Paluumuuttaja, tämä Häive, sekä melkoinen nostalgiatuulahdus! Aikoinaan tämä pikkuhukka myytiin Maanaan siitostammaksi, ja varsoja syntyikin kaksin kappalein. Jossain vaiheessa talli kuitenkin karsi hevosiaan, Häive muiden mukana. Kuten yleensäkin, otimme narrin kanssa kasvattimme kotiin. Uudelleen myyminen jäi tällä kertaa välistä, minä kun ilmoitin hyvin nopeasti pitäväni tämän suslapsen itselläni. Häive on Nakin, yhden lempitammalinjani kantatamman, tytär, ja kun isänsä on Häjy pohdin lähinnä miten ikinä olen antanut myydä tämän muualle kuin itselleni. Mikä yhdistelmä! Ehkei muiden mielestä, mutta itselleni nämä susirajahevoset, vielä alleviivaten nämä kaksi susirajahevosta, ovat hyvin tärkeitä.
Ostettuani takapajulalaisen ravitallin, josta leivoin Tuonisen kenttätallin, Häive sai uuden kodin käytännössä katsoen synnyinkotinsa naapurista. Kilpailimme kenttäratsastuksessa aina CIC1-tasolla, Maanassa Häiveen kanssa kisatouhut olivat olleet enempi sivuroolissa. Mikään ykköstykkini Häive ei missään vaiheessa ollut, sijoitusprosenttimme on karvan alle 30%, ja valkatessani ratsuja vähän isompiin kisoihin tai erikoisempiin kissanristiäisiin ruunikko saunaratsu ei ikävä kyllä ole koskaan kovin korkealla ehdokaslistallani – siitä huolimatta, että pidän Häiveestä mielettömän paljon. Kyllähän meillä on kerta toisensa jälkeen kivaa hypätessä, sileäpuoli vain kampittaa niin komeasti, että pahimmillaan se on vesittänyt molempien hyvän mielen kenttäkisapäivältä. Ehkä estekisat tai parit.. Toisaalta, kovin rutiinirakas Häive saattaa kehittää vähemmän kivan pikku päivästressin, jos kisat sotkevat sen kuviot, joten tästäkin syystä nappaan mieluummin jonkun toisen hevosen kilparatsukseni.
Häive on joka tapauksessa tullut (takaisin) kotiin, Tuonisesta se lähtee vain taivaslaitumille.
Luonne
Häive tuli meille Susirajasta kesäkuun lopussa 2014 ja voin sanoa, että siitä on kasvanut varsin mukava tamma kun vain tietää miten sitä tulee käsitellä. Tällä siis viittaan siihen, ettei tamma ole niin itsepäinen kuten emänsä, mutta isältään se on perinyt ajoittaisen herkkyyden ja sen takia vaaditaan tiettyjä toimintamalleja, jotta hommat toimisivat suuntaan jos toiseen. Tottakai tammalle on pienestä asti yritetty opetettaa, ettei pienistä arjen muutoksista tarvitse nostaa meteliä tai hermostua ylenpalttisesti, mutta pääosin turhaan. Helpommalla pääsee, kun kuuntelee hevosta ja etenee sen mielen mukaan, vaikka tässä kohtaa toiset ajattelevat, että ihmisen täytyy olla se joka määrää kaiken. No, saahan sitä yrittää, mutta meillä tämän tamman kohdalla se aiheuttaa vain kitkaa arjen keskelle, eikä silloin kenelläkään ole kivaa. Toki ihminen on "lauman" johtaja, mutta täytyy olla hyvä sellainen, osata lukea tamman herkkää olemusta ja olla johdonmukainen.
Häive kyllä vaatii itselleen täydellistä aikataulun pitämistä, ja arkirutiinien suorittamista tutuin rituaalein heti eikä huomenna. Hoitaessa tamma on usein ihan mukava, kunhan sillä on naaman edessä jotain mitä syödä, tai ympärillä tapahtuu muuten vain jotain mielenkiintoista ajateltavaa. Harjaus ja muu puunaaminen täytyy suorittaa pehmeillä harjoilla tamman herkän kutiamisen takia. Liian kova harja saa sen vain kiukkuiseksi, eikä puunausta seuraava työntekokaan välttämättä enää suju toivotulla tavalla. Pehmeät harjat ja hellä käsittely ovat avainsanoja loistavaan arkeen Häiveen kanssa.
Vuosia myöhemmin Häive palautui meille Susirajaan, jossa se jäi vähän kevyemmälle liikunnalle puolittain oloneuvokseksi, kunnes ostin tamman kokonaan itselleni. Uusi koti löytyi Tuonisesta. Peruskuntokauden jälkeen kilparadoille, siitä emätamman tärkeään tehtävään.
Elisan kertomukset Häiveen persoonasta pitävät täysin paikkansa, ruunikosta löytyy itsepäisyyttä ja herkkyyttä, etenkin sitä herkkyyttä, eikä itsepäisyyttä ole samoissa määrin kuin emällä. Muutto Tuoniseen aiheutti pientä kipuilua, eivätkä kisareissut läheskään aina olleet Häiveen mieleen niiden aiheuttaessa muutoksia sille rakkaisiin arkirutiineihin. Vaikka teimmekin kilpauraa yhdessä, olen todennut Häiveen olevan parhaimmillaan kotosalla; ruoka- ja treeniajat osuvat paljon varmemmin Häiveen suosimaan aikaikkunaan, kilpailujärjestäjänmokomat kun eivät ole ymmärtäneet kysyä, mihin kellonlyömään tamma haluaisi startata.
Ratsuna Häive heiluu seonneen metronomin tavoin prinsessan ja kurapeikon välillä. Herkkänä hevosena Häive vetää naamansa välittömästi nurinperin pidätteen ollessa turhan terävä, pitkäkestoinen tai muutoin vääränlainen, samaten, jos pohjeavuista löytyy liikaa voimaa tai jalka heilahtaa väärään paikkaan. Ruman ilmeen lisäksi Häive ilmaisee mielipahaansa vatsansa alle potkien sekä joskus pukitellen. Toki tämmöinen hevonen opettaa ratsastamaan; välitön, raju palaute joka virheestä. Maastoesteillä Häive kuitenkin saattaa unohtaa (kieltämättä aiheellisen) herkistelynsä, etenkin vesiesteillä. Veteen laukkaaminen ei ole aivan kurakoissa pyörimisen arvoinen kokemus, mutta silti tamman sydän sykähtelee ilosta sen päästessä juoksemaan veteen tai hyppäämään sinne tai sieltä pois. Muutoinkin hyppääminen, erityisesti maastossa, miellyttää Häivettä kouluratsastusta enemmän.
Liikeihmettä tästä suslapsesta ei kyllä kasvanut. Etuset kerivät, liikkeissä on ahtautta, käynti jää lyhyeksi. Askellajit ovat sentään puhtaat ja Häiveellä on hyvä tasapaino, laukka itse asiassa on jo ihan matkaavoittavaa ja onhan tällä tarmoa, halua liikkua. Liikeradat kuitenkin ovat mitä ovat, ei tämä pisteitä kerää näyttely- tai koulutuomareilta. Hypätessä Häive paikkaa vaatimatonta liikettään ollen rohkea, kuitenkin varovainen hyppääjä, jolla on selkeästi niin teknistä osaamista kuin kapasiteettiakin. Hypätessä Häiveen asenne ja mielenkiintokin ovat korkeimmillaan, ruunikko kuuntelee saamiaan apuja tarkkana kuin porkkana antaen jotain vähän anteeksikin, mitä se ei sileätehtävien kanssa todellakaan tee. Sileällä Häive vaatii ratsastajaltaan pilkuntarkkaa täsmällisyyttä, pehmeyttä ja herkkyyttä, joiden myötä tamma itsekin työskentelee jos ei nyt palavalla intohimolla, niin ainakin virastoihmisen leipääntyneellä peruspanoksella.
Sitä se kilpaileminenkin oli, juhlaa ja intoa rata- ja maastoesteillä, tympääntymistä koulukokeessa. Ärtymistä, jopa huolestumista ja pientä stressintynkää, mikäli kisapäivä kovasti sotki Häiveen rutiinit ja aikataulut.
Sukutaulu
i. Hämyhalla ✝
SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-III
sh, trt, 155cm
nopeus: 444.62 kestävyys: 463.73 hyppykapasiteetti: 464.2 rohkeus: 486.6 kuuliaisuus ja luonne: 0 tahti ja irtonaisuus: 0 tarkkuus ja ketteryys: 0 askellajien näyttävyys: 0 itsevarmuus: 0 energisyys: 0
Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 5 / 4
Päiväkirja & valmennukset
Lue päiväkirjaa
13.11.2023 Estevalmennus, valmensi Veera R.
Tehokas talliorjani Mirka oli käynyt rakentamassa Pyökkipolun maneesiin esteet ohjeideni mukaan, kun itse olin laiskotellut – väitin kyllä tehneeni paperihommia. Maneesiin oli kasattu neljä estettä keskihalkaisijalle sen suuntaisesti. Toisen pitkän sivun varrelta – hieman uran sisäpuolelta – löytyi pysty ja okseri ja toiselta sivulta muutama kavaletti. Hieman vielä hienosäädin näiden sijainteja ja korkeuksia, ennen kuin Tuonisen Liisa talutti Häiveen maneesiin. Tunkkasin Liisan ratsunsa kyytiin ja kiristin satulavyötä, niin ei heti ainakaan kellahda sieltä alas. Alkuverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti, selasin itse sen aikaa katsomossa puhelintani.
Kun jossain kohtaa muistin katseeni ruudusta nostaa ja pistää häiriötekijän taskuuni, oli ratsukko jo hieman laukkailemassa. Kävelin päällikön elkein keskelle maneesia ja aloitimme päivän koitoksen. Ratsukko sai ensiksi tulla hieman kavaletteja, niin jalat saatiin heräteltyä töihin. Kavaletteja oli kolme peräkkäin ja ne tultiin ravissa tehden ympyrää niiden ympärille. Kun joka jalka näytti olevan hereillä, sai ratsukko tulla kolmikaarista kiemurauraa, jonka varrella tultiin neljä maahan kaivettua ristikkoa. Ihan vain, että sain päät pyörälle, tuli jokaisessa kaaressa tehdä vielä voltti. Tehtävää tultiin ravissa, nyt vielä vähän vaan heräteltiin kumpaakin töihin. Taivutukset ja suoristukset olivat tässä nyt avainsanana.
Muutaman karusellikierroksen jälkeen ratsukko sai pienen kävelytauon – eipä hellitetä ohjasta! – kun korotin esteitä jo vähän maasta ilmaan. Nyt ratsukko sai jättää ylimääräiset voltit pois. Tehtävän alkuun tultiin ravissa kavaletit ja niiden jälkeen päädystä lähdettiin kiemurauralle ja esteille. Tehtävä tultiin edelleen ravissa. Häive puksutti hyvin itsevarman näköisenä tämän lävitse. Seuraavaksi nostin esteet 60cm ja laukkalupa myönnettiin. Kavaletit jätettiin kuviosta pois, joten niistä ei tarvinnut enää välittää. Pitkällä sivuilla olevat esteet olivat jopa hieman helpottamassa, sillä niiden takaa oli pakko käydä kääntämässä seuraavalle esteelle. Kerran Häiveellä ei laukanvaihto esteen päällä natsannut, mutta ravin kautta pikainen korjaus ja taas mentiin.
Käytimme seuraavassa tehtävässä hyödyksi pystyn kanssa samassa päädyssä sijaitsevia kahta keskihalkaisijan estettä. Pystyllä korkeutta oli nyt silmämääräisesti 80cm. Ratsukon tulikin pysytellä ikään kuin pääty-ympyrällä ja hypätä nämä kolme estettä peräkanaa. Ratsukko sai ottaa yhden yksittäisen hypyn pystylle, jonka jälkeen tuli tehtävä tulla kahdesti peräkanaa – välissä suuntaa vaihtaen. Eli viimeisellä esteellä laukanvaihto ja omavalintaista reittiä niin, että tullaan takaisin samalle esteelle tekemään toiseen suuntaan sama tehtävä. Tämmöinen pieni humppajumppa oli Häiveen mielestä selkeästi hieman syvältä jostain, koska häntä viuhkasi melko navakasti.
Okseri vielä odotteli meitä, joten seuraavaksi ratsukko sai hypätä pystyn ja perään okserin muutaman kerran. Nostelin tässä samalla myös keskihalkaisijan esteitä noin 70cm korkeiksi, aina kun ratsukko ei esteillä ollut. Okserilla Häive taisi oikeasti vasta herätä hyppäämään, sillä vau mikä hyppy. Viimeisenä areenan esteitä lähdettiin tulemaan ratana. Ensiksi kolmikaariselta esteet, niiltä pystylle ja okserille. Kavaletit nostelin jo pois alta häiritsemästä, niin sai kivan laukkabaanan toiselle sivulle tarvittaessa. Kun esteillä alkoi olemaan korkeutta, rupesi palaset loksahtamaan paremmin paikoilleen hieman joka kohdassa. Taisi kumpikin yrittää tosissaan nyt. Otimme muutaman toiston esteillä ratana ja sen jälkeen sai ratsukko alkaa huokailemaan loppuverkkojen muodossa. Yleisesti ottaen Häive vaikutti erittäin pätevältä esteratsulta tämän päiväisen perusteella.
03.05.2024 Kai muutkin kuin minä hölisevät itsekseen?
Johonkin aika vain hävisi. Vastahan minä kiikutin Häiveen Tuoniseen, ja nyt sillä on yksi aikuisikään ehtinyt varsa lisää, uunituore KERJ-I -palkinto, tuttua tympääntymistä kouluratsastuksen saralla sekä esteintoa sitä toisen lajin tympeyttä tasapainottamassa. Paljon, paljon perusarkea, josta periaatteessa olisi paljonkin kerrottavaa mutta jota kukaan ei oikeasti jaksa lukea, pieniä hassuja sattumuksia jotka muistaa vasta illanistujaisissa vain tajutakseni puolivälissä kertomustani, että olen kertonut saman jutun aivan liian monissa illanistujaisissa. Häive ikääntyy, ei se vielä vanhus ole, vaan ei tamma tästä kyllä nuoremmaksikaan muutu.
Nyt Häive saa pitää hetken kevätlomaa, alkukesän tamma on treenissä ja laitumelle kirmaaminen tapahtuu loppukesästä. Ainakin näillä näkymin, minulla on kauniit kaaviot hevosteni porrastetuista lomista, on ollut aina – eikä alkuperäinen suunnitelmani ole tainnut ikinä toteutua sellaisenaan. Yleensä joku hevonen on joutunut sairaslomalle tai muuta sellaista, joskus olen halunnut tietyt hevoset tiettyihin kisoihin joista en tiennyt lomalistoja tehdessäni. Mitä nyt elämässä voi sattua. Toivon mukaan tänä vuonna muutokset tulevat kisojen ja kissanristiäisten vuoksi, ja niin Häive kuin muutkin hevoseni saavat pysyä terveinä! Häiveen varalle minulla ei ole sen ihmeemmin kisasuunnitelmia, korkeintaan jotkut ratsastuskoulun viikonloppuhyppelyt tai vastaavat alta tunnin ajoa vaativat käytännössä kotinurkkakisat. Tuskin niitäkään. VSR Cupeja voisi harkita, sinnekin tosin on melkoinen jono nuorempiakin hevosia.. Aika monta kertaa kisapäivät oat pistäneet Häive-paras pasmat sekaisin aikataulumuutosten vuoksi, joten tiputtanen Häiveen cup-ehdokkaiden joukosta jo siitä syystä. Onneksi Häiveen tytär ei päivärutiiniensa tavanomaista liukumasiirtymää stressaa!
28.07.2024 Kesän päämäärättömiä pulinoita
Kun suoraan sanon niin Häive näyttää melkoiselta tankkerilta. Heinämaha tuntuu kertyneen kuin huomaamatta, vaikka tietenkin hevosen löhölomalle jättäminen näkyy, lihaksisto kun alkaa sulaa siinä kolmen viikon paikkeilla jollen aivan omiani muistele. Häive on kuitenkin ollut vähän pidemmälläkin lomalla kuin tämän heinäkuun, liikuttaminenkin on ollut pitkälti kevyttä maastohumputtelemista tai aika vapaan muodon kentän kiertelyä. Peruskuntokausihan tässä olisi ollut joka tapauksessa edessä, Häiveen kohdalla vain saa kalenteriin raivata ensin tilaa laihdutuskuurille. Missä ihmeen välissä tästäkin on tullut näin hyvä rehunkäyttäjä?! Vai ikäkö se tammarouvaa, tai ainakin aineenvaihduntaa, hidastaa.
Yllättävällä volyymillä tapahtunutta pullukoitumistaan lukuun ottamatta Häiveellä menee mallikkaasti. Se on, vähemmän yllättäen, viihtynyt laitumella tammaporukassaan mainiosti, tosin varsojen ja junnujen kaitsemisen se on suosiolla jättänyt toisille tammoille. Kesäflunssat, kinttuongelmat tai ötökät eivät ole Häivettä kiusanneet, ruunikkoni on saanut laidunlomailla vailla huolia tai murheita. Töihinkin se on lähtenyt ihan mielellään, silloin kun olen sen iltamyöhäiselle maastoretkelle tai aamuvarhaiselle kentän kiertelyreissulle hakenut. Tietysti Häivekin on päässyt uimaan, joskus vain maastoestelätäkköön, joskus ihan kunnon rantaan, aivan kuten tallin muutkin hevoset. Ja vedestähän tämä nauttii samaan tapaan kuin minä kylmästä, jääpaloin kruunatusta kolasta. Helteisimpinä päivinä – joita sivumennen sanoen on osunut Takapajulaan aivan liian monta! – tamma on heittäytynyt kyljelleen päivää paistattelemaan ja suurempaa hikoilua välttelemään.
Syksyllä Häivettä odottaa laihdutus- ja kuntokuuri. Ja ehkä vähän minuakin, tässä on tullut vierailtua turhan monta kertaa Pattijoen puolella Madonnan juustohampurilaisia nauttimassa..
01.12.2024 Rauhallista arkieloa
Viime kuusa Häive joutui kunnon puunauksen sekä arvioinnin kohteeksi kärrätessäni sen muutaman muun Tuonisen puten kanssa rotulaatuarvosteluun. Tamma palkittiin SLA-I -palkinnolla, pisteitä kertyi 99, joten sain olla hurjan ylpeä suslapsestani. Ja niin oli narrikin, tai ainakin minä päätin hänen olevan, ystäväni reaktio kun hukkui omaan iloisenylpeään sirkutukseeni sen puhelun sekä myöhemmän kakkukahvittelun aikana..
Noin muuten Häiveelle ei kuulu yhtikäs mitään, mikä on pelkästään hyvä asia. Syysflunssat, irtokengät, naulanpainaumat, venähdykset sun muut ovat kohteliaasti kiertäneet Häiveen, treenimme ovat sujuneet ilman isompia kömmähdyksiä – joskaan emme me mitään huipputuloksiakaan ole tehneet. Tasaisen hyvää työjälkeä, mukavaa arkea, sellaista josta ei löydy mitään muita kiinnostavia juttuja mutta johon olen itse hirveän tyytyväinen. Häivettä itseään varmasti tympäisee välistä jäävä joululoma, tamma pääsee löhöilemään vasta kesällä. Syksyn kuntokuuri ja sitä edeltänyt enempivähempi löhöilyksi mennyt elo on sen verta lähellä, ettei Häive saa semmoista joulu- tai talvilomaa kuin osa hevosistani. Kisoissahan Häivettä ei enää nähdä, joten reissaaminen sentään puuttuu, kaikki liikunta suoritetaan kotosalla tai ratsastuskoulun maneesissa. Toivon mukaan Häivettä ei tarvitse lastata koppiin klinikkareissunkaan vuoksi..
Jouluviikon hukkaseni saa kuitenkin olla hieman kevyemmällä, maastoilupainotteisella liikutuksella. Ja kuten muutkin hevoseni, Häivekin saa joulun aikana erityisen paljon herkkuja. Eiväthän Häive tai muutkaan hevoset joulupyhien päälle ymmärrä, itselläni vain on vakaa aikomus muistaa läheisten ihmisten lisäksi myös hevosiani, antaa ylimääräinen kiitos sujuvasta yhteiselostamme ja ihan siitä, että ovat olemassa omina erilaisine persoonineen.
