihteen lisää. Vaikka kartioiden väli olikin tarkoituksella pitkä, meinasi se lopussa tuottaa vähän ongelmia silti ja yksi pallo putosikin. "Ota sama tehtävä uusiksi, mutta nyt ravissa. Alku meni tosi hienosti, mutta katso nyt viimeisille kartioille tullessa että Rokki on kunnolla suora."
Toisella suorituskerralla menikin paljon paremmin loppuun asti. Rokki tosin alkoi osoittaa tylsistymisen merkkejä ja tehtävän jälkeen kaartoi suorinta tietä minun luokseni, pysähtyi eteeni ja oli sen näköinen, että se voisi jo lopettaa tältä päivältä. "Et sä vielä pääse pälkähästä" hymähdin Rokille ja avitin valjakon uuteen yritykseen nappaamalla Rokkia suitsista kiinni ja taluttamalla sitä hetken. "Miten ihmeessä te olette pärjänneet kisoissa niin hyvin, tämähän tekee ihan mitä itse tahtoo" kysyin Ainolta. "En mä tiedä. Joskus se suorittaa hyvin ja joskus ei liikahdakaan" Aino naurahti.
"Hyvä, hyvin menee! Suorista Rokki taas kunnolla ennen viimeistä välikköä. Vähän napakampi ulko-ohjan tuki taivuttaessa!" huudahdin katsellessani valjakon työskentelyä. Rokki puski lapa edellä kohti kartiota ja jyräsi suoraan niiden yli. "Mä yritän mutta tää vain puree kuolaimeen kiinni eikä kuuntele mitään!" Aino puuskahti vähän turhautuneena takaisin. "Ei se mitään. Ota käynti ja menkää rata vielä kerran käynnissä."

Viimeistä suoritusta ei paljon voi kehua, Rokki alkoi olla jo todella turhautunut tähän hinkkaamiseen, eikä enää juuri kuunnellut apuja joita Aino yritti antaa. Se jyräsi ensimmäiset kaksi kartiota nurin, meni nätisti kahden seuraavan välistä lähinnä varmaan sen takia, että reitti niiden välistä oli suora ja välittämättä ollenkaan kolmesta viimeisestä kartiosta ja Ainon kiroiluista se parkkeerasi itsensä keskelle kenttää hyvin tyytyväisen näköisenä suoritukseensa. "Tuota noin. Pääsääntöisesti tää meni oikein hienosti." kehaisin, kun katselin Ainon hapanta ilmettä, joka ilmaisi selvästi että Rokki oli jälleen kerran touhuillaan päässyt ihon alle. "No joo, ois tää voinut mennä pahemminkin" Aino vastasi noustessaan pois vaunuista ottaakseen Rokin suitsista kiinni. "Hölmö poni!" kuulin Ainon sanovan Rokille hyväntahtoisesti käännyttyäni pois lähteäkseni kotiin toipumaan flunssasta.

22.09.2018 Ajolenkki miivin kanssa, kirjoitti miivi
Olin ohikulkumatkalla poikennut käymään Kurjenpesässä, olin facebookista ihaillut minulle entuudestaankin hyvänpäiväntutun Ainon sinne laittamia varsakuvia suloisesta vuonohevosvarsasta, enkä voinut vastustaa piipahtamasta varsaa katsomassa, kun valmiiksi oikealla suunnalla olin. Matkaani oli kuitenkin tullut muutama muuttuja, ja löysin itseni varsan ihastelun ja kahvihetken jälkeen pienen shetlanninponin vaunujen kyydistä, köpöttelemässä kohti metsäteitä Ainon ajaessa edellä askeliltaan nopeampaa, nättiä tammaa, johon Rokki oli selkeästi ihastunut.

Olin melko varma, että ainoa syy, miksi Rokki kulki niin innokkaasti eteenpäin oli edellä kulkeva, pienen orin Suuri Rakkaus. Välillä päistärikkö ajokkini jäi jälkeen, mutta vain pienillä avuilla se kiihdytti vauhtiaan ottaakseen tamman kiinni. Olisi se varmasti rinnallekin mennyt, jos vain kapealla metsäautotiellä olisi mahtunut - meinaan nimittäin, että sopivaan imuun päästessään Rokki ei olisi malttanut jarruja kuunnella. Muutamaan otteeseen päädyimmekin aivan Ainon niskaan hengittämään. Melkein ravimeininkiä, vaikka ainakin Rokki ei ollut raviponia nähnytkään, vaan kuulemani mukaan oli fiksu ja osaava tapaus valjakkoradoilla. Ei poni siinä hetkessä ihan siltä tuntunut, sitä vuorotellen eteen pyytäessäni Rokin jäätyä ja vuorotellen jarrutellessani turvan alkaessa uhkaavasti lähentyä Ainon selkään löysin ponin parhaaksi puoleksi sen, että ainakaan se ei tuntunut pelkäävän mitään.

Lenkki venyi kaiken kaikkiaan reilu tunnin mittaiseksi. Pääosan ajasta etenimme hölköttelyvauhtia ravissa, mutta otimme mukaan myös reippaampia pätkiä ja annoimme ponien myös kävellä. Extempore-lenkki oli hauska piristys arkeen ennen muutaman tunnin kotimatkaa, jota ei voisi käyttää edes varsoista haaveiluun, varsahaaveet veisivät ajatukset liiaksi pois liikenteen seuraamiselta. Vuonohevosvarsat olivat ihania, mutta eipä sellainen suomenhevoslaumani sekaan sopisi, eikä varaakaan sellaiseen olisi.
"Ihan superkiva poni oot, oothan sä", olin leperrellyt Rokille lenkin päätteeksi. Ainoa kiitin mukavasta lenkistä ja siitä, että oli huolinut yli-innokkaan varsankatselijan tiluksilleen ja järjestänyt tälle vielä yllätysohjelmaa.

14.01.2019 Rokki reissaa
Rokki on tällä hetkellä Irlannissa. Susirajan väki kärräsi yhden hevosistaan Irlantiin valjakkokisoihin, ja Rokki lähti sitten samalla kyydillä. Vähän kalliinpuoleista kisauttamistahan tämä on, mutta toivon mukaan ori sijoittuu ja voin sanoa ponini tehneen tulosta myös Suomen rajojen ulkopuolella. En tiedä yhtään, millainen taso Irlannin valjakkoajoluokissa on, mutta luotan ponini sekä Susirajan väen osaamiseen.
Matka (niin rekalla kuin laivalla taitetut osuudet) sujuivat kuulemma oikein hyvin. Rokki on kuulemma melkoisen ihastunut matkakumppaniinsa, suomenhevosneiti Kaaliin. Tamma kuulemma vastaa pienikokoisen gigolon lemmenlurituksiin - mahtaa Rokkia harmittaa!
Kotiin pikkuorhi palaa vasta helmikuun puolella. Toivottavasti niin kisat kuin kotimatka sujuvat hyvin, eikä minun tarvitse huolehtia vaikkapa myrskyävästä merestä.

04.06.2019 Menestyksen makua
Toukokuun SHLA-Cupit antoivat jälleen aihetta hymyyn ja ilonpitoon; kaikki kolme poniani napsivat sijoituksia! Valjakkoajossa ja kouluratsastuksessa kisannut Rokkipoika kiikutti kotiin viidennen sijan helppo B-luokasta. Suuret kiitokset kuuluvat tietenkin ratsastajalle, joka sai orini jälleen esiintymään edukseen! Valjakkokokeet ajoin itse, niissä sijoitukset olivat luokan keskivaiheilla. Vika oli kyllä kuskissa, ei ponissa, Rokki oli läpi shetlanninponicupien todella hyvässä kisavireessä, se liikkui hyvin ja keskittyi tehtäviinsä.

Toukokuisen menestyksen innoittama ilmoitin ponini myös kesäkuun SHLA-Cupeihin, josko hyvä vireemme jatkuisi! Vielä suurempi jännittämisen paikka on kuitenkin Valjakkojaoksen laatuarvostelu, jonne ilmoitin Rokin. Orin oma kisaura on nätissä paketissa satunnaisia cupeja lukuun ottamatta, minkä lisäksi ponini ainokainen tytär on kohta ottanut isänsä kiinni sijoituksissa. Lisäksi Rokki on vielä sutjakassa kunnossa cuptreenien takia; nyt on loistava ajankohta viedä ori näytille, ei sitten jokusen oloneuvoskauden ja vähän isomman heinämahan kanssa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen