Hihittävä Huopahiiri VH18-018-2185

Nimi	Hihittävä Huopahiiri "Hipsu"	Kasvattaja	Team Hih&Hoh, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, mustanruunikonkimo	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 02.10.2018, 18v satunnainen (4v 02.11.2018)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 80cm / 80cm / harrasteluokka

20.12.2018 Ujo, sievä hiiritammamme kantakirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.

13.06.2019 Hipsukalle myönnettiin Championin arvonimi.

22.05.2020 hupsulle Hipsulle myönnettiin VIR MVA Championin eteen.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Hipsukka katselee vähän kainovienosti jostain lirun otsaharjansa takaa, hörisee pehmeästi ja tulee aidan vierelle tai karsinan ovelle juttelemaan. Koskaan ei ole liian kiire solmia uusia tuttavuuksia tai vahvistaa vanhoja! No, ehkä ihan vähän ruoka-aikana, koska heinä ja väkkärit nyt vain maistuvat parhailta heti nautittuina. Mutta pellavamössöisellä turvalla annettu pusu on saletisti suloisin!

Seurallinenhan tämä on, ja tottelevainen, vähän kuin koira. Jos joku jaksaisi opettaa, Hipsu ihan varmasti istuisi ja antaisi tassua, ties vaikka noutaisi keppejä. Tamma osaa jo nyt nostaa pudonneita asioita (raippa, harja, sen sellaisia) maasta ja ojentaa sen ihmiselle. Ja Hipsu muuten ottaa näistä esineistä kiinni älyttömän nätisti, hellävaroen, eikä jää pitämään kiinni. Ei mikään vetoleikkikoira. Hevonen. Tämä temppu on vain yksi esimerkki kimomme hoksottimista ja miellyttämisenhalusta. Hyvähermoisuus, ongelmanratkaisukyky sekä hyvä hermorakenne ovat valtavan suuria etuja ihan kaikessa, niistä Hipsu saa pelkästään kehuja.
Kehuja tämä tamma kerää kyllä muutenkin, niin helppo, mutkaton ja kiva kaveri se on. Hevonen, joka aidosti nauttii ihmisen näkemisestä, moikkaa, ottaa kontaktia, on läsnä. Se nuortenkirjojen ihana hevosystävä, joka painaa turpansa kämmeniä vasten tai makaa pää hoitajansa sylissä laitumella. Mikäli tamma vain saa luvan, se on kyllä iholla kiinni rakastaen ihmistä niin hirveästi. Koskaan tamma ei kuitenkaan unohda kokoaan, se on hirveän varovainen ja hellä. Ihan ylisymppis. Kengittäjäkin saa aina pari pusua käydessään, samaten hieroja, eläinlääkäri, ihan kaikki. Eikä Hipsua ahdista mikään, se suhtautuu raspaukseen sekä vahingossa kylmälle käännettyyn pesuveteen yhtä mutkattomasti kuin kylkensä harjaamiseen. Tätä kaveria saisi pyöritellä korvista, eikä se sanoisi asiaan yhtikäs mitään. Ruoka-aikoina Hipsun keskittyminen tosin on enemmän siinä ruoassa, mistä tammaparka tuntuu olevan aidosti pahoillaan, sen verran anteeksipyytävän oloisena se tulee jututtamaan ihmisiä ruokansa syötyään. (Harvemmin sitä tulee odotettua vieressä, että hevoset saavat syötyä, ruokarauha niilläkin. Hipsun kohdalla tosin riittää, että joku puuhaa omiaan siinä lähettyvillä, moikata pitäisi! Mutta ruoka on hyvää. Kyllä me Hipsu ymmärrämme.)
Paikasta toiseen käveleminen on Hipsulle pieni dilemma. Se haluaisi kovasti jututtaa kaikki hevoset, kissat, koirat, ihmiset ja ämpärit läpi, mutta toisaalta se haluaa olla hyväkäytöksinen hevonen joka on ja kulkea taluttajansa tahdissa ilman omia pysähdyksiä. Voi sitä riemua, kun joku jaksaa kävellä Hipsun kanssa pidempiä lenkkejä antaen tamman samalla tutkiskella se tuttu pihapiiri läpi! Aivan parasta. Helppo talutettavahan tämä on, kohteliaan välimatkan pitävä, asiallista vauhtia kävelevä hevonen, joka ei jumita, rynni portilla tai ahdistu kävelyreitille osuvasta vesilätäköstä.

Ei Hipsu kapasiteetilla, liikkeillä tai millään sellaisella juhli, ikävä kyllä. Tammassa on kuitenkin todella paljon hyvää, erinomainen ratsastettavuus etunenässä, ja paljon muitakin hyviä ominaisuuksia, joiden toivomme siirtyvän tamman varsoille yhdessä otollisemman rakenteen sekä suuremman kapasiteetin kanssa. Koska hevosjalostus ja genetiikka toimivat aina kuten itse haluamme, totta kai.
Vakavasti puhuen, Hipsu on hyvä ratsu. Ei kärkihevonen kapasiteetilla mitattuna, liikkeiltäänkin vain perushevonen. Hipsu on kuitenkin todella nöyrä, työteliäs, yhteistyöhaluinen hevonen, jonka hyvähermoisuus, keskittymiskyky sekä oppivaisuus ovat paremmissa kantimissa kuin.. kuin monen kovempitasoisen hevosen tässä tallissa. Hipsu lähtee aina mielellään treenaamaan mitä tahansa, se ei pelkää hikeä, maitohappoja, uuden opettelua, omien rajojensa etsimistä tai venyttämistä. Ollakseen sellainen pellavamössöpusuja antava hellävarainen Muumimamma kimomme on melkoisen sisukas ratsu! Ja samalla niin kiltti, sopeutuvainen sekä anteeksiantavainen, että kuka tahansa voi ratsastaa Hipsulla, opetella, erehtyä, tehdä virheitä. Tamma ei koskaan kiukuttele, nyi ohjia, puske lapa edellä, pukittele.. Meidän Hipsumme on hyvän käytöksen perikuva. Hyvä, että joku tässäkin tallissa.

Koulupuolella Hipsun vahvuus on sen tasapaino, kyky kantaa itsensä läpi joka tehtävän oikeinkin mallikelpoisesti. Tämän hevosen kanssa on mahdollista saavuttaa se kevyt, eleetön, harmoninen yhteistyö ilman kovin suuria ponnistuksia. Siinä mielessä Hipsu on vähän turhankin hyvä hevonen, oikea itsetunnon kohottaja parhaasta päästä, aiheuttaen pahimmillaan turhaakin itsevarmuutta ratsastajassaan. Hipsu liikkuu pehmeästi ja tasaisesti, askel on matkaavoittava, mutta matala, ja takaa vähän ahdas. Näyttävyyttä tässä tammassa ei turhan paljoa ole, ja kaikesta harmonisuudesta huolimatta Hipsu on tasollaan sellainen perushyvä keskikastin puurtaja. Kyllähän tämä kokoaa ja lisää, mutta vähän vaatimattomasti. Hipsu kuitenkin yrittää, ja osaa sen mitä osaa tasaisen vahvasti. Hipsun kanssa yleensä kerätään suurinta kiitosta tasaisen pehmeistä ja kauniista siirtymisistä sekä hevosen tarkkaavaisuudesta ja kuuliaisuudesta. Myöskin sellaiset ihan perusjutut kuin pysähdykset, peruutukset ja pohkeenväistö ovat melko varmoja arvostelupaperin tähtihetkiä. Hipsun vastalaukkaakin sietää kehua! Jää tämä silti omalla tasollaa vähän seinäruusuksi, raukkaparka.

Hipsu suoriutuu 80cm radoista vaivattomasti niin rata- kuin maastoesteillä. 90cm yksittäiset tehtävät sujuvat myös, ja ratanakin ainakin rataesteillä, jos tässä oikein alkaisi tiristää hevosesta kaikki mehut. Pysymme kuitenkin suosiolla vakiintuneella tasolla, jolla hevosellakin on selkeästi hauskaa. 80cm korkeudessa Hipsu hyppää vielä rentona, iloisena ja itsevarmana, 90cm tehtävissä se tarvitsee enemmän tukea ja kannustamista ratsastajaltaan, vaikka tehtävä olisi todella yksinkertainen.
Ponnistuspaikkojen suhteen Hipsu on hyvin itseohjautuva, kimolla on loistava estesilmä. Tamma ei kuitenkaan, yrityksistään huolimatta, oikein osaa korjata ratsastajansa virheitä sen enempää kuin omiaankaan. Tamma hypyt ovat pehmeän pyöreitä, ratsastajalle helppoja, vähän turhan ja hitaita ja ”leijailevia”, jos nyt kisatilannetta miettii. Jalat saisivat noista vähän nopsemmin, etuset nousevat tarpeeksi ylös, mutta Hipsu saisi levittää takaa paremmin. Mihinkään kovin tiukkoihin kurveihin tai lyhyisiin lähestymisiin tamma ei taivu, vaikka onkin melko rohkea ja tasapainoinen. Kun ei taivu niin ei taivu, ennemmin laajat kaaret ja suorat tiet, sitten vähän reippaampaa laukkaa niillä radan pätkillä joilla sille on tilaa. Hipsu on etenkin maastoesteillä todella varovainen jaloistaan, puomikosketuksen jälkeen tamma tekee herkästi vähän isomman loikan seuraavilla esteillä. Rento, rohkea hevonen, ei jännitä erikoisia johteita tai arastele veteen juoksemista. Hyvä, rento ja reipas maastoratsu muutenkin, yksinään ja porukassa toimiva täydellinen hyvän mielen maastoseuralainen. Ihan paras hiihtoratsastushevonen!

Plussat; Hipsun kanssa kisaaminen on helppoa ja vaivatonta, lastaustilanteet sujuvat kotona ja vieraissa paikoissa mallikelpoisesti, matka taittuu rauhallisissa merkeissä yksin tai porukassa. Kisapaikkojen tunnelma saa kimon mielen virkeäksi, se höpöttelee muille hevosille ja on pirteä, utelias, muttei muutu kuuroksi tai keskittymiskyvyttömäksi. Lisäksi Hipsun kanssa kisatessa päällimmäinen tunne on yleensä tyytyväisyys, hevonen kun yrittää aina parhaansa. No, ne miinukset. Taso ei päätä huimaa, eikä Hipsulla ole oikein voitontahtoa, kisaviettiä, näyttävyyttä. Se suorittaa tehtävät hyväntuulisena, täsmällisesti ja luotettavasti, mutta ei tämä kyllä hyvällä tahdollakaan ole ns. oikea kisahevonen. Tamman kolmen lajin ruusukkeetkin ovat enemmän meidän itsepäisyyttämme kuin jotain pilkahdellutta tähtiainesta. Ei se Hipsun arvoa vähennä, mutta kyllä me vähän, oikeastaan aika paljonkin, toivomme enempi sellaista kisapelin oloista jälkeläistä tästä tammasta.

Sukutaulu

i. Naurava Nokinorppa evm, sh, m, 164cm	ii. Helmihalloja evm, sh, trn, 155cm	iii. Unituvan Härmä evm, sh, rn, 158cm
		iie. Tammipakkasia evm, sh, trt, 159cm
	ie. Kikattava Kissanlelu evm, sh, prn, 161cm	iei. Ilakoiva Ihmeotus evm, sh, trt, 154cm
		iee. Kermakirsikka evm, sh, vrn, 155cm
e. Kaarnakamee evm, sh, rtkm, 150cm	ei. Rauhariihen Kaarni evm, sh, vkk, 149cm	eii. Kulokuun Vaarna evm, sh, vprt, 150cm
		eie. Rauhariihen Raakel evm, sh, vkk, 151cm
	ee. Tunturitiara evm, sh, rtkm, 153cm	eei. Kauriinkruunu evm, sh, mkm, 155cm
		eee. Eini-Kaisu evm, sh, vrt, 153cm

Jälkeläiset

s. 02.02.2021 sh-o. Viiksekäs Villavuohi, i. Pihviö, om. Valokylän Talli VRL-14618
s. 08.07.2022 sh-o. Pöhmöinen Possupehmo, i. Kallostaja, om. Liisa Tuoninen (VRL-12701)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

13.07.2020 Estevalmennus, valmensi enna

Saavuin taas tuttuun ja turvalliseen Susirajaan pitämään estevalmennusta Lissulle ja Hipsulle. Tummat pilvet näyttivät uhkaavilta, mutta eikös kesä kuivaa sen, minkä kasteleekin? Menin kentälle rakentamaan tehtävää valmennusta varten ja ihmettelin, missä tallinpitäjä oikein oli. Olinko tullut väärään aikaan, oliko nyt käynyt joku väärinkäsitys? Yleensä Lissu oli nimittäin hyvissä ajoin kävelyttämässä ratsuaan. Päätin kuitenkin alkaa rakentaa tehtävää, siltä varalta, että nainen pian saapuisi. ”Sori, sori, sori, sori”, kuului yhtäkkiä takaani. Käännyin katsomaan ja siinä tuttu nainen käveli kauheaa vauhtia kimon tamman ohjat käsissään. ”Äh, mun piti soittaa eläinlääkäri, kun yksi meidän oreistamme sai ähkyn ja narrikaan ei oo täällä ja muutenkin kamala kiire ja ja ja…” Lissu pauhasi kauheaan ääneen kivutessaan hevosensa selkään. ”Hei, ei mitään hätää, mulla ei ole kiire, kävelkää vaan rauhassa niin mä jatkan puomien kantamista”, totesin hänelle hymyillen. ”Ei paniikkia.”

Tein lävistäjälle jumppasarjan. Ensin lävistäjän tuli kaksi estettä niin, että ne hypättiin ilman väliaskeleita. Sitten kahden laukka-askeleen väli ja lopuksi samanlainen kahden esteen sarja kuin alussa. Jätin puomit aluksi maahan, jotta ratsukko voisi ylittää niitä verryttelyn aikana. Hipsu oli kovin sympaattisen näköinen suomenhevostamma, joka tuntui etenevän kieli keskellä suuta keskittyen täysillä siihen, mitä ratsastaja siltä vaati. ”Rentouta hartioita, nyt ne lähenevät korvia”, huikkasin Lissulle, jolla selvästi oli stressaava päivä. En olisi ihmetellyt, vaikka hän olisi perunut koko valmennuksen tänään. Ratsukko verrytteli huolellisesti ravissa ylittäen aina välillä maapuomeja. Nostin ne sitten aivan pikkuisiksi ristikoiksi, joita ylitettiin laukassa. Tasapainoinen, innoissaan työskentelevä tamma oli oikein näppärä jalkatyöskentelyssään ja ristikot ylittyivät ongelmitta. ”Kävelkää hetki, niin nostan ne esteiksi”, sanoin. Samaan aikaan taivaalta alkoi ripotella pisaroita.

Tehtävä aloitettiin noin 50 cm:n korkuisista esteistä. ”Yritä saada se vaihtaman laukka viimeisellä esteellä, ala valmistella apujasi jo hyvissä ajoin”, sanoin ennen kuin ratsukko lähti hyppäämään. Hipsu hyppi jumppasarjaa oikein näppärästi, ja pikkuhiljaa Lissukin alkoi olla mukana valmennuksessa. Hän rentoutui päästessään hyppäämään, en yhtään ihmettele, että tällaisessa stressissä hän oli valinnut ratsukseen juuri Hipsun. Aluksi laukka jäi moneen otteeseen ristilaukalle viimeiseltä esteeltä laskeutuessa, ja tätä lähdettiin korjaamaan. ”Ala jo siinä väliaskelien kohdalla katselemaan uuteen suuntaan, ja puolipidättein herättele tammaa. Sitten viimeisellä esteellä vaihdat jalkojen paikkaa, anna vaikka aluksi oikein selkeät avut”, neuvoin ratsastajaa. ”Jes, parempi!” kehuin heti perään, kun avut menivät tällä kertaa hyvin läpi.

Nostin tehtävän toisen ja viimeisen esteen nyt 70 cm:iin. Hipsu ylitti esteen toisensa jälkeen joka kerta yhtä iloisena ja tyytyväisenä, tehden juuri niin kuin pyydettiin. Olipa siinä oikea hyvän mielen ratsu. Sade ei onneksi yltynyt tihkusadetta pahemmaksi ja valmennus saatiin suoritettua loppuun asti pientä vaatteiden nihkeyttä lukuun ottamatta kuivin nahoin.