Kurjenpesä


Sæther Kára "Kara"
✝ 06.06.2023

Huomattavan korkeaan ikään ehtinyt Kara-mummu nukahti ikiuneen omalla, tutulla laidunlohkollaan. Viimeiseen asti virkeän, hyväkuntoisen tamman menehtyminen oli odotettavaa, ja samaan aikaan kuitenkin yllättävää.

Perustiedot
Meriitit

Norjanvuonohevostamma, syntynyt 30.03.2017 (32-vuotias)
149-senttinen ruunihallakko
Koulupainotteinen (he A / 90cm)
Omistaa Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
Kasvattanut E. & J. Sæther, Norja
VH19-053-0030
KTK-II (18 + 18 + 18 + 18 = 72p.)
KRJ-I (7 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102p.)
VIR MVA Ch


© Kurjenpesä

Tausta

Seurailin markkinoita puolitosissani. En välttämättä ollut ostoaikeissa, kunhan katselin, tulisiko sopivaa hevosta vastaan. Tallissa, tai ainakin jalostussuunnitelmassani, oli periaatteessa vuonohevostamman mentävä aukko. Kuinka ollakaan, päädyin lopulta ostamaan kaksi tammaa (joista toisen myin myöhemmin eteenpäin). Toinen tammoista oli Kara, joka muutti Kurjenpesään loppuelämän kotiin.

Sukunsa puolesta Kara edusti täysin eri linjoja kuin ennestään omistamani vuonohevoset, mikä oli tietenkin ensimmäinen valintakriteeri. Tamma oli myös korrektirakenteinen, kaunis hevonen, joka liikkui hyvin. Lisää rasteja ruutuihin. Koeratsastuksen aikana totesin hallakon olevan melko lyhytmuistinen kaveri. Totesin, ettei asia häiritse minua, sillä muutoin tamma oli mitä hurmaavimman oloinen. Ratsastaessani sain olla tarkkana, että pyytämäni asiat tulivat kunnoilla tehdyiksi, mutta en laske sitä viaksi; ratsastajan on hyvä pysyä hereillä eikä vain luottaa, että kyllä hevonen tekee ihan kaiken kun vähän ohjaa. Kaikessa liikunnassa ja työnteossa tulee olla läsnä, myös ratsastuksessa. Kara tosin ei tainnut olla koko koeratsastuksen ajan aivan läsnä, sen verran kovaäänisesti hammasrattaat sen päässä raksuttivat.

Tarjoukseni hyväksyttiin, ja Kara muutti Kurjenpesään. Kisasimme helppo A -luokissa menestyen paremmin kuin olin osannut odottaakaan. Arvioni tamman hyvästä rakenteesta sai tukea Champion-arvonimen sekä 72 pisteen KTK-II -palkinnon myötä. Kuin kirsikkana kakun päällä jo Karan ensimmäisestä varsasta tuli todella hieno. Puolivillainen markkinapalstaselailu toi talliini erittäin lupaavan siitostamman.

Luonne

Kara katsoo oikealle, vasemmalle, taas oikealle, eikä taida siltikään olla aivan varma näkemästään, saati näkikö ensinkään mitään. Joskus mietin, ehtiikö ajatuksissaan nopea punkkarini pohtia ajatuksiaan loppuun laisinkaan! Vai onko muisti turhan lyhyt. Kara muistuttaa monilta osin Karkkia, Karasta vain puuttuu kaikki häsellys, jota Karkissa kieltämättä on koko tallin tarpeiksi.

Ajatus ei ehkä ehdi loppuun ennen seuraavan alkua, tai sitten sievään päähän ei turhan montaa tuumausta sovi. Niin tai näin, Kara tuntuu olevan usein ihanasti pihalla vähän kaikesta (eikä vähiten siksi, että asuu pihatossa). Onneksi se on hyvin kärsivällinen, harkitsevainen persoona, sillä vaikka korvat viuhuvat kuin helikopterin propellit ja pää kääntyilee niin, ettei katse meinaa pysyä perässä, muu kroppa pysyy paikoillaan. Kara ei tee hajamielisyyksissään lähtöä kesken harjaushetken tai kengityksen, eikä muutenkaan aiheuta mitään hämminkiä. Uteliaana sieluna hallakko tarkkailee ympäristöään korvat jokaisen risahduksen perässä kääntyen. Säikkyä tai säpsyäkään tästä ei saa, olenkin joskus nauranut, että jos karhu eksyy pihaan tai kävelee maastolenkillä vastaan, niin Kara pistää mokoman karvakasan saman tien kotimatkalle. Tamma on, kaikesta ihmis- ja hevosystävällisyydestään sekä hienosta käytöksestään huolimatta, hyvinkin johtajaluonteinen hevonen, joka ei katso yhtään silmille hyppelyä. Kara pistää ruotuun niin turhan eläväiset varsat kuin heinäkasoilla muita simputtavat lajitoverinsa.
Mutta ihmisen kanssa tämä tosiaan toimii hienosti, eikä käsittelijä tarvitse olla edes kokenut. Talutus, lastaus, kengitys, raspaus, loimitus, rokotukset.. kaikki käy. Eikä vuononi stressaa matkustamistakaan.

Askellajeista punkkarin vahvuus on käynti, siitä ei paljoa pahaa sanottavaa löydy. Ravi on melko keskinkertainen ja laukka hyvä, mutta se käynti! Sitä kiittelevät niin koulu- kuin näyttelytuomarit. Muita vahvuuksia Karassa ovat sen hyvät hermot, tasaisuus ja asenne; hallakko ei koeta luistaa töistään tai hermostu saman asian toistamiseen. Tamma ei kuitenkaan ihan aina ajattele loppuun saakka, ja välillä ulkoiset ärsykkeet kiinnittävät sen huomion niin, että meneillään oleva liike vähän leviää puolivillaiseksi yrittämiseksi. Kara palaa kyllä ruotuun nopeasti. Tämä hevonen vaatii kuitenkin ehdottoman aktiivista ratsastusta ja paljon virikkeitä, jotta työ sekä ratsastaja pysyvät kiinnostavampana kuin kentän ulkopuoliset tapahtumat. Aina tamma kuitenkin tekee ja yrittää parhaansa, vaikka ajatus katkeaisikin kesken ravilisäyksen valahtaen ”ihan vain raviksi”. Hallakkoni tekninen osaaminen on vahvaa seiskaa-kasia, ei tämä helpon A:n tähti ole, vaikka olemmekin tuoneet kotiin myös sinivalkoisia ruusukkeita. Ennemminkin Kara on todella hyvä perushevonen, josta saattaisi olla sen helppo A -tähden emäksi. Ainakin tamma yrittää parhaansa, on yhteistyöhaluinen, reipas ja kiltti, ja sitä minä arvostan.

Ei tämä kisoissa ole sen erilaisempi kuin kotona, mitä nyt kaikkea mielenkiintoista ja ajatukset katkovaa jännää löytyy enemmän kuin kotipihasta. Vieraissa paikoissa Karan ajatus pätkii sekä huomio herpaantuu paljon useammin ja herkemmin kuin mitä kotosalla, joten tämän kanssa saa tosissaan olla tarkkana. Lisäksi Kara kyllä komentaa turhan liki tunkevia vieraita hevosia, jos lähelle tunku ei ole siisti ohitustilanne vaan turpa suoraan takamukseen. Tästä syystä tammalla pidetään punaista rusettia hännässään, mikään aktiivinen muita inhoava potkuri Kara ei missään nimessä ole.

Sukutiedot

i. Overtyre
evm, nvh, rnhkko, 149cm
ii. Aulie Opera
evm, nvh, rnhkko, 149cm
iii. Wisløff
evm, nvh, rnhkko, 146cm
iie. Aulie Symfoni
evm, nvh, rnhkko, 149cm
ie. Kine
evm, nvh, rnhkko, 144cm
iei. Ibsen Hyle
evm, nvh, vrnhkko, 145cm
iee. Kariann
evm, nvh, rnhkko, 139cm
e. Sæther Svipul
evm, nvh, rnhkko, 149cm
ei. Syverine
evm, nvh, vrnhkko, 148cm
eii. Rokne Tyldum
evm, nvh, rnhkko, 149cm
eie. Sølvi Noril
evm, nvh, vrnhkko, 145cm
ee. Thrine II
evm, nvh, vrnhkko, 142cm
eei. Thomassen
evm, nvh, vrnhkko, 145cm
eee. Nergaard Olufine
evm, nvh, rnhkko, 139cm
Sukuselvitys

i.149cm korkuinen, ruunihallakko Overtyre oli komea, suorastaan näyttävä ori, sekä ennen kaikkea hyvä, monipuolinen käyttöhevonen. Kilpauransa ori teki helppo A -kouluradoilla, minkä lisäksi se nähtiin välillä noviisitason valjakkoluokissa, eri tapahtumien ja juhlien kärryhevosena sekä työhevostapahtumissa ja -kilpailuissa niin demohevosena kuin osallistujana. Overtyre pärjäsi niin vuonohevosille rajatuissa kuin avoimissa luokissa, ja oli omalla tasollaan arvostettu kilpakumppani. Pitkän kilpauransa aikana ori toi kotiin ruusukkeen, pystin ja palkintonauhan poikineen, myös näyttelykehistä. Ilmeikäs, ryhdikäs hallakko edusti tyypeiltään ja leimoiltaan erinomaisesti rotuaan ja sukupuoltaan. Sen kaulan liittymän olivat hyvät, runko syvä, takaosa erinomaisesti muotoutunut ja jalat hyväasentoiset. Liikkeissä oli hieman ahtautta käynnissä, joka katosi ravissa. Muuta vikaa Overtyren liikkeissä ei ollut, sen askeleet olivat tahdikkaat, kevyet ja matkaavoittavat.
Hieno rakenne sekä kilpailutulokset riittivät kiinnittämään tammanomistajien huomion, samaten ylistävä kantakirjalausunto sekä korkein palkintoluokka. Kaiken hyvän lisäksi Overtyre oli vielä hienoluonteinen, rauhallinen, hyvähermoinen, työteliäs ja yhteistyöhaluinen. Kovin sosiaalinen se ei ollut, vaan viihtyi ennemmin omissa oloissaan ja yhden ihmisen kanssa. Omistajansa eteen hallakko tekikin mitä tahansa. Overtyre eli 33-vuotiaaksi, ja vielä 30-vuotiaana se kävi näytillä erilaisissa tapahtumissa poseeraamassa, vaikkei enää kisannut edes näyttelyluokissa tai ottanut tammoja vastaan. Pitkän kilpauransa lisäksi ori astui useiden vuosien ajan. Jälkeläisiä syntyi yhteensä 138. Kaikkein vahvimmin Overtyre periytti erinomaista rakennettaan, luonteen, liikkeiden ja kapasiteetin osalta jälkeläisissä on huomattavasti enemmän hajontaa kuin mitä rakenteen.

ii. Aulie Opera (ruunihallakko, 149cm) oli lähinnä ajo- ja työhevonen. Sillä ratsastettiin lähinnä huvin ja vaihtelun vuoksi, eikä se sillä saralla osannut kuin aivan välttämättömiksi katsotut perusasiat. Ori oli vähän järeänpuoleinen, kuitenkin sopusuhtainen hevonen, jolla oli loistavat jalka-asennot, hyväasentoiset lavat sekä hyvin kulmautunut takaosa. Liikkeistä löytyi niin voimaa kuin tarmoakin, askel oli kevyt, pitkä ja irtonainen, suora ja väljä. Aulie Opera oli yksinkertaisesti upea liikkuja, sekä melko lailla moitteettomalla tekniikalla kuormaa vetävä työhevonen. Ori pärjäsi myös valjakkoajossa (useita sijoituksia noviisiluokista, hyväksyttyjä startteja vaativassa), mutta se oli ehdottomasti kakkoslaji pääasiassa hevosen omistajien oman kiinnostuksen vuoksi. Työhevoskilpailuissa hallakko kunnostautuikin vähän joka lajissa.
Luonteeltaan vuono oli mitä kultaisin; lempeä, seurallinen, rehellinen, aina valmis tekemään töitä. Todellinen herrasmies, kenen tahansa käsiteltävissä oleva nallekarhu. Ajettavuudeltaan ja ratsastettavuudeltaan Aulie Opera oli yhtä ihastuttava kuin luonteeltaan; nöyrä, yhteistyöhaluinen, sopivan vireä, pehmeä sekä sisukas. Ensimmäisen palkinnon kantakirjaori, useita kantakirjapoikia jättänyt superperiyttäjä - Aulie Opera periytti hyvin vahvasti niin korrektia rakennetta, upeaa luonnetta kuin hienoja liikkeitä. Ori eli 31-vuotiaaksi.

ie. Kasvattajallaan viisivuotiaaksi asunut Kine (ruunihallakko, 144cm) jalostusarvosteltiin nuorena hyvin arvioin; kaunis pää, hyvin liittynyt hyvänmuotoinen kaula, pyöreä pitkähkö runko, hyväasentoiset lavat ja jalat, vahvat reisilihakset. Ahtaanpuoleinen, mutta aktiivinen ja pitkäaskelinen käynti, väljä lennokas ravi, ilmava vahva laukka. Yhteistyöhaluinen ja kiltti, pehmeä ja pyrkivä. Hieman sulkeutunut, joskaan sitä ei kirjattu virallisiin arvosteluihin. Nuori tamma kuitenkin "jäi pimentoon", kun se myytiin harrasteratsuksi. (Kasvattaja totesi Kinen pikkusiskon lupaavammaksi ja jalostusohjelmaan sopivammaksi.) Uutta omistajaa ei kilpailu- tai näyttelytouhu kiinnostanut, joten hallakko pysytteli pitkälti kotona. Tamman kanssa valmentauduttiin aktiivisesti kouluratsastuksen saralla sekä tehtiin pitkiäkin maastoja, jopa usean päivän (porukka)vaelluksia. Varmajalkainen, rohkea Kine oli kuin luotu vaellushevoseksi!
Kine olisi varmasti jäänyt täysin tuntemattomaksi nimeksi, ellei omistajansa olisi kiinnostunut kasvatustoiminnasta. Kine varsoi neljä kertaa, tarkkaan valikoiduista oreista, ja sen ainoasta pojasta tulikin hyvin kuuluisa kilpa- ja jalostusori. Jokainen tamman jälkeläisistä on hieman sulkeutunut persoona, kuitenkin hyviä käsitellä, ajaa ja ratsastaa. Tamma periytti myös ahtaanlaisia käyntiliikkeitä ja hyvää rakennetta, erityisesti kaulan ja lapojen osalta. Raju ähky päätti teräskuntoisen hallakon elämän sen ollessa 26-vuotias; ilman ähkyä Kine olisi hyvinkin saattanut elää kolmekymppiseksi.


e. Sæther Svipulissa oli paljon pitkiä asioita ja ominaisuuksia; pitkät korvat, pitkät jalat, pitkä pinna, pitkä ruokatunti. Vaikka tamma muuten olikin vähän vauhdikkaampaa, jopa malttamatonta sorttia, syödessään se ei hoppuillut vaan ennemminkin vitkutteli ollen aivan tuhottoman hidas saamaan väkirehujaan, saati heiniään, syödyksi. Melkein kaiken muun 149-senttinen ruunihallakko sitten tekikin (puoli)juosten. Paikoillaan seisominen tuotti läpi hallakon eliniän ongelmia, erityisesti selkään nousun yhteydessä. Svipul ei malttanut odottaa töihin pääsemistä, joten se mielellään skippasi kaiken seisoskelun sekä alkukäynnit tykkänään eikä voinut millään ymmärtää, miksi ratsastajansa ei ollut samaa mieltä. Meneväinen tamma oli kyllä kiltti, yhteistyöhaluinen ja sydämellinen hevonen, se vain tahtoi jo mennä, tehdä, nähdä, nytnytnyt eikä kohta. Svipulin liikkeet olivat matkaavoittavat, suorat ja väljät, elastiset sekä tahdikkaat loistavalla takaosan työnnöllä ja lapojen irtonaisuudella. Hupsujen pitkien korviensa sekä pitkien jalkojensa lisäksi hallakko oli varsin korrekti; hyvin kiinnittynyt, vaikkakin vähän lyhyt kaula, pitkät hyväasentoiset lavat, pitkähkö syvä runko, pitkät mutta hyväasentoiset jalat.
Kilpahevosta Svipulista ei tullut, mutta kotona sen kanssa harrastettiin monipuolisesti myös (työ)ajon merkeissä. Melkoisen eläväisestä esiintymisestään huolimatta Svipul sai kohtalaisen hyvät käyttöpisteet kantakirjatilaisuudessaan, ja se ylsi kolmannelle palkinnolle. Päättäessään astuttaa tammansa Svipulin omistaja kiinnitti erityisen suurta huomiota orin sekä sen jälkeläisten luonteisiin. Ajatus oli kaunis, mutta Svipul periytti varsin vahvasti eloisan iloista luonnetta. Isäorit onneksi vähän tasoittivat jälkikasvun menoa, sillä toisin kuin emänsä, kaikki hallakon neljä varsaa ovat tehneet kilpauraa. Svipulin varsat ovat emäänsä kompaktirunkoisempia, ja niillä on kaikilla mielettömän hieno käynti. Svipulin pitkien ominaisuuksien listaan lukeutui lopulta sen ikä vuonon eläessä 31-vuotiaaksi.

ei. Vanhaa työhevossukua edustanut Syverine oli parhaillaan työ- ja valjakkoajossa, ratsuna se oli lähinnä keskiverto (vaikka helppo A / 90cm sujuikin). 148-senttinen, vaaleanruunihallakko ori oli ryhdikäs, leimoiltaan erinomainen vuonohevonen, jonka rakenteesta tai liikkeistä ei muutenkaan löytynyt juuri moitteen sijaa. Kaula oli hyvän muotoinen ja pituinen, joskin leveänpuoleisesti runkoon liittynyt. Lapa hyväasentoinen, runko syvä ja sopusuhtainen, takaosa ja erityisesti reidet vahvat, jalat hyväasentoiset. Liikkeet olivat pitkät, tahdikkaat ja mukavan elastiset, lavan liike irtonaista ja takaosan työntö vahvaa. Erityisesti laukka oli hyvin ilmavaa, eikä ori missään askellajissa kopsinut kannoilleen, hivuttanut tai muutoinkaan osoittanut pienintäkään virheliikettä. Hallakon vetotekniikkakin oli liikkeelle lähdöstä itse vetoon priimaluokkaa, ja se oli kuuliainen, tarkka, nöyrä ajettava, hyvin yhteistyöhaluinen hevonen. Ratsuna sen suurin heikkous oli hitaus pohkeelle. Hyvähermoinen, rauhallinen, leppoisan lupsakka Syverine kilpaili työ- ja valjakkoajossa pitkin pohjoismaita, minkä lisäksi se oli kotikaupungissaan erittäin suositti ajohevonen erilaisissa tapahtumissa sekä häissä.
Syverine kuoli yllättäen vain 14-vuotiaana erittäin aggressiivisen ähkyn seurauksena. Toisella palkinnolla kantakirjattua oria oltiin onneksi ehditty käyttää jalostukseen, mikä ei toki tuonut turhan nuorena kuollutta Syverineä itseään takaisin. Hallakosta kuitenkin jäi neljä kantakirjapoikaa sekä parisenkymmentä hyvää tytärtä. Syverinen jälkeläiset ovat vähän epätasainen sakki, joista on haastava löytää selkeitä, isäoriin johdettavissa olevia yhteneviä piirteitä. Parhaiten Syverine onkin toiminut emänisänä, sen tyttäret ovat olleet isäänsä parempia, selkeämpiä periyttäjiä.

ee. Thrine II teki pitkän uran ratsastuskoulun rakastettuna ikisuosikkina, hevosena, jota kaikki toivoivat tunnille ja jolle löytyi useampi hoitaja joka ikiselle päivälle. 142cm korkuinen vaaleanruunihallakko oli varsin vireää sorttia, reipas ja menevä, muttei kuitenkaan kuumuva. Hyvähermoisena, mukautuvaisena hevosena se ei harmistunut vilkkaasta tallikäytävästä tai vaihtuvista, tasoltaan hyvinkin erilaisista ratsastajista, eikä ollut moksiskaan oikein mistää muustakaan. Tamma tuntui suhtautuvan työhönsä suurella intohimolla ottaen jokaisen uuden (sekä vanhan) ihmistuttavuuden avosylin vastaan. Osaavammat oppilaat myös kisasivat Thrinellä ratsastuskoulun omia harjoituskisoja pidemmällä lähialueen kisoissa helppo A / 80-90cm luokissa varsin mukavalla menestyksellä. Tamma myös kantakirjattiin toisella palkinnolla, se sai erinomaiset käyttöpisteet sekä kehuja niin rakenteestaan kuin liikkeistään; ilmeikäs pää, hyvät leimat, lyhyehkö hyvin kiinnittynyt kaula, hyvä lapa, sopusuhtainen runko, pitkänpuoleiset mutta hyväasentoiset jalat. Tahdikas, pitkäaskelinen käynti, energinen, vähän maahansidottu ravi, matkaavoittava ja tasapainoinen laukka.
Eläkepäivilleen tamma pääsi erään ratsastuskoulun työntekijän luokse. Tuntityöstä eläköitynyt Thrine oli edelleen tuttu näky tapahtumien talutusratsuna sekä näyttelykehissä, tosin useimmiten varsojensa kanssa. Hallakko varsoi kolmesti periyttäen jokaiselle varsoistaan eläväisen, energisen, menevän luonteenlaadun, hyvät hermot sekä pitkänpuoleiset jalat. Tamma eli 28-vuotiaaksi.

Jälkeläiset

02.02.2021 nvh-o. Kurjen Grani i. Grímnismál om. lottis VRL-13831
09.04.2023 nvh-o. Kurjen Gjallarbrú i. Ífingr om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Sijoitukset

KRJ 41 sijoitusta joista 8 voittoa
01.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 6/50
02.06.2019 Mörkövaara he A 4/40
03.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 7/50
06.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 5/50
06.06.2019 Mörkövaara he A 2/40
07.06.2019 Mörkövaara he A 1/40
07.06.2019 Mörkövaara he A 4/40
08.06.2019 Mörkövaara he A 3/40
13.06.2019 Mörkövaara he A 6/40
15.06.2019 Mörkövaara he A 2/40
16.06.2019 Mörkövaara he A 3/40
17.06.2019 Mörkövaara he A 2/40
23.06.2019 Mörkövaara he A 3/40
05.07.2019 Haavelaakso he A 1/30
06.07.2019 Haavelaakso he A 5/30
07.07.2019 Haavelaakso he A 3/30
08.07.2019 Haavelaakso he A 5/30
09.07.2019 Haavelaakso he A 3/30
10.07.2019 Haavelaakso he A 5/30
16.07.2019 Tritium Sporthorses he A 3/30
18.07.2019 Haavelaakso he A 2/30
18.07.2019 Haavelaakso he A 5/30
18.07.2019 Riemunkirjava he A 4/50
20.07.2019 Riemunkirjava he A 4/50
21.07.2019 Haavelaakso he A 1/30
23.07.2019 Tritium Sporthorses he A 1/30
26.07.2019 Tritium Sporthorses he A 2/30
27.07.2019 Haavelaakso he A 2/30
28.07.2019 Haavelaakso he A 4/30
02.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 1/50
04.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 6/50
17.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 1/50
18.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
22.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
24.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 7/50
29.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
30.08.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
06.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 7/50
09.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 2/50
10.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 1/50
19.10.2019 Hiivurin Suomenhevoset he A 1/50

Päiväkirja & valmennukset

14.07.2021 Kouluvalmennus, valmensi Enna Reinivuo
Hellejakso jatkui jatkumistaan ja se alkoi näkyä sekä hevosten että ratsastajien jaksamisessa. Päätimmekin yhteistuumin pitää valmennuksen aikaisemmin aamulla, jotta pahin paahde ei ehtisi taltuttaa ratsukkoa. Puoli yhdeksältä saavuin Kurjenpesään ja suuntasin ratsastuskentälle, jossa Aino jo kävelytti Karaa. Vaihdettiin Ainon kanssa ripeästi kuulumiset, minkä jälkeen aloitimme verryttelemään. Tarkoitus oli pitää lyhyt ja ytimekäs valmennus, jotta tammalla riittäisi virtaa loppuun asti. Alkuverryttelyssä Kara liikkui energisesti ja näytti oikein vetreältä. Kehotin Ainoa tekemään nopeita käyntiin siirtymisiä ja lisäyksiä. Kara työskenteli hyvin, mutta huomasin heti, ettei tammaa oltu siunattu kovin pitkällä keskittymiskyvyllä. Uuden avun saadessaan se toimi välittömästi, mutta melko pian sillä alkoi ajatus harhailemaan. Pyysin Ainoa pitämään Karan hereillä ja työn touhussa antamalla tammalle paljon tekemistä. Tämä auttoi ja Kara pysyikin jatkossa skarpimpana.

Alkuverryttelyn jälkeen aloimme treenaamaan pohkeenväistöä. Tehtävänä oli pitkän sivun alussa väistättää keskihalkaisijalle, tehdä lyhyt suoristus ja väistättää takaisin pitkälle sivulle ennen kulmaa. Tämä toistettiin kummallakin pitkällä sivulla. Alkuun pyysin Ainoa tulemaan käynnissä kerran-pari ja jatkossa ravissa. Karalla oli kieltämättä erinomainen käynti, harvoin vuonohevosilla noin pontevaa käyntiä näkikään. Väistöissä Aino sai olla tarkkana, ettei Karan takapää lähtenyt johtamaan liikettä, mutta tamma väisti muuten hyvin, juuri sopivasti ja liioittelematta. Ravissa se jäi herkästi junnaamaan ja liikkeestä uupui vauhti kokonaan, mutta tätä saimme hyvin työstettyä ja lopputunnista Karan raviväistöt alkoivat näyttää oikein hyviltä. Aino sanoikin, että kouluradoilla väistöt ovat olleet heidän heikkoutensa juurikin sen vuoksi, että raviväistöissä Karalta vauhti hiipuu liikaa. Neuvoin Ainoa pitämään avut lyhyinä ja nopeina ja hellittämään pohkeesta heti, kun siihen reagoitiin. Karallakin vaikutti heti negatiivisesti, jos pohkeella jäi vaan painamaan, joten tästä vinkistä oli Ainolle hyötyä.

Koska päivä alkoi jo lämmetä, jätimme laukkatyöskentelyn melko minimiin tällä kertaa. Raviväistöjen jälkeen treenasimme vielä loivalla kiemuralla vastalaukkaa niin, että saimme muutamat sujuvat pätkät kumpaankin suuntaan. Kara oli joutunut väistöissä keskittymään niin kovasti koko ajan, että se alkoi tuntua tässä vaiheessa jo vähän väsähtäneeltä, mutta siitä huolimatta se suoritti kohtuullisen hyvin. Vastalaukka oli tasapainoista, Aino piti apunsa niin hyvin kohdillaan, ettei vaihtoja tullut lainkaan ja Karan laukkaan löytyi väsymyksestä huolimatta vielä sopivasti voimaa. Kun Aino oli ratsastanut Karalla kumpaankin suuntaan muutamat lähes virheettömät vastalaukat, lopetimme treenin siihen ja päästin Ainon keventelemään loppuraveja hallakkonsa kanssa.

29.07.2021 Kouluvalmennus, valmensi Enna Reinivuo
Kun muutaman viikon kuluttua palasin Kurjenpesään valmentamaan Ainoa ja Karaa oli hellelukematkin onneksi laskeneet väliaikaisesti kolmestakymmenestä vaatimattomaan kahteenkymmeneenkolmeen. Tämä helpotti paljon valmennuksenkin suunnittelua, kun aurinko ei nyt paahtanut niin kovalla teholla ja muutamia isoja pilviäkin oli saatu taivaalle. Aino oli taas kävelyttänyt Karan valmiiksi, kävimme nopeasti läpi miten ratsukolla oli sujunut viime näkemisen jälkeen ja aloin sen pohjalta luoda tälle päivälle tehtäviä. Alkuverryttelyssä pyysin Ainoa keskittymään reippaaseen etenemiseen, paljon tempon vaihtelua ja taivuttelua myös. Kara vaikutti virkeältä ja se liikkui hyvin eteen. Tamma oli ihanan yritteliäs ja vaikka se välillä keskittyikin enemmän puussa puuhailevaan oravaan, se suoritti kuitenkin kivasti.

Kun Kara tuntui sopivan vetreältä, ratsukko sai pitää hetken hengähdystauon. Kun Karan hengitys oli taas tasaantunut, aloin selittämään päivän ensimmäistä tehtävää Ainolle. Pitkän sivun alussa pieni voltti, mistä jatkettiin avotaivutuksella uraa pitkin. Puolessa välissä muutaman askeleen suoristus, pieni voltti ja taas avotaivutusta. Pitkän sivun lopussa suoristus, lyhyen sivun läpi kootussa ravissa ja seuraavan pitkän sivun alusta lävistäjälle, keskiravia ja luonnollisesti suunnan muutos. Lyhyellä sivulla taas koottua ravia ja tehtävä alkoi alusta pitkältä sivulta. Tässä oli sopivasti erilaista tehtävää Karalle, jotta se saatiin pidettyä aktiivisesti tekemisessä mukana. Aluksi avotaivutuksesta jäi uupumaan riittävä kokoamisaste, mutta pikkuhiljaa Aino sai Karan liikkeeseen lisää ryhtiä ja avotaivutukset alkoivat sujua paremmin. Välissä tehty keskiravi lävistäjällä auttoi huomattavasti saamaan Karaa elastisemmaksi ja lopulta meno näytti oikein kivalta. Karalla oli selvästi enemmän puhtia nyt, kun ei ollut niin kuuma kuin monta viikkoa putkeen oli ollut.

Tehtyämme avotaivutuksia, kokoamisia ja keskiravia riittävästi niin, että kumpaankin suuntaan sujui yhtä hyvin, siirryimme treenaamaan laukkaa. Pyysin Ainoa nostamaan laukan sopivassa kohtaa, hakemaan ensin hyvän rytmin ja sitten aloittamaan tehtävän. Lyhyen sivun läpi tultiin harjoituslaukassa, pitkän sivun alusta lävistäjälle, keskilaukkaa, lävistäjän lopussa takaisin harjoituslaukkaan. Kulman läpi vastalaukassa, lyhyen sivun keskellä käynnin kautta laukanvaihto. Välissä otettiin aina yksi pitkä sivu suoraa ja sitten tehtävä aloitettiin alusta. Tässä tehtävässä Karalla tuli vähän häsellystä alkuun, tuli turhia vaihtoja heti kulmassa ja keskilaukka jäi vähän latteaksi. Kun Aino sai Karan keskittymään työskentelyyn, se suoritti heti paljon paremmin, mutta tänään tammalla ei tuntunut riittävän keskittymiskykyä kovin pitkään. Neuvoin Ainoa tekemään herätteleviä puolipidätteitä ja vaihtamaan vähän tempoa muualla kuin keskilaukkaa tehdessä, jotta Kara joutuisi vähän pakollakin keskittymään hommaan. Näiden neuvojen avulla saimme Karan suorittamaan paremmin ja lopuksi Aino saikin tamman tekemään kivoja pätkiä. Etenkin laukanvaihdoista saatiin oikein siistejä. Loppuverryttely suoritettiin kevyessä ravissa rennommalla tuntumalla.



© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen