Rätvänän Kuikuli VH15-018-1103

24.02.2019 Päätimme lähettää pirteän Kakara-papan viimeiselle matkalleen orin askeleen ollessa vielä kevyt. Kakaraa jää kaipaamaan koko talliväki.

Nimi	Rätvänän Kuikuli "Kakara"	Kasvattaja	Rätvänä, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	145cm, rautias	Meriitit	YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, VVJ-II, SV-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 20.05.2015, 24v satunnainen (3v 10.06.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 80cm / 70cm / vaativa valjakko

20.06.2015 pikku Kakara edusti suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa. Pikku kullannuppumme nappasi SV-II:n, hiano poika!

20.02.2016 Kakaraa tarjottiin kantakirjaan P-suunnalle. Pisteet ja palkinto aiheuttivat melkoisen riemastumisen; 71p. ja KTK-II. Ihanaa, upeaa!

30.09.2017 raudikko aloitti laatuarvostelukierroksensa erittäin komeasti YLA1 -palkinnolla ollen myös AP3!

31.05.2018 pikkuherran palkintomatka jatkui ERJ-I -palkinnolla.

31.07.2018 raudikkomme palkittiin VVJ-II -palkinnolla.

15.11.2018 saimme jälleen ilonaihetta; Kakara palkittiin KRJ-II -palkinnolla!

20.12.2018 Kakara matkasi viimeisen kerran edustamaan, tällä kertaa suomenhevosten laatuarvosteluun. Miten iloisia ja ylpeitä olimmekaan, kun ori palkittiin SLA-I -palkinnolla!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

HM:n Lanessa ÄKS on kaikin puolin näppärä tapaus, jolla on komea suku. Olimme ennenkin katselleet pienhevostammaa vähän sillä silmällä, ja eräänä päivänä – vähän hetken hurmassa – menimme kysymään varsaa kaunokaisesta. Isäksi olimme jo etukäteen valinneet Lissun Riiviöiden Kuippanan. Onneksemme HM lupasi tammansa tilausvarsan tekoon, joten ei kun astutuspuuhiin ja lopputulosta jännäämään.

Eräänä aamuna saimme pari kännykkäkuvaa – Lanessa oli varsonut pienen rääpäleen, reippaan orinalun. Olimme kumpainenkin aivan pähkinöinä, esittelimme kuvia kaikille ja intoilimme tutustumisreissusta Rätvänään.
Pikkuori oli aivan jumalattoman söpö. Ainahan varsat ovat, mutta tässä pikkupojassa oli jotain erityislaatuisen sydämet sulattavaa. Lässytimme varsalle minkä kerkesimme (muutamaan otteeseen myös HM-paralle, anteeksi!), emmekä olisi malttaneet pohtia nimeä tai miettiä paperiasioita. Koska pikkupoika oli söpö kuin mikä, nimen piti sopia siihen.

Rätvänän Kuikuli. Voiko nimi enää suloisempi olla? Lempinimi ei sitten niinkään – Ipana-isästä oli jo Napero, joten Kuikulista tuli Kakara. Puoliveljekset paljastuivat olevan kuin yö ja päivä; isoveli-Napero on yksi amisjonne, pikkuveli-Kakara taas kuin seurakuntanuori.

Kakara on ehkä maailman suloisin hevonen. Joka päivä yhtä positiivinen, energinen pikkuori on hyvän käytöksen, nöyryyden ja hyvän asenteen perikuva, hevonen, jolla ei tunnu olevan huonoa päivää. On hankala keksiä tilannetta, jossa Kakaraa olisi pitänyt komentaa tai jossa se ei toimisi. Välillä meinaa jänskättää (lähinnä erikoiset, äkilliset äänet), mutta niistäkin selvitään säpsähdyksellä ja pörinällä. Mikäli Kakara jää viimeiseksi ulos, sillä meinaa olla kiire talliin muiden luokse, ja silloinkin ori on vain vähän hätäinen ja huutelee kavereiden perään.

Jokainen innokas hevoskärpäsen pureman saanut saa tulla hoitamaan Kakaraa, oli hevoskokemusta tai ei. Oli kyse harjaamisesta, varustamisesta, matolääkityksestä tai pesemisestä, eläinlääkärin tai kengittäjän käynnistä tai mistä tahansa muusta, raudikko on aina hyvän käytöksen perikuva. Orin voi kaikessa rauhassa hoitaa karsinassa hevosen ollessa irti, Kakara ei koeta karata, se ei hyöri eikä pyöri, korkeintaan vähän tuuppii hoitajaansa turvallaan rapsutusten toivossa. Lapsenkin käsiteltävissä oleva Kakara nauttii joka harjanvedosta, ei kiukuttele vaikka sitä kiskoisi korvista ja inhottavat asiat ori ohittaa sulkemalla silmänsä ja odottamalla, että tilanne menee ohi. Kuljetussuojista Kakara ei välitä, ne jalassaan se kävelee korkein, tyhmän näköisin askelin. Kakara kuitenkin antaa laittaa kuljetussuojat jalkaansa ongelmitta. Lääkitsemiset, klippaus, peseminen, aivan kaikki arkinen ja kausittainen onnistuu aloittelijalta ja konkarilta. Eläinlääkäri ja kengittäjä kehuvat pikkuherran käytöstä ja hermoja, sillä Kakara ei ala kuopimaan tai irvistelemään, vaikka sen pitäisi seistä puoli päivää paikoillaa.
Talutettaessa raudikko on yhtä aloittelijavarma kuin hoidettaessakin. Jos jotain jännää tulee vastaan, Kakara saattaa säpsähtää, mutta mitään sen kummempaa hevonen ei tee. Kakara kokee olevansa turvassa ihmisen lähellä, joten jännät asiat se ohittaa kulkemalla aivan taluttajansa vieressä, pöristen vallan mahdottomasti. Mitään sen kummempaa ori ei tee, normaalioloissa, ilman jännäkakkaelementtejä, Kakara kulkee taluttajansa tahtia, pysähtyy kun pyydetään ja on kuin mikäkin ylikasvanut, erittäin hyvin koulutettu koira.
Lastaus, kuljetus ja purkaminen sujuvat ilman minkään valtakunnan ongelmia, rutiinihommia. Kakara ei ole moksiskaan mistään, se matkustaa hyvin yksin tai kaverin kanssa, kulkee koppiin nätisti ja tulee yhtä nätisti ulos. Jos heinä sattuu loppumaan kesken matkan, pikkuori on hapan, muttei ala edes kuopia kopissa.

Kakara meinaa olla hieman jännäkakkaa ratsuna myös tutuissa ympyröissä. Viulun kieli se ei ole, mutta siinä havaitsee pientä jännitystä erityisesti jäykkyytenä ja lavan liikkeen lyhenemisenä, mikä tekee etujalan askeleesta lyhyen ja tökkivän. Oria ei tarvitse erikseen rauhoitella, sille riittää, kun alkuun käy kaikki askellajit läpi puolipitkällä ohjalla reippaasti liikkuen - ilman tätä vaihetta Kakara jää jännittyneeksi ja sen kanssa työskentelyssä ei ole mitään mieltä. Muutama kierros molempiin suuntiin ja voilá! Kakara kulkee rennon reippaasti asenteella mitä tänään tehtäisiin. Se on kiltti, eteenpäinpyrkivä ja kuuliainen pikku hevonen, jonka kanssa on aina ilo tehdä töitä sen saatua taas jutun juonesta kiinni.
Kakara liikkuu luonnostaan melko hyvässä muodossa, joten sen liikkeen kokoaminen ei yleensä ole homma eikä mikään. Se tekee nätisti avot ja sulut, pohkeenväistöt, etu- ja takaosakäännökset. Lisäyksissä täytyy pitää huoli siitä, että ori lisää liikettä rehellisesti eikä lähde vain kauhomaan pois alta vailla selkää, mutta eipä siihenkään vaadita kuin ratsastajan hereillä pysymistä ja kunnollista ratsastusta takaa eteen. Vastalaukka on Kakaralle melko haastava tehtävä, se tarjoaa usein myötälaukkaa ja ratsastaja saa olla joka askeleella tavallistakin enemmän mukana, jotta laukka ei vaihdu myötälaukalle. Myös helppoon A:han kuuluva laukanvaihto käynnin kautta on orille hieman vaikea paikka, se yleensä tässäkin kohtaa tarjoaa samaa laukkaa kuin ennen vaihtoa. Nöyränä hevosena se noudattaa kyllä käskyjä, mutta ne täytyy esittää tarpeeksi selkeästi ja jämäkästi.

Kakara on varsin pörhäkkä esteillä, kuumuu hirrrrmuisesti (omasta mielestään, ratsastajan mielestä ei niinkään) ja hyppää suurella innolla. Orin menoa on vallan helppoa kontrolloida, kun sileätyöskentely on kunnossa, se lyhentää ja pidentää laukkaa ja kääntyy hyvin. Tasapaino esteillä ei ole Kakaran vahvuus, vaan se tarvitsee ratsastajan, joka on hypyssä mukana ja katsoo sille sopivat paikat lähteä ylittämään estettä. Heiluvan ratsastajan kanssa ori tiputtelee ja lopulta kieltelee. Tästä johtuen Kakara ei kovin herkästi vaihda laukkaa esteen päällä, ja se toki aiheuttaa omat ongelmansa kun rataa hypätään.

Kisapaikoilla pikkuori on pörhäkkä satunnaishuutelija, jolla on hirveästi asiaa muille. Kakara käyttäytyy noin muuten siivosti (se ei rynni, rieku, tunge muihin pahki), kävelee vain reippaammin kuin kotona ja hirnuu säälittävän kimeällä äänellä. Raudikkoa meinaa vähän jännittää, minkä vuoksi kisoja jännittävän ratsastajan kanssa verkka ja rata menee herkästi pipariksi. Rauhallisen ihmisen kanssa Kakara rentoutuu ja suorittaa yhtä kivasti kuin kotonakin, kun siltä sitä pyytää.

Sukutaulu

i. Riiviöiden Kuippana ✝ SLA-I, KRJ-I, ERJ-II sh, rt, 152cm	ii. Eetvartti ILO ✝ YLA2, KTK-III, SLA-I sph, vprt, 140cm	iii. VIR MVA Ch Pikku-Vinssi KTK-II sph, km, 148cm
		iie. Ch Susamuru YLA2, KTK-II sh, rt, 149cm
	ie. Kaarnan Halla ✝ SLA-II, KRJ-II sh, rt, 153cm	iei. VIR MVA Ch Antin Velmu ✝ KTK-III, YLA2, SLA-I, KRJ-II sh, rt, 158cm
		iee. Hallava sh, rt, 157cm
e. Lanessa ÄKS ✝ KTK-III sph, rt, 145cm	ei. Herra Wonka ✝ YLA1, KRJ-III sph, 141cm	eii. Kapinallinen ✝ KRJ-IV sph, 145cm
		eie. Tuulikki sph, rt, 145cm
	ee. Kirveltäjän Kipinöivä ✝ sph, 147cm	eei. Tuutikki ✝ sph, 143cm
		eee. Kipinätanssi ✝ sh, 153cm

Jälkeläiset

s. 15.01.2016 sph-o. Turmeltajan Kurkis-Tus, e. Tyrmis-Tys, om. VRL-13412, Elowyn
s. 13.10.2016 sph-o. Sadun Salama McQueen, e. Hengenvaaran Ginevra, om. Beeko (VRL-10767) / Satumaja
s. 01.02.2017 sph-t. Sukkamieli, e. Mustamieli, om. Susiraja
s. 10.01.2018 sph-t. Kuti-Tus, e. Aivas-Tus, om. Serena (VRL-09334)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

01.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*

Tämän päivän ohjelmassa oli kouluratsastusvalmennuksen pitäminen narrille, sekä hänen suomenhevosorilleen Kakaralle ja suoraan sanottuna hieman jännitti etukäteen sillä tämän herran nimi ei luvannut kovinkaan hyvää. Onneksi valmennuksen tasoksi oltiin sovittu helppo a, joka oli täysin realistinen tavoite suomenhevosille ja näin ollen uskalsin toivoa valmennuksen menevän hyvin. Ratsukko saapui paikalle juuri sovittuun aikaan ja pyysinkin narria aloittamaan alkulämmittelyt heti paikalle päästyään, jotta saataisiin aloitettua varsinainen valmennuskin suhteellisen ajoissa.
Kakarasta näki alkulämmittelyiden aikana, että sillä oli osa asioista vielä hieman hakusessa mutta siitä huolimatta ori yritti selkeästi koko ajan parastaan. Neuvoinkin narria olemaan kiirehtimättä antamiensa apujen kanssa ja käyttämään mahdollisimman selkeitä apuja jotta Kakara varmasti ymmärtäisi että mitä siltä milloinkin halutaan. Ori keskittyikin ihan kiitettävän hyvin jo alkulämmittelyiden aikana, mutta samantien jos narri antoi avut liian huolimattomasti, meni Kakara sekaisin eikä osannut tehdä pyydettyä asiaa.
Varsinaisen valmennuksen alettua annoin ratsukolle alkuun muutamia helppo b tasoisia tehtäviä, jotta näkisin ratsukon todellisen kapasiteetin. Nämä tehtävät tuntuivat kumminkin onnistuvan Kakaralta helposti ja niinpä siirryimme kohtuullisen pikaisesti kapasiteetin mukaisiin helppo a tasoisiin tehtäviin. Muutamien tehtävien aikana Kakara vaikutti olevan hieman pihalla siitä mitä sen oikein haluttiin tekevän, mutta lopulta nekin tehtävät onnistuivat kun narri vain jaksoi keskittyä kunnolla antamiinsa apuihin. Valmennuksen loppupuolella ratsukko onnistui erityisen hyvin saamissaan tehtävissä ja sovittiinkin narrin kanssa, että onnistuneeseen suoritukseen olisi hyvä lopettaa tämän kertainen valmennus.
Loppuverryttelyiden aikana kerroin, ettei minulla ollut Kakaran suorituksesta varsinaisesti sanottavaa, mutta narrin tulisi keskittyä enemmän apujen selkeyteen ja siihen että hän olisi itse mahdollisimman rauhallinen ratsunsa selässä. Tämän sanottuani jätin ratsukon lopettelemaan loppuverryttelyitä itsenäisesti ja lähdin matkaamaan kotiin kahvikupin ääreen.

04.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi *lumienkuli*

Odotin tänään valmennettavakseni narria, sekä Kakaraa jotka olivat pari päivää sitten käväisseet valmennettavanani kouluratsastuksen merkeissä. Yllätyinkin hieman kun paikalle saapui Lissu Kakaran kanssa ja kysäisinkin, että mihinkäs narri unohtui. Lissu kertoi tulleensa tänään paikalle kun narrilla oli pientä flunssan poikasta ja näin ollen hän ei viitsinyt saapua paikalle tartuttamaan minuakin, muttei myöskään kehannut perua valmennusta parin tunnin varoitusajalla. Tämä selitys kelpasikin minulle hyvin ja tarkastin vielä, että tälläkin kerralla aiheena olisi kouluratsastus helppo a tasolla ja Lissu totesi näin olevan. Pyysinkin tapojeni mukaisesti ratsukkoa aloittamaan ensin alkulämmittelyt jotta voisin katsoa kuinka ratsukon yhteistyö toimisi ja Lissu aloittikin alkulämmittelyt heti kehoituksen kuultuaan.
Alkulämmittelyiden aikana Kakara yritti tälläkin kertaa selkeästi parhaansa ja yhteistyö näytti Lissun ja Kakaran välillä toimivan jopa hieman paremmin kuin narrilla ja Kakaralla. Liekö narri sitten viime kerralla arastelleen jotenkin apujen antamista vai missä lienee ollut syy, mutta alkulämmittelyt onnistuivat tällä kertaa kumminkin paremmin.
Koska tiesin jo viime kertaisen valmennuksen perusteella, että helppo b tasoiset asiat taipuivat Kakaralta hyvin, ei minulla ollut tarvetta testata orin osaavuutta helpommilla tehtävillä. Aloitimmekin suoraan siis helppo a tasoisilla tehtävillä ja jokaisen antamani tehtävän kohdalla huomasi kyllä, että Kakara ainakin yritti parhaansa ja osan tehtävien aikana pystyi melkein huomaamaan kuinka orin aivosolut tekivät töitä miettien, että mitäs nyt oikein pitikään tehdä. Kokonaisuudessaan valmennus siis sujui ihan kiitettävän hyvin, vaikka selkeästi Kakaralla olikin vielä opittavaa.
Suhteellisen onnistuneen valmennuksen jälkeen ratsukko aloitti hyvillä mielin loppuverryttelyt. Kerroin Lissulle, että Kakaralla olisi vielä opittavaa joten heidän tulisi treenata ahkerasti jotta taidot kohenisivat. Myös jo opittuja asioita tulisi muistaa treeanata jottei jo tutut asiat pääsisi unohtumaan uusien asioiden jäädessä muistiin.

29.06.2016 Kouluvalmennus, valmensi VP

Maneesiin saapui hieman levottoman oloinen pieni suomenpienhevosori, joka kuikuili vieraan maneesin kulmia ja huuteli muiden hevosten perään. Annoin ratsukon hetken kävellä ja tutustua uuteen ympäristöön, mutta otin pian hevosen työskentelemään käynnissä maneesin keskelle, jotta sen kaikki energia ei mene ympäristön pälyilyyn. Verryttely aloitettiin hannunvaakunalla, jossa päästään käsiksi moneen asiaan: Hannunvaakuna tarjoaa paljon suoristavia kohtia, mutta sen sisällä pääsee myös asettamaan hevosta, jonka myötä hevosen saa ratsastettua paremmin pohkeen ja ohjan väliin. Tässä tehtävässä jouduin useasti muistuttamaan, että maltti on valttia; ole itse hieman rauhallisempi esimerkiksi asettaessasi hevosta, sillä nyt liian ripeät otteet saivat hevosen uudelleen hieman levottomaksi sillä se ei oikein ymmärtänyt, mitä sen pitäisi tehdä. Muuten hevonen näytti ihan kivalle: Sillä on hyvä yliastunta käynnissä, ja rauhoittuessaan se kulkee hyvässä työskentelymuodossa.

Valmennusta jatkettiin avotaivutuksella, jota ratsastettiin loivasti ravissa ja laukassa pitkillä sivuilla. Päätyihin ratsastettiin pääty-ympyrät hieman reippaammassa tempossa, ja varmistettiin että hevonen tulee niin sanotusti sisäpohkeen ympäri ilman, että ulkolapa tippuu menosta. Itse avotaivutus näytti ratsukolle helpolle ja tutulle jutulle, mutta aina kulmaan tullessa hevonen jännittyi ja laski selän alas. Ole tässä tarkkana, että saat ratsastettua hevosen ulkolavan mukaan eikä se vain kaadu sisäpohjetta vasten. Tee muutama askel suoristuksen jälkeen vasta-asetusta, ja ratsasta kulmaan pehmeällä sisäkyljellä. Jatka työskentelyä vielä pääty-ympyrällä ja tee sielläkin tarpeen vaatiessa muutaman askeleen vasta-asetuksia.

Valmennuksen lopuksi hevosta notkistettiin ravissa ja laukassa avotaivutus - kymmenen metrin voltti - sulkutaivutus tehtävällä, joka tuntui olevan Kakaralle ihan yhtä helppoa kuin pelkkä avotaivutuskin. Voltilla ole tarkka, että voltti on symmetrinen eikä viimeinen puolikas hieman venähdä ja sulkutaivutuksessa voit ajatella hieman vähemmän poikitusta ja enemmän eteen. Edelleen peräänkuulutan omaa rauhallisuutta, kun maltoit itse ratsastaa tehtävän huolellisesti, Kakara suoritti huolellisesti ja kun taas hieman säädit omia ja annoit epäselkeitä ohjeita, Kakara jännittyi selästään ja liike huononi kertaheitolla.

Valmentajan loppukommentti: Kakara on hieman levoton ja keskeneräisen oloinen, mutta näen siinä paljon potentiaalia hyvien askellajien ja yhteistyökyvyn vuoksi. Suosittelen tekemään paljon ihan perustehtäviä kotona, ja jatkamaan siitä hiljalleen vaikeampien tehtävien pariin. Ratsastajalle paljon malttia omaan tekemiseen, jotta hevonen voi heijastaa peilinä rauhallisuutta ja se voi esittää parastaan.

19.09.2016 Estevalmennus, valmensi dookie

Olin pitkästä aikaa ajellut ihanaan Susirajaan valmennuksen merkeissä, ja tällä kertaa uhrina oli hurjan söpö piekkariori Kakara. Pihalla ei näkynyt ristin sielua, joten suuntasin reippaasti kentälle kasaamaan valmiiksi pystyssä olevien esteiden kaveriksi muutaman lisää, jotta saisin pienen radan kehiin. Pari estettä saatuani pystyyn paikalle putkahtivat pieni rautias ja kyydissä oleva narri, joita tervehdin ähkiessäni puomien parissa. Ratsukko oli kävellyt alkukäynnit maastossa, joten verryttely alkoi melkolailla heti. Seurailin sivusilmällä parivaljakon menoa ja juttelimme narrin kanssa samalla kuulumisia ja niitä näitä. Kakaran ravi oli hieman jännittynyttä, ja narri keskittyikin saamaan orin rentoutumaan ratsastamalla sitä reippaasti eteen ja tekemällä helppoja ja isoja teitä. Muutoin ratsukon meno näytti mukavalta ja sujuvalta, ja verryttelyt saatiinkin saatettua pian loppuun.

Välikäyntien jälkeen aloittelimme hommat puomi-, kavaletti ja pikkuestetehtävillä. Loivalla kiemurauralla oli kaksi kavalettia, kaarteessa puomi, pääty-ympyrällä ristikko ja kahdessa sivukääntöpisteessä puomit, ja tätä kuviota ratsukko sai ensin tehdä ravissa, ja sen jälkeen rennossa tempossa laukassa. Kakara taipui kaarilla ja ympyröillä näppärästi molempiin suuntiin, joten pian päästiin isompien hyppyjen pariin pienen radan muodossa, jonka päätehtävinä oli kolmen laukka-askeleen kaksois- ja yhden laukan välillä olevat kolmoissarjat. Korkeudet eivät olleet päätähuimaavia näin aluksi, mutta Kakara hyppäsi kovin totisena kuin esteet olisivat olleet vähintään metrisiä. Teatraalisia hyppyjä lukuunottamatta ori suoritti tasaisesti, lyhensi ja pidensi laukkaa hyvin ratsastajan pyyntöjen mukaan. Kun estekorkeus nousi, Kakaran hyppy alkoi näyttämään vähän järkevämmältä eikä niin ylihyppäämiseltä. Suhteutetulla linjalla tuli pari mokaa askeleiden suhteen, mutta narri korjasi asian heti seuraavalla kerralla ja linja suoritettiin ilman ylimääräisiä räpiköintiaskeleita ennen ponnistusta. Lopulta ratsukko hyppäsi radan kokonaisuudessaan, ja suoritus oli hyvin tasainen ja varma. En voinut kuin kehua pientä rautiasta ratsastajineen, ja antaa luvan siirtyä loppuverkan pariin.

16.03.2017 Estevalmennus, valmensi Wiewi

Tänään lähdin Susirajan tallille valmentamaan suloista pientä suomenpienhevosoria, jonka lempinimi Kakara aiheutti varsin ristiriitaisia tunteita omistajan kuvaillessa häntä niin rauhalliseksi ja kiltiksi kaveriksi, että lapset saavat vaikka tulla vetämään korvista eikä herra ole moksiskaan. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta toivottavasti kuitenkin saamme tänään pitää valmennuksen ilman lapsia kiskomassa poniparan korvia irti, oli se sitten kuinka kiltti tahansa. Susiraja oli pyytänyt minua vetämään heille tänään estevalmennuksen ja kurvatessani tallin pihaan viimeistelin vielä päässäni valmennuksen kulkua. Ratsukko olikin jo mukavasti tekemässä lämmittelyhyppyjä varsin kuraisella kentällä ja normaalisti kiiltäväkarvainen rautias oli kuraantunut epämääräiseksi märäksi palloksi josta lähtevät pienet jalat kipittivät hirveää vauhtia kohti matalaa pystyestettä. Ori hyppäsi hirmuisella ilmavaralla pienen esteen yli ja kuravesi vain loiskahteli ratsukon tullessa painovoiman ansiosta takaisin märälle maanpinnalle. Ratsastaja huomasi läsnäoloni ja ilmoitti Kakaran olevan jo valmis itse valmennukseen, joten pääsimme pikkuhiljaa aloittelemaan.

Kakaralla meinasi alkuun olla hieman liikaa vauhtia ja sen seurauksena pystyttämäni 70cm radan suorittaminen oli aluksi melkoista säheltämistä. Olin laittanut radalle perus pystyjen ja oksereiden lisäksi muutaman sarjaesteen, sekä tietenkin tuttuun tapaani rata sisälsi muutaman melko haastavan tiukan kurvin. Vesiesteiden kanssa parille tuskin tulevaisuudessa tulee ongelmia, sillä ori kiiti isojenkin lammikoiden ylitse semmoista vauhtia, että ratsastajakaan ei voinut 145cm korkean ponin selässä pysyä kuivana. Pyysin ratsastajaa hieman hiljentämään vauhtia ja katsomaan itse tarkemmin sopivat ponnistuspaikat sen sijaan, että Kakara saisi innostuksissaan päättää ne itse. Toisella kerralla ori keskittyi onneksi huomattavasti paremmin ja pikkuhiljaa aloin jopa uskomaan siihen, että tuo otus oikeasti on ihan rauhallinen kaveri nimestään huolimatta. Sarjaesteet sujuivat ratsukolta paremmin kuin hyvin, niistä he saavat olla ylpeitä! Tiukat kaarteet heti sarjaesteen jälkeen olivat menneet ensimmäisellä yrityksellä näin kirjaimellisesti sanottuna päin puuta eli punaista hiekkakentän aitaa, mutta toisella yrittämällä ei enää ongelmia ollut ja ratsukko kiiti radan loppuun ilman ainuttakaan virhepistettä! Entinen raudikko hevonen, nykyinen kurainen märkä pallo alkoi kolmannen radan hyppäämisen jälkeen näyttää varsin kyllästyneeltä ja otimme nopeasti loppuun vielä suhteutettuja välejä. Taitava ratsastaja osasi ne kuin vettä vaan ja Kakarakin pääsi nopeasti jutun juoneen kiinni. Kaikkien kolmen osapuolen ollessa tyytyväisiä annoin ratsukolle luvan alkaa tekemään loppuverryttelyjä, sekä toivotin ratsastajalle onnea väistämättä edessä olevaan isoon pesu- ja harjausurakkaan.

Lue päiväkirjaa