Kurjenpesä

Crane Naughtmare "Näps(ä)"
✝ 19.06.2023

Perustiedot

Meriitit

© scirlin

Tausta

Bongattuani tutun irlantilaistallin orilistalta Praeses Mithrasin tiesin välittömästi haluavani orista varsan. (Miten sitä kouluratsastajana onkin uppoutunut näin syvälle estehevosten kasvattamiseen?) Ruunikko westfalen täytti kaikki kriteerini korrektista rakenteesta hyvään luonteeseen terveyttä sekä kapasiteettia unohtamatta. Emäksi valikoin Vestan, joka ilokseni tiinehtyi kertasiemennyksestä.

12.07. aamun aikaisina tunteina Vesta varsoi pitkäjalkaisen, vankan tammavarsan, ja olin tietenkin onneni kukkuloilla. Kantoaikana ei ollut tapahtunut mitään katastrofaalista, varsominenkin sujui oppikirjamaisesti. Jahka pikkuinen oli pystyssä ja emänsä nisällä, huokaisin seuraavan kerran, jälkeisten ja varsapien jälkeen saatoin yliviivata muutaman huolenaiheen listaltani.
Nimesin varsan ystäväni ehdotuksesta Crane Naughtmareksi. Alkuun pikkutammalla oli monia lempinimiä, mutta Näpsä ja Naps jäivät elämään. Nämä lempinimet juontavat juurensa tamman persoonaan; jo varsana Näpsä oli näppärän, napakan oloinen ja tomera tamma, sellainen joka menee ja tekee eikä vain meinaa. Saadessaan lisää ikää kimoutuva kasvattini osoittautui juuri sellaiseksi tahtotammaksi kuin olin epäillytkin, ja jo ratsun uransa alkutaipaleilla näppärä sai aivan uusia merkityksiä. Näpsästä kasvoi se kuuluisa kolikon päällä kääntyvä hevonen, joka on niin ketterä ja näppärä teknisesti haastavimmillakin esteradoilla, että se saa homman näyttämään helpolta.

Itse nautin Näpsän kanssa lähinnä sileätreenistä, estepuoli on ollut palkatun ratsastajan puuhaa. Vahvatahtoisuudestaan huolimatta Näpsä on aidon ystävällinen hevonen, kaikin puolin helppo, toimiva ja fiksu hevonen. Sain Praeses Mithrasista pitkälti juuri sellaisen varsan kuin haaveilinkin!

Luonne

Isänsä komeaa rakennetta Näps ei perinyt, vaikka ihan nätti, näppärä ja riittävän korrektirakenteinen hevonen onkin. Sen sijaan isän estekapasiteetti periytyi, tammasta tuli kertaheitolla emäänsä lahjakkaampi (ainakin estekorkeudella mitattuna) hevonen. Emältään kasvattini peri suuret, ilmavat, pehmeät liikkeensä, sekä vahvaa tahtoa. Hyviä ominaisuuksia tuntuu tipahdelleen tasaiseen tahtiin molemmilta vanhemmilta, ja pidänkin Näpsää yhtenä onnistuneimmista kasvateistani.

Rohkea, ketterä, esteälykäs. Hyvä hyppytekniikka ponnistuksesta jalkatekniikkaan sekä kaulan ja selän käyttöön, erinomainen tasapaino, sopivasti herkkyyttä, vauhtia ja kylmähermoisuutta. Näps ei kauhistele mielikuvituksellisimpiakaan johteita, ei ahdistu tienvarren postilaatikoista tai järkyty katsomossa avautuvasta sateenvarjosta. Nuorempana kaikki uusi oli tietenkin vähän jännää, mutta aika nopsaan Näps tottui kaikkeen eikä korviaan lotkauttanut enää millekään. Nykyään tamma tuntuu lähinnä paheksuvan, jos katsomossa tapahtuu jotain mahdollisesti keskittymistä häiritsevää, tai kesken maneesitreenien katolta rymisee lunta maahan. Pakoeläin on pakoeläin, joten totta kai myös Näps saattaa säikkyä, joskin ne tilanteet ovat nykyisellään aika harvassa. Maastoillessakin kimo etenee kylmänviileästi niin valaistuilla teillä kuin hämärässä umpimetsässä, eikä tosiaan hämmästele joka risahdusta. Tämän takia tamma on samanlainen maastojännäilijöiden tuki ja turva kuin emänsä aikanaan.

Parhaimmillaan Näps on kuitenkin esteillä. Se on aina kevyt, herkkä, hyvä ratsastaa, melko tarkka ratsastajansa kädestä, muutoin melko ymmärtäväinen satunnaisille virheille ja virhearvioille. Tamma on niitä kuuluisia kolikon päällä kääntyjiä, tavattoman ketterä ja nopea hevonen, jolla on kropassaan ns. haitaria parinkin kansanmusiikkiorkesterin tarpeisiin. Erityisen paljon Näps tuntuu nauttivan innareista ja teknisesti haastavista tehtävistä, simppelit yksittäisesteet eivät herätä siinä suurtakaan mielenkiintoa. Tai näin tamman esteratsastaja minulle on kertonut, ja mikäpä minä olen ammattilaista kyseenalaistamaan. Näps kuitenkin hyppää ne helpot yksittäisesteetkin kunnolla, ei jää roikottelemaan jalkojaan tai muutenkaan alisuorittamaan. Erityisesti Näpsin laukka tuntuu siltä, että säätövaraa on loputtomiin, käyntikin on hyvin laadukas. Ravi sen sijaan on rehellisen vaatimaton, onneksi sitä voi työstää paljon helpommin kuin käyntiä. Vahvatahtoisena hevosena kimolla on välillä omat mielipiteensä ponnistuspaikoista ja vähän muustakin, ja mikäli se ei tule ratsastajansa kanssa juttuun, tuloksena on herkästi kuolaintaan pureva, lapa edellä jyräävä hevonen.

Emän rutiinirakkaus ei Näpsille periytynyt, tammalle on aivan yhdentekevää, missä järjestyksessä sen kaviot puhdistetaan tai kengitetään, tulevatko aamuheinät puoli kuudelta vaiko kuudelta, onko tarha tänään sama kuin eilen ja niin edelleen. Pesuveden lämpötilasta Näps sen sijaan on tarkka, turhan viileä vesi saa sen vinkumaan ja uhittelemaan takasellaan saman tien. Myös lämmön mittaaminen tympii Näpsiä, se antaa tehdä sen, naama nurinperin kääntyneenä. Kaikki loimituksesta lastaukseen, varustamisesta kengitykseen, rokotuksista raspauksiin ja niin edelleen sujuu kuitenkin ongelmattomasti, Näps on tottunut kaikkeen eikä tee mistään numeroa. Kuljetuksessakin kimo on niitä ihania hevosia, jotka eivät hermostu sen enempää yksin olemisesta kuin möykkäävästä matkaseurastakaan. Ihanan helppo, fiksu, hyväkäytöksinen hevonen kaikissa tilanteissa!

Sukutiedot

Jälkeläiset

17.06.2021 holst-t. Crane Stechkin Shots i. LB Kalashnikov om. Crimis VRL-10480
14.02.2023 holst-o. Crane Baraolt i. Bucarest Ark om. meea (VRL-09844)
06.06.2023 holst-o. Crane Mourning Parade i. Crane Mourning After om. Aino Kurkinen (VRL-12701), Kurjenpesä

Kilpailutulokset

Päiväkirja & valmennukset

22.10.2021 Vetistä maastoilua Näpsän kanssa, kirjoittanut Jenna
Epävakaisesta päivästä huolimatta olin päättänyt viedä Näpsin maastoilemaan, sillä tamman kanssa oli viime aikoina puuhattu paljon aitojen sisäpuolella ja selvästi tammakin kaipasi vaihtelua. Pöön liikutuksen jälkeen kävin nappaamassa kimon sisään, jossa rauhassa suin lihaksikkaan kropan läpi ja tarkistin jalat sekä putsasin kaviot. Näps oli tuttuun tapaansa nätisti aloillaan ilman sen suurempia draamailuja. Varmuuden vuoksi laitoin tammalle heijastimet matkaan mukaan ennen muuta varustamista, sillä pilvinen päivä voisi hämärtyä yllättävän nopeasti vielä lisää. Kun tamma oli valmis, nappasin oman heijastinliivin sekä otsalampulla varustetun kypärän päähän ennen kuin lähdin taluttamaan tammaa ulos. Matkalla kerroin Ainolle, että olimme lähdössä ja kerroin reittivalintani - varmuuden vuoksi.

Pihamaalla nousin kimon selkään kunhan olin vielä varmistanut satulavyön ja vähän säätänyt jalustimia. Lähdimme reippaassa käynnissä liikkeelle ja tamma vaikutti ilahtuneelta, kun matka suuntasikin metsään kentän sijaan. Hörökorvainen kimo siirtyi varsin olemattomasta kehotuksesta raviin aikamme köpsyteltyä pienellä polulla. Muutama tuulenpuuska pöllytti lehtiä pitkin metsää ja sai valkean harjankin liehumaan. Rauhoittelin tammaa juttelemalla sille kaikkea turhanpäiväistä vaikka ei Näps vaikuttanutkaan erityisen jännittyneeltä. Saavuttiin vanhalle kärrytielle, jota tamma selkeästi oli ounastellut jo parinkymmenen metrin matkalla, sillä se yritti kovasti siirtyä käynnistä nopeampi tempoiseen askellajiin. Viimeaikaisten sateiden vuoksi en antanut tamman siirtyä suin päin laukkaan vaan tarkastelin tietä mahdollisten liejuisten paikkojen varalta. Pari liejuisempaa kohtaa huomasin jonkin matkan päässä mutta muuten tie näytti siltä, että voisin antaa tamman vähän irrotella ennen seuraavaa pidempää käynti pätkää.

Laukkailun jälkeen Näpsää sai hieman rauhoitella jälleen käyntiä varten kun saavuimme taas pienemmälle polulle, jossa tiesin olevan jonkin verran juurakoita. Kun tammakin tajusi saman, ei se yrittänytkään pöllöillä enää vauhdin suhteen. Lehdettömien puiden lomasta alkoi tihuttaa, ensin vain vähän. Ja sitten vähän enemmän ja ei aikaakaan, kun vettä satoi jo saavista kaatamalla. Loppu matkan sitten kuljimmekin hyvin rauhakseen käynnissä tai ravissa, sillä sade heikensi näkyvyyttä radikaalisti ja pilvetkin olivat tummuneet todella harmaiksi. Kimo päristeli tyytymättömänä saamastaan suihkusta mutta ei onneksi muuten protestoinut. Loppu viimein saavuimme tallille johtavalle tielle ja tallipihaan, jossa laskeuduin ratsuni selästä.

Tallissa meitä seurasi kunnon vesivana, sillä valuimme kumpikin vettä uitettujen koirien tavoin. Ainolle huikkasin, että olimme tullut takaisin, ettei turhaan huolestu meidän pärjäämisestä, kun hänet näin viedessäni varusteita satulahuoneeseen. Palasin Näpsän luo pesupaikalle, johon olin sen kiinnittänyt kuivaamista varten. Kuivasin suurimmat vedet hikiviilaa apuna käyttäen ja loimitin tamman. Pään alueen kuivasin pyyhkeellä ennen kuin vein Näpsän omaan karsinaansa kuivattelemaan ja nauttimaan heinistä.

Tamman hoitamisen jälkeen kävin vaihtamassa itsellekin kuivaa päälle ennen kuin menin taukoa pitämään; juomaan ihanaa, lämmittävää teetä ja syömään. Lämmittelyn jälkeen kävin vielä huoltamassa varusteet, jottei nahka mene pilalle.

29.04.2023 Pitkästä aikaa Näpsin satulaan
Tänään nousin pitkästä aikaa Näpsin selkään. Olen kyllä käsitellyt tammaa siinä missä muitakin kotipihassani asuvia, mutta liikutus on jäänyt totaalisesti muiden ihmisten harteille. Nämä estehevoset herkästi jäävät minulta liikuttamatta, tällä hevosmäärällä on pakko järjestellä ja priorisoida, jolloin koulu- ja yleishevoset vievät pidemmän korren esteratsujeni nenän edestä.
Kuitenkin, kuten totesin, järjestin tänään itseni treenaamaan perusjuttuja Näpsin kanssa. Varustaessani tammaani jouduin tosissani pohtimaan, kauanko viimeisimmästä yhteisestä treenistämme onkaan vierähtänyt, enkä taida edes kehdata sanoa sitä ääneen! Vatsanpohjassani tuntui pieni, kutkuttava odotuksen tunne samalla kun hymy kohosi huulilleni silkasta ilosta, innostuksesta.

Alkukäynnit sekä pari ensimmäistä ravikierrosta tuntuivat vähän kuin vanhan tutun tapaamiselta. Toinen on tuttu, mutta kasvanut, tunnelma on hyvä ja juttu kulkee, mutta jokin pieni ujous tai varautuneisuus odottaa jään murtumista ennen kuin kaikki vanha nauru, olemisen helppous ja jutut nousevat kunnolla pintaan. Ensimmäinen laukannosto oli minulle se lopullinen jään murtuminen, rentouduin satulaan aivan uudella tavalla ja samalla taisin parantaa istuntaanikin useamman pykälän. Kyllähän minä tiesin ja muistin, millainen ketterä, rohkea, herkkä hevonen Näps on, mutta kyllä tunne voitti muistikuvat! Näps kuunteli minua loistavasti, keskittyi minuun ja työhön välittämättä lainkaan kentän ulkopuolella tapahtuvista asioista, kuten kauempaa tarhoilta kantautuvista nuorten hevosten leikkiriehumisten äänistä tai aitatolpan päälle vähemmän sulavasti kiivenneestä kissasta. Lisäksi minun on myönnettävä, etten edes muistanut kuinka hyvä käynti Näpsillä oikeastaan onkaan, vaikka niitä käyntiaskelia nyt ainakin on tullut katseltua ja nähtyä.

Kävin kaikki askellajit läpi, ratsastin käyntipohkeenväistöjä joista nostin suoraan laukan (jösses, millaisella voimalla ja terävyydellä Näpsin laukka ensimmäisellä kerralla nousikaan!!), peruuttelin, tein eri kokoisia kaaria ja ympyröitä, jokusen neliön. Syviä kulmia, tiukka linja lyhyen sivun keskikohdasta pitkän sivun keskikohtaan, seuraavan lyhyen sivun keskikohtaan, seuraavan pitkän sivun.. eli timantti? Näps asettui, taipui ja suoristui kauniisti, tasaisen pehmeästi, painumatta sisälapansa päälle tai unohtamatta takaosaansa kauas taakseen. Tein tietenkin ratsastajana oman osani, mutta nyt täytyy kehaista kuinka hyvin tämä hevonen itsensä kantaa ja kroppaansa käyttää! Hymyni vain leveni levenemistään, Näps pärski tyytyväisenä, vaikutti rennolta, työhönsä ja ratsastajaansa tyytyväiseltä. Tämä oli varmasti koko päivän onnistunein treeni, kaikessa yksinkertaisuudessaan.

© KURJENPESÄ
Ulkoasu © Narie
taustakuva Cano Vääri (CC BY-NC-SA 2.0)
virtuaalitalli // virtuaalihevonen