Kurjenpesä

Gullgruve Rødsildre "Silke"

Perustiedot

Meriitit

© VRL-00884

Tausta

Tutustuin Gullgruven väkeen ja hevosiin myydessäni talliin silloin vuosikkaan Kurjen Tavastian (ihan itse soitin, melkoista telemarkkinointia!). Vuonohevoskasvatukseni on pienimuotoista, mutta sitä on, joten laitoin riemumielin uuden tallin sekä erityisesti tallin orin muistiin.

Gullgruve Rødsildre laitettiin alulle tilausvarsana, samoihin aikoihin kun täällä Kurjenpesässä laiteltiin alulle tilausvarsaa Gullgruveen. Toki olisin ostanut varsan orinakin, onhan minulla noita tammoja, mutta alusta asti ja ihan ääneen toivoin tammavarsaa. Vilkkua nauratti, kuinka Peppi-tammansa selkeästi toteutti kaikki asiakkaan toiveet varsoessaan aika lailla täsmälleen laskettuna aikana tammavarsan. Sain pinkan nimiehdotuksia, joista aikani pyöriteltyä valikoin emän nimiteemaan sopivan Rødsildren. Rosaa, Ruusua, Roosaa ja sen sellaisia nimiä tuli pohdittua lempinimeksi, enkä oikein edes tiedä, mistä se Silke lopulta tarttui matkaan päätyen pikkutamman viralliseksi nimeksi.

Gullgruvesta Kurjenpesään muutti eläväisen utelias nuori hevonen, jota ryhdyttiin varsin pian nimittämään Ulla Taalasmaaksi. Vaikka Silke tulikin hyvin toimeen muiden tammojen kanssa nuori sai usein nenilleen, kuin muistutuksena käyttäytyä, siistiä suutaan sekä pitää turpansa erossa muiden asioista. Ei nimittäin ollut kerta eikä kaksi, kun kahden porukkansa tamman riideltyä Silke kävi rapsuttelemassa molemmat läpi vuoron perään, uudelleen ja uudelleen, kuin mikäkin juorutoimiston kaksoisagentti. Eikä pikkutamma myöskään aina ymmärtänyt antaa muille omaa tilaa.
Silken kasvua on ollut hauska seurata. Sen perusluonne tai tavat eivät ole muuttuneet miksikään, ainoastaan mukautuneet uusiin elämänvaiheisiin ja töihin. Vaikka Silke kuinka keskittyykin työntekoon, se tuntuu silti näkevän ja kuulevan kaiken muunkin kuin ihmiseltä saamansa avut. Multitaskingia, kuten äidinkielemme rappiolle antautunut nuoriso sanoisi.

Luonne

Silken korvat kääntyilevät sinne tänne kuin mitkäkin periskoopit joka ikisen äänen perässä, vaikkei tamman muu kroppa, pelkkä pää, edes katse seuraisi perässä. Ammattimaisena tallipiha- ja karsinakyttääjänä hallakko kykenee tekemään montaa asiaa samanaikaisesti, tämä tamma ei tosiaan ole ikään putkiaivo! Ullataalasmaisella tarmolla Silke tarttuu toimeen, kuulostelee, tarkkailee, raportoi, saa asioita aikaiseksi. Toisinaan tamman onnistuu aiheuttaa isompikin kahakka tammaporukassa, mikä tosin ei Silkeä itseään ole toistaiseksi haitannut tai lannistanut.

Tämä irokeesipäinen hevosmaailman juorutietotoimiston perikuva tuntuu tosiaan olevan perillä aivan kaikesta, mitä tallilla tapahtuu. Tietenkään en voi olla aidosti varma tästä, kyseessähän on pelkkä hupsu vaikutelma sekä aika suoraviivaista hevosen inhimillistämistä. Silke kuitenkin on tajuttoman utelias, tarkkaavainen ja älykäs hevonen, joskin sosiaalisesti välillä turhankin suora ja konstailematon. Yleensä hallakko tulee muiden kanssa ihan hyvin juttuun, vaikka onkin se, jota tammaporukassa komennetaan ehdottomasti eniten. Selkeästi Silke tunkee turpaansa sinne, minne se ei oikein kuuluisikaan.
Ihmisten kanssa tamma ei tätä tee, ainakaan kirjaimellisesti. Se kyllä mielellään painaa päänsä ihmisen syliin rapsuteltavaksi, muttei kuitenkaan tee tätä omin nokkineen vaan kunnioittaa ihmisen tilaa (enemmän kuin tarhaporukkansa..). Varsin hyväntuulinen, mutkaton punkkari sopii kenen tahansa hevosystäväksi ja käsiteltäväksi, Silke ei varmasti tee pahojaan tai heittäydy yhteistyöhaluttomaksi aran tai kokemattomankaan ihmisen kanssa. Silken kanssa onkin hyvä opetella klippausta, haavanhoitoa, kengitystä, aivan kaikkea, tamma kun lähinnä seurailee uteliaana niin ihmisiä kuin kaikkea muutakin tallissa, tai mikäli päivä on erityisen juoruuutisköyhä, saattaa Silke vaikka torkkua. Hurja hevonen, eikös?
Samanlainen hurjimus tämä on myös talutettaessa sekä lastattaessa. Vinhaan tahtiin kääntyvät korvat, hyvä ryhti sekä tarkkaavaiset silmät, reipas mutta rento askel. Mikään ei jää Silkeltä huomaamatta, ei ihmisen pyyntö hidastaa tai pysähtyä, ei aidalta koivuun hyppäävä orava, ei kauempana tarhoilla aidan yli nahistelevat tallikaverit. Lastaus menee vaikka lähettäen, Silke kävelee rentona kyytiin suorastaan puhkuen intoa – minnehän sitä tällä kertaa mennään?

Selkeästi isänsä työteliään mielenlaadun perinyt Silke on vähän isäukkoaan rennompi, vapaapäivät eivät ole automaattisesti virtaa kerryttävää ajanhukkaa. Silken maailmassa myös vapaat sekä hyvin rennot, kevyet työtehtävät ovat arvokkaita, sillä kaikessa on hyvä pitää tasapaino. Myös tietotoimiston suhteen; on päiviä, joina Silke torkkuu tarhansa nurkassa haluten selkeästi olla ihan yksin, juorutyhjiössä. Kaikkien täytyy ladata akkujaan joskus!
Silke nauttii kaikesta työnteosta, sellaisistakin jutuista, joissa ei ole kovin hyvä. Tamman asenne, kyky työskennellä epämukavuusalueellaan, halu oppia ja yrittää, ihastuttaa päivä toisensa jälkeen. Esimerkiksi hyppäämisen päälle Silke ei oikein koskaan ole tajunnut, mutta se ei estä hallakkoa yrittämästä tai pitämästä hauskaa! Etenkin maastoesteillä tammalla tuntuu olevan kivaa.

Kouluratsastus on vuononi leipälaji, ja siihen sillä on enemmän lahjoja kuin hyppäämiseen. Silke liikkuu pitkin, väljin, tahdikkain askelin, liikerata on suora ja joka askellajissa Silken meno on vaivattoman näköistä. Ilmavuutta saisi olla vähän enemmän, samaten näyttävyyttä, nyt tamma jää kuitenkin aika keskinkertaiseksi liikkujaksi. Takaosa kyllä työntää mukavasti, eikä hallakkoa tarvitse koskaan isommin herätellä tai houkutella töihin. Verryttelyt tehdään nimenomaan vetreyden ja lihashuollon vuoksi, ei yskähtelevän moottorin käynnistämiseksi.
Tasaisen hyvin kaikki helppojen koululuokkien liikkeet hallitseva Silke nauttii niin kotitreeneistä kuin kilpailemisesta, yleisöstä ja kisatunnelmasta, esillä olemisesta. Hyväryhtinen tamma oikein röyhistelee rintaansa saadessaan useamman ihmisen huomion! Silke on aika tavanomainen helppo A -ratsu, sellainen jonka kanssa kyllä voitetaan ja sijoitutaan, muttei olla satavarmasti viemässä ruusukkeita kenenkään nenän edestä. Aina on kuitenkin kivaa, alla on iloinen, sopivan herkkä ja mielellään liikkuva hevonen, joka henkisesti lähettelee yleisölle lentosuukkoja samalla kuulostellen varikon mehukkaita draamoja.

Sukutiedot

Jälkeläiset

15.02.2023 nvh-t. Kurjen Evjeblom i. CHR Múspellsheimr om. Liljegård (VRL-14333)

Kilpailutulokset

Gullgruve Rødsildre kilpailee porrastetuissa kouluratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

Päiväkirja & valmennukset

05.09.2022 Ihana innokas viisvee
Olen huvikseni laskeskellut joidenkin hevosteni sijoitusprosentteja, Silken sijoitusprosentti on 19. Luku ei ole järin suuri, mutta tamma on edelleen junnuikäinen eikä tietenkään yhtä rutinoitunut kilpailija kuin aikuiset hevoset. Rutiinin lisäksi myös lihaskunnossa on eroa, totta kai ikänsä treenannut kymmenvuotias on aivan eri vaiheessa kuin ikänsä treenannut viisivuotias. Hallakkoni on hieno, kaikin puolin mukava hevonen joka on nauttinut esiintymisestä, joten yhteiset kilpailumme ovat olleet pelkästään positiivisia kokemuksia – ruusukkeella tai ilman. Enkä minä Silkestä mitään helppojen luokkien vakiosijoittujaa koskaan odottanutkaan, perushyvää haastajaa sekä satunnaista sijoittujaa kylläkin. Tämän tammani on lunastanut.

Ennen kaikkea Silke on ollut ihana työkaveri. Kilpailumenestys on tietenkin kirsikka kakun päällä, mitäpä sitä kiertelemään. Näin innokkaan, osallistuvan hevosen koulutus sekä treenaaminen on ollut todella antoisaa – Silken liikuttamisen jälkeen minullakin tuntuu olevan intoa ja puhtia vaikka millä mitalla! Tämän vuononeidin asenteen soisin leviävän tallissani.

17.01.2023 Hyvässä seurassa maastoilua
Haaveeni kaunishankisesta, runsaslumisesta talvesta ovat varsin kirjaimellisesti vesittyneet plussakelien sekä sateiden myötä. Jään päällä liukastelukin jäi hetken harmiksi veden sulattaessa hankien ohella suurimman osan jäistäkin. Toki lunta sekä sitä jäätäkin vielä löytyy, mutta kyllä maisema on kaiken kaikkiaan kurjan harmaa eikä lainkaan talvisen kirkkaan valkoinen, kuten sen soisin tammikuussa olevan!
Hankien puuttuminen on syönyt myös hankitreenin mahdollisuuden. Lisäksi olen ollut vähän arka maastoilemaan pahimpien jäiden aikana, kun en ole yhtään tiennyt metsäteiden kunnosta. Toki hevosillani on hokit, mutta silti. Tänään naapurini kuitenkin houkutteli minut maastoilemaan kertoen yhden suosikkireiteistämme olevan hyvässä kunnossa, "joten emmeköhän me hevosinemme pystyssä pysy!".

Olimme varmasti melkoisen epäsuhta näky; Jarna hervottoman kokoisen, kapeatekoisen lämminveritammansa selässä ja minä vierellä ponikokoisen, huomattavasti leveä- ja vankkatekoisemman vuonotammani Silken selässä. Jarna oli joku tovi sitten lopettanut vanhan puoliveriruunansa, ja vaikka hän oli aikonut hankkia uuden puoliverisen tilalle niin yllättäen pihaan oli ilmestynyt lämminverinen. Tästä sattumuksesta meillä riittikin juteltavaa ja naureskeltavaa hyvän matkaa kotitieltä kohti maastoreittiä.
Kuten yleensäkin, Silke selkeästi nautti aivan kaikesta täysin rinnoin. Ainahan hallakkoni työnteosta nauttii, vähän haastavammistakin jutuista, mutta nyt tammani tuntui uppoavan suorastaan euforiseen tilaan päästessään jälleen tutulle metsäreitille. Vieläpä hyvässä seurassa, Silke sekä Mattie-tamma olivat kumpainenkin hyvin rentoina toistensa seurassa, jotenkin sen oloisia, että samassa tarhassa niistä tulisi varmasti rapsuttelukaverit. Meilläkin oli Jarnan kanssa kahta mukavampi ratsastaa, kun hevosemme eivät irvistelleet toisilleen.

Jarna oli oikeassa, reitti oli lähestulkoon täysin sula. Puusto tosin on tältä osin vähän harvempaa, tiheämmän metsän läpi kulkevat reitit ovat varmasti edelleen jäisempiä. Matkamme taittui jouhevasti reipasta käyntiä tai ravia, perinteisen laukkasuoran ratsastimme niin reipasta ravia kuin hevosista lähti. Mattie ei vielä nosta kunnolla laukkaa, muutoin olisimme laukanneet suoran jokusen kerran edestakaisin, kuten yleensä teemme. Silke yritti kovasti pysyä Mattien ravin tahdissa, mutta jouduimme nielemään tappiomme – emmehän me edes antaneet Jarnalle ja Mattielle minkään näköistä vastusta entisen ravurin näyttäessä matkaavoittavan vauhdikkaan ravin mallia! Silti Silkeni yritti, eikä sitä tuntunut haittaavan kaverin painellessa kaukana edessä. Hyvä niin, jokunen hevosistani olisi varmasti rikkonut laukalle lähtien vähän kauhistuneena kaverin perään. Vaan ei Silke, reipas, luotettava, fiksu Silkeni, joka keskittyi ihan vain omaan ravailuunsa.
Kotiin palasimme punaposkisina ja nauravaisina, ratsumme rennon tyytyväisinä. Tämä tammikuu e ehkä ole kaunis, mutta hyvä seura – niin ihmis- kuin hevosseura – saa unohtamaan moisen tyystin!

11.08.2023 Ajatelmia
Kuin varkain Silkekin on siirtynyt aktiivisesta kilpailukäytöstä syrjään, pyöräyttänyt ensimmäisen varsansa (Liljegårdiin myyty, äärettömän kaunis ja hienotyyppinen tamma Kurjen Evjeblom, joka on jo hankkinut komeat kannukset kouluradoilta!), muutoinkin kaikin puolin siirtynyt tukevasti kypsän aikuisiän puolelle. Lähitulevaisuudessa edessä on Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu, kouluratsujeni uran niin sanottu lopullinen päätöspiste, sekä toivon mukaan toinen varsa. Tällä hetkellä Silke on tiineytensä alkuvaiheessa, toivon mukaan tämäkin tiineys sujuu yhtä ongelmattomasti kuin ensimmäinenkin! Tällä kertaa varsa jää Kurjenpesään, oli se sitten ori tai tamma.

Vaikka Silke onkin saanut ikää, sen luonne tai käyttäytyminen ei juurikaan ole muuttunut. Toisinaan tamma innostuu edelleen leikkimään tahakavereittensa kanssa – tai ainakin se kovasti yrittää innostaa muita Vakavan Aikuisia tammoja leikkimään. Muut, vanhemmat ja saman ikäluokan tammat komentavat Silkeä aika tavalla, edelleen, mikä tosin ei koskaan ole Silkeä lannistanut tai edes hidastanut. Aivan sama turhan utelias, eläväinen Ulla Taalasmaa tämä on nyt kuin Kurjenpesään muuttaessaankin, kaikkien kuluneiden vuosien sekä toisilta saatujen kurinpalautusten jälkeenkin. Hyvä niin, sillä Silke ei olisi Silke, jos se taipuisi muottiin johon ulkoiluseuransa välillä koettaa hallakkoa mallata.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen