Kurjenpesä

Kaer Czarina "Zarina"

Perustiedot

Meriitit

© ihana kanssaharrastaja

Tausta

Choosing her parents wasn't really that hard. Like at all. From the first moment I saw Scaon Concorde, mainly his pedigree, I knew I had to have a foal sired by him. Choosing my lovely E-family Trakehner mare Harmonie F was an easy choise to have a Hanover foal of my dreams. And like choosing her parentage, her name was as easy to choose. As known, a Hanover foal is named with same letter as is the sire, and honorin her parentage the name Czarina was the perfect choice. And when this beautiful red bay foal came to this world as perfect as foals can be, I knew that this horse would be perfect. And oh, how she knows it. But favourite child is a favourite child. And I hope that her nickname Zarina brings her all the grace and power of a powerful female ruler. With a great potential for show jumping she will conquer places. And I'll be screaming with joy.
But then the circumstances change. And everything can happen. Literally everything. And selling Zarina became reality. Sort of. Did. But luckily for me, and her of course, I couldn't be more happy that Aino, who claims to be a dressage rider even tought her sweet little (well yes "little" you know what I'm saying) stable is full of show jumpers, offered to bought her. And I know they will do great things together. Because every Queen needs servants, so she can conquer the world.
- kasvattaja ♥

Tanskalainen yhteystyötallini harkitsi, ja painotan sanaa harkitsi, myyvänsä kasvattinsa, estetamma Kaer Czarinan. Tamma sekä sen mahdollinen ”myytävänä” -status tulivat puheeksi WhatsAppin avittaman viinipitoisten illanistujaisten aikana, kun aivan viattomasti puhuimme hevosista. (Puhuimme me muustakin, mutta kliseisesti hevosihmiset puhuvat ja tekstaavat hevosista. Ihan liikaa.) Olin nähnyt kuvia ja videoita Zarinasta, mutta ennen kaikkea olin nähnyt sen suvun. Puolitosissani heitin, että voin ostaa tamman pois, mikäli se on tosiaan myynnissä.
Olihan se. Ja toistin tarjoukseni, tällä kertaa täysin vakavissaan lausuttuna. Ja minä kun olin kuvitellut ensimmäisen tanskalaiseni olevan kouluratsu!

Zarina saapui Kurjenpesään helmikuun 2020 lopulla. Minua naurattaa edelleenkin muisto tanskalaistammani ilmeestä sen nähtyä pihatossa asustavat, hieman karvaisiksi päässeet vuonohevoseni. Ilmeisesti tuollaisia kotkotuksia ei arvon neiti Zarinan maailmassa ollut ennen näkynyt, eikä ilmeestä päätellen olisi tarvinnut näkyä nytkään.
Esteuransa jälkeen tästä tammasta tulee loistava jalostushevonen. Loistava.

Luonne

Viisivuotiaana omistukseeni siirtynyt Zarina käyttäytyi alusta asti hillityn arvokkaasti vaikuttaen valtavan paljon vanhemmalta kuin todellisuudessa olikaan. Hyväkäytöksinen, järkevä hevonen, ylväs ja omanarvontuntoinen. Tämä aristokraattisen arvokas kuori rakoili, ja rakoilee, ainoastaan vuonohevosten ja vastaavien kylmäveristen karvapallojen kohdalla; jostain syystä Zarina ei vain voi sietää kylmäverisiä silmissään. Tamma ei hyöki kimppuun, mutta se näyttää järkyttyneeltä ja tuohtuneelta yhtä aikaa, ja joutuessaan tarhaamaan suomenhevosteni tai vuonohevosteni vieressä Zarina ei rauhoitu, vaan tuntuu vahtivan omaa tilaansa korostetun tarkasti. Joskus nuori kuningattareni alentuu ihan irvistelemään ja uhittelemaan, mikäli aidan toiselta puolelta koetetaan ottaa kontaktia. Asia on onneksi ratkennut pitämällä Zarina kaukana kylmäverisistä.

Arkielämä tanskalaisvahvistuksemme kanssa sujuu ongelmitta. Viisas, hyväkäytöksinen Zarina opetettiin jo kasvattajansa toimesta käyttäytymään kuten kuuluukin, eikä ruunikko koskaan osoita mieltään hapanta ilmettä isommin. Hampaiden raspaus, lämmön mittaaminen sekä muu takamuksen koskettelu ovat asioita, jotka Zarinan puolesta voisi jättää välistä. Matolääkkeen tamma nielee mukisematta, kengitettävänä tai klipattavana seisominen ei herätä mitään tuntemuksia, arkiset hoitotoimenpiteet harjauksesta pesemiseen ja loimituksesta satuloimiseen sujuvat ilman korvan kääntymistä kummoisempaa reaktiota. Zarina kuitenkin kutiaa vähän herkästi, joten sitä saa harjata kunnolla eikä vain vähän sivellä sillä kaikkein pehmeimmällä harjalla. Vaikkei ruunikko muuten juuri ilmehdi tai pidä melua itsestään, kunnon voimakas, vähän pyörittelevä ja hierova harjaaminen saa kuningattarenkin alahuulen valumaan kohti lattiaa, saattaapa Zarina ihan höristä kerran tai kaksi.
Reipasaskelinen puoliverinen ei perusta matelevasta kävelyvauhdista tai paikoillaan seisoskelusta, mutta mukautuu kyllä kaikkeen mukisematta. Eihän aristokraatin sovi kiukutella.

Zarinaa on siunattu upeilla liikkeillä; hyvä askelpituus, tahti ja tasapaino, elastisuutta ja säätövaraa, näyttävyyttä. Etenkin laukassa ruunikko loistaa, ravi jää valitettavasti vähän sipsutteluksi, mikäli ratsastaja (tai esittäjä näyttelykehässä) ei ole tarkkana. Vakuuttavaliikkeinen hevonen yhtä kaikki.
Vaikkei ruunikkoni mikään mahdoton kiukuttelija tai ylitsevuotava vaatelias yksilö olekaan, Zarina odottaa ratsastajaltaan vakaata, pehmeää kättä ja hyvää tasapainoa. Huvittavaa kyllä ratsastajan jalkatyöskentelyllä tai jalan paikalla ei tunnu olevan väliä, kunhan kuskin painopiste pysyy missä pitääkin eikä käsi muutu kovaksi ja joustamattomaksi. Todettuaan ratsastajan arvolleen sopivaksi Zarina tekee mielellään töitä niin sileällä kuin esteradalla, maastoilukin on ihan mukavaa, vaikka puskissa huutelevat fasaanit ovatkin hieman hirveitä. (Zarina ei pelkää, mutta säpsyy kyllä, niin ääntä kuin vaitonaisena tien yli kävelevää lintua.) Kiima-aikoina ruunikko muuttuu todella tahmeaksi ja veteläksi ratsastettavaksi.
Parhaimmillaan tanskalaistähteni on esteillä. Erinomainen hyppytekniikka nopeista, tarkoista, huolellisista jaloista hyvään selän ja kaulan käyttöön sekä tarkkoihin ponnistuksiin. Zarinan hypyt ovat nopeita, eivät valitettavasti järin pyöreitä tai ratsastajan kannalta helpoimpia, mitä ruunikko sentään hieman kompensoi erinomaisella tasapainollaan. Juuri sopivan kylmäpäinen, rohkea ja taistelutahtoinen puoliverinen sanoo piut paut niin maitohapoille kuin väsymykselle, kummallisille erikoisjohteille kuin katsomossa tasajalkaa pomppivalle kimeästi haukkuvalle koirallekin. Työskennellessään tamma keskittyy sataprosenttisesti siihen mitä tekee, piste. Tamma ei kauhistele tiukempiakaan käännöksiä tai lyhyempiäkään reittejä, vaan hyppää mitä tahansa mistä tahansa, toisinaan hieman turhankin kunnianhimoisesti. Zarina on vähän niitä hevosia, jotka eivät juuri puomeja kolauttele, mutta rysähtävät joku kaunis päivä esteen sekaan ratsastajan ja hevosen yhteisen ylioptimistisen, yltiöpäisen kunnianhimoisen reittivalinnan takia.

Matkustaminen ei ole Zarinalle juttu eikä mikään. Tamma on helppo lastata, ja etenkin rekassa hevonen tuntuu jopa viihtyvän. Traileriin ruunikko kävelee vähän happamana, rekan rampin Zarina on aina noussut saman oloisena ja näköisenä kuin se on karsinaan kävellessään. Matkaseurastaan tanskalaiseni on turhankin tarkka, ja olen päätynyt pitämään Zarinan eristyksissä muista orilevyn takana.
Vieraissa paikoissa ruunikko nauttii pienestä jännittyneestä tunnelmasta, mutta ennen kaikkea saamastaan huomiosta. Yleisön edessä Zarina suorastaan hehkuu; tämä hevonen tietää, milloin sitä katsotaan ja kuvataan! Tamma oikein poseeraa, jos joku haluaa kuvata sitä.
Esiintymisrakkaus, aristokraatin elkeet, vähän lavakarismaa, suoritushevosen kylmähermoisuus – vaikka omaani kehunkin, ja vuolaasti kehunkin, Zarina on täyden kympin kilpahevonen.

Sukutiedot

Kilpailutulokset

Kaer Czarina kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Ajantasainen taso- ja ominaisuuspistetilanne löytyy tamman VH-profiilista.

ERJ CUP ; 1 voitto
31.01.2021 Haltiasalo ERJ CUP 150cm 1/89

Päiväkirja & valmennukset

20.02.2020 Tanskalaistervehdys
WhatsApp-viesti toi mukanaan iloisia uutisia; kuvan viisivuotiaasta ruunikosta, ruusuke suitsissaan, iloisesti hymyilevä kasvattaja-omistaja vierellään. Toinen kuva esitteli Zarinan kantakirjapisteet ja -palkinnon; KTK-III hyvin tasaisella pisterivillä 16 + 17 + 16 + 16 = 65p. Kaikki oli valmista, vielä pari kuljetuksen vaatimaa paperia, ei muuta. Zarina saapuisi Suomeen, Kurjenpesään, helmikuun lopulla. Tanskalainen estelupaukseni, kouluratsastajan uusin harha-askel.
Näpyteltyäni onnitteluviestin takaisin (Zarinan lisäksi Rivia & Skelligestä oli kantakirjattu viisi hevosta, kaksi tammaa kolmannelle palkinnolle, kolme oria toiselle palkinnolle) jatkoin askareitani hymyssä suin. Vaikka saankin pihaani täysin ikäluokkakilpailuvalmiin nuoren, ajatus Zarinan kilpauran lykkäämisestä houkuttelee; ikäluokkakisat voisi aivan hyvin jättää välistä, tehdä varsan tai pari. Kiertää vain näyttelyissä, aloittaa tamman kilpaura vasta vähän myöhemmin. Kerrassaan houkutteleva ajatus.

15.08.2020 Viikonloppuvieras, kirjoittanut Sonja (VRL-11911)
Nuorten hevosten ratsastaminen on jo pitkään ollut melkeinpä koko harrastuksen suola, joten olin enemmän kuin iloinen saadessani Aino Kurkiselta pyynnön matkata Kurjenpesään ratsastamaan hänen nuorella hannovertammallaan. Zarinaksi kutsutun ruunikon isänisä olikin sukua useammalla kilpailukäytössäni aikoinaan olleelle hevoselle, joten lähdin matkaan suurella mielenkiinnolla. Linjan hevoset ovat kautta aikain olleet aivan loistavia hyppäämään, joten tuskin tämäkään tulisi olemaan poikkeus.

5-vuotiaan tamman kanssa on kuitenkaan turha vielä ruveta mitään haastavaa ratatreeniä tekemään, joten tänään päätin keskittyä tasapainon harjoittamiseen. Olin bongannut kyseisen tehtävän jokunen viikko sitten somen ihmemaailmasta ja kokeillut sitä jo kotona useamman nuoreni kanssa, todetan harjoitteen aivan hiton vaikeaksi mutta loistavaksi. Aino itse saapui paikalle katsomaan ja avustamaan puomien kanssa. Asettelimme neljä hieman korotettua maapuomia pitkän sivun suuntaisesti tasaisilla väleillä. Tarkoituksena oli ratsastaa puomit loivilla s-kaarilla, ylittäen jokainen puomi niin ikään "väärästä suunnasta". Puomi ei siis lähestyttäisi suoraan edestä, vaan täysin päinvastaisesta sivusta esteen "sivusta".

Zarina tuntui heti alusta alkaen ihanan pehmeältä ja herkältä. Se yritti selvästi parhaansa ja kuunteli apuja keskittyneesti, reagoiden välillä jopa liiankin innokkaasti. Sain tosissani keskittyä olemaan mahdollisimman pehmeä ja eleetön, joten järkyttäisi nuoren neidin olemusta. Aloitimme ravailemalla ensin muutamia puomeja ihan tavallisesti suoralla uralla, jotta Zarina virittyisi tunnelmaan ja tajuaisi, että tänään pitää taas ylittää näitä kepakoita. Sitten aloitimme tasapainoharjoitteemme, ensin mukavasti ravissa.

Zarina ei ollut lainkaan ihmeissään ehdottamastani eriskummallisesta reitistä, vaan ponkaisi tottunein elkein poikittain puomin yli. Mutta kuten arvasin, ei nuorella tammalla ollut vielä aivan täydellistä kropan hallintaan, joten huojuntaa ja epävarmuutta jalkojen sijoittelusta oli havaittavissa. Jatkoimme puomien mutkittelua muutaman kerran ravissa, pitäen sitten pienen käyntitaon ennen laukkaosuutta. Tamman laukka tuntui huomattavasti voimakkaammalta kuin ravi, joten itse harjoitekin tuntui helpommalta. Lopulta uskalsin pyytää jopa laukanvaihtoja puomeille, ja nehän tulivat melkeinpä ajatuksen voimalla. Kehotin Ainoa treenaamaan paljon erilaisia ravitehtäviä puomeilla ja kavaleteilla, sillä selvästi Zarinan laukka oli ikäisekseen kehittyneempää kuin sen ravi.

05.11.2020 Kenttäkosiskeluja
Zarinan muutettua Suomeen harkitsin vakavasti tamman astuttamista ennen varsinaisen kilpauran aloittamista, mutta lopulta varsapuuhat siirtyivät hamaan tulevaisuuteen. Minulla kävi tuuri, kun löysin Zarinalle Ypäjällä asuvan kilpakuskin; suurimman osan ajasta Zarina asustaa kotona, tiiviimpien kilpa- ja estetreenikausien ajan tamma on Ypäjällä. Välimatka on niin lyhyt, että tämän kovaa vauhtia tätiytyvän naisen sielua lämmittää mahdollisuus käydä vaikka päiväreissu hevostaan katsomassa, jos sellainen olo tulee. Joskus tunnen itseni hössöttäväksi kanaemoksi, ja tämä on laajentunut ystävistäni ja hevosistani myös hevosteni kisaajiin! Onneksi Lauraa, Zarinan kisaajaa, vain naurattaa, kun minä ja äitinsä huolehdimme täsmälleen samoista asioista. Minua taas nolottaa, kuinkas muutenkaan.

Tällä hetkellä Zarina on Ypäjällä. Sain aamupäivällä WhatsApp-videon, jossa hevoseni käveli hevossairaalan vesimatolla perin juurin tympääntyneen näköisenä. Ilmeisesti Hänen Majesteetillaan oli hieman tylsää. Videon lisäksi sain vähän treenikuulumisia. Laura oli käynyt, vaihtelun vuoksi, myös halliolosuhteissa järjestetyssä maastoestevalmennuksessa Zarinan kanssa. Tukit, rengasesteet, mitä kaikkea traktorilla nyt oli halliin saatu ja sopivat kenttäaloittelijoille, olivat sujuneet Lauralta ja Zarinalta siinä missä rataesteetkin. Valmentaja oli hypyttänyt ratsukolla vähän vinojakin linjoja sekä muita teknisempiä tehtäviä matalilla esteillä. Kuulemma pitäisi harkita, josko rataesteiden kyljessä tai vallan niiden tilalla Zarina starttaisi kenttää. Lauraa ajatus oli naurattanut, ja hän uhkaili laittavansa Zarinan vielä jonkun ypäjäläisen kenttäkuskilupauksen kanssa pikkukisoja kiertämään. Ajatus ei ole lainkaan hassumpi, vaikka tammasta 150-160cm ratojen estetähteä leivotaankin. Vakavasti otettavaa kenttäuraa tammani tuskin tulee tekemään, mutta jokunen yksittäinen startti kenttää (ja kautta tai koulua) ei ole lainkaan mahdoton ajatus. Minä tuskin uskallan katsoa maastoestekoetta, rataesteidenkin kohdalla tekee välillä mieli sulkea silmänsä.

31.01.2021 CUP-menestystä
Edelleen Ypäjällä asustava Zarina on edistynyt hyvää tahtia Lauran kanssa. Saan paljon kuulumiskertomuksia, kuvia ja videoita, arkisia juttuja sekä kisapäivityksiä. Ja laskuja, ne Laura kuulemma lähettää suurimmalla innolla. On ihanaa, miten hyvin tulen toimeen Zarinan ratsastajan kanssa, yhteydenpito ei ole väkinäistä kuulumisten vaihtoa ja sitä laskujen maksamista. Tietenkään en usko yhtäkään hevostani, tai edes huonekasviani, sellaisen ihmisen käsiin, jonka en usko hevostani (..tai huonekasviani) kunnolla hoitavan. Silti, on mukava tulla toimeen muutenkin kuin ne pakolliset, vaikkei tässä sydänystävystymässä ollakaan.

CUP-päivät jännittävät minua aina, ja tänäänkin sain selailla Haltiasalossa järjestettävien KERJ ja ERJ CUPien tuloslistoja omien koulustarttieni välissä. Voi sitä riemua, kun joku hevosestani teki puhtaan tai edes vähäpuomisen radan, sijoitusta tai ei! Hevoseni niittivät ihan mukavasti menestystä, Zarina yhden sinivalkean ruusukkeen verran! Tamma tuli 150cm luokan ensimmäiseksi kovassa seurassa, enkä voisi olla ylpeämpi tammastani! 160cm ei sujunut aivan yhtä satumaisesti, lopullinen sijoitus muutaman puomin jälkeen oli 57/79. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, en odottanut Zarinalle arvokilpailuvoittoa ainakaan vielä, jos koskaan, mutta etenkään näin aikaisessa vaiheessa! Myöhemmin sain kotimatkalle ehtineeltä Lauralta jokusen videopätkän sekä kännykkäotoksen ruusukepäisestä Zarinasta. Tamma näyttää kuvassa juuri niin aristokraattiselta kuin nimen perusteella voi odottaakin!

20.03.2021 Kevätsuunnitelmia
Voi hyvinkin olla, että astutan Zarinan keväällä. Tamma on kilpaillut ihan hyvän kauden ja osoittanut olevansa 160cm radoilla pärjäävä kilpahevonen - ja miten ylpeä minä hevosestani olenkaan! Sekä totta kai sen ratsastajasta, Laura on tehnyt erinomaista työtä Zarinan kanssa. Ajatus pikku-Zarinasta, useammastakin, saa minut hykertelemään jo etukäteen, vaikken ole edes silmäillyt potentiaalisia isäoreja Zarinan ensimmäiselle varsalla! Pitää vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin, tamma ei loukkaannu, se tiinehtyy ja niin edelleen.

Treenit sekä kilpailut ovat sujuneet mallikkaasti, Lauran kertoessa kuulumisia sävy on ollut yksinomaan positiivinen. Laura ja Zarina ovat osallistuneet muutamia kertoja maastoestetreeneihin, kuulemma Zarinaa kosiskellaan edelleen osallistumaan kenttäkisoihin. Minäkin olen hiljalleen lämpenemässä ajatukselle; ei Zarinasta kenttähevosta olla tekemässä, mutta eivät ne kenttästartit pahaakaan tee. Vähän erilaista kokemusta hevoselle, ja kieltämättä minua kiinnostaa, millaiset prosentit Zarina saa kouluradalta (Lauran kouluvalmentajan kommentteja on ollut mukava kuulla, eikä minua yllätä ollenkaan, että laukkatyöskentelystä Zarina saa eniten kehuja, kun taas ravia työstetään eniten). Mutta kenttäkilpailut ovat tosiaan vasta ajatuksen tasolla, toteutuvat jos toteutuvat. Estekilpailut menevät totta kai edelle, ja mikäli, toivon mukaan, astutan Zarinan keväällä, sekin täytyy ottaa kalenterisuunnittelussa huomioon (milloin tamma on oriasemalla, milloin kotona, ei sen kummempaa).

24.09.2021 Kenttäkilpailut 23-26.09.2021, kirjoittanut Liisa Tuoninen (Lissu T. / minä itte)
Kilpailukutsu
CIC1 2/5 Liisa Tuoninen - Kaer Czarina (65,476 % / 34,52)

"Nyt Aino loppuu tuo murehtiminen", sanon jo vähän topakammin, vaikka edelleenkin nauraen, samalla Zarinan punertavanruskeaa karvaa harjaten. Ihana nykyaika, hands free ja kaikki. Linjan toisesta päästä kuuluu anteeksipyyntö sekä sekalainen, Ainolle hyvin tyypillinen kimppu huolia minusta sekä hevosesta, vaikka minäkin olen olevinani ammattilainen ja Zarina pikkasen kovemman tason peli kuin tämän päivän luokka on.
"Mutta se on esteratsu eikä kenttähevonen!" Aino puuskahtaa kaiken muun keskelle.
"Joka on treenannut myös kenttää, itse sanoit ja niin sanoi Laurakin, kun hain tamman Ypäjältä", vastaan rauhallisesti, taputan Zarinan kaulaa ja lasken satulahuovan tamman selkään.
"Kuule Aino, vatsahaavan saa ihan muista, paremmistakin, huolenaiheista. Nämä ovat ehkä Zarinan ensimmäiset oikeat kenttäkisat, mutta eivät ensimmäiset maastoesteet. Minähän menen samaa luokkaa suokeilla, voin kuule kertoa, että puoliverinen on ny ihan luksusta."
"Tiedän, että osaat ja pärjäät. Maastoesteet vain ovat jo ajatuksena hyvin pelottavia."
"Siksi sinä oletkin ihan muualla kuin kentän laidalla pyörtymässä. Nyt menet töihin siitä, minunkin pitää laitella tamma kuntoon. Me pärjätään, Aino."
"Olkaa kuitenkin varovaisia. Ja onnea!"
"Kiitos. Älä nyt kuitenkaan vielä murehdi itseäsi hengiltä, tänään on vasta koulukoe."

Päätäni pudistellen varustan Zarinan sekä itseni loppuun. Ilmassa on pientä, kutkuttavaa jännitystä, kuten kilpailuissa aina. Storywoods Dressage Center sekä Kontola ovat yhdessä järjestäneet todella mukavan nelipäiväisen kenttämittelön, joihin olin vitsaillut lähteväni jonkun Susirajan konkaritamman kanssa. Parin mutkan ja sattuman kautta allani on kuitenkin lainaratsu, puoliverinen, sentään se suunnitelmani "tamma" piti paikkansa, samaten luokka. Vaan eihän sitä tiedä, vaikka nämä kilpailut olisivat Zarinan ponnahduslauta kenttäuralle!

Storywoodsin väen kokemus kilpailujärjestäjinä näkyy; kaikki toimii jouhevasti, henkilökunta on tehtäviensä tasalla, kanslian toiminta on ystävällistä ja tehokasta, buffet on vähän turhankin maistuva, kuulutukset kuuluvat koko alueella eivätkä korjaamattoman teknisen vian vuoksi ainoastaan yhden kentän sivun takana..
Välillä kuulee väitettävän, miten hevosihmiset osaavat olla keskenään ihan kamalia, vaan kattia kanssa! Kun menin ja tahrin kisatakkini hyvin näyttävästi ketsuppiin (älkää kysykö, ei ollut tähtihetkiäni), Storywoodsin Trevor lainasi omaa takkiaan minulle. Ja ratsastettuani suoritukseni Zarinan kanssa monta numeroa liian suuressa takissa Minni kävelee luoksemme, juuri parahiksi seuraamaan ratsuni kuolainten tarkistusta.
"Olisin minäkin voinut lainata sinulle vähän.. istuvamman takin", Minni toteaa, selkeästi naurua pidätellen.
"Ja pah, eivätkös ylikokoiset bleiseritkin ole muotia? Jäin ihan takuulla tuomariston mieleen tällä fashön steitmentillä, kun nyt oikein rallienglantiin heittäydyn. Taidan silti hoitaa seuraavat osakokeet ihan omissa kamppeissa."

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen