Aivas-Tus VH17-018-1507

Nimi	Aivas-Tus "Hätsiu"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	138cm, rautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 11.08.2017, 18v satunnainen (4v 08.09.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 100cm / 70cm

20.01.2018 pikkuraudikkomme kantakirjattiin P-suunnalle KTK-II -palkinnolla.

11.02.2018 Hätsiulle myönnettiin Championin arvonimi.

20.08.2019 Aivastuksemme järjesti meille jymy-yllätyksen; SLA-I* 106 pisteellä! Koko tilaisuus oli yhtä itkunaurua, sillä talliimme tuli kerralla neljä tähtipalkintoa lisää.

31.08.2023 kärräsimme pikkutamman pitkästä aikaa näytille, ja kas - KRJ-I!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Tyrkylle etsittiin oria kissojen ja koirien kanssa useamman kuukauden ajan. Miten vaikeaa olikaan löytää pienhevoskokoinen, kivaluontoinen ori, kahta lajia kisannut? Lopulta karsimme vaatimuksistamme kivaluontoisen. Niin löytyi lopulta Runon Aamos, kivasukuinen, hyvännäköinen pikkuori. Toivoimme varsan olevan enemmän sellainen kilttiluontoinen kuin emänsä, vaikka mietimmekin, että meidän tuurillamme tästä lähtee joku toisinto naaraaja-linjan ihmissyöjistä.

No, saimme ihan kivan pikkutamman, joka osaa kyllä kiukkuilla, mutta näkee enemmän lentäviä lautasia kuin paikalliset ufotutkijat. Toivoimme varsan kasvavan isohkoksi pienhevoseksi, sellaiseksi noin 145cm korkeaksi tai vähän yli. Hätsiu päätti kolmivuotiaana mittauksen jälkeen, ettei hän kasva enää senttiäkään. Niinpä papereihin kolmivuotiaana merkattu 138cm jäi pysyväksi mitaksi ja me mietimme jälleen kerran, mihin se tilaamamme "isohko kivaluontoinen piekkarivarsa" jäi.

Hätsiun voi kiteyttää hyvin pariin sanaan: vahvatahtoinen ufotutkija. Suorastaan kiukkuisena tammana sitä ei voida pitää, mutta jos Hätsiulla on mielipide jostain asiasta, silloin on täysin hyväksyttyä osoittaa mieltään vaikka ja millä tavoin. Marsilaiset myös voivat vaania vaikka ja minkä kulman takana, joten niiden varalta täytyy aina pitää korvat tötteröllä ja koivet pakovalmiudessa. Ja silti - Hätsiu on aivan ihana pikkutamma, jota voisi pussailla ja halailla vaikka maailman tappiin asti. Sen samettisilmiä katsellessa on aivan liian helppoa unohtaa, miten viisi minuuttia sitten tamman kiukutellessa sille meinattiin jo kiireimmän kaupalla varata suoraa kuljetusta Atrioisten tehtaalle. Vapaapäivinä ulkoavaruuden muukalaisia tuntuu näkyvän ihan erityisen paljon ja siitäpä syystä Hätsiu on yksi niistä hevosista, jotka eivät koskaan ole täysin liikuttamatta, jos niiden terveydellinen tila ei liikutusta estä.

Kannattaa vähintään sitoa Hätsiu kiinni karsinassa tai ottaa se käytävälle ketjuihin hoitaessa. Emänsä tavoin se on oman elämänsä ufotutkija ja saattaa nähdä lentävän lautasen vaikka juomakupissaan, ja silloin pitää koettaa ottaa koivet alle. Ihmisen ei turhaan kannata säikkyä tamman hötkyilyä - Hätsiu saattaa istuttaa itsensä ketjuissa lattialle, mutta ei se sellaista pelkää. Muutoin se onkin mukava, seurallinen hoidokki jonka mielestä taskut tulee tutkia tarkasti herkkujen varalta, antaa pusuja naamalle ja kerjätä rapsutuksia kaikin mahdollisin tavoin. Välissä voi jotain vähän ehkä pelästyä ja sitten taas kerjätä huomiota. Paitsi sitten, jos ihminen kehtaa harjata liian kovalla harjalla! Tai ronskein ottein! Silloin Hätsiulla on ehdottomasti lupa osoittaa nämä väärät teot huitomalla jaloillaan, hampaita pikkuhevonen ei käytä. Tammaa ei pahemmin kannata jäädä komentelemaan, siitä ei ole juuri apua tämän tapauksen kanssa. Parempi on koettaa lopettaa se, mikä Hätsiuta ärsyttää, koska yleensä ne ovat ihan ymmärrettäviä juttuja, kuten juurikin liian kova harja. Klipperi tosin aiheuttaa samaa käytöstä, jolloin hyödyllisintä on vain jättää tamma huomiotta ja jatkaa touhujaan, kuin se ei edes protestoisi. Kenkääjä saa tehdä hommansa rauhassa, mutta eläinlääkäri on varmasti marsilainen ja Hätsiu on rauhoitettava jo pelkkää rokotusta varten.
Kaikkea täytyy epäillä. Ja kulkea varpaillaan. Hätsiuta on hieman rasittava taluttaa, kun se on koko ajan valmis kimpoamaan johonkin suuntaan nähdessään lentäviä lautasia tai lentäviä lehtiä tai lentäviä lintuja. Kirjaimellisesti kaikki lentävä on pelottavaa. Juu ei pihan toisella puolella lentävä västäräkki ehkä sentään pelota, mutta kymmenen metrin päässä lentoon lähtevä varpunen? Ei voi kestää! Hätsiu yleensä hypähtää vain muutaman sivuaskeleen ja kun naru ottaa kiinni, se lopettaa heti. Jos narua kuitenkin heilutellaan huolettomasti yhdessä kädessä, on tamma pian irrallaan. Traileri ja rekka ovat ihan kivoja paikkoja ja niihin voi mennä rauhallisesti, kunhan siellä on jo kaveri varmistamassa paikan turvallisuuden. Yksin Hätsiuta ei voi kuljettaa, koska se pistää paikat palasiksi.

Missä rentous, missä letkeys? Varmaan siellä Marsissa, josta Hätsiun mielestä saapuu niin kovin paljon vierailijoita. Jalkojen välissä on jatkuvasti hieman jännittynyt, valmiustilassa oleva hevonen, joka on valmis niin kiukkuilemaan kuin säikkymäänkin. Ne linnut ovat edelleen suurin kysymysmerkki, mutta osaa tamma pelätä myös kentälle jätettyä tötteröä, jos niikseen tulee. Korvahuput ja tuulisempina päivinä pumpulit korvissa parantavat tilannetta hieman, mutta eivät kokonaan. Hätsiu on kuitenkin muuten ihan mukava ratsu, vaikka ei aloittelijoiden hevonen. Se on herkkä tamma, joka osoittaa mieltään pukittelemalla sekä päätään viskomalla liian kovista avuista. Lisäksi kovat ja epäselvät avut saavat sen hermostumaan aina vain enemmän, jolloin sen on aina vain vaikeampi sietää apuja ja keskittyä asiaan. Tähän noidankehään ei kannata tilannetta päästää, vaan ratsastaa pehmeästi ja siististi.
Jos, jos Hätsiun saa rentoutumaan ja keskittymään edes hetkeksi, se on todella mukava pikkuheppa. Yllättävänkin pätevä koulupeli suorittaa lähes vaikeuksitta vaativan B:n asiat, joskin laukkatehtävät ovat aina iso kysymysmerkki. Muuten hyvän ja rennosti sujuneen viisiminuuttisen saattaa rikkoa linnun sijaan laukannosto ja laukassa Hätsiun rauhoittaminen on kaikkein vaikeinta. Hankalia asioita tamma saattaa myös protestoida vastustelulla, mutta kyllä se ne tekee aina lopulta, kun siltä vain pyytää. Onkin sääli, että rentouden ja onnistumisen tuokiot ovat pikkuhevosen kanssa enemmän tuokioita: muutamia metrejä, pari tehtävää siellä täällä, eivät mikään jatkuva flow-tila.

Hätsiu on melkoinen estetykki. Emästään poiketen se reagoi erikoisesteisiin ja johteisiin reaktiolla, jonka olemme nimenneet tykinkuulataktiikaksi. Mitä nopeammin esteestä mennään yli, sen vähemmän aikaa avaruusolioilla on hypätä kimppuun! Tämä raketin lailla sinkoilu ei tietenkään ole ihan se toivottavin taktiikka, joten tammaa täytyy koettaa ratsastaa erittäin rauhallisesti. Perusesteet sujuvat aika hyvin, Hätsiu saattaa vähän mulkoilla niitä, mutta ei sen kummemmin kiemurtele tai venkoile. Ne erikoisemmat sitten taas... Jos tamma ei saa toteuttaa tykinkuulataktiikkaansa, se saattaa ihan hyvin todeta, että tuosta en muuten mene yli ja singota kauniin pukkisarjan kanssa esteen ohi. Katse, lähellä pysyvä pohje ja hyvin tukeva ohja, joka tarvittaessa pidättää - näistä aineksista onnistumiset on tehty silloin, kun niitä tapahtuu.
Maastossa Hätsiu pystyy jopa rentoutumaan, kunhan se saa tupot korviinsa ja korvahuput päälle. Ja kaverin matkaan. Tamma ei ole kenttäratsu, koska se stressaa maastoesteitä aivan liikaa - kyllä se yli menee, mutta silmävalkuaiset muljahdellen ja sieraimet suurina kuin kaivot. Kaverin kanssa maastoillessa mieli kuitenkin lepää niin ratsulla kuin ratsastajallakin, eikä Hätsiu koskaan sano ei mukavalle pikku laukkakilpailulle pellon reunassa. Edes ne kammottavat linnut eivät ole niin paha asia, kun nenän voi välillä pyyhkiä kaverin perskannikoihin.

Sääntöjen salliessa Hätsiulle työnnetään tulpat syvälle korviin ja sillä on ihan joka paikassa, pienimmissäkin kisoissa, mukana luotettava hevoskaveri. Eipä tammaa saisi edes kuljetettua ilman kaverihevosta, mutta myös kisapaikan hälinä meinaa olla sille hieman liikaa, jos ei voi turvata kaveriin. Verkassa ja radalla se toimii omana itsenään kyllä yksinkin, kunhan trailereiden tai jabojen luona sekä talutellessa on mukana joku, joka ei hötkyile turhista. Hätsiu on ihan mukava kisakaveri, jos sen hyvät hetket sattuvat osumaan radalle, mutta olemme todenneet tammalla kisaamisen olevan samanlaista kuin sen emällä aikanaan. Ympäristötekijöistä riippuu niin paljon, että aina se oma hyvä fiilis ja hevosen hyvä fiilis eivät riitä, jos kesken suorituksen sattuu jotain sellaista, mikä laittaa Hätsiulle luun kurkkuun.

Sukutaulu

i. Runon Aamos ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I sph, vkk, 146cm	ii. Runon Aamurusko ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I sh, vkk, 151cm	iii. Amoriinin Ruska ✝ KRJ-II, ERJ-II sph, prt, 145cm
		iie. Jäätanssin Kaiku ✝ KRJ-I, ERJ-I sh, rnvkk, 155cm
	ie. Mäkisuon Heissulivei ✝ SLA-I, KRJ-I sph, rn, 145cm	iei. Hymy sph, rn, 147cm
		iee. Heliän Hely sph, rt, 142cm
e. Ch Järky-Tys ✝ YLA1, KTK-II, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sph, rt, 142cm	ei. Silinterivintiö KISS YLA1, KTK-II, ERJ-I sh, vkk, 152cm	eii. Verivana YLA2 sph, m, 146cm
		eie. Ch Neliapila YLA2, KTK-II sph, rn, 143cm
	ee. Kummas-Tus ✝ YLA2, SLA-I, KERJ-I, KRJ-I, ERJ-II sph, prt, 148cm	eei. VIR MVA Ch Kahlitun Savumerkki YLA3, KTK-II, SLA-I*, ERJ-I, KERJ-I sph, rt, 144cm
		eee. Kangas-Tus ✝ SLA-I, KRJ-I sh, rt, 153cm

Jälkeläiset

s. 09.11.2017 sh-o. Ketu-Tus, i. Pikkuritus, om. Silbe VRL-14671
s. 10.01.2018 sph-t. Kuti-Tus, i. Rätvänän Kuikuli, om. Serena (VRL-09334)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

12.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi Jenny

Saapuessani Susirajan ratsastuskentänlaidalle, narri ja Hätsiu olivat jo kävelemässä alkukäyntejä. Tänään oli tarkoitus treenata ratsukon kanssa väistöjä ravissa ja tehtäisiin siinä sivussa muutamia vastalaukkaharjoituksiakin. Hörpin aitaan nojaillen kahviani matkatermarista, samalla kun seurasin narrin ja Hätsiu lämmittelyjä, heittäen välillä joitain vinkkejä. Valmennuksissani ratsukko sai aika pitkälti suorittaa alkuverryttelyt itsenäisesti.

Hätsiu kulki mukavasti pyöreänä, mutta turhan laiskassa temmossa. Muutaman kerran tamman takajalat meinasi jäädä väistössä vähän jälkeen ja neuvoinkin narria - jolla oli mukana pitkä kouluraippa - muistuttamaan sitä ulkojalalle, jos tuntuu, että takaset meinaa jäädä. Muistutin narria myös pohkeiden käytöstä. Hätsiu kulki lähes matelemalla eteenpäin ja neuvoinkin tamman ratsastajaa pyytämään pari kertaa oikeasti napakasti jalalla ja jos se ei tehoaisi, raipallakin voi pikkaisen herätellä. Mieluiten kuitenkin käyttäisi pohjetta pari kertaa kunnolla kuin sata kertaa niin, ettei hevonen reagoi mitenkään.

Väistöjen jälkeen ryhdyttiin työstämään vastalaukkaa. Hätsiu tarjosi aluksi mielellään myötälaukkaa, mutta raipan vaihtuessa sisäkäteen, alkoi homma sujua paremmin. Neuvoin ratsastajaa heti ottamaan alas ja nostamaan uudelleen, jos Hätsiu vaihtaisi kesken tehtävän. Muistutin taas raipan olemassa olosta, jolla voi nostossa muistuttaa, jos tuntuu että tammalla meinaa nousta myötälaukka.

Hetken kuluttua vastalaukat sujuivat ihan okei kumpaankin suuntaan, ja sekä ratsastaja että valmentaja saattoivat olla tyytyväisiä. Loppukäyntien aikana annoin narrille vielä vinkkejä tulevaisuuteen, ja rakentavaa palautetta hänen tämänpäiväisestä ratsastuksestaan.

16.09.2017 Estevalmennus, valmensi Jenny

Pari päivää kouluvalmennuksen jälkeen olikin narrin ja Hätsiun kanssa vuorossa esteet. Ratsukon yhteistyötä työstettäisiin tänään lähinnä neljän esteen innarilla, josta askeleen päässä olisi vielä valmennuksen edetessä korotettava okseri. Kentälle astuessani ratsukko oli viime kerran tapaan jo lämmittelemässä, joten pikaisten kuulumisten vaihdon jälkeen suuntasin rakentamaan esteitä.

Olimme valmiita lähes samaan aikaa - minä esteiden rakentelussa, narri Hätsiun lämmittelyssä. Aluksi tehtävää tultiin niin, että innarille tultiin ravissa, ja okseri oli vain puolisen metriä korkea. Virnistäen muistuttelin parin päivän takaisesta tahmeasta kouluvalmennuksesta. Siinä missä Hätsiuta piti koulun parissa patistaa eteenpäin, tänään vaihteita oli silmässä näin alkuun turhankin monta. Nyt Hätsiu ravasi sellaista kiitoravia kohti innaria, ettei ollut tosikaan.

Neuvoin ratsukon ympyrälle ja ottamaan uuden lähestymisen esteelle, kun näytti, että tamman hypyt innarille oikein lennokkaasta kiitoravista olisivat lähinnä itsemurhayrityksiä. Nyt narri lähestyi esteitä ohjeideni mukaan loivia kiemuroita tehden ja liioitellun hitaasti keventäen, ja nyt Hätsiu pysyikin kyllin rauhallisessa ravissa innarille saakka. Esteet sujuivat mallikkaasti, okseria myöten. Narri rauhoitteli ratsunsa raviin ympyrällä sillä aikaa, kun minä kipaisin nostamaan okseria hieman. Innari sujui seuraavallakin kerralla hyvin, mutta ennen okseria Hätsiu näytti vähän epäröivän ja tekevän ylimääräisen kiemuran. Otimme lähestymisen uudelleen, tällä kertaa vähän tiukemmalla pohkeella ja narri saikin hevosen hyppäämään kiitettävästi, tosin melko läheltä. Korotin okseria vielä kertaalleen, ja kun tehtävä oli sellaisenaankin hypätty useamman kerran onnistuneesti ja aina vain paremmalla tyylillä, oli aika lopetella.

Lue päiväkirjaa