Kurjenpesä

Sæther Kára "Kara"
✝ 06.06.2023

Perustiedot

Meriitit

© Kurjenpesä

Tausta

Seurailin markkinoita puolitosissani. En välttämättä ollut ostoaikeissa, kunhan katselin, tulisiko sopivaa hevosta vastaan. Tallissa, tai ainakin jalostussuunnitelmassani, oli periaatteessa vuonohevostamman mentävä aukko. Kuinka ollakaan, päädyin lopulta ostamaan kaksi tammaa (joista toisen myin myöhemmin eteenpäin). Toinen tammoista oli Kara, joka muutti Kurjenpesään loppuelämän kotiin.

Sukunsa puolesta Kara edusti täysin eri linjoja kuin ennestään omistamani vuonohevoset, mikä oli tietenkin ensimmäinen valintakriteeri. Tamma oli myös korrektirakenteinen, kaunis hevonen, joka liikkui hyvin. Lisää rasteja ruutuihin. Koeratsastuksen aikana totesin hallakon olevan melko lyhytmuistinen kaveri. Totesin, ettei asia häiritse minua, sillä muutoin tamma oli mitä hurmaavimman oloinen. Ratsastaessani sain olla tarkkana, että pyytämäni asiat tulivat kunnoilla tehdyiksi, mutta en laske sitä viaksi; ratsastajan on hyvä pysyä hereillä eikä vain luottaa, että kyllä hevonen tekee ihan kaiken kun vähän ohjaa. Kaikessa liikunnassa ja työnteossa tulee olla läsnä, myös ratsastuksessa. Kara tosin ei tainnut olla koko koeratsastuksen ajan aivan läsnä, sen verran kovaäänisesti hammasrattaat sen päässä raksuttivat.

Tarjoukseni hyväksyttiin, ja Kara muutti Kurjenpesään. Kisasimme helppo A -luokissa menestyen paremmin kuin olin osannut odottaakaan. Arvioni tamman hyvästä rakenteesta sai tukea Champion-arvonimen sekä 72 pisteen KTK-II -palkinnon myötä. Kuin kirsikkana kakun päällä jo Karan ensimmäisestä varsasta tuli todella hieno. Puolivillainen markkinapalstaselailu toi talliini erittäin lupaavan siitostamman.

Luonne

Kara katsoo oikealle, vasemmalle, taas oikealle, eikä taida siltikään olla aivan varma näkemästään, saati näkikö ensinkään mitään. Joskus mietin, ehtiikö ajatuksissaan nopea punkkarini pohtia ajatuksiaan loppuun laisinkaan! Vai onko muisti turhan lyhyt. Kara muistuttaa monilta osin Karkkia, Karasta vain puuttuu kaikki häsellys, jota Karkissa kieltämättä on koko tallin tarpeiksi.

Ajatus ei ehkä ehdi loppuun ennen seuraavan alkua, tai sitten sievään päähän ei turhan montaa tuumausta sovi. Niin tai näin, Kara tuntuu olevan usein ihanasti pihalla vähän kaikesta (eikä vähiten siksi, että asuu pihatossa). Onneksi se on hyvin kärsivällinen, harkitsevainen persoona, sillä vaikka korvat viuhuvat kuin helikopterin propellit ja pää kääntyilee niin, ettei katse meinaa pysyä perässä, muu kroppa pysyy paikoillaan. Kara ei tee hajamielisyyksissään lähtöä kesken harjaushetken tai kengityksen, eikä muutenkaan aiheuta mitään hämminkiä. Uteliaana sieluna hallakko tarkkailee ympäristöään korvat jokaisen risahduksen perässä kääntyen. Säikkyä tai säpsyäkään tästä ei saa, olenkin joskus nauranut, että jos karhu eksyy pihaan tai kävelee maastolenkillä vastaan, niin Kara pistää mokoman karvakasan saman tien kotimatkalle. Tamma on, kaikesta ihmis- ja hevosystävällisyydestään sekä hienosta käytöksestään huolimatta, hyvinkin johtajaluonteinen hevonen, joka ei katso yhtään silmille hyppelyä. Kara pistää ruotuun niin turhan eläväiset varsat kuin heinäkasoilla muita simputtavat lajitoverinsa.
Mutta ihmisen kanssa tämä tosiaan toimii hienosti, eikä käsittelijä tarvitse olla edes kokenut. Talutus, lastaus, kengitys, raspaus, loimitus, rokotukset.. kaikki käy. Eikä vuononi stressaa matkustamistakaan.

Askellajeista punkkarin vahvuus on käynti, siitä ei paljoa pahaa sanottavaa löydy. Ravi on melko keskinkertainen ja laukka hyvä, mutta se käynti! Sitä kiittelevät niin koulu- kuin näyttelytuomarit. Muita vahvuuksia Karassa ovat sen hyvät hermot, tasaisuus ja asenne; hallakko ei koeta luistaa töistään tai hermostu saman asian toistamiseen. Tamma ei kuitenkaan ihan aina ajattele loppuun saakka, ja välillä ulkoiset ärsykkeet kiinnittävät sen huomion niin, että meneillään oleva liike vähän leviää puolivillaiseksi yrittämiseksi. Kara palaa kyllä ruotuun nopeasti. Tämä hevonen vaatii kuitenkin ehdottoman aktiivista ratsastusta ja paljon virikkeitä, jotta työ sekä ratsastaja pysyvät kiinnostavampana kuin kentän ulkopuoliset tapahtumat. Aina tamma kuitenkin tekee ja yrittää parhaansa, vaikka ajatus katkeaisikin kesken ravilisäyksen valahtaen ”ihan vain raviksi”. Hallakkoni tekninen osaaminen on vahvaa seiskaa-kasia, ei tämä helpon A:n tähti ole, vaikka olemmekin tuoneet kotiin myös sinivalkoisia ruusukkeita. Ennemminkin Kara on todella hyvä perushevonen, josta saattaisi olla sen helppo A -tähden emäksi. Ainakin tamma yrittää parhaansa, on yhteistyöhaluinen, reipas ja kiltti, ja sitä minä arvostan.

Ei tämä kisoissa ole sen erilaisempi kuin kotona, mitä nyt kaikkea mielenkiintoista ja ajatukset katkovaa jännää löytyy enemmän kuin kotipihasta. Vieraissa paikoissa Karan ajatus pätkii sekä huomio herpaantuu paljon useammin ja herkemmin kuin mitä kotosalla, joten tämän kanssa saa tosissaan olla tarkkana. Lisäksi Kara kyllä komentaa turhan liki tunkevia vieraita hevosia, jos lähelle tunku ei ole siisti ohitustilanne vaan turpa suoraan takamukseen. Tästä syystä tammalla pidetään punaista rusettia hännässään, mikään aktiivinen muita inhoava potkuri Kara ei missään nimessä ole.

Sukutiedot

Jälkeläiset

02.02.2021 nvh-o. Kurjen Grani i. Grímnismál om. lottis VRL-13831
09.04.2023 nvh-o. Kurjen Gjallarbrú i. Ífingr om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

14.07.2021 Kouluvalmennus, valmensi Enna Reinivuo
Hellejakso jatkui jatkumistaan ja se alkoi näkyä sekä hevosten että ratsastajien jaksamisessa. Päätimmekin yhteistuumin pitää valmennuksen aikaisemmin aamulla, jotta pahin paahde ei ehtisi taltuttaa ratsukkoa. Puoli yhdeksältä saavuin Kurjenpesään ja suuntasin ratsastuskentälle, jossa Aino jo kävelytti Karaa. Vaihdettiin Ainon kanssa ripeästi kuulumiset, minkä jälkeen aloitimme verryttelemään. Tarkoitus oli pitää lyhyt ja ytimekäs valmennus, jotta tammalla riittäisi virtaa loppuun asti. Alkuverryttelyssä Kara liikkui energisesti ja näytti oikein vetreältä. Kehotin Ainoa tekemään nopeita käyntiin siirtymisiä ja lisäyksiä. Kara työskenteli hyvin, mutta huomasin heti, ettei tammaa oltu siunattu kovin pitkällä keskittymiskyvyllä. Uuden avun saadessaan se toimi välittömästi, mutta melko pian sillä alkoi ajatus harhailemaan. Pyysin Ainoa pitämään Karan hereillä ja työn touhussa antamalla tammalle paljon tekemistä. Tämä auttoi ja Kara pysyikin jatkossa skarpimpana.

Alkuverryttelyn jälkeen aloimme treenaamaan pohkeenväistöä. Tehtävänä oli pitkän sivun alussa väistättää keskihalkaisijalle, tehdä lyhyt suoristus ja väistättää takaisin pitkälle sivulle ennen kulmaa. Tämä toistettiin kummallakin pitkällä sivulla. Alkuun pyysin Ainoa tulemaan käynnissä kerran-pari ja jatkossa ravissa. Karalla oli kieltämättä erinomainen käynti, harvoin vuonohevosilla noin pontevaa käyntiä näkikään. Väistöissä Aino sai olla tarkkana, ettei Karan takapää lähtenyt johtamaan liikettä, mutta tamma väisti muuten hyvin, juuri sopivasti ja liioittelematta. Ravissa se jäi herkästi junnaamaan ja liikkeestä uupui vauhti kokonaan, mutta tätä saimme hyvin työstettyä ja lopputunnista Karan raviväistöt alkoivat näyttää oikein hyviltä. Aino sanoikin, että kouluradoilla väistöt ovat olleet heidän heikkoutensa juurikin sen vuoksi, että raviväistöissä Karalta vauhti hiipuu liikaa. Neuvoin Ainoa pitämään avut lyhyinä ja nopeina ja hellittämään pohkeesta heti, kun siihen reagoitiin. Karallakin vaikutti heti negatiivisesti, jos pohkeella jäi vaan painamaan, joten tästä vinkistä oli Ainolle hyötyä.

Koska päivä alkoi jo lämmetä, jätimme laukkatyöskentelyn melko minimiin tällä kertaa. Raviväistöjen jälkeen treenasimme vielä loivalla kiemuralla vastalaukkaa niin, että saimme muutamat sujuvat pätkät kumpaankin suuntaan. Kara oli joutunut väistöissä keskittymään niin kovasti koko ajan, että se alkoi tuntua tässä vaiheessa jo vähän väsähtäneeltä, mutta siitä huolimatta se suoritti kohtuullisen hyvin. Vastalaukka oli tasapainoista, Aino piti apunsa niin hyvin kohdillaan, ettei vaihtoja tullut lainkaan ja Karan laukkaan löytyi väsymyksestä huolimatta vielä sopivasti voimaa. Kun Aino oli ratsastanut Karalla kumpaankin suuntaan muutamat lähes virheettömät vastalaukat, lopetimme treenin siihen ja päästin Ainon keventelemään loppuraveja hallakkonsa kanssa.

29.07.2021 Kouluvalmennus, valmensi Enna Reinivuo
Kun muutaman viikon kuluttua palasin Kurjenpesään valmentamaan Ainoa ja Karaa oli hellelukematkin onneksi laskeneet väliaikaisesti kolmestakymmenestä vaatimattomaan kahteenkymmeneenkolmeen. Tämä helpotti paljon valmennuksenkin suunnittelua, kun aurinko ei nyt paahtanut niin kovalla teholla ja muutamia isoja pilviäkin oli saatu taivaalle. Aino oli taas kävelyttänyt Karan valmiiksi, kävimme nopeasti läpi miten ratsukolla oli sujunut viime näkemisen jälkeen ja aloin sen pohjalta luoda tälle päivälle tehtäviä. Alkuverryttelyssä pyysin Ainoa keskittymään reippaaseen etenemiseen, paljon tempon vaihtelua ja taivuttelua myös. Kara vaikutti virkeältä ja se liikkui hyvin eteen. Tamma oli ihanan yritteliäs ja vaikka se välillä keskittyikin enemmän puussa puuhailevaan oravaan, se suoritti kuitenkin kivasti.

Kun Kara tuntui sopivan vetreältä, ratsukko sai pitää hetken hengähdystauon. Kun Karan hengitys oli taas tasaantunut, aloin selittämään päivän ensimmäistä tehtävää Ainolle. Pitkän sivun alussa pieni voltti, mistä jatkettiin avotaivutuksella uraa pitkin. Puolessa välissä muutaman askeleen suoristus, pieni voltti ja taas avotaivutusta. Pitkän sivun lopussa suoristus, lyhyen sivun läpi kootussa ravissa ja seuraavan pitkän sivun alusta lävistäjälle, keskiravia ja luonnollisesti suunnan muutos. Lyhyellä sivulla taas koottua ravia ja tehtävä alkoi alusta pitkältä sivulta. Tässä oli sopivasti erilaista tehtävää Karalle, jotta se saatiin pidettyä aktiivisesti tekemisessä mukana. Aluksi avotaivutuksesta jäi uupumaan riittävä kokoamisaste, mutta pikkuhiljaa Aino sai Karan liikkeeseen lisää ryhtiä ja avotaivutukset alkoivat sujua paremmin. Välissä tehty keskiravi lävistäjällä auttoi huomattavasti saamaan Karaa elastisemmaksi ja lopulta meno näytti oikein kivalta. Karalla oli selvästi enemmän puhtia nyt, kun ei ollut niin kuuma kuin monta viikkoa putkeen oli ollut.

Tehtyämme avotaivutuksia, kokoamisia ja keskiravia riittävästi niin, että kumpaankin suuntaan sujui yhtä hyvin, siirryimme treenaamaan laukkaa. Pyysin Ainoa nostamaan laukan sopivassa kohtaa, hakemaan ensin hyvän rytmin ja sitten aloittamaan tehtävän. Lyhyen sivun läpi tultiin harjoituslaukassa, pitkän sivun alusta lävistäjälle, keskilaukkaa, lävistäjän lopussa takaisin harjoituslaukkaan. Kulman läpi vastalaukassa, lyhyen sivun keskellä käynnin kautta laukanvaihto. Välissä otettiin aina yksi pitkä sivu suoraa ja sitten tehtävä aloitettiin alusta. Tässä tehtävässä Karalla tuli vähän häsellystä alkuun, tuli turhia vaihtoja heti kulmassa ja keskilaukka jäi vähän latteaksi. Kun Aino sai Karan keskittymään työskentelyyn, se suoritti heti paljon paremmin, mutta tänään tammalla ei tuntunut riittävän keskittymiskykyä kovin pitkään. Neuvoin Ainoa tekemään herätteleviä puolipidätteitä ja vaihtamaan vähän tempoa muualla kuin keskilaukkaa tehdessä, jotta Kara joutuisi vähän pakollakin keskittymään hommaan. Näiden neuvojen avulla saimme Karan suorittamaan paremmin ja lopuksi Aino saikin tamman tekemään kivoja pätkiä. Etenkin laukanvaihdoista saatiin oikein siistejä. Loppuverryttely suoritettiin kevyessä ravissa rennommalla tuntumalla.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen