Kurjenpesä

Haltiasalon Kustawi "Uuvi"

Perustiedot

Meriitit

© SK

VSR Rotunäyttelyt III-palk. (tuom. alaera)

Tausta

Toinen haltiasalolainen ori, kokonaisuudessaan kuudes, mutta ensimmäinen pienhevoskokoinen. Eikä Kustawi suinkaan jäänyt viimeiseksi Kurjenpesään muuttaneeksi haltiasalolaiseksi - minähän keräilen näitä samalla innolla kuin harrastajat Pokémoneja!

Kustawin, Uuvin, suku antoi odottaa komeaa, korrektia pienhevosta, jolla voisi olla tulevaisuus kouluradoilla. Geenilotossa osui voittoarpa; sain komean, korrektirakenteisen pienhevosen, jonka kapasiteetti vei lopulta vaativa B -luokkiin. Suurin onni on kuitenkin, tämänkin hevosen kohdalla, sen luonne sekä ratsastettavuus. Kertoessani muille Uuvista tuntuu, etten muuta teekään kuin kehun, suorastaan hehkutan, hevostani. Näin hienosta, hyväntuulisesta persoonasta on kuitenkin paha löytää moitittavaa, ja miksi edes pitäisi? Tietenkin olen onnellinen ja ylpeä näin hienosta hevosesta, ja toivon, että muutkin ovat omistaan sekä jaksavat kehua niitä kuten minä Uuvia.

Voin vain toivoa, että pikkuraudikkoni kilpaura jatkuu yhtä hyvin kuin se on alkanutkin, ja että se on tulevaisuudessa myös periyttäjä. Erityisesti orin hienon persoonan sekä ratsastettavuuden soisin periytyvän jälkipolville! Hyvä, yhteistyöhaluinen luonne sekä terveys ovat mielestäni tärkeimpiä ”palasia” hevosessa. Uuvi on toki kokonaisuutena se voittoarpa, jossa kaikki palaset loksahtivat toivotulla tavalla paikoilleen. Voi, kun jälkikasvun kanssa kävisi samoin!

Luonne

No onhan tämä nyt somempi ja ihanampi kuin moni muu.

Olen aina ollut sitä mieltä, että Uuvin nimet, virallinen sekä lempinimi, ovat hurjan somat ja sympaattiset. Sitä on pikkuori itsekin, soma ja sympaattinen, ystävällinen, rehellinen ja yritteliäs. Naapurini luonnehti liinakkoani joskus "sovinnaiseksi pyhäkoulupojaksi", ja kaikessa inhimillistämisessäänkin kuvaus osuu aika hyvin nappisilmäiseen oriin, joka tuntuu koko ajan hymyilevän kohteliaasti.

Uuvilla on kaikki aina, koko ajan, hyvin. Säyseä pikkuori seurailee tallin sekä pihan tapahtumia uteliaasti korvat hörössä, muttei vahdi tammoja, pörhistele muille oreille tai stressaannu muutoksista. Se vain seurailee, on perillä, mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Erityisen mielellään raudikko seurailee kissoja sekä lintuja, varsinkin veikeästi hyppelehtivät harakat tuntuvat olevan lintubongarini suursuosikeita.
Tyytyväinen tämä on käsiteltäessäkin, niin harjattaessa kuin kengitettäessä, hierottaessa kuin varustettaessa. Hampaiden raspaus ei aiheuta tyytymättömyyttä eikä matolääke irvistelyä, haavanhoidon aikana Uuvi ei luimi ollenkaan, vaikka vähän haavaansa arastelisikin. Ori ei nyi jalkojaan, kuovi, uhittele tai tee koskaan mitään kiukuttelun suuntaistakaan. Säikähtäessään Uuvi säpsähtää kuin rajun hikkakohtauksen saaneena, mahdolliset sivuaskeleet se ottaa aina ihmisestä poispäin, muttei koeta karkuteille siitä nurkan takana rymistelevästä sapelihammastiikeristä huolimatta. Uuvin luotto ihmiseen on vankkumatonta, käytöstavat moitteettomat, koko hevonen yksinkertaisen valloittava.

