14.07.2018 Kaakki jouduttiin lopettamaan sen alettua olla jo liian vanhuuttaan jäykkä.

Pahankantaja VH16-018-1782

Nimi	Pahankantaja "Kaakki"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, kulomusta	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-I, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.07.2016, 27v satunnainen (3v 22.07.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm / CIC1

30.09.2016 uljas mustamme kirjattiin R-suunnalle 76 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

30.09.2016 orille myönnettiin Champion -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

25.01.2017 Kaakille myönnettiin Jälkeläisluokka C.

04.05.2017 orille myönnettiin VIR MVA -arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

15.08.2017 Kaakki ja KRJ-I, miten hieno päivä!

20.12.2017 uusi kantakirjauksessa erikoistilaisuudessa. Tällä kertaa palkinto ja pisterivi olivat komeat KTK-I ja 21 + 20 + 20 + 19 = 80p.!

30.11.2017 suokkiferrarimme toi kotiin ERJ-I -palkinnon.

20.06.2018 Kaakki teki meistä taas äärettömän ylpeitä tullessaan palkituksi SLA-I* -palkinnolla.

Ensimmäinen rivi: kuvaaja ei halua nimeään mainittavan. Toinen rivi © Fiktio.

Luonnekuvaus

Kanelista oli jo varsa, mutta koska se kaipasi jälkeläisiä ja Hinku jäi meille vähän sellaiseksi "no tää toimii hyvin tän emänä mut nääh"-tapaukseksi, totesimme, että kyllä siitä mahtuu talliin toinenkin varsa. Lissu oli intoillut jo pitkään dookien Pahankannattajaa, jota lopulta päätettiin kysyä isukiksi tulevalle varsalle. Lopulta syntyi komeaakin komeampi musta orivarsa, joka sai isäänsä kunnioittaen nimekseen Pahankantaja. Ei yhtään liian läheltä Pahankannattajaa, kiitos kysymästä, onneksi se kävi myös dookielle.

Pahankantajan lempinimeksi piti tulla Pahis, mutta koska isä oli sitä jo, ei poika voinut olla sama. Mutta koska nyt olemme Susirajassa, ei orista tietenkään voinut tulla esimerkiksi Kaapoa tai Paavoa (eikä suurin syy ollut se, että molemmat ovat jo tallissa) vaan siitä tuli Kaakki. Miten meni noin omasta mielestä? Erityisesti, koska Kaakki ei ole ollenkaan kaakki, vaan enemmänkin "lopetanytjosepyöriminenjakeskityvoiherranjumalahevonen" - toisaalta taas "ei vitsit miten makeesti meillä tänään meni!".

Kaakki saattaa olla todella mahtava tai todella turhauttava, vähän päivästä riippuen. Parhaimmillaan se on U-P-E-A; herkkä, innostunut, motivoitunut ja nöyrä kaveri. Pahimpina päivinä siltä puuttuu keskittymiskyky ja jarrujen toiminnassa on viivettä. Luonteeltaan se on onneksi kiltti ja lisäksi vähän yksinkertainen. Tai ainakin perinteisen miehen tapaan hieman putkiaivoinen, joten asiat ovat sille joko tai. Joko se saa hillua narun nokassa tai käytävällä, tai sitten se ei saa.

Ori kannattaa hoitaa käytävällä ketjuissa ihan vain siksi, että pahimpina ja energisimpinä päivinä Kaakki hilluu omassa karsinassaan kuin sitä ei kukaan olisi koskaan opettanut pitämään kaikkia jalkoja yhtä aikaa maassa. Komea mustamme ei tee ihmiselle mitään ainakaan tahallaan, mutta se kuopii, steppailee ja kiertää ympyrää karsinassaan. Jos siinä sivussa Kaakki tulee vaikkapa astuneeksi hoitajan varpaille tai tönäisseeksi tämän pyllyllään karsinan seinään, ei ori sen suuremmin siitä stressiä ota. Se pysähtyy vilkaisemaan, että hupsista, mutta jatkaa kuitenkin. Päivinä, jolloin kärsivällisyys riittää seisoskeluun, sitä voisi hoitaa myös karsinassa irrallaan, mutta on kaikin puolin helpompaa kaikille ottaa Kaakki käytävälle. Siinä se toimii myös häsäyspäivinä hyvin: se saattaa koettaa kuopia ja stepata, mutta kun sitä komentaa kerran kunnolla, se lopettaa. Orin ei pidä antaa hillua miten tahansa haluaa, tai se saattaa hyvinkin hypätä pystyyn ja istahtaa käytävälle ketjujen ottaessa kiinni. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa se toimii aina hyvin.
Myös taluttaessa Kaakin kanssa pätee sama asia. Se saattaa koettaa steppailla ja pörhistellä, mutta kielto auttaa, ja sen jälkeen ori kävelee narun nokassa siististi ja sievästi. Sekin riippuu paljon päivästä. Jos Kaakki malttaa, se ei edes yritä tehdä mitään kiellettyä, mutta jos päivä on energinen (ja etenkin jos myös tuulee) ori meinaa olla hilluvampaa mallia. Rekkaan ori osaa kävellä lähettämällä tai taluttaen, matkustaessa se korkeintaan vähän kolistelee.

Ratsuna Kaakilla on kaksi vaihdetta. Sen selässä on parhaimmillaan mahtavaa istua, mutta pörinäpäivinä sen tuntuu enemmän hyrrältä, johon ei ole laitettu jarruja. Ulkoiset seikat eivät siihen juuri vaikuta, mutta tuulinen sää on melkein takuuvarma merkki siitä, ettei Kaakki malta sinä päivänä keskittyä työntekoon täysillä. Vaikeimpina päivinä ori tuntuu juoksevan alta pois ja kääntyilevän ihan outoihin suuntiin, kun se aikoo katsoa ensin tuonne ja sitten tuonne, ja sitten toiseen suuntaan. Sanomattakin selvää lienee, että tällaisina päivinä Kaakin kanssa on suunnattoman turhauttavaa koettaa tehdä yhtään mitään. Se hädin tuskin keskittyy eteenpäin kulkemiseen saati sitten ratsastajaan, taipumiseen, kokoamiseen tai oikeastaan yhtään mihinkään.
Onneksi hyviä päiviä on oikeasti useammin kuin huonoja, vaikka usein valitammekin Kaakin kaakkeilusta. Tällaisina päivinä oria on mahtava ratsastaa. Se on herkkä ja nöyrä, työteliäs hevonen joka ei koskaan sano ei treenille. Kaakin selässä on osattava tehdä totta kai jotain, eikä matkustelu ole vaihtoehto, koska hevonen kyllä menettää mielenkiintonsa töihin jos ratsastajaakaan ei kiinnosta.
Parhaimmillaankin Kaakki on vain perushyvä kouluratsu, hyppääminen on orin vahvinta aluetta. Käynti ja ravi ovat ihan OK (yliastunta ja irtonaisuus saisivat olla paremmat), laukasta ei löydy isommin tai pienemmin motkotettavaa. Ei-pörinäisinä päivinä uljaan mustan suurimpia vahvuuksia koulutyöskentelyssä ovat sen yhteistyöhalu, motivaatio sekä tasapaino. Laukkatehtävät sekä väistöt ovat sujuneet Kaakilta aina, mutta peruutuksissa ja keskikäynnissä on ollut työstämistä. Kunhan ratsastaja tekee töitä eikä vain matkusta, Kaakkikin työskentelee. Paitsi niinä pörinäpäivinä. Puristavaa polvea, nakuttavaa kantapäätä tai kovaa kättä ori ei siedä, vaan joko jumittaa paikoilleen tai kiemurtelee takamustaan nakellen (suoranaisiksi pukeiksi niitä ei voi sanoa).

Kaakki edustaa melko perinteistä susirajalaista kenttäratsua; koulupuoli sujuu, mutta hyppääminen on Se Juttu. Tämän hevosen kohdalla se näkyy enemmän suorituksen laadussa; motivaatio nyt on kohdillaan, oli sen hetkinen työtehtävä mikä tahansa. Erinomaisen laukan lisäksi Kaakilla on erinomainen hyppy; hyvä jalkatekniikka ja selän käyttö, hyvä terävä ponnistus, pyöreä reipas hyppy (Kaakki ei leiju varttia saman esteen päällä), elastinen, nopea ja ketterä. Kirsikkana kakun päällä mustikkimme on varovainen jaloistaan. Aloittelijoiden kanssa Kaakki hyppää kärsivällisesti simppelit tehtävät, etsii ponnistuspaikat itse ja tuntuu asettavan askeleensakin oikein ratsastajansa puolesta. Suuhun kiinni jäämistä tai muuta sellaista ori ei siedä hypätessäkään, mutta hieman kokematon tai epävarma hyppääjä satulassa ei mustajouhea juuri hidasta. Ei sillä, että Kaakki kuumuisi. Fiksu kultapoikamme pelastaa hypyn yhdeksällä kerralla kymmenestä kammeten itsensä yli vaikka lähestyminen olisi kuinka vino tai hyppy lähtisi liian läheltä, samaten ori venyy pisimpienkin esteiden yli. Maastoesteillä ori toimii kuten rataesteilläkin mennä laukaten korvat töttörössä joka ikisestä hypystä nauttien ilman huolen, epävarmuuden tai ongelman häivääkään.
Maastoillessa ori on muutenkin varma, reipas ja hyväntuulinen tapaus. Reippaat peltolaukat, hiihtoratsastusreissut, käyntimaastot sun muut . Kaikki käy, kaikki on kivaa. Kaakki on niin tottunut Susirajan maastojen yllätyksiin puskista hyökkäävistä fasaaneista naapurin metsälaitumelta karanneisiin lehmiin, ettei hevonen korvaansa lotkauta oikein millekään. Oltiin liikkeellä yksin tai porukassa, Kaakki on se pomminvarma ratsu, joka ei loikkaa ojaan tai kuusenoksaan muiden säikkyessä sauvakävelevää tuulipukukansaa.

Kotona tuulinen sää tai yleinen pörinäfiilis vaikuttaa Kaakkiin huomattavasti enemmän kuin kisapaikoilla. Ori tuntuu rakastavan yleisön edessä esiintymistä, minkä vuoksi ori on kisapaikoilla noin kaksikymmentä senttiä korkeampi kuin kotona, liikkeet paranevat ainakin kahdella level upilla hypyistä puhumattakaan. Käsihevosalueella mustajouhi saattaa hillua ja huutaa pari kertaa (”Kattokee mie oon täällä ja voitan teidät kaikki! Plus sporttiset mimmit ottakee yhteyttä!”), ratsastaja selässään Kaakki ryhdistäytyy toimien älyttömän hyvin. Huonoa ratsastusta ori ei kisoissakaan anna anteeksi, vaikka katsoo sitä vähän enemmän sormien läpi kuin kotona – hänen yleisönsä odottaa häntä, ei nyt sovi kiukutella! Kaakki on kilparatsu henkeen ja vereen, se kävi selväksi jo herran varsanäyttelyposeerauksista ja siitä, miten liikkeitä esitettiin ihan erilaisella keskittymisellä kuin kotona. Sama meno on jatkunut ratsastuskilpailuissa.

Sukutaulu

i. Pahankannattaja KTK-III sh, vprt, 160cm	ii. Ihme Bluussi evm, sh, vprt, 156cm	iii. Karaukki evm, sh, prt, 160cm
		iie. Ilo-Kikka evm, sh, prt, 154cm
	ie. Porvarikakara evm, sh, vprt, 157cm	iei. Tuhkamaan Alvar evm, sh, prt, 156cm
		iee. Aatelistaika evm, sh, trt, 154cm
e. Aamukakkukahvi ✝ YLA1, SLA-I, KERJ-II, KRJ-II, ERJ-I sh, prn, 156cm	ei. Kahvipeikko evm, sh, prt, 160cm	eii. Taatelikahvi evm, sh, prt, 162cm
		eie. Rantaleikkikaveri evm, sh, prt, 155cm
	ee. Aamuaprikoosikakku evm, sh, rn, 155cm	eei. Konstantintti evm, sh, rn, 160cm
		eee. Aamutar evm, sh, vkk, 154cm

Jälkeläiset

s. 01.08.2016 sh-o. Pusuhippa, e. Tiilikan Hyvänyön Pusu, om. Dimma / VRL-08204
s. 09.09.2016 sh-t. Savusurmia, e. Seljasaaren Savukalmia, om. Susiraja
s. 05.11.2016 sh-o. Turmeltajan Sadonsurma, e. Turmeltajan Rokkirella, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 13.03.2017 sh-o. Kauhunkehrääjä, i. Kalvankehrääjä, om. Wiewi VRL-12670

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

07.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi Hapero

Tänään haettaisiin narrille ja Kaakille sellainen oikein vahva fiilis yhdessä tekemisestä ja työstettäisiin tarkkoja pikkukiemuroita ja oikein syynättäisiin narrin istuntaa siihen malliin, ettei tämä ikinä enää haluaisi osallistua valmennukseeni! Ihan alkuun kuulosteltiin hevosen mielialaa ja motivaatiota, pitkihköin ohjin, askel kerrallaan, jokaista liikettä tunnustellen. Sekä minä maasta että narri selästä huomasimme molemmat, että Kaakki jännitti vähän takaosaansa ja puski sitä sinne sun tänne jos ei kävellyt uralla aidan tukemana. Otinkin heti ratsukon irti uralta, jotta narri joutui oikeasti ratsastamaan Kaakin suoraksi ja hallitsemaan sen koko kropan. Kun ratsastaja sai ratsunsa suoralla suoraksi ja kulmissa taipumaan - ja hallittua taivuttaessa oman ulkokätensä, kyllä sen tuntuman voi siellä pitää vaikka sisäohjasta ottaisikin - otettiin mukaan pysähdykset jokaiselle sivulle. Niissäkin piti huolehtia, että hevonen on edelleen suora ja molemmilla ohjilla ja pysähtyy tasajaloin. Ja että ratsastaja säilyttää ryhtinsä eikä lösähdä keskikropasta löysäksi. Ja että hevonen malttaa seistä aloillaan, vaikka ohja löystyisi - varsinkin tämä oli Kaakille vaikeaa, sille kun ei ollut ihan mieluista tällainen pikkutarkka nyhvääminen ja koko kropan käyttäminen oli sillekin rankkaa. Ryhdikäs narri sai Kaakinkin pysymään hyvässä ryhdissä ja työskentelemään käynnissäkin siihen malliin, että ratsukko esitti pyytäessäni vallan mallikasta keskikäyntiä, vaikka sen piti kuulemma olla orille jotenkin vaikeaa. Otimme mukaan ravisiirtymät: pääty-ympyrät keskiravissa, kulmat käyntiä ja pitkille sivuille koottu ravi, lisätty ravi ja jälleen koottu ravi. Ravi osoittautui Kaakille paljon helpommaksi askellajiksi ja se teki siirtymiä askellajin sisälläkin erittäin hienosti. Laukkaa ei sitten tänään otettukaan enkä usko, että narri hikikarpaloineen olisi jaksanutkaan.

12.07.2017 Maastoestevalmennus, valmensi VP

"Käytännössähän teidän homma on melko hyvällä tolalla - se kuuntelee sun apuja ja tekee juuri sitä, mitä haluat. Ja sillähän on suomenhevoseksi pirun kiva laukka ja hyppy, joten miksi tyydyt siihen? Vaikka näen tämän hevosen ensikertaa, mä uskon ja oikeastaan tiedän, että te pystytte yhdessä miljoona kertaa parempaankin. Tuu koko homma uudelleen ja ratsasta sitä ihan oikeasti siellä esteiden välissä äläkä jää hymyissä suin matkustamaan." kehotin ratsastajaa, jonka hevonen hyppäsi vinoon sijoitetut tukit kun vanha höyryveturi. "Näin Lissu, jes! Ja edelleen jatkat sen ratsastamista suorana kahden pohkeen ja ohjan välissä sekä rytmitä sitä laukkaa seuraavalle ponnistuspaikalle." opastin ratsastajaa esteiden välissä. Koska Lissu ja Kaakki osallistui valmennukseen tänään yksin, oli alkuvalmennus ollut melko intensiivinen ja hevonen oli tehnyt lyhyessä ajassa monta hyppyä. Hevosen fyysistä jaksamista säästellen annoin ratsukon kävellä pitkät välikäynnit, jonka jälkeen jatkoimme päivän viimeisen tehtävän äärelle, joka koostui veteen hypystä, vedessä hypystä sekä jälleen poistuessa vedestä hypystä. Tällä tehtävällä mitattiin ratsukon yhteistä luottamusta toisiinsa sekä ratsastajan vaikuttamista hevoseen. Lissun onneksi hänen allaan oli pomminvarma sekä kuuliainen suomenhevonen, sillä muutaman ratsastajan tekemän virheen vuoksi ratsastaja olisi voinut toisella hevosella päätyä hyvin äkäseen lammikon pohjalle. Heti kun Lissu sai tsempattua itseensä, myös vedellä tehty harjoitus saatiin onnellisesti päätökseensä - ilman litimärkää ja kuraista ratsastajaa.

26.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi VP

Muutama viikko maastoestevalmennuksesta kurvasin Susirajan pihaan valmennusturneella, sillä Lissu oli ilmaissut tahtonsa kouluvalmennukseen. Kentälle ennätettyäni Lissu kertoi ratsukon viimeaikaiset kuulumiset ja kertoi samalla, että oli ehtinyt kävelemään orin kanssa vajaan puolen tunnin verran maastossa alkukäyntejä - jonka vuoksi pääsimmekin aloittamaan itse ratsastuksen melko nopeaan tahtiin. Hetken ravailtuaan pyysin ratsastajaa siirtämään ratsunsa takaisin käyntiin, sillä halusin Lissun tekevän neliöllä harjoitusta, jonka jokaisessa kulmassa ratsastajan oli määrä ratsastaa muutama askel takaosakäännöstä sivua vaihtaakseen. Tämän tehtävän kautta saimme hevosen rehellisesti suoraksi kahden pohkeen ja ohjan väliin, jonka lisäksi Kaakki myös hieman heräili - se otti hiljalleen takajalkoja alleen ja nousi huomattavasti parempaan ryhtiin. Koska käyntityöskentelyn parissa vierähti tovi jos toinenkin, siirryimme hiljalleen ravin työstämiseen avotaivutuksen parissa. Avotaivutuksessa halusin, että Kaakki polkee tehokkaasti sisätakajalalla vatsan alle, mutta pysyy rungostaan suorana ja jää kädelle erittäin pehmeäksi. Tässä Lissu saikin jo ratsastaa hevosta huomattavasti enemmän, sillä ravi tuntui olevan tänään melko haasteellista ja Kaakki olisi mielellään pysynyt omalla mukavuusalueellaan. Useiden toistojen ja pienten korjausten jälkeen saimme kuitenkin ravin käynnin kanssa samalle tasolle ja ratsastajan tuskaisen ilmeen tilalle tuli hiljalleen vieno hymy. Joka sekään ei ollut yhtään liioiteltua, sillä ori kantoi itseään todella hyvässä muodossa takaosansa päällä jonka lisäksi sen raviin löytyi täysin uusia ulottuvuuksia - kuten ratsastajakin selästä huokaili.

07.08.2017 Estevalmennus, valmensi Hapero

Valmensin viimeksi kuukausi takaperin Kaakkia ja narria kouluratsastuksen parissa, tällä kertaa saman ratsukon suuntana oli estekenttä. Ori piristyi silmin nähden, kun suunta olikin estekentälle, sen askeleeseen tuli ihan uudenlaista letkeyttä! Narrin mukaan Kaakki oli ollut viime viikkoina todella hyvä ratsastaa sekä sileällä että esteillä, joten odotukseni olivat tämän päivän treenistä korkealla! Aloitimme jo heti alkukäyntien jälkeen ravikavaleteilla ja se tuntui hämmentävän Kaakkia uskomattoman paljon: ori tarjosi yllättäen valtavaa loikkaa ja laukannostoa - oltiinhan sitä estekentällä ja puomikin oli estetolppien välissä! Kun Kaakki malttoi mielensä, lähdettiin tekemään kavaletteja ympyrän kaarella. Tavoitteena siisti ympyrä niin, että ratsukko osuisi keskelle puomeja ja jokaiseen väliin osuisi kaksi laukka-askelta. Kaakin hyvin säädeltävissä oleva laukka sopi tällaiseen tehtävään hyvin eikä ongelmaa olisi pitänyt olla, mutta jos hevonen ei osu keskelle, ei välitkään ole enää niin helposti arvioitavissa. Riittää, kun yhdessä välissä valahtaa, niin koko loppuympyrä on yhtä säätämistä. Juuri tämän takia olimme aloittaneet kavaleteilla: harvemmin tulee ratsastettua symmetristä ympyrän kaarta vaan ympyrät on vähän sinne päin. Nopeasti narri kuitenkin sai jutun juonesta kiinni ja toiseen suuntaan jo toinen yrittämä tuotti toivottua tulosta - tasainen laukka, tasainen kaari ja hyvät, rauhalliset hypyt. Kun ratsu oli hyvässä kontrollissa, muutettiin tehtävä kahdeksikoksi, jossa molemmilla kaarilla oli kaksi kohtalaisen pientä pystyä. Isommat esteet tuntuivat olevan ratsukolle helpompia, rytmi säilyi alusta asti paremmin ja narrin oli silloin helpompi tuoda hevonen esteen keskelle. Oppi oli mennyt perille, joten turha sitä enää sen enempää hinkaamaan.

21.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi Crimis

Maanantaina alkoi taas kova valmennusrumba Susirajassa. Ensimmäisenä rääkkiin joutui Pahankantaja eli Kaakki narrin kanssa. Upea musta ori ihastutti heti, vaikka narri näytti pikemmin vihastuvan. Kaakki pörhisteli taluttajansa vierellä aivan kuin sanoen, että kyllä mäkin olisin mun kaa. Komennus sai orin kuitenkin sipsuttamaan nätisti kuin taikaiskusta. Kun narri oli kapuamassa selkään, Kaakki unohti käytöstavat taas ja alkoi hyöriä kuin mikäkin hyrrä. Avuliaana valmentajana tarjouduin pitämään energistä oria, jotta nainen pääsi selkään. Huomasin silmien pyöräytyksen ja olin kuulevinani mutinaa ”tää on taas näitä päiviä”.

Alkuverryttely menikin sitten siinä, että Kaakki oli sinkoamassa vähän joka suuntaan ja narri yritti saada oriin jotain tolkkua. Alkuun duracellpupu kyllä, liikkui – jos ei eteenpäin niin johonkinpäin kuitenkin, mutta vastasi apuihin kunnon viiveellä. Kaakki oli yksinkertaisesti ihan pihalla. Käskin narrin tehdä paljon puolipidätteitä ja kääntämään orin aina voltille, jos se meinasi lähteä haahuilemaan väärään suuntaan.
”Herätys nyt! Älä yhtään sählää siellä selässä”, älähdin narrille päätäni puistellen. ”Vaikka tehdään paljon juttuja lyhyessä ajassa niin avut pitää pysyä selkeinä. Tää Kaakki tarvii selkeesti johdonmukaisuutta.” Ratsastajan turhautuminen vain lisäsi suomenhevosen pöllöilyä.

Pikkuhiljaa kuurosta energiapallosta saatiin jotain kouluratsua muistuttavaa, kun narrikin alkoi rentoutua selässä ja sai kätensä pysymään vakaana. Ja niin sain kun sainkin ihastella ihan kohtuullisen hyvää koottua käyntiä ja ravia, kun narri teki orilla ympyröitä ja kahdeksikkoja keskittynyt ilme kasvoillaan. Kun Kaakki oli tuntumalla, suoritti se hyvin. Niinpä uskalsin pyytää ratsukolta myös lisättyä ravia, pohkeenväistöä ja lopuksi vielä koottua ja lisättyä laukkaa ympyrällä. Yllätyksekseni sain huomata, että Kaakki oli ihan kelpo kouluratsu. Vaikka alku oli aika kaaos, saatiin valmennuksen aikana paketti hienosti kasaan!

Lue päiväkirjaa