Estevalmennus 14.10.2013, valmensi narri
Huimat 60cm korkeat esteet näyttivät kentällä todella naurettavilta, mutta niin näytti myös intoa puhkuva suomenhevosori Ipana, jonka selässä Lissu turhautuneena koetti saada oria kuuntelemaan. Normaalisti laiskamatoinen Ipana ilmeisesti kiskaisi itseensä intopiukeutta rakennetuista esteistä, eikä ollut yhtään sen parempi kuin lorvikatarrinakaan. Ori ei kuunnellut yhtään, mitä Lissu koetti selässä kertoa ja sen kerran kun kuunteliin, ohjeet unohtuivat puolessa sekunissa. Valmentajana en voinut muuta kuin puistella päätäni menolle, mitähän tästä vielä tulisi!
Yksinkertainen kaarevalla uralla hypättävä kolmen esteen sarja muodostui todelliseksi ongelmaksi. Lissun kunniaksi on sanottava, että ystäväni kyllä yritti parhaansa mukaan saada Ipanaan jotain kuria, ori vain ei kuunnellut eikä muistanut saamiaan ohjeita laisinkaan. Orin häsäävä hyppytyyli ei asiaa ainakaan parantanut, sillä puomit kolisivat lähes koko ajan.
”Kisko se koni vaikka solmuun, jos ei muuten käänny!” ja Lissuhan yritti. Ensimmäinen este Ipanan kanssa kyllä sujui miten kuten, ainakin ori hyppäsi sen, pysyi puomi muutaman kerran paikallaankin, mutta kun piti ottaa kaarre Ipana vetäisi komeasti ohi vaikka Lissu olisi kuolainrenkaassa roikkunut.
Lopulta totesimme Ipanan olevan täysin mahdoton. Kävin noutamassa tallista pitkän juoksutuspiiskan ja pyysin Lissua tulemaan sarjalle uudelleen. Kun Ipana oli komeasti ohittamassa taas kerran toista estettä, läjähti sen edessä maahan piiskanisku ja ori sentään muutti suuntaansa – suoraan esteelle, hurraa! Koska Ipana oli jo väsynyt kaikesta siitä juoksemisesta, eivätkä suoritukset väsyneellä hevosella ainakaan paranisi lopetimme. Ipanaa ei kyllä voi kehua millään muotoa, kertaalleen pakolla sarjan ylitse ei kyllä ole kovin kaksinen suoritus.
Kouluvalmennus 05.03.2014, valmensi Cynoria
"Tää päivä ei todellakaan alkanut hyvin, tää putenperhana oli onnistunut taas rikkomaan loimensa tarhassa ja kaiken lisäksi jalustinhihna meni katki, joten joudutaan nyt menemään jollakin varahihnalla...", nähdessään pyöreää o:ta muistuttavan suuni ja kysyvän katseeni nainen jatkoi heti perään, että "joo, älä edes kysy." Okei. En kysynyt sen enempää, vaan aloitettiin tunti.
Liinakko suomenhevosori Ipana yritti punkea ympyrällä sisäänpäin ja annoin ohjeita ratsastajalle, jonka naama uhkasi alkaa muistuttaa lähinnä punajuurta. "Sisäpohje, muista sisäpohje ja ulko-ohjan tuki, älä unohda sitä ulko-ohjaa!", saarnasin kovaan ääneen (tuskin innosta) puhkuvalle ratsastajalle. Ori kulki hetken aikaa nätisti ympyrällä, kunnes päätti sen olevan tylsää ja alkoi viskellä päätään.
"Okei, käänny nyt seuraavaksi sieltä lyhyen sivun keskeltä pituushalkaisijalle, ravaa tuon tötsän kohdille, tee pysähdys ja jatka pysähdyksestä pari askelta käyntiä ja nosta laukka." Ipana ravasi nätisti suoraan, mutta pysähtyä se ei oikein olisi halunnut. Ratsastaja joutui hetken keskustelemaan sen kanssa vähän painokkaammin, kun ori lähti jyräämään pituushalkaisijalta uraa kohti. Toinen yritys sujui huomattavasti paremmin ja ori jopa pysähtyi vain muutaman välikäyntiaskeleen jälkeen. Pyyntö laukata yllätti orin täysin ja ampasi yllättyneen näköisesti varsin mallikelpoiseen ja reippaaseen laukkaan. Vaati aika voimakkaan pidätyksen, jotta Ipana suostu laskemaan raviin. Seuraavalla kerralla ori ennakoi, eikä olisi oikein malttanut pysyä nahoissaan. Viides harjoitus meni kuitenkin jo ihan oppikirjan mukaan, joten siitä oli hyvä siirtyä seuraavaan tehtävään.
Seuraavaksi otimme vielä avotaivutuksia käynnissä ja ravissa. Ne sujuivat orin puolelta yllättävän hyvin etenkin vasempaan kierrokseen. Oikealle jouduttiin hinkkaamaan vähän enemmän, mutta lopulta nekin alkoivat sujua. Lopuksi annoin ratsukon suorittaa itsenäiset loppuverryttelyt. Hevonen ei ollut hionnut juuri lainkaan, mutta ratsastaja kyllä senkin edestä...
Kouluvalmennus 15.03.2014, valmensi *lumienkuli*
Päivän ohjelmassa oli kouluvalmennus helppo a tasolla Lissulle, sekä hänen suomenhevosratsulleen Ipanalle ja valmennus oli tarkoitus pitää kentällä, sillä ulkona oli varsin kaunis keväinen sää. Ratsukko saapuikin paikalle minuutilleen oikeaan aikaan ja pyysin heitä aloittamaan alkulämmittelyt samantien, jottei valmennuksesta pääsisi menemään yhtään aikaa hukkaan. Alkulämmittelyiden alkupuolella huomasi selkeästi, ettei Ipana tosiaankaan ollut sieltä virkeimmästä päästä ja vaikka Lissu antoi ratsulleen selkeästi napakat avut, ei ori silti jaksanut lähteä kunnolla liikkeelle. Kun taistelua liikkeelle lähtemisestä oli kestänyt jonkin aikaa, saimme Lissun kanssa onneksi huokaista helpotuksesta kun Ipana lähti liikkumaan ja vieläpä pyydetyllä vauhdilla. Koska ratsukon liikkuminen alkoi jo sujua toivotulla tavalla, pääsimme aloittamaan varsinaisen valmennuksen ja todella toivoin ettei oria alkaisi laiskottamaan uudelleen kesken valmennuksen, sillä muuten aikaa menisi ihan suotta hukkaan.
Ensimäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle lisätyn käynnin, josta tulisi siirtyä lisättyyn raviin ja lopuksi vastalaukkaan. Samantien ohjeet kuultuaan Lissu antoi ratsulleen napakat avut ja ratsukko aloitti tehtävän suorittamisen. Kaikki kolme askellajia sujuivatkin hienosti ja olin kieltämättä hieman yllättynyt, että alun laiskottelun jälkeen Ipana toimikin hyvin ratsuna. Seuraavaksi pyysin ratsukkoa kokeilemaan laukanvaihtoa käynnin kautta ja tämäkin tehtävä onnistui vallan mainiosti. Kehuinkin ratsukon toimintaa ja Lissukin oli heidän tähän astiseen onnistumiseen varsin tyytyväinen sillä kuuleman mukaan Ipana ei aina tahdo tehdä sitä mitä ratsastaja siltä pyytää. Treenailimmekin ratsukon kanssa vielä perusasioita, kuten sulkutaivutuksia ja avotaivutuksia, mutta valmennuksen loppupuolella päätimme keskittyä hieman Lissun istuntaan. Teimmekin hieman ennen loppuverryttelyiden aloittamista muutamia tasapainoharjoituksia, joiden aikana sekä ratsastaja että ratsu onnistuivat erittäin hyvin. Lissun istunta olikin selkeästi lähes niin hyvä kuin se voisikaan olla, mutta eihän harjoitusta voi tulla ikinä liikaa. Pikku hiljaa sää alkoi kumminkin muuttua huonommaksi ja täysin odottamatta taivaalta alkoikin sataa lunta. Pyysinkin siis ratsukkoa aloittamaan jo loppuverryttelyt, joiden aikana kerroin mielipiteeni tästä valmennuksesta. Omasta mielestäni ratsukko onnistui kaikin puolin hyvin, kunhan Ipanan laiskottelu saatiin ensin hallintaan ja ori liikkumaan kunnolla eteenpäin. Suosittelisin ratsukolle kumminkin ahkeraa valmentautumista jatkossakin niin taidot pysyvät kunnossa.
Estevalmennus 20.03.2014, valmensi Cee
Voihan Ipana! Tarkoituksena oli pitää estevalmennus Lissulle ja Ipanalle, mutta ratsukon alkuverryttelyä katsoessani lähinnä pudistelin päätäni. Ravi oli lennokasta, laukka suorastaan holtitonta. Kun verryttelynäytöstä oli jatkunut jonkin aikaa, rakensin yhden esteen sekä laitoin maapuomeja sarjaksi hieman uran sisäpuolelle. Aloitimme mukamas helposti puomeilla – vaan se olikin kaikkea muuta kuin helppoa. Ipana tuntui päättäneen, että hän kulkee tänään uraa pitkin, ja ori siis kurvasi kerta toisensa jälkeen tyylikkäästi puomien ohi.
Vaadittiin aika paljon hikistä työskentelyä, supervahva ulkopohje sekä karjuva valmentaja. Lopulta Ipananpapana saatiin kuin saatiinkin ylittämään kaikki puomit kerralla. Ori ei tosin pahemmin jalkoihinsa katsonut, joten puomit kolisivat väistämättä. Uhkarohkeina päätimme kuitenkin Lissun kanssa, että niitä esteitäkin tänään hypättäisiin. Tein noin 50 cm korkean pystyesteen halkaisijalle, mistä se piti olla helppo hypätä. Ipana itse asiassa hyppäsikin, mutta pudotti. Laitoin esteen eteen ponnistuspaikasta vihjaavan maapuomin – ja siitä oli kuin olikin apua. Näin Ipana saatiin hyppäämään myös 60 ja 70 cm korkeat esteet, joskaan kovin puhtaalta hyppytyyli ei näyttänyt. Päätimme valmennuksen muutamaan (Ipanan mittakaavassa) suorastaan valtavaan ja onnistuneeseen loikkaan.
Kouluvalmennus 02.04.2014, valmensi Dora
Minua nauratti ja Lissua taisi vain itkettää, kun Ipana unohti kesken pohkeenväistön että mitä tehtiin ja lähti oikomaan keskelle kenttää laiskassa käynnissä. Hevonen näytti lähinnä heränneen suoraan päiväunilta, kun se säpsähti taas kuuntelemaan ratsastajaansa.
"Ai mitä, pitikö nyt muka tehdä jotain erikoistakin?", se olisi varmasti sanonut, jos vain olisi osannut puhua. Pohkeenväistöä kokeiltiin uudestaan, mutta liike näytti jotenkin apaattiselta kun hevonen puolella korvaa kuunteli ja puoliksi sitten heittelehti miten itse tahtoi. Alkuverryttelyt olivat sujuneet hyvin, kun eihän silloin ollutkaan tarvinnut tehdä muuta kuin vähän kävellä ja ravata, vaihtaa tempoa ja tehdä niitä ihania voltteja. Nyt oikeiden hommien edessä tuntui Ipana unohtavan kaiken koskaan oppimansa ja menevän kuin Mongoliasta karannut työmuuli. En kuitenkaan luovuttanut vaan pyysin ratsastajaa toistamaan liikkeen uudestaan ja uudestaan (ja vielä kerran sen jälkeenkin) kunnes lopputulos oli juuri sellainen kun sen halusin olevankin. Ipanakin näytti tajuavan loppujen lopuksi jotain ja liike saatiin suoritettua melkeinpä oppikirjaesimerkkinä vaikka sen sujumiseen menikin aikaa.
"Nosta vain reippaasti ravi. Mene pitkät sivut keskiravissa ja lyhyet sivut harjoitusravissa, kulmiin ota pienet voltit ja taivuttele Ipanaa ihan reippaasti.", huusin Lissulle. Ratsukko kulki hyvin ravissa eikä eri ravien välillä vaihtaminen tuottanut suomenhevoselle ongelmia. Ipana piti vauhdin hyvänä ihan oma-aloitteisesti eikä välillä hiljennellyt tai rynninyt. Ettei ravailu kuitenkaan käynyt tylsäksi, pyysin ratsastajaan pysähtymään pitkien sivujen keskellä, peruuttavan ja sitten jälleen patistamaan hevonen takaisin raviin. Liinaharja nosti alkuun ravin hiukan tahmeasti, mutta ei siitä mitään suurta ongelmaa syntynyt ja jo toisella yrityksellä ravi nousi hyvin sulavasti. Lopuksi kaksikko sai vielä laukata ja parin hermoja lepuuttavan harjoituslaukkakierroksen jälkeen, pamautin kuuluville sen viimeisen oikean "tehtävän". Vastalaukka kiemurauralla. Vaikka Ipana olikin Helppo A tasolla ja mokoma koulukiemura kuului alemman tason kastiin, oletin että ori saattaisi uneliaalla olemuksellaan ja huonolla kuuntelemisellaan tehdä siitäkin jonkinlaisen murhenäytelmän. Olin kuitenkin väärässä, sillä "väärässä laukassa" menty kiemuraura sujui hyvin molempiin suuntiin - suoristuskohdat sujuivat ja kaaretkin olivat kauniin pyöreitä. Tämän supervaikean tehtävän saattelemana Lissu sai omatoimisesti aloittaa loppuverryttelyt.
Kouluvalmennus 10.04.2014, valmensi Riitsu
Tänään pääsin valmentamaan hieman hömelöä suomenhevosoria sekä sen ratsastajaa Lissua. Heti valmennuksen alussa huomasin Ipanan lyhytmuistisuuden sekä hömelyyden, koska se ei oikein reagoinut ollenkaan Lissun antamiin apuihin. Se saattoi aluksi tehdä muutaman askeleen verran pohkeenväistöä, mutta siihen se jäikin kun ori selvästi unohti mitä oli tekemässä. Pyysin ratsukkoa menemään pitkillä sivuilla lisättyä ravia ja lyhyillä sivuilla lisättyä käyntiä. Ravissa Ipana vertyi sekä sen muisti taisi jotenkin parantua, koska se suostui ravaamaan ilman pysähdyksiä kokonaan molemmat pitkät sivut. Käynnissä taas se pysähteli, koska unohti mitä oli tekemässä. "Yrittäkää tehdä avotaivutuksia uralla käynnissä sekä ravissa." Ipana taipui hyvin Lissun antamien apujen mukaisesti, vaikka välillä mulkasi ratsastajaa hieman ihmeissään, että mitä tässä oltiinkaan tekemässä. Seuraavana siirryimme vastalaukka tehtävään, joka tehtiin kahdeksikolla. Ratsukko nosti laukan ravin kautta ja siirtyi pääty-ympyrän kautta kahdesikolle. Orilla meni hieman jalat sekaisin käännöksissä, mutta se piti laukan kokoajan samana, jonka me halusimmekin sen tekevän. Lissu kehui oriaan kunnolla onnistuneen suorituksen jälkeen. Loppuverkoiksi ratsukko teki muutamia pohkeenväistöjä ravissa ja siirtyivät sen jälkeen kävelemään uralle loppukäyntejä.
Estevalmennus 19.04.2014, valmensi Susanna
Riiviöiden Kuippanan, tutummin Ipanan, astellessa kentälle Lissun taluttamana pohdin kuumeisesti, mikä voisi olla hyvä harjoitus tälle ratsukolle. Lissun verrytellessä oria näin toki, että orilla oli keskittymisvaikeuksia vaikka muille jaettavaksi ja kaiken lisäksi ori tuntui olevan lahjakas piilottamaan osaamisensa sähläämisensä taakse. Niinpä päätin harjoituttaa ratsukkoa pienellä esteradalla, josta suoriutuminen vaatisi ratsukolta yhteistä säveltä ja myös hevosen keskittymistä.
Rakensin esteradan siten, että kentän keskellä pitkittäissuunnassa oli kaksi pystyä. Ensimmäisen pystyn hypättyään ratsukon tuli tehdä pieni ympyrä, jolla hypättiin toisella pitkällä sivulla oleva pysty, ja sitten jatkettiin kentän keskellä olevalle toiselle pystylle. Sama tehtävä oli tarkoitus toistaa samantien mutta hypätä toisella pitkällä sivulla oleva, ympyrällä hypättävä este, jotta ratsukko saisi hypätä pystyt molempiin suuntiin tehtävällä ympyrällä. Kun olin selittänyt tehtävän Lissulle, ratsukko sai aloittaa.
Tehtävän ensimmäinen este sujui ratsukolta ongelmitta, mutta ympyrälle päästyään ratsukon molemmat osapuolet eivät olleetkaan enää samalla aaltopituudella: Ipana oli tainnut unohtua omiin mietteisiinsä, sillä este näytti tulevan sille täytenä yllätyksenä ja se yksinkertaisesti juoksi esteen läpi. Korjasin esteen ja pyysin Lissua jatkamaan tehtävää suoraan ympyrällä olevasta pystystä. Rysäys esteeseen oli ilmeisesti herättänyt Ipanan, sillä nyt ratsukko hyppäsi sen hallitusti ja selvitti vielä viimeisenkin esteen moitteetta. Niinpä annoin ratsukon jatkaa tehtävää, ja radalla eteneminen näyttikin hyvältä aina siihen asti, että oli ympyrällä olevan pystyn vuoro: Ipana oli sen verran mukana tehtävässä, että se olisi väkisin kääntynyt samalla ympyrälle kuin edellisellä kierroksella, vaikka Lissu yritti ohjata sitä vastakkaiseen suuntaan. Niinpä ratsukko rysäytti jälleen esteen läpi, tosin sen väärän esteen. Pyysin Lissua aloittamaan toisen kierroksen radalla alusta ja tekemään Ipanalle jämäkämmin selväksi, että ratsastaja määrää suunnan riippumatta siitä, muistaako ori itse, miten tehtävä on viimeksi tehty. Lissu näytti kaivavan kaiken päättäväisyytensä ohjatessaan orin kohti ensimmäistä estettä. Ratsukko suoriutui yllättäen jopa ympyrällä olevasta toisesta esteestä juuri niin kuin piti, eikä viimeinen pystykään enää tuottanut vaikeuksia. Tyytyväisenä oppilaisiini pyysin Lissua toistamaan koko radan muutamaan kertaan ja kiinnittämään joka kierroksella vähän enemmän huomiota teihin ja laukkaan, jonka pitäisi pyöriä ennen jokaista estettä. Jotenkin Lissu oli saanut Ipanan hereille ja kuuntelemaan, sillä ratsukon suoritus parani jokaisella kierroksella. Kun sitten pääsin näkemään kaipaamani hyvän suorituksen, johon minulla ei ollut mitään sanomista tai parannusehdotuksia, kehuin ratsukkoa hyvästä työstä ja pyysin siirtymään loppuverryttelyyn sillä aikaa, kun itse purkaisin radan. Nähtävästi Ipanasta saisi kyllä osaavan esteratsun kovalla työllä ja harjoittelulla, sillä taitoa orissa kyllä on, kunhan sen vain saa kaivettua esiin.
Kouluvalmennus 27.05.2014, valmensi yaren
Ipana löntysteli verkkaiseen tahtiin Lissu selässään ja vähän väliä tuntui siltä kuin sen jalat liimaantuisivat maankamaraan kiinni kokonaan. Koko ajan sitä sai olla patistamassa eteenpäin ja olikin varsin fiksu veto ratsastajalta ottaa raippa mukaan tallilta jo heti kättelyssä. Jos valmennusnumerossa olisi ollut itsepäisyyden näyttäminen, olisi tämä oriherra saanut kyllä täydet pojot! Kylmän rauhallisesti se Lissu siellä kuitenkin selässä istui ja ilmeisen hyvin tuntien oman hevosensa, sai sen verkkaisten alkukäyntien jälkeen ihme kyllä raviinkin. Niskurointia sieltä kyllä tuli vastalauseena, mutta hieman kuitenkin alistuvasti Ipana kuitenkin jatkoi tahmeaa raviaan. Ainakaan ei ollut pelkoa siitä, etteikö selässä olisi ollut ongelmaa pysyä kunnolla istunnassa. Kun alkuverryttelyt alkoivat olla tehty, minulla oli oiva tilaisuus passittaa Lissu harjoittelemaan ratsureimansa kanssa lisättyjä askellajeja. Mikäs sen mukavampi harjoitus olisikaan, ainakin minun näkökulmastani katsottuna... Lissu aloitti käynnistä ja joutui aika reippaasti käyttämään apuja ennen kuin sai Ipanan edes kunnolla liikkeelle. Ravissa ei sujunut yhtään sen paremmin ja koitin antaa ohjeita parhaani mukaan liikkuvampaan menoon. Siinä vaiheessa, kun homma alkoi menemään kohtalaisen hyvin, pyysin ratsukkoa suorittamaan parit taka- ja etuosakäännökset. Tässä vaiheessa Ipana päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja jumahti paikalleen kesken kaiken. Siinä se vain tojotti ja yrittipä naisparka sen selässä mitä tahansa, asettui se vain sitä tukevampaan asentoon ja näytti jo nukahtavan paikoilleen. Minulla oli jälleen kerran naurussa pitelemistä ja lopulta olin itsekin suorastaan työntämässä oria perseestä liikkeelle. Siinä se vähitellen silmiään raotteli ja haukotellen suoritti kesken jääneen tehtävän loppuun. Päätin antaa ratsukolle hieman vauhdikkaamman tehtävän ja pyysinkin heitä tekemään muutamat vastalaukkaharjoitukset. Hiukan alkoi se Ipanakin vähitellen heräillä, vaikka pienellä viiveellä nostikin laukkaa. Toisen noston jälkeen Lissu sai siihen jo hiukan enemmän liikettä ja suoritus alkoi näyttämään siltä, miltä pitikin. Loppuun pyysin kaksikkoa tekemään vielä uudemman kerran käännökset ja Ipanan hangoitteluista huolimatta Lissu sai ohjeideni avulla orin suorittamaan ne jopa loppuun asti.
Kouluvalmennus 01.06.2014, valmensi Jemina R.
Tämän päivän valmennuksessa keskityttäisiin temponvaihteluihin, siirtymisiin ja hevosen rentouteen. Ipana oli aluksi hieman laiskanpulskea tapaus, eikä se olisi millään halunnut edetä lainkaan, mutta päättäväisesti orin ratsastaja komensi sen töihin. Ipana kulki pätkiä ihan kivan näköisesti ja totteli ratsastajaansa, mikäli sitä sattui huvittamaan. Muutaman kerran se siirtyi oman mielensä mukaan käynnistä laiskahkoon kiitolaukkaan, vaikka tarkoituksena oli mennä hallittua, mutta silti suhteellisen reipasta ravia. Ja toisinaan veikeä ori päätti tehdä äkkipysähdyksen sujuvasta laukasta. Ratsastajansa apuja totellessaan ori teki kuitenkin varsin sujuvia siirtymisiä. Aluksi se taipui hieman huonosti, mutta vähitellen muuttui hieman vetreämmäksi. Valmennuksen loppupuolella lisäsimme keskiympyrälle lievää avotaivutusta, joka Ipanalta onnistui varsin mallikkaasti erityisesti oikeaan kierrokseen. Ipana pysyi melko rentona läpi valmennuksen, mikä oli tietysti erittäin positiivista! Ratsukko puhalsi hyvin yhteen hiileen, eikä ratsastaja hermostunut orin tempauksista siirtyä mielensä mukaan haluamaansa askellajiin.
