Kurjenpesä

Viljan Ysärihevari "Järri"

Perustiedot

Meriitit

Rakenne © KKJ, koulukuvat © Pikselit, estekuvat © SN

Tausta

Huvittavaa, miten minulle kertyykin hevosia, joiden nimet liittyvät raskaampaan musiikkiin! En edes ole hevimusiikin suurkuluttaja (toisin kuin lähipiirini, joka on pitkälti vastuussa hevihevosteni nimeämisestä). Viljan Ysärihevarin nimi toki nauratti minua, se kun sopii muiden sekaan äärettömän hyvin. Varsa kuitenkin kiinnitti huomioni ensin suvullaan, sitten (kunhan myyntikuviin ja -videoon saakka pääsin) olemuksellaan sekä järeillä jaloillaan. Maitovarsa oli rauhallisen, muttei aran, oloinen, se otti kontaktia videota kuvaavaan ihmiseen, oli utelias. Joustava, hyvä ravi, innokas varsan rallilaukka.

Kaupat syntyivät, ja jahka orilla oli tarpeeksi ikää, se vieroitettiin ja naapurini kävi hakemassa pikkuorin Kurjenpesään hakiessaan samalla reissulla itselleen ravikärryt. Matka oli kuulemma sujunut hyvin rauhallisesti, kuin kyydissä olisi ollut kokeneempikin matkaaja eikä ensimmäistä pidempää reissuaan kulkeva nuori. Seisoessaan ensimmäistä kertaa Kurjenpesän pihassa ori katseli uteliaana ympärilleen, malttoi odottaa kävelykehotusta eikä lähtenyt omin nokkineen tutkimaan paikkoja. Todella helppo, fiksu nuori alusta alkaen!

Ysärihevari lyheni jokusen lempinimikokeilun jälkeen Järriksi. Järri kasvoi vähän eriparisesti ollen juuri sellainen reippaasti takakorkea eriparireppana. Takakorkeus jäi varsavuosiin, Järristä kasvoi suurilinjainen, tasakorkuinen hevonen, jolla oli edelleen ne samat järeät jalat jotka varsakuvissa kiinnittivät huomioni. Rungosta muotoitui pitkä ja syvä, kaulasta hyvänmuotoinen sekä ylös asettuva. Toki Järrissäkin on rakenteelliset heikkoutensa, se on varsin tavanomainen rotunsa edustaja hyvine ja huonoine puolineen (mistä kertoo myös 65 pisteen KTK-III -palkinto). Orin vahvuus on sen persoonassa, ratsastettavuudessa. Se on hyvä, lahjakas, sukunsa kaltainen monipuolinen ratsusuomenhevonen, kaikkea mitä toivoin ja vähän enemmänkin.

Luonne

Järrin kanssa kaikki on sujunut alusta alkaen kuin hyvin harjoiteltu tanssikoreografia. Näin kiltin, fiksun, yhteistyöhaluisen hevosen kanssa on helppo tulla toimeen, eivätkä tämän uhmaiätkään olleet mistään kotoisin. Hyvä, että niitä edes huomasi. Niin mielenlaadultaan kuin suorituksiltaan tasaisen tyyni, rauhallisen varma hevonen, niitä hevosia, joilla minäkin uskallan hypätä. Siis muutakin kuin yksittäisiä pikkuristikoita.

Jo vanhempien, laajemmasta sukututkimuksesta puhumattakaan, perusteella odotin hyvää, lahjakasta sekä ehdottomasti hyväluonteista yleishevosta. Järri lunasti kaikki toiveeni sekä odotukseni. Vankkumattoman rauhallinen ori ei ole tylsämielinen tai hidas, siitä löytyy aivan tarpeeksi ruutia, eteenpäinpyrkimystä sekä kykyä nopeisiin päätöksiin. Sillä vain ei ole kiire, eikä se myöskään jännitä tai stressaa; sellainen lipuu orista kokonaan ohitse kuin vesi hanhen selästä. Kärsivällisyyden mukana kulkee aimo annos ymmärrystä; ratsastaja saa olla aika kamala, ennen kuin Järri lopettaa ymmärtämisen sekä työskentelyn. Välillä vähän turhankin herrasmies.
Mukavan pitkät, tasaiset askeleet, hyvä työntö takaa. Vasen kierros hankalampi, tosin treenillä ja toistoilla vasen kierros sujuu nykyään yhtä hyvin kuin oikea. Nuorempana Järri kuitenkin joutui tekemään tosissaan töitä, jotta pitäisi tasapainonsa sekä tasaisen vauhdin vasemmassa kierroksessa.

Vaikka miten puntaroin, Järri tuntuu tasavahvalta joka lajissa. Siitä puuttuu vähän charmia, joka erottaisi sen kouluradoilla muista, ja vaikka laukka etenee niin ei tämä silti se aivan nopein esteratsu ole. Tasaisen varma, sitä Järri on, luotettava suorittaja jokaisessa lajissa, varmasti parhaansa yrittävä sympaattinen ihanuus. Ei turhia kyttää tai kieltele, vain jos tilanne sellaista vaatii. Ei ihmettele mitään esteitä, suoriutuu vähän tiukemmistakin mutkista (ei nyt sentään mistään ponikurveista), tekee lyhyet ja/tai vinot linjat samalla varmuudella kuin ne pitkät ja suoratkin. Asettuu, taipuu, suoristuu, ei koeta luistella hommistaan, ei kiirehdi peruutuksissa tai anna takaosansa jäädä jälkeen väistöissä. Toki ratsastajan pitää tehdä osansa. Järri kuitenkin huolehtii itse moottoristaan; ei tätä tarvitse sen suuremmin herätellä tai houkutella töihin.

Tallikäytöksestä, tai käytöksestä ylipäätään, en oikein viitsi enempäänsä jaaritella. Voisin kyllä kehua Järrin maasta taivaisiin, niin hieno, joka tilanteessa, kaikkien ihmisten kanssa toimiva luottohevonen se on. Sellainen kehutulva menisi kuitenkin vielä pahemmaksi itsensä toistamiseksi kuin puheeni yleensä ovat. Totean kuitenkin, että oli tilanne mikä tahansa, Järrin herrasmiesmäisyyteen sekä fiksuun suhtautumiseen voi luottaa. Myös vieraissa paikoissa; tämmöisen hevosen kanssa reissaaminen ja kisaaminen on ihan luksusta, kun ei tarvitse jännittää, suvaitseeko hevonen mennä koppiin, kelpaako ruoka matkan aikana tai onko uusi paikka niin jännittävä, että hevoselta katoaa keskittymiskyky.

Sukutiedot

Jälkeläiset

01.05.2022 sh-t. Kurjen Huntuvaahtera e. Kurjen Saarnia om. VRL-09334

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

28.09.2021 Tutustumista, kirjoittanut Hazel
"Voi vitsi, minkä kultakimpaleen sä oot onnistunu löytämään", huokasin ihastuneena rapsutellessani mustaa suomenhevosoria metallisten kalterien välistä. Hevosensa karsinassa seisova Aino Kurkinen katsahti muhun hymyillen. "Hän on kyllä oikein kelpo peli", nainen myötäili sanojani taputtaen orin tummaa kaulaa. Omistajansa äänen kuullessaan Järrikin hörähti ikään kuin se olisi tyytyväisesti myhäillen ottanut saamansa kehut vastaan.

Oli aina mukavaa nähdä fiksuja ja hyväkäytöksisiä nuoria, mutta oikeastaan vielä mukavampaa oli päästä itse könyämään niiden selkään. Tälläkin kertaa suorastaan puhkuin intoa, kun pääsin istahtamaan Järrin selässä olevaan koulusatulaan ja aloin säätää jalustinhihnoja itselleni sopiviksi. Ori seisoi hötkyilemättä aloillaan aina siihen saakka, kunnes annoin sille luvan lähteä liikkeelle. Sillä oli miellyttävän isot ja tasaiset liikkeet, joissa oli helppo istua - jopa harjoitusravissa, johon Aino meidät hetken kävelyn jälkeen patisti. Ratsastin alkulämmittelyn aikana paljon erilaisia kaarevia teitä, jotta sain ratsuni asettumaan ja taipumaan kunnolla. Hiljalleen pieni alkukankeus alkoikin väistyä ja Järri vetristyi nopeasti.

Noin nelisenkymmentä minuuttia siinä pyörähti, kun kävimme läpi kaikki askellajit molempiin suuntiin. Kuten Aino oli etukäteen varoittanut, tuntui vasen kierros hieman haastavammalta Järrille ja ori vaatikin vähän enemmän tukea ratsastajaltaan, jotta se säilytti tasapainonsa. Teimme kuitenkin ongelmitta kolmikaarista ja loivia väistöjäkin käynnissä sekä ravissa. Laukassa keskityimme lähinnä temponvaihteluihin. Pari hyvää toistoa kutakin tehtävää riitti nuorelle hevoselle, jotta sillä ei ihan heti ensikättelyssä mennyt maku koulukiemuroiden hinkkaamiseen. "Kyllä tästä kuule hyvä ruusukehai vielä tulee", sanoin kauempana aitaan nojailevalle Ainolle, kun taputin Järrin kaulaa hidastettuani orin käyntiin. Nainen nyökytteli ja totesi olevansa täysin samaa mieltä kanssani.

30.09.2021 Estevalmennus (koulutäti hyppää), valmensi Hazel
Kylmä syystuuli pyyhkäisi Kurjenpesän tallipihan lävitse, kun kipitin kaulahuivistani kiinni pidellen kohti ratsastuskenttää. Mun oli määrä valmentaa tänään Ainoa ja Järriä, mutta olin tietysti tyylikkäästi myöhässä aikataulusta. Hemmetin tietyöt ja aamuruuhka. Kentän laidalle saapuessani Aino ja Järri olivat jo työn touhussa. "Ei vitsi, anteeks ihan kamalasti", puuskahdin heti ensitöikseni. Onnekseni parivaljakko ei ollut sitä hermoheikkoisinta sorttia, vaan Aino kuittasi pienen myöhästelyni pelkällä naurahduksella ja olankohautuksella. "Ei mitään hätää, mekin tässä vasta aloiteltiin raviverkkaa."

Kerettyäni katsella hetken ratsukon työskentelyä, korjailin pikkujuttuja Ainon istunnasta. Järri tuntui olevan tänään alkuverryttelyn aikana tavallista kankeampi ja se lähti hieman kaatumaan lapa edellä vasemmassa kierroksessa. Tätä työstettiin jonkin aikaa ravissa ja sitten myös laukassa. Asetusten, taivutusten ja kaarevien urien hinkkaaminen sekä pienten säätöjen tekeminen ohjasotteeseen tekivät lopulta tehtävänsä. Kun ratsukon meno alkoi pikkuhiljaa näyttää letkeämmältä ja tasaisemmalta, siirryimme varsinaiseen valmennuksen aiheeseen, eli hyppäämiseen.

"Nyt sä jäät koko ajan vähän liikaa kiinni ohjaan ja se hyppää tuollain selättömästi. Muista rento käsi", kailotin kentän laidalta heti ensimmäisten verkkahyppyjen jälkeen. Aino teki työtä käskettyä ja ohjeitani kuunnellen viilasi omaa asentoaan, johon myös Järri vastasi rentoutumalla silminnähden koko kropastaan ja myötäämällä nätisti niskastaan. Ori oli koko ajan hyvin kuulolla ja hyppäsi kivannäköisellä tekniikalla esteiden yli kerta toisensa jälkeen. Yhtään epäröimättä se hyppäsi pari kertaa myös vähän huonommastakin paikasta, eikä ottanut lainkaan nokkiinsa ratsastajansa tekemistä pienistä virheistä. Siinä oli nuorella hevosella kieltämättä ihailtava asenne ja hyvä tatsi tekemiseen.

Tänään keskityimme hyppäämään pientä jumppasarjaa. Päätavoitteenamme oli saada sekä hevonen että ratsastaja rennoksi ja se, että kaikilla olisi kivaa. Sarjaesteet olivat vielä melko uusi juttu Järrille, joten keskityimme ihan yksinkertaisiin, suoriin lähestymisiin ilman sen kummempia kikkailuja. Askellajikaan ei ollut ihan niin justiinsa - sarjalle pyrittiin tulemaan laukassa, mutta mikäli vauhti tipahti välillä ravin puolelle, niin sekin sopi. Ponnistuspaikat olivat ymmärrettävästi vielä hieman hakusessa ja muutamaan kertaan ratsukko tuli melko lähelle sarjan viimeistä pystyestettä, mutta esteillä oli onneksi sen verran vähän korkeutta, että Järri hyppäsi ne näppärästi vaikka miltei paikaltaan.

Kun jumppasarjaa oli hypätty molempiin suuntiin muutamaan otteeseen ja päällimmäiseksi jäi pari oikein hienoa onnistumista, lopettelimme hyppäämisen ja ratsukko jäi suorittamaan itsenäiset loppuravit mun kiiruhtaessani seuraavaan paikkaan pää kolmantena jalkana.

03.05.2022 Kevätkuulumisia
Järrin kilpaura on käynnistynyt erinomaisesti, en voisi olla ylpeämpi hevosestani! Kuten yleensäkin kahta tai kolmea lajia kisaavien hevosteni kanssa, minä kilpailen Järrin kanssa kouluratsastuksessa, lainakuski taas este- ja kenttäratsastuksessa. Minäkin kyllä hyppään Järrillä, ihan valmennuksissakin! Kisaamisen jätän silti ammattilaisille. Myönnän kyllä välillä pelkästään nauttivani hyppäämisestä ilman jännityksen häivääkään, vaikka yleensä pieni tai vähän isompikin jännitys saa pienetkin esteet näyttämään silmissäni massiivisilta. En minä nuorempana näin jänishousu ollut!! Olenkin enemmän kuin tyytyväinen löydettyäni hyppyitsevarmuutta sekä etenkin hyppäämisen iloa Järrin kaltaisen hevosten kanssa, kyllä koulutädinkin pitää satunnaisesti hyppäämiseen taipua!

Toistaiseksi orini on menestynyt parhaiten kouluradoilla, esteradoilta ruusukkeita on kertynyt miltei yhtä paljon. Kenttäpuoleltakin Järri on saanut menestystä muutaman ruusukkeen verran, joten voinkin ylpeänä omistajana todeta hevoseni tosiaan startanneen uransa kaikissa kolmessa kisaamassaan lajissa! Vielä kisamenestystäkin iloisempi olen Järrin ensimmäisestä varsasta, joka syntyi huhtikuun lopulla (ja joka on jo myyty, mikä myös lämmittää kasvattajan sydäntä).
Kuten varmasti suurimmalla osalla hevosihmisistä, kesä kuluu varsin pitkälle kilparadoilla. Siellähän minäkin olen, Järrin ja muidenkin kanssa. Todennäköisesti Järri kyllä starttaa enemmän este- ja kenttäratsastuksen saralla, kouluratsastus saattaa hyvinkin jäädä syksymmälle hallikaudelle. Katsotaan nyt, miten kisoja on tarjolla ja kuinka minun ja orin toisen ratsastajan kalenterit osuvat yksiin!

13.05.2022 Keskeytymätön torkkuhetki
Tarhassaan pitkin pituuttaan makoileva, ihanasti lämmittävästä kevätauringosta nauttiva Järri ei tosiaan tunnu stressaavan mitään. Se ei ole korvaansa lotkauttanut tammojen kiimoille tai muutaman orin testosteronihuuruiselle pörhistelylle, vaan on pysynyt omana lupsakkana itsenään. Nytkin herra taitaa ihan nukkua pelkän auringonoton sijaan. Kaiken mustaan karvaan takertuneen pölyn ja lian puhdistus tulee olemaan oma operaationsa, vaan sitäpä tämä hevoshomma on, siivottavaa löytyy aina. Koko aikuisikä tuntuu kyllä yhden sortin siivoamisen välissä tapahtuvalta elämiseltä, kotonakin huomaan koko ajan jotain pyyhittävää, kiillotettavaa, järjesteltävää.. Samaten tallista. En nipota, mutta kyllä siistiä pitää olla, tavarat oikeilla paikoillaan. Se ei ole pelkästään viihtyvyyskysymys, vaan turvallisuusriski, mikäli tavaroita lojuu miten sattuu siellä täällä.

Minun pitäisi kyllä katkaista Järrinkin lojuminen, hakea ori töihin, mutta enhän minä raaski. Toisella on niin makeat unet, Järri elää selkeästi parasta elämäänsä juuri nyt, rennon tyytyväisenä sekä luottavaisena. Hymyilen itsekseni ohittaessani orin tarhan, korvakaan ei liikahda, ori tosiaan nukkuu. Liikutan siis jonkun muun tässä välissä, Järri pääsee töihin herättyään torkuiltaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen