Kurjenpesä

Bucarest Ark "Ressu"
✝ 01.09.2023

Perustiedot

Meriitit

© Tomasz Siergiej

Tausta

Bucarest Ark, Ressu, lukeutuu Alegrelöytöihini. Kilpaillut, terve, hienoluonteinen hevonen, minulle aivan uusista sukulinjoista – totta kai kiinnostuin välittömästi! Olkoonkin, että kyseessä oli estehevonen. Niitä on.. kertynyt, minulle, kouluratsastajalle. Osin juuri tuo estehevosten kertyminen sai minut tutkimaan Ressun myynti-ilmoitusta tarkemmin; ori voisi olla passeli vastapari tammoilleni. Eihän oria kyllä tarvitse itse omistaa saadakseen varsan, mutta.. niin, kyllähän hevosihminen aina tekosyitä keksii lähtiessään katsomaan uutta hevosta.

Sain houkuteltua Lauran, Zarinan ratsastajan, mukaani katsomaan ja kokeilemaan Ressua. Minä testasin oria sileällä, Laura hyppäsi. Pidimme kumpikin orin persoonasta, tavasta liikkua, ja Laura kehui myös hyppytekniikkaa. Eläinlääkärin tarkastuksessakaan ei ilmennyt mitään, hinta oli mielestäni kohdillaan.. Kirjoitimme kauppakirjan ja niin Ressu siirtyi omistukseeni muuttaen Kurjenpesään.
Ensimmäiset pari viikkoa Ressu ihmetteli vähän kaikkea ennen kuin alkoi asettua kunnolla taloksi. Sittemmin Ressu on ihmetellyt lähinnä silmiään särkeviä värivalintoja loimissa tai ihmisten vaatteissa, sekä muuta hupsun arkista. Väri-ihmettelyyn tuo oman mausteensa ihmettelyn valikoivuus; neonvärit ovat täysin hyväksyttäviä esteissä, eivät ihmisten vaatteissa tai hevosten loimissa. Satulahuopa ilmeisesti menee, tai sitten Ressu vain ei ole tajunnut saavansa selkäänsä sellaista väriä, jota loimissa (tarhanaapureittensa loimissa, kaiken kauniin lisäksi) niin kovin vierastaa.

Luonne

Pidän Ressua varsin huvittavana kaverina. Se suhtautuu jollain tapaa muuttuneeseen ruokaansa (vaihtunut koostumus tai pelkästään eri merkin kivennäinen), uuteen loimeen (varsinkin eri tavalla kahisevaan sadeloimeen) sekä työntekijäni Annikan räikeän limenvihreään pipoon sen tutun murretun ruskean sijaan suurella epäluuloisuudella. Sitä silmien pyörittelyn sekä puhinan määrää, joita tämmöiset aivan kestämättömät arjen mullistuttajat aiheuttavat! Sen sijaan pitkätkään matkat, erikoisimmatkaan esteet tai maastoretkellä tielle loikkiva kauris eivät aiheuta järin suurta reaktiota, korkeintaan ohi pyyhältävän kauriin aiheuttama yllätys vähän säikäyttää saaden Ressun ottamaan sivuaskeleen tai pari. Tuulessa levottomasti lepattava lippusiima, pfft, mitäpä tuosta! Rätisevä kuulutussysteemi tai kimakka lähtömerkki, se räikeän kukertava lankku jolle puoli luokkaa jo kielsi joko kerran tai ulos – niin, ongelma oli? Sellaiset asiat, joiden kuvittelisi äkkiseltään arveluttavan hevosta, eivät Ressua oikeastaan kiinnosta. Sen murheet ovat kovin pieniä ja arkisia, mikä aiheuttaa minussa hyväntahtoista hykertelyä.

Hyvä, helppo, järkevä hoitaa, kengittää, klipata, lääkitä ja niin edelleen. Vaikka Ressu saattaakin vähän katsella kieroon joitakin loimiaan tai suhtautua varsin skeptisesti vaihtuneeseen, erilaiselta tuoksuvaan linimenttiin, se ei tee näistä asioista jo mainittuja silmien pyörittelyjä tai puhinoita suurempaa numeroa. Joskus haavoja puhdistaessa ori voi nykiä jalkaansa silkan kirvelyreaktion vuoksi, mikä tietenkin on täysin ymmärrettävää. Ori ei kuitenkaan kisko tai riuhdo jalkaansa haavanhoidon yhteydessä, kengitettäessä, pinteleitä käärittäessä.. Harjauksen aikana kunnon laparapsuttelut ovat paikallaan, niistä Ressu nautiskelee silmät puoliummessa, alaleuka pitkänä lattiaa kohden lerpattaen. Hyvin uskottava, ylväs näky, voinette kuvitella.
Toisinaan uljas puoliveriseni kulkee vähän banaanimutkalla, mikäli se talutettaessa huomaa jotain maailmankuvaansa rikkovaa. Vaikkapa erään tammani kirkuvan keltaisen toppaloimen. Ehkä Ressu on oman elämänsä muotipoliisi? Banaanimutkallakin ori kävelee toivottuun suuntaan puskematta ihmisen päälle tai ohitse, ja kyllä se mutkakin suoristuu kun sitä orilta vaatii.

Ressu pysyy ratsastettaessa mukavan kevyenä kädelle ja muillekin avuille, kuuntelee tarkasti tehden mitä siltä pyydetään parhaan kykynsä mukaan. Täysin ilmaiseksi Ressu ei työskentele, se ei hyppää koko rataa pelkillä suunnannäytöillä sekä mukana pysymisellä, eikä ruunikko sileätreeneissäkään lähde paikkaamaan puolivillaista ratsastamista. Rennot treenit sujuvat samalla tyytyväisyydellä kuin kunnon tehotreenit orin kapasiteetin äärirajoilla; Ressu tuntuu nauttivan rajojensa hakemisesta siinä, missä kehuista ja kiitoksistakin (joita sille tietysti tarjotaan myös helppojen tehtävien suorittamisesta). Kaiken kaikkiaan pidän Ressun ratsastettavuudesta, sen työmoraalista ja asenteesta; rehellistä työskentelyä sekä yhteistyöhalua, kunhan ratsastaja tarjoaa samaa orille itselleen.
Minä en hyppää Ressulla, mutta uskon osaavampien sanaa orini hyvästä tekniikasta, rohkeudesta sekä asenteesta. Ressun suurimmat kompastuskivet ovat nopeus (aikaa pitäisi saada vielä vähän nipistettyä ruusukkeille pääsemiseksi) sekä lähestymiset. Vaikkei Ressu esteitä kauhistelekaan ja ylittää melko lailla kaiken hyvin vinoista ja lyhyistäkin lähestymisistä, se on äärettömän tarkka siitä, että ratsastaja oikeasti ratsastaa lähestymiset, valmistelee ja tiedottaa lähestyvän hypyn, oli lähestyminen millainen tahansa. Mikäli selkään unohtuu vain matkustamaan tai toivoo hevosen tekevän jotakin ratkaisuja, Ressu ratkaisee asian ohijuoksulla, kiellolla tai villinä korttina niin järisyttävän ylilyödyllä monsteriloikalla, että ratsastajan on taatusti tehtävä jotakin seuraavan hypyn eteen.

Lastaamisen tai kuljettamisen suhteen meillä ei ole ollut ongelmia, eikä toivon mukaan tule koskaan olemaankaan. Tottuneena matkamiehenä Ressu suhtautuu touhuun tyynesti keskittyen lähinnä heinäverkkonsa laihduttamiseen.
Yleisökään ei, onneksi, Ressua kummastuta. Kisapaikoilla ori kummastelee korkeintaan samoja asioita kuin kotona, eli herra hevosen itsensä silmään epämääräisen värisiä loimia ja vaatteita sekä jostain käsittämättömästä syystä pitkäkarvaisia koiria. Lyhytkarvaiset, rodusta ja koosta viis, ovat ihan okei, pitkäkarvaisia koiria sen sijaan täytyy tuijotella silmänvalkuaiset vilkkuen.
Radat sujuvat kuten kotitreenitkin; Ressu kyllä tekee, kun pyydetään, eikä ratsastaja unohdu matkustamaan.

Sukutiedot

Jälkeläiset

24.07.2022 holst-t. Crane Brăila e. Gambling With the Devil om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä
14.02.2023 holst-o. Crane Baraolt e. Crane Naughtmare om. meea (VRL-09844)

Kilpailutulokset

Bucarest Ark kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy orin VH-profiilista.

28.08.2022 Tuoninen irtoSERT (tuom. Jannica)

30.03.2020 Maaliskuun ERJ-Cup - ERJ 140cm - 2/55

Päiväkirja & valmennukset

12.01.2023 Puominnostajana
Laura oli mukanani Ressun koeratsastuksessa, ja ostettuani orin nainen on aina välillä ajanut Ypäjältä Pöytyälle hyppäämään (korvausta vastaan, tietenkin). Tänäänkin Laura ilahdutti niin minua kuin Ressua saapumalla paikalle ja tarjoamalla kisaeläkeläiselle estetreenin, kun minusta semmoiseen ei ole.
Olin varannut lähimaneesin käyttöömme, pitkälti paremman estekaluston vuoksi. Sattumoisin sekä meitä edeltävät, että seuraavat ratsukot olivat tuttujani, kaikki hyppäämään tulossa, joten estekalusto oli maneesissa valmiina eikä sitä tarvitsisi kerätä pois. Kävellessään alkuverkkoja Ressun kanssa Laura totesi tehtävien olevan hyviä, esteitä ei tarvitsisi siirtää, joten pääsin varsin vähällä. Riitti, kun kävin laskemassa pyydetyt esteet verryttelykorkeudelle ja toimisin muutenkin puominnostajana.

Pidän hurjasti Lauran ratsastustyylistä, kuten myös tavasta käsitellä hevosia. Ressukin tuntuu aina pitäneen Laurasta, ja ratsukon verryttelyä sekä ensimmäisiä hyppyjä olikin hankala seurata hymyilemättä. Muutenkin mielellään työskentelevä, reipas orini tuntui kaivavan jostain vähän lisäpuhtia – tiedä sitten, tapahtuiko tämä ratsastajan vaiko esteiden vuoksi. Niin käynti kuin ravikin näyttivät todella hyviltä, myötä- ja vastalaukka suorastaan erinomaisilta. Ressu kantoi itsensä hienosti pysyen selkeän kevyenä ja vastaanottavaisena kaikille Lauran avuille. Hypytkin näyttivät kouluratsastajan silmään hyviltä, eivät lainkaan laatikkomaisilta, orin jalat nousivat nopeasti ja mielestäni niin ponnistus, laskeutuminen kuin kaikki siltä väliltä sujui hyvin. Toki ymmärrykseni on rajallisempaa hyppäämisen kuin kouluratsastuksen suhteen.

Maneesiin rakennetut esteet muodostivat niin radan kuin hyviä yksittäisiä tehtäviä. Laura käytti kaikkea tätä hyväkseen treenaten niin yksittäisiä lähestymisiä, suhteutettua väliä sekä vinoa kolmen esteen linjaa, jolla Ressu varmasti olisi kieltänyt tai juossut esteen ohi ilman huolellista hyppyjen valmisteluja. Kokonaisen radan Laura hyppäsi kertaalleen. Vannon orini silmien loistaneen estekorkeuden noustessa! Korkeimmillaan esteet olivat 120cm paikkeilla, viisi senttiä ali tai yli (mittatikku on kadonnut, joten tämä oli minun ja Lauran sivistynyt arvio).
"Ymmärrän kyllä, miksi Ressun kanssa on jääty ruusukkeilta, vauhtia saisi kyllä olla enemmän", Laura pohdiskeli loppuravien aikana, "muutenhan tämä on kyllä todella hieno ja kiva, oikein ilo ratsastaa". Ilo Ressu oli silmällekin, kun se ravasi rentona esteiden välissä ja uralla, koko kroppa selkeästi auki jumpattuna, mieli virkeänä ja kaikin puolin tyytyväisen oloisena. Ravikimpat tarjoavat varmasti samanlaisia onnentunteita, kun hevonen pärjää ja voi hyvin, vaikkei itse kärryille pääsisikään.

08.02.2023 Ressujutustelua
Ainakin toistaiseksi Ressulla on vasta yksi jälkeläinen (tarkoitukseni on kyllä valkata tälle tamma tai kaksi ja laittaa varsat myyntiin), mikä tietysti on kokonaan oma vikani. En ole markkinoinut oriani tai astuttanut sillä omia tammojani – eikä tämä kyllä johdu orista itsestään! Tai siitä ainokaisesta jälkeläisestä. Crane Brăilan kilpaura on jo taputeltu cupeja lukuun ottamatta, ja tamma onkin käypä käyntikortti kummalle tahansa vanhemmistaan. Yhden jälkeläisen perusteella nyt ei kannata kovin suuria johtopäätöksiä vetää, mutta Brăila nousi vaivatta 160cm luokkiin, sen sijoitusprosentti on koreat 45%, tamma on terve, tyylikäs ja sopusuhtainen; väitän sen olevan vanhempiaan parempirakenteinen. Selkeästi Ressu ja Gaga sopivat toisilleen tyttären ollessa kaikin puolin hieno! Myös ilman kasvattaja-omistajan vaaleanpunaisia laseja.

Hieno on Ressukin, joten hatunnosto kasvattajalle sekä orin entisille omistajille, jotka sen kanssa ovat töitä tehneet. Hyppäämistä en ole harkinnutkaan, ruunikon treenit ja mielenvirkistyspomppimiset hoitaa joku osaavampi ja rohkeampi, mutta sileätreenejä olen kyllä ratsastanut, itsenäisesti sekä muutamia kertoja pitkäaikaisimman valmentajani valvovien silmien alla. Voisin suitsuttaa Ressun keveyttä ja yritteliäisyyttä vaikka kuinka pitkään, ja mitä enemmän orin hyviä puolia mietin, sen enemmän ihmettelen, miten en ole astuttanut useampaa tammaani Ressulla. Tässä hevosessa on kykyä ja näköä, paljon hyviä luonteenpiirteitä sekä loistava ratsastettavuus. Mikään puoliautomaattinen itsetunnonkohottaja tämä ei ole, eikä Ressun työskentelykorkeuksilla kyllä tarvitsekaan. Yhteistyöhaluinen, reipas ja muutenkin hieno ratsu kyllä, sellainen, joka tekee paljon kun nätisti pyydetään. Olenkin vahvistanut orin kouluosaamista, eiköhän tuon helppo A:n saa kohta pyöräyttää vaativa B:ksi, Ressu hallitsee kaikki vaaditut liikkeet.

16.02.2023 Ressujutustelua #2
Tuleva Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu jännittää minua jo etukäteen, vaikka Ressu on kyllä valmis. Ori on erinomaisessa kunnossa, vireä ja hyväntuulinen, kotitreenit ovat sujuneet erinomaisesti. Tietysti, jos oikein huono tuuri käy, Ressu voi vielä loukata itsensä tai kuljetuskalusto suistuu matkapäivänä ojaan, mutta turha näitä piruja on maalata seinille. Etenkään näin stressiherkän ihmisen, nythän minä en muuta teekään kuin ylianalysoin Ressun liikkeitä etsimällä etsien epäpuhtauksia.

Ressulla on ollut hauska alkuviikko; puomi- ja estetreenejä sekä reipas, kuitenkin rento maastolenkki. Itse en ole tällä viikolla käynyt orin selässä enkä käykään, orin kalenteri on täynnä laatuarvosteluvalmistautumista minkä vuoksi kaiken liikuttamisen hoitaa Kimmo, joka myös esittää orin laatuarvostelussa. Minä palaan satulaan koulukuvioita hiomaan, jahka Ressu palaa edustushommista. Nyt olen osallistunut puomeja nostelemalla sekä, noh, murehtimalla. Mitenköhän en ole vielä saanut vatsahaavaa tai burn outia?
Seuraava kengitys osuu kuun vaihteeseen, suun tarkistutan maalis-huhtikuussa. Ehkä pyörähdän Ressun kanssa kouluvalmennuksissa, ties vaikka joissain helpoissa kisoissakin. Vaikka nostaisinkin Ressun vaativa B:hen en ala kilpailemaan edes puolitosissani, lähinnä testimielessä rata tai pari. Ainahan se on hyvä saada palautettaan hevosestaan sekä omasta ratsastuksestaan niin valmentajilta kuin kilpailutuomaristolta! Mitäköhän Ressu ylipäätään tuumaisi koulukilpailuista? Sama tunnelma ja väenpaljous kuin estekilpailuissa, muttei mitään, minkä ylitse hypätä!

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen