Kurjenpesä

Kurjen Røsslyng "Rossu"
✝ 27.03.2026

Perustiedot

Meriitit

© suba

Tausta

Silken toinen varsa, toinen tytär, syntyi lämpimänä toukokuisena iltapäivänä. Varsominen kävi Silkeltä tottunein ottein, aivan kuin se olisi useammankin varsan tehnyt konkari eikä vasta toista kertaa asialla oleva hevonen. Tamma myös huolehti vastasyntyneestä varmoin, lempein ottein alusta alkaen oikein hehkuen ylpeyttä pikkuisestaan. Pääsin rapsuttelemaan niin emää kuin varsaakin, Silke ei tälläkään kertaa muuttunut raivoisasti jälkikasvuaan puolustavaksi tiikeriemoksi.

Nimen olin kerrankin päättänyt etukäteen, niin ori- kuin tammavarsalle. Tällä kertaa olin itse asiassa toivonut oria, Silken ja Kapun poika olisi sopinut vanhemmille tammoilleni ainakin sukunsa osalta loistavasti. Tamma kuitenkin tuli, enkä tosiaan ole pahoillani. Löytyyhän noita vuono-oreja muilta talleilta, niin vanhemmille tammoilleni kuin tälle pikku-Rossullekin! Rossu, virallisissa papereissa Kurjen Røsslyng, jatkaa emälinjansa kukkais-/kasviteemalla; Røsslyng tarkoittaa kanervaa. Hetken pohdin Kanervaa lempinimeksikin, Rossu kuitenkin vei voiton. Joskus, harvakseltaan, Rossu vääntyi (ja vääntyy edelleen) Possuksi. Ei siksi, että tamma olisi jotenkin sikamainen tavoiltaan, vaan siksi, että oli ja on sievä kuin sika pienenä. Possut ovat hurjan suloisia, ja sikahan on oikeastaan siisti, älykäs eläin, vaikkei sikalan haju erityisesti hajuaistia hivelekään.

Rossusta kasvoi hieman raskastyyppisempi kuin odotin, mutta korrekti, hyvin kaunis hevonen yhtä kaikki. Rungon hyvä syvyys ilahduttaa minua, pitkien lapojen pysty asento hieman harmittaa, mutta sitten käännän katseeni sopusuhtaiseen ylälinjaan tai lihaksikkaisiin reisiin ja hymyilen jälleen. Jokaisessa hevosessa on vikansa, ja Rossun rakenteen miinuspuolet ovat aika tyypillisiä vuonohevosille, näille pohjoismaisille kevyille kylmäverisille ylipäätään. Katsokaa vaikka tuota kaulaa, oikein kivan muotoinen, joskin pituutta saisi olla enemmän. Aivan kuten monella suomenhevosella!
Vaikka Rossusta olisi kasvanut eriparinen mörssäri (mitä se ei onneksi ole, kiitos geenilotolle sekä universumille siitä), se olisi silti hurmaava, valloittava hevonen, kiitos aurinkoisen, työteliään luonteensa.

Luonne

Joidenkin ihmisten onnistuu valaista koko huone hymyllään. Rossu tekee samaa, vaikkei hevonen samalla tavoin hymyilekään kuin me ihmiset. Tammasta huokuva lempeänlämpöinen energia tuntuu aivan halaavan jokaista, joka hallakon hehkun alueelle osuu. Aurinkoinen, sosiaalinen vuono suhtautuu kaikkeen uuteen rohkean uteliaasti, silloinkin kun vähän jännittää, pitäen jokaista uutta kaksi- ja nelijalkaista tuttavuutta uutena ystävänään. Pienet, oikeastaan isommatkaan, vastoinkäymiset eivät Rossun itsetuntoa ravistele, huikauhiahirviä-säikähdyksistä selvitään nopeasti eikä mikään epämiellyttävä ole kuin hetken riesa, josta pääsee nopeammin eroon kunhan rauhassa odottelee sekä käyttäytyy nätisti. Hampaiden raspaus on inhaa kerta toisensa jälkeen, mutta Rossupa käyttäytyy aina mallikkaasti.

Ulkosalla on aina hauskaa, minkä vuoksi Rossu siirtyy karsinasta pihalle varsin ripein askelin palaten takaisin päin vähän verkkaisempaa käyntiä. Koskaan hallakko ei rynni tai laahusta, ja kyllä Rossu sisälläkin piristyy tajutessaan pääsevänsä töihin pelkän karsinassa möllöttelyn sijaan. Tästä syystä Rossu ei tallissa asukaan, vaan pihattoporukassa, eikä Rossua turhan paljoa makuuhallissa tai katoksessa näy edes kurjimpina sadepäivinä. Karaistunut pohjolan neito!
Toki tallikäytävälläkin on puolensa, siellä seistessä saa paljon halauksia ja herkkuja, rapsutuksia, harjaushetkiä, joskus vallan hieronnan. Sellaiset hemmottelut ovat ihania! Hampaiden raspaus sekä lämmön mittaaminen taas pikkuisen tympivät, sen näkee tamman ilmeestä, muttei kyllä käytöksestä. Näin fiksusti käyttäytyvää hevosta saa hakea! Arka, kokematon hevosihminenkin voi rauhassa ihmetellä loimen solkia, miten pystyharjaa huolletaan tai kuinka hevonen klipataan, kun harjoittelukaverina on tyynen rauhallinen, lempeän ymmärtäväinen, alati hymyileväinen Rossu. Rossu tietää ettei mikään parane riehumalla tai kiukuttelemalla, ja senkin tamma tietää, etteivät ihmiset sitä huvikseen kiusaa; kyllä kaikella on jokin tarkoitus. Tyyneytensä vuoksi Rossu saa usein toimia tukihevosena kengitys- tai raspauspelkoisen, lastatessa hankalan tai muutoin kimurantin hevosen kanssa. Jo Rossun läsnäolo tyynnyttelee pelokkaita ja äksyjä lajitovereitaan. Rossu jakelee henkisiä halauksia kaikille, vähän fyysisiäkin, painaessaan päätänsä hoitajan kainaloon. Samalla turpa saattaa käväistä taskun kautta, josko sieltä löytyisi herkkupala tai parikin. Muutoin Rossu ei kyllä keppostele tai puuhaile omiaan, se jättää omat sekä muiden loimet, lukot ja haat, ihmisten pipot ja liika liki jätetyt hanskat ja raipat rauhaan.

Niin työteliäs, mielellään töihin ja innolla aivan mitä tahansa treenaava hevonen Rossu onkin, sen kanssa joutuu tekemään melkoisen pitkät alkuverryttelyt. Hallakolleni osui hieman jähmeä runko sekä hitaasti käynnistyvä moottori, joten vaikka tamma kuinka tekee hyväntuulisena töitä ensi askelista lähtien ovat ne askeleet puksuttavaa mallia. Koneiston lämmettyä, ja ennen kaikkea hevosen verryttyä, Rossukin asettuu ja taipuu, pökkelöjalat liikkuvat kuten kuuluukin, liikkeistä löytyy jos ei vallan lennokkuutta niin aitoa eteenpäinvievää tarmokkuutta verryttelyjen herttaisen yrityksen sijaan. Kyllähän Rossu liikkuu, sillä on pitkä, irtonainen askel, mikään nopsajalkainen liitokavio se vain ei mitenkään päin ole. Perushyvä, peruskiva, melko tyypillinen kylmäverinen.
Hyppääminen ei koskaan ole ollut Rossun vahvuus. Niin mielellään kuin hallakko ylittääkin esteitä irokeesi heiluen, hypyt jäävät melko keskinkertaisiksi, ponnistuspaikat osuvat kohdilleen enemmän tuurilla kuin taidolla ja ylipäätään Rossun hyppääminen on hyvin harrastemaista mielenvirkistystä, vaikka satulaan olisi noussut esteitä ihan asiakseen hyppäävä ratsastaja.

Rossun vahvuudet ovatkin muualla. Haluaisin sanoa niiden lepäävän kouluratsastuksessa, mutta kyllä tammani on parhaillaan aisojen välissä, ajolenkeillä sekä pienissä työhevostöissä, joita se välillä saa tehdä. Kilpauransa tamma kuitenkin on tehnyt kouluradoilla, aivan kuten sukunsakin. Tavanomainen, kiva ja ratsastajaa hymyilyttävä helppo A -tasoinen vuono suorittaa siltä pyydetyt liikkeet innokkaasti, tarkasti ja tarmolla, valtaisaa ylpeyttä osaamisestaan tuntien. Kropastaan hieman jähmeä hallakko on ihmeen kevyt, pehmeä suustaan, vaikka etupainoisuuden kanssa joutuukin tekemään aivan eri tavalla töitä kuin puoliveriratsujen. Yritteliäisyydestä tai yhteistyökyvystä tammaani ei kuitenkaan voi syyttää, Rossu kun lähtee riemumielin ratkomaan kaikkia pulmia, olivat ne sitten ratsastajan istunnassa tai tamman omissa, taipumiseltaan puutteellisissa kyljissä. Tahallaan Rossu ei juokse selättömänä pään paino täysin ratsastajan käsillä leväten, eikä Rossu myöskään hidastele, luikertele apujen välissä tai kehittele omia kuvioitaan vaikka saisi miten ristiriitaiset avut. Tamma kuuntelee, tulkitsee parhaansa mukaan, yrittää ja ehdottaa. Se kestää ristiriitaiset, epäselvät sekä satunnaisesti kovemmatkin avut, erityisesti huomatessaan ratsastajansa olevan arka tai kokematon. Aivan uskomaton hevonen, josta parikin tuttua ratsastuskoulun pitäjää on esittänyt tarjouksia.

Kilparatojen kuningatarta, ruusukehaiden kermaa Rossusta ei saa edes värikkäästi valehtelemalla. Tammahan ei esiintymistä tai kisamatkoja jännitä, Rossulla on aina hauskaa ja yleisölle on mukava vilkuttaa (vaikkei hevosella tietenkään ole käsiä, joilla vilkuttaa). Kotiin tuotu maltillinen ruusukemäärä on voitettu tasaisuudella, rennolla hyväntuulisuudella, hyvällä yhteistyöllä ja tarkoilla teillä, ei säväyttävillä liikkeillä tai yleisellä koreudella. Puksutin mikä puksutin tämä Rossuni, mutta mikä ihana aurinkoinen puksutin se onkaan! Maailman paras työkaveri, turpaterapeutti, maastoratsu ja paljon, paljon muuta, kaikessa jähmeydessäänkin.

Sukutiedot

Jälkeläiset

05.01.2025 nvh-o. Kurjen Vintereik i. Thorrbys Rio
24.02.2026 nvh-t. Kurjen Rosenrot i. Kurjen Herzeleid

Kilpailutulokset

Kurjen Røsslyng kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

05.01.2025 Esikoisvarsa
Koko Rossun kantoaika sekä varsominen sujuivat kuin kokeneeltakin konkarilta, vaikka aamukuuden maissa syntynyt orivarsa onkin tammani ensimmäinen. Niin emä kuin varsakin voivat erinomaisesti, minkä vuoksi minäkin voin huokaista helpotuksesta. Jännitän, suorastaan stressaan varsomisia yhä edelleen, näinkin monen kasvatusvuoden jälkeen!

Uudesta tilanteesta, hormonimyrskystä sekä vasta tuntien ikäisestä varsastaan huolimatta Rossu on toistaiseksi aivan samanlainen kuin ennenkin. Se päästi minut ja Annikan tarkistamaan niin itsensä kuin poikansakin. Varsaa piti vähän auttaa nisälle, jaloillansa ori pysyi ihmeen nopeasti mutta pään kääntely nisälle osumiseksi sekä kunnon imuotteen saamiseksi ei ottanut onnistuakseen. Rossu suhtautui hyvin kärsivällisesti poikansa epämääräisiin yrityksiin, hieman tuuppi koettaen ohjata varsaa nisilleen, eikä ryhtynyt ajattamaan minua pois mennessäni lopulta väliin avuksi. Varsaa tosin häiritsi, selkeästi se halusi hoksata asian ihan itse! Pääasia, että juominen alkoi sujua ja ternimaidot päätyivät varsan vatsaan.

Hieno, viisas Rossuni, sekä sen täydellinen esikoispoika.

20.09.2025 Metsäretki, kirjoittanut Jenna
Ainolle olin luvannut lähteä vuonon kanssa metsään kulkemaan ja nauttimaan syksyisestä tunnelmasta. Tamma kuulemma kaipaisi jotain mukavaa ja rentoa tekemistä, joten mikäs sen parempaa kuin samoilu metsässä. Saavuttuani Kurjenpesän tiluksille sain ensimmäiseksi höyryävän kahvikupin kun yhytin tallin väen sosialisoimasta keskenään. Siinä rupatellessa meni nopeasti puolituntinen, jonka aikana ehdin lupautua liikuttamaan myös Ree-tamman kunhan olisin Rossun kanssa tullut takaisin.

Kuulumisten vaihdon jälkeen painelin pihattoa kohden, josta Rossu antoi itsensä kiinni oikein näppärästi pienen omena lahjuksen avulla. Tamma tuli talliin vähän hitaasti mutta ei sitä perässä tarvinnut kiskoa. Harjasin Rossun keltaista karvaa hyvän tovin ennen kuin puhdistin kaviot ja koristelin tamman etäisesti joulukuusta muistuttavaksi olennoksi. Jalkoihin heijastimet, selkään heijastinloimi, heijastin korvahuppu ja häntään letitin kiinni pienen led-valaisimen, jonka näppäsin samalla päälle. Illat hämärtyivät jo nopeasti eikä harmaassa päivässä turhan kirkasta muutenkaan ollut. Lopuksi koristelin myös itseni heijastimilla ja virittelin kypärään otsalampun.

Noustuani Rossun selkään annoin vuonolle luvan lähteä liikkeelle itselleen sopivassa tahdissa. Ohjasin sen kylää kohden, josta voisin napata samalla vähän purtavaa kun reissusta tulikin suunniteltua pidempi. Rosso kulki rauhalliseen tahtiin eikä välittänyt niistä muutamista autoista, jotka ohitsemme meni. Kaupan luona laskeuduin vuonon selästä, pujotin sille riimun päähän ja kiinnitin narulla koiria varten olevaan lenkkiin. Kehotin Rossua olemaan nätisti ja kävin pikaisesti kaupassa hakemassa mikroaterian ja jälkkäriksi suklaapatukan. Ulos tultuani Rossua oltiin ihastelemassa pienen tyttöporukan voimin. Tarjosin heille mahdollisuuden rapsuttaa halinallemaista Rossua ja tytöt tarttuivatkin tilaisuuteen innokkaasti. Pienen hetken siinä jutustelin tyttöjen kanssa Rossun nauttiessa saamastaan huomiosta. Talutin Rossun penkin luo, näppäsin valot sekä hännässä olevaan lediin että omaan otsalamppuuni ja nousin selkään paluumatkaa varten. Se tehtiin metsäisempiä reittejä pitkin, joilla oli mukavampi ottaa myös muutama ravi pätkä. Rossu ravasi verkkaisesti metsätietä pitkin hämärtyvässä illassa. Turvallisuus mielessä siirsin tamman käyntiin loppu matkan ajaksi. Kurjenpesään palattuani laskeuduin jälleen Rossun selästä, tällä kertaa taluttaakseni sen talliin. Purin tammalta hyvin kevyet varusteet pois ennen sen palauttamista pihattoon.

11.01.2026 Uusi ura
Parin työhevostoiminnasta kiinnostuneen naapurini hoksattua, kuinka hyvä ja pystyvä ajohevonen Rossu onkaan, tammani on päässyt tekemään enempikin kärryhommia. Se on päässyt lanaamaan kenttiä sekä tekemään kevyitä puusavottapäiviä, monesti enempi malliksi nuorelle hevoselle kuin oikeasti hiki pinnassa töitä tekemään. Kaikessa rauhassa paikoillaan kuorman valmistumista odottava Rossu näyttää kuulemma erinomaista esimerkkiä vähän vilkkaammille, kovasti meneväisille nuorille suomenhevosille, joita naapureillani on. Tämäkin hevosen lainaaminen menee naapuriavun piikkiin, meillä on ihana naapuriyhteisö jonka voimin hoidamme aitojen uusimiset sun muut porukalla, teemme yhdessä maastoretkiä ja muutoinkin olemme kuulemma yksi moderni Muumilaakso.

Niin kouluratsu kuin Rossu puheissani onkin, se on tehnyt erinomaista työtä aisojen välissä tuntuen nauttien ajo- ja työhommista valtavasti. Kentän hevosvoimin lanaaminenkin on ollut enempi naapurin teinin ajokokemuksen kasvattamista, ja Rossu luottohevosena nappivalinta "demohevoseksi". Tässähän on tammalla aivan uusi ura aktiivisten koulukilpavuosien jäätyä taakse! Luultavasti Rossu pärjäisi mukavasti työhevosluokissa tai vaikka valjakkoajossa, mutta ne jäävät välistä. Tämmöinen kotoisampi ajotreenailu riittää. Pitää vain muistaa pakata satula valjaitten sijaan matkaan, jahka lähdemme laatuarvostelutuomareitten eteen! Olisihan tuo hirvittävän noloa lähteä kouluratsastuksen laatuarvosteluun ajovaljaitten kanssa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen