Yötuulen Korpikolo VH20-018-0258

Nimi	Yötuulen Korpikolo "Kerppu"	Kasvattaja	narri (VRL-06046), Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	149cm, vaaleanrautias	Meriitit	-
Syntynyt, ikääntyminen	s. 02.02.2020, 13v satunnainen (4v 01.03.2020)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he A / 110cm / 110cm / CIC1

meriitti

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Kerppu on jo neljännessä polvessa pursuavaa loputonta positiivista energiaa höystettynä ainaisella jaksamisella, ahdettuna pieneen pakettiin. Tamma ei tunne käsitettä "huono päivä", mutta ei se tunne sen puoleen käsitettä "hidastaminen", samaten "jarrut" ovat aika ajoin melkoista hepreaa. Väliäkö sillä, kun aina Kerpun kanssa puuhaillessa alkaa väkisinkin hymyilyttää - ei tällaisen suloisen pienen energiapakkauksen kanssa vain voi mököttää!

Iloisena, avuliaana ja osallistuvana yksilönä Kerppu tulee iholle, kun sitä hoitaa tai jos sen tarhaa erehtyy siivoamaan tamman ollessa ulkona. Raudikko häplää talikkoa turvallaan ja tutkii kottikärryjä, kunnes kaataa ne. (Onneksi meillä siivotaan yleensä suoraan traktorilla liikuteltavaan konttiin, sitä ei Kerppukaan saisi kumoon, jos pääsisikin siihen käsiksi.) Kaikki kaviokoukusta kengittäjän esiliinaan voi ja pitääkin tutkia, ja koettaessaan nähdä, mitä ihminen tekee, tamma kurottelee kaulaansa, kallistelee päätänsä ja seisoo niin kavionkärjillä kuin hevonen ikinään voi. Joku päivä tämä vielä menee nurin tai onnistuu vahingossa vääntämään käytäväketjujen lukot mutkalle.
Pahantahtoiseksi tai haastavaksi Kerppua ei kuitenkaan voi mitenkään päin sanoa. Utelias ja osallistuva se kyllä on, joskus liiankin kanssa, mutta kaiken ärsyttävän tielle tulemisenkin tamma tekee kaikella rakkaudella ja ystävällisyydellä. Aidon kilttinä, lempeänä ja ystävällisenä persoonana Kerppu rakastaa kaikkia, haluaa olla siellä, missä tapahtuu, ja tehdä oman osansa tallin askareista. Se pyrkii aina miellyttämään, mutta on välillä vähän turhan kiireinen siihen; toisinaan Kerppu nykii jalkojaan tai steppailee paikoillaan, kun sitä varustaa. Kun pitäisi mennä jo! Ei tästä silti ongelmallista hoidokkia saa, kunhan itse on ripeä ja vähän vahtii omia ja Kerpun varpaita, kaikki sujuu kyllä, Myös klippaus sekä muut pidempikestoiset jutut, joiden aikana Kerppua turhauttaa ja tanssijalkaa vipattaa. Tanssijalkaa vipattaa myös talutettaessa ja lastatessa; ongelma on ennemmin liika vauhti kuin paikoilleen jämähtäminen. Vielä nykyäänkin, kokeneena matkustaja, Kerppu menee puolijuoksua rekkaan ja sieltä alas, ellei taluttaja ole tarkkana. Joskus silloinkin.

Koskaan, ikinä, Kerppua ei tarvitse patistella liikkeelle tai kehottaa laittamaan isompaa vaihdetta silmään, askeltamaan reippaammin tai kulkemaan nopeammin. Hommahan menee vallan toiste päin, ennemmin tätä vauhtivarsaa (joka toki on kasvanut aikuiseksi aikapäiviä sitten) joutuu pyytämään hidastamaan tahtiaan kerta toisensa perään. Valitettavasti jarruissa meinaa olla sanomista, eikä oikeastaan edes meinaa vain on. Kerpun mielestä paras vauhti on aina lujempaa, joten raudikkohan mennä viipottaa jouhet suorina just niin kovaa ko kintuistaan ikinä pääsee jos yhtään näkee mahdollisuutta. Joskus myös silloin, kun sitä mahdollisuutta ei ole eikä anneta. Ilkeähän tämä ei todellakaan ole, vauhdin hurma vain viekoittelee pikku Kerpun niin perinpohjaisesti, että touhusta katoaa järki ja tunteet sekä muukin Jane Austenin tuotanto sen siliän tien.
Kaikki puuhastelu on kuitenkin, liikoine vauhteineenkin, hirveän hyväntuulista ja sen verran keskittynyttä, että askellaji on oikea, samaten laji. Kerppu tekee omaan rivakkaan tyyliinsä juuri niitä tehtäviä juuri pyydetyssä askellajissa. Käyntimaastot olemaan aika huvittavia kokemuksia, pikkutamma kun harppoo menemään pikakävelyä, joka jättää monet pidempikoipiset, ihan reipasaskeliset hevoset kauas taakse.

Kerppu on kauhean hieno ja osaava, ihan perushyvin liikkuva ja hyppäävä hevonen, jolla on rohkeutta, asennetta sekä loppumattomat energiavarastot. Koskaan mikään ei tympäise eikä tuhanneskaan toisto ole liikaa, kyllä Kerppu jaksaa tehdä sekä olla kiinnostunut! Alitempoisuutta tai puutteellista takaosan työntöä ei myöskään tarvitse pelätä, eikä toki muunkaan kropan alisuoriutumista. Toki Kerpun lihakset vaativat lämmittelemistä ja verkkaamista siinä missä joka ikinen, jotta lapojen irtonaisuus ja kaikki muu ihanuus pääsee oikeuksiinsa ja hevonen kykenee käyttämään kroppaansa oikeasti kunnolla asettuen, taipuen sekä suoristuen. Isoin ongelma on aina sopiva vauhti, homma lipsuu aivan liian herkästi turhan kiireisesti jolloin moni asia jää väkisinkin tai vahingossa puolitiehen, vaikkei Kerppu olekaan mikään aidan matalinta kohtaa etsivä alisuoriutuja.

Tämähän se vasta mukavaa on, tuumaa Kerppu päästessään kotipihaa pidemmälle. Oli kyseessä sitten klinikkareissu, valmennus tai kilpailut, pikkurakettimme pursuaa intoa niin, että heikompaa hirvittää. Etenkin kilpailuissa Kerppu imee tunnelman, kaiken sen odottavan jännityksen sekä suorituksen aikaisen adrenaliinin itseensä nauttien olostaan ja elämästään. Jarrut meinaavat olla hukassa, kuinkas muutenkaan, vaan ainakaan tämä hevonen ei jännitä tai stressaa, vaan suorittaa joka ikisen radan sellaisella hyväntuulisella energialla, että harvoin näkee.

Sukutaulu

i. Taikasumun Raju-Veli sh, rt, 159cm	ii. Tulituulen Voitto sh, rt, 158cm	iii. Walkean Tarunomainen ✝ sh, rt, 162cm
		iie. Kirveltäjän Kiukkupussi ✝ sh, rt, 155cm
	ie. Taikasumun Hermionella sh, rt, 156cm	iei. N.I.N. Leimahdus sh, prt, 163cm
		iee. Kipinän Hermion sh, prt, 155cm
e. Yötuulen Rimpiviikate ✝ SLA-I* sh, vrt, 152cm	ei. Ventoksen Wermilius ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I sh, prn, 156cm	eii. VIR MVA Ch Hunajapuron Cecilius YLA1, KTK-II, SLA-I, ERJ-II, KRJ-II, KERJ-III sh, m, 151cm
		eie. Ch Sannin Werililja ✝ YLA1, KTK-III, SLA-I, ERJ-III, KRJ-II sh, klm, 154cm
	ee. Yötuulen Suonsilmä ✝ YLA1, SLA-I*, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-II sh, rt, 152cm	eei. Mörkövaaran Samuel ✝ YLA3, SLA-II sh, prt, 156cm
		eee. PP-MVA Tohiseva Yötuuli ✝ YLA2, SLA-II, ERL-III sh, vrt, 145cm

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 rotu-skp. Nimi, i. Nimi, om. Omistaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

31.07.2020 Tarinaestekilpailut Hiivurin Suomenhevosten tiloissa

3. Et oo tosissas!
Tottakai kisapäivälle sattui aivan järkyttävä helle. Itseä väsyttää, hikoiluttaa, ärsyttää, hevostakaan ei voisi vähempää kiinnostaa. Ilma on hiostavan painostava, mutta pakkohan se on lähteä ja toivoa parasta. Verryttely sujuu kuin sujuukin ihan hyvin, vaikka meno saisikin olla vähän energisempää. Juuri, kun sinut kuulutetaan radalla, taivas on tummunut ennätysvauhtia ja ukkonen jyrähtää harvinaisen voimakkaasti. Tätä seuraa tietysti rankkasade, ukkonen on aivan päällä. Toiset pelkäävät jyrinää ja salamointia kuollakseen, niin hevoset kuin ratsastajatkin. Kuinka teille käy, meneekö kisasuoritus penkin alle taivaan revetessä, vai innostaako sadekuurosta viilennyt ilma sekä sinut että hevosen vauhdikkaaseen, jopa koko kisakauden parhaaseen rataan?

Tuomarin luokkakommentti: Hyvin tiukka kilpailu tässä luokassa! Hikinen, epätoivoinen tunnelma välittyy kaikkien osallistumisissa, kuitenkin jokaisen tekstin ollessa omansa ja tuoden uutta näkökulmaa epäonniseen ukkoskuuroon. Näitä oli ilo lukea! (ironista, että tätä luokkaa arvostellessani iski ukkoskuuro :D)

2/4 Lissu T. (VRL-12701) - Yötuulen Korpikolo VH20-018-0258 (110cm)
Pyyhkäisen hikikarpaloita otsaltani ja irvistän tarttuessani paidanhelmaani. Kangas on liimautunut nihkeään selkääni, eikä paidan vetäminen irti ihosta auta; takaisinhan se liimautuu. Paahde sentään huomioitiin tuomaritornissa; helteen vuoksi kisatakin sai jättää pois. Minä riisuin takkini verryttelyalueen aidalle monen muun mukana. Kaipaan vettä, juotavaksi ja päälleni kaadettavaksi, ja vilkaisen verryttelyalueen ylitse kilparadalle kuin etsien vastausta kaikkiin hellepäivän ongelmiini. Liputtaja ei kuitenkaan käänny huutamaan minulle ikiaikaisia helteenpoistoviisauksia, eivätkä kaiuttimet toista sadetanssiin sopivaa musiikkia. Kerppu heilauttaa päätään, rapsutan pienikokoisen tamman säkää ja kokoan sekä ajatukseni, että ohjat. Kohta on meidän vuoromme, suorittava ratsukko ylittää maaliviivan ja siirrymme Kerpun kanssa heidän tilalleen radalle odottamaan vuoroamme toisen ratsukon aloittaessa oman suorituksensa. Voi, miten kaipaankaan kenttäkisoihin ja vesiesteeseen laukkaamista! Autossa odottava ilmastointi tosin houkuttelee vieläkin enemmän. Se, ja kuiva paita. Suihku. Jokin juoma, jossa on jäitä.

Seuraan suorittavaa ratsukkoa tiiviisti, arvioin rataa uudemman kerran, vaikka analysoinkin jo kaarteet, linjat ja kaiken muunkin rataa kävellessäni. Kerpun jarruissa on välillä sanomista, perusvauhtikin on vähän turhan reipasta, hyvästä tasapainosta huolimatta kaarteet voivat olla melkoista aloittelija Mario Kart -räpellystä jos herpaannun hetkeksikään. Lähtöjännitys alkaa kutitella vatsanpohjaani. Taivas tummuu hyvää vauhtia, ukkonen jyrähtää, suorittava ratsukko lähestyy viimeistä estettä, ylittää sen, toinen jyrähdys. Kerppu terästäytyy, se tietää, että kohta mennään.
"..ja näin maalissa.." Meidän vuoromme. Kuuluttajan ääni on tasaisen varma, ja hymy nousee väkisinkin huulilleni kuuluttajan lukiessa nimemme lähtölistalta. Nostan käteni tervehdykseen ja kaikki ajatukseni katoavat uuden jyrähdyksen peittäessä lähtömerkin allensa ja paitani liimautuessa entistä tiiviimmin ihooni rankkasateen pyyhkäistessä kentän ylitse. Et oo tosissas! Hetken tyrmistyneisyys vaihtuu sisunpuuskaan, hampaiden yhteen puremiseen ja Kerpun kannustamiseen, vaikka innokas ratsuni laukkaakin rankkasateesta välittämättä lähtölinjan yli kohti ensimmäistä estettä korvat tötteröllä. Se on vain vettä, eivätkä Susirajan täd-- naiset ole sokerista!

12.11.2020 Tarinaestekilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, jossa isä on edustavimmillaan!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Kakkukilpa: Taiteile isälle kakku, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän ekat esteet: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

2/2 Lissu T. (VRL-12701) - Yötuulen Korpikolo VH20-018-0258 (100cm)
Possunpunainen isämme oli ilmoittautunut iloksi (ja yllätykseksemme) isänpäivän donitsimaisiin estekarkeloihin Adinaan. Saatuaan satuloitua ratsunsa päättivät he miesporukalla mennä ensin maastoon kävelemään ylimääräisiä hempeyksiä pois hevosilta. Siellä he olivat kuitenkin huomanneet, etteivät kaikki olleetkaan osanneet varautua itsevarmaan maahan ja laittaa leikkisiä hokkeja alle, joten suurella osalla oli helppo kävelyretki muuttunut elämän ja kuoleman viritetyksi totiseksi taisteluksi. Saparollinen hoitaja oli onneksi ollut miesten onnellisella ristiretkellä mukana ja taluttanut nämä oman elämänsä sankarit takaisin taistelutantereelle, jota myös esteradaksi kutsuttakoon. Viimein koitti ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen kisojen korkkaus ja kukas muukaan se sinne maneesiin porhalsi vähälumisena, kuin meidän iskä?! Tiilisen ratansa jälkeen ei auttanut kuin todeta että onneksi tallikisoja ei ole kovin usein, ettei tarvitse tulla häpeämään toiste Adinan tiluksille. Onneksi tämän uhkarohkean suorituksen jälkeen miehet palkittiin edes saunajuomalla!

12.11.2020 Tarinakoulukilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, joka kuvaa tämän vuoden isänpäiväyllätystä parhaiten!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isänpäiväruno riimillä tai ilman, kaikki kelpaa!
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kortti, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän eka kilpailu: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

3/7 narri (VRL-06046) - Yötuulen Korpikolo VH20-018-0258 (helppo A)
Isää jännitti kilpailupäivän aamuna ihan hirveästi, olihan vuorossa ahneen ratsukon ihkaensimmäinen kilpailu kuuman yleisön edessä. Suittuaan meluisan ratsunsa hän istui satulaan ja toivotimme tahraista verryttelyä. Verryttely sujui hyvin, ratsu oli kuuliainen ja isä muisti kuin muistikin radan ulkoa, vaikka harjoittelu olikin ollut hieman saippuoitu. Odottavissa tunnelmissa istuimme katsomoon odottamaan juustonaksuisen luokan alkua, joka ratsastettiin ensimmäisenä ja isän vuoro luokan alussa heti. Ensimmäiset kilpailut alkoivat lupaavasti, kun rikas kuuluttaja unohti mainita kokonaan hevosen nimen kilpailijan tullessa lipevälle areenalle. Onneksi nolosta tilanteesta selvittiin kohteliaalla hymyllä ja isäni sai aloittaa ohjelmansa. Helppo A-tason ohjelmaksi rata oli hyvinkin epäkohtelias ja suoritus meni arviolta ihan hyvin. Jäimme odottamaan jännityksellä loppuja luokan ratsastajia, jotka valitettavasti menivät tänään paremmin ja ujo isämme jäi palkintojen ulkopuolelle. Kokemusta rikkaampana päästiin kuitenkin lähtemään kotiin.

12.11.2020 Tarinakenttäkilpailut Adinassa

Tehtävänannot (valitse näistä yksi / ratsukko)
A) Yllättävä isänpäivä: Etsi meemi, jossa isä on yllättynyt maastoesteistä!
B) Runosuoni sykkii: Kirjoita isän osallistumisesta kenttäkilpailuun ekaa kertaa.
C) Korttikilpa: Taiteile isälle kakku, joka liittyy hevosiin jollain tapaa.
D) Isän ekat maastoesteet: laita osallistumisen mukaan 10 adjektiivia, jotka lisätään valmiiseen tarinaan.

1/3 narri (VRL-06046) - Yötuulen Korpikolo VH20-018-0258 (CIC1)
Isäni oli jälleen tehnyt jotakin sotkuiselle tavalleen ominaista: ilmoittautunut vailla minkäänlaista kokemusta MAASTOestekilpailuihin Adinan kenttäkisojen yhteydessä. Olikohan hän edes huomannut noita kuutta riemunkirjavaa kirjainta esteradan edessä? Ei isä ollut eläessään varmaan edes nähnyt yhtäkään seikkailunjanoista maastoestettä. Mielenkiinnosta kävin kurkkaamassa rataa kävellessäni hänen ratansa esteitä, joihin lukeutuivat viekas puinen sarjaeste, kotimainen vesieste ja monotoninen mökkieste huipentuen vieraanvaraiseen rengasesteeseen. Matalalta näytti isänkin naama, kun hän hetken kuluttua saapui oman luokkansa kanssa kävelemään rataa. Viljattoman alun jälkeen ratsukko kuitenkin suoriutui kuin ihmeen kaupalla loppuun asti ja vieläpä palkintopallille asti! Siinä sai itsekin hurrata kurkku suorana isän kaataessa yleisön sekaan kuohuvaa kuin vähärasvainen.