Kurjenpesä

Haltiasalon Sarle "Sarle"

Perustiedot

Meriitit

© KKJ

Tausta

Onneksi en tehnyt ensimmäistäkään hevosiin liittyvää uudenvuoden lupausta! Vuosi 2020 nimittäin alkoi melko iloisissa merkeissä saadessani vuoden toisena päivänä kuvaviestin, joka kertoi uusimman tilausvarsani, jälleen suomenhevosen, syntyneen. Vaikka olen hankkinut melko reippaaseen tahtiin myös puoliverisiä (joiden varsoilla olen maksanut talolainaani sekä muita lainojani mukavaan tahtiin pois), kai se on myönnettävä, että olen menettänyt sydämeni hurmaavalle kansallisrodullemme. Suomenhevonen häviää puoliveriselle ehkä kapasiteetissaan, mutta muuten kansallisrotumme ei kyllä häviä mitenkään päin muille hevosille.

Eikä uusin hevoseni, kasvattajansa nimiehdotuksista Sarleksi ristitty tamma, todellakaan tee poikkeusta tähän. Pienestä pitäen kaunis kuin karamelli, hyväliikkeinen ja ryhdikäs varsa, joskin kamalan rauhallinen ja tyyni, toisinaan turhankin kanssa. Välillä jopa piittaamaton ja hieman hidas. Sarle tuntuu vähän vanhalta sielulta, jo valmiiksi elämää nähneeltä, eikä tamma ole korvaansa lotkauttanut oikein millekään. Pikkuinen tottui riimuun, käsittelyyn, madotuksiin ja rokotuksiin, matkustamiseen, ihan kaikkeen, hirvittävän helposti. Välillä ihmettelin, miten nuori hevonen on niin helppo ja viisas, toisina päivinä taas oikein odotin, milloin raudikko kehittää tulivuoren lailla purkautuvan uhmaiän. Vaan Sarle ei kehittänyt, se oli, ja on edelleen, yksi viisaimmista ja rauhallisimmista hevosista, joita olen ikinä tuntenut.

Sarle on myös hillittömän lahjakas, upea kouluratsu, joka saa kerta toisensa jälkeen silmäni loistamaan kuin jouluhullulla Tallinnan joulutorin loisteessa.

Luonne

Liinakko suomenhevonen aamuöisellä, usvaisella rantalaitumella, alempana kiemurtelee joki. Kuva on tuttu monista postikorteista, kenties lapsuusmuistoista tai ainakin jonkun sukulaisen tarinoista oman tai naapuritalon hevosista, ulkona vietetyistä kesäöistä. Hevosen silkkisestä turvasta, sen lämpimästä uloshengityksestä kättä vasten.
Minun tarinani, muistoni, ovat aikuisiältä, ja aika moni niistä on Sarlesta. Rauhallinen vanha sieluinen tammani on se hevonen, jonka kanssa olen ihmetellyt auringon nousua, viettänyt aikaa vain ollen, vähän rapsutellen, rantasaunan lämpenemistä odottaessa. Sarle on minulle kuin ystävän olkapää ja lämmin hymy, joku, jota vasten itkeä ja jonka kanssa nauraa.

Jo elämänsä ensimetreiltä lähtien Sarle on ollut tyyni ja rauhallinen, jopa siihen pisteeseen asti, että tyyneys liukuu välinpitämättömyydeksi ja rauhallisuus hitaudeksi. Sarlessa on kuitenkin järkkymättömyyttä, sen hermoissa ja rauhallisuudessa; tuntuu, ettei mikään horjuta tämän hevosen sisäistä rauhaa. Muiden hevosten vetäessä ilopukkeja tai säikkysäpsyjä liinakkoni korkeintaan tuhahtelee tai pörisee, ottaa ehkä jokusen sivu- tai peruutusaskelen, muttei varmasti tee mitään sen isompaa. Ehkä tamman järkkymättömyydessä on ripaus itsepäisyyttä.
Tämä itsepäisyyden rahtunen ei kuitenkaan oireile, ilmene, sen enempää Sarlea käsiteltäessä tai sillä ratsastettaessa. Haltiasalolaiseni on hyvinkin yhteistyöhaluinen, tai ehkä ennemminkin yhteistyökykyinen, hevonen, hieman vakavansorttinen virastotyöntekijä-persoona, joka tekee asiat pilkulleen pyydetyllä tavalla sooloilematta puolikkaan ajatuksenkaan vertaa. Sarle on alkuun hidas, ei kuitenkaan tahmea, se vaatii paljon jumppaa eteenpäinpyrkimyksen maksimoimiseksi (ja edes normalisoinniksi). Lisäksi tamma on alkuun herkästi etupainoinen eikä takaosakaan työnnä sitten ollenkaan, ennen kuin verryttelytoimet on ratsastettu. Kunhan Sarlen aktivoi ja herkistää, saa sen kantamaan itsensä kunnolla ja työntämään takaosallaan, treenikin alkaa sujua aivan eri tavalla.

Sen verran vakava ja joustamaton Sarle on, ettei se tee mitään, ellei korrektisti pyydetä. Talutusratsuna se toimii, siinä taluttaja kuitenkin on suuremmassa roolissa kuin ratsastaja, mutta kunnon alkeisratsua tästä hevosesta ei saa tekemälläkään. Sarle ei ota askeltakaan, ellei oikeaoppisesti pyydetä. Mikäli kesken ratsastuksen ratsastaja tekee virheen, Sarle kyllä tiedottaa siitä joko jalkaa polkemalla tai pysähtymällä. Tamma ei kuitenkaan jää vihoittelemaan tai kieltäydy yhteistyön jatkamisesta ensimmäisen tai tuhannenkaan virheen jälkeen, vaan jatkaa työskentelyä tyytyväisenä korrektit avut saatuaan.
Parhaimmillaan liinakko liikkuu kevyen ja vaivattoman näköisesti, erityisesti ravi on kerännyt kiitosta, samaten tamman tarkkuus ja täsmällisyys (joka on välillä paremmalla tolalla kuin ratsastajalla, vaikka olenkin vähän turhan tiukkanutturainen täti!). Suurimpia haasteita on saada Sarle rennon pehmeäksi, hevosesta huokuu turhankin helposti kaavakkeita täyttävän, minuuttiaikataululla suorittavan virastotyöntekijän aura. Sarle kuitenkin osaa höllätä nutturaa, välillä se vallan innostuu, esimerkiksi päästessään uimaan tai laukkaamaan sänkipellolle. Siinä saavat kaavakkeet ja hiusverkot kyytiä! Sarle kuitenkin on vaativa B -tason kouluratsu, älyttömän hieno sellainen onkin, niin liikkeiltään kuin osaamisessaan. Akilleen kantapäätä ei ole, raudikkoni on tasaisen erinomainen vähän joka liikkeessä. Sekös saa silmäni säihkymään ja hymyni kohoamaan korviin.

Käsiteltäessäkin Sarle on vähän vakava, ei kuitenkaan aivan niin rutiiniensa orja, että kaviot pitäisi puhdistaa ja kengittää tietyssä järjestyksessä tai karsinapaikan muutos olisi sydänoireiden paikka. Tamman hermorakenne kestää ihan mitä tahansa, se ei tunnu hermostuvan, saati stressaantuvan, yhtään mistään, eikä mikään tunnu sitä pelottavan. Liinakko kuitenkin arvostaa rauhallista käytöstä, rapsutteluja (tamma on kaiken vakavuutensa alla ihan pehmo) ja muuta huomiota, hidasta kävelyä tallista tarhaan aamuisin. Takaisin talliin voidaan kävellä reippaammin, aamun ensimmäisen pikkulenkin Sarle vain soisi olevan verkkainen. Kaikki raspauksesta rokotuksiin ja pesemisestä lastaamiseen sujuvat ihan ongelmitta, samaten itse matkustaminen. Vieraissa paikoissa tamman käytös on täysin samanlaista kuin kotona, eikä kilpailusuorituksen aikana tapahdu mitään sen ihmeellisempää kuin kotitreeneissäkään. Raudikko kyllä nauttii esiintymisestä, se vain on niin hillitty kaikessa vakavuudessaan, ettei sellaisen sovi antaa näkyä korostettua ryhtiä sekä kameroille poseeraamista suurempina asioina. Sillä Sarle poseeraa, se ymmärtää käännellä päätänsä ja pitää korvansa hörössä, eikä se varmasti liikahda mihinkään ellei erikseen pyydetä, mikäli tietää olevansa kuvattavana.

Sukutiedot

Jälkeläiset

30.01.2022 sh-o. Kurjen Särmä i. Haltiasalon Messinki om. Enna Reinivuo (VRL-14704)

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

20.06.2020 Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus
Rakenne: 8, Laukka: 1, Ravi: 1, Käynti: 5, Ratsastettavuus: 2, Lisäpisteet: 1, Suku: 11, Laatupisteet: 10 = 39p.

22.02.2021 Kouluvalmennus, valmensi Minni
Liinakko hevonen askelsi ratsastajansa alla rennolla askeleella saapuessani paikalle. Ratsastaja esitteli itsensä Ainoksi ja ratsun Sarleksi. Ollessani vähän paremmin perillä siitä millainen parivaljakko oli kyseessä, sai Aino lähteä keräilemään tamman ohjia tuntumalle ja hakemaan Sarlen hyvälle käynnille. Sarlen askeltaessa hyvällä käynnillä eteenpäin sai ratsukko alkaa tekemään pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä siten että avut olisivat selkeitä, napakoita ja vastine niihin myös sen mukainen. Hiljalleen tehtävää edistettiin temponmuutoksiin askeleen sisällä käynnissä ja siitä kohti käynti-ravi-käynti siirtymiin.

Tässä kohtaa Sarle antoi ensimmäiset selkeät merkit siitä että ratsastajan avut eivät olleet sen mielenlaatuun sopivia ja hetkeksi tehtävän oikeampi suorittaminen sai jäädä ja keskityimme vain Ainoon ja naisen antamiin apuihin ennen kuin tehtävän palaset koostettiin taas ehjäksi palapeliksi. Nyt Sarle suoritti tehtävää paremmin.

”Pidä tää sama yllä ja anna seuraavaksi jäädä raviin. Kokeillaan tehdä ravi-laukka-ravi siirtymiä siten että laukka tulee S-M ja R-B väleihin. Muista hyvät valmistelut nyt kun laukka nousee suoralla.”
”Tää on haastava tehtävä. Asetus voi olla vaikka koko ajan vasemmalla jos se helpottaa. Puolipidäte ja laukka-avut. Parempi. Sarle ei isoja apuja näytä tarvitsevan isoja apuja lopulta. Vielä kerran.”

Kierros kierrokselta Aino sai paremmin ohjat käsiinsä ja palaset paikoilleen, jolloin tehtävä sujui molemmissa kierroksissa ilman isoja protesteja. Tässä kohtaa Aino sai luvan aloittaa omatoimiset loppuverryttelyt.

24.06.2021 Ohjasajoa, kirjoittanut Sorel
Saavuin Kurjenpesään tukalana hellepäivänä. Astelin talliin naama vettä valuen kuin toivoen, että löytäisin tallista jonkun viileän pumpun jonka alle asettua istumaan ja juomaan hienostuneesti hyvää kuplivaa juomaa ja nauttimaan elämästä mutta mitä vielä, Aino asteli luokseni ja ojensi raudikon hevosen ohjat käteeni ja ilmoitti Sarlen olevan valmis. Paluu todellisuuteen tuli välittömästi ja kuplivat juomat täytyi unohtaa vielä hetkeksi, koska työt odottivat. Ajatuksissani olin unohtanut myös ohjasajo-ohjani autoon mutta lähdin Sarlen kanssa niitä hakemaan. Onneksi tuuli puhalsi sen verran, ettei kentälle aivan läkähtynyt.

Tiesin Sarlen olevan hieno kouluratsu mutta halusin tehdä sen kanssa nyt jotain erilaista. Tamma oli hyvin treenattu ja valmennuksissa menty mutta miten hevonen toimisi ohjasajossa? Siitä haluan ottaa selvää. Kiinnitin ohjat niin, että ulko-ohja tuli ulommasta renkaasta ja sisäohja suoraan kuolainrenkaasta käteeni. Aloitin käynnissä kävelemällä hevosen vieressä ja hakemalla tuntumaa. Tamma reagoi hyvin ja reagoi myös kehon paineeseen hyvin. Sitä en tiedä kuinka paljon hevosta on ohjasajettu vierestä mutta hyvin se tuntui toimivan. Sarle asettui hyvin kumpaankin suuntaan. Sarle keskittyi tekemiseen niin paljon mutta vauhti hiljentyi vähän väliä ja jouduin pyytämään tammaa liikkumaan myös eteenpäin. Se katseli kehon kieltäni niin tarkasti että unohti omien jalkojensa toiminnot.

Perus asiat sujuivat hyvin niin käynnissä kuin ravissakin. Paineelle se oli todella herkkä etenkin ravissa ja suuria liikkeitä ei tarvinnut tehdä, kun toivottu asia jo tapahtui. Lopuksi siirryimme vielä isolle ympyrälle työskentelemään laukkaa. Vaihdoin sisäohjan kulkemaan ohjasajovyön alemmasta renkaasta niin, että kiinnitin ohjan ohjasajovyöhön mutta se kulki kuolainrenkaan läpi käteeni. Tamma nosti nätisti laukan mutta hieman protestoi vipumaisempaa tuntumaa nostellen päätänsä ilmaan mutta kun hevonen malttoi ja rentoutui, se laukkasi tasaisen rauhallisesti hyvässä muodossa. Hevosen tekemistä oli ilo seurata ja miten tasaiset ja hienot liikkeet sillä olikin! Takaosa teki vahvasti töitä ja liike oli tahdikasta ja energistä mutta hallittua. Hirveästi en hevosta viitsinyt laukkuutta kun ilma tuntui trooppisen sademetsän ilmiöltä mutta Sarlella oli hyvä fiilis kuten minullakin ja tamma teki kunnialla kaikki pyydetyt asiat, oli hyvä hetki lopettaa tähän. Ja nyt saisin vaihtaa ajatukseni siihen kuplivaan kylmään juomaan - pieni toive olisi että Ainokin ehtisi minun kanssani istuutua hetkeksi nauttimaan kesästä ja turista maailman asioista, koska meillä ei luonnollisesti koskaan juttu jäisi vähäiseksi. Kurjenpesään on aina ilo tulla ja tehdä työtä näin hienojen hevosten kanssa!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen