Saunahäive

© M. A-T, muut VRL-06066

Historiaa

Paluumuuttaja, tämä Häive, sekä melkoinen nostalgiatuulahdus! Aikoinaan tämä pikkuhukka myytiin Maanaan siitostammaksi, ja varsoja syntyikin kaksin kappalein. Jossain vaiheessa talli kuitenkin karsi hevosiaan, Häive muiden mukana. Kuten yleensäkin, otimme narrin kanssa kasvattimme kotiin. Uudelleen myyminen jäi tällä kertaa välistä, minä kun ilmoitin hyvin nopeasti pitäväni tämän suslapsen itselläni. Häive on Nakin, yhden lempitammalinjani kantatamman, tytär, ja kun isänsä on Häjy pohdin lähinnä miten ikinä olen antanut myydä tämän muualle kuin itselleni. Mikä yhdistelmä! Ehkei muiden mielestä, mutta itselleni nämä susirajahevoset, vielä alleviivaten nämä kaksi susirajahevosta, ovat hyvin tärkeitä.

Ostettuani Takapajulalaisen ravitallin, josta leivoin Tuonisen kenttätallin, Häive sai uuden kodin käytännössä katsoen synnyinkotinsa naapurista. Kilpailimme kenttäratsastuksessa aina CIC1-tasolla, Maanassa Häiveen kanssa kisatouhut olivat olleet enempi sivuroolissa. Mikään ykköstykkini Häive ei missään vaiheessa ollut, sijoitusprosenttimme on karvan alle 30%, ja valkatessani ratsuja vähän isompiin kisoihin tai erikoisempiin kissanristiäisiin ruunikko saunaratsu ei ikävä kyllä ole koskaan kovin korkealla ehdokaslistallani – siitä huolimatta, että pidän Häiveestä mielettömän paljon. Kyllähän meillä on kerta toisensa jälkeen kivaa hypätessä, sileäpuoli vain kampittaa niin komeasti, että pahimmillaan se on vesittänyt molempien hyvän mielen kenttäkisapäivältä. Ehkä estekisat tai parit.. Toisaalta, kovin rutiinirakas Häive saattaa kehittää vähemmän kivan pikku päivästressin, jos kisat sotkevat sen kuviot, joten tästäkin syystä nappaan mieluummin jonkun toisen hevosen kilparatsukseni.

Häive on joka tapauksessa tullut (takaisin) kotiin, Tuonisesta se lähtee vain taivaslaitumille.

Luonne

Häive tuli meille Susirajasta kesäkuun lopussa 2014 ja voin sanoa, että siitä on kasvanut varsin mukava tamma kun vain tietää miten sitä tulee käsitellä. Tällä siis viittaan siihen, ettei tamma ole niin itsepäinen kuten emänsä, mutta isältään se on perinyt ajoittaisen herkkyyden ja sen takia vaaditaan tiettyjä toimintamalleja, jotta hommat toimisivat suuntaan jos toiseen. Tottakai tammalle on pienestä asti yritetty opetettaa, ettei pienistä arjen muutoksista tarvitse nostaa meteliä tai hermostua ylenpalttisesti, mutta pääosin turhaan. Helpommalla pääsee, kun kuuntelee hevosta ja etenee sen mielen mukaan, vaikka tässä kohtaa toiset ajattelevat, että ihmisen täytyy olla se joka määrää kaiken. No, saahan sitä yrittää, mutta meillä tämän tamman kohdalla se aiheuttaa vain kitkaa arjen keskelle, eikä silloin kenelläkään ole kivaa. Toki ihminen on "lauman" johtaja, mutta täytyy olla hyvä sellainen, osata lukea tamman herkkää olemusta ja olla johdonmukainen.

Häive kyllä vaatii itselleen täydellistä aikataulun pitämistä, ja arkirutiinien suorittamista tutuin rituaalein heti eikä huomenna. Hoitaessa tamma on usein ihan mukava, kunhan sillä on naaman edessä jotain mitä syödä, tai ympärillä tapahtuu muuten vain jotain mielenkiintoista ajateltavaa. Harjaus ja muu puunaaminen täytyy suorittaa pehmeillä harjoilla tamman herkän kutiamisen takia. Liian kova harja saa sen vain kiukkuiseksi, eikä puunausta seuraava työntekokaan välttämättä enää suju toivotulla tavalla. Pehmeät harjat ja hellä käsittely ovat avainsanoja loistavaan arkeen Häiveen kanssa.

Tarhaillessaan muiden kanssa tamma tulee ihan hyvin toimeen muiden tammojen parissa. Se ei hae johtajan paikkaa, vaan alistuu olemaan jotain johtajan ja alimman pohjasakan väliltä. Neitimäinen prinsessaluonne muuttuu kurakeleillä poikamaiseksi sotkukasaksi päästessään uittamaan itseään mutalammikoihin ja kuraan. On täysin se ja sama, puetaanko tamman päälle sata ja yksi kuraloimea vai jätetäänkö se ulos nakuna, tulos on kerta toisensa jälkeen sama. Tarhasta portille vastaan ravailee yltäpäältä kuran peitossa oleva mutaveistos ja arvata saattaa, ettei kenelläkään ole kivaa, kun kuivunutta kuraa lähdetään harjaamaan pois, pehmeä luonnonharjas kun ei kovaan kuraan pahemmin iske..
© Elisa, kiitos!

Vuosia myöhemmin Häive palautui meille Susirajaan, jossa se jäi vähän kevyemmälle liikunnalle puolittain oloneuvokseksi, kunnes ostin tamman kokonaan itselleni. Uusi koti löytyi Tuonisesta. Peruskuntokauden jälkeen kilparadoille, siitä emätamman tärkeään tehtävään.

Elisan kertomukset Häiveen persoonasta pitävät täysin paikkansa, ruunikosta löytyy itsepäisyyttä ja herkkyyttä, etenkin sitä herkkyyttä, eikä itsepäisyyttä ole samoissa määrin kuin emällä. Muutto Tuoniseen aiheutti pientä kipuilua, eivätkä kisareissut läheskään aina olleet Häiveen mieleen niiden aiheuttaessa muutoksia sille rakkaisiin arkirutiineihin. Vaikka teimmekin kilpauraa yhdessä, olen todennut Häiveen olevan parhaimmillaan kotosalla; ruoka- ja treeniajat osuvat paljon varmemmin Häiveen suosimaan aikaikkunaan, kilpailujärjestäjänmokomat kun eivät ole ymmärtäneet kysyä, mihin kellonlyömään tamma haluaisi startata.

Ratsuna Häive heiluu seonneen metronomin tavoin prinsessan ja kurapeikon välillä. Herkkänä hevosena Häive vetää naamansa välittömästi nurinperin pidätteen ollessa turhan terävä, pitkäkestoinen tai muutoin vääränlainen, samaten, jos pohjeavuista löytyy liikaa voimaa tai jalka heilahtaa väärään paikkaan. Ruman ilmeen lisäksi Häive ilmaisee mielipahaansa vatsansa alle potkien sekä joskus pukitellen. Toki tämmöinen hevonen opettaa ratsastamaan; välitön, raju palaute joka virheestä. Maastoesteillä Häive kuitenkin saattaa unohtaa (kieltämättä aiheellisen) herkistelynsä, etenkin vesiesteillä. Veteen laukkaaminen ei ole aivan kurakoissa pyörimisen arvoinen kokemus, mutta silti tamman sydän sykähtelee ilosta sen päästessä juoksemaan veteen tai hyppäämään sinne tai sieltä pois. Muutoinkin hyppääminen, erityisesti maastossa, miellyttää Häivettä kouluratsastusta enemmän.

Liikeihmettä tästä suslapsesta ei kyllä kasvanut. Etuset kerivät, liikkeissä on ahtautta, käynti jää lyhyeksi. Askellajit ovat sentään puhtaat ja Häiveellä on hyvä tasapaino, laukka itse asiassa on jo ihan matkaavoittavaa ja onhan tällä tarmoa, halua liikkua. Liikeradat kuitenkin ovat mitä ovat, ei tämä pisteitä kerää näyttely- tai koulutuomareilta. Hypätessä Häive paikkaa vaatimatonta liikettään ollen rohkea, kuitenkin varovainen hyppääjä, jolla on selkeästi niin teknistä osaamista kuin kapasiteettiakin. Hypätessä Häiveen asenne ja mielenkiintokin ovat korkeimmillaan, ruunikko kuuntelee saamiaan apuja tarkkana kuin porkkana antaen jotain vähän anteeksikin, mitä se ei sileätehtävien kanssa todellakaan tee. Sileällä Häive vaatii ratsastajaltaan pilkuntarkkaa täsmällisyyttä, pehmeyttä ja herkkyyttä, joiden myötä tamma itsekin työskentelee jos ei nyt palavalla intohimolla, niin ainakin virastoihmisen leipääntyneellä peruspanoksella.

Sitä se kilpaileminenkin oli, juhlaa ja intoa rata- ja maastoesteillä, tympääntymistä koulukokeessa. Ärtymistä, jopa huolestumista ja pientä stressintynkää, mikäli kisapäivä kovasti sotki Häiveen rutiinit ja aikataulut.

Sukutaulu

Jälkeläiset

13.01.2015 sh-t. Maanan Saunahaltija YLA3, KRJ-II, isä Maanan Hallava
23.03.2015 sh-t. Vennamon Vadelma, isä Hullunvaaran Varjovaras
07.06.2023 sh-t. Saunova Saparoystävä KTK-III, isä Pöhmöinen Possupehmo

Kilpailumenestys

Päiväkirja & valmennukset