Ruttouni VH19-018-0896

Nimi	Ruttouni "Koleri"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, kulomusta	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 30.08.2019, 10v satunnainen (4v 20.09.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.10.2019 ihanaisemme kantakirjattiin R-suunalle KTK-II -palkinnolla!

20.11.2019 kaunokaisellemme myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimirimpsu näyttelymenestyksensä johdosta.

Rakenne- ja pääkuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, liikekuvat © VRL-10382

Luonnekuvaus

Kolerin paras kaveri on Inari, mikä huvittaa ainakin Susirajan väkeä vallan hirmuisesti. Inari nimittäin on tallin todennäköisesti tyhmin hevonen, kun taas Koleri edustaa toista ääripäätä saattaen hyvinkin olla koko tallin suurin älykkö. Nelijalkaisista, siis. Kolerin hoksottimet ohittavat terävyydessään sen kuuluisan partaveitsenkin. Jo hyvin nuorena varsana tamma ymmärsi syy-seuraus -suhteita ällistyttävän hyvin, ja kasvaessaan hevonen tuntui oppivat asiat kerrasta. Vaikka Koleri oppikin avaamaan solmuja ja lukkoja, huomaamaan, milloin sähköpaimen on pettänyt ja niin edelleen, se ei koskaan ole ollut karkailualtis tai muutenkaan tekemässä pahojaan. Ennemmin Koleri on vähän vahtinut Inarin perään tukkien tien takamuksellaan, jos vähäjärkinen ystävänsä on mennä viipottanut kohti väistämätöntä törmäystä jonkin vähän vahingollisemman asian kuin Kolerin takamuksen kanssa.

"Maailman paras hevonen", tuumii Lissu, eikä kuuntele vastaväitteitä. Ja onhan Koleri makea paketti hyvästä rakenteesta kapasiteettiin, älynlahjoista käytökseen. Se käytöspuoli ilahduttaa koko talliväkeä erityisen paljon, näin älykäs (turhankin älykäs) hevonen voisi olla melkoinen riesa sellaisen pään ottaessaan. Vaan ei meidän Kolerimme, se seistä nököttää paikoillaan kuin tatti vaikka maailman fiktiiviseen tappiin asti kestäen ilmeenkään värähtämättä kaiken. Kengitys, eläinlääkärin tarkastukset, rokotukset, raspaukset, lauma päiväkoti-ikäisiä hoitajia harjaamassa ja halailemassa, ylipitkäksi venähtänyt letityssessio, ties miten monien loimien sovitus, klippaus, pesu.. Tämä tamma ei sano mitään mihinkään, korkeintaan vähän hörisee ja rentoutuu, painaa päätään alemmas ja antaa alahuulensa valua vieläkin alemmas. Joka ikisestä harjanvedosta, rapsutuksesta ja hellästä sanasta (herkkupaloista nyt puhumattakaan, etenkin porkkanat ovat tamman mieleen) nauttiva Koleri edustaa Susirajan PR-osastoa, joka on nykyään aika itsestään selvä valinta joka tapahtumaan, jonne lähdemme hevosen tai useamman kanssa. Koleri tulee toimeen kaikkien kanssa, ihmisten, muiden hevosten sekä ties minkä nelijalkaisten. Meillä on kuvia, joissa Koleri ja Inari moikkaavat naapuritilojen lampaita sekä lehmiä, kaikki iloisen uteliaan näköisinä. Inari tosin näyttää joka kuvassa siltä, ettei tajua, mitä tapahtuu ja mitä haistelee, mutta onneksi Kolerilla leikkaa Inarinkin puolesta.
Talutus, lastaus, kuljetus, uittohommat selästä käsin, veneestä tai pelkillä liinoilla.. Mitä nyt keksitkään, tämän hevosen kanssa kaikki sujuu kuin se kuuluisa tanssi. Vaikka neidillä kuinka olisi kevättä rinnassa, se ei unohda käytöstapojaan, eikä ruoan houkutus käy koskaan niin ylivoimaiseksi, että pitäisi kiirehtiä, saati rynniä. Ruoka on kyllä tärkeää Kolerille, muttei niin tärkeää, että asiallinen käytös unohtuisi. Mitään matkustusjännitystäkään emme ole huomanneet, vieraissa paikoissa Koleri on kuin kala vedessä eikä tunnu noin muutenkaan stressaavan yhtikäs mitään. Lisää tämmöisiä kultakimpaleita, kiitos! t. hyvin puolueellinen Lissu

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Ruttokellot KTK-I, SLA-I*, KERJ-I sh, m, 159cm	ii. Ehtookellot evm, sh, vrt, 163cm	iii. Iltasoitto evm, sh, prt, 165cm
		iie. Aistiva evm, sh, vrt, 160cm
	ie. Kalmainkarkelot evm, sh, m, 155cm	iei. Kuusjoen Juhliva evm, sh, vrt, 156cm
		iee. Yötoive evm, sh, m, 152cm
e. Ch Nokkosuni ✝ KTK-II, SLA-I, KERJ-I sh, m, 150cm	ei. Nokkosrovio evm, sh, m, 153cm	eii. Aronokkonen evm, sh, prt, 154cm
		eie. Illoista Ihanin evm, sh, m, 154cm
	ee. Huntusilkki evm, sh, rt, 150cm	eei. Viittasametti evm, sh, rt, 154cm
		eee. Korallikipuna evm, sh, prt, 151cm

Jälkeläiset

s. 00.00.20xx sh-skp. Jälkeläinen, i. Isäorhi, om. omistajainen

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirjamerkinnät

12.11.2020 Tarinakenttäkilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, jossa isä on yllättynyt maastoesteistä!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isän osallistumisesta kenttäkilpailuun ekaa kertaa.
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kakku, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän ekat maastoesteet: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

3/3 Lissu T. (VRL-12701) - Ruttouni VH19-018-0896 (CIC1)
Isäni oli jälleen tehnyt jotakin urheilulliselle tavalleen ominaista: ilmoittautunut vailla minkäänlaista kokemusta MAASTOestekilpailuihin Adinan kenttäkisojen yhteydessä. Olikohan hän edes huomannut noita kuutta luotisuoraa kirjainta esteradan edessä? Ei isä ollut eläessään varmaan edes nähnyt yhtäkään muinaista maastoestettä. Mielenkiinnosta kävin kurkkaamassa rataa kävellessäni hänen ratansa esteitä, joihin lukeutuivat viinikuminen puinen sarjaeste, kiilusilmäinen vesieste ja siivoton mökkieste huipentuen katkeransuloiseen rengasesteeseen. Pohjaanpalaneelta näytti isänkin naama, kun hän hetken kuluttua saapui oman luokkansa kanssa kävelemään rataa. Piilotetun alun jälkeen ratsukko kuitenkin suoriutui kuin ihmeen kaupalla loppuun asti ja vieläpä palkintopallille asti! Siinä sai itsekin hurrata kurkku suorana isän kaataessa yleisön sekaan kuohuvaa kuin myrkyllinen..

13.04.2021 Possujuna, kirjoittanut Lissu T.

Hakiessani Kerppua tarhastaan pysähdyin seuraamaan naapuritarhan kaksikon, Kolerin ja Inarin, puuhia. Koleri käveli kaikessa rauhassa kohti tarhan perimmäistä nurkkaa, Inari tiiviisti perässään. Possujunan kruunasi, kuinkas ollakaan, perää pitävä Inari, jonka suu oli täynnään Kolerin häntää. Koleria tämä ei tuntunut haittaavan, tosin se lienee jo tottunut yksinkertaisen bestiksensä edesottamuksiin. Hetken tuijottelun jälkeen kävelin tammojen tarhan aidan luo, otin kännykkäni ja aloin kuvata. Huomatessaan minut aitansa luona naapuritarhan sijaan Koleri teki uukkarin lähtien minua kohti. Inari ei ollut tähän käännökseen varautunut, sen suorittama uukkari ei ollut puoliksikaan yhtä sulava. Kaksikko toi elävästi mieleen tamman varsansa kanssa; Koleri kulki varmasti ja sulavasti kuten aikuisen hevosen kuuluikin, siinä missä Inari toikkaroi perässä suu täynnä häntää ilman montaakaan ajatusta siitä, mitä teki ja mihin kinttunsa laittoi. Ja kuinka ollakaan, Kolerin pysähtyessä aidalle minua moikkaamaan Inarin pitkät piuhat eivät välittäneet tietoa pysähdyksestä tarpeeksi nopeasti, joten raudikko törmäsi ystävänsä tummaan takamukseen. Pudistelin päätäni taputellessani ja rapsutellessani Kolerin päätä ja kaulaa. Inari pudisteli omaa päätänsä kävellen lopulta Kolerin vierelle nuuhkimaan käsivarttani. Eikä reppana muistanut edes päästää irti Kolerin hännästä, jouhet onneksi liukuivat Inarin suusta. Pitänee laittaa tussitaululle joku huomautus, että Koleri ei ole mikään hankuri, vaan Inarin purulelu. Taputtelin ja rapsuttelin Inariakin hetkisen, enkä voinut olla hymyilemättä, kun kummatkin tammat nuuhkivat takkiani ja käsivarsiani. Ihania hevosia.