Saunova Saparoystävä

© Tuoninen, liikekuvat © VRL-13320

Historiaa

Alun pitäen tarkoitukseni oli myydä Pöhmön esikoinen. Pikku-Sorkka kuitenkin hurmasi minut niin totaalisesti jo ensimmäisen elinviikkonsa aikana, että narrikin jo vinoili, ettei edes varsan emä pääse kohta hoitamaan pikkuistaan ellei minua ensin irrota Sorkasta sorkkaraudalla. Heh, monen sortin sorkkia. Voivottelin jossain kohtaa myös Fältarv Gårdin Antonialle, kuinka minua jo vähän etukäteen naurattaa ja itkettää, etten varmaan malta myydä yhtäkään Pöhmön jälkeläistä. Vastaus "Sulla on kohta sikala kehheh kun pidät kaikki minipossut itselläs" kirvoittaa minussa edelleen paljon suurempaa hupia kuin kuulemma olisi aiheellistakaan.

Kyllähän Antonian heitossa piilee totuuden siemen. En malttanut, hennonut, myydä Sorkkaa, en pikkuvarsana enkä varsinkaan nyt aikuisena. On tämäkin, ties kuinka monta varsaa ja aikuista hevosta on kulkenut käsieni kautta uusiin koteihin, ja sitten tämmöinen sulopossukka työntää pienen turpansa syliini ja minä hyvä kun en itkua väännä.
Joten Sorkka jäi Tuoniseen. Tietysti päätös oli mielestäni oikea, onhan tamma yksinkertaisen hurmaava, vähän koiramainen ihmisen paras ystävä, samanlainen hurjan hieno suuri seikkailija ja elämän ihmeellisyyksien väsymätön ihastelija kuin isänsäkin.

Niin ihanaa kuin arkeni oman Sorkan kanssa onkin, horisontissa siintää uhkakuva; maltanko minä tämänkään jälkikasvua myydä?

© VRL-13320

Luonne

Sukutaulu

Jälkeläiset

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset