Vanu-Tus

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Historiaa

Tällä hetkellä Tuonisen ovista kävelee enemmän hevosia sisään kuin ulos. Ei sekään haittaisi, jos tulijat olisivat asiakashevosia, vaan kun eivät ole. Ihan omalla rahalla ostettuja, itselleni jääviä projekteja tai siitoshevosia.

Vanu on tämmöinen. Projekti ja siitoshevonen, vähän molempia. Tammaraasua ei ole tasolla pilattu, vaikka suvustansa löytyy hyvinkin päteviä ratsuja. Emälinjan edustaa ehtaa susrajjaalaista suomenhevosjalostusta kaikessa kauneudessaan – ja tämän voi kukainenkin käsittää just miten tykkää. Muutenkin kuin emälinjan osalta suku miellytti minua, eikä terveitä, kompaktirakenteisia siitostammoja voi olla liikaa. Edes silloin, kun tallin pitäisi olla myyntitalli. Myyn sitten niitä Vanun varsoja..

Saapuessaan Tuoniseen Vanu teki melko lähtemättömän vaikutuksen, eikä ihan välttämättä mairittelevinta sellaista. Seistessään kintut supussa runkonsa alla, pää ylhäällä, silmät ja sieraimet suurina se näytti jokseenkin.. pieneltä. Ponilta. Eikä suomenpienhevonen tosiaan saa näyttää ponilta! Siinä minä sitten tuijottelin kantakirjakakkosen tammaa, joka tuijotteli ympärilleen perin juurin järkyttyneenä. Eihän tämä ollut lainkaan tuttu piha! Minä toivuin Vanun ponimaisesta ensivaikutelma (eikä tämä nyt niin poniponi ole, onneksi!), Vanu taas ei meinannut päästä yli eikä ympäri Tuonisen talliympäristöstä. Kauhea tuhina, puhina, pälyily sekä jatkuva säikkyminen toivat vähemmän toivottua lisäväriä, menoa ja meininkiä arkeen, eikä Kampela todellakaan toivottanut Vanua tervetulleeksi vaan piti huudollaan huolta, ettei tulokas varmasti rentoutunut ensimmäisten päivien.. no hyvä on, viikkojen, aikana. Serena ei tosiaan valehdellut todetessaan tässä olevan linjan rakennustarkastaja, sellaisella epäluulolla Vanu suhtautui uuden kotinsa jokaiseen nurkkaan. Maastoesteitähän tamma ei ole nähnytkään, eikä taida nähdäkään. Katsotaan, josko jälkikasvu olisi vähemmän huolestunutta mallia.. Emälinjan tuntien ei välttämättä ole.

Luonne

Vaikka Vanu ei ole perinyt ainakaan kovin suuressa mittakaavassa emälinjansa kykyä kanavoida henkiä ja havannoida lentäviä lautasia, antaa sen järkyttynyt perusilme usein väärän mielikuvan pikkutamman luonteenlaadusta. Tamma on kyllä hieman ujo ja vieraskorea, mutta se rakastaa tuttuja ihmisiä näyttävästi eikä emänsä tapaan epäröi liimautua kiinni hoitajaansa jos sellaiseen tilaisuus tulee. Vanu on saanut sillätavalla reippaanlaisesti huomiota hassunnäköisenä varsana, että se sittemmin osaa myös vaatia sitä ja harmistua jos toivottua kohtelua ei heru.

Siinä missä sukulaisensa ovat paranormaalitutkimuksen alalla, on Vanussa itsessään rakennustarkastajan vikaa. Tamma on muuten melko varma ja helppo hoitaa, mutta vieraat paikat ja omassa pihapiirissä tapahtuvat rakenteelliset muutokset, kuten uusi naulakko, vastikään rakennettu vaja, avoin ovi tai maalattu aita, aiheuttavat Vanussa mietoa epäluuloa, joskus jopa pientä protestointia. Näihin on toki helppo varautua ja antaa tamman toimittaa tarkastuksensa, jolloin ongelma yleensä maagisesti poistuu. Myös uusiin ihmisiin Vanu lämpenee hitaasti, mutta kerran todettua tyypin ihanaksi, löytyy tammalta pelkkää rakkautta jaettavaksi.

Vaikkei aina ihan siltä näytä, on Vanu todella välkky poni. Jos haluaa jotain, keksii Vanu yleensä keinot sen saamiseksi - esimerkiksi huomiota on joskus lähdetty hakemaan karsinasta ihan kotitalon ikkunan alle. Vanu on myös ollut todella helppo kouluttaa ratsun tavoille. Se on kuin hevoseksi kasvanut bordercollie; keksii järkyttävän nopeasti mitä siltä pyydetään ja suorittaa hirmuisella miellyttämisenhalulla. Huonoakin päivänä Vanu on kuin ihmisen mieli ja tekee kyselemättä mitä pyydetään, mutta toisaalta se on aivan yhtä nopea lukemaan niitä virheellisiäkin apuja, joten tarkkana saa selässä olla.

Hieman harmillisesti Vanun kohdalla ei kapasiteettibingo kilahtanut ja se on korkeintaan keskivertoratsu kaikesta innokkaasta yrittämisestään huolimatta. Kohtalaiset liikket yhdistettynä hieman heikompaan kykyyn koota itsensä ja pitää se muoto vielä ylläkin eivät vie Vanua sille suunnitellulla kouluratsun uralla paljoa eteenpäin. Esteradallakin pikkutamma on melko tasainen, mutta ei kovin osaava eikä sen hyppytyylillä liidellä kovin korkealle.

Isä onkin sanonut, että Vanu on enemmän sitä perinteistä - järkevää, voimakasta ja kestävää - suomenhevostyyppiä taskukoossa, ja on väläytellyt sellaisiakin ideoita ottaisi tamman harrastelemaan pelto- ja metsätöitä kanssaan.
© kasvattaja, kiitos!

Sukutaulu

Kilpailumenestys

30.07.2022 TYH kesämestaruus kyntö 4/36

31.12.2022 VSR Cup helppo B 1/20
31.12.2023 Varismäki VSR Cup he B 2/30 73,969%

Päiväkirja & valmennukset