Koistilan Malva VH14-018-1266

Vanhuuden vaivojen väsyttämä Malva lopetettiin 15.10.2016. Kaipaamaan jää koko talliväki.

Nimi	Koistilan Malva "Malva"	Kasvattaja	Vibaja, Koistila, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, tummanruunikko	Meriitit	KTK-II, SLA-I, KERJ-I, ERJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 18.07.2014, 26v satunnainen (4v 18.08.2014)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttä-/esteratsastus he A / 120cm / 110cm / CIC1

10.12.2014 Malva kiikutettiin kantakirjattavaksi. Tuloksena oli 71p. ja odotettu KTK-II.

25.03.2016 kenttälaatuarvostelusta Malva sai 102,5 pistettä ja KERJ-I -palkinnon. Ei huono kotiinvieminen!

10.05.2016 Malvalle myönnettiin jälkeläisluokka C.

31.07.2016 estelaatuarvostelusta ruunikkomme sai 92 pistettä ja ERJ-II -palkinnon. Olemme älyttömän ylpeitä leidistämme.

20.09.2016 tamma sai viimeisen sulan hattuunsa; SLA-I 97 pisteellä.
Sukupuolileimaltaan hyvä. Rotu ja tyyppileima saisi olla selkeämpi. Pitkä pyöreän mallinen runko, jossa melko suora selkä. Aavistuksen paksu kaula, pienehkö pää. Hyvä takaosa ja jalka-asennot, etujalat takanojoiset. Tammamaisen ryhdikäs.

© VRL-01080

Luonnekuvaus

Malva on varsinainen lady. Periaatteessa se on mukava ja kiltinpuoleinen hevonen, mutta miellyttämisenhalu ja nöyryys tuntuvat jääneen vain vanhemmille. Malva vaatii, tahtoo ja haluaa asioita juuri nyt eikä vasta viidestoista päivä, kaiken kuuluu mennä sen mielen mukaan ja se olettaa muiden, niin hevosten kuin ihmistenkin, olevan olemassa vain palvellakseen suomenhevosta. Harva se päivä tallinpihan yli kiirii kiroamista kun Malva on taas kerran astunut jonkun varpaille, kun kaviot on puhdistettu väärin tai taluttaja on ollut liian hidas/nopea/ryhdikäs/löysä/ihan mitä tahansa, mistä tamma voi vetää iltakaurat syvälle nenävärkkiinsä. Malvan kanssa koetaan myös hetkiä, mutta ei koskaan ilmaiseksi. Yksinään tarhattava tamma ei tule lainkaan toimeen muiden hevosten kanssa, etenkään kiimojen aikaan vaan on se hiekkalaatikon päällepäsmäri, jolta saa turpaansa kun kehtaa olla eri mieltä.

Ruunikko on helppo hoidokki, kunhan tamman hoitaa käytävällä (ja hevonen on molemmin puolin ketjuissa kiinni) eikä tee mitään Hänen Leidiytensä tahdon vastaisesti. Välillä se tarkoittaa, että mahanalusen harjaamista varten kokeillaan kuutta eri harjaa, ennen kuin Malva on tyytyväinen. Kiukuttelevaa tammaa ei kuitenkaan jaksa kukaan (Malva näykkii ilmaa ja joskus käsivarttakin, kuopii, steppaa, ei tee yhteistyötä hoitamisen eikä etenkään sitä seuraavan treenin aikana), joten on paljon helpompaa mukautua diivan oikkuihin kuin sietää tammaneidin kiukuttelua – se kun voi jatkua viikonkin, jos Malva oikein ottaa nokkiinsa. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa hirvittävän asiallinen ja hyväkäytöksinen, ammatti-ihmiset osaavat kohdella leidiä ja ymmärtävät hevosen tammamaista oikuttelua. Ainoastaan raspaamista Malva inhoaa niin paljon, että tamma pitää rauhoittaa toimenpiteen ajaksi (ja silloinkin ruunikko laittaa voimattomasti vastaan). Jos Malva näkee raspausvehkeet ennen kuin rauhoittava alkaa vaikuttaa, tamma ottaa ja lähtee menemään, vaikka miten olisi ketjuissa kiinni.
Talutettavana Malva kulkee tasan omaa tahtiaan, eikä noteeraa hoputuksia kuin korkeintaan hyppäämällä pystyyn. Muutoin se kyllä kävelee sievästi perässä pidemmällä narulla - itse asiassa tamma loukkaantuu liian kireästä narusta ja hyppää silloinkin pystyyn -, ei kisko tai koeta jyrätä. Traileriin tai kuljetuskoppiin Malvaa saa aina hetken venkslata, se kun kävelee siististi lastaussillan ohi, mutta kun hevonen on autossa, ongelmia ei enää ole.

Parhaimmillaan satula selässä Malvasta saa irti vaikka ja mitä. Parhaimmillaan. Yleensä tamma on kuitenkin lähinnä minäminäminä-asenteella liikkeellä, sitä ei kiinnosta sellainen pikkuasia kuin yhteistyö ja kun suomenhevonen sanoo, että nyt mennään avotaivutuksen sijaan pierupukkilaukkaa, niin sitähän mennään. Vaikka Malva ei todellakaan tykkää ronskimmista avuista ja protestoi niitä pukittamalla, se ei mene rikki komentamisesta. Eikä komentamatta tämän hevosen kanssa pärjää sitten alkuunsa, sillä pyynnöt kaikuvat kuuroille korville ja pomon paikan saatuaan Malva perseilee menemään minkä kerkiää. Tarpeeksi jämäkkänä kun hevosen selässä on, alkaa tamma aina jossain kohtaa tehdä kuten pyydetään, kun ei kerran pääse ärsyttävistä avuista eroon muuten. On vain ihan eri asia, tapahtuuko tämä viimeisen viiden vai viidentoista minuutin kohdalla treeniä.
Kuten sanottua, parhaimmillaan tammasta irtoaa vaikka ja mitä. Toki vaativamman tason kiemurat jäävät helppo A -tasoiselta hevoselta kulkematta, mutta Malvan vahvuus onkin perustyöskentelyssä. Kouluradoilla tuomareilta irtoaa pisteitä jo siksi, että Malva toimiessaan liikkuu vaivattomasti ja tasapainoisesti, ei kenties erityisen näyttävästi, mutta ei riko tahtia tai puuhaa omiaan.

Kato äiti, ilman järkeä! Kyllähän Malva osaa, sen kanssa leiskautetaan ratana 120cm mennen, tullen ja palatessa, yksittäisenä sillä on uskallettu kokeilla 145cm esteittä. Tammalla vain meinaa olla yleensä aina hiukkasen liikaa vauhtia ja liian vähän järkeä mukana menossaan, se kun mielellään paahtaisi esteille tuhatta ja sataa miettimättä sen kummemmin sellaisia pikkuasioita kuin ponnistuspaikka. Tämä huokailuttaa omistajia ja valmentajia jatkuvalla syötöllä, koska todellisuudessa Malvan estesilmä on loistava ja hyppytyyliä ei voi kuin kehua - tamma inhoaa puomien kolauttelua joten se varmistaa jalkojaan kuin paras estepuoliverinen. Malvasta saa kyllä kaivettua esiin juuri niin loistavan esteratsun kuin tamma on, mutta se vaatii pidätteitä, kärsivällisyyttä ja silloin tällöin paljon kirosanoja.
Maastossa ruunikko on vähän säikkyherkkä ja vaatii maastoilukaverin, yksinään neiti näkee mörköjä säikkyen joka puskaa ja risahdusta. Kaverinkin kanssa tamma säikkyy äkkinäisiä tapahtumia (lintu lentää pusikosta, haukkuva koira syöksyy varoittamatta vastaan), mutta kaverin tuoma turva pitää Malvan paremmin aisoissa. Yksinkään ollessaan hevonen ei lähde laukkaamaan kuin päätön kana, mutta kaverin seurassa homma on kaikille mielekkäämpää ja säikähtämistilanteet ohitetaan yleensä muutamalla sivuaskeleella tai etuosan tuskin huomattavalla kevenemisellä. Maastoesteillä Malva on niin vauhdin hurman ja hyppäämisen pauloissa, ettei jouda säikkymään mitään. Esteiden välissäkin hevonen on rohkeampi, kun tietää seuraavan hypyn olevan tulossa. Yllättävät tilanteet saavat Malvan edelleen säikkymään, mörönsyöttipelko kyllä jäi kyydistä.

Kisoissa Malvan käytös riippuu pitkälti siitä, mitä ollaan tekemässä. Käsihevosalueella ruunikko diivailee menemään, on nyrpeää ja ottaa ravisteppiaskelia, mikäli käyntivauhti on turhan hidas. Malvalla on punainen rusetti hännässään, se kun saattaa potkia muita, vaikkei aktiivisesti etsikään kohdetta, johon kengänkuvat iskeä.
Esiintymistä ja rakkautta rakastavana hevosena Malva on periaatteessa näyttävä ja hyvä kisapeli. Este- ja maastoesteosuuksilla näin onkin, mutta se koulupuoli.. Tamma on herkästi sitä mieltä, että ratsastaja on tiellä ja hän voi ihan hyvin sooloilla itsekseen, joten verryttelyissä tamma voi vaatia muistuttelua siitä, kumpi on pomo. Kun Malvan saa kulkemaan se on aika lailla samanlainen ratsu kuin kotioloissakin, mitä nyt ryhti paranee ja askelissa on enemmän tahdikkuutta ja yritystä.

Sukutaulu

i. Kaamosritari ✝ KRJ-I sh, rt, 155cm	ii. Ruosteprinssi evm, sh, rn, 153cm	iii. Mutalan Säliste evm, sh, rn, 159cm
		iie. Rokkitar evm, sh, prt, 150cm
	ie. Venniina evm, sh, vprt, 154cm	iei. Hilavitkutin evm, sh, vrt, 154cm
		iee. A.A. Jepstiina evm, sh, prt, 154cm
e. Melmiina KTK-II sh, trn, 158cm	ei. Renttu evm, sh, trn, 160cm	eii. Retostelija evm, sh, trn, 158cm
		eie. Syyria evm, sh, m, 154cm
	ee. Helmiina evm, sh, prn, 156cm	eei. Hemuli evm, sh, prt, 155cm
		eee. Helmiäinen evm, sh, rn, 158cm

Jälkeläiset

s. 15.12.2014 sh-t. Malvikki, i. Tuiskulan Tohveli, om. Oona, VRL-11983
s. 23.02.2015 sph-t. Myskimalva, i. Iltaukkonen, om. dookie VRL-04373, Turmeltaja
s. 03.05.2015 sph-t. Tunturirikko, i. Kokkorikko, om. Ireth (VRL-03777), Viisikko
s. 23.06.2015 sh-t. Malviina, i. Talvitiainen, om. Haltiasalo, VRL-13283
s. 08.09.2015 sh-o. Mielivalta, i. Taikakuun Kaukovalta, om. Susiraja
s. 23.11.2015 sh-t. Rivieranmalva, i. Rohkean Hurmuri, om. felissa, VRL-04000

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

16.09.2014 estevalmennus, valmensi bertta

Tällä kertaa, eli tänään siis sain tehtäväkseni valmentaa esteillä narria ja hänen upean ihanaa, mutta ainakin esteratsastuksen suhteen vauhdikasta Malva-suokkineitiään. Ajattelin ainakin ensisijaisesti asettaa valmennuksen tavoitteeksi ratsukolle virheettömästi, rennosti, rauhallisesti, sekä sopivalla tempolla varustetusti lyhyen radanpätkän hyppäämisen.
Aluksi narri vain ravaili taivutellen ympyröillä ratsullaan alkuraveja, annoin muistaakseni jossain vaiheessa tehtäväksi myöskin ravi-käynti-pysähdys-siirtymisharjoitukset. Kun vihdoin olin koonnut esteradan kentän keskelle, ratsukko alkoi hyppäämään. Ensin kylläkin vain suunnilleen toisen pitkän sivun kohdalla olevaa pysty-okseri-linjaa, jossa oli välissä noin neljä laukka-askelta. Ensiksi Malva vain yritti laukata kiireisesti ja sekaisella tavalla esteiden välin, mutta kun narri antoi tammalle selvät sopivaan tempoon hiljentämisohjeet, ratsukko suoritti seuraavalla kerralla linjan hyppäämisen todella hienon näköisesti, sekä tietysti myöskin huolellisesti.

Kun esteiden korkeudet nousivat ainakin 90 cm kokoiseksi ja alettiin hyppäämään sitä itse rataakin, mitä harjoiteltaisiin paljon, Malva alkoi innostua vieläkin enemmän, mutta yhtään tyssäilyjä eikä kieltoja tullut, vaan ratsukko hyppäsi esteet ilmavaralla, ettei puomitkaan kolisseet ollenkaan alas kentän maan tasalle.
Tarpeellisien kehumisien jälkeen käskin vielä seuraavalla kerralla narrin pidätellä Malvaa enemmän ulko-ohjalla, sekä istunnalla, jotta hevonen pysyisi paremmin ja helpomminkin ratsastajan hallussa.
Koko valmennuksen aikana ei tullut yhtä ainuttakaan kieltäytymistä, ja muutenkin hypyt sujuivat hyvin, eikä juurikaan pohjasta ponnisteluja ilmennyt yhtään. Loppujen lopuksi esteet olivat jotain 110 cm korkeita, ja jopa niinkin korkean radanpätkän hyppääminen sujui ilman muita mutkia.

30.09.2014 estevalmennus, valmensi Emmu

Saavuin tänään itselleni tuttuun paikkaan, Susirajaan, valmentamaan minulle entuudestaan tuntematonta ratsukkoa, Narria ja Malvaa. Olin paikalla hieman etuajassa, joten ehdin hyvin rakentamaan ratsukolle esteradan heidän verrytellessään. Alkyverryttelyiden jälkeen aloitimme työkentelyn kuitenkin erilaisista puomiharjoituksista.

Olin laittanut kahdelle voltille viuhkan muotoisesti todella tiukalle tielle puomisarjoja, joilla hevosen tuli todella taipua ja kääntyä moitteetta, sekä toiselle pitkälle sivulle laukkapuomit. Ensimmäisenä pyysin ratsukkoa tulemaan viuhkapuomeja ravissa. Malva ei aluksi taipunut riittävän hyvin, vaan puski ratsastajansa ulkoapuja vastaan ja karkasi kesken puomisarjojen niiltä pois. Narri keskittyi liikaa ajatukseen kääntämisestä ja päästi ulkoavut liian heikoiksi – pyysinkin häntä keskittymään vain ulko-ohjan tukeen ja antamaan sisäohjasta jopa hieman tilaa tammalle. Malva alkoikin tulemaan puomeja paremmin ja tanssahtelemaan niiden yli kevyesti, jolloin lisäsimme kuvioon laukkapuomit. Aluksi pyysin ratsukkoa tulemaan vain suoralla olevia laukkapuomeja, jonka jälkeen hieman loivennettuja viuhkapuomeja. Malva kuumui jo hieman laukkapuomeista, mutta pysyi kuitenkin ratsastajansa hallussa hyvin. Se ei juuri kopautellut jalkojaan puomeihin, vaan ylitti ne helposti pysyen oikeassa rytmissä.

Ratsukolle suunnittelemani rata oli kokonaisuudessaan vain tarkkaa perusratsastusta vaativa, mutta siihen kuitenkin sisältyi muutamia hieman kiperämpiä paikkoja ja tiukempia teitä, jotka vaativat samalla kuitenkin aktiivisen laukan säilyttämistä. Ensimmäiselle suorituskerralle olin laittanut esteet noin metrin korkeuteen nähdäkseni, miten ratsukko suoriutuisi siitä ja mitkä olisivat heille ehkä ongelmallisempia paikkoja. Malva kuumuikin huomattavasti päästessään hyppäämään ja unohti kuunnella ratsastajansa apuja aiheuttaen muutamia epäsujuvia paikkoja radalla. Se myös nappasi hutiloidessaan pari puomia matkaansa, joten pilkoimme radan muutamiin osiin, joilla haimme tammaan kontrollin takaisin. Kun Malva huomasi joutuvansa kuuntelemaan ratsastajaa, se taipui osaansa ja hyppäsi maltillisesti ja uskalsin päästää ratsukon jälleen kokonaiselle radalle. Tämä suorituskerta olikin paljon sujuvampi ja Malvan laukka oli erittäin hyvin säädeltävissä. Radalle ei ollut myöskään mitään erityisen vaikeita paikkoja ratsukolle, joten nostin hieman esteitä. Myös noston jälkeen rata sujui hyvin tamman ylittäessä esteet kevyesti.

27.10.2014 kouluvalmennus, valmensi Kiiu

Käskin teidän aloittaa tekemällä voltteja ja ympyröitä. Malva taipui ehkäpä liikaakin. Käskin ottaa jalustimet pois jaloista ja laittaa ne kaulalle. Aloitte tehdä takaosankäännöksiä. Aluksi ei ihan onnistunut, mutta kun molemmat keskittyivät niin kaikki toimi. Käskin teidän jatkaa ravilla. Ravissa teitte voltteja joka kulmaan, pitkillä sivuilla teitte pysähdyksen - peruutuksen - raviin. Aluksi teitte käynnin kautta. Siirtyminen suoraan raviin ei aluksi onnistunut, mutta saitte tehtyä hienoja siirtymisiä. Peruutukset saisivat olla suorempia. Sen jälkeen aloitte laukata. Ensin vaihdoitte suuntaa. Laukassa teitte voltteja. Käskin ottaa ulkokädellä jalustinhihnasta kiinni. Ulko-ohjakin oli nyt paremmin käytössä. Vaihdoitte suuntaa. Laukkasitte toiseen suuntaan ja käskin taas ottaa ulkokädellä jalustinhihnasta kiinni. Tamma näytti oikein mukavalta, joten käskin miettiä radan, jonka voisit esittää minulle. Aloititte ja heti pysähdyksessä oli hieman harjoiteltavaa vieläkin. Tamma pysähtyi vinoon. Jatkoitte ravissa ja teitte lisäyksen lävistäjällä. Päädyssä siirryitte keskiraviin. Teitte pohkeenväistöä ja siirryitte käyntiin. Käynnissä sulkutaivutuksen. Malva ei halunnut totella ja protestoi pukittelemalla. Jatkoitte laukalla. Teitte käynnin kautta laukanvaihtoja. Esititte radan loppuun ja annoin kommenttia radasta. Lopputervehdys oli parempi kuin alkutervehdys - tamma oli suora ja pysyi hienosti paikoillaan. Laukanvaidot olivat ihan hyvät. Niitä voisitte vielä harjoitella. Käskin teidän jatkaa ravissa, että voisitte alkaa tehdä loppuverryttelyjä. Ravissa Malva oli innokas ja yritti mennä lujaa kulmista läpi. Sen jälkeen vaihdoitte suuntaa ja jatkoitte hetken ravissa. Sen jälkeen jatkoitte käynnillä.

30.12.2014 estevalmennus, valmensi mori-mori

Vaikka suomenhevoset eivät feivörittilistani kärjestä löydykkään, löysin itseni jälleen kerran Susirajan kentältä Lissun ja suomiputen kanssa. Tänään valmennettavana olisi Malva, joka vaikutti olevan hieman reippaanpuoleinen kaveri. Sikäli kun Susirajalaiset eivät yleensä sitä olisi.
Heti Lissun hypättyä selkään Malvan mahanalus täyttyi jaloista. Raville tamma ei (vielä) ottanut, mutta alkukäynneiksi sitä ei oikeastaan voitu sanoa, sellaista kipitystä se oli. Löysät, vapaasti roikkuvat ohjat pitivät ruunikon käynnissä ja kun käyntiä olisi pitänyt jatkaa ohjastuntumalla, oli se täysin mahdoton yhtälö. Lissulla oli täysi työ saada Malva kävelemään, kun tämä olisi vain tahtonut kaahottaa pitkin maita ja mantuja.
Aikansa käveltyään ja ravailtuaan oli aika ottaa muutamat laukat - mitkä menivätkin sitten totaalisen persiilleen. Malva nosti heti ensimmäisestä pyynnöstä kunnon pierupukkilaukan, mitä jatkui muutaman kierroksen ajan. Kun Lissu sai viimein tammansa niin rauhalliseen ja hallittuun laukkaa kuin Malvan tapauksessa on mahdollista, päätimme aloittaa itse tehtävän.

Koska viimeaikoina tamman kanssa oltiin kuuleman mukaan keskitytty enemmän tekniikkapuoleen, päätimme tänään treenata enemmänkin korkeutta. Vaikka toki samassa paketissa tulee treenattua myöskin lähestymisiä ja kaasunhallintaa.
Kasasin kentän pitkälle sivulle 80cm esteen, jota lähtisimme sitten pikkuhiljaa korottamaan. Ensimmäinen lähestyminen meni harakoille jo siinä vaiheessa, kun Lissu nosti laukan kentän toisessa päässä - kaasua löytyi mutta jarruja ei. Muutaman "hallitun" pääty-ympyrän jälkeen Malva saatiin kuuntelemaan ratsastajaansa oman päänsisäisen järkensä sijaan. Hyvästä yrityksestä ja työstä huolimatta hyppy meni kuitenkin vain sinne päin tamman lähtiessä hyppyyn aivan järjettömän kaukaa. Hetken olin jo aivan varma tamman laskeutuvan esteen sekaan, tai ainakin pudottavan puomin. Lissu roikkui ruunikkonsa harjassa kiinni minun huutaessa jotain, josta kukaan ei oikeastaan ottanut selvää. Vaikka este ylittyi kuin ylittyikin kunnialla, päätimme yrittää uudestaan.
Seuraavaan hyppyyn Lissu osasi jo valmistautua paremmin - ylimääräinen vauhti pois voltteilulla, hyvä lähestyminen ja muutama laukka-askel lisää ennen ponnistusta esteelle. Tai näin sen ainakin olisi pitänyt mennä. Vaikka ponnistus lähtikin tällä kertaa lähempää, oli se silti liian kaukaa. Tällä kertaa matkassa ei vain ollut enää tuuria, ja takajalat vetivät puomin alas. Uudestaan.
Virheistä oppii ja toisto on oppimisen avain, vai miten se meni. Tai taisto. Joka tapauksessa. Karjuin Lissulle kentän keskeltä vähintäänkin päteviä ohjeita siitä, kuinka tämän pitäisi korjata istuntaansa ja tehdä milloin mitäkin, koska tämä menee aivan persiilleen. Piruvie sillä esteellä on korkeutta alle metri! Kun Malva viimein sai itsensä hillittyä ja ylitti esteen kunnialla, päätimme nostaa pystyn 120cm korkeuteen. Tämä oli selvästi tammalle parempi korkeus, sillä turhan kaukaiset lähestymiset jäivät välittömästi pois ja korvaantuivat täydellisillä, hyvin ajoitetuilla ponnistuksilla siisteine alastuloineen. En tiedä kumpi virnuili enemmän, minä vai Lissu, mutta hyppy hypyltä meno alkoi näyttää paremmalta. Yksi hyppy lähti jälleen liian kaukaa, mutta tämä menee jo ehkä enemmänkin ratsastajan kuin hevosen piikkiin, kun Lissu unohtui sadasosasekunniksi matkustamaan ratsastamisen sijaan ja päästi Malvan kaahaamaan esteelle. Lopuksi nostimme esteen vielä 140cm korkuiseksi, tarkoituksenamme ottaa vain muutama hyppy. Ensimmäisellä yrityksellä puomi putosi, toinen ylittyi siististi. Komensin ratsukon tekemään loppuverryttelyjä, mutta totta kai minun kääntäessä hetkeksi selkäni hyppäsi parivaljakko tämän vielä kertaalleen.

Loppuverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti ja mikäli Malva ei vielä hyppelyiden jälkeen ollut hikinen, niiden loppuverkkojen jälkeen oli. Tuollaisen treenin jälkeen hevosen luulisi olevan väsynyt mutta ei, ei Malva - rauhallisten loppuravien sijaan tamma säntäili ympäri kenttää välillä pukitellen ja välillä piereskellen Lissun kirotessa selässä.
Koska minua väsytti pelkästään menon katseleminen, lähdin tallitupaan keittämään kahvia ja jätin Lissun rauhoittelemaan uljasta ratsuaan.

14.02.2015 estevalmennus, valmensi Riella

Luulin Malvan ratsastajan liioittelevan, kun hän kertoi, että Malva on reipas isolla R:llä estehyppelöitä harrastaessa. Sitä se todellakin oli! Jo alkuun tammalta löytyi vain kaahotus-vaihde, peruutus- tai pienemmästä vaihteesta pystyi vain haaveilemaan. Topakkana pysynyt ratsastaja onneksi sai Malvaan hieman otetta, joten pystyimme aloittamaan yksittäiset esteet, jotka nekin neiti olisi mielellään mennyt rytinällä läpi. Emme ehtineet älyttömän montaa tehtävää tekemään, kun aika meni siihen, että Malva saatiin rauhoittumaan. Tein kiusallani kolmen esteen suhteutetun sarjan, jota tultiin milloin missäkin laukkamäärässä. Ratsastajalta alkoi jo nousta savu korvista, mutta vihdoin Malva tajusi rauhoittua ja käydä tekemään sitä, mitä siltä pyydettiin ja loppuun saatiin jo todella monta hienoa suoritusta! Toivotan onnea ja pitkää pinnaa tämän hevosen kanssa.

22.04.2015 kouluvalmennus, valmensi Sofia W.

Malva saapui maneesiin pälyillen hieman epäluuloisena ympärilleen. Ihan kuin se olisi jo aavistellut joutu… pääsevänsä intensiiviseen treenirääkkiin, jota muistelisi kauhulla vielä ensi joulunakin. Epäluuloistaan huolimatta tummanruunikolla oli vähän semmoinen pilke silmäkulmassa, että vauhdikkaita tilanteita tämän päivän valmennuksesta ei ainakaan jäisi puuttumaan. Jo ratsaille nousun aikana Malva näperteli jotain ihan omiaan vuoroin pakittamalla ja pyrähtämällä eteen parin askeleen verran. Tamma ei näyttänyt kauheasti ilahtuvan kun keskeytin sen yhden naisen show’n tulemalla pitelemään sitä suitsista siksi aikaa, että pääsit jotakuinkin kivuttomasti kipuamaan sen selkään.

Alkuun menonne meinasi olla aavistuksen kaoottista ja hallitsemattoman näköistä, sillä Malva vastusteli kuolainta eikä ollut kovinkaan tarkkaavaisesti kuulolla avuillesi ja pidätteillesi – itse asiassa hetkittäin tuntui kuin tamma olisi pudottanut korvansa kokonaan vauhdin hurmassa. Saatuaan enimmät höyryt päästeltyä suokki muuttui huomattavasti maltillisemmaksi ja tuntui saavansa keskittymiskykynsä takaisin. Sen jälkeen pääsitte aloittamaan työskentelyn ihan toden teolla, kun ei tarvinnut enää keskittyä hampaat irvessä vauhtihirmun tamman pidättämiseen. Laitoin merkille, että Malva liikkui oikein mukavasti jokaisessa askellajissa, erityisesti iso ja pyörivä laukka oli mieleeni.

Vastalaukka sujui hyvin, siihen minulla ei ollut mitään huomauttamista. Takaosankäännöksen tekeminen hieman kangerteli aluksi, mikä johtui siitä, ettet ollut koonnut ratsuasi riittävästi. Malvan askeleet olivat paitsi ihan liian pitkiä, myös turhan hitaita jotta se olisi voinut jäädä polkemaan aloilleen. Käännökset alkoivat sujua paremmin heti kun valmistelit Malvan perusteellisemmin liikkeen suorittamista varten. Jankkasimme takaosankäännöksiä sen verran ahkerasti, että liike varmasti piirtyi molempien muistiin, mutta emme sentään niin kauaa kuitenkaan, että tamma olisi päässyt ihan totaalisesti tylsistymään koko juttuun. Kun tämän harjoittelu alkoi sujua kunnialla, pääsitte viimein huilimaan loppuverryttelyjen merkeissä.

28.04.2015 maastoestevalmennus, valmensi Víva

Narri oli ottanut ilmeisesti hieman etumatkaa minusta, sillä hän oli verryttelemässä suomenhevostammaansa Malvaa maastoesteiden seassa. Verryttelyt eivät kuitenkaan näyttäneet sujuvan kovin hyvin, sillä Malva väänsi väkisin vastaan, eikä ratsukko näyttänyt menevän yhtään samalla aaltopituudella, kuin olisi pitänyt. Tyydyin hetken aikaa katsomaan ratsukon epämääräistä menoa, kunnes päädyin ottamaan ohjat omiin pieniin kätösiini. Nyt jos ei hommat ala toiminaan niin kuin pitäisi, niin saa Narri alkaa moksimaan tammaa persauksille. Niin inhottavasti kun Malva tuntui välillä jumittautuvan yhteen kohtaan luimien ja mulkoillen, että sitä oli kohta oikeasti moksautettava takalistoon, jotta se saisi vähän vauhtia kinttuihinsa. Käskin Narria ottamaan hieman kevyempää ohjasotetta, mutta niin, että tuntuma säilyisi kuitenkin hyvänä. Sen jälkeen pistin ratsukon laukkaamaan kenttä- alueella voltteja ja tekemään suunnanvaihtoja. Tehtävien myötä Malva alkoi nöyrtyä Narrin tahtoon, jolloin aloitettiin hyppääminen pienistä tukeista. Esteiden meno ei kuitenkaan ollut kovin tasaista menoa, sillä Malva rynni esteille ja yhdessä vaiheessa kaksikko oli jo kaatua, kun ei Malva muistanut nostaa kinttujaan ajoissa ylös hyppyä varten. Pikku hiljaa meno alkoi kuitenkin tasaantumaan, ja hypyistäkin alkoi tulla parempia. Hetken päästä pystyimme ottamaan mukaan jo risuesteetkin, eikä niidenkään hyppääminen ollut loppujen lopuksi mitenkään vaikeaa, kun Narri alkoi olla Malvan kanssa entistä tarkempi, eikä päästänyt tammaansa rynnimään esteille. Lopussaan otettiin ratsukon kanssa vielä piehenkö rata, jota Narri sai mennä Malvan kanssa pari kertaa. Sen jälkeen olikin aika lopetella valmennus. Hyvinhän se valmennus kuitenkin loppupeleissä meni, vaikka alku vaikuttikin hieman hankalalta ja ei-niin-lupaavalta.

Lue päiväkirjaa