Pieni ori, suuri sielu, suuri sydämen palo työntekoa ja erityisesti kouluratsastusta kohtaan. Se onkin Uuvin leipälaji, eikä liinakon kapasiteetti lopu aivan heti kesken; se on yltänyt isänsä kavionjäljissä vaativa B -radoille saakka. Hyppääminenkin sujuu, kunhan pysytään alle metrissä sekä yksinkertaisissa tehtävissä. Kovin teknisillä radoilla Uuvi hämmentyy menettäen itseluottamuksensa.
Tätä ei tapahdu sileätyöskentelyn aikana. Uutterasti uutta opetteleva sekä vanhoja taitojaan ylläpitävä pienhevonen on alusta alkaen työskennellyt niin hienolla asenteella, työmotivaatiolla ja -moraalilla, että olet monet iloisenylpeät (ääni)viestit ja kiitokset laitellut kasvattajan suuntaan. Tämmöisen hevosen kanssa työskentely on yksinkertaisesti jo etuoikeus ilon lisäksi!

Kehun omaani nyt enemmän kuin oikeastaan kehtaisinkaan. Jokaisessa askellajissa erinomaisesti liikkuva, ryhdikäs liinakkoni on näyttävä kouluratsu, jonka eteenpäinpyrkimys on samalla viivalla orin muiden hienojen ominaisuuksien kanssa. Vasen kierros oli alkujaan Uuville se hankalampi, mutta ikä sekä treeni ovat tuottaneet tulosta, eikä raudikosta nykyään löydy toispuoleisuutta. Eritoten lisätyt askellajit sekä erilaiset väistöt ja taivutukset Uuvi suorittaa sellaisella taidolla ja riemulla, että taustalta puuttuu vain se tietyn kahvimerkin mainosmusiikki sekä kertojaääni tekijöiden kahvista.

Samalla hehkutuksen puolelle lipeävällä kehulinjalla jatkan myös orin lastaamisen, kuljettamisen sekä esiintymisen suhteen. Nuorena poikana Uuvi vähän jännitti isojen yleisöjen edessä olemista, ikään kuin se olisi ujostellut. Ikä toi myös esiintymisvarmuutta, ja nykyään ori esiintyy edukseen niin näyttelykehissä kuin valkeiden aitojen sisällä ilman ujouden häivääkään. Lastaaminen sekä purkaminen ovat aina sujuneet helposti, vaikka pari ensimmäistä kertaa ramppia piti saada vähän nuuhkia ja öristä. Matkustaminen sujui ensi reissusta lähtien hyvin, kiitos rauhallisten seuralaisten, jotka opettivat nuorelle orille, ettei tässä ole pelättävää. Nyt, Isona ja Aikuisena, Uuvi matkustaa vaikka yksinään tai toimii itse jonkun nuoren tukena ja turvana.

Sukutiedot

Jälkeläiset

Kilpailutulokset

Haltiasalon Kustawi kilpailee porrastetuissa kilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

VSR CUP 2 sijoitusta joista 0 voittoa
28.02.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup va B 4/50
31.07.2022 Hiivurin Suomenhevoset VSR Cup va B 3/23

Päiväkirja & valmennukset

22.01.2022 Sohjapohja ja koulukiemuroita, kirjoittanut Veera R.
Tänään treenattiin Uuvin kanssa hieman sileällä kouluratsastuksen merkeissä. Hain orin tarhasta talliin varustettavaksi. Uuvi oli koko ajan niin säyseä, että piti ihan tarkastella uusiksi, että olinhan ottanut oikean hevosen tarhasta. Oli sitä kiltiksi kehuttu, mutta että näin siivo käytöksinen nuori herra. Kauaa ei varustamisessa kestänyt, kun kaikki hoitui jouhevasti, joten pian jo suuntasimme kenttää kohti.

Kentällä talutin Uuvia muutaman kierroksen hieman vetisessä loskalumessa, onnistuen heti kastelemaan jo omat sukkani veden mennessä ratsastussaappaista läpi. Kaduin heti päätöstäni taluttaa kierrostakaan, joten kävelimme seuraavaksi suoraan jakkaran luo, jonka vierellä kiristelin vielä satulavyön, säädin jalustimia, kunnes kiipesin selkään. Selässä jouduin vielä hieman mallailemaan jalustimia reiän verran pidemmäksi, mutta sitten jatkoimme alkukäyntejä.

Kenttä ei onneksi ollut liukas, vaan pohja oli sohjosta huolimatta ihan hyvä. Taivas oli sen verta harmaana ja keli plussan puolella, että vettä saattaisi taivaalta tulla tänään taas – toivoin vain, että ei meidän treenien aikana. Aloitimme alkukäyntien jälkeen ravityöskentelyn kevyessä ravissa, jossa lähdimme tekemään alkuun ympyröitä ja tempon vaihteluita. Teimme myös muutamia siirtymisiä ravista käyntiin ja siitä pysähdykseen asti.

Kävimme läpi hieman taivutuksia ja väistöjä, jotka menivät läpi heittämällä. Suoristuksia treenasimme kolmikaarisen kiemurauran avulla. Uuvi toimi oikein mukavasti, eikä missään kohtaa heittänyt esimerkiksi kädelle vahvaksi, niin kuin suomenhevosten kanssa olen tottunut. Ori olisi mukavan treenin päätteeksi ansainnut oikein kunnon loppukäynnit, mutta vesisateen alkaessa kymmenisen minuuttia taisi olla meille molemmille ihan riittävästi palauttelua.

19.04.2022 Taitavalle Uuville keväistä sileällä ravailua, valmentajana Anja Pulska (VRL-14618)
Täällä sitä taas seisottiin, Kurjenpesän pihamaalla. Kevät oli jo täydessä vauhdissa Pöytyällä; kuulaista hangista ei ollut jäljellä parkkipaikan soraa pitkin soljuvia puroja enempää, toisin kuin meillä Lapissa, jossa olimme vielä viime viikolla vedättäneet pulkkarallia pellolla. Selkäni taakse hiipinyt Aino herätti minut talviuniltani kesken kaiken ajatuksistani, liekö tunnisti jo auton äänestä meikäläisen saapuneen. Luonnollisesti me emme enää tuhlanneet aikaa muodollisuuksiin, ne ehdittäisiin hoitaa kahvikupillisen ja tuomani nisun ääressä töiden jälkeen, joten lähdimme samaa matkaa kohti tallirakennusta.

Aino oli varannut tällä kertaa yhden ainokaisen valmennettavan minulle. Toisaalta, olin mahduttanut tämän kahvitauon Kurjenpesään alunperinkin hieman hätäisesti matkan varrelle muiden eteläisten tallien väliin, joten sinällään oli ihan hyvä, ettei Aino laittanut minua ihan hirveään rääkkiin kesken maakuntamatkailun. Samaa en valitettavasti voinut luvata Ainolle ja Kustawille, sillä leikisti kiireiseen aikatauluuni piti nyt mahduttaa yksi tehotreeni.

Aino ja Uuvi aloittivat lämmittelyt sillä aikaa, kun minä keksin pientä ohjelmaa ratsukolle. Tämmöisen nopean visiitin vuoksi en ihan ehtinyt suuremmin lähteä suunnittelemaan rataa, mutta äkkiäkös minä keksin mukavasti tehtävää, ja pyysin parin lähtökuoppiin. Koska ravityöskentely tulee aina olemaan yksi lempitehtävistäni, päädyin keskittymään siihen tälläkin kertaa. Lisättyä, koottua, ympyrällä, voltilla, mitä nyt lennosta keksisinkään. Aloitin kuitenkin työskentelyn pyytämällä ratsukolta kunnon taivutuksia alkuun Uuvin venyttelemiseksi, vaikka ori vaikuttikin jo varsin notkealta. Hyväkäytöksinen, ehkä kenties kevään piristämä raudikko suorastaan huokui työintoa suomalaisen työnarkomaanin tavoin, joten en jäänyt turhan tiukasti kiinni taivutuksiin. Mitäpä sitä valmiin hevosen kanssa, taivutukset näyttivät Uuvilla tulevan jo selkärangasta. Kierrosta jatkettiin varsin pirteissä merkeissä, ja keksin Ainon suureksi helpotukseksi vältellä kentän loskaisinta takaosaa väistöllä keskihalkaisijalle. Uuvi suoritti mallikkaasti heti avut saatuaan, ja ratsukko eteni hyvin vaivattomasti heti seuraavaan pyytämääni tehtävään.
Itseasiassa koko valmennustuokio hurahti varsin onnistuneissa merkeissä muutaman vaiheen hienosäädöllisen toiston jälkeen, ja kiittelin ratsukkoa vuolaasti. En voinut kuin kehua kumpaakin hienosta työstä, Aino oli todellakin jälleen tehnyt itselleen hienon hevosen, vaikka kyllä se Haltiasalon tätikin tiesi, mitä oli Uuvia alulle laittaessaan ollut tekemässä. Ja tietysti Uuvi itse oli varsin upea, hyväluontoinen ja motivoitunut ori, ei senkään työpanosta pidä mennä yhtään vähättelemään. Kevätauringossa jäähdyttelyjään kipittänyt kaksikko vaikutti ennenkaikkea itsekkin tyytyväiseltä omaan suoritukseensa, ja viimeistenkin taputtelujen jälkeen lähdimme tallustamaan kaikki kohti tallia, jonka kahvihuoneessa odotti se tuomani pitko syöjiään. Sovimme jättävämme siitä Uuvillekin kantapalat kuivumaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen