Kurjenpesä

Haltiasalon Loviatar "Iisa"

Perustiedot

Meriitit

© Stjarna

VSR Rotunäyttelyt LKV4, II-palk. (tuom. alaera)

Tausta

Yltiöpäisessä optimismissani niin ajan, rahan kuin tilan suhteen tein kaupat kolmesta syntymättömästä haltiasalolaisesta suomenhevosvarsasta. ”Muutama siitostamma on siirtynyt eläkkeelle, ja todennäköisesti tuleva kesä on niiden viimeinen. Lisäksi aika iso osa hevosistani on erilaisilla kisaliisausdiileillä muualla ja..” Minä puhua papatin syitä ja selityksiä puoliksi itselleni, puoliksi linjan toisessa päässä nauraa hykertelevälle Annabellelle. Ystäväni syytti minua (vieläpä täysin oikeutetusti, ettäs kehtaakin!!) impulssiostajaksi. Tosin viimeisimpien tietojeni mukaan tässä on klassinen ”pata kattilaa” -tilanne.

Kolmas varsa antoi odotuttaa itseään. Tai siltä se tuntui, oikeasti Louhen kantoaika ei mennyt yliajalle. Viimeinen varsa syntyi 20.03., aamuyön tunteina, yhtä helpon vaivattomasti kuin kaksi edellistäkin. Onneksi! Kiljuin riemusta, kun herätessäni puhelimessani odotti muutama kuva vastasyntyneestä, jaloilleen nousseesta hontelokoipisesta tammavarsasta. Kolme tammaa, mikä onnenpotku - kerrankin! Kasvattajien nimiehdotuksista pikkuiselle valikoitui Loviatar. Ryhdikäs, hyväntuulinen, utelias pikkuneiti, varsin eläväinen ja liikkuvainen (jopa varsamittapuulla). Koivuniemet nauroivat, miten tämän hevosen kanssa tulee olemaan kädet täynnä työtä.

Oikeassahan he olivat, Loviatar - Iisa - on kaikessa hurmaavassa eläväisyydessään välillä jopa rasittava. Lisäksi tamma vaati tavallista enemmän toistoja sisäistääkseen asiat; keskittymiskyky ja sen puute.. Olen kuitenkin varma, että ikä, rutiinit sekä kokemus tekevät tehtävänsä, kyllä Iisastakin kouluratsu tulee.

Luonne

Todella, siis todella eläväinen, hieman keskittymiskyvytönkin. Aina menemässä ja tekemässä. Varsinkin tamman ollessa nuorempi myönnän miettineeni kerran tai kymmenen, mihin minä tämän hevosen kanssa oikein joudunkaan. Mantramainen "ikä, rutiinit ja kokemus" kuitenkin toimi. Iisa on edelleen hyvin eläväinen sekä hieman keskittymiskyvytön hevonen, mutta ainakaan se ei enää samalla tavalla ihmettele tutuksi käyneitä asioita. Ensimmäinen tuulessa liehuva lippusiima oli hurjan jännittävä, pörinän ja sivuaskelten arvoinen kokemus, ja ensimmäiset reissut (varsa-arvostelu, näyttelyt..) menivät kavereiden perään huudellessa sekä vähän kaikkeen muuhun kuin minuun keskittyessä. Paikoillaan seisominen on edelleen pieni haaste, mikä vähän hävettää minua, sen sijaan kavereiden perään Iisa ei enää huutele ja tamman käytös on muutenkin parantunut huomattavasti. Nuoruuden pöllöilyjä, suurin osa, nykyään jäljelle jäi vain se luonteenomainen utelias kuikuilu vähän joka suuntaan.

Tammastani löytyy miltei Duracell-pupumaista virtaa, joka ei tunnu loppuvan millään. Kaiken tuon energian kanavoiminen työntekoon on edelleen haastavaa, joskin huomattavasti helpompaa kuin Iisan ollessa nuori, raaka ratsu. Selkään nousun aikana Iisa ei edelleenkään malta seistä paikoillaan, eikä mikään treenimäärä, kärsivällisyys tai ikävuodet ole tuoneet asiaan juurikaan parannusta. Tämä harmittaa minua todella; paikoillaan seisominen on mielestäni tärkeimpiä perusasioita, joita hevoselle voi ja pitää opettaa. Eikä Iisa edes ole mikään uppiniskainen kovakallo, vaan hyvinkin reipas, nöyrä ja yhteistyöhaluinen hevonen. Se vain ei meinaa malttaa seistä paikoillaan. Tämän vuoksi myös pysähdykset tuottavat välillä hankaluuksia tamman jättäessä jalkansa vähän miten sattuu ja koko liikkeen ollen vähän sinne päin hutaistu.
Aina parhaansa tekevä, kaikkensa antava Iisa on yksinkertaisesti ihastuttava työkaveri, satunnaisesti herpaantuvasta keskittymiskyvystään huolimatta. Onneksi iän myötä ihmeteltäviä asioita löytyy koko ajan vähemmän, kun kaikkea on jo ihmetelty, kuulosteltu, katseltu, joskus haisteltukin. (Iisalla ja parilla naapurin kissalla on hyvin läheinen suhde.) Aikanaan kaikki uusi ja yllättävä lentoon lehahtavasta fasaanista mopon ääneen, tarhoissaan hirnuviin kavereihin ja kisapaikkojen katsomosta lähtevään ihmiseen käänsi välittömästi Iisan korvat, joskus koko pään, sekä mielenkiinnon rikkoen suorituksen rytmin kokonaan.

Tietenkin tuollainen turhautti, turhauttaa edelleen niinä kertoina, kun Iisa kadottaa korvansa ihmetelläkseen jotain ulkoista jännyyttä. Eläväisenä persoonana Iisa tietenkin koetti, ja koettaa, korjata omat kämmähdyksenä mahdollisimman nopeasti tajutessaan jonkin jääneen kesken. Välillä tamma jatkaa sitä, mihin jäätiin kuunnellessaan ratsastajaansa, toisinaan raudikko tekee aivan omaa juttuaan, kun ei malta kuunnella, mitä piti tehdä. Ja kuitenkin tammastani kasvoi vakuuttava vaativa B -ratojen ratsu. Katariina kasvattaa upeita hevosia, kyllähän minä sen tiedän, joten Iisan kapasiteetti ei tullut yllätyksenä. Tamman persoonan huomioon ottaen kuitenkin ilahduin sekä yllätyin, miten upeasti Iisa täytti vaativan tason kouluratsun saappaat sekä nousi suorituksissaan kapasiteettinsa tasolle. Tämmöisen häslän ikiliikkujan kanssa ei olisi mikään ihme, mikäli ehjä kouluohjelma jäisi haaveeksi!
Keskittyessään haltiasalolaiseni on pehmeä, herkkä ja eteenpäinpyrkivä, juuri oikealla tavalla reaktiivinen ja vahva, jäntevä sekä rento. Upea ryhti sekä kokoamiskyky, kolme loistavaa askellajia. Iisa liikkuu rehellisesti koko kropallaan, liike on rakentunut ylämäkeen, tamma ei nyi tai kauho edes innostuessaan. Terve ja näyttävä liikkuja samaan aikaan. Kaikesta tamman tekemisestä välittyy hyväntuulisuus, se nauttii avotaivutuksista siinä missä maastohölkästä tai mistä tahansa. Upea, hieno hevonen. Toivon silti jälkikasvulle vähän enemmän keskittymiskykyä jo sinne nuoruusvuosille!

Kiltteydestään sekä hyvästä asenteestaan huolimatta osa hoitohetkistä koettelee Iisan hermoja tosissaan. Nämä ovat, vähemmän yllättäen, pitkää paikoillaan seisomista vaativat kengitys, klippaus ja sen sellaiset. Kiitos ja ylistys kylmäyspatjoille, ainakaan sen takia Iisan ei tarvitse seistä pesukarsinassa letkutettavana! Tympääntyessään Iisa alkaa nykiä jalkojaan sekä steppailla paikoillaan selkeän turhautuneena ja samaan aikaan pahoillaan nykiessään jalkojaan ihmisen käsistä. Vilkas tallikäytävä auttaa; mitä enemmän seurattavaa ja ihmeteltävää, sen paremmin raudikko viihtyy. Kilttihän Iisa on, sitä vain ei ole luotu seisomaan paikoillaan. Onneksi tamma ei arastele mitään, vaan suhtautuu kaikkeen melko mutkattomasti. Jokainen harja, loimi sun muu olisi tietenkin mukava haistella läpi, mutta Iisa on hyväksynyt sen tosiasian, ettei tämmöiselle ole joka päivä aikaa. Raudikon ilme on kuin lapsella jouluna, mikäli hoitajansa jaksaa ja ehtii esitellä jokaisen hoitovälineen läpi, vaikka ne ovatkin samat kuin joka ikinen päivä.
Ihme kyllä matkustaminen sujuu rauhallisissa merkeissä. Voisi kuvitella etenkin pitkien matkojen käyvän tylsiksi tämän kaltaiselle hevoselle, vaan ei; Iisalla tuntuu olevan aina hauskaa matkan alusta loppuun, oli se reissussa yksin tai hevoskaverin kanssa. Määränpäässä ilo luonnollisesti on ylimmillään, erityisesti paikan ollessa täysin uusi. Niin paljon ihmeteltävää!

Iisa esiintyy luontaisen helposti, yhtään jännittämättä tai stressaamatta. Ennemminkin tammalla on hurjan hauskaa useamman silmäparin seuratessa sen tekemisiä. Kilpailu-uransa alussa Iisan suoritusvarmuus ei tietenkään ollut samalla tasolla kuin nykyään. Itse asiassa vaativa B:n puolelle siirtyminen oli merkkipaalu; tammalla alkoi olla sen verran ikää ja kokemusta, että se malttoi keskittyä itse suoritukseen jokaisen äänen ja silmäkulmassa vilahtavan liikkeen seuraamisen sijaan. Mielestäni yhteinen uramme on ollut erinomainen, eikä pelkästään sijoitusten vuoksi; meillä on Iisan kanssa ollut aina hauskaa ja hyvä mieli ratojen jälkeen, eikä edes ajoittainen turhautuminen ole jyrännyt tämän tyytyväisyyden ylitse.

Sukutiedot

Jälkeläiset

25.10.2020 sh-t. Haltiasalon Vaakalintu i. Ketolan Puutiainen om. Haltiasalo, VRL-13283

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.04.2020 Huhtikuun KV-tilaisuus
Koivuniemien kannustamana ilmoitin elämäni ensimmäisen kerran hevosia kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuuteen, haltiasalolaisia molemmat. Mutru sekä Iisa, kaksi hyvin erilaista tammaa, valikoituivat vähän sattumalta mukaan, kun tein niinkin ammattimaisen kuin "entten tentten" -karsinnan tammojeni suhteen. Ilmoitan Kyran ja Sarlen sitten seuraavaan tilaisuuteen; tunnetusti nälkä kasvaa syödessä. Tilaisuus on sitä paitsi erinomaista treeniä ja puuhaa nuorten kanssa! Ja onhan se hieno työkalu kasvattajallekin.

Mutrun lastaaminen oli todella helppoa, Iisa ei alkuun meinannut keskittyä ja käveli kahdesti ohi rampista, kerran puolivälissä ramppia alas (minä sain tietenkin sydänhalvauksen, että nyt tammalta menivät kaikki jalat rikki). Tilanne oli nopeasti ohi, eikä vaatinut mitään kuljetussuojien suoristamista kummoisempia toimenpiteitä. Saatuani Iisankin rekan kyytiin sain olla levollisin mielen, tammakaksikko matkusti todella rauhallisesti. Mutrua ei, vähemmän yllättäen, tuntunut kiinnostavan mikään, se söi heiniään hyvin verkkaiseen tahtiin Iisan pään pyöriessä sinne tänne tamman tutkaillessa rekan sisäosia, aivan kuin ei olisi ennen niitä nähnyt. Vartin ajamisen jälkeen Iisakin malttoi aloittaa heinien mutustelun.

Itse varsa-arvostelu sujui molempien tammojen osalta erinomaisesti, enkä nyt puhu edes tuloksista. En erityisemmin yllättynyt siitä, ettei Mutru muuttunut tuomareiden edessä yhtään eläväisemmäksi tai edes iloisemman näköisenä, ruunikko pysyi passiivisen oloisena, ajoittain happamana. Mutru kuitenkin teki kaiken minkä pyysin, esitti hienosti liikkeensä ja seisoi rauhallisena paikallaan rakennearvostelun ajan. Muutenkin tamma pysyi todella rauhallisena koko päivän, eikä yhtään hirnunut Iisan perään tai tuntunut jännittävän uutta paikkaa, muita hevosia, mitään. Iisa sen sijaan vähän huuteli Mutrun perään (vastausta saamatta), eikä ihan koko aikaa malttanut keskittyä minuun; Iisan mielestä paikka, muut hevoset, tuomaristo, ihan kaikki oli todella jännittävää sekä tutustumisen arvoista. Jouduin useamman kerran muistuttamaan raudikkoa siitä, että minäkin olen tässä, eikä Iisa voi noin vain lähteä omille teilleen. Kehässä tamma oli edelleen hieman levoton, etenkin se paikallaan seisominen tuotti pieniä haasteita, käynti oli vähän kiireistä. Laukan ja ravin Iisa sen sijaan esitti erinomaisesti! Kaiken kaikkiaan Iisankin käytös oli hyvää, näin eläväinen, ajoittain keskittymiskyvytönkin hevonen olisi voinut aiheuttaa isonkin hämmingin kätöstavat unohtaessaan.

Palkintojenjaossa seisoin hyvin, hyvin hämmentyneenä Iisan kanssa; Iisa oli tilaisuuden paras hevonen, Mutru kolmanneksi paras. Kiittelin vuolaasti tuomareita, en meinannut päästää kättelyssä tuomareiden kädestä irti, ja käyttäydyin yhtä kaikki aivan yhtä typerän onnellisen hämmentyneesti kuin voittaessani ensimmäisen vaativan kouluratani, GP-luokasta nyt puhumattakaan.
Saatuani tammat lastattua istahdin kuskin paikalle, soitin Katariinalle ja ennen kuin ehdin kertoa kasvattiensa erinomaisesta menestyksestä purskahdin kaikesta siitä ilosta itkuun. Onneksi Katariina on ihana ja ymmärtäväinen ihminen, enkä hävennyt aivan kamalan paljoa silmiä päästäni. Heti puhelun päätyttyä soitin vielä Annabellekin, ja hänen vilpittömän iloinen myötäelämisensä aiheutti uuden iloitkun. Ajomatka kotiin sujui sentään kuivin silmin, poskiin ja suupieliin tosin sattui kaikki se hymyileminen.

Rakenne: 9, Laukka: 5, Ravi: 5, Käynti: 2, Lisäpisteet: 1, Suku: 91, Laatupisteet: 10
Yhteensä: 123p, KV-I

25.10.2020 Odotus palkitaan; ensimmäinen varsa!
Voin taas nukkua yöni rauhassa, sillä yön aikana Katariina oli laittanut minulle muutaman WhatsApp-viestin ja kuvia Iisasta sekä sen vastasyntyneestä varsasta. "Tamma tuli, kaikki sujui hienosti!" summasi aamuyön tapahtumat, ja minä tuijottelin kuvia helpottuneena sekä onnellisena aamukahvini äärellä.

Iisa majailee tällä hetkellä kasvattajansa luona Haltiasalossa, ja syntynyt varsa on Haltiasalon kasvatti. Katariinan ilmaistessa kiinnostuksensa teettää Iisasta liisinkivarsa en miettinyt kahta kertaa, vaan sovimme käytännön asiat, kuljetukset sun muut saman tien. Kaikki on sujunut erittäin hyvin, olen voinut nukkua yöni rauhassa (sitä varsajännitystä lukuun ottamatta), Iisa on ollut erinomaisissa käsissä. Välillä olen saanut videoita tamman puuhista sekä tilannetiedotusta vatsan kasvusta, milloin maitokanava on noussut näkyviin ja miten Iisan käytös on tiineyden edetessä muuttunut. Tamma on kuulemma aivan yhtä eläväinen kuin oli maitovarsana.

Vieroituksen jälkeen Iisa palaa takaisin kotiin, ja pääsee takaisin liikunnan pariin. Peruskuntokauden jälkeen kisaamme ainakin KRJ:n sekä VSR:n alaisissa Cupeissa. Jälkimmäisissä olemmekin menestyneet, ja toivonkin, että saisimme Iisan kanssa kasaan täydet viisi Cup-sijoitusta laatuarvostelua varten. Liikkeiden laadusta se ei ainakaan ole kiinni! Taso on kova, joten mikäli sijoitukset jäävät vain haaveeksi, en jää murehtimaan sitä. Jo saavutetut ruusukkeet ovat suuri ilonaihe ja osoitus siitä, miten vähän keskittymiskyvytön hupsuni osaa kyllä asiansa kyeten keskittymään yhteen asiaan kokonaisen kouluradan ajan.
Mahtaneeko tyttärestä tulla emänsä kaltainen, vai mahtaako se saada vähän tasaisemman persoonan?

13.03.2022 Kouluvalmennus, valmensi Jenna
“Ota reilummin ohjaa vaan jo tuntumalle niin päästään kunnolla töihin” kehotin Ainoa, joka oli suorittanut itsenäisen alkuverryttelyn rautiaan ikiliikkujaksi tituleeratun tammansa kanssa. Tämän päivän ajatuksena oli paneutua perustehtäviin, siistit kulmat, vähän kapteeni käskee - tyylisiä askellajien vaihtoa, sisältäen myös tammalle haasteellista pysähdystä ja peruutusta, sekä kiemuroita, joilla saadaan lisää asetus- ja taivutusharjoitusta. Iisa-tamma kulki reippaasti eteen ja kantoi itsensä nätisti kun Aino aloitti ensimmäistä kolmikaarista kentän poikki. Muutaman kerran sain korjata Ainon asentoa mutta pääasiassa tehtävä sujui ongelmitta. Nainen vaikutti ratsastavan pienempi liikkeistä hevosta kuin millä juuri nyt meni, joten kehotin myötäämään enemmän liikkeen mukana, jottei Iisa saa turhaan käsitystä hidastaa kun istunta pistää vastaan. Kulmissa ratsukon hankaluudeksi paljastui tamman ennakointi, jolloin kulma tuli hieman ennen varsinaista kulmaa. Tätä ongelmaa lähdettiin purkamaan sillä, että kentän poikki mentiinkin jo selkeästi ennen lyhyttä sivua. Alkuun Iisa vaikutti hieman hämmästyneeltä mutta tokeni nopeasti ja Aino sai ratsastettua siististi tehtävien läpi.

Kapteeni käskee versioinissa Ainolla oli ilmoitetun askellajin kuulemisen jälkeen kolme askelta aikaa siirtää tamma pyydettyyn askellajiin tai pysähdykseen. Yhtä askellajia annoin ratsukon kulkea yleensä 10-15 askelta ennen kuin ilmoitin seuraavan askeleen. Tässä Ainoa sai ajoittain tehdä oikeasti töitä, jotta Iisan liike pysyi riittävän tahdikkaana mutta samalla helposti vaihdettavana. Kuten odotettua, pysähtymiset eivät olleet kouluhevosmaisen siistejä mutta kerta kerralta nekin paranivat. Raudikko siirryi paljon sulavammin reippaampaan askellajiin kuin hidasti mutta pysähdys oli ultimaattisesti sille hankalin tänään. Peruutuskin sujui paremmin kuin itse pysähdys. Treenin lopuksi otettiin kapteeni käskee, sisältäen erilaisia kuvioita. Käskynä esimerkiksi ravivoltti, jolloin hevonen siirrettiin ensin raviin muutaman askeleen sisään ja sitten muutaman askeleen sisään pyydetty voltti. Kiemuraura taasen valmisteltiin jo edeltävällä lyhyellä sivulla, jossa ennen kulmaa siirryttiin toivottuun askellajiin, kulma kyseissessä askellajissa ja kiemura sitten pitkän sivun alusta. Laukanvaihdon Aino sai tehdä kiemuralla oman maun mukaan suoraan laukassa tai ravin kautta, ellei kehotus sisältänyt vastalaukkaa. Vastalaukkaa en ratsukolla teettänyt tänään kuin muutamia kertoja ja nekin pääasiassa suoralla uralla.

09.10.2022 Ihana, ikääntyvä Iisani
Iisa on lähempänä parikymppistä kuin kymmenvuotiasta, mikä tosin ei tammasta näy sitten alkuunkaan. Toki ikä, aika ja rutiinit ovat tehneet Iisalle paljon, mutta semmoista iän tuomaa viisautta ja arvokkuutta tästä hevosesta saa hakemalla hakea. Virtaa ja voimaa löytyy kuin pienestä kylästä, mikä ei tietenkään ole huono asia – ennemmin innokas ja menevä hevonen kuin semmoinen, jota joutuu suostuttelemaan ja patistelemaan liikkeelle! Iisan kohdalla osa virrasta menee kuitenkin vähän turhaan säheltämiseen, asioiden ihmettelemiseen ja ties mihin, kun jokin asia saa rouvan hukkaamaan korvansa kokonaan. Korvien katoamisia ei sentään satu jatkuvalla syötöllä, toisin kuin Iisan ollessa nuori. Silloin aivan kaikki oli luonnollisesti uutta ja ihmeellistä! Nykyään tamma ei samalla tavalla jää ihmettelemään naapurin kissan pitämää metakkaa, joessa kelluvaa mysteeriesinettä, jossain kasvuston suojissa tuhisevaa ja sähisevää siiliä.. Iisa on kyllä ehtinyt ihmetellä kaiken! Joskus sillä on jäänyt laiduntaminenkin puolitiehen jonkun uuden näkö- tai kuulohavainnon varastaessa niin huomion kuin keskittymiskyvynkin. Treenatessa nämä ihmettelyhetket olivat vähän turhauttavampia.. Mutta eihän hevosta nyt uteliaisuudesta voi syyttää.

Arjesta löytyy kuitenkin monia asioita ja tilanteita, jotka koettelevat Iisan kärsivällisyyttä, keskittymiskykyä, halua ja kykyä olla paikoillaan. Kengitettävänä oleminen ei vieläkään ole Iisalle kovin helppoa, turhan pitkäkestoinen, tylsä toimenpide. Klippaamisen kanssa aivan sama homma, kuten letityksenkin, jos innostun väkertämään verkkolettiä tai jotain muuta vähänkään monimutkaisempaa. Harvemmin innostun, ennemmin minä laittelen sellaisten hevosten harjoja, jotka tykkäävät seistä paikoillaan huomiosta ja yhdessä olemisesta nauttien. Letitys ei kuitenkaan ole mikään pakollinen toimenpide, joten Iisan kohdalla mennään lähinnä jouhien selvittelyllä.
Kaikkein ajankohtaisin ja polttavin Iisa-ajatukseni on kuitenkin tamman astuttaminen. Iisalla on toistaiseksi vain yksi varsa, ja toivon saavani Kurjenpesään tammavarsan hienoa emälinjaa jatkamaan. Orivalinta vain saa minut raapimaan päätäni, ja saattaa olla, että tässä pitää soitella Haltiasaloon päin – tai vielä parempi, mennä käymään ja rupatella Katariinan kanssa aivan kaikki mahdollinen läpi, orisuosituksista kuulumisiin. Toistaiseksi Iisa kuitenkin saa viettää sinkkuelämää normaalissa treenissä – ja vitsit miten hyvältä tamma onkaan loppukesästä ja alkusyksystä tuntunut! Välillä olen meinannut ilmoittaa tamman jälleen kisoihin. Toistaiseksi olen malttanut mieleni; Iisa on kannuksensa hankkinut aikapäiviä sitten, ei se tarvitse enempää näyttöjä. Ehkä sitten, jos minulta loppuvat kisattavat niin sanotusti kesken, lähden taas kiertelemään kouluratoja Iisa-rouvan kanssa.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen