Saunova Saparoystävä

© Tuoninen, liikekuvat © VRL-13320

Historiaa

Alun pitäen tarkoitukseni oli myydä Pöhmön esikoinen. Pikku-Sorkka kuitenkin hurmasi minut niin totaalisesti jo ensimmäisen elinviikkonsa aikana, että narrikin jo vinoili, ettei edes varsan emä pääse kohta hoitamaan pikkuistaan ellei minua ensin irrota Sorkasta sorkkaraudalla. Heh, monen sortin sorkkia. Voivottelin jossain kohtaa myös Fältarv Gårdin Antonialle, kuinka minua jo vähän etukäteen naurattaa ja itkettää, etten varmaan malta myydä yhtäkään Pöhmön jälkeläistä. Vastaus "Sulla on kohta sikala kehheh kun pidät kaikki minipossut itselläs" kirvoittaa minussa edelleen paljon suurempaa hupia kuin kuulemma olisi aiheellistakaan.

Kyllähän Antonian heitossa piilee totuuden siemen. En malttanut, hennonut, myydä Sorkkaa, en pikkuvarsana enkä varsinkaan nyt aikuisena. On tämäkin, ties kuinka monta varsaa ja aikuista hevosta on kulkenut käsieni kautta uusiin koteihin, ja sitten tämmöinen sulopossukka työntää pienen turpansa syliini ja minä hyvä kun en itkua väännä.
Joten Sorkka jäi Tuoniseen. Tietysti päätös oli mielestäni oikea, onhan tamma yksinkertaisen hurmaava, vähän koiramainen ihmisen paras ystävä, samanlainen hurjan hieno suuri seikkailija ja elämän ihmeellisyyksien väsymätön ihastelija kuin isänsäkin.

Niin ihanaa kuin arkeni oman Sorkan kanssa onkin, horisontissa siintää uhkakuva; maltanko minä tämänkään jälkikasvua myydä?

© VRL-13320

Luonne

Sorkan elämä on täydellistä. Sorkan elämä on suuri, täydellinen seikkailu. Maailmassa tuskin on montaakaan yhtä hyväntuulista hevosta, joiden seurassa tympeinkin mörökölli löytää, jos ei hymyään, niin ainakin hyväntuulisuutensa. On vaikeaa kuvailla sanoin, miten positiivinen elämänasenne tammasta huokuu jokaisella askeleella ja hengenvedolla. Sen korvat ovat alati kiinnostuneesti pystyssä, sen silmissä on iloistakin iloisempi katse, ja sen turpa löytää kaikki kiinnostavat seikat maailmasta. Sorkka ei tiedä, mitä tarkoittaa huonotuulisuus, mutta jotta sen täydellisyys saavuttaisi aivan uusia ulottuvuuksia, sen seurallinen ja iloinen luonne ei missään vaiheessa muutu liiaksi innokkuudeksi tai tunkeilevaksi seurallisuudeksi.

Sorkka on tyytyväinen juuri siihen, mitä juuri nyt tapahtuu. Jos on Sorkan vuoro päästä kengitettäväksi tai hoidettavaksi, se on niin tyytyväinen siitä, että saa huomiota juuri nyt! Jos on Sorkan vuoro odottaa tarhassa, että ihminen käy liikuttamassa jonkin toisen hevosen on tamma mahdottoman iloinen siitä, että saa olla vielä tovin pihalla! Miten suuri seikkailu elämä onkaan, kun on Sorkka! Oma, sata kertaa nähty tarha muuttuu yhtäkkiä mahdottomaksi viidakoksi, jonka Sorkka sankarillisesti kartoittaa! Metsäpolku on tie aarteen luo! Tietenkään pikku hevosen pikku aivot eivät aivan riitä moiseen tuumailuun, mutta sellaisen vaikutelman Sorkka onnistuu olemuksellaan luomaan. Se seikkailee tarhassaan uteliaana ympäriinsä, leikkii muiden hevosten kanssa väsymättä, ja sitten rauhoittuu kyljelleen nukkumaan kaverin kanssa. Sorkka on täydellinen kenen tahansa kaveriksi, joskaan varsoille sitä ei voi varsinaisesti suositella seuratädiksi. Tamma on kyllä kiltti, kärsivällinen ja mitä ihanin leikkitoveri, joka innostuu toisinaan myös hurjempaankin painiin, mutta varsinaiseksi kurinpitäjäksi siitä ei ole. Sorkalla ei ole kykyä sen paremmin kuin varsoilla hahmottaa sitä, milloin leikki menee yli - joko rajuudessaan tai yksinkertaisesti siinä, että nyt alkaa kaikkia pikkuhevosia jo väsyttää liikaa ja olisi aika käydä levolle.

Emänsä herkkyydestä ja itsepäisyydestä ei ole jäljellä montaa rahtusta Sorkan tullessa selkeästi enemmän isäänsä. Sen kuitenkin huomaa, että Sorkka - seikkailullisesta sankaruudestaan huolimatta - on kuitenkin parhaimmillaan tutuissa kotiympyröissä. Kenties sen suuri maailma on jo valmiiksi niin suuri, ettei se halua sitä enää kovin paljoa suurentaa? Uusissa paikoissa ja kisatilanteissa tammaa tuntuu hieman jännittävän, ja se usein piiloutuu ihmisten taakse kuten pieni norsunpoikanen. Sorkka ei viihdy kovin hyvin öitä uusissa paikoissa, joten sen kanssa onkin parasta suunnitella kisamatkat yksipäiväisiksi, mikäli mahdollista. Kimo pärjää kyllä vieraammassakin paikassa vaikka sen yönkin, mutta sen helpotuksen huokaus kotiin palatessa on lähes käsinkosketeltava.

Sorkka rakastaa töitä, sillä sen mielestä ei ole olemassa mitään töitä! On vain toisenlaista hauskaa seikkailua ihmisten kanssa. Teknisesti ottaen tamma ei ole mikään erityislahjakkuus, sen liikkeet, hyppytyyli ja kapasiteetti ovat toki varteenotettavat kisakentille, mutta eivät aiheuta mitään erityisiä wow-efektejä. Teknisesti ottaen. Sorkan vahvuus piileekin siinä, että se tekee kaiken iloisesti, innokkaasti ja tosissaan. Sen mielestä jokainen voltti on itsessään jo voitto, ja jokainen siirtymä askellajien välillä on palkinto. On vaikeaa uskoa, että on olemassa hevonen, jolle paras palkinto on työ itsessään, mutta niin Sorkka vain toimii. Eihän se kieltäydy rapsutuksista tai nameistakaan, mutta Sorkasta paistava elämänmyönteisyys vain läpäisee sen jokaisen askeleen tavalla, jota on vain ihmeteltävä ja ihailtava.

Ei se tietenkään ilmaiseksi ratsastajalle tule, sillä Sorkka on herkkä hevonen ja koska se suhtautuu niin myönteisesti työntekoon, sitä ei sovi alkaa komennella. Tamma toimii hyvin pienillä, herkillä avuilla ja sen saa helposti ahdistettua nurkkaan alkamalla vaatia siltä liikoja. Sorkka ei ymmärrä, jos ihminen koettaa ratsastamalla ratsastaa sitä koko ajan, vaan hermostuu ja menee lukkoon. Selässä liikoja puuhastamalla saa palkinnoksi vain paikoilleen töpötttämään jumahtaneen, puoliksi kauhistuneen, puoliksi ahdistuneen pikku hevosen - MIKSI Sorkka ei ole riittävä sellaisenaan?! Niinpä sen kanssa on vain oltava rauhallinen, pysyteltävä mukana tekemällä mahdollisimman vähän, ja otettava ilo irti siitä, että alla on hevonen, jolle työ on aivan aidosti ilon asia.
© narri ♥

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

31.01.2024 Varismäki VSR Cup 100cm 3/55 0 vp

Päiväkirja & valmennukset